Ja lauantain kuvasatoa (alempana siis itse teksti)

"Hei, me ollaan kavereita ja leikitään yhdessä!"

Tytöt ja pedofiilinen saksanpystykorva

Aivan ihana!

Kukkulan kuningatar

Tästä tykkään kovasti <3

Jahas, kauppaanko menossa

tuituituituitui

"Hei kaikki katsokaa, Minä olen tullut kaupunkiin, eikö kukaan näe!"

Aws, kaunista

Ja vauhdilla mennään

"Mää nyt sitte istun paikalla, ku kerta pyysit"

"Täältä tullaan!"

Toiminnantäyteinen lauantai

Tänään meillä oli tosi touhukas ja kiireinen päivä Mistin kanssa, ja olotila on nyt sen mukainen. Siis tosi kiva fiilis jäi päivästä, mitä muuta mä haluaisinkaan harrastaa kuin koiruuksia ;) Heti aamusta mentiin koirapuistoon pentutreffeille australianpaimenkoira Meten kanssa, joka oli jo vanha tuttu. Sekin oli hurjasti kasvanut ja tytöt olivat justiin saman kokoisia! Leikit sujui taas hienosti, mutta Misti oli alussa vähän kipsissä. Hyvin se alkoi kuitenkin leikkimään ja kun Mette repi liian kovasti suupielistä, paloi pikkuisella bortsutytöllä käämit ja piti pistää vastaan. Niin sitä pitää, M! Pennut leikkivät keskenään reilusti yli puoli tuntia eikä väsymyksen merkkejä ollut ilmassa. Me omistajat siinä juteltiin ja naurettiin noiden touhuille. Tarkoitus oli myös treenata toisen koiran läsnäollessa, ja niinpä otettiin pennut hihnaan ja harjoiteltiin perusjuttuja. Mistin kanssa tein istumista, maahanmenoa, paikallaoloa, luoksetuloa, katsekontaktia (joka on mukana oikeastaan kaikessa) ja hienosti hihnassa-treeniä ensi viikon mätsäriä ajatellen. Misti pystyi keskittymään tosi hyvin, vaikka Marjo ja Mette treenasi omia juttuja vähän matkan päässä. Koko ajan oli hyvin kontaktissa minuun ja suoriutui oikein kivasti. Mitään monimutkaisempaa en tuolla jaksanut alkaa tekemään, perusidea oli häiriötreenaus.

Koirapuistossa kävi myös pari muuta koiraa, mm. yksi ärsyttävä saksanpystykorva(?)uros, joka meinasi koko ajan jäpittää meidän pikkulikkoja. Jatkuvalla syötöllä hyppi selkään ja meillä piti leuhauttaa jätkä hiiteen tyttöjen selästä. Omistaja ei tehnyt mitään, hymähteli ja naurahteli vaan. Veemäisiä tuollaiset omistajat! Se piski yritti vielä kusaista mun jalkaa vasten ja siihenkään ei ukko puuttunut millään lailla. Ei se koira yrittänyt edes leikkiä pentujen kanssa, taisi olla vain seksi mielessä. Misti arasteli sitä koiraa eikä juurikaan mennyt "leikkiin" mukaan. Meni vain meidän ihmisten jalkojen juureen katselemaan. Kaipa Misti tiesi, ettei tässä iässä saa olla vielä tuhma, tuollaiset hommat kuuluu aikuisille koirille ;) Sitten se pikkukoira omistajineen lähti, ja eipä tullut ikävä. Eikä Misti ja Mette voi tietää, mitä tuommoiset tarkoittaa, leikkinähän ne sitä pitää. Oli se sen koiran osalta sitten alistamista, leikkimistä tai paneskelun yritystä niin ei pennut välttämättä osaa tulkita sitä oikein.
Sitten Mette omistajineen lähti raveja katsomaan ja me jäätiin vielä hetkeksi Miisulin kanssa. Pian puistoon tuli nelivuotias itäsiperianlaikanarttu, joka kaukaa katsottuna näytti vähän karhukoiralta (se oli pitkälti mustavalkoinen). Olin iloisesti yllättynyt, kun sen omistaja päästi sen jo autosta vapaaksi ja koira vain meni puiston oven eteen odottamaan isäntäänsä. Se oli muutenkin tosi tottelevaisen ja kuuliaisen oloinen. Hienoa, että joku jaksaa kouluttaa näitä "mehtäkoiriakin" tuolla tavalla, ihan moni ei viitsi tai tee koiran kanssa muutenkaan mitään ihmeellistä. Täytyy kyllä nostaa hattua, ihailtava suoritus riistaveriseltä laikalta. Se koira hieman pelotti Mistiä, oli sen verran iso ja juoksenteli vauhdikkaasti. Ei ne oikeastaan leikkineet keskenään, Mistiä kyllä kiinnosti, mutta ei aivan rohkeus riittänyt.

Sitten me lähdettiin talsimaan pois ja käväistiin Mustissa & Mirrissä kyytiä odottaessa. Kävin katsomassa niitä "kahden koiran taluttimia", jakajiahan ne oli nimeltään. En vielä ainakaan ostanut, kun ei ollut rahaa mukana ja mietin, onko se edes käytännöllinen. Sellaisen voi oikeastaan tuunata itsekin.
Kotia mennessä otettiin Henna ja Dora kyytiin, ja heidän kanssaan menikin loppupäivä. Misti oli ihan intopiukeena ja teki oikein ilopissat takapenkille. Tuosta on tullut aika yleinen tapa, harmi vain, mutta onhan se aika söpöä. Se on aina niin innoissaan, olit ollut poissa sitten 6 tuntia tai 5 minuuttia :)
Tytöillä oli taas tohinaa ja mukava oli leikkiä. Käytiin vielä kävelylenkki, kun mulla piti käydä ruokkimassa Helmin kasvattajan koirat.
Hyvin on Misti jaksanut, vaikka koko päivä ollut menoa ja meininkiä. Se on arviolta juossut/kävellyt tänään jotain 8 km, tällainen ei saisi toistua useammin noin nuoren koiran kanssa. Hyvin se jaksaa, siitä se ei ole kiinni, mutta ei Misti välttämättä tunne omia voimiaan ja minulla omistajana pitäisi liikuttaa sitä oikein ja sopivissa määrin. Lisään ruuan määrän nyt ainakin sinne kuuteen desiin päivässä, kun ei tuota painoa meinaa tulla lisää ja kylkiluut tuntuu erittäin selvästi.

Me ollaan Mistin kanssa nyt kotosalla treenailtu kaikkia kivoja juttuja. Hoksasin tuon naksuttimen erittäin hyödylliseksi ja sitä käytän kun opetellaan temppuja. Se kosketusalusta on edelleen vähän hakusessa ja treenauksen alla. Toissapäivänä opetin sitä koskemaan palloa ja muutamalla kerralla se oikein liikkui. Olisi ihan hauska temppu, missä Misti vierittäisi fudispalloa kuonolla eteenpäin. Misti ei vaan millään tunnu tajuavan/muistavan, että sitä pitää koskettaa. Eikö sen pitäisi jo oppia, että palloa koskemalla tulee naksaus ja nami?! Koko ajan harjoitellaan myös jalkojen ali pujottelua, joka sujuu Helmiltä erinomaisesti. Mistikin edistyy tempussa oikein hyvin ja varmasti. Ajattelin alkaa hyödyntää naksutinta erityisesti temppuilussa, niissä ei ole niin väliksi, vaikka menee väärin. Kunhan on kivaa ja jotain yhteistä tekemistä. Misti oppii sitä kautta oppimaan ja tekemään töitä kanssani. Temppukoulua siis jatketaan läpi kesän sekä kaikkea hyödyllistä ja järkevää :)

Ja kuvapäivitys tulee erikseen, ettei mene kovin pitkäksi (lue: tämän pidemmäksi) tämä yksi teksti.

Misti 18 vkoa

Misti täyttää tänään 4,5 kk, on se jo iso tyttö! Se on ollut meillä jo 11 viikkoa, vau. Painoa löytyy tällä hetkellä noin 9,7 kiloa. Noin sen takia, että vaaka näytti joka punnistuskerralla hiukan eri lukemaa ja vaihtui jopa kesken punnituksen. Mä en voi enää luottaa siihen :( Puntaroin Mistin pari kertaa peräkkäin, että vaaka ehti käydä nollassa, mutta sitten taas heitti muutamalla sadalla grammalla, hittolainen. No eihän se niin sadan gramman päälle ole -.- Tällä viikolla massaa tuli hieman lisää, mutta Mistin paino ei todellakaan nouse esimerkiksi kilo per viikko, ei sitten ollenkaan. Se on ollut nyt aika huono syömään ja aamuruoka maistuu vasta päivällä. Aion joskus korvata päiväruuan jollakin muulla kuin nappulalla, kuten kotiruualla. 2/3 olisi nappulaa ja 1/3 jotain muuta, näin suunnilleen. Öljyä lisään aina yhteen ateriaan, olen kyllä lisännyt jo viikkoja. Mietin tässä, että pitäisikö ostaa seuraavaksi jotain muuta ruokaa, kun ei tuo RC oikein uppoa. Voisin kokeilla esim. Hill'siä tai mitä nyt eläinkaupasta löytyy. Tai sitten siirryn barffiin tai puolibarffiin. Se vaan on melkoisen työlästä ja pitää olla hyvin selvillä, mitä ruuan tulee sisältää, että koira saa kaiken tarvittavan.

Maanantaina käytiin molempien koiruuksien kanssa pikainen kaupunkikävely, että Helmi ei pääse täysin mökkihöperöitymään. Hemppa käyttäytyi taas oikein mallikkaasti kuten arvata saattoi ja kiinnostavia hajuja oli ihan hirrrveästi :) Mistikin on jo olevinaan niin isoa koiraa, kun kaikki pitää haistella. Misti matkii vanhempaa koiraa monessa asiassa ja Helmi oli ihan hyvä esimerkki tuolla kaupungissakin. Vaikka eihän Mistillä ole mitään ongelmia siellä, yhtään mikään ei pelota tätä nassikkaa :) Oli vaan aika hankala kulkea kahden koiran kanssa, molemmat poukkoilee eri puolilla tietä ja hihnat on solmussa. Ei mitenkään rentouttavaa. Taidan ostaa kahden koiran taluttimen, jos sellaisen vaan jostain löydän. Eli yksi remmi kahdelle koiralle, kuulostaa kivalta.

Tänään luoksetulo sujui lenkillä tosi hienosti! Misti tuli joka kerta luokse, kun pyysin ja palkkana nami tai vetoleikki :) Kunpa se sujuisi pihalla ja sisälletullessa yhtä hyvin. Tämä onkin meillä nyt todellisen treenauksen alla, yritetään saada luoksetulo ja kiinniottaminen mukavammaksi ja etenkin se sisälletulo. Muuten sujuu hyvin, mutta sisälle ei tahdota millään tulla. Lällätilää, sanoo Misti silloin.

Onhan tuo Misti jo iso (vrt. Helmiin)

Niin älykkään näköisenä

Ny rillataan!

Nimittäin koulu alkaa olla lopussa ja loma edessäpäin. Lämmintä on ja koivunlehdet kohta puhkeaa. Tämä kielii siis vahvasti kesästä, jota tässä on jo odotettukin. Lomaa en kyllä heti pääse viettämään, kun menen taas kahdeksi viikoksi töihin Koillissanomien kesätoimittajaksi,

Tämä viikko on mennyt jotenkin unessa. Sunnuntaina Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden ja tässä ollaan edelleenkin jonkinlaisessa kiekkohurmoksessa. Kuuntelen monta kertaa päivässä "Poika saunoo"-biisiä, siinäpä vasta loistava kappale! ( klick) Heti turnauksen alussa jotenkin tiesin, että tämä joukkue pärjää ja pääsee vielä pitkälle. Usko ei loppunut kertaakaan ja jotenkin aavistin jokaisen Suomi-pelin lopputuloksen - voittohan sieltä aina tuli lukuunottamatta Tsekki-peliä, jossa siinäkin hävittiin niukasti 1-2. Mä olen ollut nii'in onnellinen, kun upea turnaus päättyi kultajuhliin, mutta nyt tuntuu haikealta kun kahden viikon lätkähuuma on ohitse. Olisihan noita Suomi-pelejä voinut vielä katsella enemmänkin. Mutta ensi vuoteen! Jääkiekko on myös hyvin lähellä sydäntäni, ehkä se on sukuvika. Veljet ja serkut pelaa lätkää...Vanhempi serkku ennen mestistä, nyttemmin jotakin divaria. Pikkuserkku sattuu olemaan Mikael Granlund, ja tosiaan aika moni meidän suvusta lätkää pelaa. Hieno laji, ja MM-kisoja ollaan seurattu vuodesta 2008 ja viimein se odotettu kulta tuli, hiphei! :) 

Koirien kanssa ei olla tehty mitään erikoista, oltu oikeastaan kotona vaan. Misti on varmaan helpottunut kun pääsee taas nukkumaan ajoissa. Monesti lätkäpelejä seuratessa sekin joutui kukkumaan puoleenyöhön saakka. Misti yritti nukkua olkkarissa tai eteisessä ja aina kun Suomi teki maalin, hypättiin me pystyyn ja huudettiin ja naurettiin. Miisu sitten aina ihmeissään ja hädissäänkin tuli meidän luokse, että mikä teille nyt tuli :D Urheiluhullut. 

Ollaan ulkoiltu totta kai paljon ja Mistiä ei meinaa mitenkään saada sisälle, niin viihtyy tuolla pihalla. Autotien se on keksinyt, joten pitää vahtia oikein urakalla, jos neiti sinne sattuisi menemään. Kaiken maailman paskat se tuolta pihalta tonkii, eilen oli suussa jäniksenkäpälä ja tänään kuollut hiiri. Minä luulin, ettei paimenkoirat tuollaista harrasta, mutta yhtä ällötys se on kuin Helmikin - tai vielä pahempi. Pelkään, että Misti saa jonkin taudin noista, kun rokotuksissakaan ei ole vielä varoaika umpeutunut. 

Sisäsiisteys alkaa olla tosi hyvää (*koputtaa puuta). Ollut oikeastaan jo jonkin aikaa. Varmaan viikkoon ei ollut tehnyt yhtään pissaa sisälle, mutta nyt taas pari kertaa lirauttanut. Uskaltaisin sanoa, että M pissaa sisälle noin kaksi kertaa _viikossa_. Tosi harvoin kuitenkin ja selvästi tajunnut idean, että ulos tehdään. 

Ruoka ei aina enää maistu Mistille, etenkään aamulla ei syö. Vaikka en yhtään ihmettele, kun samaa ruokaa kolmesti päivässä. Painokin on sen mukainen: 9,35 kg. Eli paino ei juurikaan lisääntynyt viime viikosta. 

Luoksetulo toimii vähän niin ja näin. Pihalla sitä saa harvemmin luokse, lenkeillä ehkä hieman paremmin. Tänne-käskyä en käytä kovin paljon, ettei se ns, kulu. "Tule" on meillä se yleisempi. Treenata ei juurikaan, Mistiä ei kiinnosta eikä kyllä minuakaan. Ehkä tuo toko ei olekaan meidän juttu, tai no saas nähdä kun ohjattuihin mennään. Onhan se vähän tylsää ja pikkutarkkaa viilaamista. Aksa on kyllä aivan huippua, mutta Misti on toista mieltä. Hänestä olisi paljon kivempi tutkia ja seikkailla kuin "hyppiä" jotakin esteitä. Enhän mä sitä hyppyytä vielä, sen takia lainausmerkeissä. Päätin että mitäs tuosta treenaamisesta vielä, onhan tässä aikaa. Annetaan Mistin kasvaa rauhassa ja saada vähän järkeä päähän - ehkä kylkiäisinä sitä treenimotivaatiota myös.

Tosiaan ohjattuihin tokotreeneihin mennään varmaan piakkoin, jos niitä vielä pidetään. Hakua aloitellaan kanssa kohtapuoliin, uskon että se voisi ollakin Mistin juttu :) Agilityn vapaavuorotkin on nyt julkistettu, niin jos lähtisi kentälle treenailemaan hieman perusasioita mitä pennun kanssa voi ottaa. 

Mätsäri odottaa 5.kesäkuuta ja Misti on silloin muutamaa päivää vaille sen vaaditut 5 kk. Jos meitä ei sinne oteta niin onpa ihan hemmetin pikkutarkkaa!
Olenko mä ihan kamalan huono koiranomistaja, kun en leiki hirveästi Mistin kanssa? Joka päivä vähän jotain vetoleikkiä tai pallonheittoa, mutta siinä se. Jotenkin tuntuu, etten jaksa leikkiä koirien kanssa, mutta tehdä kyllä kaikkea muuta. Onneksi M touhuaa paljon myös veljien kanssa, pelaa sählyä jne. 

Huhhuh, henkikultakin oli Mistillä vaarassa muutama päivä sitten. Oltiin järvenrannassa ja Misti putosi laiturilta, kun Helmi sitä vahingossa pukkasi. M yritti pitää laiturista kiinni, mutta ote lipsui. Neiti lähti hienosti uimaan, mutta meni sitten laiturin alle. Siellä oli vastassa sellaiset parrut eikä niiden ohi päässyt. Yritin kutsua sitä toista kautta, mutta neiti ei liikkunutkaan ja iski paniikki, että nyt se hukkui sinne. Mä sitten hyppäsin vaatteet päällä veteen ja vedin Mistin laiturin ja niiden parrujen alta pois. Siinä tyttö kyllä viimeistään kastui kunnolla, oikein upposukellus. Sitten Misti lähti kuivattelemaan itseään, mutta eipä mennyt enää lähellekään rantaa. Mentiin sitten myöhemmin molempien koirien kanssa sinne ja annoin Mistille herkkua. En tiedä uskaltaisiko enää mennä, tuskin M mitään traumoja saa kovin helposti. Ei se varmaan ollut siellä laiturin alla hukkumassa, taisi pitää vaan etutassuilla kiinni niistä parruista. Mutta kun en nähnyt mitään muuta kuin liikkumattoman pennun, niin tietysti sitä piti lähteä pelastamaan. Voin kertoa, että sydän hakkasi jonkin aikaa tuhatta ja sataa. Terveisiä vaan kasvattajalle, että näin hyvissä käsissä on tämä bortsulapsonen ;) 

Ja taas kuvia viikon sisältä. Ihan laidasta laitaan ja eri tilanteista. En vain ehdi (jaksa) laittaa kuvia usean kerran viikossa. Eli kerralla sitten ihan hitosti :) 

Mistiä kiinnostaa enemmän kotiaskareet kuin treenaus, tiskien esipesijä ;)

Vesileikkejä, namin ongintaa

Misti on punnittu tässä pussissa 7-viikkoisesta lähtien ja pussi ripustetaan aina kalavaakaan :D 

On se jo niin iso ja kaunis. Wou mikä mirri!

Näyttelytunnelmia + kuvasaastetta

Nyt sitten viimein sain aikaiseksi julkaista näitä kuvia, joita on viikon sisällä napsittu. Niitä on vähän laidasta laitaan ja molemmista koirista. Jotkut niistä on tosi hienoja, mitkä pitää jakaa teillekin, arvoisat lukijat ;) Kaikki on otettu puhelimella, mutta toivottavasti laatu ei pahemmin kuse.

Sitä ennen hieman touhukkaasta näyttelypäivästä. Seisoskeltiin ja ihmeteltiin Mistin kanssa tänään 2-3 tuntia paikallisessa koiranäyttelyssä. Rotuja oli vähän laidasta laitaan, 2-ryhmästä joitakin ja seiskasta settereitä ja seisojia. 8-ryhmästä noutajia ja spanieleita. Ja eipä ollut kovin ihmeellistä. Hienoja koiria kyllä, mutta sanotaanko vaikka näin, ettei niinkään itseäni kiinnostavia. Paimenkoiraryhmä olisi ollut tosi jees, mutta sellaista tänne Kuusamoon taitaa olla aika turha toivoa. Tykkään kovasti kuitenkin settereistä ja seisojista, ja niitä tuijotinkin. Niillä on aivan upeat linjat ja kun koirat vielä juosten esitetään, wou! Saatan ehkä potea nyt pienoista englanninsetterikuumetta, mites se nyt silleen. Mutta ei, pentua ei minulle tule ainakaan neljään vuoteen ja rodunvaihdoskaan on tuskin edessä. On tämä bortsu meinaan sen verran mainio rotu ;)
En olisi uskonut sanovani tätä, mutta mä saattaisin innostua näyttelyistä. Onhan ne kieltämättä mukavia tapahtumia, sosiaalisia ennen kaikkea. Ehkä me aletaan kiertelemään Mistin kanssa näyttelyitä enemmänkin kuin "pari kertaa" - tai sitten ei. Kun niitä sertejä alkaa tippumaan, niin ehkä sitten joo ;)

Misti käyttäytyi hurjan hienosti ja sainpa olla pikkuisesta ylpeä monien aikuisten koirien sinkoillessa sinne tänne. Neiti keskittyi minuun, kun pyysin kontaktia, ihan sama vaikka vierestä käveli kiinnostavia koiria. Misti oikeastaan vain makoili jaloissani koko ajan ja seurasi tapahtumia. Kävellessämme paikasta toiseen Misti ei yrittänytkään mennä muiden luokse vaan hienosti hihnassa loppuun saakka :) Ja on tuo hihnakävelykin todella mallikasta. Monesti tuntuu, että mulla on käsissäni todellinen huippukoira. Misti on niin helppo ja hyvähermoinen, siinä on sopivasti kovuutta ja nöyryyttä samassa paketissa. On se loistopentu, ihan oikeasti!
Misti pääsi tekemään lähempää tuttavuutta 3-vuotiaan bichonin ja 10-kuisen beaglen kanssa. Toiset eivät vain halunneet alkaa leikkiin Miisun kanssa, sääli. Moni ihaili Mistiä ja oli halukkaita silittelijöitäkin. En hennonnut kieltää ja miksi edes olisin. Misti tykkäsi kaikista, nuoli naamat ja vispasi hännällään. Meni oikein selälleen rellottamaan rapsutettavaksi :D

Helmi <3

Upeata ravia! 

"Heii, me ollaan lenkillä"

"Emäntä, mää tuun!"

Mistin perusasento - sammakko :D

Näyttelytreeneissä ootellaan

Seisotus(ko)?

"Emäntä, määkin meen joskus näyttelyyn, enkö meekkin?"

Oli se joskus ihan pieni, hellanlettas sentään :)

Ja nyt jo näin iso!