torstai 22. joulukuuta 2011

Kohti vuotta 2012!

Näin vuoden lopulla on aika tehdä toive- ja tavoitelista seuraavaa vuotta varten. Yritän olla ottamatta stressiä tavoitteiden suhteen ja saavutetaan se mikä saavutetaan. Vuoden päästä voidaan tarkastella miten kävi: toteutuiko toiveet ja tavoitteet vai jäikö jotakin uupumaan.

Misti
- ALO1, AVO1, hyvässä lykyssä TK2
- BH-koe
- Agilityn alkeet >> kisavalmiiksi?
- Muutama näyttely
- Viralliset terveystarkit: silmät, lonkat, kyynärät, olkanivelet, polvet, selkä
- Jatkaa hakua mahdollisuuksien ja emännän mielenkiinnon mukaan
- Pysyä terveenä, nauttia elämästä ja tehdä pitkiä lenkkejä!

Helmi
- Näyttäytyä keväällä veteraaniluokassa Kuusamon ryhmiksessä
- Kotitokoa mielenvirkistykseksi
- Oppia seuraamaan (lähes) oikeaoppisesti + alokasluokan estehyppy
- Lenkkeillä paljon
- Laihtua
- Parantua kroonisesta korvakierteestä lopullisesti
- Pysyä muuten terveenä ja virkeänä mummokoirana, ja olla meidän ilona vielä pitkään!

Emmi
- Tulla paremmaksi koirankouluttajaksi- ja omistajaksi
- Saada enemmän kärsivällisyyttä
- Pystyä pidättäytymään tokon treenaamisesta edes joskus
- Olla pentukuumeilematta
- Päästä inssi läpi
- Muistaa panostaa myös koulunkäyntiin ja valmistautua syksyn yo-kirjoituksiin huolella
- Käydä jumpassa ja hiihtämässä


Oli turha toive yrittää saada koirista yhteinen joulukuva, mutta onneksi pikkutonttu Misti pelasti meidät ja poseerasi kärsivällisesti ;) Tämän myötä toivotamme kaikille oikein hyvää joulua ja tapahtumarikasta uutta vuotta! 



perjantai 16. joulukuuta 2011

Pientä treenipäivitystä

Kiireinen viikko takana päin pääasiassa autokoulun osalta, niin josko sitä nyt kirjustaisi jotakin ylös. Treenaukset on jääneet melko vähiin, päivittäin olen Mistiä seuruuttanut enemmän tai vähemmän mutta kaikki muu on oikeastaan jäänyt. Kahtena edellisenä iltana pyörähdettiin kaupungissa lenkkeilemässä ja vähän treenaamassakin. Hyvin Misti pysyy sielläkin vapaana ja tottelee luoksetulokäskyä ym. Häiriötä se kyllä ottaa eikä oikein keskity. Eilen kokeilin seuruuttaa ihan keskustassa, mutta se taisi olla Mistille liikaa. Kontaktitonta seuraamista, kaikki muu kiinnosti liikaa. Käytiin myös koulun pihalla tokoilemassa, siellä menikin paremmin. Otin vaan seuraamista ja molemmat jäävät kerran. Tätä ollaan jankattu kotonakin: seuraamista, seuraamista ja seuraamista vielä vähän lisää. Mutta eipä ole ollut yhtään turhaa, seuraaminen on oikein mallikasta kaikin puolin! Paikassa ei ole mitään vikaa, ja käännökset molempiin suuntiin toimii. Pelkäsin nimenomaan vasemmalle käännöksiä, mutta ihan turhaan, tehty työ tuottaa tulosta ja hyvin kääntyy sinnekin :) Vihjeenä oman pääni kääntäminen haluttuun suuntaan ja rauhallinen suunnanmuutos. Myös pysähtymisiä ollaan tehty ja nyt Misti alkaa jäädä hyvin sivulle ja ilmeisesti osaa jo ennakoida, milloin pysähdytään. Yritän tehdä seuraamisesta vaihtelevaa, välillä mennään kymmeniä askelia ja välillä vain pari. Palkkana lelu on todettu toimivaksi, Misti odottaa sitä mutta seuraa iloisella asenteella. Seuraamiseen siis olen oikein tyytyväinen, eiköhän sekin ole riittävän hyvin paketissa. Mutta koskaan ei voi olla liian varma ;)

Toinen mitä piti tehotreenata oli luoksetulo. Toivoin Mistin tulevan tiiviisti eteen enkä pomppivan miten sattuu. Nyt tilanne on se, että hyvin tulee eteen mutta meinaa jäädä välillä liian kauas. Luoksetuloa kokonaisuudessaan en ole tehnyt oikeastaan aikoihin, ettei ala ennakoimaan perusasentoa. Tällä hetkellä riittää, että M juoksee kauniisti ja suorasti eteen istumaan - hyvältä näyttää! :)

Eli varsin tyytyväinen saan olla noiden liikkeiden suhteen. Itse asiassa nyt pelottaa eniten se häiriö ja koetilanne; entä jos Misti ei keskitykään ja kaikki menee pyllylleen? Jos se vaan hutiloi ja liikkeiden suoritusvarmuudesta ei ole tietoakaan, pahaa aavistelen meidän tokodebyytistä (!) Misti on niin tonttu, että se ei varmasti tee mitään kunnolla, jos ympärillä on kiinnostavampia juttuja tiedossa. Luotto ei ehkä olekaan niin korkealla kuin kuvittelin, en pidä Mistiä mitenkään varmana koirana yhtään minkään suhteen. Mutta tuskin on pahitteeksi mennä kokeilemaan... Meidän pentukurssin vetäjäkin sanoi, että ei haittaa jos koe ei onnistukaan toivotulla tavalla, se pitää ottaa harjoituksen kannalta. Tottahan se on, ei meillä ole mitään kokemusta tuollaisesta ja koe on ensimmäinen  meille molemmille. Ääk, katsotaan nyt mitä tästä tulee. Pitää yrittää joululomalla treenata enemmän eri paikoissa, kun kerrankin on aikaa!

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Lähettäminen määrätylle paikalle (video)

Viime viikonloppuna saatiin video Mistin ruututreenistä. Apuna on vielä lelu, mutta menee pikkuhiljaa ilman sitäkin. Misti osaa myös mennä ruudussa maahan, mutten tässä sitä nyt ottanut. Ei kannata välittää mun epäilyttävistä liikkeistä ja hihkumisista, keskittykää koiraan :D

lauantai 3. joulukuuta 2011

Talvikuvia ja Tokomietteitä








Otin tänään muutaman, omasta mielestäni hyvin onnistuneen kuvan koirista järven jäällä. Tällä kertaa Helmi oli enemmän poseeraustuulella ja sain siitä varsin mukavia otoksia. Edelleen kännykkälaatua, pahoittelut ;)

Tokosta tosiaan sen verran, että päätin jo kisauran korkkauksen ajankohdan. Mennään Mistin kanssa 11.2. Kemijärvelle tokottelemaan ensimmäistä kertaa virallisesti. Suht aikainen ajankohtahan se on nuorelle koiralle (Misti silloin 13 kk) ja ohjastajalle, mutta omasta mielestäni ollaan jo valmiita kokeilemaan alokasluokkaa. Eikä pelkästään kokeilemaan, vaan olen funtsinut että ykköstulos on täysin mahdollista saada, mikäli kaikki vaan menee nappiin. Viime kuukausina ei ole juurikaan edistystä tapahtunut paljon minkään suhteen vaan junnataan paikoillamme, niin ajattelin että nyt on jo aika mennä kisoihin. Tuomarina toimii Allan Aula, joka on hyväksi kehuttu, ja paikkana toimii jonkinlainen liikuntasali/halli. Kuulemma oikein mukava mesta, tilaa ainakin näytti olevan :)

Nyt vaan toivotaan, että tielle ei osu mitään esteitä ja päästään kokeeseen. Mietin, että Mistillä saattaisi huonolla tuurilla olla silloin juoksut (edelliset oli syyskuussa) mutta ehkei vielä kuitenkaan. Täytyy toivoa parasta, ja että myös sovitaan kokeeseen. Pitää siis olla ajoissa liikenteessä. Pelkkä yhtäkkinen päähänpistos tämä Kempan koe ei ollut, vaan siihen osallistuminen on ollut mietinnässä jo pidemmän aikaa. En vain ollut varma uskalletaanko lähteä vielä silloin, mutta se on menoa nyt! Tästä on jo huudeltu joka paikassa, joten perua en enää voi :D
11.2 on muuten oma synttäripäiväni, 18 vuotta tulee mittariin. Jos koe onnistuu toivotulla tavalla niin saattaisipa olla paras synttärilahja ikinä. Vaikkei ykköstä saataisikaan niin ei haittaa, se on kuitenkin ensimmäinen koe meille molemmille. Kokemusta tulee joka tapauksessa ja seuraavaan kokeeseen meneminen onkin jo huomattavasti helpompaa ja stressittömämpää.

Kaikki on tosiaan aika hyvin paketissa, mutta nyt vaan tehotreeniä seuraamiseen kaikkineen: kontaktiin, käännöksiin, pysähdyksiin, hihnaseuruuseen... Siinä on vielä jonkin verran työnsarkaa, jotta seuraaminen olisi sitä mitä sen toivonkin olevan. Luoksetulo on toinen treenattava liike, että saan häivytettyä käsiavun pois. Mistille tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa istua tiiviisti eteen ilman kättä, mutta nyt ollaan jo voiton puolella! Huomattava parannus on tapahtunut ja tytsi istuu aika kivasti eteen eikä pomppaa enää suoraan sivulle. Muuten sivulletulo onkin yhtä hyppimistä ja sehän ei ole kokeessa hyväksyttävää, hups.
Palkkaamattomuus on edelleen hieman heikoilla kantimilla. Teen kyllä liikkeet ilman näkyvillä olevaa palkkaa, mutta aika paljon sitä edelleen palkkailen. Eiköhän sekin tästä, täytyy vaan rohkeasti harventaa palkkausväliä.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Laiskaakin laiskempi viikko

Meillä on ollut aika toimeton viikko, lähinnä koirien osalta. Mulla on koeviikko ja viime viikolla oli yhteensä neljä koetta, vielä olisi kolme jäljellä. Lisäksi sairastuin flunssaan ja olo on sen mukainen. Hirveästi ei siis ole ollut energiaa tehdä mitään: ei lenkkeillä, ei treenata, ei leikkiä, ei yhtään mitään. Mua ei ole tarkoitettu minnekään sängynpohjalle, vaan haluaisin olla koko ajan menossa ja tehdä sitä sun tätä. Siispä tämmöinen laiskottelu ei tunnu ollenkaan kivalta ja poden huonoa omaatuntoa, kun koiratkin ovat jääneet niin vähäiselle huomiolle. Ja kun vielä olisi lyhyitä koulupäiviä, niin ehtisi hyvin ulkoilla valoisan aikaan, ärsyttää!

Meillä on tällainen talvimaisema täällä Kuusamossa :) 


Eilen olin kummipojan synttäreillä ja tunsin oloni jo sen verran tervehtyneeksi, että lähdettiin tänään pentukouluun.  Muutamaan viikkoon ei olla treenattu koulutuskentällä ja viimeksikin jouduin jättämään väliin, niin Mistipä teki tänään tosi innostuneesti. Tein vähän kaikenlaista, alon ja avon liikkeitä sekaisin. Yksilöopetusta saatiin seuruussa ja jäävissä liikkeissä ohjaajan liikkuroimana. Ohjaajan mukaan meni tosi hyvin ja Misti osaa sekä seurata oikeanlaisesti että jäädä jäävissä heti paikalleen. :) Pikkuneiti tekikin varsin mallikkaan suorituksen eikä itsellänikään ollut moittimista. Hyvin jo erottaa jäävät toisistaan, loistavaa. Mulle vain tuottaa vaikeuksia muistaa odottaa liikkurin ohjeita, kun on tottunut aina itse antamaan käskyt ja päättämään tempon. Tässä siis on treenaamisen paikka. ;)  Omikseni tein Mistin kanssa kaukkareita, noutoa, luoksetuloja ja uutena asiana maahanmenoa luoksetulon yhteydessä voittajaluokan tyyliin. Äkkiä Mipsukka tajusi idean ja painui maahan kesken luoksetulon. Otin myös normi pysähtymisiä, jottei tyttö unohda seisomaan jäämistä. Avoimeen luokkaanhan tässä ollaan ensiksi kuitenkin menossa. :D Tänään ei muuten kertaakaan ennakoinut luoksetuloissa (!). Vaadin Mistiltä välillä haukkumista eikä ympäristön vaihdos ja toiset koirakot haitanneet yhtään. Röyhkeä haukkuhan sieltä pääsi ja palkaksi lelu. Onhan se varmaan helppoa, kun rakastaa omaa ääntään. ;) Nyt kun vielä oppisi haukkumaan muillekin niin saisin siitä haukkuvan hakukoiran, se tuntuisi helpommalta opettaa kuin rullailmaisu.

Ennen pentukouluun menoa käpsyteltiin hetki kaupungissa. Pari viikkoa sitten kokeilin pentukurssilaisten kaupunkikävelyllä Mistin jättöä kaupan eteen ja tänään halusin kokeilla uudelleen. Kävelin vain siihen nurkan taakse ja vakoilin mitä Misti tekee. Vinkuminenhan se alkoi ja kerran yltyi kunnon haukuksikin. Sitten jätin ihan muutamaksi kymmeneksi sekunniksi odottamaan ja palasin heti takaisin, kun oli hiljaista. Siitä isot kehut ja olihan se jälleennäkeminen niin riemukas. Muutama toisto siihen eikä kuulunut enää pihaustakaan. Saattoi ihmiset vähän ihmetellä, kun kävelin siinä edestakaisin ja kyttäsin välillä nurkan takana kuin joku koiravaras. :D Hulluja nuo koiraihmiset. Tätä kauppajuttua aletaan treenaamaan enemmän, koska syksyllä ollaan menossa BH-kokeeseen. Jouduin ottamaan Mistiltä hetkeksi hihnan pois, kun irrotin sitä kaupan seinästä, eikä tyttö ollut aikeissa lähteä mihinkään. Iloinen ja innokas sivulletulo, hihna kaulaan ja menoksi. Joskus ihailin tällaisia koiria, jotka pysyy omistajan hallinnassa missä vaan ja tottelee joka tilanteesa. Nyt mulla itselläni on sellainen <3 Ainakin melkein.

Kotona ollaan tehty vähäsen seuraamista, ihan hyvää on. Noita käännöksiä ja pysähtymisiä tehdään nyt enemmän eikä ole ollenkaan pahoja. :) Estehypyn treenaamisessa ollaan kunnostauduttu ja hyvin Misti jo pääsee yli esteestä, joka on sen oman sää'n luokkaa. Jää toiselle puolelle ja hyppää riittävän kauas, apuna käyttelin alustaa. Ruutuakin ollaan tehty ja neiti on niin pätevä! Lelu siellä on yleensä apuna, mutta menee ilman sitäkin suht mallikkaasti. Kiva liike sekä Mistin että minun mielestä :) Eli eiköhän tämä tästä, hyvällä mallilla me oikeasti ollaan, mä vaan vaadin taas liikoja. Kotona Misti vaan nukkuu koko ajan eikä sitä saa aamulla edes ylös. Tosi turhauttavaa kiskoa koira aamulla sängystä, kun ei meinaa vapaaehtoisesti nousta. Laiskimushan se on kotosalla, treenikentällä voisi olla tulta ja tappuraa, tänään ainakin oli :)

                                Näillä kahdella sankarilla on nykyään niin viileät välit :(


tää höpsö pikku naama <3


kiekon kyttäystä...

Syöksy! 

                                          "Mä sain sen, lällällää!"

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Kun toko takkuaa, kaikki takkuaa

Joka toisessa päivityksessä pääsen kehumaan meidän edistystä tokon suhteen ja joka toisessa taas voivottelemaan epäonnistumisia. Tällä viikolla on vähän tuntunut siltä, ettei Misti keskity ja tee samalla tavalla kuin aikaisemmin. Se pälyilee muualle ja ajatukset on toisaalla. Voisi kuvitella, että juoksut pukkaisivat päälle, mutta nekin meni jo pari kuukautta sitten. Kyllä kai se ihan hyvin tekee, mutta Misti ei todellakaan ole nyt täysillä mukana. Eihän M ole koskaan ollut mitenkään kovin motivoitunut ja innokas tokoilija tai ainakaan siitä ei mitään intoa pursua ulospäin. Mutta nyt tuntuu, että ei tästä tule oikein mitään. Tulee vaan takapakkia eikä ikinä päästä kokeeseen. Ulkopuolinen ei välttämättä huomaisi mitään eroa, mutta tunnen sen kyllä itse, nyt ei kaikki suju kuin elokuvissa. Ja kun tietää, millainen Misti parhaimmillaan on, niin kyllähän tämä ihmetyttää ja harmittaa. Itseäni saan kyllä osittain syyttää, kun olen tappanut Mistin intoa treenaamalla liian usein ja liian paljon kerrallaan. Mutta monesti tulee aika avuton olo, kun toinen on niin hitaasti lämpenevää sorttia eikä syty oikein mihinkään silmänräpäyksessä vaan sillä kestää oman aikansa. Niin kuin äiti sanoo; Misti on kuin täi tervassa, hidas joka suhteessa. Onhan Mipsukka aivan ihana tapaus muuten, mutta niin kovin flegmaattinen etten tiedä mihin asti sillä potkua riittää. Kyllähän vilkkaan ja aktiivisen koiran kanssa harrastaminen olisi huomattavasti helpompaa. Agilitystä se varmasti innostuu, mutta siinä vastaan voi tulla koko. Sain aikoinani noottia siitä, kun olin pettynyt Mistin tekemiseen ja intoon (tai innottomuuteen) mutta kun elän Mistin kanssa päivästä toiseen, niin sen oppii pakostikin tuntemaan, enkä peru sanojani sen rauhallisuudesta ja tietynlaisesta ponnettomuudesta. Ainakin sain helpon koiran ensimmäiseksi bortsuksi, jos en muuta :D Mististä on hyvä aloittaa harrastaminen ja kisaaminen, ja tehdä kaikki mahdolliset virheet ja yrittää samalla räpiköidä eteenpäin. Seuraavan koiran kanssa on taas kummasti viisaampi ja osaavampi. Ja koska linjakin menee mitä luultavimmin vaihtoon, niin saan tuskin toista yhtä rauhallista koiraa.

Tänään käytiin tokoilemassa läheisen koulun kentällä. Siellä Misti lähinnä pällisteli ja nuuskutteli, ja mun piti koko ajan hakea sen huomiota. Käytiin kentällä aiemminkin viikolla ja silloin oli ihan eri ääni kellossa, hyvä ja keskittynyt meininki! Nyt ajattelin kokeilla vireennostatuksena haukuttamista, jotta Misti vähän heräisi ja tekisi paremmin hommia. Seuraamiseen se ei ainakaan vaikuttanut positiivisesti, M edisti ja kontaktikin katoili. Luoksetulot oli kuitenkin nopsat, ja hyvin istui eteen ja siitä sivulle. Sitten päätin kuitenkin rauhoittaa tilanteen ja tein parin minuutin paikkiksen. Kerran taisi nousta, josta kovat torumiset ja takaisin maahan. Sen jälkeen Mistin häntä vispasi, kun neiti halusi kovasti miellyttää ja tehdä onnistuneen suorituksen. Sitten tehtiin kaukoja, ei moittimista, ja seuraamista joka oli ihan ok. Lopuksi estehyppyä ja kauhukseni huomasin, että eihän Misti saa estettä ylitettyä ottamatta siitä vauhtia! Korkeus oli Mistin oman sää'n luokkaa, mutta siltikään ei saanut puhtaita hyppyjä aikaiseksi. Kokeilin eri etäisyyksiltä, mutta no way, mini-bc ei pääse. Nyt en kyllä yhtään tiedä mikä neuvoksi tähän, eihän se voi kokeessa kovin matalaltakaan hypätä. Sinne meni siis kymppi siitä liikkeestä, huhheijakkaa.

Muoks. Nyt illalla tehtiin hieman tokoa autotallissa, ja tällä kertaa Misti teki tosi hyvin ja keskittyneesti. Otin vähäsen seuraamista, jääviä, pari luoksetuloa ja kosketusalustaa. Ei mitään moitittavaa tekemisessä tällä kertaa! :) On se kumma, miten mieliala ja innostus koirallakin heilahtelee laidasta laitaan ja vielä saman päivän aikana. Löysin autotallista sopivasti neljä punaista pientä sankoa, joita käytän sitten ruudussa. En oikeita ruutukartioita nyt mistään löytänyt, joten nuo saa luvan kelvata ja ajanevat asiansa ihan samalla tavalla.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Mites se treenitauko..?

Pakko tunnustaa heti tähän alkuun, etten malttanutkaan pidättäytyä tokon treenaamisesta, damn! Ensimmäisen viiden päivän jälkeen treeni-into nosti taas päätään, joten pakkohan se oli ottaa namit ja naksutin kouraan ja painua ulos treenaamaan. En ymmärrä, miten olen niin innostunut tokosta, sehän on pilkunviilaamista pahimmillaan? Tai ehkä me ollaan tehty siitä sen verran kivaa, että on innostusta treenata ja hioa tekniikoita. Ja mikäs siinä, kun nykyään en yritä enää yksinäni, vaan myös toinen osapuoli, pikkuinen Misti, innostuu. Nouto on Mistin mielestä ihan super, se innostuu tavattomasti kapulan nähdessään ja hypähtää sivulle odottamaan nouda-käskyä. Sukkelaan juoksee kapulalle, ottaa sen suuhun ilman suurempia ällöttelyitä ja palauttaa sen nätisti. Nyt vaan vaihdoin luovutusasennon eteentulosta perusasentoon. Mistille tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa istua kapulan kanssa tiiviisti eteen koskematta sillä minua, joten luovuttakoon sitten suoraan sivulle. Me ei luultavastikaan tulla kisaamaan pk-lajeissa, joten perusasennossa luovutus ei haittaa. Ollaan nyt muutamia kertoja treenailtu noutoa uutta luovutusasentoa käyttäen ja Misti meinaa vielä hakea eteen, mutta käsiavulla ohjaan sivulle ja siinähän se istuu kapula suussa niin kauan kuin sanon "kiitos". Kyllä tuntuu hienolta nähdä Misti istumassa sivulla kapula suussa katse kohdistettuna minuun kuin paraskin palveluskoira. Tehty työ tuottaa tulosta! :) Voin yrittää napata tästä kuvankin, tai siis saada jonkun muun nappaamaan.

Keskiviikkona käytiin kaupungilla treenaamassa. Mentiin koirakerhon toko/bh-yhteistreeneihin yhden koulun pihalle, mutta eihän siellä ollut meidän lisäksi muita, äh. Tokoiltiin Mistin kanssa siis yksiksemme ja tyttö teki tosi hienoa työtä! Viereisellä kentällä pelasi pikkupoikia jalkapalloa ja pallo lensi välillä meidän lähelle, mutta Mipsukka ei paljon välittänyt. :) Tehtiin seuruuta, kaukoja, paikkamakuuta ja luoksetuloa namien, lihapullien ja narupallon kanssa. Misti oli koko ajan vapaana ja hyvin hallinnassa, ei puhettakaan että olisi lähtenyt jonnekin seikkailemaan. Heti alussa laitoin sen paikkamakuuseen, hyvin pysyi. Sitten tehtiin melko pitkää seuruuta ja hyviä vauhtiluoksetuloja. Leikittiin tietty myös ja innoissaan Misti tuli aina lelun kanssa mun luokse ja leikki hyvin. On se niin helppoa pitää hallittavissa olevaa ja tottelevaista koiraa irti melkein missä vaan. Sitten käveltiin yhdelle toiselle kentälle mikä oli jäähallin, skeittiparkin ja kävelytien vieressä. Eipä ollut ongelmia sielläkään, loistavasti keskittyi tokoon ja leikkimiseen. :)

Tokossa eniten edistystä on tapahtunut ehkä seuraamisessa, oikeastaan kontaktissa. Teen nykyään aika pitkääkin seuraamiskaaviota, joka sisältää jonkin verran käännöksiä ja pysähtymisiä, mutta enimmäkseen suoraa. Misti pitää hyvin kontaktia koko ajan ja paikkakin pitää pääosin hyvin. Ei jätätä enää eikä myöskään edistä, voisin sen verran nyt yleistää. Eli oikeastaan sekä kontakti että paikka toimii hyvin, olen niin iloinen! Käännökset oikealle edelleenkin ok, mutta vasurit vaatii vielä paljon treeniä. Pysähtymisiäkin pitää tehdä enemmän. Tänään tehtiin seuruuta myös hihnan kanssa, ihan kivasti meni.
Normaali perusasentokin on parantunut, eikä siitä tarvitse enää juurikaan huomautella.

Kaukot on ihan älyttömän kivat, ei enää hiimaile eteenpäin, vaan vaihtaa usean metrin etäisyydeltä nopeasti ja hyvin. Käytän sekä käsimerkkiä että suullista käskyä, mikä onkin onneksi sallittua kokeessa.

Lainasin tänään kirjastosta muutaman koulutusoppaan. Mukaan tarttui Koirakuiskaaja, 101 koiratemppua ja Tavoitteena huippukoira. Jälkimmäinen kuulostaa tosi lupaavalta, se keskittyy pääasiassa tokon saloihin ihan ylempien luokkien liikkeitä myöten unohtamatta saalisviettiä, viretilaa yms. Tuore painos viime vuodelta, tekijöinä malikkaharrastajat Susanna ja Juha Korri. Kovasti odottelen Salme Mujusen Tie Tottelevaisuusvalioksi-opusta palautuvaksi kirjastoon, sitä on kovasti kehuttu ja sen lukemisesta on varmasti hyötyä tokon harrastamista ajatellen. Löysin tänään sattumalta tuon koiratemppukirjan. Haluan opettaa Mistille myös ns. turhanpäiväisiä temppuja, mutta pää lyö sen verran tyhjää, etten itse keksi enää uusia, joten tuosta saan varmasti jotakin vinkkiä ja aletaan Mistin kanssa myös temppuilla enemmän. Kaikkia temppuja ei tosiaankaan ole tarkoitus opettaa, kunhan edes muutamia. ;)

Muutama kuva väliin, ettei näytä niin kamalan pitkältä tämä teksti.

Lällällää! 


<3


Mitäs me ollaan muuta tehty... Ainakin lenkkeilty! Ollaan tehty koirien kanssa joka päivä melko pitkiä lenkkejä sekä hihnassa että vapaana. Sain toisen flexinkin mummolan edesmenneen koiran jäljiltä, joten sekä Helmille että Mistille on nyt omat. Viime viikolla kävin ostamassa uudet valjaat (Misti tuhosi entiset) sekä Mipsuttimelle uuden pannan. Kyseessä punaiset Hurtta Collection-heijastinvaljaat, jotka menee molemmille koiruuksille, kunhan hieman säätelee (paitsi etten osaa säädellä :p). Mistin panta on ihan normaali musta nylonpanta, tykkäsin kun oli niin yksinkertainen ja kevyt ja saa helposti muovilukolla/klipsulla kaulaan. Misti söi edellisen pannankin, joka oli nahkainen. Tuota uutta tuskin tulee heti halu napostella ;)

Syöminen on edelleen heikolla mallilla, vaikka vaihdettiin Jahti&Vahti Energiaan. Mä en tajua, miten tuo koira elää, vaikkei syö päivän aikana paljon mitään! Helmi taas on aina nälkäinen sikapossu, vaikka syö sellaiset 3-4 dl kevytnappulaa päivässä. Kunhan nyt ilmat kylmenee, niin Helmi saa lisänä energianappulaa. Eikö kevyestä ja energiasta pitäisi tulla suunnilleen normiruoka (maalaisjärjellä ajatellen)? :D
Joskus saan Mistin pakkosyötettyä ns. käänteispsykologiaa käyttäen: Jos ruoka on kupissa eikä Misti aio sitä syödä, alan huudella olematonta Helmiä (olematonta siksi, ettei se ole silloin lähimaillakaan). Sen jälkeen Misti porhaltaa suorinta tietä kupille ja alkaa syödä. Ikään kuin siis pakotan sen syömään, mutta Misti ei tajua vihata minua. Olen siis bordercollietani askeleen edellä. ;) Sama juttu ulkona, pistän kupin tarkoituksella Helmin lähettyville, joka varmasti sopivan tilaisuuden tullessa tyhjentäisi Mistinkin ruokakupin. Silloin mini-bc:llä ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa kuin syödä, tärkeintähän on ettei Helmi saa mitään. :D

Kuvia yritän saada heti huomenissa, nyt ei ole uutta matskua! Täällähän on jo vähän lunta, joten koetan saada lumisia kuvia Mistin toisesta talvesta.

Muoks. Tänään (sunnuntaina 6.11) oltiin taas pentukoulussa ja loppuun tehtiin seuruuta, siten että ohjaaja liikkuroi. Mistillä meni tosi kivasti se pikku pätkä mitä tehtiin; käännös vasemmalle ja oikealle sekä täyskäännös. Olen niin ylpeä mun pikkuisesta! <3

Se lupaamani lumikuva kaunottaresta.


On niin helppoo olla pikkuinen bordercollie vaan ;) 

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Misti 9 kk

Meidän pikkupirpana alkaa olla jo aikuinen, yhdeksän kuukautta mittarissa :) Pieneksihän tuo jäi, korkeutta on noin 46 cm. En enää haaveilekaan ihannekokoisesta nartusta, sillä Misti on jo juossut ja kasvu tuntuu pysähtyneen. Eniten pieni koko harmittaa agilitya ajatellen, Mipsukka menee just makseihin ja tulee luultavasti olemaan aika tiukilla hypyissä. Pieni maksi on oikeastaan pahin mahdollinen yhtälö agilityssa. Onneksi se on kuitenkin bc, että edes jotain saumaa mahdollista kisaamista ajatellen. Tältä osin meille ei jaettu hyviä kortteja, mutta onneksi Misti vaikuttaa muuten ihan tervepäiseltä koiralta. Sillä on hermorakenne kunnossa ja kyky rauhoittua. Itse asiassa kyky innostua on hieman puutteellinen, Mistihän on bordercollieksi tosi rauhallista sorttia ja kyllästyy aika nopeasti esimerkiksi leikkimiseen ja muuhunkin tekemiseen. Se on temperamentiltaan hyvin tasainen ja rauhallinen, vilkas ei ole oikea sana kuvaamaan Mistiä. Vähiten olisin uskonut bordercollieta hankkiessa saavani rauhallisen koiran! Se on edelleen pidättyväinen ja epäluuloinen uusia asioita ja ihmisiä kohtaan, mutta siinäkin mennään pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Oudot äänet saa Mistin raivon valtaan, se ei kestä minkäänlaista työntekoa meiltä (lattian luutuaminen, haravointi, kitaransoitto...) vaan on heti paikalla haukkumassa, murisemassa ja hyökkimässä epäilyttävää "uhkaa" kohtaan. En osaa sanoa mihin tuo liittyy ja miksi se tekee noin, terävyyttä kenties. Ei se muuten ole mitenkään ääniherkkä, mutta monia normaaleja kotiaskareita se ei voi sietää. Sen käytös on välillä jotain niin kahelia, etten tiedä itkeäkö vai nauraa.

Misti on muuten aika tyypillinen paimen, se käy iloisesti moikkaamassa mua monta kertaa päivässä ja rakastaa olla hellittävänä, huomion keskipisteenä. Mistin mielestä vain häntä tulisi huomioida, Helmi ei ansaitse mitään. Mini-bc tuppautuu heti paikalle, jos Helmi saa rapsutuksia. Misti on myös pehmeä koira, se haluaa olla niin kovasti mieliksi ja tehdä oikein. Jos se tekee jotain väärin ja sitä torutaan, niin tyttö on heti sovittelemassa ja pyytelemässä anteeksi; "sori mamma, kun tein näin, en enää koskaan ole tuhma". Jos vaikka astun vahingossa sen varpaiden päälle niin Misti alkaa heiluttaa häntää ja nuolemaan naamaa kuin vakuuttuakseen siitä, että se oli vahinko eikä hänessä ole mitään vikaa.

Pari kuvaa yhdeksänkuisesta neitosesta tähän väliin:





Mistin tekeminen häiriössä on parantunut valtavasti! Ollaan oltu nyt neljä kertaa pentukurssilla, eikä vieressä olevat toiset koirat kiinnosta neitiä enää tippaakaan. Ainoa asia mihin se kiinnittää huomionsa on minä (+ palkka ;)). Misti ei huomaakaan toisia koiria enää, ei suo ajatustakaan, vaan keskittyy minuun ja tekemiseen täysillä. Se tulee jo valmiiksi istumaan sivulle ja tapittamaan minua silmiin, että joko mamma aloitetaan. Misti on huippu, siitä ei voi olla kuin ylpeä! Koira tosiaankin on hyvä, itsestäni en mene takuuseen. Liikkeiden osalta kurssi ei ole mikään vaikea, kaikki ne on Mistillä enemmän tai vähemmän hallussa.  Mutta tuleepahan hienosäätöä niihin, ei tässä mitään täydellisiä olla.
Tunnin lopuksi ollaan päästetty pentuja leikkimään, mutta Mipsukka ei leiki enää kenenkään kanssa! Se vaan murahtelee ja hyökkäilee, näyttelee hampaita. Siitä on tullut tosi äkäinen narttu, se ei halua leikkiä Helminkään kanssa enää. Juoksujen jälkeen Mististä ihan selvästi tuli aikuinen, harmi :(

Viime viikolla pentukurssilla tehtiin seuruuta ja luoksetuloa. Luoksetulo meni tosi hyvin, vauhdilla tuli eikä välittänyt muista koirista ja istui suoraan eteen, täydellistä! Seuruu oli mielestäni ihan kivanlaista myös, mutta takapään käyttö on vähän heikohkoa minkä huomaa etenkin perusasennosta. Tänään tehtiin pujottelua seuraamisen yhteydessä, luoksetuloa ja maahanmenoa. Tällä hetkellä tuntuu, että seuraaminen aiheuttaa harmaita hiuksia. Joskus se on ihan täydellistä, tiivistä ja iloista, mutta liian monesti kontakti katoaa melkein samantien ja Misti jätättää tai on liian kaukana minusta. Olen tallonut muutaman kerran sen varpaille ja varmaan senkin takia seuruu on mitä on ja pysähtyessä se istuu liian etäälle. Käännökset on tosi vaikeita eikä Misti osaa kunnolla istua nätisti sivulle, kun pysähdytään. Ja normi perusasentokin takkuilee, äh. Ei me ollakaan varmaan ikinä valmiita kokeeseen. No mikäs kiire tässä on, kunhan nyt viimeistään keväällä ollaan korkattu ALO ;)

Muutenhan me yritetään pitää nyt treenitaukoa, mutta otan silloin tällöin tokoa, ihan vaan muutaman minuutin. Tärkeintä on, että se into säilyy ja etenkään seuruu ei takkuile. Siihen kaipaan iloista asennetta ja sitä nyt ei  paljon löydy, se on kai Mistinkin mielestä tyhmä liike. Nyt ajattelin palkata seuruussa enemmän lelulla, ihan kivasti on onnistunut. Misti on enemmän lelukoira ja lelua voisikin alkaa käyttää enemmän, kun liikkeet on aika lailla hanskassa. Siinä tulee samalla treenattua myös palkkaamattomuutta, kun ihan joka välissä ei voi leikittää vaan täytyy tehdä hieman pitempää pätkää.
Mitään päivitystä liikkeistä en nyt jaksa tehdä, sitä samaa vanhaa, mitä nyt avoimen luokan kaukot sujuu. Välimatkaa on jo kokeenomaisesti viisi metriä ja i-m-i-m on hieno! Hyvin nopeasti vaihtaa eikä maahanmenossakaan painu lonkalle. Toisinaan meinaa ennakoida. Kaukkarit on kivoja, voisikin alkaa lisäillä seisomisen mukaan :)




Sohvachampioni-ilme!

perjantai 21. lokakuuta 2011

Vastaus haasteeseen!

Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustusta kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
---------------------------------------------------------------------------------------------------
1. Kiitos vain kaimalle ja Heidille tunnustuksesta ;) 
2. Heitän haasteen IdalleNiinalleWeekaseilleSaaralleLauralleNealleSennille ja Hannalle.
3. Joo, kunhan tässä kerkiän. 
4. >>

1) Eli kahdeksan asiaa itsestäni... No ensinnäkin olen todellinen viherpiipertäjä. Pyrin tekemään kaikkeni luonnon puolesta ja yritänkin pelastaa maailman yksinäni. Harrastan kierrättämistä ja valistan muitakin, välillä vähän liikaakin. Minua harmittaa, jos vettä lasketaan liikaa tai joku ottaa turhan monta käsipaperia. Luonnonsuojelusta onkin tullut jokseenkin pakkomielle. Luonnollisesti myös inhoan kaikkia saasteita ja erityisesti tupakka on niin turhanpäiväinen, ihmisten turhamaisuutta ja heikkoutta ilmentävä keksintö. Hyihyi!

2) Haluaisin alkaa kasvattajaksi. Minulla on tietty visio minkälaisia bordercollieita haluaisin kasvattaa ja millainen kasvattaja olisin. Olen suunnitellut jo kennelnimiä ja pentujen nimiä, aakkosjärjestyksessä tietenkin ;) Mikäli Mististä sattuu tulemaan sen verran hyvä, suorastaan täydellisyyttä hipova jalostuskelpoinen yksilö, niin saatan aloittaa kasvatustyöni jo sillä. Mutta tarkoitus on kuitenkin kasvattaa, ennemmin tai myöhemmin. 

3) Pidän kovasti ratsastuksesta ja haluaisinkin harrastaa sitä säännöllisesti. Hevosen selässä sitä jotenkin tuntee elävänsä ja vapautuvansa, vaikka täytyykin koko ajan hallita ratsua. Valitettavasti aika on sen verran rajallista, etten pysty käymään säännöllisesti ratsastamassa jotta voisin kehittyä. Ja koiraharrastuksen lisäksi minulla ei ole varaa rahoittaa ratsastustakin, mikä on melkoisen kallista. 

4) Olen aivan liian laiska opiskelemaan, vaikka lukiota käynkin. Läksyt jää monesti tekemättä eikä koeviikollakaan ole inspistä istua sisällä pänttäämässä. Onhan paljon hauskempaa olla ulkona koirien kanssa lenkin tai treenien merkeissä ;) Haluaisin olla ahkera ja tehdä kovasti työtä tavoitteeni (valkolakin) eteen, mutta se jää ajatustasolle enkä ryhdistäydy tarpeeksi, jotta tosissani ahkerasti opiskelisin. Ihme, että saan kuitenkin ihan kelpo numeroita ja keskiarvo on tällä hetkellä 8,25.

5) Olen luonteeltani melko omapäinen ja temperamenttinen, räväkkäkin toisinaan. Pidän oman pääni enkä välttämättä aina kuuntele muita. Kavereiden ja tuttujen ihmisten seurassa olen erittäin pirteä ja puhelias, mutta vieraiden kanssa en oikein osaa keskustella ja vaikutankin ehkä hieman hissukalta. Olen ehkä turhankin suorapuheinen enkä koskaan nöyristele ketään. Itse asiassa minulla on välillä vaikeuksia taipua ja tehdä myönnytyksiä. Olen kuitenkin äärimmäisen rehellinen ja luotettava. 

6) Olin yläasteella melko villi, itse asiassa koko viiden tytön porukkamme oli. Itse kuuluin arvosanojen puolesta kuitenkin luokan priimuksiin, joten kyllä sitä vaan opiskeltiinkin ;) Keksimme mitä milloinkin ja olihan meillä hauskaa (niitä aikoja kaivaten ;)). Milloin lukitsimme opettajan käytävän oven taakse, jotta ruotsintunnin alkaminen myöhästyisi ja pidimme puolemme inhottavaa ruotsinmaikkaa vastaan. Myöhästelimme toisinaan  tahallamme tunneilta ja olimme vauhdikkaita persoonia. Kyllä luokkamme pojat jäivät aina meidän tyttöjen varjoon :D Villeys jäikin sitten vain koulun ovien sisälle, muualla oltiin ihan normaaleja ihmisiä. 

7) Olen loppujen lopuksi hyvin mukavuudenhaluinen ihminen. Vaikka ulkoilenkin säällä kuin säällä niin arvostan myös lämmintä sohvannurkkaa ja saunomista joka toinen ilta. Välillä on ihanaa vain rentoutua ja kuunnella musiikkia, uppoutua omiin ajatuksiinsa. Olenkin melkoinen haaveksija. Olen myös tosi makeanperso, etenkin suklaa on heikko kohtani. Yritän kuitenkin herkutella kohtuudella, vain viikonloppuisin, mutta kahvi on paheeni, jota siemailen muutamia kertoja päivässä ;)

8) Elämästäni yleisesti: Minulla on vanhemmat ja kaksi pikkuveljeä sekä enkeli-isosisko. Asumme omakotitalossa maalla 10 kilometrin päässä Kuusamon keskustasta. Koirat on koko elämäni tällä hetkellä. Parhaiten viihdyn kotona tai koiraharrastuksissa. Joskus käyn zumbassa mikä on tosi kivaa. Tykkään myös lauleskella ja muutaman kerran olen joutunut esiintymäänkin koulussa tai muissa tilaisuuksissa. Olen ollut kesätöissä paikallislehdessä ja ilmaisenkin itseäni parhaiten kirjoittamalla. En yleensä vietä vapaa-ajalla aikaa kavereitteni kanssa, vaan keskityn puuhailemaan Helmin ja Mistin kanssa. Helmin kanssa ei ole mitään suuria suunnitelmia, mutta Mististä on tarkoitus leipoa huippu harrastuskoira, joten bordertollikan kanssa tekemistä ja tulevaisuudensuunnitelmia riittää ;) 

torstai 6. lokakuuta 2011

Treenitauko!

Just edellisissä teksteissä kehuin, kuinka innostuneesti Misti nykyään tekee ja ollaan tokoiltu ahkerasti. Viime päivinä hommasta on ollut kuitenkin into kaukana eikä bordertollikka ala enää millekään, on tosi laiskalla päällä jne. Se on taas aloittanut nälkälakon, ei koske nappuloihin ja vaikuttaa vähän alakuloiselta. Tai no ainahan se on tuommoinen, "depressiivis-flegmaattinen" (suomeksi sanottuna ärsyttävän rauhallinen), mutta nyt Misti alkaa olla oikeasti burnoutin partaalla. Tästä saan syyttää osittain itseäni, mitäpä treenaan päivittäin, vaikken mielestäni silti mitenkään liikaa. Kyllähän monen koiran kanssa tehdään päivittäin tokoa, mikseipä siis meilläkin. Palkkaan paljon ja pyrin pitämään iloisen asenteen yllä, eikö se siis riitä? Itse asiassa muakaan ei nyt yhtään huvita tokoilla, joten pidetään reilusti taukoa ja kasvatellaan nälkää. Pentu/tokokurssia käydään kuitenkin kerta viikkoon. Sitä paitsi meillä ei ole tähän hätään enää mitään treenattavaa, alokasluokka on liikkeiden osalta oikeastaan niin kasassa kuin olla ja voi eikä olla kaukana avoimestakaan. Meidän tokot on nyt vaan saman vanhan toistamista ja tyhmää pilkunviilaamista. Tauon jälkeen muistutellaan asioita mieleen, ja treenataan häiriötä ja palkkaamattomuutta. Tällä hetkellä toko siis tuntuu niin tylsältä, mutta kyllä me varmasti vielä innostutaan tauon jälkeen!

Ja hakuilut loppui myös, kukaan ei jaksa meitä kuskata eikä tässä vaiheessa syksyä ole enää halua tai aikaa rämpiä pimeässä, märässä metsässä kolme tuntia putkeen. Mulla on edelleen lukio käytävänä, ja Misti masentuu entisestään joutuessaan makoilemaan toimettomana teräshäkissä keskellä pimeätä metsää. Katsotaan josko jatketaan hakua taas keväällä. Sellainen mukava juttu kuitenkin, että päästiin maaliskuussa alkavaan "pentu"agilityryhmään, jonka jälkeen mennään alkeiskurssille jne. Jos pentuaksa on käytynä niin alkeisagissa voidaan edetä jo pitemmälle kuin normaalisti. Tätä odotan innolla, agility saa varmasti meidät molemmat syttymään :)

Nyt siis keskitytään pelkästään lomailemaan ja tekemään kaikkea kivaa yhdessä. Vamos Ala Playas! ;)

Näihin tunnelmiin...



ps. Saatan päivitellä jotakin aina välillä, pentukurssista pääasiassa.












Muoks. Pistän samaan syssyyn vielä muutaman kuvan, jotka nappasin viime lauantailta, jolloin oltiin vaihteeksi "ihmisten ilmoilla" treenailemassa yms.



perjantai 30. syyskuuta 2011

Tokoa ja Hakua

Eipäs ole kerinnyt tännekään kirjoittelemaan hetkeen, on ollut koeviikkoa sun muuta. Ollaan Mistin kanssa tokoiltu ahkerasti, oikeastaan tosi ahkerasti. Kaipa se on uskallettava nyt sanoa, että alokasluokan liikkeet alkaa olla kasassa! Misti osaa kaikki enemmän tai vähemmän. Kovasti tutustellaan jo ylempiin luokkiin ja niissäkin jo muutama onnistunut liike. Koira vaan on niin pro! :) Ja sitten tilannekatsaus alokasluokkaan:

Paikalla makaaminen Kyllähän Misti paikallaan makaa aivan erinomaisesti, mutta sen onnistumisesta koetilanteessa en mene vannomaan. Jos miettii, että vierellä makaisi muita koiria ja jos joku sattuu vielä nousemaan, niin tokihan Mistikin saattaa siitä lähteä. Tätä pitää yrittää treenata vielä kokeenomaisesti.

Seuraaminen kytkettynä Ai niin tää! Okei, en ole oikeastaan seuruuttanut hihnan kanssa. Mitä ollaan joskus kokeiltu niin Misti pitää sitä sunnuntaikävelynä ja kontakti katoaa. Täytyy vaan nyt ottaa se hihnakin mukaan, pakkohan tämäkin on saada toimimaan!

Seuraaminen taluttimetta Nyt saan taas olla Mistin seuraamiseen oikein tyytyväinen! Eniten edistystä on tapahtunut kontaktissa, kyllä se nyt jo pysyy pidemmälläkin matkalla. Täyskäännös ja käännös oikealle hyvä, mutta edelleen vähän väljä. Vasemmallekin kääntyillään ja kyllä sekin alkaa sujua, kun vaan harjoitellaan. Mistillä on seuruussa nykyisin hyvä paikka, ei edistä tai jätätä ja on sopivan tiivis.

Maahanmeno I love it! Tää on kuulunut meidän treenilistalle vasta vähän aikaa, mutta on niin kiva, niin kiva! :) Sain aika pian siirtää tämän seuraamisen yhteyteen, opetusvaiheessa kävelin takaperin Mistin edellä ja siitä käsky maahan. Nyt vaan seuraamisen yhteydessä käsky ja Misti painuu äkkiä maahan, eikä edes lonkalle. Käskyn vaan pitää olla tarpeeksi painokas ja kova, että Misti varmasti kuulee ja sisäistää sen. Mutta tää on varmaan yksi varmimmista liikkeistä tällä hetkellä.

Luoksetulo Joskus meinaa tulla ravaten, mutta yritän innostaa juoksemaan. Itse asiassa pitäis tehdä kunnon vauhtiluoksetuloja lelun kanssa, silloin ainakin juostaisiin ja lujaa :D Tulee kivasti sivulle ilman käsiapua, mutta on se paikka välillä ihan hakusessa. Joskus M jää ihmettelemään, että minnes nyt, mutta pääasiassa muistaa tulla sivulle. Mutta koska Mistin perusasento ei ole aina mikään täydellinen niin treeniä tähän, ettei ainakaan siitä rokoteta kokeessa.

Seisominen Tää oli hyvä ennen kuin Misti oppi maahanmenon, mutta nyt ei kyllä enää pysähdy kunnolla, vaan ottaa pari askelta eteenpäin. Tätä lähdin nyt työstämään samalla tavalla kuin maahanmenoa aluksi eli kävelen takaperin ja käsken pysähtymään. Kyllä Misti kuitenkin osaa pysähtyä käskystä, (avoimen luokan) liikkeestä pysähtyminen luoksetulon yhteydessä on ihan täydellinen. Kai se ei vaan seuraamisen yhteydessä hoksaa oikein pysähtyä kunnolla, en tiedä, mutta tehotreenin alle tämä!

Estehyppy Tää on hyvä, ei ongelmia. Kunhan este ei vaan ole liian korkealla, muutoin mini-bc ei pääse ylitse vaan pitää ottaa vauhtia esteestä :D Hyvin pysähtyy seisomaan (naksautan aina hypyn jälkeen, mutta se pitääkin jättää kohta pois) eikä ennakoi perusasentoa.

Kaiken kaikkiaan ollaan hyvällä mallilla, vielä viilataan pilkkua ja ennen kaikkea treenataan häiriössä. Palkka on Mistille in, mutta se innostuu myös mun kehuista. Varmasti liikkeiden puolesta ollaan ensi vuonna valmiita alokasluokkaan, mutta toinen juttu onkin se häiriö. Misti on aika terävä pentu ja ottaa helposti häiriötä. Kaikkea pitää ihmetellä. No, kaikki ajallaan, on meillä aikaa valloittaa tokokentät ;)

Kovasti me harjoitellaan jo avointa luokkaa ja jopa voittajaa. Nouto, meidän murheenkryyni, onkin nyt mukava liike. Misti noutaa kapulan hyvin ja istuu sen kanssa eteen, eikä yleensä pudota sitä ilman lupaa. Joskus pudottaa, joskus ei. Eteentulo ei ole mikään tiivis vielä, mutta erävoitto sekin, että Misti istuu pudottamatta kapulaa! Ihan normi eteentulo on hyvä, ei sivu enää vedä ei ;) Pääasiassa sopivan tiivis ja suora, eikä tarvi juurikaan kädellä auttaa. Se liikkeestä pysähtyminen toimii aina, ei mitään lisättävää. Nyt ollaan siirrytty jo siihen ruutuun eli lähettämiseen määrätylle paikalle. Tein 3x3 metriä kokoisen ruudun ja sinne aluksi pieni alusta. Lähettäminen alustalle, palkkaus seisomisesta, (kauko)käsky maahan, palkkaus ja luoksetulo. Kokeilin jo ilman alustaakin ja kivasti löysi paikan minne mennä. Tosin musta vähän tuntuu, ettei Misti ymmärrä niiden "kartioiden" merkitystä, menee vaan sinne missä alusta äsken oli. Toisaalta kyllä näyttää siltä, että Misti selvästi hakee oikeaa paikkaa, hmm. Olen tehnyt ruutua myös eri suunnista ja kyllä Misti hakee sinne sisäpuolelle ihan hyvin. Mä en vaan oikein tiedä, että osaako se hahmottaa ruudun vai millä perusteella se sinne menee :D No katsotaan ja kadutaan jälkeenpäin, kun meni pieleen. Tunnariakin ollaan jo katseltu. Tein käsittääkseni ihan oppikirjan mukaan, kun laitoin pari käpyä tai keppiä suht vierekkäin ja palkkasin oman merkkaamisesta. Yleensä Misti sitten aina valitsikin oman ja tarkkaan teki haistelutyötä. Joskus se huvikseen kokeili sillä toisellakin, että tulisko palkkaa. Kaukot on ihan vaiheessa vielä, mutta edistystä tapahtuu hiljalleen. Välillä Misti meinaa hivuttautua eteenpäin, mutta pääasiassa paikka pysyy hyvin. Vaihdot ei ole edelleenkään mitkään nopeimmat kauempaa käskytettynä ja maahanmenossa painuu monesti lonkalle. Se ei kuitenkaan kelpaa ja kyllä Misti seuraavana päivänä meneekin oikeaoppisesti makuulleen.

Tällä hetkellä tuntuu, että ALO, AVO ja VOI on liikkeiden osalta ihan kohtuullisia opettaa ja osata, kuninkuusluokka vaatiikin jo sitten jotain ;) Katsotaan mihin Meillä rahkeet riittää, mutta aion kyllä opettaa jo noita ylempien luokkien liikkeitä, vaikkei niissä mennä kisaamaankaan vielä toviin - jos ikinä.

Laitetaas joitakin treeni- ja leikkikuvia tähän todisteeksi. Laatu ei edelleenkään ole mikään hyvä, pahoittelut siis siitä. Mullakaan ei ole kovin edustavat vaatteet kotioloissa, mutta noh.
                                             

                                   Se osaa todistetusti noutaa oikeaa kapulaa ;)
                             


...ja myös pitää sitä.



Tassua ristiin rastiin vai miten se meni.



Kyllä meillä levätäänkin. 


Ollaan käyty hakuilemassakin ja eilen oltiin raunioilla. Kivasti neiti etsi ja löysi, eipä siinä ihmeempiä. Itse en vaan oikein tuosta rauniohausta ole innostunut, metsähaku on kivempaa. Lauantaina tehtiin yhden toisen koirakon voimin pk-hakutreenit. Poljettiin neliön muotoinen alue metsätien molemmin puolin. Lähetettiin eri kohdista molemmille puolille vuoron perään. Hyvin Misti tajusi mitä tehdä, vaikkei nähnytkään kenenkään menevän metsään. Kerran piti maalimiehellä vinkata taputtamalla, mutta sen jälkeen lähti ilman. Otti hyvin tuulesta hajun ja etsi, eipä valittamista :) Hyvin tuli myös luokse kutsuttaessa ja oli niin innostunut ja motivoitunut etsimään. Mukavat treenit oli.
Sunnuntaina alkaa sitten pentukurssi eli sitä tokoa ja tottista tulee siellä, kivaa! Juoksutkin on nyt onneksi ohi ja Mistin treeni-into palasi, tekee taas tosi mielissään tokoa sun muuta. Ja se ruokahalukin tuli takaisin ja tyttöhän vetelisi vaikka litran nassuun päivässä, välillä veteleekin. Painoa on se 15 kg ja korkeutta noin 46 cm.

Misti ei ollut hirttymässä tuohon naruun, jos joku niin luulee :D Se vaan kiskoi sitä.

"Oonko kahjo vai kahjo"

Hullunkiilto silmissä :D

"En mää ole kahjo, kun tämmönen kiltti pikku bc" 

torstai 22. syyskuuta 2011

Lempirodut top 10


Listaanpa minäkin nyt suosikkirodut ylös niin kuin monessa muussakin blogissa on tehty. Ykkösenä olisi luonnollisesti bordercollie, mutta omaa rotua ei saa valita. Mitään selkeää ideaa jaottelussa ei ole, eikä monikaan rotu sopisi mulle ainakaan kaikilta ominaisuuksiltaan. Joihinkin olen vaan tykästynyt esim. ulkonäön takia. Järjestys ei ole ehkä just noin, kun tässä alla on, mutta suurin piirtein. Kaikki kuitenkin top kympissä.

1. Australianpaimenkoira
Kovasti samantyyppinen bortsun kanssa. Luonnetta ja kovuutta löytyy, ja on monipuolinen harrastuskoira. Käyttöominaisuuksiltaan varmasti sopisi mulle, mutta bc on ehkä aavistuksen parempi ja monikäyttöisempi. Aussieita löytyy paikallisesta koirakerhosta useampi ja olen ehkä senkin takia rotuun tykästynyt.


2. Kooikerhondje
Todella kaunis koira, ja toimii harrastuksissa. Aikamoisia liitäjiä agilityssa ;) Varsin passelin kokoinen ja sopisi hyvin lauman jatkeeksi "isojen" bortsujen rinnalle. Kooikerin haluaisin ehkä joskus ottaakin. 


3. Pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira 
Tosi nätti ja myöskin monipuolinen harrastuskoira. Varmaan tietyllä tavalla bortsua haastavampi eikä yhtä ihanteellinen koulutettava. Voisin kuvitella itselleni holskun, mutta en ainakaan lähitulevaisuudessa. 


4. Belgianpaimenkoira, tervueren
Belgit on upeita ja hyviä harrastuskoiria. Luonnettakin on ja varmasti haastetta löytyy. Näyttävän näköisiä ja hyvän yhdistelmän valinnalla voi varmasti löytää kunnon koiran. Voisin ottaa tervun! 



5. Rhodesiankoira
Näissä on sitä jotakin! Todella upeita ja ylväitä koiria, eikä luonnekaan paha ole. Ei vaan ehkä ihan vastaa omia vaatimuksiani ja käyttötarkoitustani. Mutta vaan niin hienoja! 


6. Hovawart
Hieno palveluskoirarotu, monikäyttöinen. Ei paras valinta tokoon ja agiin, joten ei itselleni tällaista. Mutta todella näyttävä, vaikkakin aika perus koira. 



7. Saluki
Olen jostain syystä mieltynyt vinttikoiriin, ja erityisesti saluki on lumoava! Niin kaunis ja elegantti koirarotu, ettei montaa samanlaista löydy. Luonteen puolesta ei varmaankaan menisi meikäläiselle, mutta vinttikoirien ratajuoksut voisi olla kiva harrastus. 


8. Novascotiannoutaja
Joskus tätä mietinkin, mutta päädyin bortsuun monesta syystä. Tollerit on hauskan näköisiä, touhukkaita koiria, joilla voi harrastaa monenlaista, vaikkeivat olekaan niitä parhaita harrastuskoiria. Punainen turkki ja tietty omapäisyys viehättää. 

 

9. Suomenlapinkoira
Lappari oli joskus aikoinaan mulla haaveena monta vuotta. Sievä, alkukantainen rotu. Sen kanssa voi harrastaa, mutta ei ole myöskään parhaimmistoa sillä saralla. 


10. Lyhytkarvainen saksanseisoja
Mä tykkään seisojien ruumiinrakenteesta tosi paljon. Kevyt, sulavalinjainen. Mun mielestä näyttävä koira. Energinen, hyvän koulutettavuuden omaava, mutta ei mikään tyypillinen toko- tai agilityrotu. Seisojan kanssa voikin harrastaa kaikenlaista muuta :)