+ Helmi

Nimi: Korpisoturin Helmi
Rotu: karjalankarhukoira
Sukupuoli: narttu (sterilisoitu 4/2011)
Syntymäaika: 3.3.2003  
Kuolinaika: 25.9.2015                                                                            
Säkäkorkeus: 52 cm
Paino: 20 kg
Näyttelyt: ERI
Isä: C.I.B FIN KVA FIN MVA SE KVA SE MVA NO MVA Jokikylän Nyyti
Emä: FIN KVA Korpisoturin Villi
Kasvattaja: Pekka Veteläinen ja Teemu Pitkänen, Kuusamo
Omistaja: Emmi Mustaniemi, Tampere
Helmi Koiranetissä
                    
Helmi on ensimmäinen oma koirani, jonka sain ollessani 9-vuotias. Naapurissa oli tuolloin 8 karjakankarhukoiran pentua, joita kävimme usein katsomassa ja minä ihastuin erityisesti pieneen ja pippuriseen helmikuvioiseen tyttöpentuun, Helmiin. Kesäkuun lopulla siellä oli yhä pari narttupentua vailla kotia, ja maanitteluni tuottivat viimein tulosta ja päätimme ottaa pennuista yhden. Valintani oli heti selvä ja halusin nimenomaan Helmin, vaikka luonteensa puolesta se ei varmasti ollut minulle se sopivin, niin villi ja riehakas riiviö. Mutta minkäs sitä tekee, kun on ihastunut yhteen tiettyyn. ;) Niinpä Helmi haettiin meille juhannuksena 2003 ja se oli silloin jo 14 viikkoa vanha. 

                                                

Yhteiselomme ei lähtenyt alkuunkaan hyvin käyntiin, koska Helmi oli itse piru, kuriton ja holtiton kakara. :D Minä pienenä tyttönä olin jo valmis luovuttamaan ja antamaan koiran pois, mutta pikkuhiljaa opin taitavammaksi ja johdonmukaisemmaksi omistajaksi ja sain koulittua Helmistä ihan kelpo koiran.  
Sen kanssa on kuitenkin saanut tehdä paljon töitä monella saralla. Helmi on hyvin voimakastahtoinen ja itsepäinen koira, mutta kuitenkin siltä löytyy halua miellyttää minua. Helmi on erittäin luottavainen, avoin ja ystävällinen koira puhumattakaan sen uskomattomasta läheisyydenkaipuusta ja hellyydenosoituksista. 

Olen tehnyt Helmin kanssa kotona tokoa ja pikku temppuja, joista neiti on todella innoissaan ja se osaa rotuisekseen paljon kaikenlaista. Meidän bravuuri on se, kun Helmi pujottelee jalkojeni välitse kävellessäni, ja kun se oikein hyvin sujuu, niin hienolta tuntuu! Lisäksi olemme harjoitelleet agilityä kotiesteillä. Ketterä ja nopea koira Helmi kyllä on, mutta mielenkiinto ei aivan riitä, eikä sitä voi pitää vapaana karkaamisen pelossa. Olemme tehneet jonkin verran myös pk-jälkeä, jossa Helmi muutamien treenikertojen jälkeen osoittautui päteväksi palveluskoiran aluksi ja jäljesteli oikein mallikkaasti. Olemme käyneet myös tottelevaisuuskoulutuskurssilla vuonna 2004, jossa sekä koira että ohjaaja oppivat paljon. Harmi vain, että tuo oppineisuus ei näkynyt loppukokeessa, jossa Helmi ei suostunut tekemään kerrassaan mitään, minkä seurauksena minua itketti ja hävetti. ;D

Koulutettavana Helmi on tietyllä tavalla helppo mutta myös haasteellinen: Sillä on mukavasti motivaatiota ja intoa (kunhan ruokaa riittää), jaksaa toistoja ja pilkunviilausta, ei ota itseensä, mutta ei välttämättä sisäistä asioita kovin nopeasti. Monesti ongelmana on kuitenkin Helmin ylitsepursuava innokkuus, kun se hyppii ja hötkyilee sekä tarjoaa jos jonkinlaisia toimintoja. Joka tapauksessa, on se oppinutkin paljon, joten kyllä se vaan kuuntelee ja opiskelee asioita. ;) Monesti jotakin treenatessamme Helmi haluaa yrittää kovasti ja häntä vispaa koko ajan. Pääasiassa tyttö toimittaa kuitenkin lenkki- ja seurakoiran virkaa hyvällä menestyksellä. Sille on myös yksi hirvi kaadettuna syksyltä 2009. 

Helmi on Elämäni koira, jonka kanssa monet asiat on tullut opittua kantapään kautta ja Helmin innoittamana kasvoin koiratytöksi. Tätä mustavalkoista otusta en unohda koskaan! Ja niin kuin sanotaan, vain yksi voi olla ensimmäinen. Se pätee tässäkin tapauksessa, toista samanlaista koiraa ei varmasti tule kohdalle. :)

                                                                        (c) N.R.