lauantai 26. heinäkuuta 2014

Kesätreenejä ja kisakuumetta

Njäh, koiraharrastusmotivaatio tuli melko pian takaisin (I knew it!) ja nyt tuntuu siltä, että kisaamaankin voisi lähteä. Ei vaan ole mitä kisata ennen elokuun piirinmestiksiä, mutta kohtahan nekin jo on. Oikeastaan tällä hetkellä haluttaisi enemmän kisata tokossa, joten toivottavasti päästään pian korkkaamaan voittajaluokka, kun kaukotkin alkavat näyttää paremmilta. Hassua muuten, että me ei olla koskaan käyty kesällä kisoissa, viime vuonnakin käytiin vaan touko- ja elokuussa. Tälläkin hetkellä on jo hurjat kolme kuukautta edellisistä kisoista, näyttelyitä en luonnollisestikaan laske minkään sortin kisoiksi.

"Daa, en minäkään!"
Tokoiltu ollaan ihan kiitettävästi, jokin aika sitten käytiin kentälläkin heittämässä kaikki liikkeet läpi ja hyvin kyllä meni! Ruutu alkaa olla jo sillä lailla varma, että Misti löytää maastosta huolimatta ruudun sisälle ja hakeutuu useimmiten myös keskelle sitä. Luoksetulo on henkilökohtainen inhokkiliikkeeni tunnarin lisäksi, joten nuo molemmat ovat meillä vähän sellaisia, että välillä olen tyytyväinen ja välillä en. Tunnarissa Mistillä on edelleen tökkimisvimmaa, mutta sen asian kanssa olen pikkuhiljaa oppinut elämään, koska en osaa opettaa sitä poiskaan. Luoksetulo on ihan kiva, ei kylläkään hirmu vauhdikas, mutta en jaksa tehdä sitä joka kerta enkä myöskään niin ajatuksella. Seuraamiseen, istumiseen, noutoihin ja ruutuun olen itse asiassa oikein tyytyväinen niin kuin alan olla kaukkareihinkin, kunhan saadaan paketti lopullisesti kasaan.

Otin nyt illalla videota meidän pihatokoiluista, ja voinpa laittaa kyseiset klipit tännekin ihmeteltäväksi. Onhan noissa puutteita: välillä esimerkiksi pitää muistuttaa Mistiä kunnollisista perusasennoista, ja kaukkareissa trinsessalle iskee laiskuus, kun se ei enää jaksa nostaa ahteriaan maasta ja vaihtaa oikein. Että ei nuo ehkä nyt niin täydellisiä suorituksia ole kuin mitä voisivat olla. Noh, Mistihän ei mielestäni suoriudu pihatokoiluista aivan yhtä hyvin kuin kentällä tehdyistä treeneistä...

Kerran pari ollaan nyt päästy käymään aksatreeneissä ja tiistaina oli myös kesän toiset epikset. Itse tuomaroin vauhti- ja mölliradan ja menin Mistin kanssa sitten kisaavien radan, joka hyllytettiin loppumetreillä aika perus hyppy-takaakiertokuviossa. Misti oli aiemmin jättänyt myös pujottelun kesken ja korjauksen jälkeen aloittanut toisesta välistä, huoh mitä pöllöilyä. Parin viikon aksatauon jälkeen vauhtia oli koiralla kuitenkin tosi kivasti, meno oli sujuvaa ja ohjaukset toimivat - eli hyllystä huolimatta olin erittäin tyytyväinen rataan! :)

Muuta mainitsemisen arvoista ei ollakaan sitten oikein tehty. Ollaan nautittu ihanista helteistä, lenkkeilty ja "uitu". Pääasia tietenkin, että koirat käyvät järvessä viilentymässä, vaikka se tarkoittaisikin vain kahlailua. Leikkasin muuten Mistiltä vähän karvoja (lue: nyrhin sen rumasti) ja nytpä on neidillä oiva kesätukka! Onhan se tosiaan aivan toksitun näköinen, mutta väliäkö tuolla kunhan on vaan parempi ja viileämpi olla! Ja kun me ei mitään näyttelyitäkään harrastella, niin on aivan sama leikellä Mipsulle kesäturkki. Kulkikohan se epiksissäkin lujempaa, kun oli puoli turkkia lähtenyt? ;) Voisinkin pitää pikkuneidin sitten aina lyhyessä turkissa, jos sillä on vaikutusta vauhtiin.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Mitä tapahtui motivaatiolle?

Otsikon mukaisesti koiriin ja koiraharrastuksiin liittyvä motivaationi on merkillisesti kadonnut, mutta varmasti vain hetkellisesti. Suurimman syyn epäilen olevan vastikään alkanut uusi kesätyöni, josta olen ainakin tähän asti tykännyt ihan hirmuisesti, joten olen viihtynyt työpaikalla vähän liiankin hyvin koirien jäädessä pahasti paitsioon. Agilityn ryhmätreenejä on jäänyt jonkin verran välistä juurikin töiden takia, jotenka aksaa ei olla pahemmin tälle kesälle treenailtu. Kannattanekko siis haaveilla mistään kolmosiin nousemisesta aivan heti... Eipä sillä, kisojakaan ei ole suunnitteilla kuin vasta elokuulle piirinmestisten muodossa. Ei siis taideta lähteä yrittämään sitä SERTiä mistään, vaan noustaan sitten vaikka siellä elokuun geimeissä kolmosluokkaan. ;)
Tokoa sentään ollaan silloin tällöin (joitakin kertoja viikossa) pikkuisen tehty, mutta sekin on jäänyt kotipihatasolle. Kaukkarit olen aloittanut tavallaan alusta, koska olen huomannut Mistin vaihtavan huonolla tekniikalla ainakin seisomasta maahan. Se siis hyppää eteenpäin eikä nojaa taaksepäin. Siispä olen yrittänyt iskostaa sille oikeaa tekniikkaa ja hermohan siinä hommassa menee. Tie voi olla varsin pitkä ja kivinen ennen kuin saan sille haluamani tekniikan. Jos kärsivällisyyteni loppuu, jatketaan hyppypomppukaukkareiden kanssa hamaan loppuun saakka. Mitäpä nyt muutamasta pisteestä... Oltaisiin saatu koepaikkakin puolentoista viikon päähän, mutta minulle oli napsahtanut sille päivälle töitä enkä muutenkaan halua lähteä tällä treenimäärällä, hajonneilla kaukoilla ja epävalmiilla tuntemuksella kokeeseen. Muuten oltaisiin ihan hyvin voitu mennä, mutta viimeaikainen treenimäärä- ja laatu on ollut niin onneton, ettei mitään järkeä.
Rally-tokoa olen tehnyt molempien koirien kanssa, mutta melko vähän sitäkin. Odottelen koiramotivaation kunnollista paluuta ja keskityn sinä aikana työntekoon ja tulevaan elämänmuutokseen. Syksyn alussa nimittäin heitämme koirien kanssa hyvästit Kuusamolle ja matkaamme näillä näkymin Tampereelle. Pääsin Tampereen yliopistoon opiskelemaan, joten muutamme sinne, ellen satu saamaan varasijalta paikkaa Oulun yliopistosta. Pääsin myös Rovaniemelle, mutta sinne en halua muuttaa - se kaupunki ei vaan yhtään kiehdo minua. Oulu olisi se ykkönen, mutta jos varasijalta ei paikkaa irtoa, suuntaamme etelään. Sanoi kuka mitä hyvänsä, otan molemmat koiruudet mukaan. En siis jätä Helmiäkään Kuusamoon, vaan otan senkin mukaani ja uskon sen sopeutuvan oikein mainiosti kaupunkielämään. Todennäköisemmin mummokoira sopeutuu paljon paremmin kuin Misti, joka rakastaa maaseudun vapautta ja tekemisen rajattomuutta. Sekä Helmi että Misti ovat molemmat varsin hyvin käyttäytyviä yksilöitä, joten kivahan niiden kanssa on muuttaa. :)
 Säälittää silti viedä tämä luonnonlapsi kaupunkiin.
                                         

Jos joku muuten tietää ja tuntee Tamperetta, niin saa vinkata koirien kannalta sopivia asuinalueita ja kaupunginosia!