keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Paluu aktiivisempaan arkeen

No niin, syksyn urakasta ylioppilaskirjoitusten suhteen on nyt selvitty ja jäämme odottelemaan tuloksia, jännää! Koirat ja koiraharrastukset ovat jääneet valitettavan vähälle viime viikkoina, oli pakko laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja panostaa kirjoituksiin lukemalla mahdollisimman ahkerasti. Ulkoiltiin toki tyttöjen kanssa, mutta muu aktiviteetti aika lailla jäi. Misti tuntui hieman masentuneen tekemisenpuutteesta ja vähentyneestä huomiosta, se taisi luulla että mamma ei enää välitä siitä, reppana. :D Vaikkei Misti mikään vilkas tapaus olekaan, niin kyllä se toimettomuus otti selvästi koville. Voin vaan kuvitella, miltä tuntuu bordercollieista, jotka elelevät pelkästään kotikoirina päivästä toiseen, niitäkin valitettavasti löytyy! Toinen juttu, mitä ihmettelen on se, että varsin aktiivista harrastuskoiran elämää viettänyt bc jätetään joskus 8-vuotiaana (tai jo aiemmin) yhtäkkiä eläkkeelle tekemään ei-mitään. Itse haluan harrastella Mistin kanssa siihen asti, kunnes ikä ja kunto tulee todella vastaan. :)

Voisin oikeastaan palata tapahtumissa muutaman viikon taakse - koirakerhon agiepiksiin. Osallistuttiin Mistin kanssa sekä mölliradalle että kisaaviin, maksiluokkaan molemmissa. Juoksujen takia pidetty tauko näkyi työskentelyssä jonkin verran: Misti nössöili tällä kertaa puomilla (!) ja siitä kaksi kieltovirhettä eli lopputuloksena mölliradalta 10 vp. Muuten rata oli varsin onnistunut, helppo nolla olisi tullut ilman noita kieltäytymisiä puomilla. Kisaavien rata oli helppo ja mukavan tuntuinen ykkösluokan rata, jolla oli mm. kaikki kontaktit, pujottelu ja pituus. Meillä oli hyvä nolla alla, mutta radan loppupuolella Misti ohitti putken jälkeisen hypyn, joka oli suoraan koiran menolinjalla ja varmasti hyvin näkyvillä. Enpäs osannut ollenkaan aavistaa, että ohi tultaisiin, ja Misti ehti jo koskettaa seuraavana esteenä ollutta puomia ja tämähän johti hylkäykseen. Hieman kyllä ihmettelin, mistä moinen ohitus johtui, mutta tämä on aina välillä tällaista, niin pienestä kiinni. Nollat oli taas niin lähellä molemmilla radoilla, joten tästä on suunta vaan ylöspäin! :) Meidän ajoista ei ole oikein mitään muistikuvaa, kaipa ne kuitenkin alle ihanneajan menivät. Saatiin jopa pari palkintoa, en kylläkään enää muista mistä hyvästä. :D
Samoihin geimeihin sattui myös Mistin sukulaispoika Luca, joka olikin varsin hurmaava herra. Luca yritti kovasti liehitellä juoksuntuoksuista Mistiä, mutta Möösä ei tällä kertaa lämmennyt ajatukselle. :D 

Saman viikon sunnuntaina käytiin Hennan ja Doran kanssa aksaamassa. Dora ei ole aiemmin juuri agilityä tehnytkään, joten lupauduin heitä hieman neuvomaan. Aloitettiin ihan alkeista, mutta lopussa saatiin tehtyä jo muutaman esteen ratapätkää, jossa oli hyppyesteitä ja putki. Eikä ollut muuten ihan helppo rata! Hienosti parivaljakko kehittyi parissa tunnissa ja Dorakin oppi hakeutumaan esteille (namikipoille). :) Olipas colliessa intoa ja upean reippaasti teki. Misti sai tehdä jotain pientä, mutta vähän oli vaisu esitys bordertollikalta tällä kertaa. 





Muuten on tosiaan ollut tekeminen vähissä viime aikoina, kunnes nyt viikonloppuna taas aktivoiduttiin. Tein sekä lauantaina että sunnuntaina Möösälle jälkeä ja menipä mainiosti! Misti seuraa jälkeä hyvin ja löytää kaikki namikipot. Mä taas lauantaina luulin, että se menee harhaan mutta mitä vielä, olin taas väärässä. Pitää muistaa luottaa koiraan! :D Nämä jäljet ei mitään helppoja enää olleetkaan, oli vaikeampia kulmia ja haastava maasto, mutta varsin hyvin Möösä Möökinen suoriutui. Pituuttakin oli enemmän, arviolta 100-200 metriä. Nyt ollaan pari kertaa tehty myös ilmaisutreeniä tässä kotipihassa. Lähdetään ihan siitä liikkeelle, että Mistin ilmaistessa kepin naksautan ja palkkaan. Olen vaatinut jo maahanmenoakin kepin luona, lähinnä odottanut että Misti itse tarjoaa kyseistä toimintoa. Vähän joudun vinkkaamaan mitä pitikään tehdä, mutta kyllä se tästä. Innostuin pk-jäljestä sen verran, että en pidä edes kisaamista mahdottomana ajatuksena joskus hamassa tulevaisuudessa. Jatketaan ilmaisutreeniä, ja ehkä ensi vuonna saadaan yhdistettyä se jo jälkeen. Esineruutua pitäisi myös tehdä enemmän, ihan muutaman kerran ollaan sitä vasta kokeiltu. Sitten on se tottis ja hurrrjat hyppynoudot yms. Yh, saattaapi olla, että viimeistään siihen se tie katkeaa. :) 

Helmi pääsi myös jäljestämään lauantaina kahden jäljen verran ja ei hemmetti, kun muori oli pätevänä! Se selvitti molemmat jäljet kertakaikkisen hyvin ja kaikki ruuat löytyi, se on mummulle tärkeintä. ;) Toinen jälki oli oikeasti Mistille tarkoitettu, mutta päätin ajaa sen Helmin kanssa, eikä ollut ollenkaan väärä päätös. Minun rakas mehtäkoira tekee pk-jälkeä. <3 Pitääpä kasvattajalle tästä mainita, kun seuraavan kerran nähdään, mahtaa olla ihmeissään. ;) Kun muut rotutoverit on hirvimetsällä tähän aikaan vuodesta, niin Pöppiäinen on jälkimetsällä. Ja kuka sanoi, että karjalankarhukoirasta ei ole muuhun kuin metsästykseen? 

Möösän kanssa tehtiin viikonloppuna myös vähän agilityä pihalla. Harjoiteltiin mm. valssia, persjättöä, takaakiertoa ja sylkkäriä, taisi siellä muutama saksalaisenkin tapainen vilahtaa. Oli oikeastaan hyvä, että treenattiin näitä vaikeampia ohjauskuvioita, kuten takaakiertoa ja persjättöä, kun nekin alkoivat nyt sujua. Tehtiin myös sellaista neliöhässäkkää varsin menestyksekkäästi. Misti on tavallaan niin helposti ohjattavissa, se ei tarvitse kuin pienen kädenliikkeen tai suullisen käskyn, kun se jo tietää miltä puolelta hypätä. 
Me ei siis oltu tänä viikonloppuna kisaamassa Oulussa, kuten alunperin suunniteltiin. Ei olisi ollut mitään järkeä lähteä heti treenitauon ja kirjoitusten jälkeen isojen poikien ja tyttöjen kilpailuihin. En ole vielä päättänyt, mennäänkö puolentoista viikon päästä Haukiputaalle kisoihin, tässä on vielä muutama muuttuja matkassa. 


Lenkeillä ollaan nuuskittu uusia tuulia ja tallattu tuoreita polkuja, kuten näissä kuvissa. :) 




sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Tekemisen meininkiä tokorintamalla

Loppukesästä ollaan alettu tokoilla ahkerammin Mistin kanssa. Viime aikoina ollaan treenattu muutamana päivänä viikossa ja tosi hienolla fiiliksellä. Mistillä on ollut erittäin hyvä asenne tekemiseen ja se on ollut ihan älyttömän innoissaan! Erityisesti viime päivien tokottelut ovat menneet mahdottoman hyvin, Misti on työskennellyt korkeassa vireessä ja iloisella ilmeellä läpi koko treenien. :) Se on omatoimisesti tarjonnut asioita ja yrittänyt niin kovasti, ihana katsella toisen ylitsepursuavaa innokkuutta. Liikkeiden osalta edistystä ei ole oikeastaan tapahtunut, mutta asenteessa ja motivaatiossa kyllä - ja se on kaikista tärkeintä. Ollaan treenattu ihan vaan kotipihassa, mutta tänään käytiin koulun sorakentällä molempien koiruuksien kanssa. Mistin kanssa tein kahdessa osassa, Helmi sai siinä välissä hömpötellä menemään. Hempan peruasento on muuten parantunut kuten myös Mistin. Ovatkohan tytöt yksissä tuumin hioneet sen kuntoon. :D 
Ekalla kierroksella Möösä sai tehdä seuraamista, kaukoja, luoksetulon pysäytystä ja noutoa. Seuruu oli huippuhienoa: tiivistä ja innokasta, käännöksetkin meni hyvin. Kaukkarit (i-m-i-m) myös hyvät, Misti meinasi välillä haukahtaa ja liikahtaa hivenen eteenpäin. Pikkuisen oli myös ennakointia havaittavissa, mutta vaihdot oli nopeat ja puhtaat. Luoksarin pysäytys on aika lailla vaiheessa, Misti ei meinaa pysähtyä heti, joten harjoitusta vaan lisää. Noudossa oli intoa, mutta ongelmakohdat edelleen samat: kapulaa vasten syöksyminen etutassuilla, kapulan mälväminen palautuksessa ja väljä luovutusasento. Eilen kotosalla Misti tosin ei liukunut kapulaa vasten, vaan nosti sen kauniisti suullaan. Toisella kierroksella seuruutin Mistiä pitkästä aikaa hihnassa, oikein hyvin onnistui sekin, ei tuntunut hihna pahemmin haittaavan. Sitten tehtiin EVLn merkkiä pitkästä aikaa, opetin sen eilen Möösälle uudelleen, oli nimittäin päässyt vähän unohtumaan. Laitoin ihan vaan kosketusalustan merkin taakse ja lähetin Mistin sinne. Vauhdikasta menoa ja hienosti pikkuneiti pysähtyi kartion taakse. Otettiin taas luoksetulo, läpijuoksuna tällä kertaa. Siinä ei ole muuta ongelmaa kuin se, että Misti tulee turhan väljästi eteen. Kaukot otettiin uusiksi tällä kertaa seisomisen kanssa, kun ekalla kierroksella unohtui. Tosi hyvät on, Misti kyllä erottaa kaikki toisistaan, mutta seisomisen jälkeen meinaa painua maihin, vaikka käskisin istumaan. Aavistuksen saattaa välillä liikahtaa eteenpäin, mutta siitä palautan takaisin. Seisomaan nousu on hieno, pikkiriikkisestä eleestä nousee seisomaan. :) Niin ja matkaa on kaukkareissa viitisen metriä. Loppuun vielä estehyppy. Misti hädin tuskin malttoi odottaa hyppy-käskyä, niin intopiukeena se oli. Hyppy hyvä ja puhdas, jäi vaan ehkä turhan lähelle estettä. 

Helmi ja Misti yhteispaikkiksessa. Möösä taas paineistui muorin läheisyydestä. 

Merkillä. 


Kotosalla ollaan tehty näitä samoja juttuja, mutta eilen muistuteltiin pitkästä aikaa ruutua. Sehän meni mukavasti, ei sen kummempaa raportoitavaa. Olen niin tyytyväinen ja iloinen Mistin tekemiseen, se palkkaantuu hyvin nameista sekä toki lelusta. Olen nyt käyttänyt naksutinta, siitäkös Möösä Möökinen innostuu. Palkkaan Mistiä tiheästi, koska haluan tuon innokkuuden säilyvän. Tekisi ihan toden teolla mieli ilmoittaa se kokeeseen vielä tälle vuodelle, mutta en voi olla yhtään varma, miten Misti kokeessa toimii. Se voi olla ihan kuutamolla kuten helmikuussa tai sitten tehdä samanlaisella innolla hommia kuin treeneissäkin. Totta puhuakseni alokasluokan ykkönen on mielettömän helppo saada, joten olisi tavattoman noloa, jos me ei taaskaan onnistuttaisi sitä saamaan. Eli pitkälti pelko epäonnistumisesta saa meidät taas lykkäämään seuraavaan kokeeseen osallistumista... Haluaisin kyllä tälle vuodelle sen ykköstuloksen, enkä miellellään vie Mistiä hallikokeeseen tässä vaiheessa. Ainoa vaihtoehto on koe ulkokentällä, mutta tässä alkaa aika loppumaan, nyt eletään jo syyskuuta. Lisäksi itselläni on ylioppilaskirjoitukset käsillä, joihin pitää myös lukea ja paljon. Hhmm, on se vaikeaa. 

Mistillä alkaa olla juoksut kohta ohitse ja päästään taas agiliitämään, jipii! Tässä onkin jo hirveä hinku treenaamaan, torstaina olisi epiksetkin tiedossa. Me ei siis päästy viimeksi niihin osallistumaan ja koulutusviikonloppukin jäi, kyllä harmitti. Kävin kuitenkin sunnuntaina kuunteluoppilaana ja sainpa jopa kokeilla ohjata treenikaverin parsonia. Kotona ollaan Mistin kanssa otettu välillä pujottelua ja on sillä ollut hirmuinen vauhti päällä, vau! Puomin alastulokontaktiakin treenattiin yhtenä päivänä, ihan kivasti meni. Esineruutuakin ollaan tehty pari kertaa, sanotaanko vaikka näin, että tästä se lähtee. ;) Sitten ollaan lenkkeilty päivittäin ja käyty juoksemassa, mutta muuten koirat ovat olleet melko vähällä tekemisellä. Jospa tästä taas aktivoidutaan, muutama viikko vielä ja sitten on syksyn yo-kirjoitukset ohi. Sitä odotellessa. 

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Juoksuja ja jäljestystä

Mistillä alkoi juoksut! Se tarkoittaa sitä, että ei ehkä päästä torstaina epiksiin eikä ensi viikonloppuna agilitykoulutukseen. Miksi, oi miksi, rakas pikkukoirani ajoitit juoksuaikasi juuri tähän hetkeen, etkö olisi voinut siirtää niitä viikolla kahdella? Minkäs Misti sille mahtaa, se tiputtelee sen seuraavat kolme viikkoa. Edellisen kerran se juoksi maaliskuussa, eikö nyt ole turhan aikainen ajankohta, kuusi kuukautta ei ole vielä mennyt. Mä niin toivoin, että Misti olisi ollut säännöllinen juoksija, jotta olisin voinut suunnitella tulevia tapahtumia hyvissä ajoin. Saapa nähdä miten menee jatkossa, juokseeko pikkuneiti säännöllisesti vaiko ei. 

Perjantaina pyörähdettiin Mistin kanssa kaupungilla. Kuljeskeltiin kauniita rantareittejä pitkin kauniissa kesäsäässä, voiko enempää toivoa. Myös tokoiltiin hetki liikuntahallin sorakentällä. Meni silleen hyvin ja huonosti. Misti kyllä teki ihan mukavasti, mutta juoksut ja suht vilkas ympäristö vaikuttivat keskittymiskykyyn. Pitkään aikaanhan ei olla tokoa tuollaisessa paikassa tehtykään, joten ihmekös tuo. Otin vähän seuruuta, luoksarin ja kaukoja. Misti suoriutui hyvin, mutta ei ollut kovinkaan korkeassa vireessä. Siispä pyhitettiin iltapäivä ulkoilulle ja kyllähän se kelpaa tällaisissa maisemissa, eikö vaan? 



Eilen ja tänään käytiin tyttöjen kanssa jälkimetsällä/metsäjäljellä, ihan kummin vaan. Eilisiltana tein Mistille kaksi jälkeä, Helmille kolme. Mistin jäljet olivat varmaan noin 50 metriä pitkiä, Helmin aavistuksen lyhyempiä. Mistin eka jälki ei vanhennut oikeastaan ollenkaan, vaan se ajettiin hetimiten. Jäljellä oli muistaakseni kaksi välipalkkaa (nakinpaloja muovikansien päällä) ja Misti löysi molemmat hyvin. Pikkuneiti pysyi hyvin jäljellä ja pääsi loppuun asti, mikä on aina suuri saavutus. :D Tuolla jäljellä ei tainnut olla vaikeita kulmiakaan, mutta ei se ihan suorakaan ollut. Toinen jälki oli sitten jonkin verran pitempi ja se meni huippuhienosti! Annoin sen vanheta abouttirallaa 20 min. Välipalkkoja taisi olla nyt kolme ja kaikki löytyivät helposti. Misti taisi pysyä koko ajan jäljellä, eikä eksynyt siltä. Itse asiassa luulin jossain välissä Mistin menevän harhaan, mutta mä olin väärässä ja koira oikeassa. :D Onneksi en puuttunut jäljestykseen millään tavalla, olisi meinaan mennyt päin peetä. Mistillä ei ollut mitään ongelmia, upeaa itsenäistä työskentelyä iloisella ilmeellä ja intensiivisellä nuuskimisella. :) Tuosta jäljestä jäi niin hyvät fiilikset, että jätettiin siihen. Tein kyllä vielä esine-etsintää kahden piilotuksen verran, tämä meni myös hienosti: esine löytyi muutamassa minuutissa ja Misti työskenteli hyvin. Nyt muuten ajattelin alkaa tehdä oikeaa esineruutua Mistille, samahan se on toimia oikean kaavan mukaisesti. Nythän olen kävellyt vain sen yhden reitin, jonka varrelle jätän esineen. Esineruudussa pitäisi tallata tietty alue, että siellä ei ole suoria jälkiä esineille. Siispä tästä lähtien yritetään tehdä esineruutua, eikä mitään epämääräistä "etsintää". Myös pienempiä ja vaikeammin löydettävissä olevia esineitä pitäisi alkaa käyttämään.
Helmillä oli tapansa mukaan kova meno päällä, sillä kun tuppaa olemaan enemmän intoa kuin malttia. Se kaahottaa menemään hirveätä vauhtia ja joutuu välillä palaamaan takaisin, kun huomaa menneensä ohi tai väärään suuntaan. Hemppa kyllä yleensä löytää palkat ja pysyy pääasiassa jäljellä. Se vain saisi kulkea rauhallisemmin ja keskittyä haistelemiseen. Mutta on tietysti saavutus sinänsä, että karjalankarhukoira tekee pk-jälkeä, Helmi taitaakin olla ainoa laatuaan. :D Totta kai tuollainen metsästyskoirakin pystyy seuraamaan ihmisjälkeä siinä missä paraskin palveluskoira, aistithan niillä on siinä missä muillakin. Mejä olisi muuten tosi passeli laji Hempalle, harmi kun en tajunnut sitä koskaan aloittaa.

Tänään tein Mistille kaksi jälkeä, jotka olivat tähän asti pisimmät, arviolta noin 100 metrin mittaiset. Ensimmäinen jälki oli vissiin melko helppo, se meni hienosti. Jouduttiin vaan vähän aikaa etsimään aloituspaikkaa, kun en löytänyt sitä, tumpelo emäntä. Misti lähti vauhdikkaasti liikkeelle ja olikin pian ensimmäisen namikipon luona. Matka jatkui ojan yli, jonka jälkeen tulikin hieman kinkkisempi kulma. Mistillä ei ollut mitään vaikeutta jatkaa oikeaan suuntaan ja niinpä vain sieltä pöpelikön kätköistä löytyi välipalkka. Hetkeä myöhemmin oli taas vuorossa ojan ylitys ja Mistihän ylitti sen ihan oikeasta kohdasta, jonka jälkeen löytyi taas herkkua. Siitä sitten hienosti loppupalkalle ja suuret kehut. Olin tehnyt jäljestä melko mutkikkaan, eikä se ollut monestakaan kohtaa kovin suora. Silti Misti suoritti sen kertakaikkisen hyvin, se on kyllä mainio jälkikoira! :) Mitähän meidän tyttösestä vielä oikein tuleekaan...
Toiselle jäljelle Misti lähti tosi innoissaan, ehkä tällä kertaa liiankin innoissaan. Se joutui ainakin yhdelle namikipolle palaamaan ja välillä sillä oli suunta hukassa. Tuo jälki oli kyllä huomattavasti haastavampi, maasto oli todellista pöheikköä ja jälki oli vanhennut noin tunnin verran. Jäljellä piti taas ylittää yksi oja, se tuntuu onnistuvan Mistiltä. Noh, kaikki välipalkat kuitenkin löytyivät, loppupalkka sen sijaan ei. Misti meni turhan kauas ja eksyi jäljeltä, jouduttiin sitten palailemaan takaisin. En ole tästä kuitenkaan huolissani tai harmissani, jälki oli liian vaikea aloittelevalle koiralle. Saatiin viikonloppuna monta onnistunutta suoritusta, joten tästä on hyvä jatkaa. :)
Helmi sai tehdä lyhyen (25-metrisen?) jäljen. Välipalkkoja oli muistaakseni kolme. Hyvin se lähti liikkeelle pientä polkua pitkin, mutta meni sitä melkein koko matkan, vaikka yhdestä kohdasta olisi pitänyt kääntyä vasemmalle. Loppu meni hyvin.
Helmi ja Misti ovat kyllä mahdottoman taitavia tyttöjä, molemmat jäljestävät täyttä päätä ja kehittyvät kivasti. Mä voin tallata jäljen jo melko normaaleilla askelilla, ja sitä ne tytöt vain nätisti seuraavat. Mistin kanssa voisi joskus alkaa katsoa jopa sitä ilmaisua, jos itselläni riittää motivaatio sinne asti. Voisihan nytkin kai ajatella, että nuo välipalkat olisivat niin kuin keppejä? Helmin kanssa tehdään pelkkää jälkeä hamaan loppuun saakka, siitä ei palveluskoiraa saa tekemälläkään, joten jäljestetään huvin vuoksi. Se onkin mummukalle semmoista hauskaa hömpötystä ja ajanvietettä. :)

maanantai 13. elokuuta 2012

Videomateriaalia treeneistä

Vihdoin mulla on laittaa tännekin videota näytille meidän agiliitelyistä, jotkut sitä olivatkin jo vailla. ;) Alla oleva video on kuvattu torstain kisaavien treeneistä, jotka menivät oikein mukavasti. Tehtiin noin parinkymmenen esteen rataa, joka oli pitkälti mun suunnittelema alunperin alkeisjatkokurssia varten. Kouluttaja otti meidän kurssilaisten radat talteen ja hieman jatkoi tuota munkin rataa. Saatiin treenata tällä radalla mm. takaakiertoa, valssia ja välistävetoja. Mikään kovin kinkkinen rata ei ollut, sellainen ykkös-kakkosluokan tasoinen. Tässä kyseisellä videolla onnistuttiin kaikista parhaiten, vain yksi rima tuli alas. Mentiin rata kokonaisuudessaan kolme kertaa ja ensimmäisellä yrittämällä onnistuttiin parhaiten. Olisi ehkä kannattanut jättää siihen, mutta saatiinpahan toistojen myötä tuo alku toimimaan ja toka rima pysymään ylhäällä. Kontakteilla meillä menee vielä aikaa, nytkin naksautin, palkkasin ja odotutin. Näköjään muuten tungin Mistille namia naamaan jo ennen naksausta, amatööri. Rengaskin vahingossa unohtui alemmalle korkeudelle, mutta eipä se menoa haitannut. ;)

Omasta mielestäni tuo alkaa jo näyttää agilityltä, vaikka meno onkin vielä hieman kömpelöä ja aloittelijamaista. Mistillä voisi olla vielä enemmän vauhtia, haluaisin että siitä tulisi kunnon tykki! Tässäkään ei näköjään kiire ole, eikä mun tarvitse juosta pää kolmantena jalkana. Ehkä siksi tuo ei ole kovinkaan näyttävän näköistä. Mutta onhan tässä aikaa kehittyä ja saada kunnon meno päälle, agilityharrastusta on tosiaan takana nyt se viisi kuukautta. Kouluttajan mielestä ollaan kisavalmiita, ja suunnitteilla onkin korkata kisaura Oulussa jo ensi kuun lopulla! Mitään ei ole kuitenkaan lyöty lukkoon eli voin ihan hyvin vielä perua sanomiseni... ;)



Muoks. Sain videon näkyviin, tällä kertaa Youtube löysi oikean videon, eikä tarjonnut väärää. :)

Muista touhuista sen verran, että perjantaina tein Mistille esine-etsintää, mikä meni ihan super hyvin! Piilotin tällä kertaa vinkulelua sekä pellolle että metsään ja hyvin löytyi. Misti ampaisee matkaan kuin tykin suusta, nuuskuttaa ja etsii intensiivisesti ja palaa esineen kanssa vauhdilla takaisin. Se on siitä niin kivaa. :) Helmi puolestaan pääsi jäljestämään ja Hemppahan oli oikein pätevänä. Tallasin sille melko pitkän jäljen ja hyvin män! Välillä ollaan tokoteltu Mistin kanssa ja on se nyt niin intoa täynnä, ilo treenata sen kanssa. :)

maanantai 6. elokuuta 2012

Onnistumisia ja epäonnistumisia


Mummo meni mustikkaan, muut ei mahtuneet. Tässä kuvassa kävi kirjaimellisesti niin. :D

Päätin tehdä tällaisen pikapäivityksen, vaikkei mitään ihmeempiä olekaan nyt tapahtunut. Ollaan treenailtu agilitya (yllätys yllätys), ja saatiin alkeisjatkokurssi eilen päätökseen. Viimeinen treenikerta siirrettiin helteen takia eiliselle, vaikka oikeasti kurssin olisi pitänyt loppua viikko sitten maanantaina. Tehtiin eilen yhtä ratapätkää, mikä oli aikas haastava. Mulla oli vaikeuksia ehtiä koiran edelle, ja useamman kerran meni pieleen. Ei muuta kuin uutta yritystä putkeen ja kyllähän se sitten jotenkuten onnistui. Torstaina oltiin Mistin kanssa kisaavien/kisavalmiiden treeneissä, josta meille aukesi treenipaikka! Jatkossa siis agiliidellään kokeneempien harrastajien valvovien silmien alla, siellä siis räpiköidään menemään sen mitä osataan. ;) Torstain treeneissä tehtiin tulostamaani ykkösluokan rataa, joka oli periaatteessa melko helppo. Ei me kylläkään onnistuttu mitenkään erityisen hyvin; mulle tuli taas joissain kohdissa kiire, Misti hieman sössi kepeillä eikä aluksi uskaltanut mennä keinua. Rata lähti ihan hyvin käyntiin, mutta meno tyssäsi keinulle. Misti ei nyt jostain syystä tohtinut mennä keinulle, mutta saatiinhan se sinne lopulta. Ei oltu ilmeisesti vähään aikaan sitä muistuteltu, niin pikkuneitiä pelotti. Mutta esimerkiksi eilisissä treeneissä ei ollut mitään ongelmaa. Mistillä ei ollut torstaina juurikaan intoa tai vauhtia treeneissä, ja se jäi kovasti harmittamaan. Pujottelu ja puomi olivat todella hitaanlaiset, vaikka normaalisti Misti menee ne vauhdikkaasti. Onneksi eilen oli eri ääni kellossa ja Misti kävi kuumana, niin radalla kuin sen ulkopuolellakin. ;) Se haukahteli välillä ja roiskaisi muutaman riman alas, ainakin sillä oli hauskaa.

Ollaan kuitenkin myös edistytty agilityssa viimeisen parin viikon aikana. Misti on mennyt nyt maksirengasta- ja muuria sekä pituutta. Renkaassa ei mitään ongelmaa, muuri umpiesteenä taitaa olla vähän jännä, koska Misti saattaa ponnistaa muurin kautta maahan eikä siis hyppää puhtaasti. Ollaan saatu toki puhtaitakin hyppyjä, mutta sitä maksimuuria täytyy harjoitella. Pituudessa on ollut joku kolme tai neljä palaa, eikä sekään suju yhtään pöllömmin. Kontakteilla ollaan menossa parempaan suuntaan, sillä Misti alkaa vihdoin ja viimein oppia 2on2off-metodin. Väsäsin kotipihalle puomin alastulokontaktin ja harjoiteltiin oikeaa paikkaa naksuttimen kanssa, ja johan alkoi lyyti kirjoittaa! Yllättävän äkkiä Misti oppi tälläämään etutassut maahan, josta naksautin ja palkkasin ja jes-käskystä vapautin. Samaa ollaan kokeiltu agilitykentälläkin ja tehty oikein vauhdikkaita suorituksia. Misti ei enää pahemmin himmaile, vaan juoksee reippaasti alastulokontaktille ja vielä aivan oikein, hieno Misti! Vielä täytyy treenata sitä pysymistä, että vaikka itse liikun eteenpäin, niin kontaktilla ollaan nätisti aina vapautukseen saakka. Aalla sama systeemi toimii hyvin, se on aina ollut Mistille puomia ja keinua helpompi. Ei keinunkaan kontakti hassumpi ole, mutta treeniä treeniä. :) Pujottelussa alkaa olla jo kunnon vauhtia havaittavissa, mutta silloin Mistillä vaan menee helpommin pieleen. Onhan se hienon näköistä, kun koira tykittää kepeillä täyttä vauhtia, mutta meillä meinaa vaan silloin se tekniikka kärsiä. Kyllä Misti silti ihan vauhdikkaasti ja näyttävästi pujottelee, yleensä.

Mitäs muuta... Ollaan jopa tokoiltu pari kertaa, viimeksi tänään. Olipa muuten koirassa intoa ja vauhtia, huippua! Seuraaminen on ollut kivan oloista, ja luoksetulon eteentulo tosi hieno ja tiivis. Kaukkarit oikein hyvät, seisominenkin melkoisen mallikas ja vaihdot ylipäätään. Jäävät liikkeet nappiin myös. Nyt alkoi tokoinnostus nostaa päätään, saas nähdä kuinka kauan se tällä kertaa kestää. :D Tänään tein myös pari lyhyttä jälkeä Mistille, jotka eivät kylläkään oikein ottaneet onnistuakseen.

Loppuun vielä pitkästä aikaa pari kuvaa mummukasta loikoilemassa terassilla. :)





maanantai 23. heinäkuuta 2012

Viikko täynnä toimintaa

Melko touhukas viikko takanapäin, joka on koostunut pääasiassa agilitysta, mutta myös jälkeä ollaan tehty ja tavattu koirakavereita. Maanantaina Henna ja Dora-collie kävivät meillä pitkästä aikaa kyläilemässä. Tytöt saivat taas hyvät leikit aikaiseksi, ja käytiin uittamassakin koiria, kun oli hellepäivä. Dora pistäytyi uimassa, mutta Misti taas tapansa mukaan vain kahlaili. Se ei suostu vieläkään uimaan, vaikka tietää tasan tarkkaan pysyvänsä pinnalla ja osaavansa uida.








Illalla oli ohjatut agilitytreenit ja meillä oli tällä kertaa eri kouluttajat. Oli vaihteeksi hieman toisenlaiset treenit, mutta tosi hyvät sellaiset! Harjoiteltiin vedättämistä ja sylkkäriä. Molemmat meni meillä hyvin, ei niistä sen enempää.
Tiistai-iltana mentiin taas tapaamaan Pipsaa. Ansku teki Mistille lyhyen jäljen, mutta Miipuli ei oikein tajunnut sen ideaa. Mä olen aloittanut jäljestämisen niin erilaisella tavalla, että Misti on tottunut siihen meidän tyyliin. Niinpä teinkin sitten itse Mistille noin parinkymmenen metrin mittaisen jäljen metsään. Jäljellä oli pari ruokakasaa, ja sitten tietysti loppupalkka. Hyvin Misti jäljesti ja pääsi loppuun saakka. Anskunkin mielestä se kyllä jäljesti hyvin ja selvästi tiesi, mistä on kyse. Nenä pitäisi vain saada pysymään tiiviimmin maassa. Lopuksi päästettiin koirat leikkimään keskenään, ja olihan niillä taas hauskaa. Ampumaradalta kuului tiuhaan tahtiin laukauksia, mutta Misti ei välittänyt mitään. Laukausvarmako siis?

Torstaina pyörähdettiin Mistin kanssa agiepiksissä ja nämä olivatkin meille ensimmäiset laatuaan. Mistillä tuli samaisena päivänä myös puolitoista vuotta mittariin, siispä varsin sopiva ajankohta korkata kisaura, vaikkakin vielä näin epävirallisesti. Ilmoitin Mistin medien mölliradalle, jossa oli 12 estettä: aitoja, rengas ja kaksi putkea. Mistillä oli tapansa mukaan vauhti päällä, ehkä liiankin kanssa. Lopputulos oli muistaakseni 15 vp (yksi riman tiputus ja aidan ohitus, jolloin kutsuin koiran takaisin suorittamaan hypyn) ja (piilo)kakkossija, koska Misti kisasi väärässä säkäluokassa, eikä meitä voitu sen vuoksi palkita. Vähän niin kuin extempore osallistuttiin vielä kisaavien radalle hyvällä menestyksellä: voitto kotiin viidellä virhepisteellä (kieltovirhe keinulle), kun muut hyllyttivät. Olin tosi iloinen ja positiivisesti yllättynyt tästä suorituksesta. Melkein nollaratahan tuo oli, koska Misti ei sössinyt millään esteellä. Tosiaan ensiksi meni hieman keinusta ohi, jolloin kutsuin sen takaisin keinulle. Muuten rata oli virheetön, taitava tyttönen! Oli siinä nollan ainekset kasassa. :) Itsekin taisin aika hyvin onnistua ohjauksessa ja puolenvaihdoissa. Tässäkään meitä ei voitu virallisesti palkita väärän säkäluokan takia, mutta meille myönnettiin tuomarin tsemppipalkinto hienosta edistymisestä agilityn parissa. :D Tsemppipalkinto olikin Mistille mieluinen: luu ja pehmovinkulelu. Misti hieman tuunasi uutta kissaleluaan uuteen uskoon: irrotti siltä pinkin nenän ja teki sille pitkän hännän. Ehkä se muistuttaa nyt vähän bortsua? Sitä Misti on kanniskellut ympäriinsä ja vingutellut innoissaan. Me osallistuttiin mediluokkaan oikeastaan siksi, ettei Misti ole mennyt vielä maxirengasta- ja muuria eikä pituutta. Tuossa kisaavien radalla oli kaikki muut esteet paitsi pituus, muuri, okseri ja pussi. Kai okserikin vielä kuuluu agilityesteisiin? Onhan meillä vielä tehtävää, mutta hyvällä mallilla ollaan. Kaipa me tänä vuonna kisataan jo virallisissa, jos vaan keretään. Mistin iskästä muuten tuli keväällä agilityvalio (tarvittavat sertit kasassa), joten siinä on meille tavoitetta. ;) Näistä epiksistä jäi kyllä hyvä fiilis ja kova hinku kisaamaan. Kuusamo Cupin seuraava osakilpailu onkin elokuussa, sinne siis! Luultavasti osallistutaan sitten pelkästään kisaavien radalle ja toivon mukaan makseihin, mutta saapa nähdä. Tästä on joka tapauksessa hyvä jatkaa! Harmi kun koirakerhon vakkari videokuvaaja ei ollut itse epiksissä tällä kertaa, niin ei ole videomateriaalia meidän radoista.

Lauantai ja sunnuntai meillä vierähtikin agilityn koulutusviikonlopun merkeissä täällä Kuusamossa. Kouluttajana toimi Kuntsin Merja Rovaniemeltä. Oli kyllä oikein kiva koulutus, tykkäsin kovasti. Katsottiin muutamia esteitä yhdessä, ja sitten tehtiin radanpätkiä ja ratoja. Sain kontaktien opetukseen hyvän neuvon, jolla saada koira ymmärtämään mitä siltä halutaan. Vastaus oli niinkin simppeli kuin selkeä pysäytyskäsky. Kokeilinkin jo kontakteja kunnon stop-käskyn kera ja kyllä näyttäisi pikku bordercollien päähän viimein iskostuneen haluttu toiminto eli 2on 2off. Merja teetti meille yllättävän haastavia radanpätkiä, joissa oli vaikeita kulmia ja etäisyyksiä. Mielestäni meillä meni Mistin kanssa oikein hyvin, vaikka haastettakin oli. Muutamia rimoja Misti pudotteli, mutta siihenkin ongelmaan sain vinkkejä. Täytyy jättää koiralle tilaa hypätä, eikä mennä sen eteen. Rimojen roiskiminen on kuulemma usein nuoren koiran ongelma, Mistin pitäisi saada malttia hyppäämiseen eikä juosta radalla miten sattuu. Sunnuntaina tehtiinkin hyppytekniikkatreeniä, jota olinkin salaa toivonut. Omassa ohjauksessani täytyy kiinnittää huomiota liikkeiden rytmitykseen ja käskyjen oikea-aikaisuuteen. Misti jaksoi aksata molempina päivinä ja intoa löytyi. Silti olisi hyvä pitää taukoa tässä lähiaikoina, olla vaikka viikkoon katsomatta agilityyn päinkään.

Misti pääsi molempina päivinä leikkimään Mosku-nimisen suomenlapinkoirapojan kanssa. Tällä kertaa Misti ei käyttäytynyt ollenkaan rasistisesti, vaan Moskusta taisi tulla sen uusi (poika)ystävä. Koiruuksilla oli oikein hauskat ja vauhdikkaat leikit. :)





Unohdin muuten meidän jälkitreeneistä mainita vielä sen verran, että sekä Misti että Helmi ovat päässeet jäljestämään muutamaan otteeseen. Misti edistyy mukavasti ja pysyy jäljellä, löytää namikipot jne. Maasto on ollut peltoa ja metsää. Myös Helmi pääsi kokeilemaan pk-jälkeä ja ekalla kerralla sillä meni tosi hienosti! Sehän lähti seuraamaan minun jälkeä ja löysi kaikki palkat. En olisi uskonut, että karhukoira seuraa ihmisjälkeä. Tuon onnistumisen jälkeen Helmillä onkin mennyt sitten ihan plörinäksi. Liekö se ensimmäinen jälki ollut pelkkää tuuria... Katsotaan kuinka tulevaisuudessa käy.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Treeniä ja koiratreffejä

Kirjustanpa ylös taas kuluneen viikon tapahtumia. Maanantaina oli agilitytreenit (jatkokurssi), jossa harjoiteltiin eteenlähettämistä sekä tehtiin pientä, muutaman esteen vauhtirataa. Eteenlähetys oli Mistille tuttu juttu, aidat oli medi-maxi-korkeudessa. Hyvin Misti hyppeli neljän aidan yli minun luota kouluttajan luo, eikä se tarvinnut muuta kuin eteen-käskyn ja muuten meni siis täysin itsenäisesti. Viimeisellä aidalla Misti tosin pujahti ali, koska rima oli sen verran korkealla ja se koki helpommaksi alittaa sen. M teki sen monta kertaa, kunnes jouduttiin tukkimaan toisella rimalla kyseinen aita, jonka jälkeen Mistin oli pakko hypätä yli. Kyllähän se pääsee, mutta tiukkaa tekee. Olen huomannut, että jos rimat ovat maxikorkeudessa, niin Misti meinaa roiskia rimoja alas. Se tarvitsee tosi paljon ponnistustilaa ja sitä yritän sille antaakin. Silti niitä rimoja lentelee, kinkkistä. Taidanpa kysäistä tästä siellä koulutusviikonlopussa, että mikä neuvoksi. Harmittaa kovasti, että Misti on pieni maksi, se joutuu hyppäämään niin korkeilla esteillä että hirvittää. Mutta jospa se oppisi ajan myötä oikeanlaisen hyppytekniikan, hope so.
Vauhtirata meni Mistin osalta hyvin, mutta itselläni oli taas ajoitukset ja liikkumiset hieman hukassa. Sitten tehtiin Mistin kanssa itsenäisesti eri esteitä, pääasiassa kontakteja. Nyt Misti taas meni keinun ja hyvin menikin. A-esteelle pysähtyminen oli aivan mahtava, Misti vauhdista stoppasi alastulokontaktille odottamaan ja vielä etutassut maassa!

Tiistaina tai keskiviikkona tein Mistille esine-etsintää. Pikkuneiti oli hirmu pätevänä, löysi lelunsa nopeasti. Huomasin, että Misti oikeasti käyttää nenäänsä ja kulkee minun jälkiä pitkin. Se pysyy pääasiassa oikealla alueella ja palaa takaisin, kun omat jälkeni loppuvat. Tästä sain idean tehdä sille pk-jäljen! Aivan, juuri muutama päivitys taaksepäin sanoin ettei jäljestys kiinnosta minua pätkän vertaa, mutta nyt halusin kokeilla seuraako Misti minun jalanjälkiä muuallakin. Siispä esine-etsinnän jälkeen vein Mistin sisälle ja kävin talsimassa heinäpellolla noin 50 metrin pituisen jäljen. Jätin matkan varrelle namikippoja ja loppupalkka oli hieman runsaampi. Sitten hain Mistin ja kehotin sitä seuraamaan jälkeä. Hyvin se otti vainun ja lähti etenemään nenä maata viistäen. Okei, se oikoi välillä, mutta palasi takaisin jäljelle ja löysi namikipot. Saatiin tehtyä jälki loppuun asti, hieno Misti! En välttämättä aloittanut jälkiharjoittelua niin kuin oikeaoppisesti pitäisi, mutta tarkoitus on jatkossa toimia oikean kaavan mukaisesti. Haluaisin siis jatkaa jälkitreeniä, tuntuu sittenkin ihan hauskalta lajilta!

Torstaina oli taas vuorossa agilitytreenit. Nyt ei saatu jäädä kisaavien treeneihin, mutta treenattiin sitä ennen meidän kouluttajan opastuksella pientä radanpätkää. Se vaikutti yllättävän haastavalta ja siinä harjoiteltiin enimmäkseen valssia. En jaksa alkaa selostamaan siitä sen enempää, mutta meillä sujui oikein hyvin, olin itse asiassa positiivisesti yllättynyt! Pitäisi hankkia jokin ratapiirrosohjelma koneelle ja väsätä meidän tekemiä ratoja tänne näytille.
Aksattiin illalla vielä kotonakin jonkin verran, tein sellaisen pienen ja kinkkisen radan kotitarpeista. Hyvin se sujui, kunhan itse sain valssit ja puolenvaihdot onnistumaan. Siinä taitaakin olla eniten työnsarkaa. :D

Eilen sitten käytiin omatoimisesti aksaamassa. Tehtiin Anne Viitasen ykkösluokan rataa, joka näytti tältä:


4.este eli putki korvattiin normi hypyllä. Huomasin muuten nyt että oltiin tehty 7-putkea väärin päin, hehe. :D Lähetin Mistin sisään ensimmäiseltä putken suulta muurin jälkeen. Muuten rata meni tosi kivasti, olin erittäin tyytyväinen. Muistaakseni saatiin jo heti eka kerralla nollarata tai sitten Misti pudotti yhden riman. Yleensäkin taisi joka kerralla se yksi rima pudota, ei kylläkään aina samasta kohtaa. Muuten tosi hienoa työtä Mistiltä ja mäkin taisin saada ohjauskuviot melko hyvin onnistumaan. Kontakteilla mentiin vielä aika hissukseen ja kunnon pysäyttämiseen 2on 2off-tyyliin meni hieman aikaa. Misti uskalsi mennä keinunkin hienosti, taito tyttö.  Pujottelu onnistui joka kerralla täydellisesti kahdellatoista kepillä ilman verkkoja ym. Esteet 11-12 tuotti Mistille vaikeuksia eikä se meinannut aina mennä hypyn jälkeen putkeen. Mulla piti käydä kunnolla viemässä se sinne, kun ei meinannut käskystä kauempaa irrota. Ehkä Misti huomasi, että olin itse jatkamassa eri suuntaan (menossa hypyn 13 taakse vastaanottaakseni Mistin putkesta) eikä se siksi oikein tohtinut putkeen mennäkään. Muutenhan se on ihan putkihullu koira. 
Kontaktit vaatii eniten työtä, joten niitä täytyy treenata. Lisäksi se rimojen roiskimisongelma pitäisi saada ratkaistua. 
Tehtiin eilen rataa myös ikään kuin väärin päin. Sävelsin itse jonkinlaisen radan; mistä aloitaan, mihin mennään yms. Se oli kanssa ihan hyvä harjoitus ja onnistui hienosti. Mistihän menee minne käsketään, vaikka kyllä se kerran tai pari meinasi hairahtua toiselle esteelle (sille joka edellisellä radalla oli ollut seuraavaksi vuorossa). Ei voi koiraa syyttää, hyvin Misti osaa. :) 

Aksatreenien jälkeen mentiin toisille bortsutreffeille, tällä kertaa seuralaisina olivat Ansku ja ihastuttava Pipsa-bc (Dreamoor Misty Knight). Tytöillä sujui leikit todella hyvin yksiin, bortsukaveri on aina bortsukaveri. Pari tuntia hurahti äkkiä hyvässä, koiramaisessa seurassa niitä näitä jutellen ja koirien touhuja seuraillen. Tehtiin Anskun pyynnöstä myös pienet näyttelytreenit Pipsan ensi viikon näytelmädebyyttiä silmällä pitäen. Mistin kanssa ei olla nätöä tehtykään aikoihin, ei tuo ringissä juokseminen ja koiran seisottaminen ole minun mielipuuhaa alkuunkaan. :D Milloinhan sitä saisi aikaiseksi ilmoittaa Misti näyttelyyn... Se on niin tympeetä hommaa, ettei tosikaan. En jaksa ajella monen sadan kilometrin päähän jonkun näyttelyn takia ja maksaa sikakallista ilmomaksua. Samalla hinnalla saisi muutaman agistartin. ;) Koira ei näyttelyharrastuksesta ainakaan nauti, se on vain ihmisiä varten. Mikäs siinä, jos silloin tällöin näyttelyissä pyörähtää, mutta jotkut ravaavat niissä jokaikinen viikonloppu. Pahimmillaan koiran viikonloput kuluvatkin autossa matkustaessa ja näyttelypaikalla häkissä odottaessa. Tämähän on siis vain oma mielipiteeni, toivottavasti omistajat muistavat huomioida koiransa hyvinvoinnin, ettei vaan sertien metsästäminen mene etusijalle. 
Eksyin taas vähän aiheesta... Mutta niin, oli tosi kiva tavata Pipsa omistajineen. :) Me sovittiin jo toisetkin treffit, tiistaina mennään jäljestämään ja lenkkeilemään ampumaradan läheisyyteen. Siinä on hyvä totutella koiria laukauksiin. Ja Ansku voi tutustuttaa minut pk-jäljen perusteisiin. ;) 

Sain muutaman huonolaatuisen räpsyn tyttösistä, ei riitä Nokian kamerapuhelimessa tehot. Järkkäri, missä olet?




"Mä en kato sua, sä et kato mua."


Mukavaa, että Mistillä on nyt viime aikoina ollut koiraseuraa tarjolla. Perjantaina Helmin vara-kasvattaja kävi yhden kolmekuisen kkk-urospennun kanssa meillä. Itse tosin olin töissä silloin, mutta Misti oli saanut leikkiä pentusen kanssa. Hyvin oli osannut kuulemma pienen pennun kanssa touhuta, eikä ollut heittäytynyt liian rajuksi. Hieno Misti! 

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Kisaavien treeneissä

Torstaina oltiin Mistin kanssa tutustumassa tähän kisavalmiiden/kisaavien ryhmän treeneihin. Mentiin jo aikaisemmin kentälle meidän agikouluttajan kanssa kokoamaan rataa. Misti odotteli hienosti hihnassa reilut puoli tuntia, siellä se vaan maassa makoili. :)
Kyseessä oli Kari Jalosen ykkösluokan rata, ja tältäpä se näytti:


En saanut rataa näkyviin tuon selkeämmin, mutta tässä (klick) ratapiirros näkyy isompana.

Mielestäni rata ei ollut kovinkaan kinkkinen, mutta kyllähän siinä omat vaikeutensa oli. Me tehtiin Mistin kanssa rataa muutaman esteen pätkissä. Korkeus oli vasta miniluokkaa. Aloitettiin esteistä 1-5 eli pujottelun jälkeen palkka. Aluksi kokeiltiin valssia kolmosesteen jälkeen, mutta ei me saatu sitä onnistumaan. Misti oli liian nopea, enkä ehtinyt kääntyä menosuuntaan päin. Sitten kouluttaja keksi, että menen heti alussa kakkosesteen taakse ja ohjaan siitä kahdelle seuraavalle hypylle. Tämähän toimikin oikein hyvin!
Seuraavaksi oli vuorossa esteet 6-10. Tämä pätkä oli oikeastaan aika helppo, kun sain etumatkaa kävellessäni ensin pussin päähän. Sitten koira liikkeelle ja hypyille 7-9. Hyvin Misti hoksasi tuon 8-hypynkin, vaikka meinasikin ensin hairahtua renkaalle. Siitä sitten vauhdilla A:lle ja ensiksi Misti komeasti pomppasi kontaktin ohi. :D Uusintayritys ja nyt rauhoitettiin meno kokonaan. Vaadin Mistiltä kunnon pysähtymisen alastulokontaktille tyyliin 2on 2off. Nyt täytyy kunnolla palata kontaktien pariin ja vaatia edelleen se pysähtyminen, ei ole hyvä että Misti roiskii menemään miten sattuu.
Sitten esteet 11-14. Hypyt 13 ja 14 muuten korvattiin keinulla eli noita hyppyjä ei meillä oikeasti ollut. Hyvin meni Misti putkeen ja muurille, ja sen ollessa putkessa huhuilin tytsille jo valmiiksi, mihin ollaan menossa. Ennen putkea tein itse takaaleikkauksen ja täten puolenvaihdon. Tällä kertaa Misti hyppäsikin keinulta pois puolivälissä, joten meillä piti mennä se ihan rauhassa hihnan kanssa. Ilmeisesti se ei ollutkaan vielä niin tuttu juttu Mistille, eikä rohkeus nyt riittänytkään. Kyllä se saatiin sitten onnistumaan, mutta täytyy jatkossa aina muistutella, mistä on kyse.
Esteet 15-17. Ohjasin Mistin oikealle putkensuulle vedättämällä(?), koska ensin se valitsi väärän pään, kuten arvelinkin. Puomilla myös mentiin aika rauhassa ja kunnon pysähdyksen kera.
Ja viimeisenä esteet 18-20, kaksi aitaa ja rengas. Hienosti meni, mutta kerran Misti pujahti renkaan välistä, mikä lie ajatuspieru sekin. Muuten tosiaan oikein hyvä.

Oikein kivat treenit oli ja sain ottaa oppia myös muiden suorituksista. Paljonhan tässä on opittavaa, mutta kyllä meillä meni mielestäni ihan kivasti, neljän kuukauden agitreenailuiden jälkeen. Huomenna on taas jatkokurssi ja torstaina ollaan taas kisaavien treeneissä. Me treenataan ainakin nyt tämän kuun loppuun tuossa ryhmässä ja aloitetaan aina vähän aiemmin kuin muut, mutta jatkosta en tiedä. Kahden viikon päästä on kaksipäiväinen agilityn koulutusviikonloppu täällä Kuusamossa, johon ollaan ilmoittauduttu. Siispä päästään sinne hakemaan lisäoppia lajiin! :) 19.7 osallistutaan varmaan epiksiin, luultavasti ainakin mölliradalle, mutta kisaavien rata on vielä mietinnässä.

Nyt yritän alkaa myös suunnitella meidän aksatreenejä paremmin. Sitten tietty hiotaan eri osa-alueita, etunenässä pujottelua ja kontakteja. Pujottelua voidaan tehdä kotona: kepeille hakeutumista, eri sisäänmenokulmia, tarkkaa suorittamista myös vauhdissa ja korkeassa vireessä. Lähettelen Mistiä kepeille kauempaa ja eri kulmista, eri puolilta jne. Haluan sille mahdollisimman varman pujottelun. Kontakteissa palataan tosiaan alkuun eli kunnon pysähtymiseen. Keinua harjoitellaan ja muistutellaan edelleen. Korkeuksia pitää alkaa nostaa, mutta hyppyyttää Mistiä kuitenkin vaihtelevilla korkeuksilla. Itse alan paremmin suunnitella ja toteuttaa ohjauskuvioita, enkä pelkästään puolen vaihtoja. Ja saada ne pysymään muistissa myös radalla! Hommaa on, mutta onneksi treenaaminen on hauskaa! :)

Agilitya lukuunottamatta meillä aika lailla lomaillaan. Lenkkeillään ja uidaan, olla möllötellään vaan. Misti viihtyy enimmäkseen sisällä johtuen sääskistä ja mäkäräisistä. Kuusamon kesät on aina ihan onnettomia juuri noiden verenimijöiden takia ja tämä kesä vielä erityisen surkea. Kaipa tähänkin turtuu hiljalleen. Lohduttaudun kuitenkin sillä ajatuksella, että mun ei tarvitse elää täällä loppuikääni. Toivon mukaan muutetaankin jo ensi kesänä veks Kuusamosta. :)

Totesin muuten, että Helmillä tosiaan on jonkin sortin keliakia tai vilja-allergia. Sehän on syönyt kevään ajan enimmäkseen J&V Extra Energiaa niin kuin Mistikin. Helmi on kuitenkin kutissut kahta kauemmin ja ihokin helottanut tulipunaisena. En älynnyt sitä, koska Helmillä on aina ollut tuollaisia ongelmia, syötti sille mitä ruokaa vaan. Nyt sitten päätin syöttää sille pelkästään J&V Kevyttä, ainakin tuon säkin loppuun, mikä meiltä löytyy. Huomattava ero noiden kahden ruuan välillä on se, että EE:ssa on ohraa, Kevyessä ei. Pian Helmin olotila alkoikin kohentua ja kapsutus vähentyä, ihokin normaalin värinen taas. Eihän se terve ole vieläkään, eikä siitä koskaan sellaista taida tullakaan, mutta parempi tämä kuin se kauhea, jatkuva kutina. Kävin kokeeksi ostamassa myös Hauhauta, kun oli tarjouksessa, sekin on vehnätöntä ja hyvin maistuu tytöille.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Edistystä havaittavissa!


Agilityssa nimittäin. Tänään oli taas ohjatut treenit, jotka eivät kylläkään menneet kovin kummoisesti tai siltä musta ainakin tuntui. Ohjelmassa oli takaaleikkausta ja pöytätreeniä. Ihan hyvin meillä sujui, takaaleikkauksessa vaan aluksi hiukan vaikeuksia, jotka voin laittaa oman ohjaukseni piikkiin. Toki Mistillekin alkoi parin toiston jälkeen valjeta, mitä pitää tehdä. Aluksi se tosin meinasi taas varastaa palkalle (=lelulle), senkin pikku porsas! Viimeksikin Misti meni omin lupineen lelun luokse pylly pystyssä. Agilityssa Mististä on tullut yllättävän röyhkeä, sitä ominaisuutta kaipasinkin, kunhan ei aivan sikailuksi mene. Onneksi sillä on intoa, ja pirusti onkin, se on tärkeintä! :)
Kyllä tuli tänään taas kerran todistettua, kuinka fiksu bordercollie on: takaaleikkaustreenissä annoin Mistin ollessa putkessa käskyn mennä jo seuraavaan putkeen, jota ennen piti suorittaa normaali hyppyeste. Mistihän sitten fiksuna tyttönä paahtoi suoraan putkesta putkeen, aivan kuten käskin. Mitäpä siinä saattoi sanoa, putkeenhan se meni, naureskeltiin kouluttajan kanssa. :D Toisella kerralla annoin sekä hyppy-, että putkikäskyn, jolloin saatiinkin oikein nappisuoritus aikaiseksi.

Pöydässä ei ollut ongelmia, hienosti Misti sillä pysyi vaaditut viisi sekuntia omasta epäilyttävästä huojumisestani huolimatta. Misti on kova ennakoimaan ja tänäänkin se meinasi lähteä liikkeelle ennen vapautuskäskyä, mutta pysyi kuitenkin paikoillaan. Se lukee niin tarkasti mua ja suorastaan haluaa ennakoida, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Keskusteltiin myös meidän kouluttajien kanssa, josko päästäisiin Mistin kanssa mukaan kisaavien/kisavalmiiden ryhmään. Me ilman muuta halutaan edistyä ja edetä, eikä suinkaan jättää lajia sikseen jatkokurssin jälkeen. Tavoitteet on yllättävän korkealla ja kisaamaan halutaan (minä haluan, Misti ei ymmärrä mistään mitään näissä asioissa). Menen nyt torstaina katsotaan tämän porukan treenejä ja mahdollisesti päästään mukaan, kunhan ensiksi selviää, onko ryhmässä tarpeeksi tilaa. Sormet ja varpaat ristiin, että päästäisiin messiin treenailemaan tavoitteellisesti agilitya! :)
Mistillähän tulee tässä kuussa kisaikäkin täyteen, ja ai miten niin olen jo katsellut syksyn kisakalenteria vähän sillä silmällä... Äh, mä meinaan taas tavoitella kuuta taivaalta, enkä ollenkaan katsoa asioita realistisesti. Misti vaan on niin huippu, ohjaajasta taas ei voi sanoa samaa. Järkevintä olisi korkata kisaura vasta siinä vaiheessa, kun nollarata olisi mahdollista suorittaa. Ykkösluokan ratapiirroksia katsellessa se ei tuntuisi olevan ollenkaan mikään mahdottomuus tänäkään vuonna. Toisaalta eihän kisakokemuksen hankkiminenkaan olisi pahitteeksi, eivätkä hyllyt ole suinkaan harvinaisia agilityssa... Niin paljon pohdittavaa, mutta myös niin paljon tekemistä. Kaikki pitäisi hioa huippuunsa: esteet varmoiksi ja ohjauskuviot tutuiksi. Siispä katsotaan ja ennen kaikkea, koetetaan kehittyä. Treenataan nyt mahdollisimman paljon koko loppukesän ajan, niin hyvä tulee. :)

Mutta siitä edistymisestä tosiaan. Misti tekee pussin tuosta vaan, ja se on hurjan hauska este pikkuneidin mielestä. Kukaan ei ole pitelemässä loppupäätä ylhäällä, sinne se mustavalkoinen vaan sujahtaa. Rengas onnistuu erinomaisesti ja siitäkin on tullut niin kiva, niin kiva. Enää Misti ei ole yrittänyt luikahtaa välistä vaan hyppää rehellisesti renkaan läpi. Kaikista eniten riemuitsen keinukammon selättämisestä! Ollaan käyty muutamia kertoja vain kiipeämässä keinulle ja jääty alle puoliväliin, eikä olla siis suoritettu estettä loppuun. Sitten olen käskenyt Mistin rämistellä keinua maahan, ja neiti on käynyt siihen ihan kuumana. Se ei malttanut edes odottaa lupaa rämäyttää keinua maahan tassullaan. Ääni ei pelottanut yhtään, oli vain mahtavaa saada rämistellä keinun kanssa ja saada siitä hyvästä makkaraa. Sittenpä mentiin keinu jo kokonaisuudessaan, kun Misti niin rohkeasti halusi jatkaa eteenpäin. Annoin sen mennä ja mä sitten laskin keinun jalalla varovasti alas, jottei vielä kuulunut niin kovaa rämähdystä. Misti ei ollut moksiskaan ja meni mielellään uudelleenkin. Mainio, mainio Misti! :) Näissäpä meidän merkittävimmät edistysaskeleet agilityn saralla, toivottavasti kesän aikana kehitytään paljon muussakin. Onnistumisen iloja saadaan kuitenkin kokea lähes jatkuvasti ja se tuntuu hyvältä.

Pakko muuten mainita yhdestä hauskasta sattumasta viikonloppuna. Oltiin mökkirannassa saunomassa ja hengailtiin Mistin kanssa laiturilla. Sitten tytsi hyppäsi moottoriveneeseen ja tuli pois sieltä jokin esine suussaan. Pian Misti tipautti esineen kapealle ja pitkälle venelaiturille, ja menin katsotaan mitä se oli varastanut. Esine paljastui tärkeäksi muovitapiksi veneen pohjasta ja huomasin, että veneeseen tulvi vettä. Laitoin tapin paikalleen ja vedentulo lakkasi. Misti siis yritti, kai tahtomattaan, upottaa meidän moottoriveneen järven pohjaan. :D Onneksi satuin olemaan samaan aikaan ulkosalla, eikä Mistikään pudottanut tappia järveen tai hukannut sitä jonnekin muualle. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta kaikkea nuo bortsut keksivätkin. Veneen uppoaminen ei olisi ollut kuitenkaan täydellinen katastrofi, vaan se olisi ollut helposti nostettavissa.


tiistai 19. kesäkuuta 2012

Aktiivielämää


Päivitelläänpä blogia taas kuluneiden viikkojen osalta. Olen ollut töissä päivät, joten ylimääräistä aikaa ei juuri ole. Misti on saanut tehdä viime aikoina esine-etsintää kotiaktivointina. Tämä onkin meille uusi juttu, mutta varsin hauska sellainen. Ensin annan Mistin nuuhkaista esinettä, joka on useimmiten sen oma lelu. Sitten jätän Mistin paikoilleen odottamaan ja käyn piilottamassa esineen esimerkiksi ruohikkoon tai metsään. Sen jälkeen päästän Mistin etsimään, ja neiti singahtaa vauhdilla alueelle ja alkaa nuuskuttaa kiivaasti. Melko äkkiä se esineen löytää ja tuo sen innoissaan luokseni. Sitten suuren suuret kehut ja leikitykset. Pikkuneiti tykkää tästä touhusta suuresti. :) En tiedä muistuttaako meidän esine-etsintä ollenkaan pk-puolen esineruutua, mutta silläpä ei olekaan väliä. Onpahan vain yksi uusi harrastemuoto lisää.

Viikko pari sitten innostuin tekemään Helmille jäljen, "nappulajäljen". ;) Olen tehnyt sellaisen joskus aikaisemminkin. Mulla kävi vähän muoria sääliksi, kun sen kanssa ei harrasteta muuta kuin lenkkeilyä ja satunnaisesti tokoilua. Ripottelin tasaisin välein nappuloita maahan ja laskin Helmin niitä etsimään (ja syömään). Eipä siinä sen kummempaa, simppeliä hommaa. Helmillehän tuollainen passaa mainiosti, se kun tykkää syödä ja nuuskutella. Jäljestyksessä koiraa pidetään kiinni, ja Hemppahan muuten varmaan karkaisikin omille teilleen. Se myös virkistää vanhan koiran aivosoluja ja väsyttää koiraa liiempia riekkumatta. Suorastaan täydellinen laji Helmille, mutta arvatkaa vaan meneekö se yksiin emännän mieltymysten mukaan: ei tietenkään! ;) Jälki ei ole ikinä kiinnostanut mua, eikä tule varmaan kiinnostamaankaan. Joten meidän jälkihommat taisi tyssätä muutamaan kokeiluluontoiseen kertaan. Saatanhan mä vielä tälle kesälle muutaman jäljen muorikoiralle tehdäkin, jos vaan viitsin. Misti pääsi myös pari kertaa tekemään, sekin tykkäsi ja innoissaan etsi nameja, vaikka muuten niin nirso onkin. Molemmat koirat kyllä jättivät joitakin nappuloita syömättä ja poukkoilivat vähän minne sattuu. Tekevälle sattuu. :D

Tässä Misti sai poukkoilla kiven päälle poseerattavaksi. 



Agilitytreeneissä ollaan Mistin kanssa käyty joka kerta. Ollaan tehty enimmäkseen samoja vanhoja juttuja kuin edellisellä kurssilla, mutta eiköhän jotain uuttakin ole tiedossa. Misti on kyllä hirmu taitava ja innokas. Eilen tehtiin mm. sellaista ympyrää, joka koostuu kuudesta hypystä. Tarkoituksena oli saada koira irtoamaan itsenäisesti hypyille ilman, että ohjaaja juoksee koko ajan koiran rinnalla. Lopullinen tavoite oli, että ohjaaja seisoo keskellä ympyrää koiran suorittaessa hypyt itsenäisesti. Meidän kouluttaja sanoi, ettei yksikään jatkokurssilainen ole aiemmin onnistunut siinä. No, Mistihän onnistui ja vieläpä täydellisesti. Näytin Mistille vain ensimmäisen hypyn, loppuajan seisoin paikoillani ja katselin haltioituneena koirani taidon näytettä. Mihin mua enää edes tarvitaan, kun Misti tietää itsekin mitä tehdä! :D Bortsu on todellinen agirotu, tämä on tullut huomattua. Eilen kokeiltiin uutena asiana myös pussia, ja sehän sujui moitteettomasti. Sitten saatiin omatoimisesti tehdä pientä radanpätkää hyppy-hyppy-mutkaputki-hyppy-hyppy. Misti muutaman kerran ohitti jonkin esteen, enkä pysynyt tietenkään sen perässä. Mutta hyvin meni treenit taas eilen! :) Toissa kerralla kouluttaja muuten kuvasi meitä kurssilaisia, joten laitanpa sitten tännekin lyhyen videopätkän meidän agiliitelyistä. Aivan kamalaa katsottavaa kylläkin! :D



Ollaan käyty agiliitelemässä myös itseksemme ja tehty ihan kunnon rataa jo. Taitavat jotkut olla jo ykkösten ratoja. Pääasiassa sujuu hyvin, eikä virheitä pahemmin tule. Kaikkia esteitä ei kylläkään vielä tehdä, kuten keinua, pussia, pituutta ja muuria. Niitä ei olla vielä ohjatuissa harjoiteltu. Viimeksi (perjantaina) oli melkein hellettä, joten vauhtia ei Mistiltä hirveästi löytynyt. Ehdinpähän ohjata paremmin. Huomasin muuten, että Misti paineistuu, jos huudan sille radalla jotain tyyliin "eiii, ei sinne". Olen huomannut, että agilityssa ohjaajat hermostuksissaan huutavat koirilleen aika kovaankin ääneen, ja Misti herkkänä koirana passivoituu siitä. Yritän vakuutella pikkuneidille, ettei se ole tehnyt mitään väärää. Koiran ollessa menossa väärälle esteelle tulee helposti sieltä perästä huudettua, agility on niin pienestä kiinni. Täytyy näköjään yrittää olla huutelematta, jottei Misti säikähdä. ;)
Mä olen muuten hirmuisen ylpeä meidän tämänhetkisestä pujottelutilanteesta. Misti menee jo kahtatoista keppiä ilman verkkoja tai ohjureita. Se suorittaa ne itsenäisesti minun ollessa kauempana. Se puoli, jossa ohjaaja jää koirasta katsottuna oikealle, sujuu huippuhienosti, mutta toinen puoli vaatii vielä treeniä. Kaikkia pikkuhienouksia meiltä vielä uupuu, mutta muuten Misti osaa kisamaisen pujottelun! :) Myös kontaktiesteet   neiti menee aika muikeasti. Keinua harjoitellaan kotona kevyellä puulaudalla. Korkeus hipoo jo puolta metriä, ja Mistihän osaa tämän kotikeinun täydellisesti. Oikeaa keinua agilitykentällä Misti vielä pelkää, mutta koetetaan totutella siihenkin hiljakseen.
Kaiken kaikkiaan meidän agiliitelyt on varsin hyvällä mallilla, saapa nähdä päästäänkö kisaamaan jo tänä vuonna. Näitä koirakerhon möllikisoja toki käydään kesän aikana. Tänään olisi ollut ensimmäinen osakilpailu, mutta jätetttin menemättä, koska Misti ei osaa vielä kaikkia esteitä edes sen mölliluokan vertaa. Agility on meidän laji, joten tehdään siis sitä. Mä kyllä tykkään myös tokosta, mutta en tiedä saanko Mistiä koskaan oikeasti kisakuntoon. Se helmikuun koe oli katastrofi ja nyt se kakkostulos siellä Koiranetissä häiritsee mua ihan hirveästi. :D Sen seuraksi pitäisi saada ykkönen...

Tämä viikonloppu meillä oli aika aktiivinen. Perjantaina sainkin vapaapäivän töistä ja suunnattiin aamupäivällä lenkille. Iltapäivällä käytiin Mistin kanssa aksaamassa ja illalla mentiin tapaamaan Hennaa ja Peppi-bortsua, jotka olivat tulleet hakuleirille tänne Kuusamoon. Peppi on siis päivälleen samanikäinen Mistin kanssa, ja asustelee Rovaniemellä. Me mentiin kävelylle eräälle rantatielle, jossa koirat saivat kirmata vapaana. Tytöillä oli tosi hauskaa ja ne leikkivät hienosti keskenään. Ei minkäänlaisia murinoita Mistinkään puolelta, taitaa olla roturasisti tämä meidän pikkuneiti. ;) Peppi ja Misti ovat kyllä tavanneet ja leikkineet jo aiemmin, viime vuoden elokuussa Rovaniemen mätsärissä. Oli kiva kuljeskella suht vilkkalla kävelytiellä tottelevaisten ja hyvin koulutettujen koirien kanssa, jotka vähät välittivät muista ohikulkijoista. Tyttöset saivat paljon katseitakin osakseen muilta ihmisiltä, toivottavasti ihailevia sellaisia. :D Tytöt muistuttivat yllättävän paljon toisiaan olemukseltaan. Ruumiinrakenne tosin oli aivan erilainen, mutta saman kokoisia ne olivat. Kiitokset Hennalle ja Pepille seurasta, oli mukava nähdä vaihteeksi muita bortsuja omistajineen ja höpistä koira-asioista . :)






Lauantaina sitten hurautettiin autolla läheisen koulun kentälle ja tokoiltiin siinä hetki. Misti teki tosi innokkaasti, kun ei olla vähään aikaan tokoa tehtykään. Lopuksi yksi esine piiloon metsään, jonka jälkeen molempien koirien kanssa pitkälle lenkille. Illasta vielä juoksulenkki Mistin kanssa. Sunnuntaina myös tietenkin lenkille ja kohdattiinpa sellainenkin näky, että erään talon pihasta juoksenteli poronvasa meitä moikkaamaan. Hitto vieköön, mehän ollaan totuttu näkemään porojen pinkovan pakoon koirat nähdessään, mutta tämä lemmikkiporo käyskenteli luokse. Pelkäsin, että Helmi syö sen, mutta muori taisi olla niin hämillään tästä kaverista, ettei älynnyt. Se kävi ensimmäiseksi vasan peräpäätä tutkimaan, taisi luulla sitä alkuun koiraksi. :D Sitten omistajat saivat kutsuttua poron takaisin, ihme hommaa. Mistin reaktiota en ehtinyt edes näkemään, kun keskityin pitämään Helmin ruodussa. Ukko sieltä oven raosta sitten huuteli, että koirat pidetään kiinni, mutta huusin takaisin että pitäkööt itse poronsa kiinni. Kannattaako antaa lemmikkiporon tulla syödyksi normaalisti lenkillä oleville koirille. ;) Sunnuntai-iltana tehtiin myös lyhyt juoksulenkki Mistin kanssa ja se sai juosta tiellä vapaana. Mä olen niin ylpeä tottelevaisesta pikkuneidistä!
Eilen oltiin tosiaan taas agilitytreeneissä ja tänään ei olla tehty lenkkeilyä kummempaa. 





Nämä ihanat pienokaisetkin lähtivät uusiin koteihinsa. Olipa mukava päästä hoitamaan ja paijaamaan kymmentä koiravauvaa, kiitos taas kerran kasvattajalle luottamuksenosoituksesta! Mahtavan luonteisia lapsukaisia kaikki, ovathan ne Helmin sukulaisia. ;) Kävin pari kertaa näyttämässä yhtä pentua Helmille ja Mistille, olivathan ne ihmeissään. Oikeastaan niillä oli hieman inhoava ilme kasvoillaan, tuoda nyt ällöttäviä pissakakka-pentuja naaman eteen nuuskittavaksi. :D



Luonnetta on, kuten huomata saattaa. 

torstai 31. toukokuuta 2012

Agilityn kesäkauden korkkaus

Eilen käytiin Mistin kanssa kaksistaan aksaamassa ulkokentällä, ensimmäistä kertaa tälle vuodelle. Kisaavien ryhmä oli jättänyt radan paikoilleen, joten tehtiin sitä sitten. Hain ratapiirroksenkin, mutta en aluksi ottanut siitä mitään selvää. En muistanut rataa millään ja menin koko ajan sekaisin, että mille esteelle mennään milloinkin. :D Luovutin ja kehittelin meille oman kuvion. Lopuksi, kun rata oli tullut jo tutummaksi, niin valmiin ratapiirroksen lukeminen alkoikin luonnistua, ja tehtiin sen mukaisesti. Meillä sujui yllättävänkin hyvin pitkän tauon jälkeen, eikä me olla aiemmin edes tehty kokonaista rataa. Misti sai hyvin esteet ylitettyä, toisinaan kylläkin putosi rima alas. Muurin yli Misti ei mennyt ollenkaan, vaan hyppäsi sen päälle ja siitä maahan. :D Tätä täytyy harjoitella, ohjatuissa treeneissä saadaan varmaan vinkkejä sen suorittamiseen. Putki oli huippu juttu ja sain ohjattua Mistin oikeasta päästä sisään. Keppejä oli kentällä varmaan se 12 kpl, mutta niitä ympäröi verkot. Kepittely siis onnistui, mutta tuskin Misti olisi mennyt kahtatoista keppiä ilman verkkoja.
Ohjauskuvioista ei ollut hajukaan, en edes muista niitä enää, hups. Aikamoista sähellystä siis, ja ylimääräisiä kierroksia ja kaarroksia, joten täytyy todellakin alkaa tekemään ihan oikeita ohjauskuvioita radalla. Meno helpottunee huomattavasti. Takaakiertoja kyllä saatiin tehtyä ja ne meni ihan hyvin. Katselin kyllä aina etukäteen, milloin vaihdan ohjauspuolta, ja mistä olisi paras ohjata koira millekin esteelle. Mutta treeniä, treeniä! :D
Yksittäisenä tehtiin sitten kontaktiesteitä. Mistillä meni tosi hyvin ja se meni omatoimisesti puomille sinä aikana, kun nostelin rimoja paikoilleen. Eipä siinä sitten mitään, puomitreeniä vaan ja rohkeasti ja nopeasti Mipsukka juoksi puomille, odotti hyvin kontaktilla ja meni vapautuksesta palkalle. A-estettä mentiin myös, kun Misti oli niin reippaana ja rohkeana. No problemo, kiipesi harjanteelle ja alas kontaktilätkälle odottamaan vapautusta. Hieno tyttö! :)

Misti oli oikein innoissaan agiliitelemässä ja alkuun meinasi taas haukkua. Loppua kohden alkoi kuitenkin jo väsähtää, joten aksaakaan ei kärsi liian kauaa kerralla tehdä. Maanantaina alkaa agilityn jatkokurssi, joka kestääkin heinäkuun loppuun asti. Olin muistanut kurssin teoriakerran päivämäärän väärin, joten sekin jäi käymättä. :(
Lisäksi tehtiin eilen nopeat tokottelut ja ensiksi kokeiltiin estehyppyä. Misti kävi aluksi tsekkaamassa esteen toisen puolen, ettei maailma vaan lopu siihen. Sitähän se pelkäsi silloin kokeessakin, ei uskaltanut hypätä umpiestettä, kun ei tiennyt mitä toisella puolella odottaa. Siinähän se ykköstulos viimeistään karkasi käsistä, vieläkin harmittaa. Hyppy meni nyt sitten oikein hyvin, eikä Misti ollut unohtanut sitä kokeenomaistakaan suoritusta. Kiltisti jäi odottamaan hypyn jälkeen, eikä ennakoinut perusasentoa. Jos muistutellaan tuota aina koulutuskentällä käydessämme, niin eiköhän Misti kokeessakin uskalla hypätä? Raukkis on, jos ei uskalla. Se kuitenkin tykkää hyppyliikkeestä. Sitten tehtiin pieni pätkä seuruuta, kaukkarit ja nouto kaukopalkalla. Seuruu innokasta, mutta käännöksissä Misti taas tuhahteli ja niiskautteli. Noudossa oli myös intoa, ja erityisesti toinen kerta oli aika lailla nappisuoritus. Kaukot onnistuivat parhaiten. Välimatkaa muutama metri ja tuplakäskytettynä i-m-i-m. Kaikin puolin täydelliset, jes. :)
Treenaamisen jälkeen käytiin hieman metsässä ja metsätiellä lenkkeilemässä. Illalla kotosalla vielä juoksulenkki molempien koirien kanssa.

Misti (ja Helmi) on ollut jotenkin tosi vähäisellä huomiolla ja treenaamisella viimeisen viikon ajan lenkkeilyä lukuunottamatta. Tästä voin hyvällä omallatunnolla syyttää koeviikkoa ja lukuvuoden loppurutistusta. Tästä johtuen blogikaan ei ole päivittynyt, vaikka päiviteltävääkään ei ole ollut. Nyt kuitenkin helpottaa ja kesäloma alkaa pian. Ensi viikolla toimin pennunhoitajana Helmin vara-kasvattajan luona huolehtien kymmenestä viisiviikkoisesta karhukoirakakarasta ja kolmesta aikuisesta koirasta. Pennut ovat Helmin siskopuolen, syötävän suloisia kaikki. :) Edellisen postauksen pentukuva liittyi siis juurikin tähän tapaukseen, mulle ei ole tulossa bc-pentua tai mitään muutakaan, mikäli joku niin epäili. ;)


sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Kukkuluuruu kevät!

Kevät on tosiaan tullut tännekin, jeij! Lunta on enää pieniä plänttejä siellä täällä ja koivunlehdet ovat nupussa. Parisen viikkoa koulua jäljellä ja sitten alkaa kesäloma, kyllä kelpaa. :)
Mitään ei olla päästy nyt oikein puuhastelemaan, kun olin kuumeessa kokonaisen viikon. Oikeastaan vasta perjantai-iltana ei enää kuume noussut ja nyt aletaan olla elävien kirjoissa. Mutta äärimmäisen sitkeä ja inhottava tauti! Kyllä suuresti masensi ja suretti maata sisällä, kun normaalisti olen aina ulkosalla koirien kanssa ja milloin minnekin menossa.

Hieman ollaan viime päivinä kuitenkin tokoiltu kotipihassa. Seuraamista, luoksetuloa, kaukoja, noutoa, jääviä... Ihan perusjuttuja aktivoinniksi (ennemminkin minun kuin Mistin :D). Hyvinhän Mistillä sujuu ja intoa on niin pirusti. Noudosta on tullut taas pop, eikä Misti meinaa luopuakaan kapulasta ja kelpuuttaisi sen pallon sijasta palkkana. Tosi kivalta tuntuu nouto taas, jumitus katosi. :)
Suora seuruu Mistillä menee korkeassa vireessä, mutta käännökset saa aikaan haukottelua ja kontaktin katoilemista. Niistä pikkuneiti ei siis oikein diggaa, mutta laitetaan diggaamaan. Jos alkaisin palkkaamaan heti käännöksen jälkeen, jotta niihinkin saataisiin säpäkkyyttä. Muuten tykkään Mistin tanssahtelevasta ja innokkaasta seuraamisesta tällä hetkellä, juuri tuollaista olen hakenut tässä viimeisen vuoden ajan. :D
Kaukoissa ei ole moittimista: puhtaat hyvät vaihdot i-m-m-i, joten ne on kaikin puolin kunnossa. Vielä vaan välimatkaa kasvattamaan. Seisominenkaan ei ole yhtään pöllömpi.
Meillä on varmaan muuten möllitokokisat tiedossa kesäkuun alussa täällä Kuusamossa ja vielä myöhemmin ensi kuussa. Niissä on meille hyvää harjoitusta, ennen kaikkea kokeenomaisessa tilanteessa. Jes, tällaista mahdollisuutta olenkin kaivannut tänne!

Agiliitelytkin on olleet tauolla nyt. Odotellaan uutta kurssia alkavaksi ja sitä ennen käydään varmaan itsenäisesti treenaamassa ulkokentällä. Siinäkin toivotaan edistystä, kesän aikana olisi tarkoitus käydä Koirakerhon epiksissä kisaamassa.

Mistin luustokuvaustulokset muuten tulivat alkuviikosta Kennelliitosta. Misti on parasta A-luokkaa: lonkat A/A ja kyynäreet 0/0. Silmät, olkapäät, polvet ja selkä kuvattiin jo aiemmin terveeksi. Terve koira siis käsissä, kyllä nyt kelpaa harrastaa! :)

Laitetaanpa vielä muutamia kuvia koiruuksista. Eilen sain napattua mielestäni onnistuneita otoksia pikkuneidistä järven rannalta, huojuvan laiturin päältä. Mutta sitä ennen pieni kuva-arvoitus:


                                Keitä nämä ovat? ;)

                                                               
                                                             Veikkauksia otetaan vastaan!