lauantai 26. maaliskuuta 2011

Lauantaipäivän touhut

Tänään oltiin Mistin kanssa toista kertaa tutustumassa kaupunkielämään ja edistystä oli tapahtunut :) Mentiin ensin porukoiden valokuvausliikkeeseen ihmettelemään eikä Misti ollut moksiskaan vaan kiinnostuneena tutki paikat läpi :) Ei välittänyt koneiden hurinasta mitään ja tuskin edes huomasi niitä. On se hieno tyttö!
Kun oltiin menossa ulos, alkoi Misti pakittaa ja vikistä. Taisi oviaukko ja kadulta kuuluvat äänet hieman pelottaa. Kannoin tytön ulos ja lähdettiin kävelemään poispäin ydinkeskustasta. Vähän Misti taas piippaili ja katsoi mua, että tännekö meillä pitää mennä. Ihan hyvin se kuitenkin käveli eteenpäin ja kiinnostui haistelemaan keltaista lunta. Kyllä Miipukin jo kiinnostavat hajut erottaa ;) Heitin sille pari kertaa myös palloa ja lähti kyllä perään, ei siis ollut mitenkään toimintakyvyttömänä siellä.

Sitten menin sen kanssa eräälle leveälle, hiljaiselle kävelytielle ja päästin likan vapaaksi. Leikittiin vetoleikkiä, pallonheittoa ja hieman sitä treenasin. Hyvin Misti teki, vaikka hieman välillä hermostutti ja alkoi taas piippaus. Misti sai "purkaa siellä paineita" ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Päästin sen taas hiihtoladulla vapaaksi ja hiihtäjiä menikin aika paljon ohi. Yksi nainen pyysi saada silittää pentua enkä kehdannut kieltäytyä. Muut eivät onneksi puhuneet meille mitään :D
Lopuksi mentiin tosi vilkkaasta kohdasta ylitse liikennevaloista ja aika kivasti Mistillä meni. Kyllähän sillä ihmetytti ja jänskätti, mutta ei valittamista :) Kun vaan tarpeeksi usein käydään niin neiti tottuu kyllä.
Käytiin vielä Mustissa & Mirrissä vierailulla ja ostin Helmille luun. Se kun on Mistin pikkuluita himoinnut niin pitihän muorilla saada oma :D Helmi sitten söikin sen tunnissa enkä edes ehtinyt jemmata seuraavaan päivään, huoh. En kyllä vähään aikaan osta uutta, kun noin nopeasti ne tuhoaa.
Misti oli M&M:ssä ihan innoissaan ja halusi tervehtiä kaikki. Lopuksi tytsi alkoi nukkumaan kaupan lattialle, että väsynyt reissaaja piti oikein kantaa pois :D

Illalla meillä kävi vieraita, serkku miehensä kanssa. Misti tykkäsi heistä tosi paljon ja heittäytyi moneen otteeseen lattialle rapsuteltavaksi :) Me jäätiin kyllä kakkoseksi siinä vaiheessa. Onneksi Misti kuitenkin näyttää ihan tykkäävän ihmisistä, vaikka mielestäni se on aika pidättyväinen. Mutta ei tuo pidättyväisyys edes haittaisi, eipähän olisi kaikkia tervehtimässä ja pusuttelemassa.

Huomasin tässä pari päivää sitten, että Helmillä on paljaita laikkuja vatsassa parissa kohtaa. Helmillä on joskus ollut kettukapi ja totta kai se tuli ekana mieleen. En vain tajua mistä se olisi voinut moisen kaamean taudin itselleen hommata. Helmi tuntuu kyllä rapsuttavan niitä, apua jos se on kettukapi! Nimittäin siinä tapauksessa se on varmasti Mistilläkin, vaikken pennussa ole vielä mitään poikkeavaa huomannut. Sivelin Helmin laikkuihin nyt illalla Betadine-puhdistusainetta, jota viimeksikin käytin kapin hoidon yhteydessä. Kunpa  sillä ei oikeasti olisi mitään, en millään jaksa taas lähteä tuon kanssa eläinlääkärille plus vielä Misti siihen päälle. Helmin kanssa puolet elämästä on istuttu eläinlääkärillä milloin minkäkin vaivan takia, yleensä korvien. Rahaa on mennyt satoja euroja ja useimmiten turhaan.

Pliis, ole nyt vähän aikaa terve, muuta en pyydä! Ja kunhan vaan Misti ei saa riesakseen samanlaista sairauskierrettä että olisi edes yksi terve koira. Ei kai se voi olla liikaa vaadittu, eihän.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Ja viimein niitä kuvia :)


No niin, tässä on sitten niitä kuvia viikon sisältä. Valitan ei-niin-sommiteltua järjestystä, kunhan vaan kansiosta siirsin ;) Itse tykkään kovasti näistä kuvista ja kamerakin oli tällä kertaa aika jees :D Kuvia saa klikkaamalla isommaksi. 

Yhdessä kuvassa seikkailee kaverin upea collieneiti Dora :) 














Seikkailu Kuusamo Cityssä

Tänään käytiin Mistin kanssa tutustumassa kaupunkielämään. Kierreltiin vähän siellä sun täällä, mutta ihan keskustaan ei vielä menty. Ihmeellisiä ääniä ja juttuja kuitenkin koettiin, tai Misti koki ;) Ihmisiä ja autoja tuli vastaan, mutta koiria ei (onneksi) nähty.
Alussa Mistiä pelotti kovastikin eikä meinannut liikkua auton luota mihinkään. Ihmetteli ja piippaili vain. Sitten lähdettiin kävelemään mukavaa rauhallista kävelytietä, jossa tyttö jo rohkaistui nuuskimaan ja leikkimään mun kanssa. Päästin Mistin siellä myös vapaaksi ja leikittiin vetoleikkiä sekä hieman treenailtiin istumista ja kontaktia. Hienosti meni! :)
Sitten otin pennun taas kiinni ja mentiin pikkuisen lähemmäs kaupunkia, tielle jossa autoja ja ihmisiä meni jo ihan kiitettävästi. Siellä Mistiä pelotti ja taas alkoi piippailu. Kovasti yritti turvata minuun ja koko ajan syötin tytölle namia ja kehuin iloisesti. Kaikkia ohimeneviä autoja ja ihmisiä tuijotettiin jonkin aikaa.
Siinä sitten käppäiltiin eteenpäin ja koko ajan Misti oli aika jännittynyt ja hermostunut. Sitten päästiin sulalle kävelytielle, jossa hieman leikittiin ja "treenasin" Mistiä. Vaikka vierestä meni autoja, ei Misti niistä enää välittänyt vaan keskittyi minuun ja saatiin vahingossa aikaiseksi jopa seuraamisen alkeita, josta heti naksautin ja palkitsin :)

Kaiken kaikkiaan ihan ok reissu, ei tuo pahemmin hätääntynyt, vaikka uutta ja jännittävää oli kaikki. Pian otetaan uusiksi niin eiköhän tyttö pian totu kaupungin vilskeeseen :)
Nyt kotosalla alkoi ihan samanlainen touhotus mitä normaalisti eikä tuo olekaan väsynyt!

Misti täytti tänään 9 viikkoa ja sen kunniaksi taas punnitsin tyttösen. Tällä kertaa vaaka näytti 3.9 kiloa eli noin 600 grammaa on tullut painoa lisää viikon aikana. Minusta kyllä tuntuu, että Misti on hirveä kirppu, kun kaikki muut bc-pennut ovat painaneet about kilon enemmän tuossa iässä. Enpäs sitten tiedä... Mistillä on kyllä tosi kova ruokahalu ja ihan kaikki uppoaa, tänään annoin maistiaisiksi raakaa jauhelihaa ja hyvin maistui :) Voisihan tuota ruuan määrää alkaa hieman lisäämään, tällä hetkellä Misti syö nappulaa noin 3 desiä päivässä.
Onko se liikaa vai liian vähän, ja miten tuo Mistin paino? Kommentteja/kokemuksia..?

Laitanpa tähän vielä Mistin painonkehityksen tähän asti, jotta pysytään laskuissa, vaikka olen merkinnyt lukemat myös vihkoseen.

7,5 viikkoa: 3.1 kg
8 viikkoa: 3.3 kg
9 viikkoa: 3.9 kg

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Himoliikkuja Misti

Misti on nyt 8 vkoa 3 pvä vanha ja erittäin liikkuvainen tyttö. Torstai-iltana käytiin melkein koko perheen voimin lenkkeilemässä metsäautotiellä ja pikkulikka juoksi hienosti koko tunnin matkan Helmin perässä :) Neiti ei näyttänyt väsymyksen merkkejä, vaikka välillä sitä sylissä kannoinkin. Uteliaasti ja rohkeasti Misti tutki paikkoja ja selvästi nautti lenkistä. Kilometrejä kertyi näin karkeasti arvioiden neljä.
Ei me silti vielä lenkkeillä niin kuin aikuisen koiran kanssa, enimmäkseen ollaan vaan pihalla.

Tuossa mökkitiellä ollaan myös kävelty parina päivänä ja tänään käytiin ihan mökillä asti, ja taas Misti jaksoi mennä koko matkan. Kaverini oli kohta vuosikkaan collienarttunsa kanssa meillä ja koirien kanssa siellä käveltiin. Dora-collie hyppeli ja juoksi innoissaan polkien välillä Mistin jalkoihinsa. Misti ei siitä kuitenkaan pahemmin lannistunut vaan pisti hanttiin muristen ja hampaita näytellen. Tätä neitiä ei pidetä minään kynnysmattona! ;)
Dora ja Misti tulivat ihan mukavasti toimeen, mutteivät pahemmin leikkineet. Dora ei oikein osannut ja Mistille leikki tarkoittaa nahasta ja karvoista repimistä samalla pelottavasti muristen ;) Muutaman viikon päästä otetaan toivon mukaan uusiksi, jos se leikki silloin maistuisi paremmin molemmille.
Itse asiassa me taidetaan nähdä jo ensi viikolla, jos mennään vuorostaan Mistin kanssa käymään kaverillani, jolloin saadaan ensikosketus kaupunkielämään :) Se on hieman syrjemmässä, mutta pikkupennulle tarpeeksi vilinää ja ihmeellisiä juttuja sisältävä. Pitää meillä mennä ihan keskustaankin tässä joskus, mutta mielestäni Misti on vielä kovin pieni käymään ydinkekustassa (tai voiko Kuusamon keskustasta minään ydinkeskustana puhua ;)
Hihnakävely on ihan hyvällä mallilla, joten siinä mielessä ollaan valmiita Kuusamo cityyn ;) Ja mielestäni Misti omaa hyvät hermot ja saisi tuskin traumoja kaupungista.

Huomenna mennään käymään mummolassa, joka on ihan maaseudulla. Siellä on serkut Oulusta kylässä ja Misti lähtee mukaan tapaamaan pieniä lapsia ja uutta paikkaa ihmettelemään :) Katsotaan miten siellä sujuu!

Misti painaa tällä hetkellä 3.3 kiloa, punnitsin sen keskiviikkona, jolloin tyttö täytti 8 viikkoa. Alan muutenkin seurata sen painoa. Puntarina toimii veljen kalavaaka ja laitan Mistin sellaiseen kangaskassiin (se seisoo siinä ja pää on ihan "pinnalla", pentua ei siis sullota pussiin ;) ja kassin roikkumaan vaakaan, joka näyttää painon. Näin yritän tehdä viikoittain niin nähdään tuleeko tytölle painoa normaaliin tahtiin :)

Ehdin muuten hurrata sisäsiisteyden suhteen liian varhain. Nyt tyttö on taas alkanut pissailemaan sisälle päivittäin, vaikka alkuun se ei tehnyt sitä juuri kertaakaan. Ei tässä siltikään ole valittamista, koska Misti on yllättävän siisti 8-viikkoiseksi pennuksi. Ihmettelen vaan miksi pissailu on kiihtynyt. Vaikka vähän aikaa sitten ollaan oltu pihalla pissalla, tyttö saattaa pian lirauttaa lattialle tai matolle. On se loppujen lopuksi suht helppo pentu tuon siisteyden suhteen, olisipa se sitä muutenkin ;)

Tuoreita kuvia ei nyt tekstiin saatu, kun päivällä ottamani kuvat ovat kamerassa, johon tarvitsisi jonkin muistikortinlukijan jota meillä ei tällä hetkellä ole. Laitan sen sijaan viikon takaisen kuvan, jossa tytöt touhuavat keskenään sulassa sovussa :)





sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Naksuttelua ja ulkoilua

Misti on meillä nyt kolmatta päivää ja täysin kotiutunut! :) Ollaan ulkoiltu ja leikitty ja ennen kaikkea tutustuttu toisiimme. Misti vaikuttaa äärimmäisen rohkealta, itsevarmalta ja tasapainoiselta bordercollien alulta. Ei siis mikään lapanen ;) Se uskaltaa tutkia ympäristöään ja sitä kiinnostavia asioita rohkeasti yksinäänkin, joten noin pieneksi pennuksi se on yllättävän itsenäinen! Tyttö käy nuuhkimassa tai maistelemassa kaikki mahdolliset jutut niin sisältä kuin ulkoa. Misti on hyvin rauhallinen pentu, mutta välillä se innostuu riehumaan kunnolla ja silloin siitä on suloinen tyyneys kaukana ;) Neiti tuntuu omaavan hyvän hermorakenteen, koska se ei hätkähdä oikein mistään ja pystyy nukkumaan kovassakin melussa yms.

Me ollaan harjoiteltu tytön kanssa luoksetuloa, istumista, maahanmenoa ja omaa nimeä. Se tuntuu pikkuhiljaa ymmärtävän oman nimensä, ainakin se reagoi siihen. Luoksetulo onnistuu myös hyvin ainakin sisällä, ulkona onkin sitten niin paljon kiinnostavia juttuja että aina ei jakseta vaivautua ;) Misti juoksee innoissaan luokseni, josta naksautan ja palkkaan namilla. Istuminen menee hienosti "sit"-käskyllä, vaihdoin sen enkuksi sen takia ettei käsky  tule liian lähelle tytön omaa nimeä; istu, misti... Minusta kyllä tuntuu, ettei neiti ihan vielä hiffaa mitä "sit" tarkoittaa, sillä on taipumus istua luonnostaan eteeni ja etenkin kun näytän hieman kädellä apua. Kai se joskus oppii ymmärtämään sen ihan sanasta.
Misti on siitä ihana, kun se keskittyy hienosti koulutustuokioihin, nakottaa istua edessäni :) Voin toistaa saman asian montakin kertaa peräkkäin eikä neiti näytä kyllästymisen merkkejä. Pyrin silti pitämään koulutushetket lyhyinä, jotta mielenkiinto ja innostus säilyy ja tekeminen on Mistin mielestä hauskaa.

Helmi ja Misti tulevat vallan mainiosti toimeen keskenään. Helmillä on ihanan pitkä pinna Mistin kanssa, joka repii Helmiä joka puolelta, erityisesti naamasta. Ei se ole sitä oikeastaan edes komentanut. Misti tuntuu tällä hetkellä olevan se dominoivampi osapuoli, todella rohkea ja röyhkeän itsevarma. Vaikka sitten kun Helmi juoksee pentua kohti, lähtee Misti karkuun :D
Huomaa kyllä, että Helmi on tyytyväinen tulokkaasta, vihdoin sekin sai koirakaverin! :) Tai no olihan sillä saksanseisoja Netta, joka oli kaverini koira. Vanharouva vaan potee valeraskautta jälleen, joten hyväksyminen voi olla senkin takia helpompaa ja Helmi taitaa luulla junnua omaksi pennukseen. Itse asiassa se imettää Mistiä! Tämä ei todellakaan ollut tarkoitus, mutta pentu itse löysi Helmin houkuttelevat maitonisät ja tässä sitä ollaan. Misti ei siis ole vielä vieroittunut ja imettihän Mimmi-emokin pentuja aina luovutukseen saakka.

Mistillä on erittäin kova ruokahalu ja sille menee Royal Caninin Starteria 4 x 0.5 dl/päivä. Välillä annan vähemmän, kun käytän ruokaa myös koulutuksen yhteydessä. Yksi aamu maisteltiin hieman puuroa, hyvin meni alas kahdessa osassa, ja tänään annoin tytölle porkkanaa järsittäväksi, sekin maistui :) Aion totuttaa Mistiä syömään monenlaista ruokaa, jotta aikuisena sillä kestäisi syödä monipuolisesti.

Joka päivä ollaan hieman ulkoiltu, mutta aika pian tyttö haluaa takaisin sisälle. Misti tuntuu jo nyt olevan sisäsiisti, se on tehnyt vain neljät pissat sisälle! Kaikki muu on tullut hienosti ulos :) Usein sitä pihalle viedään, mutta pissat myös tulevat melkein samantien, jeij! Jos tuon sisäsiisteyskasvatus on näin helppoa jo nyt niin hyvin menee.
Tänään oli upea aurinkoinen päivä ja kuvailin koiria hieman. Tässä siis sunnuntaipäivän satoa ;)



















perjantai 11. maaliskuuta 2011

Misti on kotona

Eilisiltana siis haettiin bordercollietyttö Misti, virallisemmin Borderluck's The Pink's in Town, kotiin ja matka Kaustiselta Kuusamoon sujui oikein mukavasti. Alkuun tyttö hieman itkeskeli, vinkui pikkuisen, mutta sitten jo rauhoittui nukkumaan ja melkein koko matkan se veteli sikeitä :) Täytyy kyllä sanoa, että on se hyvä autokoira! 
Ekalla pysähdyksellä huoltsikan pihaan Mistiä jännitti kovasti eikä se uskaltanut oikein liikuskella. Pissat se kuitenkin teki. Toinen pysähdys oli Oulun Raksilan markettien pihaan, josta lähdettiin kävelemään kohti Oulun Energia Areenaa, jossa sitten syötin tyttöselle namia ja kehuin kovasti. Hieman sielläkin jännitti, mutta ei se ollut enää niin peloissaan. Vielä kerran ennen koti-Kuusamoa pysähdyttiin pysäkille pissattamaan Mistiä, jossa se oli jo huomattavasti reippaampi ja alkoi juoksennella hihnassa :) 

Meillä kotona se oli alkunuuhkaisujen jälkeen oikein innokas ja häntä vispasi juoksennellessaan kaikkien ympärillä. Leluilla se ei oikeastaan vielä leikkinyt, mutta luuta taisi hieman järsiä. Annoin siinä vielä iltaruuan ja sen jälkeen alettiinkin yöpuulle. Misti meni hetipian sänkyni alle ja pisti simmut kiinni :) Välillä se vaihtoi paikkaa, mutta itkenyt ei ollenkaan. Yöllä muutaman kerran kuulin vikinää, mutta enimmäkseen tyttö nukkui hiljaa koko yön. Itse vaan en saanut nukuttua, kun stressasin mitä pentu tekee, mutta eipä tuo niin haittaa kun lomalla ollaan. Kahdet pissat Misti teki huoneeseeni, molemmat valitettavasti vaan omalle peitolleen. 

Aamulla tyttö sitten uskaltautui kokeilemaan uusia lelujaan ja siitä asti leikkinytkin niillä ahkerasti. Repinyt ja pureskellut ja kuljetellut paikasta toiseen. Pissat ja kakat on tulleet pääsääntöisesti ulos, mutta parit pissit tuli olohuoneen matolle ja siitäkös äiti tykkäsi! ;) Jatkuvasti tuota saa olla viemässä ulos, mutta hienosti se kyllä tarpeet sinne tekeekin. Vähän Misti on juossut ulkosalla meidän perässä, mutta aika pian se haluaa takaisin sisälle. Käytiin tutustumassa Helmi-koiraan eikä ainakaan vielä mitään valittamista :) Helmi nuuski pentua kummastuneena, mutta ei onneksi ärähtänyt, ainakaan vielä. 

Misti on melko touhukas pikku termiitti, mutta ei vaikuta erityisen rohkealta. Kaipaa jonkin verran tukea ja houkuttelua, vaikka uskaltautuu se yksinkin paikkoja tutkimaan. Se vaikuttaa kuitenkin aika itsenäiseltä koiran alulta eikä seuraa meitä kuin varjo, ei ollenkaan. Nytkin se nukkuu yksin sänkyni alla ja minä pääsin vähän päivittelemään ;) 
Toivottavasti Misti tuosta rohkaistuu, oppii oman nimensä ja tänne-käskyn, uskaltautuu leikkimään enemmän kanssani, leimautuu juuri minuun ja pystyy keskittymään olennaiseen. Pieni se on ja vähän surkea ilmestys vielä, mutta kuitenkin aivan ihastuttava :) 

Kiitos Pirjo! 


                      



                      

                      
                      
                      
                      
                      


             



    

                 

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Ajatuksia pentuprojektista

Nyt kun pennun tuloon on enää 6 päivää, olen pakostakin ajatellut vuoden kestänyttä projektiani "sen oikean pennun löytämiseksi". Kun lupa toiseen koiraan maaliskuussa 2010 liikeni, alkoi kuumeinen pennun etsintä ja pentukyselyjen lähettely kasvattajille ympäri Suomea. Alkuun en tajunnut ns. hyvästä pentueesta yhtikäs mitään ja olin valmis ottamaan pennun melkein mistä tahansa. Kyselin niistä kuitenkin liian myöhään enkä saanut pentua (onneksi). Joistakin kuitenkin tajusin kieltäytyä jo tuolloin.

Huhtikuussa löytyi todella hyvä yhdistelmä ja kasvattaja lupailikin pentua jo ennen niiden syntymää. Narttu sai viisi pentua, joista kuitenkin vain kolme selvisi elävien kirjoihin. Tänä päivänä elossa on enää yksi.
Pian tämän jälkeen eräs kasvattaja tarjosi minulle pentua yhdistelmästä, josta olin ollut tietoinen jo aiemmin. Siellä oli vielä yksi narttupentu kotia vailla ja siinä sitten kasvattajan kanssa meilailtiin. Kasvattaja alkoi kuitenkin tuntua todella inhottavalta eikä tykännyt yksityiskohtaisista kysymyksistä. Vääristeli sanomisiani ja oli tylyn oloinen. Niinpä jätin koko asian sikseen ja näin jälkeenpäin ajateltuna pentue ei ollutkaan kummoinen kasvattajasta nyt puhumattakaan!
Sitten tuli pentue, josta jo varasin narttupennun. Puhelun jälkeen minulle tuli kuitenkin outo tunne ja seuraavana päivänä aloin olla epävarma päätöksestäni. Onneksi yksi koiraihminen Rovaniemeltä varoitti minua kyseisestä kennelistä ja sen toiminnasta. Itkuahan siinä väännettiin, mutta peruin varauksen. Ja olen ikuisesti kiitollinen Saaralle, joka haukkui kasvattajan lyttyyn, koska nykyään tunnen suoranaista inhoa ja vihaa kenneliä kohtaan, josta tuotetaan pentuja kuin liukuhihnalta mistään muusta kuin rahasta välittämättä. Aina on tullut mietittyä miten saatoin olla niin tyhmä ja sokea, että meinasin ottaa pennun sieltä. Oikeastaan tuon kauheuden jälkeen aloin olla kriittinen pentueiden suhteen, vaikka etsintä onkin venähtänyt vuoteen. Aloin kiinnittää enemmän huomiota yhdistelmiin ja ennen kaikkea kasvattajiin ja kennelin aiempiin pentueisiin.
Siinä syksyn mittaan kohdalle tuli pari hyvää pentuetta ja myös pari sellaista, jossa yhdistelmä oli hyvä, mutta kennel ei oikein kolahtanut. Eräästä kesällä syntyneestä pentueesta meinasin jo pennun saada, mutta en sitten saanutkaan.

Näin vuoden etsimisen jälkeen voin todeta, että eteen on tullut vain noin 5 pentuetta, joista olisin koiran itselleni kelpuuttanut :D Tässä on tullut opittua yhtä sun toista ja nyt on jo jonkinlainen käsitys bortsukenneleistä. Kriteerit hyvästä pentueesta ovat myös muodostuneet ja niiden mukaan on menty. Monesti on koettu kauheita epätoivon ja pettymyksen tunteita, mutta menty eteenpäin sopivan pennun löytämiseksi. Monet astutukset, ultrat, synnytykset ja luovutukset on seurattu, mutta kuitenkin joka kerta petytty. Kärsivällisyyttä on tarvittu, koska odotus on tuottanut tuskaa, mutta onneksi jaksoin olla kärsivällinen ja sopivan kriittinen, koska nyt olen löytänyt mieleiseni yhdistelmän ja voin hyvillä mielin hakea pennun kotiin :) Kasvattaja on hurjan mukava ja kaikki natsaa, mitä muuta voisin toivoa. On oikeastaan hyvä, että jouduin odottamaan pentua vuoden, jotta olen ehtinyt oppia paljon paljon lisää ja toivon mukaan saan juuri sellaisen pennun kuin halusin. Vuosi on ollut opettavainen ja antoisa, ja samalla on tullut opittua kärsivällisyyttä.



Tästä on hyvä jatkaa, pennuntuoksua ja isoa elämänmuutosta odotellen,


Emmi