sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Misti 9 kk

Meidän pikkupirpana alkaa olla jo aikuinen, yhdeksän kuukautta mittarissa :) Pieneksihän tuo jäi, korkeutta on noin 46 cm. En enää haaveilekaan ihannekokoisesta nartusta, sillä Misti on jo juossut ja kasvu tuntuu pysähtyneen. Eniten pieni koko harmittaa agilitya ajatellen, Mipsukka menee just makseihin ja tulee luultavasti olemaan aika tiukilla hypyissä. Pieni maksi on oikeastaan pahin mahdollinen yhtälö agilityssa. Onneksi se on kuitenkin bc, että edes jotain saumaa mahdollista kisaamista ajatellen. Tältä osin meille ei jaettu hyviä kortteja, mutta onneksi Misti vaikuttaa muuten ihan tervepäiseltä koiralta. Sillä on hermorakenne kunnossa ja kyky rauhoittua. Itse asiassa kyky innostua on hieman puutteellinen, Mistihän on bordercollieksi tosi rauhallista sorttia ja kyllästyy aika nopeasti esimerkiksi leikkimiseen ja muuhunkin tekemiseen. Se on temperamentiltaan hyvin tasainen ja rauhallinen, vilkas ei ole oikea sana kuvaamaan Mistiä. Vähiten olisin uskonut bordercollieta hankkiessa saavani rauhallisen koiran! Se on edelleen pidättyväinen ja epäluuloinen uusia asioita ja ihmisiä kohtaan, mutta siinäkin mennään pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Oudot äänet saa Mistin raivon valtaan, se ei kestä minkäänlaista työntekoa meiltä (lattian luutuaminen, haravointi, kitaransoitto...) vaan on heti paikalla haukkumassa, murisemassa ja hyökkimässä epäilyttävää "uhkaa" kohtaan. En osaa sanoa mihin tuo liittyy ja miksi se tekee noin, terävyyttä kenties. Ei se muuten ole mitenkään ääniherkkä, mutta monia normaaleja kotiaskareita se ei voi sietää. Sen käytös on välillä jotain niin kahelia, etten tiedä itkeäkö vai nauraa.

Misti on muuten aika tyypillinen paimen, se käy iloisesti moikkaamassa mua monta kertaa päivässä ja rakastaa olla hellittävänä, huomion keskipisteenä. Mistin mielestä vain häntä tulisi huomioida, Helmi ei ansaitse mitään. Mini-bc tuppautuu heti paikalle, jos Helmi saa rapsutuksia. Misti on myös pehmeä koira, se haluaa olla niin kovasti mieliksi ja tehdä oikein. Jos se tekee jotain väärin ja sitä torutaan, niin tyttö on heti sovittelemassa ja pyytelemässä anteeksi; "sori mamma, kun tein näin, en enää koskaan ole tuhma". Jos vaikka astun vahingossa sen varpaiden päälle niin Misti alkaa heiluttaa häntää ja nuolemaan naamaa kuin vakuuttuakseen siitä, että se oli vahinko eikä hänessä ole mitään vikaa.

Pari kuvaa yhdeksänkuisesta neitosesta tähän väliin:





Mistin tekeminen häiriössä on parantunut valtavasti! Ollaan oltu nyt neljä kertaa pentukurssilla, eikä vieressä olevat toiset koirat kiinnosta neitiä enää tippaakaan. Ainoa asia mihin se kiinnittää huomionsa on minä (+ palkka ;)). Misti ei huomaakaan toisia koiria enää, ei suo ajatustakaan, vaan keskittyy minuun ja tekemiseen täysillä. Se tulee jo valmiiksi istumaan sivulle ja tapittamaan minua silmiin, että joko mamma aloitetaan. Misti on huippu, siitä ei voi olla kuin ylpeä! Koira tosiaankin on hyvä, itsestäni en mene takuuseen. Liikkeiden osalta kurssi ei ole mikään vaikea, kaikki ne on Mistillä enemmän tai vähemmän hallussa.  Mutta tuleepahan hienosäätöä niihin, ei tässä mitään täydellisiä olla.
Tunnin lopuksi ollaan päästetty pentuja leikkimään, mutta Mipsukka ei leiki enää kenenkään kanssa! Se vaan murahtelee ja hyökkäilee, näyttelee hampaita. Siitä on tullut tosi äkäinen narttu, se ei halua leikkiä Helminkään kanssa enää. Juoksujen jälkeen Mististä ihan selvästi tuli aikuinen, harmi :(

Viime viikolla pentukurssilla tehtiin seuruuta ja luoksetuloa. Luoksetulo meni tosi hyvin, vauhdilla tuli eikä välittänyt muista koirista ja istui suoraan eteen, täydellistä! Seuruu oli mielestäni ihan kivanlaista myös, mutta takapään käyttö on vähän heikohkoa minkä huomaa etenkin perusasennosta. Tänään tehtiin pujottelua seuraamisen yhteydessä, luoksetuloa ja maahanmenoa. Tällä hetkellä tuntuu, että seuraaminen aiheuttaa harmaita hiuksia. Joskus se on ihan täydellistä, tiivistä ja iloista, mutta liian monesti kontakti katoaa melkein samantien ja Misti jätättää tai on liian kaukana minusta. Olen tallonut muutaman kerran sen varpaille ja varmaan senkin takia seuruu on mitä on ja pysähtyessä se istuu liian etäälle. Käännökset on tosi vaikeita eikä Misti osaa kunnolla istua nätisti sivulle, kun pysähdytään. Ja normi perusasentokin takkuilee, äh. Ei me ollakaan varmaan ikinä valmiita kokeeseen. No mikäs kiire tässä on, kunhan nyt viimeistään keväällä ollaan korkattu ALO ;)

Muutenhan me yritetään pitää nyt treenitaukoa, mutta otan silloin tällöin tokoa, ihan vaan muutaman minuutin. Tärkeintä on, että se into säilyy ja etenkään seuruu ei takkuile. Siihen kaipaan iloista asennetta ja sitä nyt ei  paljon löydy, se on kai Mistinkin mielestä tyhmä liike. Nyt ajattelin palkata seuruussa enemmän lelulla, ihan kivasti on onnistunut. Misti on enemmän lelukoira ja lelua voisikin alkaa käyttää enemmän, kun liikkeet on aika lailla hanskassa. Siinä tulee samalla treenattua myös palkkaamattomuutta, kun ihan joka välissä ei voi leikittää vaan täytyy tehdä hieman pitempää pätkää.
Mitään päivitystä liikkeistä en nyt jaksa tehdä, sitä samaa vanhaa, mitä nyt avoimen luokan kaukot sujuu. Välimatkaa on jo kokeenomaisesti viisi metriä ja i-m-i-m on hieno! Hyvin nopeasti vaihtaa eikä maahanmenossakaan painu lonkalle. Toisinaan meinaa ennakoida. Kaukkarit on kivoja, voisikin alkaa lisäillä seisomisen mukaan :)




Sohvachampioni-ilme!

perjantai 21. lokakuuta 2011

Vastaus haasteeseen!

Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustusta kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
---------------------------------------------------------------------------------------------------
1. Kiitos vain kaimalle ja Heidille tunnustuksesta ;) 
2. Heitän haasteen IdalleNiinalleWeekaseilleSaaralleLauralleNealleSennille ja Hannalle.
3. Joo, kunhan tässä kerkiän. 
4. >>

1) Eli kahdeksan asiaa itsestäni... No ensinnäkin olen todellinen viherpiipertäjä. Pyrin tekemään kaikkeni luonnon puolesta ja yritänkin pelastaa maailman yksinäni. Harrastan kierrättämistä ja valistan muitakin, välillä vähän liikaakin. Minua harmittaa, jos vettä lasketaan liikaa tai joku ottaa turhan monta käsipaperia. Luonnonsuojelusta onkin tullut jokseenkin pakkomielle. Luonnollisesti myös inhoan kaikkia saasteita ja erityisesti tupakka on niin turhanpäiväinen, ihmisten turhamaisuutta ja heikkoutta ilmentävä keksintö. Hyihyi!

2) Haluaisin alkaa kasvattajaksi. Minulla on tietty visio minkälaisia bordercollieita haluaisin kasvattaa ja millainen kasvattaja olisin. Olen suunnitellut jo kennelnimiä ja pentujen nimiä, aakkosjärjestyksessä tietenkin ;) Mikäli Mististä sattuu tulemaan sen verran hyvä, suorastaan täydellisyyttä hipova jalostuskelpoinen yksilö, niin saatan aloittaa kasvatustyöni jo sillä. Mutta tarkoitus on kuitenkin kasvattaa, ennemmin tai myöhemmin. 

3) Pidän kovasti ratsastuksesta ja haluaisinkin harrastaa sitä säännöllisesti. Hevosen selässä sitä jotenkin tuntee elävänsä ja vapautuvansa, vaikka täytyykin koko ajan hallita ratsua. Valitettavasti aika on sen verran rajallista, etten pysty käymään säännöllisesti ratsastamassa jotta voisin kehittyä. Ja koiraharrastuksen lisäksi minulla ei ole varaa rahoittaa ratsastustakin, mikä on melkoisen kallista. 

4) Olen aivan liian laiska opiskelemaan, vaikka lukiota käynkin. Läksyt jää monesti tekemättä eikä koeviikollakaan ole inspistä istua sisällä pänttäämässä. Onhan paljon hauskempaa olla ulkona koirien kanssa lenkin tai treenien merkeissä ;) Haluaisin olla ahkera ja tehdä kovasti työtä tavoitteeni (valkolakin) eteen, mutta se jää ajatustasolle enkä ryhdistäydy tarpeeksi, jotta tosissani ahkerasti opiskelisin. Ihme, että saan kuitenkin ihan kelpo numeroita ja keskiarvo on tällä hetkellä 8,25.

5) Olen luonteeltani melko omapäinen ja temperamenttinen, räväkkäkin toisinaan. Pidän oman pääni enkä välttämättä aina kuuntele muita. Kavereiden ja tuttujen ihmisten seurassa olen erittäin pirteä ja puhelias, mutta vieraiden kanssa en oikein osaa keskustella ja vaikutankin ehkä hieman hissukalta. Olen ehkä turhankin suorapuheinen enkä koskaan nöyristele ketään. Itse asiassa minulla on välillä vaikeuksia taipua ja tehdä myönnytyksiä. Olen kuitenkin äärimmäisen rehellinen ja luotettava. 

6) Olin yläasteella melko villi, itse asiassa koko viiden tytön porukkamme oli. Itse kuuluin arvosanojen puolesta kuitenkin luokan priimuksiin, joten kyllä sitä vaan opiskeltiinkin ;) Keksimme mitä milloinkin ja olihan meillä hauskaa (niitä aikoja kaivaten ;)). Milloin lukitsimme opettajan käytävän oven taakse, jotta ruotsintunnin alkaminen myöhästyisi ja pidimme puolemme inhottavaa ruotsinmaikkaa vastaan. Myöhästelimme toisinaan  tahallamme tunneilta ja olimme vauhdikkaita persoonia. Kyllä luokkamme pojat jäivät aina meidän tyttöjen varjoon :D Villeys jäikin sitten vain koulun ovien sisälle, muualla oltiin ihan normaaleja ihmisiä. 

7) Olen loppujen lopuksi hyvin mukavuudenhaluinen ihminen. Vaikka ulkoilenkin säällä kuin säällä niin arvostan myös lämmintä sohvannurkkaa ja saunomista joka toinen ilta. Välillä on ihanaa vain rentoutua ja kuunnella musiikkia, uppoutua omiin ajatuksiinsa. Olenkin melkoinen haaveksija. Olen myös tosi makeanperso, etenkin suklaa on heikko kohtani. Yritän kuitenkin herkutella kohtuudella, vain viikonloppuisin, mutta kahvi on paheeni, jota siemailen muutamia kertoja päivässä ;)

8) Elämästäni yleisesti: Minulla on vanhemmat ja kaksi pikkuveljeä sekä enkeli-isosisko. Asumme omakotitalossa maalla 10 kilometrin päässä Kuusamon keskustasta. Koirat on koko elämäni tällä hetkellä. Parhaiten viihdyn kotona tai koiraharrastuksissa. Joskus käyn zumbassa mikä on tosi kivaa. Tykkään myös lauleskella ja muutaman kerran olen joutunut esiintymäänkin koulussa tai muissa tilaisuuksissa. Olen ollut kesätöissä paikallislehdessä ja ilmaisenkin itseäni parhaiten kirjoittamalla. En yleensä vietä vapaa-ajalla aikaa kavereitteni kanssa, vaan keskityn puuhailemaan Helmin ja Mistin kanssa. Helmin kanssa ei ole mitään suuria suunnitelmia, mutta Mististä on tarkoitus leipoa huippu harrastuskoira, joten bordertollikan kanssa tekemistä ja tulevaisuudensuunnitelmia riittää ;) 

torstai 6. lokakuuta 2011

Treenitauko!

Just edellisissä teksteissä kehuin, kuinka innostuneesti Misti nykyään tekee ja ollaan tokoiltu ahkerasti. Viime päivinä hommasta on ollut kuitenkin into kaukana eikä bordertollikka ala enää millekään, on tosi laiskalla päällä jne. Se on taas aloittanut nälkälakon, ei koske nappuloihin ja vaikuttaa vähän alakuloiselta. Tai no ainahan se on tuommoinen, "depressiivis-flegmaattinen" (suomeksi sanottuna ärsyttävän rauhallinen), mutta nyt Misti alkaa olla oikeasti burnoutin partaalla. Tästä saan syyttää osittain itseäni, mitäpä treenaan päivittäin, vaikken mielestäni silti mitenkään liikaa. Kyllähän monen koiran kanssa tehdään päivittäin tokoa, mikseipä siis meilläkin. Palkkaan paljon ja pyrin pitämään iloisen asenteen yllä, eikö se siis riitä? Itse asiassa muakaan ei nyt yhtään huvita tokoilla, joten pidetään reilusti taukoa ja kasvatellaan nälkää. Pentu/tokokurssia käydään kuitenkin kerta viikkoon. Sitä paitsi meillä ei ole tähän hätään enää mitään treenattavaa, alokasluokka on liikkeiden osalta oikeastaan niin kasassa kuin olla ja voi eikä olla kaukana avoimestakaan. Meidän tokot on nyt vaan saman vanhan toistamista ja tyhmää pilkunviilaamista. Tauon jälkeen muistutellaan asioita mieleen, ja treenataan häiriötä ja palkkaamattomuutta. Tällä hetkellä toko siis tuntuu niin tylsältä, mutta kyllä me varmasti vielä innostutaan tauon jälkeen!

Ja hakuilut loppui myös, kukaan ei jaksa meitä kuskata eikä tässä vaiheessa syksyä ole enää halua tai aikaa rämpiä pimeässä, märässä metsässä kolme tuntia putkeen. Mulla on edelleen lukio käytävänä, ja Misti masentuu entisestään joutuessaan makoilemaan toimettomana teräshäkissä keskellä pimeätä metsää. Katsotaan josko jatketaan hakua taas keväällä. Sellainen mukava juttu kuitenkin, että päästiin maaliskuussa alkavaan "pentu"agilityryhmään, jonka jälkeen mennään alkeiskurssille jne. Jos pentuaksa on käytynä niin alkeisagissa voidaan edetä jo pitemmälle kuin normaalisti. Tätä odotan innolla, agility saa varmasti meidät molemmat syttymään :)

Nyt siis keskitytään pelkästään lomailemaan ja tekemään kaikkea kivaa yhdessä. Vamos Ala Playas! ;)

Näihin tunnelmiin...



ps. Saatan päivitellä jotakin aina välillä, pentukurssista pääasiassa.












Muoks. Pistän samaan syssyyn vielä muutaman kuvan, jotka nappasin viime lauantailta, jolloin oltiin vaihteeksi "ihmisten ilmoilla" treenailemassa yms.