maanantai 25. marraskuuta 2013

"Mä tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä!"

"En edes lahjattoman emännän", näin laulaa Misti. Kotimatkalla autossa soi Cheekin Jippikayjei, joka sopi eilispäivään mitä mainioimmin.
Käytiin siis Oulussa agilitykisoissa juoksemassa kolme starttia, joista kaksi agirataa ja yksi hyppäri. Mulla oli varsin hyvä fiilis kisojen suhteen ja tiesin, että tällä kertaa vain taivas on rajana ja voidaan saavuttaa vaikka mitä. Ollaan nimittäin viimeiset kuukaudet treenattu agilityä hullun lailla ja käyty treeneissä kahdesti viikossa. Mä olen oivaltanut niin paljon uusia asioita ja oppinut viimein paremmin ohjaamaan, siis oikeasti paljon paremmin. Se sitten näkyi eilisissä kisoissa, mitkä meni meidän osalta aika huikeasti. 

Tuomarina toimi Esa Muotka, meille uusi tuttavuus. Ekana D-agirata, aikas simppelin oloinen perusrata. Mulla oli selvät sävelet mitä teen eikä se sitten niin haitannutkaan, vaikka oltiin jo maksien toinen suorittava koirakko ja maksit olivat muutenkin eilen ennen minejä ja medejä. Rata meni meillä muuten aivan täydellisesti, mutta kakkosrima tippui > 5 vp. Eniten pelkäsinkin juuri rimantiputuksia ja heti alkuun yksi sitten tippuikin. Mitä videolta jälkeenpäin nopeasti vilkaisin niin mulla näytti käsi hieman laskevan, kun Misti ponnisti, joten rima tippui mitä luultavimmin sen takia. Eli oma mokani, josta otin oppia kahdelle seuraavalle radalle. Vitonen riitti kuitenkin D-radan kolmossijaan, kun nollia tuli vain kaksi. Mistin aika oli 38,79 (ihanneaika 48).


E-agiradalla ei mitään ihmeellistä siinäkään. Vallan mainiosti pärjäsi valsseilla ja perus ohjaamisella. Tämä meni sitten huomattavasti paremmin ja tajusin pitää sen ohjauskäden tyyliin koko ajan ylhäällä, ettei rimoja tipu enää yhtäkään. Ei tippunut, eikä tullut mitään muitakaan virheitä > 0 vp, LUVA. :) Nollalla voitettiin ja olisiko tullut yksi nolla meidän lisäksi. Mistin aika oli 39,94 (ihanneaika 49).


Viimeisenä oli vuorossa F-hyppyrata, jolle olin ilmoittautunut lähinnä harjoituksen vuoksi, kun meillä se yksi sallittu nousunolla hyppäriltä jo on. F-rata vaikutti aavistuksen haastavammalta, mutta kyllä sekin melko simppeli ja suoraviivainen oli niin kuin kaksi aiempaakin rataa. Sama hieno meno jatkui taas - tuloksena 0 vp ja voitto taasen. :) Aika 32, 61 (ia 43). Tässä hyppärin viimeisellä putkella sai muuten itse päättää kumpaan päähän koiran vie, ei ole sellaista aiemmin sattunut meidän kohdalle. Vein oikeaan päähän, koska se tuntui meille helpommalta ja viimeinen hyppyeste oli siten huomattavasti kauempana oikeasta putken suusta ja koiralla oli enemmän tilaa ponnistaa.


Sitten asteltiin palkintopallille kokonaista kolme kertaa, huhheijakkaa. D-radan palkintojen jaossa tuomari sanoi vaan että "onnea", agiradan voiton jälkeen että "hyvä päivä" ja hyppyradan voiton jälkeen että "taas!". :D Mä sanoin, että joo, ihan uskomatonta. Tuomari siihen, että miten niin; jos on hyvä niin ansaitsee voitot. Joo-on, en nyt tiedä siitä hyvästä, mutta hyvän päivän voin kyllä allekirjoittaa. Vitsit mua jo hävetti mennä kolmatta kertaa sinne palkintopallille pojottamaan ja vieläpä peräkkäin, kun maksien kaikkien ratojen palkinnot jaettiin yhdellä kertaa. :D Saatiin taas kolme ruusuketta (mä oikeasti hukun jo noihin) ja sitten valitsin kaksi ilmaista starttilahjakorttia ja otinpa tuplanollavoiton kunniaksi oikein pokaalin. Heh, turha kapistus mutta hieno kyllä. :) 

Olipa muuten hyvä idea osallistua kuitenkin tuolle hyppärille: voitettiin ja saatiin ilmainen startti, joten tavallaan voisi ajatella, että ei maksettu mitään tuosta hyppärin nollavoitosta. Vaikka se sinänsä "turha" nolla olikin, niin voitto ei ollut ollenkaan turha ja saatiinpa taas sitä treeniä, kun mentiin hyppärikin kaiken kukkuraksi. Jos jotain valitettavaa on (niin kuin mulla aina on) niin tuplanolla tuli vääriltä radoilta. ;) Kun oltaisiin tehty agiradoilta nollat, niin kisattaisiin tästä lähtien kakkosluokassa. Pirullinen rima. 

Mutta voi että olen tyytyväinen, tuollaista päivää ei usein koe! Tuplanolla voittoineen reilun parinkymmenen koirakon luokassa. Eikä ne voitot ja sijoitukset, vaan hyvät ja sujuvat radat ja meikäläisen parantunut ohjaus. Eilen musta tuntui jo rataantutustumisissa, että ei vitsi, mähän ohjaan ihan eri tavalla, tuntuu ihan erilaiselta oma liikkuminen ja kaikki. :D Se oli ilmeisesti Mistillekin sen verran selkeää, että tulos oli mikä oli. 
Lähden hyvillä mielin ja vahvalla itseluottamuksella seuraavaan koitokseen, joka on kahden viikon päästä. Nyt ollaan totisesti sertijahdissa ja tarkoituksena on nousta seuraavissa kisoissa kakkosiin ja startatakin jo siellä. Hui mikä tavoite, mutta eilisen jälkeen kaikki tuntuu mahdolliselta, kun vaan oma ohjaus toimii. Nimittäin Möösä rules


Videomatskuakin on olemassa kaikilta radoilta, mutta meidän radat on yhtä lukuunottamatta treenikaverin kamerassa. Oma kamera petti taas kriittisellä hetkellä (lue: nollarataa juostessa), mutta oikeasti tuo oli oma vikani, kun en muistanut tyhjentää muistia. Laittelen videot tänne blogiin myöhemmin, kunhan saan ne ensin itselleni. MUOKS. Videot laitettu!

perjantai 15. marraskuuta 2013

Agilitysepustusta torstain treeneistä

Vk_46-47_Anskun_rata_01_esteet_20-37_3lk.jpg

Ylläpä siis eilinen treenirata, tehtiin pätkää 20-37. A korvattiin keinulla (kuljettamisen helppouden takia) ja puomi jätettiin kokonaan pois (samaisesta syystä kuin A). Tämän radan laitan tänne blogiin (itselleni lähinnä), kun haluan ns. purkaa treenin näin jälkeenpäin. Agilitystä ymmärtämättömät tai ne joita laji ei kiinnosta, ei kannata välttämättä edes vaivautua lukemaan tekstiä ja pähkäilemään kummallisia termejä mielessään. Alempana tosin on muutama sananen tokosta sekä kuvia Helmistä ja Mististä.

Kyseessä on siis kolmosluokan rata, en tarkemmin tiedä kenen ja miltä vuodelta. Oltiin Mistin kanssa ekana vuorossa ja heti ensimmäisellä kerralla tehtiin rata nollana läpi, jihuu! Ohjaukset toimi eikä rimojakaan tippunut, mikä on aina työvoitto etenkin maneesin upottavalla hiekalla. Keinun ohjasin vasemmalta puolelta, hyppäytin Mistin 22-hypyn pujottelun puolelta silleen vähän epämääräisesti peruuttamalla, mutta hyvin Misti meni 23-putkeen, jonka jälkeen minä persjätin ennen pujottelua ja kepeille Misti meni myös hyvin. Muurin hyppäsi kivasti takaapäin, vaikkei olla sitä varmaan ikinä niin päin tehty. Meni hyvin kepeille taas ja mä muistaakseni leijeröin 27-putken oikealta puolelta. Sitten niin kuin vedätin Mistin tuolle putkelle ja Misti kyllä kivasti meni putkeen, vaikka olikin tuollainen pimeä kulma, mitkä ovat meitä haastaneet. Sitten mun piti juosta lujaa 28-hypylle. 30-hypyltä putkeen ohjasin Mistin oikealla kädellä sylin kautta, ohjauskuvio oli ilmeisesti siis sylkkäri. :D Kun Misti oli putkessa, vaihdoin paikkaa 32-hypyn toiselle puolelle eli en ohjannut keinun puolelta. Tein 32-hypyllä saksalaisen, jolla sain Mistin mun oikealle puolelle. 34-hypyn juoksin tuosta keinun ja hypyn välistä, jotta sain selvästi näytettyä Mistille putken pään. Ehdin kuitenkin suht hyvin hypyille 36 ja 37.
Oli varmaan kamalan epämääräinen selostus, video olisi ollut jees, mutta nyt ei olla pitkään aikaan treeneissä kuvattu suorituksia. Joka tapauksessa ohjaukset toimi sen verran hyvin, että saatiin puhdas rata. Toki Misti antaa edelleen paljon anteeksi, mutta musta itsestä tuntui kyllä siltä, että osasin ohjatakin hyvin.

Sitten mentiin rataa samoilla ohjauksilla toiseen kertaan ja nyt ei niin nappiin mennytkään. Ongelmia tuotti muuri, Misti ponnisti sen päältä ja meni sen jälkeen pujottelun sijaan putkeen. Treenattiin ihan yksittäin sitten tuota muuria viuhkamuodostelmassa, koko ajan vaikeuttaen kulmaa niin että lopulta lähetin Mistin takaakiertoon ihan pujottelun linjasta. Vaikeahan se Mistille oli, meinasi koko ajan ponnistaa muurilta ja hyppääminen vaati siltä selvästi keskittymistä. Se on niin pikkuinen ja muuri ei ole muutenkaan sille helpoin este. Muurin jälkeen treenattiin pujottelu-putki-erottelua. Mä kuulemma en päästänyt koiraa rauhassa edelle ja käännyin liian jyrkästi 27-hypyn oikealle puolelle leijeröimään niin ettei Misti sitä kestänyt ja se sujahti kesken pujottelun putkeen. Sitä sitten treenailtiin, että muistaisin antaa Mistin mennä edelle ja kääntyisin loivasti putken oikealle puolelle. Helpommin sanottu kuin tehty, mulla kun ei nuo ajoitukset ole ihan kohdillaan. Tarvittiin monen monta toistoa ennen kuin onnistuttiin ja tuo treeni vaati multa ihan hirveästi keskittymistä. Kiirehdin aina liikaa enkä päästä Mistiä edelle. Pelkäsin kai sitä, että jos en ole itse edellä ns. tukkimassa putken suuta, Misti painelee sinne. Mutta eihän se sitten niin ollutkaan, höh.
Sitten kokeilin 32-hypyllä ohjata keinun puolelta valssilla (?) ja toimi sekin. Kokeilin samaista valssia myös ihan alussa 22-hypyllä. Ja kun Misti jo osasi radan, leijeröin sen 35-putkeen ja silloin mulle jäi paremmin aikaa ehtiä kahdelle viimeiselle hypylle ohjaamaan.

Lopuksi harjoiteltiin päällejuoksua 20-putkella ja 30-hypyllä ja opinpa siis eilen uuden ohjauskuvion! Tuntui aika helpolta ja kivalta ohjaukselta, joten tuota voisi alkaa käyttää jatkossakin. Eilen muuten tajusin, että aloin huomaamattani näyttää Mistille hypyn ponnistuspaikkaa, mitä tekniikkaa Sari mulle yritti jo pari kuukautta sitten opettaa. Eilen se sitten jotenkin loksahti kohdalleen ja nyt osaan sen aika hyvin, kesti vain jonkin aikaa sisäistää asia. :D Tarkoituksena on siis kertoa koiralle tulossa oleva hyppy ja sen ponnistuspaikka. En osaa sitä sen tarkemmin selittää, mutta kaipa se ihan käytännöllinen on.

Mutta oli ihan huipputreenit eilen ja opin yllättävän paljon uutta yksistä ainoista treeneistä. Eli kyllä mäkin vaan hiljalleen opin taitavammaksi ohjaajaksi, koirahan on ihan kingi jo luonnostaan. On ihan mahtavaa, että me treenataan näitä vaikeita ratoja ja ohjauskuvioita jo nyt. Eipähän tule kolmosten radat sitten yllätyksenä, kun joskus sinne asti päästään. ;) Olisi kivaa olla ja kolmosissa ja tehdä niitä ihania pyörityksiä, ykkösissä on kuitenkin aika suoraviivaisia ratoja. No, sitä nousua saa vielä jonkin aikaa odotella, mutta jos edes sinne kakkosiin, oh come on minä, ohjaa seuraavissa kisoissa kunnolla!

Aksatreenien jälkeen tehtiin taas piilopaikkamakuu Kaisan ja Jytkyn kanssa. Ja Misti jumittaa maahanmenoissa ihan hirveästi, ei se suostu menemään! Eilenkin sain vaikka kuinka monta kertaa käskytellä maahan, mutta monennenkohan toiston jälkeen se sitten meni, huoh. Liikkeestä maahanmenossa on ihan samanlaista jumitusta, alkaa epätoivo iskeä. Kaisa sanoi, että mulla pitäisi vain paljon palkkailla Mistiä maahanmenoista ja saada siten varmuutta - yritetty on. Eli maahanmenot todelliseen tehotreeniin, nih! Mä en sitä siedä, että Misti jumittaa niissä, kun se kuitenkin osaa mennä maahan, taivaan tähden.
Kaisa liikkuroi meille noudon ja kaukot. Nouto muuten jees, mutta korkean hiekan takia prinsessa ei voinut nostaa kapulaa kunnolla suuhun - kyllä se eilen vaan ennen aksatreenejä nouti ihan malliikkaasti maneesilla, kun otin yhden toiston. Kaukkarit Misti teki hyvin, ei häiriintynyt takana heiluvasta Kaisasta ja jopa alkumaahanmenon Misti suostui tekemään.

Kuvia maanantaiselta lenkiltä, kun Helmikin oli pitkästä aikaa vapaana. Nyt alkaa olla porot aidassa, niin voisi pitää mummukkaakin enemmän vapaana.












sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Sitä samaa vanhaa

Eli ollaan treenailtu tokoa ja agilityä sekä lenkkeilty ja hengailtu vaan. Mitäpä sitä muuta, kun ei kisojakaan ole nyt ollut. Tällä hetkellä btw treenataan agilityä kaksi kertaa viikossa, mikä on ihan huippujuttu! Saa kunnolla treenata ja eiköhän siten kehitykin nopeammin. En jaksa alkaa joka treenejä selostamaan, mutta sanottakoon, että me treenataan melko vaikeita juttuja. Rakennetaan pääasiassa kaksi pientä ratapätkää, jotka ovat semmoisia kolmosluokan tasoisia eli ei mitään erityisen helppoja. On monenlaista pyöritystä ja saa todella miettiä ohjauskuvioita. Ollaan saatu harjoitella mm. saksalaista, välistävetoa, leijeröintiä sekä ihan perus ohjauskuvioita, kuten valssia ja persjättöä. Yksissä treeneissä leijeröin Mistin putkesta kepeille niin että itse jäin hypyn taakse useamman metrin päähän. Upeasti Möösä löysi ekan keppivälin ja pujotteli itsenäisesti, näytti hienolta! :)

Muutenkin meillä on sujunut mukavasti vaikeammatkin radat ja koira kyllä osaa, kunhan minä ohjaan. Minähän se meidän suurin ongelma olenkin, se on kyllä tiedossa... Tajusinpa tässä muuten, että ei ihme kun en halua valssata vaan mieluummin persjättää, sillä mä aina heilautan kädet alas koiran hypätessä ja Misti siksi pudottaa riman. Eli pitää yrittää kontrolloida käsiä paremmin. Käy treenikavereita sääliksi, kun he yrittävät meitä parhaan kykynsä mukaan opettaa, mutta mulla joskus lamppu syttyy turhan hitaasti ja saan vasta myöhemmin ahaa-elämyksen. :D

Rimoja Mistillä on jonkin verran putoillut, johtuen ehkä huonosta ohjauksesta plus pehmeästä alustasta. Ei ollakaan laitettu rimoja niin korkealle kuin mitä kentällä. Muuten vaikuttaa lupaavalta ja ollaan me varmaankin edistytty. Kisoissahan se sitten nähdään, että kuinka paljon... Parin viikon päästä olisi tarkoitus mennä taas Ouluun kisailemaan.

Pari kuvaa kesältä ihan huvin vuoksi tähän väliin.

c)N.R.

c)N.R.

Tokossa ollaan tehotreenattu avoimen liikkeitä ja paketti näyttäisi olevan kasassa. Ilmoitin Mistin kolmen viikon päästä olevaan kokeeseen ja nyt sitten avoimeen luokkaan, tosin en tiedä saadaanko koepaikkaa. Parin viikon päähän ilmoitin myös, alustavasti aloon, mutta alan kyllä kallistua siihen avoon... Olen kahden vaiheilla, että kumpaan mennään, mahdollisesti siihen avoimeen sitten. Koulari alokkaasta jäisi saamatta, mutta houkuttaa jo siirtyä eteenpäin. Kunhan nyt saataisiin paikka edes toiseen noista kokeista! Katsotaanpa siis miltä näyttää tilanne avoimen suhteen:

Paikkamakuu: Piilopaikkista ollaan tehty aika vähän, torstaina viimeksi tehtiin agitreenien jälkeen Kaisan ja Jytkyn kanssa paikkamakuu. On mulla aika vahva luotto Mistin pysymiseen myös kokeessa, koska se ei ole "nousevaa" sorttia, mutta käydään vielä treenailemassa vähän häiriössäkin.

Seuraaminen: Edistää, mutta jos yritän korjata, niin Misti erkanee musta turhan kauaksi eikä seuruu ole enää niin tiivistä. Misti ei myöskään oikein kestä korjaamista, joten en viitsi kauheasti puuttua tuohon edistämiseen, koska hyvä kontakti ja ilme on tärkeintä.

Liikkeestä maahanmeno: Ei ongelmia, vaikka käyn Mistin takana, ollaan nimittäin tehty hyvin kauan jääviä myös avoimen tyyliin. Nyt Misti on tosin alkanut jäämään seisomaan eikä tahdo millään mennä maahan. Se ei jotenkin halua mennä maahan ollenkaan, damn.

Luoksetulo: Hyvä, hienosti pysähtyy takapalkalla ja oikeastaan myös ilman sitä.

Liikkeestä seisominen: Ei olla vähään aikaan otettu, mutta Misti osaa tämän kyllä yhtä hyvin kuin ennenkin.

Nouto: Lähtee vauhdilla kapulalle, saattaa vähän syöksyä kapulaan kun on niin innoissaan. Palauttaa nopeasti, saattaa tulla vähän vinoon eteen eikä kovin tiiviisti.

Kaukkarit: Hienot, nyt Misti ei ole oikeastaan haukahdellutkaan. Hyvin tekee pitkältäkin matkalta ja vaihtaa aikas nätisti. :)

Estehyppy: Otettiin eilen tätä ekaa kertaa ikinä ja Misti oppi liikkeen heti. Kävi istumaan käskystä ja hyppäsi hienosti takaisin ja tuli tiiviisti eteen. Eli tätäkään ei tarvinnut pahemmin opettaa. :D

Vähän vielä hiotaan liikkeitä, ennen kaikkea luoksaria ja noutoa, mutta muuten uskaltaudun lähtemään jo avoimeen. Mielenkiinnolla odotan, miten Misti suoriutuu näistä uusista liikkeistä kokeessa.

Sisällä ollaan opiskeltu tunnaria ja nyt Misti löytää oman "kapulan" muiden joukosta. Mulla ei ole oikeita kapuloita vielä vaan käytän tuollaisia puukeppejä/risuja. Aluksi tunnari ei oikein meinannut onnistua, kun Misti tottui siihen samaan omaan keppiin eikä sitten enää löytänyt oikeata, kun vaihdoin oman kepin uuteen. Lisäksi Misti meinasi maistella kaikkia keppejä ja se aina syöksyi siihen keppiriviin/rinkiin ja levitteli kepit siten ympäriinsä. Misti on just tuollainen syöksähtelijä, kun se on innoissaan. :D Yhtenä iltana kuitenkin piilottelin omaa keppiä sisälle taloon. Tai en piilotellut, vaan laitoin oman kepin jonkin maton päälle ja koska oli pimeää, niin keppiä ei maton päältä erottanut, joten Mistin piti haistella. Hienosti ja nopeasti se kyllä löysi oman kepin. :) Sitten kun tehtiin seuraavan kerran tunnaria, löysi Misti joka kerralla oman viiden-seitsemän kepin joukosta. Olin silloin hakenut ulkoa lisää keppejä ja vaihdoin omankin uuteen, joten Misti selvästi tajusi etsiä mun hajua ja tosiaan löysi aina oman. Olinpa yllättynyt ja aikas ylpeäkin taitavasta pikkuneidistä! Silloin se ei enää juuri maistellutkaan muita keppejä tai syöksynyt niihin, vaan keskittyi paremmin haistelemaan.
Toivottavasti tuo onnistuminen ei ollut pelkkää tuuria, vaan Misti loistaisi seuraavallakin kerralla. :D Olisi aika mahtavaa, jos tunnarin alkeet olisivat nyt hallussa, koska ajattelin sen olevan ehdottomasti vaikein opetettava tokoliike. Mistillä on nyt pohjat kunnossa kaikkiin voivoi-liikkeisiin (lukuunottamatta liikkeestä istumista, jota en ole vielä edes tässä vaiheessa opettanut). Joten mahdollisesti päästään ensi vuonna jo voittajaluokkaan, ainakin liikkeiden puolesta sen pitäisi olla täysin mahdollista. Kaikki liikkeet vaativat vielä treeniä ja vahvistamista, mutta oikein hyvältä näyttää myös voivoi. :) On tää toko vaan kovin mielenkiintoista!

 Muutama kuva mummukasta vielä. Paska laatu, kuten yleensä, mutta mummu onkin pääosassa!






Nyt on jo täystalvi...


...kun hetki sitten oli vielä kesä.
                                                                                                  c)N.R.