sunnuntai 25. tammikuuta 2015

"Mä silmiäni usko en, kun se Misti teki sen - täydellisen nollaratasen"

Niin siinä sitten kävi, että Misti tykitti tehdä heti vuoden ensimmäisellä radalla puhtaan nollan. Onneksi nolla ja sillä ansaittu kakkossija riittivät SERTiin eli jatkossa kisataan siellä himoitussa kolmosluokassa, kuninkuusluokassa kaikkien huippujen seassa. :) Täytyy sanoa, että tämä tuli ohjaajalle todella tarpeeseen, koska olen tosiaan taistellut motivaatio-ongelmien kanssa. Eilen maaliin tultuamme tunsin todellista iloa ja riemua tuon koiran kanssa ja olin oikeasti fiiliksissä pitkästä aikaa. Eikä se pelkästä nollasta johtunut vaan myös siitä kuinka sujuvalta, vaivattomalta ja kevyeltä meno radalla tuntui. Ei ollut yhtään sellaista töksähtelyä missään kohdassa vaan todella soljuvasti edettiin. Vaikka Misti painatti mennä mielettömän lujaa - aikakin sen kertoo, huimat -16,85 ja 37,15 s ja 4,17m/s - niin ehdin hyvin ohjaamaan sitä ja tuntui, että ohjasin rauhallisesti ja varmasti. En lähtenyt tavoittelemaan nollaa enkä uskonutkaan, että siltä radalta nolla tehtäisiin. Halusin vaan keskittyä rataan, ohjaamiseen ja koiraan ja unohtaa kaiken muun. Lopputuloksena vaivaton ja rauhallinen mutta silti nopea suoritus, vaikka onnistuin ensin opettelemaan yhden kohdan väärin. Ehkä ehdottomasti parhaan tuntuisia kisaratoja koskaan. 

Tuomarina toimi Anne Huittinen, joka oli tehnyt mielestäni melko helpon radan. Siis eihän tuo mikään vaikea rata ollut mutta kyllä se tuntui koirakkoja haastavan, koska nollia taisi tulla vain kolme, vaikka koiria oli luokassa 25. Nopean koiran kanssa haasteena varmasti oli putken jälkeen ollut A, jonka vieressä toinen putki ja toisella puolella pujottelu. Jos ohjaaja ei ehtinyt koiran edelle tai muuten sitä ohjaamaan, meni moni koira pujottelulle. Itse suunnittelin alunperin, että juoksen lujaa ehtiäkseni koiran edelle putken jälkeen, mutta ajattelin etten välttämättä ehdi, joten päätin sitten jäädä taakse ja takaaleikata A:lle. Tosi hyvin onnistui tämä ja Misti meni suoraan A:lle. Hieman rimaherkkä rata kyllä oli enkä oikeastaan yrittänyt nyt lyhentää Mistin hyppyjä, sillä olisin voinut ajoittaa ne väärin ja silloin olisi saattanut rimoja lennellä. Niin ainakin olisi voinut saada aikaa pois, joten kolmosluokassa on pakko uskaltaa alkaa käyttää puolivalsseja ja jaakotuksia enemmän. 

Kisattiin siis eilen vain tuo yksi rata, kun kolmoset olivat kisanneet jo aamulla ja me vasta iltapäivällä. Olisi ollut kiva kisata vähän enemmänkin kuin yhden radan verran, mutta onhan tässä näitä kisoja tulossa. Sain motivaation ainakin hetkellisesti takaisin, joten seuraavia kisoja on jo suunniteltu - ilman muuta tekee mieli heti lähteä kokeilemaan kolmosten ratoja, onhan ne niin hauskan näköisiä. :) 

Pakko muuten hehkuttaa tätä Tampereen joukkoliikennejärjestelyä. Eiliset kisat pidettiin kaukana Lempäälässä asti, Ideaparkin lähellä, mutta päästiin bussilla aika lähelle. Saatiin sellainen sopiva parin kilsan alku- ja loppulämppä, kun käveltiin pysäkiltä hallille. Täällä tuntuu pääsevän vaikka mihin korpeen bussilla - ei täällä kyllä autoa tarvitse! Vaikka kisat oli TAMSKin järjestämät, pidettiin ne isossa ja hienossa SportDogPark Areenassa. Kyllä kelpasi kisata. :) 

perjantai 23. tammikuuta 2015

Se tavoitekatsaus kuitenkin

Katson nyt kuitenkin vielä täällä blogissakin, että kuinka kävi viime vuodelle asetettujen tavoitteiden ja mitä lähdetään tavoittelemaan tälle vuodelle. Edellisen päivityksen jälkeen heräsi taas pienenpieni kiinnostus koiramaailmaa kohtaan ja selailin vähän muita blogeja ja kotisivuja, Äsken sitten treenailin tokoa tässä sisällä ja tajusin taas, kuinka loistokoira Misti on. Se alkoi taas muistaa tunnarin ja tuoda hienosti omaa kapulaa, vaikka meinasikin törkkiä kaikkia kapuloita innostuksissaan. Kaukkarit Miipulla on tauon aikana oikeastaan parantuneet ja metallikapulaakin se pitää ja tuo paremmin ja varmemmin kuin koskaan ennen - sillä on hyvä ja tiukka ote eikä metalli aiheuta inhoreaktioita. Kokeilin huvikseni merkkiäkin ja senhän neiti teki aivan täydellisesti vanhasta muistista. 
Tämän täydellisen ja henkeäsalpaavan hienon treenihetken aikana ja jälkeen koin taas hetkellisesti sitä tunnetta, mitä koiraharrastus on minulle aiemmin niin kovin usein antanut. Aikamoista soutamista ja huopaamista näiden fiilisten kanssa. Tuli taas se fiilis, että haluttaisi äkkiä kokeeseen, mutta valitettavasti helmikuun koe oli jo täynnä ja jouduttiin varasijalle. Sen siitä saa, kun herää näihin kokeisiin liian myöhään, sillä täällä kokeet näyttävät täyttyvän herkästi. Toista se oli pohjoisessa, jossa pääsi kokeisiin käytännössä aina. Koska en omista autoa enkä pääse kokeisiin lähikaupunkeihin, kuten Jyväskylään tai pääkaupunkiseudulle, näyttää siltä, että seuraavat kokeet Pirkanmaalla ovat vasta joskus keväällä (huhtikuussa). Harmituksen harmitus! Enpä taida saada tuota valioksi ennen tokossa tapahtuvaa sääntömuutosta - kunpa olisin ollut aktiivitreenaaja tämän viimeisen vuoden ajan! 

Sitten niihin tavoitteisiin, jotka asetin meille vuosi sitten: 

Helmi 

- Pysyä terveenä, virkeänä ja hyväkuntoisena mummokoirana (ja ylipäätään pysyä elävien kirjoissa vielä ensi vuosi).   Check! Tavoite toteutui! Jes, hyvä Helmi :)
- Lenkkeillä normaalisti minun ja Mistin kanssa. Check!
- Muuttaa kaupunkiin, jos minä lähden opiskelemaan ja sopeutua kaupunkielämään. Check! Helmi sopeutui ihan mielettömän hyvin Tampereelle, melkein paremmin kuin Misti. 
- Olla aiheuttamatta tuhoa tai vaaratilanteita meille tai muille. Check! Hemppa ei ole tainnut tuhota nenäliinaa suurempaa eikä ole kyllä aiheuttanut vaaratilanteitakaan. 
- Olla karkailematta vapaaksi päästessään. Muistan Helmin päässeen ainakin kerran irti eikä tainnut karata. Muuten ei mitään muistikuvaa. 
- Pysyä väleissä Mistin kanssa ja olla muutenkin kiltti, ihana ja helppo kotikoira vailla huolta huomisesta. :) Check! On kyllä täyttänyt nämäkin odotukset :) 

Misti

- Pysyä terveenä, hyväkuntoisena ja eläväisenä koirana. Check! 
- Agilityssä nousu kolmosluokkaan. Enemmän vauhtia radalle. Parempi hyppytekniikka. Kolmosluokkaan ei ehditty nousta, vaikka yhdestä nollasta jäikin kiinni, koska laiskistuin kisaamaan kevään jälkeen. Hyppytekniikka on mielestäni hieman parempi ja nopeuttakin on usein enemmän. Joten osittain check tähän! 
- TOKOssa TK2 ja voittajaluokan korkkaus. Iloinen asenne ja hyvä meininki ja häiriönsietokyky jatkossakin. Check! Saatiin TK2 ja korkattiin VOI oikein hienosti. Asenne on myös koko vuoden ollut tosi hyvä ja häiriötä tuo ei ota oikeastaan yhtään mistään. On siis aika täydellinen tokoilija! :) 
- Luonnetesti. Ei käyty, vaikka syksyllä olin suunnitellut testauttavani. Oli kaikkea muuta ja se innostus koirapuolelle oli kateissa. 
- BH-koe, jos on aikaa ja halua. Ei ollut oikeastaan aikaa enää tähän eikä kyllä suurempaa haluakaan. 
- Olla kiltimpi Helmille ja olla taas paremmissa väleissä mummukan kanssa. Tuhma Misti, ei tämä kyllä toteutunut, vaan Misti edelleen hyljeksii ja inhoksuu Helmiä ja murisee sille :( Kuitenkin sietää sitä ja on välillä huolissaankin siitä. 
- Olla samanlainen mainio matkakoira, helppo kotikoira ja sähäkkä harrastuskoira ensi vuonnakin. Check! Lisäyksenä vielä, että Möösis on viime vuonna oppinut matkustamaan myös nyssessä, junassa ja bussissa. 
- Sopeutua kaupunkielämään ja yksinoloihin, kun se tilanne tulee eteen. Check! Tosi hyvin on mennyt yksinolot ja kaupunkiin ja uuteen elämään sopeutuminen :) 
- Käydä läpi edes yksi karvanlähtö niin että koiralla on oikeasti paljon lyhyempi turkki... Check! Tömä taisi itse asiassa toteutua, Mistillä oli karvanlähtö niin että sen turkki todella näytti lyhyemmältä ja paremmalt :D 
- Lenkkeillä paljon ja viettää huoletonta ja hauskaa elämää. :) Check! 

Emmi

- Motivoitua lukemaan pääsykokeisiin ja päästä opiskelemaan. Check! 
- Kehittyä ohjaajana sekä TOKOssa että agilityssä. Check! Tokossa olen onnistunut opettamaan Mistille vaikka mitä ja toimimaan siinä paremmin. Agilityssä opin etenkin viime talvena ja keväänä vaikka mitä, mutta kesällä ja syksyllä koin taantuman. 
- Oppia ymmärtämään agilityä lajina paremmin. Oppia uusia ohjauskuvioita ja kunnon rytmitystä. En varmaan edelleenkään ymmärrä agilitystä paljon mitään, mutta opin muistaakseni joitakin uusia ohjauskuvioita. Rytmityksestä en osaa sanoa, en kai edelleenkään tätä taida. 
- Olla tavoittelematta kuuta taivaalta vaan suhtautua realistisesti tavoitteisiin sekä omiin ja koiran taitoihin. Check, kai! Olen tavoitellut ihan realistisia asioita ja tiennyt missä Mistin kanssa mennään. 
- Olla luomatta liikaa paineita tavoitteiden onnistumiselle ja olla vertaamatta itseään muihin. Check! Viime vuonna ei ollut pahemmin paineita, kun yli puolet vuodesta ei ollut treeni-intoakaan. En myöskään pahemmin ajatellut, missä muut menee, en enää mieti sellaisia ollenkaan. 
- Olla nöyrempi ja myöntää omat virheensä ja puutteensa.  Check! 
- Treenata tarpeeksi, mutta ei liikaa. Muistaa treenata sopivasti ja lopettaa silloin, kun koiralla on vielä intoa. En treenannut tarpeeksi enkä liikaakaan. Lopetin varmaan aina, kun koiralla oli vielä intoa tehdä. Laiska minä! 
- Olla käymättä kaikissa mahdollisissa lähiseudun kisoissa. Check, todellakin! Melkein yhden käden sormin laskettavissa meidän viime vuoden kisaamiset. 
- Keskittyä muihinkin juttuihin ja muistaa se, että koirat ei ole koko elämä.  Check! Tämän toteutin vähän liiankin hyvin, kun koirat eivät ole aikoihin juuri kiinnostaneet vaan elämässä todella on ollut muita juttuja. 

Sitten vuoden 2015 tavoitteisiin: 

Helmi 

- Pysyä edelleen terveenä, hyväkuntoisena ja tyytyväisenä mummokoirana. 
- Nauttia eläkepäivistä ja olla touhuissa mukana. 

Misti 

- Pysyä terveenä, hyväkuntoisena ja onnellisena koirana. 
- Lenkkeillä paljon ja touhuilla kivoja juttuja. 
- Tokossa VOI1 ja EVL:n korkkaus. 
- Agilityssä nousu kolmosluokkaan. Tehdä hyviä, sujuvia ratoja ja nollia myös. 
- Luonnetesti. 
- Olla samanlainen kultakimpale harrastus-, kisa- ja kotikoirana. 

Emmi 

- Touhuta, harrastaa ja kisata aktiivisemmin eli olla aktiivisempi koirarintamalla. Pysyä koiraharrastajana ja jatkaa tätä hienoa lajia. Ennen kaikkea olla ja tehdä koirien kanssa enemmän. 
- Opiskella ahkerasti ja edistyä opinnoissa. 
- Kokea ja tehdä uusia asioita ja vanhoja myös. 
- Tehdä ulkomaan reissu. 
- Käydä viikoittain (mieluiten useamminkin) jumpassa ja juoksemassa. 
- Olla onnellinen. 


Huomenna sitten vuoden ensimmäisiin agilitykisoihin ja ensimmäisiin neljään kuukauteen! 

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

What if I lose myself - and my dog

Joulu ja vuodenvaihdos oli ja meni. Oltiin Kuusamossa kokonaista kolme viikkoa eikä tehty koirien kanssa mitään kummempaa - nautittiin vaan maaseudun rauhasta, lumesta, juhla-ajasta, perheen ja ystävien näkemisestä ja kotona olemisesta. Pidän Kuusamoa ja Pohjois-Suomea edelleen pitkälti kotinani, koska sinne on niin vahvat tunnesiteet ihmisten ja elettyjen vuosien osalta. Vaikka viihdynkin Tampereella ja olen varsin tyytyväinen elämääni, välillä tuntuu siltä kuin eläisin jonkun toisen elämää. Eihän tämä kenenkään toisen elämää ole, mutta toisenlaista elämää kyllä. Elämäni ja arkeni on muuttunut melko paljon, jos vertaa tilannetta vaikkapa vuoden takaiseen. 

Liekö syynä sitten tämä elämänmuutos, mutta fakta on nyt se, että en ole ehkä ikinä aiemmin ollut näin välinpitämätön koiraharrastusta kohtaan. Ei huvita treenata tai kisata tai miettiä mitään koiriin liittyvääkään. Koirien kanssa on kiva lenkkeillä, niitä on ihana silitellä ja hellitellä ja olla niitten kanssa rennosti kotona, mutta siihen se jää. Olen yrittänyt kiinnostua koiraharrastuksesta uudelleen, mutta en valitettavasti voi pakottaa itseäni innostumaan ja kiinnostumaan siitä, vaikka kuinka haluaisin. Ja uskokaa huviksenne, että haluaisin kyllä. Haluaisin takaisin sen palavan innon ja energian mitä koin tätä harrastusta kohtaan. Haluaisin miettiä treenikuvioita, motivoitua onnistumisista, menestyä kisoissa ja kokeissa... Mutta ei, jostain syystä en vaan pysty siihen. Koulunkäynti ja tenttikirjojen lukeminen kiinnostaa tällä hetkellä enemmän kuin treenaaminen Mistin kanssa, mikä tuntuu hirmuisen pahalta. Hullua kyllä, olen saanut tenteissä pärjäämisestä samanlaista motivaatiota ja hyvän olon tunnetta kuin aikoinaan kisoissa menestymisestä. Ihan oikeasti, ampukaa minut. Ehkä tämä on jonkun ylemmän voiman tapa kertoa, mikä on tällä hetkellä tärkeää (= opiskelu ja niissä edistyminen). Ehkä into koirapuolellekin palaa vielä - toivottavasti kuitenkin pian, sillä koiran elämä on rajallinen ja haluan saavuttaa tuon kultakimpaleen kanssa vielä vaikka mitä. Sitä paitsi Misti on tällä hetkellä parhaassa iässä ja siinä näkyy nyt kaikki se työ ja aika, mitä olen siihen käyttänyt. En halua tuhlata sitä - enkä etenkään tuon koiran elämää, joka on niin äärimmäisen arvokas. 

Misti täyttää muuten huomenna 4 v. Onnea rakas, parempaa koiraa en olisi voinut toivoa! Oma ihana pikku minttuseni <3
Tänään kuitenkin kuin jollain ihmeen kaupalla teki mieli käydä treenaamassa tokoa ja tuo harvinainen hetki oli pakko hyödyntää. Oikein hienosti ja innokkaasti Piipa tokotteli menemään, mutta tunnari on oikeasti hajalla. Misti maistelee vähän kaikkia ja tuo useasti väärän, mutta yritetään muistutella sitä mieleen. Muuten ihan nättiä työskentelyä. :) Ilmoittauduin tänään myös kokeeseen helmikuun loppupuolelle ihan jo senkin takia, että tulisi treenattua edes jonkin verran. Toivottavasti saadaan koepaikka, ettei treenaaminen taas täysin lopahda. Viime kokeestakin on jo hirveästi aikaa ja silloin jäi melko pienestä kiinni ykköstulos, että pakko aktivoitua ja lähteä yrittämään uudelleen!

Agilitykisoihin olisi tarkoitus mennä viikon päästä. Monta kuukautta siitäkin, kun kisattiin aksaa. Aksasta vielä sen verran, että ollaan käyty ahkerasti omissa ryhmätreeneissä ja vaikka onkin monesti ärsyttänyt lähteä treeneihin, niin on kuitenkin ollut kiva treenata ja juosta rataa. Vaikka ohjaaminen onkin välillä ihan surkeaa niin saadaan usein tehtyä myös oikein hyviä pätkiä. Ja Mistihän osaa tosi hienosti. :) Kuusamossa ollessa käytiin kerran meidän entisen porukan treeneissä. Jännä juttu, mutta siellä käydessä sisälläni syttyi pieni innostuksen kipinä. Tuntui taas siltä kuin ennen. Siltä kuin piti.