lauantai 29. maaliskuuta 2014

Etiäpäin, sano Misti tokossa!

Ollaan tällä viikolla jo jatkettu tokotreenejä Mistin kanssa, joten mitään taukoa ei olla aiottu pitää viime viikonlopun rutistuksen ja tuon välietapin saavuttamisen jälkeen.
Kotosalla ollaan hieman aloiteltu liikkeestä istumisen harjoittelua sekä yritetty saada jonkinlaista tolkkua luoksetulon maahanmenoon. Tuota maahanmenoa ollaan joskus aiemminkin jo tehty, mutta se on Mistille kovin vaikea. Siispä olen ihan vain käskytellyt Mistiä maahan sen ollessa liikkeessä, ja napakoita maahan lakoamisia ollaan jo saatu. Liike vaatii silti vielä hurjasti treeniä!
Tunnaria ollaan tehty nyt muutamaan otteeseen ja siinä suureksi ongelmaksi on muotoutunut kapuloiden tökkiminen omaa etsiessä. En voi käsittää, kuinka hankalaa voi olla haistella kapuloita ilman että niitä on pakko samalla kuonolla kosketella - Misti on sentään koira, jolla pitäisi olla ihan tajuttoman hyvä hajuaisti. Mutta ei, neidin on pakko niitä vääriä tökkiä niin että asetelma on varmasti lopulta ihan hujan hajan eikä siististä muodostelmasta ole enää tietoakaan. :D Oma kyllä nousee hurjan hienosti joka kerta ja tarkkaan Misti muodostelman haistelee, mutta se tökkiminen on niiiiiin ärsyttävää - ja turhaa myös, se haistelu nimittäin riittää, kiitos. Olen ollut ihan natsi tuon tunnarin suhteen ja useimmiten aloituttanut koko liikkeen alusta, mikäli M kuonollaan liikuttelee kapuloita.
Metallinoutoa ollaan myös treenailtu ja pikkuneitiä kyllä ihan kiitettävästi se metalli ällöttää... Vaikka kyllä Misti omatoimisesti kapulaa maasta tai lattialta suuhunsa nostelee, koska naksauttelen ja palkkailen siitä. Ulkona olen metskua jo sille heitellyt ja M kyllä hakee ihan kivasti, mutta on se vähän kärsivän näköinen palautuksessa eikä vauhtiakaan liiemmin ole. Jatkamme siis metskutreenejä ja yritämme saada metallinoudosta kivan ja kannattavan liikkeen!
Kaukot on kyllä mielettömän kivat ja siinäpä lienee toinen valmis voittajaluokan liike. :) Misti tunnistaa kaikki vaihdot tosi hyvin ja vaihtaa puhtaasti täyspitkältä matkalta, jeejee.

Mistin kyttäys-, vaanimis-, syöksymiskuvasarja... Tosin hieman sumuinen sellainen, koska kamera taisi hetkellisesti kastua.
Tänään käytiin koulun kentällä tokoilemassa ja tein Mistin kanssa seuruuta, kaukoja, ruutua, metallinoutoa, normi noutoa ja tunnaria.
Seuraaminen oli taas huippuhyvää! Tein suht pitkän kaavion ja taisin kerran palkata patukalla välissä. Tehtiin myös hidasta käyntiä, jossa ei ollut ongelmaa - hyvin, vietikkäästi ja oikeapaikkaisesti M silti seurasi. :) Otettiin myös jokunen askelsiirtymä, jotka meni mielestäni kivasti. Peruuttaminen on Mistillä tosi makee, se ihan oikeasti peruuttaa eikä sillä tavalla seisomaannousun kautta siirry taakse. Yllättävän hyvin neiti takapäätään käyttää. :)
Ruudussa virittelyissä ("Missä ruutu?") Misti löysi hyvin katseellaan ruudun ja ampui pitkältä matkalta kivasti sisään. Se tosin jäi turhan lähelle oikeaa etukulmaa, mutta maahan mennessä koko koira oli kuitenkin nauhojen sisäpuolella - saavutus siis sekin. Kun Misti sitten joka kerta juoksi tuohon etukulmaan, päätin laittaa kosketusalustan ruudun keskelle. Se toimi ja ei toiminut: Misti kyllä meni targetille, mutta piti sitä lelunaan ja otti sen suuhunsa... Kyllä se käskystä jäi seisomaan paikoilleen, jonka jälkeen palkkasin pallolla. Otin loppuun pari kertaa ilman targettia, jolloin Misti juoksi taas oikeaan etukulmaan, mutta uudesta ruutuun-käskystä korjasi ja siirtyi keskemmäs. Eli ehkä Mistillä nyt jokin haisu oli halutusta kohdasta, kun korjasi ruudun keskelle..? Kerran otin ruudun kokonaisena niin että kävelin itse lyhyen seuruukaavion ja kutsuin koiran seuraamaan. Misti hyvin odotteli ruudussa ja tuli käskystä seuraamaan, mutta seuruu oli vähän väljää ja edistävää. Treeniä siis vaatii vielä tuo seuraamaan tulo kuten myös sen oikean paikan hakeminen ruudussa - kuten koko ruutuliike itse asiassa, treeniätreeniätreeniä!
Torstaina oltiin agilitytreeneissä reilun viikon tauon jälkeen. Tehtiin ihan sellaista lyhyttä, suht simppeliä rataa kera kahden eri variaation. Mistissä oli kyllä tosi kivasti vauhtia ja intoa ja jotenkin tuntui, että se ehkä hyppäsi paremmin ja puhtaammin..? Ainakin pituuden Misti hyppäsi tosi puhtaasti ja nätisti, vautsi vau. :) Rimat olivat eri korkeuksilla ja jotkut olivat vinorimoja. Vaikka korkeimmillaan rimat olivat 60 sentissä, ei yhtään rimaa tainnut tulla alas ja Misti eteni määrätietoisesti ja vauhdikkaasti. Kunpa sama meno jatkuisi! 

Hieman on meinannut tällä viikolla tuntua, että tuo agility jokseenkin nyt masentaa ja tympii, mutta toko taas ei. Kaipa se johtuu siitä, että me saadaan agissa paljon heikommin ja hitaammin tulosta aikaan kuin tokossa. Yksi merkittävä syy on myös se, että agilityä en ymmärrä vieläkään, mutta tokoa ymmärrän itse asiassa oikeinkin hyvin. Tokossa mulla on selvät sävelet kun taas agissa tulee hapuiltua ja toimittua kamalan suunnittelemattomasti ja huolimattomasti. Aksaankin pitäisi saada jonkinlainen tatsi ja alkaa kunnolla miettiä, että mitä ja miten haluan treenata.
Tänään käytiin tyttösten kanssa jäällä lenkillä niin että Helmikin oli pitkästä aikaa vapaana. Sulloin taskut täyteen namia, otin riskin ja päästin mummukan vapaaksi. Hyvin muori oli kuulolla ja tuli useimmiten heti kutsusta luokse - välillä se tuli ihan omasta vapaasta tahdostaankin. Muutaman kerran Helmi "katosi" metsään eikä heti palannut rakettina luokse, mutta kyllä se sieltä sitten aina näköpiiriin ilmaantui ja juoksi hurjaa kyytiä namiautomaatille. Vaikka muori lenkkeilee hihnassa usein varsin hidastempoisesti, ei siltä kuitenkaan irti juostessaan vauhtia puuttunut. Siellä se vaan juoksenteli menemään kuin nuori koira konsanaan eikä ikä paljon painanut. :) Kotona sitten huomasin, että mummukan takajalat tärisivät hillittömästi, joten liekö tullut vähän turhan kovasti irroteltua... Tuota tärinää on ollut joskus ennenkin, mutta se on mennyt ohi. Ehkä se tosiaan johtuu rasituksesta eikä ole mitään vakavampaa.
Misti se taas pysytteli epätavallisen lähellä koko lenkin ajan ja halusi esittää niin hienoa ja tottelevaista koiraa sekä tietenkin (huomaamattomasti) kerjätä namia. Prinsessa piti huolen siitä, että hän ehtii aina ensimmäisenä mamman luokse ollen siten hieman parempi ja kuuliaisempi koira - noin söpöksi olennoksi se on erittäin pirullinen tapaus...

maanantai 24. maaliskuuta 2014

TK2 Misti

Misti saa tästä lähtien käyttää nimensä edessä titteliä TK2. :) Joten viikonlopulle asetettu tavoite toteutui ja ensimmäinen (muttei toivon mukaan viimeinen) koulutustunnus on nyt plakkarissa. Jeij!
Kokeet pidettiin taas OKKn kuplahallissa, joka on jo tässä vaiheessa varsin tuttu kisapaikka meille. 

Lauantaina tuomarina toimi Allan Aula. Avoimessa luokassa oli yhteensä 6 koirakkoa ja meidän suoritusvuoro oli toiseksi viimeisenä, aivan ihanteelliseen paikkaan kyllä päästiin. Sain Mistin hyväksi toviksi autoon paikkamakuun jälkeen ja oli aikaa sitä viritellä sekä silmäillä hieman muidenkin suorituksia. 
Ennen paikkamakuuta Misti tosin säikähti, kun tuuli riepotteli hallia kovasti ja kuului kamalaa hurinaa ja ryskettä. Sitä ennen se oli ollut tosi kivassa vireessä ja tehnyt hienosti sivulletuloja, mutta tuon säikähdyksen jälkeen se vain pälyili ympärilleen eikä suostunut tekemään mitään. Yritin saada siihen kontaktia, mutta ei Misti oikein voinut alkaa millekään. Ajattelin siinä sitten, että no niin, nyt on koe pilalla, kun koira on ihan lukossa eikä voi tehdä mitään. Käytiin sitten ulkona leikkimässä ja purkamassa paineita, jonka jälkeen se säikähdys taisi ollakin jo menneen talven lumia ja Misti pystyi taas keskittymään. Viuh! Pelkäsin sitten koko ajan, että se tuulenpuuska käy uudelleen ja juuri jollain kriittisellä hetkellä, mutta tajusi se kuitenkin pysyä kohtuu hyvin poissa. Yllättävän herkkä tuo koira kuitenkin, tietääpähän jatkossa, että se voi reagoida ääniin tuolla tavalla. 

Paikkamakuu 10: Hyvin meni käskystä maahan ja oli paikoillaan pötkötellyt, mutta Misti oli kuulemma haastavasti tuijotellut vierustoveriaan. Joku talkoolainen sanoi, että se oli oikein katseen voimalla yrittänyt haastaa kaveria nousemaan ylös - siinä kuitenkaan onnistumatta, luojan kiitos! :D Sitten Misti oli ollut sen näköinen, että "en mä mitään oo tehny!" ja näyttänyt ihan viattomalta. Sillä oli kuulemma selvästi ollut jotain kilpailuhalua, kun oli yrittänyt saada vieruskaverin epäonnistumaan. Vitsit mikä törkimys! :D 

Seuraaminen 9,5: Todella hienoa seuraamista eikä Möösä edistänyt yhtään, mistä olen ihan super onnellinen! Paikka pysyi tosi hyvänä koko ajan ja kontakti samaten. Ilme oli kiva ja keskittynyt, joten Misti ilmensi juurikin sellaista seuruuta mitä olen kaivannut ja yrittänyt sille viime kuukausina saada. :) Puolikas lähti tuomarin mukaan siitä, että minä tein täyskäännökset vähän väärin ja tein liian laajoja kaarroksia. Tuohon asiaan yritinkin kiinnittää huomiota jo sunnuntain kokeessa. Teen täyskäännökset tätä nykyä siis vasemman kautta, jolloin ne eivät kieltämättä ole niin napakoita. 

Liikkeestä maahanmeno 10: Oikein hyvä, joten ei oikeastaan mitään sanottavaa tästä! 

Luoksetulo 10: Ihan jees luoksetulo, vaikkakaan pysähtyminen ei välttämättä ollut mikään napakin. Tai saattoi ollakin, mutta en vaan enää kunnolla muista, miltä se näytti. Misti haukahti pysäytyksen yhteydessä, mutta Aula sanoi, ettei ota siitä pisteitä pois. Itse sitten hieman mokasin kutsumalla koiran stopin jälkeen luokse ennen liikkurin käskyä, mutta tämäkään ei pisteisiin vaikuttanut. Huomaa, etten ole treenannut liikkurin kanssa about neljään kuukauteen. :D Misti tuli kivan tiiviisti eteen istumaan, vaikkei vauhtia loppupätkällä niin paljoa tainnut ollakaan. 

Liikkeestä seisominen 9: Muuten ok, mutta Misti oli kuulemma ottanut pari pikku askelta stop-käskyn jälkeen, joten se ei ollut Aulan mukaan täysin rehellinen pysähdys. En ole yhtään viime aikoina kiinnittänyt huomiota tähän liikkeeseen ja siihen, että pysähtyykö Misti saman tien käskyn saatuaan vai ei. Olen aina pitänyt liikkeestä seisomista jotenkin varmana liikkeenä enkä ole ollenkaan treenannut sitä, ylläpitänyt vain. Täten en ole myöskään katsonut pysähdyksen tilannetta, että onko se yhtä hyvä edelleen. 

Nouto 10: Njäh, en olisi tästä kymppiä antanut. Misti meni kapulalle ihan hyvällä vauhdilla, ei syöksynyt siihen ja tarttui ihan kivalla otteella. M ei kuitenkaan palannut luokse niin lujaa kuin olisin toivonut. Lisäksi se tuli hivenen vinoon eteen, mutta kuitenkin melko tiiviisti. Tuo vinous voi johtua osittain siitä, että heitin kapulan aavistukseen vinoon, mutta Misti olisi voinut ihan helposti tulla suoraan eteen, jos se olisi vain vaivautunut katsomaan, että missä minä nyt seisoinkaan. Mutta sen katse oli palautuksessa jossain ihan muualla... 

Kaukot 10: Oikein erinomaiset vaihdot! Ei lisäkäskyjä tai jumituksia, vaan tosi hyvät kaiken kaikkiaan. :) Näihin olin tyytyväinen. 

Estehyppy 10: Mallisuoritus! Hyppäsi hyvin, istui hyvin ja tuli eteen hyvin ja tiiviisti. 

Kokonaisvaikutus 10: Aulan mukaan hyvää yhteistyötä. Koira teki mielellään ja energisesti töitä, muttei kuitenkaan mitenkään ylivilkkaasti, että olisi mennyt häseltämiseksi. 

Yhteensä AVO1, 197 p., KP ja sija 1/6
Taas KP-ruusuketta ja OKK-ruusuketta kouraan, ja palkinnoksi valitsin Mustin&Mirrin 15 euron lahjakortin. Pääsenpähän ostamaan koiranruokaa, jeejee. 

Kokeen jälkeen lenkkeiltiin ja minä katselin voittajaluokan suorituksia, kunnes mentiin kaupan kautta kaverin luo yöksi. Misti oli taas tosi hienosti ja rennosti, kyllä sen kanssa on ilo reissata. :) Misti tosin autossa nykyään kovasti läähättää eikä voi ollenkaan rentoutua. Johtunee siitä, että se tietää jonnekin olevan menoa, mutta ei tiedä sen tarkemmin että mitä. Se ilmeisesti stressaa tuota, mikä on kyllä sääli. Ei se ennen ollut noin paha kuin nykyään ja olenkin alkanut miettiä, josko tämä suht aktiivinen kisareissaaminen stressaa sitä niin paljon, ettei se voi yksinkertaisesti rentoutua automatkoilla. :/ Vaikka Mistin elämä onkin muuten niin huoletonta ja helppoa... Hmm, en tiedä. Nyt kuitenkin pidetään jokunen viikko taukoa kisoista, ihan itseni ja koiran sekä myös lompakon takia. 
Seuraavana päivänä koe olikin hieman myöhemmin, puoli yhden aikoihin, kun lauantaina avoin luokka oli alkanut puoli yhdeltätoista.
Sunnuntain tuomari oli Heli Kelhälä. Avoimessa oli 4 koirakkoa ja me oltiin toisena suorittamassa, mielestäni huonoimmalla mahdollisella paikalla. Paikkamakuun jälkeen ei enää koiraa viitsinyt viedä autoon, kun se olisi kuitenkin pitänyt heti kohta hakea sieltä pois. Siispä käytiin pihalla heittelemässä ja repimässä patukkaa, minkä jälkeen mentiin halliin ja leikittiin sielläkin vielä hetki. Misti oli kuitenkin ihan kivassa vireessä taas, joten siinä mielessä suoritusjärjestyksellä ei suuren suurta merkitystä ollut. 

Paikkamakuu 10: Kympin suoritus kyllä taas, ei mitään moitittavaa. Ilmeisesti Misti ei ollut nyt yrittänyt haastaa ketään, vaan oli suostunut makoilemaan rauhassa. Olinkin Mistille aamulla sanonut, että tänään et sitten tuijottele ketään ja Misti onneksi otti vinkistä vaarin. :D Tuo paikkis on nykyään kyllä tosi kiva meillä, kun Misti menee aina ekasta käskystä maahan, makoilee hyvin paikoillaan ja nousee ekasta käskystä sivullekin. Ei siis ole paineistunut enää nykyään siinä rivissä, toivottavasti sama meno jatkuu. :) 

Seuraaminen 10: Mieletöntä seuraamista taas! Paikka oli niin kiva, koira tuntui tiiviisti sivulla ja kontakti piti. Asenne oli kohdillaan ja ilme oli iloinen, mitäpä muuta voisin toivoakaan! :) Tuo seuruun kymppi Kelhälältä on kyllä kova juttu, kun miettii, että hänen viime kokeessaan saatiin seuraamisista vaan 7 ja 8. Mutta nyt täysi kymppi, joten selvästi seuraaminen on parantunut viime kuukausina. Treeni ei ole mennyt hukkaan, aivan mahtavaa! 

Liikkeestä maahanmeno 9,5: Hyvä maahanmeno, mutta Kelhälä otti puolikkaan siitä, että mulla oli pää hieman nytkähtänyt käskysanan kohdalla. Lisäksi koiran taakse palatessa kävelen kuulemma liian kaukaa ja saisin mennä lähempää koiraa. En ole ikinä kuullutkaan, että tällä olisi jotakin merkitystä. :O 

Luoksetulo 8: En ole varma, mutta pistevähennykset tulivat ehkä hieman valuneesta stopista ja mahdollisesti minun haara-asennosta koiran tullessa eteen. Toinen asia jota en ole koskaan kuullut - haara-asento. On ilmeisesti huonompi homma, jos pidän haaroja hieman levällään, jotta koiralla olisi helpompi tulla tiiviisti eteen. Kukaan ei ole ikinä maininnut tuosta asiasta, ei treenikaverit tai tuomarit. Voisin siis olettaa, että jalkojen täytyy olla ihan yhdessä. Silloin eteentulo on kyllä koiralle paljon hankalampi, tai niin ainakin oletan. 

Liikkeestä seisominen 8,5: Misti otti kai taas pari pikku askelta, joten meillä on selvästi pienoinen ongelma tämän liikkeen suhteen. En tiedä muista vähennyksistä, olisiko taas se liian kaukaa koiran taakse siirtyminen. 

Nouto 8: Möösä meni ihan kivasti kapulalle, mutta otti sen ilmeisesti huolimattomasti suuhunsa, koska heti pian kapula tipahti maahan. M kuitenkin nosti kapulan ja lähti palauttamaan ihan ok:sti. Taaskaan se ei kyllä minua yhtään katsonut, sillä se tuli taas hieman vinosti eteen, ärsyttävää. Tällä kertaa heitin kapulan suoraan, joten koiran huolimattomuusvirheitä. Ja kun sitä noutoakin on niin treenattu ja se on ollut tosi hienon näköistä, mutta kokeessa liike ei sujunutkaan niin loistokkaasti kuin olin toivonut. :/ 

Kaukot 5: Kaukkareissa Misti höpöili ihan toden teolla. Se meni kyllä maahan, mutta kun siirryin sen luota pois ja käännyin takaisin päin, oli Misti seisaallaan ja haistelemassa maata. Siitä sitten huusin pari kertaa, että istu, jolloin Misti kääntyi katsomaan minua ja alkoi ihme kyllä suorittaa kaukoja. Sehän taisi tehdä sitten ihan hyvinkin loput, mutta aivan ihme touhua tuo seisomaan nousu ja haistelu. Enpä olisi uskonut, että Misti, siis Misti, tekee noin koetilanteessa, kun ei se treeneissäkään ole mitään tuollaista harrastanut. Tuomari sitten totesi jotain sellaista, että ihme kun saatiin pakka vielä tuossa vaiheessa kasaan. Joten ihan nollille ei liike paukahtanut, onneksi. 

Estehyppy 7: Hyvin hyppäsi taas, mutta takaisin hypätessä haukahti kerran. Pistevähennykset siis haukahtamisesta ja minun haara-asennosta taasen. Jännä juttu, kun Aulaa ei tuo haukkuminen haitannut, mutta Kelhälää haittasi. Tuomarikohtaiset erot voivat olla toisinaan varsin suuria. Outoa muuten, että Misti on alkanut tokossakin haukkumaan. Koepaikallakin se nyt viikonloppuna jokusen kerran haukahti virittelyissä, mutta että kehässäkin, hupsis. Alkaa ilmeisesti tuo agility vaikuttaa tokoonkin. :D 

Kokonaisvaikutus 9: Yhteistyötä kehuttiin taas ja muutenkin hyvää menoa. Minun täytyisi vaan kiinnittää noihin pikku juttuihin (haara-asento, koiran luo siirtyminen jäävissä) huomiota, mutta koira teki hyvin. 

Yhteensä AVO1, 164 p., TK2 ja sija 3/4
Nyt valitsin palkinnoksi sellaisen ihanan Tuutikki-muumimukin, joka on palkintona aika kiva. Lisäksi saatiin sellainen pikkuinen "mitali" koulutustunnuksen takia. 
Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen kumpaankin kokeeseen. Seuraaminen oli ehdottomasti viikonlopun paras ja onnistunein liike meiltä, mikä on kyllä hirmuisen tärkeää jatkoakin ajatellen. Seuraaminen tulee aina kuulumaan tokoon, joten jos on se kunnossa ja noin hyvä kuin meillä, voi olla tyytyväinen. :) Noudon suhteen olisin toivonut tarkempia ja vauhdikkaampia suorituksia treenimäärään nähden, mutta se oli mikä oli. Toki noutaminen oli nyt parempaa kuin marraskuussa, mutta ei kuitenkaan hätkähdyttävän paljon. Muita avo-liikkeitä ei oltukaan sitten erityisemmin treenattu tai viilattu, joten ne ovat pysyneet aika lailla ennallaan - liikkeestä pysähtymiset ehkä jopa huonontuneet. Muiden liikkeiden suhteen siis ei ole sen kummempaa sanottavaa, ne olivat sitä mitä niiden saattoi olettaakin olevan. 

Olen kuitenkin iloinen, että saatiin se mitä lähdettiin hakemaan, ja voidaan panostaa jatkossa pelkästään voittajaluokan liikkeisiin. Voidaan jättää avoin taakse ja keskittyä uusiin haasteisiin. Tuo voittaja voi sopia meille luokkana aika hyvin, kun esimerkiksi tasamaanoutoa ei enää ole, vaan vauhdikas hyppynouto. Toki on se metallinen tasamaaversio, mutta sitä viilaillaan... Liikkeestä seisomistakaan ei tarvitse enää miettiä, kun nyt on pelkästään istuminen. Vauhdikas voivoi-luokka on kyllä kerrassaan hauska, joten mielenkiinnolla odotan, miten siellä menee. Tällä hetkellä monet voi-liikkeet ovat oikein hyvällä mallilla, joten treenejä jatketaan entistä tehokkaammin. :) Varovaiseksi tavoitteeksi voittajan korkkauksen suhteen voisin asettaa touko-kesäkuun, mutta se riippuu ihan meidän lopullisesta edistymisestä sekä aikatauluista ja ehtimisestä. Ei meillä kiirettä ole, ja haluan treenata liikkeet oikeasti valmiiksi, jotta ykköstulos olisi mahdollista tehdä jo ekassa kokeessa. 

Mutta tuntuu kyllä aika hurjalta, että ollaan viidessä kuukaudessa edetty siitä ekasta aloykkösestä TK2:seen. Vaikka ollaankin käyty ekassa kokeessa jo kaksi vuotta sitten, ollaan kuitenkin alettu uudelleen tokossa kisata vasta lokakuussa ja siitä alle puolen vuoden päästä ollaan saatu jo avoimen luokan koulutustunnus. Sinänsä melko huima tahti ja nyt vaan ykköstä ykkösen perään. :D Saattoi se ykkösputki päättyä tähän, kun voittaja on taas ihan eri luokkaa ja tästä ne haasteet vasta alkavat! Mutta nautitaan nyt tästä saavutuksesta hetki. :) 

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Tokoa lyhyesti mutta ytimekkäästi

Hah, kyllä, olen onnistunut tekemään viime päivinä varsin lyhyitä tokotreenejä! En ole jäänyt hinkkaamaan mitään tai tekemään lukuisia toistoja, vaan tehnyt jonkin jutun kerran pari ja jättänyt siihen. Tämän seurauksena treenit ovat kestäneet alle 10 minuuttia ja se on jo minun mittapuulla vähän! Voi vitsit, saan olla oikeastaan aika ylpeä itsestäni, kun olen malttanut mieleni treenien keston suhteen. En ole nyt langennut perus syntiini ja pitkittänyt hyvin menneitä treenejä siihen saakka, että koira alkaa kyllästyä. Lyhyesti ja ytimekkäästi, kyllä! Miksi en voisi treenata niin aina, miksi on oltava niin tyhmä ja ahne, ettei älyä lopettaa ajoissa?
Misti: "Kun kuvankauniilla kasvoillani on tällainen ilme, olet onnistunut miellyttämään ja innostamaan minua, arvoisa aseenkantajani."
Lauantaina oli aivan mielettömän kivat treenit, jotka heitettiin vakiopaikallamme läheisen koulun kentällä. Sytyttelin Mistiä (puoliksi hajonneella) patukalla ja nameilla, samaan tapaan kuin kokeissa, minkä jälkeen mentiin "kehään" ja aloitettiin seuruulla. Lyhyitä pätkiä tehtiin, enimmäkseen muistaakseni suoraa, ja Misti oli ihan super! Sillä oli juurikin se lennokas, vietikäs ilme ja seuruupaikkakin pysyi melko hyvänä. Palkkailin paljon ja leikittiin hurjana patukan kanssa. :) Minustakin oli kerrankin kiva leikkiä kunnolla Möösän kanssa - johtui varmaan siitä, että olin niin fiiliksissä Mistin ihanasta seuraamisesta ja tekemisestä.
Lyhyen seuruuttelun jälkeen otettiin liikkeestä maahanmeno, joka oli oikein hyvä, ja sitten taas patukkaleikkiä.
Seuraavaksi luoksetulon läpijuoksu, joka oli vauhdikas nätillä eteentulolla. Ja taas leikkiä.
Liikkeestä seisominen ja nouto myös aivan mallisuorituksia - muuta ei sitten tehtykään. Noudosta Möösis kyllä saletisti syttyy ja hakee kapulan niin nopsasti istuen kuitenkin myös tiiviisti eteen. :)
Kaikkien liikkeiden välissä tosiaan leikittiin patukalla, ja Misti oli huippuvireessä koko lyhyen treenin ajan. Koska olin kerrankin fiksu, niin lopetettiin ajoissa ja lähdettiin sakeasta lumipyrystä huolimatta hyvillä mielin lenkille tyttöjen kanssa.
Maanantaina käytiin yhden läheisen retkeilykohteen/hiihtomajan parkkipaikalla tekemässä ns. kokeenomaiset treenit. Ei siis palkkaa ja (melkein) kaikki liikkeet putkeen.
En jaksa liikkeitä eritellä, sillä kaikki liikkeet menivät ihan kivasti. Kaukoissa Misti tosin taas jumitti maahanmenon kanssa ihan piruuttaan, kunnes tokaisin, että maahan on mentävä vaikka laiskottaisi. Alkoihan se sitten mennä, kun kunnolla vaadittiin. Tehtiin kaikki muut liikkeet paitsi nouto ja hyppy. Siis ihan hyvät kokeenomaiset, mutta ei noista nyt niin hyvät fiilikset jäänyt kuin lauantain treeneistä.

Eilen taas tehtiin kotipihalla hyppyä, hyppynouto kerran, noutoa ja hieman seuraamista.
Hyppy oli nyt kyllä tosi hyvä ja Misti jäi mielestäni ihan riittävän kauas.
Hyppynoudon tein huvikseni kertaalleen ja sehän oli ihan loistava! Kaunis nouto yli esteen ja tiivis palautus eteen. Siinä taitaa olla voittajan ensimmäinen kympin liike. :D Tai ainakin valmis liike, koska tuota ei tarvitse enää juuri treenailla.
Noutaminen oli taas tosi hyvää - tein liikkeen pari kertaa kokonaisena ja sitten naksauttelin hyväotteisista nostamisista.
Seuruuta ei olisi pitänyt ottaa ollenkaan, koska Misti ei koskaan kotitreeneissä niin siitä syty taikka seuraa mitenkään lennokkaasti. Jos mielii saada tuosta koirasta sellaista huippuhienoa seuraamista, täytyy sitä seuruuttaa jossain muualla kuin kotona.
Misti: "Koska kotona minä vain rentoudun ja tarkkailen valtakuntaani."
Kaukoja ollaan hinkattu lyhyesti nyt joka päivä, koska haluan sen tyhmän maahanmenojumituksen pois. Olen palkkaillut Mipua jokaisesta vaihdosta, mutta vielä ennen koetta täytyy kokeilla ilman välipalkkoja. Tänään oli ajatuksena käydä jollain kentällä tekemässä vielä lyhyitä lennokkaita seuruupätkiä lelupalkalla, jotta viimeisistä seuruutreeneistä jäisi hyvä fiilis meille molemmille. Sitten voisi ottaa vielä yhden luoksetulon pysäytyksellä sekä muutamia läpijuoksuja. Eiköhän sen jälkeen ole tokot tältä viikolta taputeltu ja viikonloppuna joudutaan sitten tositoimiin - vieläpä molempina päivinä! Nähtäväksi jää oliko virhe ilmoittaa Misti kokeisiin kahtena peräkkäisenä päivänä, sillä hivenen mietityttää sen jaksaminen ja innostuminen sunnuntaina. No mutta, vahvasti taas uskon, että ihan hyvin se vetää ja tekee varmasti parhaansa. :) 

Ainoa tyydyttävä tulos on tietenkin TK2, mutta mitään huonoja ykkösiä en halaja. Toivon kokeiden onnistuvan sekä liikkeiden että ennen kaikkea ilmeen/asenteen osalta. Marraskuinen koe oli etenkin ilmeen osalta loistava, joten toivoisin tulevalta viikonlopulta samanlaista tekemisen ilmettä yhdistettynä parantuneeseen tekniikkaan. Silloin luulisi ansaitut ykköstulokset napsahtavan, mutta katsotaan nyt. Todellakin haluaisin sen koularin nyt, jotta voidaan jättää avoin luokka taakse ja keskittyä treenaamaan pelkästään voittajaluokan liikkeitä. Nythän ollaan tehty sekaisin avointa ja voittajaa, joten olisi paljon helpompaa keskittyä yhteen luokkaan kerrallaan. Jotenka kaikki sormet ja varpaat pystyyn hyvän koemenestyksen puolesta!
Misti: "Sinun elämäsi se on kyllä helppoa, kun ei tarvitse asettaa minkäänlaisia tulospaineita tai edes toimia kisakoiran roolissa. Sen kun vaan huolettomana kieriskelet maassa, pah!"

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kevät on kunniavieras

Ollaan saatu muutaman päivän ajan nauttia aivan ihanista kevätsäistä ja hankikeleistä, joten lienee sanomattakin selvää, että ollaan viihdytty lenkkipoluilla erityisen hyvin. Mieli on ollut korkealla auringonpaisteen ja keväisen sään ansiosta, ja mä tykkään kaikkein eniten juuri tällaisista ilmoista - ihan parasta! Eilen ja tänään on tosin taas lunta sadellut, joten ei se talvi vielä taida olla ohi. Kesää en vielä kaipaa, vaan sitä kunnon kevättä, joka on jo näyttänyt merkkejä tulostaan.
Tokoakin ollaan jonkin verran tehty, ja nyt voin sanoa olevani melko tyytyväinen Mistin luovutuksiin noudossa. Nyt M on tullut oikein tiiviisti ja kivasti kapulan kanssa eteen eikä se läheisyys taida pikkuneitiä enää niin kovin ahdistaa.
Eräältä sivulta muuten luin jotain sellaista, että kovin ohjaajaherkillä koirilla voi olla vaikeuksia liikkeissä, joissa edellytetään lähityöskentelyä ohjaajan kanssa (esim. noudon luovutukset, eteen istumiset). Ja mitä herkempi koira on, sitä taitavampi kouluttaja tarvitaan. Tämä voi itse asiassa olla juurikin se syy, miksi Misti ei mielellään tule kovin tiiviisti eteen noudossa ja luoksetulossa - se on sen verran pehmeä, että tuollainen "paine" tai läheisyys/tiiviys työskennellessä jokseenkin ahdistaa sitä. Muuta syytä en tuolle oikein keksi, koska ei Misti mikään tyhmäkään ole, että sillä olisi hankaluuksia ymmärtää mitä siltä vaaditaan. Nyt aletaan kuitenkin olla voiton puolella, ja Möösis on jo oikein tiivis sekä noudossa että luoksetulossa. :)
"No kun minä oon herkkä, nih!"
Kaukoissa on ollut ihan pientä jumitusta maahanmenon kanssa, mutta siinä täytyy vaan olla tiukkana ja palkata ja kehua, kun Misti menee ekalla käskyllä maahan. Luoksetulossa ollaan tehty paljon läpijuoksuja, joten siinä on kivasti nyt vauhtia mutta ei ennakointia. Tehdään varmasti ennen kokeitakin melkein kokonaan vaan läpijuoksuja ja jokunen pysäytys. Hyppyä muistuteltiin yhtenä päivänä ja se oli ihan jees. Misti tosin jäi kovin lähelle estettä, joten katsotaan pitääkö hyppyä vielä hieman viilailla. Jäävät liikkeet Misti muistaa kyllä tosi hienosti ja osaa ne edelleen hyvin, joten niistä ei tarvitse murehtia. Seuraaminen on sellaista hyvää ja huonoa. Parhaimmillaan Möösä seuraa korkeassa vireessä ja suht hyvällä paikalla, mutta välillä edistää liikaa taikka meinaa puolestaan jätättää. Tosi lyhyitä pätkiä ollaan tehty, koska painotan sitä virettä/viettiä, enkä halua puuduttaa Mistiä seuraamiseen etenkään ennen kokeita. Teen varmaan ennen ensi viikonloppua yhden koemittaisen kaavion, mutta muuten lyhyttä settiä painottaen lennokasta fiilistä kohtalaisen hyvällä paikalla. Sitä oikeaa seuruupaikkaa on kyllä tahkottu, mutta jos pakka on nyt hajonnut, ei juuri mitään ole enää tässä vaiheessa tehtävissä - and so be it.
Agilityssä puolestaan hyppytekniikkaa (mahdollisesti) parantaakseni päätin kokeilla sellaista keinoa, että hyppyytän Mistiä suorilla pätkillä hyvinkin matalilla rimoilla, jolloin se ei sipsuttele tai hae ponnistuspaikkaa, vaan etenee vauhdikkaasti ja määrätietoisesti. Sitten alan hiljalleen nostaa rimakorkeutta aina yhden pykälän verran, jolloin koira ei välttämättä edes "huomaa" eroa, vaan hyppii edelleen hyvin. Lisäksi oikea hyppytekniikka alkaa toivon mukaan iskostua Mistin lihasmuistiin, koska se on hiljattain hyppinyt tietyllä tavalla eikä sipsutellut. Tuollaisten harjoitusten myötä Misti voi saada myös itsevarmuutta hyppäämiseensä ja alkaa kenties itsekin tajuta, miten on kannattavinta hypätä.
En oikeasti tiedä, onko tuossa mitään ideaa, koska en mikään kouluttamisen mestari - etenkään agin suhteen - ole. Tuollainen tuli vaan mieleen Mistin hierojan kanssa jutellessa, joka on siis myös agilityharrastaja. Varsinaista hyppytekniikkaa on maneesilla treenatessa hankala tehdä, sillä kaikki siivekkeet tulee käytettyä yhteistreeneissä rakennettaviin ratoihin. Muutenkaan yhteistreeneissä ei ole aikaa alkaa tehdä itsekseen hyppytekniikkaa, kun aikataulu on muutenkin jo aika tiukka. Joten etenkin jos treenataan suoria pätkiä, kokeilen tuota selostamaani keinoa. 
Eilisissä treeneissä kokeilinkin jo tuota juttua ja laittelin rimat 30 senttiin suoralla pätkällä. Lujaahan tuo ampui ja hyppäsi nätisti - tai ei ainakaan sipsutellut, kun ei tarvinnut arpoa ponnistuspaikkaa. Toisella radalla olikin sitten kiemuraa, joten annoin rimojen olla 40-55 sentissä. Eihän Misti noilla sipsutellut, sitä esiintyy vain suorilla. Katsotaan tuottaako tämä tapa toivottua tulosta - mitään ei voi ainakaan menettää tai pilata. Kaikkeahan voi aina kokeilla!
"Ai voi vai? Hmmm..."
PS. Misti oli tosiaan maanantaina toistamiseen hierojalla, ja edistystä oli jo hieman tapahtunut. :) Sillä oli edelleen ainakin lantion seutu jumissa ja selkäkin vähän, mutta kuitenkin tilanne oli jo parempi kuin viimeksi. Taas näki koirasta selvästi ne kipeät kohdat, joita oli eniten takapäässä, etupää oli jo ihan jees. Jos hieroja käsitteli Mistiä takajalkojen seutuvilta, Misti oikein läähätti ja puuskutti - sen verran tuntui kuitenkin. Sitten jotain paremmassa kunnossa olevaa kohtaa hieroessa, Möpsä oli nukahtamispisteessä. :D Seuraava hieronta-aika on ihan tämän kuun lopulla, jonka jälkeen voi pitää pitemmän tauon.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Ei ihan meidän päivä

Eilenpä siis oli OKKn maaliskuiset agikisat, jotka eivät meidän osalta aivan nappiin menneet. Lähtökohdatkaan eivät tällä kertaa olleet mitkään parhaat mahdolliset, koska oltiin menty jo perjantaina Ouluun ja käyty kavereitten kanssa yöllä juhlimassa. Aamulla olo oli aika heikko ja epäilin jo, etten pysty lähtemään koko kisoihin, mutta onneksi olo parani iltapäivään mennessä ja kisoissa olin jo ihan elävien kirjoissa. Note to self: älä yhdistä biletys- ja kisaviikonloppua!

Mentiin kisapaikalle, kun ykkösluokat olivat loppumaisillaan. Kävin ilmoittautumassa ja kävelemässä Mistin kanssa, mutta eipä eilen oikein reipas lenkkeily ja lämmittely onnistunut, kun kaikkialla oli ihan tappoliukasta! Hitsi vieköön, miten mulla ärsytti, kun piti köpötellä etanavauhtia ja siitäkin huolimatta olin lentää nurin. Ja jos jossain kohtaa ei ollut jäistä, oli kuraista ja märkää, mistä syystä kengät kastuivat jo ennen kisojen alkua. Olipa kiva sitten olla litimärissä kengissä koko loppupäivän. No, eipä ollut ensimmäinen kerta. Todella hyvät ennakkoasetelmat lähteä kisaamaan, mutta sellaista se välillä on. :D

Kisojen tuomarina toimi Pertti Siimes, jonka radat olivat kohtalaisen helppoja - tai ainakin tuntuivat sellaisilta esimerkiksi Räsäsen ratoihin verrattuna.
   Ensin oli C-hyppyrata, jossa nollahaaveet kosahtivat jo heti alkuunsa. Misti ei pysynyt kunnolla lähdössä, vaan liikkui jonkin verran eteenpäin, mistä syystä se oli liian lähellä ensimmäistä hyppyä ja pudotti riman. Sitten se pudotti vielä kakkosriman ja muistaakseni nelosen tai vitosen. Eli kolme rimaa alas > 15 vp. Muita virheitä ei tullut. Olihan se hienoa kuunnella jo heti radan alussa rimojen kolinaa, kun yksikään rima ei näyttänyt pysyvän paikoillaan, äh. Harmitti kyllä nuo tiputukset ja taisipa tulla ennätys - tuskin koskaan aiemmin on kolmea rimaa tippunut samalla radalla. Aika oli kuitenkin yllättävän hyvä, -9 sekuntia, ja ihanneaika oli muistaakseni 47 sekuntia. Etenemä noin 3,3 m/s.


Toisena oli B-agilityrata, jossa ainakin tulosten valossa parannettiin, mutta vain hieman. Yksi rima tuli alas ja lisäksi Misti jätti pujottelussa yhden kepin välistä. Aloitutin suosiolla koko pujottelun alusta, kun en ollut varma, minkä kepin se ohitti enkä olisi ehkä saanut sitä oikeaan väliin. Ja kyllähän me aina treeneissäkin mennään kaikki kepit alusta, jos tulee virhe, miksei siis myös kisoissa. Aivan kummallinen ja tyhmä virhe tuo kepin ohitus - ja vasta viime päivityksessä kehuin Mistin pujottelua vahvaksi. Ei se ehkä tarpeeksi vahva olekaan. Vaikka kyllähän koirakin tekee virheitä ja se on ihan ymmärrettävää. :D B-radalta siis 10 vp ja aika jäi tuhannesosasekunnin (?) alle ihanneajan. Siis -00,01! Toki tiesin, että pujottelulla meni paljon aikaa, mutta että noin paljon. Ei Misti siis mikään varsinainen tykki ole, voisi (ja saisi) se pinkoa niin paljon nopeammin. Ihanneaika taisi olla noin 50 sekuntia.


Nollatoivo eli aina viimeiselle radalle saakka, jossa nolla olikin jo ihan käden ulottuvilla, mutta lipsahti kuitenkin ulottumattomiin. A-agilityrata oli muuten virheetön, mutta tein ennen puomia aika uhkarohkean ohjausvalinnan, joka ei sitten toiminutkaan. Halusin uteliaisuuttani kokeilla lähettää Misti puomille siten, että olen itse aika lailla sen vieressä ja sitten heti saman tien takaaleikata eli vaihtaa puolta. Treeneissä ollaan varmaan kerran tehty tuo onnistuneesti - vahingossa sekin - ja toisella kerralla epäonnistuttiin. En tiedä miksi mun piti tuota kisoissa koittaa, kun se ei mikään tuttu juttu koirallekaan ole. Se olisi onnistuessaan ollut helpoin ja nopein tapa puolen vaihtoon, mutta ei se sitten sujunutkaan, koska Misti ei kestänyt tuota leikkausta, vaan tuli puomilta pois. Tästä siis 5 vp. Radalta ei muita virheitä, vaikkei tuo muutenkaan mikään nätein rata ollut.
     Jälkeenpäin jonkin verran harmittaa, kun yritin tuota ohjausta, sillä muitakin vaihtoehtoja olisi ollut. Olisi kai pitänyt pysyä niissä tutuissa ja turvallisissa ohjauksissa ja tehdä kaikki varman päälle niin kuin mulla on kisoissa tapana. Mä en kisoissa monesti uskalla edes jaakottaa, koska en osaa sitä kunnolla, enkä muutenkaan tee mitään erityisen hienoja ohjauksia, vaikka ne treeneissä usein onnistuvatkin. Tuo puomin virhe oli taas hyvä muistutus siitä, että älä tee mitään mitä et osaa (tai koira ei osaa) ja vältä riskejä, jos mielit nollia. Aaaivan.
    A-radan aika -2 sekuntia (ia vissiin 51 s), mutta tämän heikon ajan selittää mun yritys seisottaa Mistiä kontakteilla ja siten vähän treenata niitä kisatilanteessa. No eihän se oikein pysynyt, kuten olisin halunnut, enkä enää viitsinyt ottaa esteitä uusiksi. Muutenkin Mistin kontaktit on taas huonommat kuin vaikkapa viime kesänä, eikä se oikein tiedä mitä siltä vaaditaan ja odotetaan. Oma mokani, kun en niitä tarpeeksi vahvista.


Ei siis mikään paras esitys meiltä, mutta aina ei voi voittaa - ei edes joka kerta. ;) Olihan odotettavissa, että se hieno putki jossain välissä katkeaa, ei kenenkään onni ikuisesti kestä. Ollaan kuitenkin kolmissa viime kisoissa tehty nollia, joten totta kai se nollaputki joskus katkeaa. Nollattomuus ei haittaa, vaan moni muu seikka eilisissä kisoissa. Isoimpana ärsytyksen ja huolen aiheena on tuo Mistin hyppytekniikka, joka on ihan hirveä! Misti sipsuttelee pikku askelin hyppysuorilla ja hakemalla hakee ponnistuspaikkaa. Jostain luin, että jokainen sipsutteluaskel tuo aikaan lisää 0,3 sekuntia - se on melko paljon. Misti ei myöskään ojenna takajalkojaan, vaan roikottaa niitä, jolloin rimoja usein tippuu. Misti on melko hyvä kaikissa tiukoissa käännöksissä, takaakierroissa ja muissa sellaisissa. Silloin se ponnistaa ja hyppää mielestäni hyvin, mutta hyppysuorilla se ei etene nopeasti, vaan "nätisti" sipsuttelee.
   Totta kai Misti on myös tosi pieni moniin muihin makseihin verrattuna eikä sillä siksikään ole aina helppoa. Eilenkin ainakin viimeisellä radalla rimat oli 60 sentissä, joten Misti joutuu hyppimään itseään 15 senttiä korkeampia hyppyjä. Agilitystä tietämättömille kerrottakoon, että ainoastaan maksit joutuvat hyppimään itseään korkeampia hyppyjä - minit ja medit korkeintaan oman korkuisiaan. Voi, kunpa Misti olisi jäänyt reippaasti pienemmäksi ja mitattu mediksi! Pienen koon lisäksi Möösä on lyhytjalkainen ja suht raskasrakenteinen, melko tyypillinen näyttelylinjainen narttu, joka ei ulkoisilla ominaisuuksillaan se tykein tapaus ole, vaikka bordercollie onkin. On se rakenne kuitenkin hieman eri luokkaa kuin niillä maailman nopeimmilla agilitybortsuilla.

Mutta näillä mennään, olisi sitä voinut huonomminkin käydä. :) Misti on kuitenkin terve ja mahtavaluonteinen koira, joten yritetään päästä agissä sinne asti kuin on mahdollista. Kun saisi itsensä motivoitua treenaamaan sitä hyppytekniikkaa, niin sillä pääsisi jo pitkälle. Se on vaan niin pitkä ja kivinen tie, että hirvittää alkaa siihen hommaan. Lisäksi mulla ei ole riittävästi tietoa ja taitoa opettaa hyppytekniikkaa - pitää paneutua aiheeseen vielä paljon tarkemmin, etten tee mitään väärin. Suunnilleen tiedän mitä korjata tuossa tekniikassa, mutta sen toteuttaminen onkin ihan toinen juttu...
   Ainoa asia, mitä kisoissa tietyllä tavalla kammoksun on nimenomaan rimanpudotukset - ne ovat myös todella turhia ja tyhmiä virheitä. Jotenkin nykyään aina ajattelen, että ainakin se ensimmäinen startti on uhrattava pudonneille rimoille, mutta eihän sen niin pitäisi olla! Oman ohjauksen ja koiran tekniikan pitäisi olla niin hyvä, että rimoja ei tipu pääasiassa ollenkaan eikä yhtäkään starttia tarvitse uhrata sille, että koira ei osaa vielä arvioida etäisyyttä ja korkeutta ja roiskii siksi rimoja, kunnes ottaa oppia seuraaville radoille. Toki varmasti itsekin ohjaan usein huonosti, mistä syystä rimoja tippuu, mutta ilman muuta koirankin hyppytekniikalla on paljon vaikutusta.

Njäh, treenit jatkuvat ja lähdetään kisoihin sitten joskus taas! Eikä mulla ole mitään isompaa kiirettä sinne kolmosiin, koska siellä ei ole kummoistakaan menestystä odotettavissa, joten harjoitellaan vaan vielä kakkosluokassa. Se olisi jo suuri voitto, että Misti oppisi hyppäämään paremmin ja saisi siten enemmän vauhtia. Siitä tulisin paljon paljon onnellisemmaksi kuin joistain nollista. Olisi niin ihanaa katsoa kauniisti hyppäävää ja nopeaa koiraa!

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Mielettömiä agilityoivalluksia ja maailmanluokan opetusta

Torstaina meidän agilitytreeneissä oli vierailevia tähtiä, todellisia agilityguruja, jotka tulivat pohjoisen lomallaan meidän vuorolle treenaamaan omia koiriaan ja samalla vähän koutsaamaan meitä. Kyseessä oli pitkän linjan agilityharrastajat Jari Harju ja Päivi Männistö.
Tehtiin rataa, joka oli Jarilla päässä tallessa, eikä mennyt kuin kymmenisen minuuttia, kun rata oli jo pystyssä. Siis ihan ennätysnopeasti, oltiin aivan ihmeissämme. :D Rata oli oikein kiva, ja tältäpä se suunnilleen näytti:
(söhersin tuon kotosalla ulkomuistista paperille, joten se nyt on mitä on)
Jari antoi tosi paljon hyviä neuvoja ja sainkin hänen opeistaan niin paljon irti! Siis ihan mielettömän hyviä vinkkejä ja ohjeita, ja kuulin joitakin asioita ihan ensimmäistä kertaa elämässäni. :D Torstain treenit olivat ehkä parhaat ikinä, ja olin niin fiiliksissä ja innoissani, kun oivalsin asioita ja opin kaikenlaista uutta. :) 
  Opin esimerkiksi, että 2-hypyn voi ohjata myös toiselta puolelta: vetää koira ensin kakkosen ohi ja sitten työntää esteen yli. Se onnistui kyllä, mutta Misti sitten kääntyi kakkoselta tuon putken suuntaan, vaikka oltiin jatkamassa kolmoselle. Jari näytti, että mulla oli käsi jotenkin liian korkealla, mikä sai Mistin kääntymään väärään suuntaan. Kun sitten pidin käden alempana, kääntyi Misti nätisti oikeaan suuntaan. Täytyy muistaa tuo juttu jatkossa, koska käden asennolla oli niin selvä vaikutus!
  Opin myös, että hyppyjen 8 ja 9 välillä kannatti käyttää vastakättä hiljentämään koiran vauhtia, jotta se kääntyisi ysin jälkeen suht näppärästi eikä painelisi putkelle. Lisäksi opin, että etenkin ekalla pujottelukerralla kannatti juosta koiran kanssa rinta rinnan ja erkaantua siitä sivuttaissuunnassa, jolloin ehti ohjaamaan hypyt 13 ja 14. Huomasin eron ihan selvästi ja tuon muutoksen jälkeen ei ollut ongelmia ehtiä toisin kuin silloin, kun juoksin Mistin edellä. Misti kesti välimatkan hurjan hyvin ja pujotteli loppuun asti, vaikka olin siitä tosi kaukana. Täytyi vain muistaa pitää oikea käsi ylhäällä tavallaan merkiksi siitä, että kepit mennään kokonaan. On se taitava pujottelija! 
  14-hypyllä Misti meinasi ottaa aina kiellon, kun näytin takaakierron jotenkin epäselvästi. Jari neuvoi, että neljällätoista ohjaajan pitää olla kokonaan asettuneena 16-putken suuntaan eikä seistä mitenkään poikittain tmv. Sitten laskea vain kättä alaspäin ja ohjata koira hypyn taakse. Ohjaaja voi myös itse pyöriä akselinsa ympäri, jos haluaa. Enpä ole aiemmin tajunnutkaan, että ohjaajan asento on takaakierrossa niin merkittävä seikka, vitsit mikä oivallus! :D 
  Itseäni epäilytti putkelle vienti hypyltä 15 ja veikkasin Mistin hyppäävän kolmosen. Jari neuvoi juoksemaan suoraa linjaa putken suulle päin (eli tavallaan samassa linjassa kuin hypyt 15 ja 3 ovat). Kysäisin, että entä jos Misti hyppää kolmosen, johon Jari vastasi, että eikä hyppää. Eikä muuten hypännyt! Tuo suoraa linjaa juokseminen toimi ihan älyttömän hyvin eikä Misti ollut aikeissakaan hypätä kolmosta. Huippua!

Treenit menivät siis meidän osalta aikas mukavasti ja olin ennen kaikkea positiivisesti yllättynyt Mistin keppitilanteesta. Se haki hienosti kepit 10-hypyn jälkeen ja kesti tosiaan tuon erkaantumisen. Pujottelu onkin ollut aina vahva Mistillä ja se tekeekin siinä hyvin harvoin virheitä. Jos jostain asiasta agilityyn liittyen voin olla ylpeä on nimenomaan pujottelu, jonka Möösä kaiken lisäksi oppi muutamassa viikossa. 
Täytyy vaan toivoa, että Jari ja/tai Päivi käyvät toistekin meitä valmentamassa, oli nimittäin sen verran huippua! :) 

Tokoa ollaan myös nyt hieman tehty, enkä ole sen suhteen erityisen tyytyväinen. Ollaan tehty kyllä paljon töitä sen eteen, mutta ei mikään oikein suju niin kuin pitäisi. :/ Seuraaminen on suht huonoa: paikka heittelee, kontakti tippuilee, välillä Misti edistää, välillä jätättää, on väljästi sivulla jne. Ei tunnu kivalta nyt enkä oikein uskalla seuruuttaa Mistiä hirveästi, kun se ei ole muutenkaan mikään maailman vilkkain ja energisin koira.  Nouto on ihan ok - tosin edelleen hinkataan sitä tiivistä eteentuloa kapulan kanssa, mikä on Möpsälle kovin vaikeaa. Aina pitää muistuttaa siitä tiiviydestä, tympii jo. Muut treenattavat liikkeet onkin aika samalla mallilla, mutta ruutu on kyllä kiva edelleen - se valaa uskoa muuhunkin. Kokeisiin ollaan kuitenkin menossa kolmen viikon päästä, kenties Misti taas kokeessa skarppaa ja tekee super hienosti niin kuin viime kerralla. 
Helmi täyttää tänään 11 vuotta, voi mummukka. :) Uskomaton juttu, että Helmi on edelleen niin loistokunnossa eikä harmaita haituviakaan ole vielä näkynyt, liekkö ole tulossakaan. Ei Helmillä paljon ikä paina - okei, kyllä se lenkkeilee hitaammalla temmolla eikä jaksa kovin rankkoja lenkkejä, mutta muuten. Voi olla, etten pääse Helmistä ikinä eroon, mutta se ei haittaa yhtään. :D Tällä menolla Misti kupsahtaa ennen Helmiä - ei olisi isokaan yllätys, jos totta puhutaan. Onnea rakas Helmi! <3