maanantai 28. lokakuuta 2013

Möösä totteli toisen ykkösen

Eilen oli siis OKKn tokokoe Haukkukeitaan kuplahallissa, jossa oltiin huhtikuussa ensimmäisissä agilitykisoissamme. Koepaikka oli huomattavasti haastavampi kuin viime kokeessa: hallissa kaikui pahasti ja kuului monenlaista hurinaa ja silleen, ei mikään helpoin paikka todellakaan. Joka tapauksessa selvittiin kokeesta tälläkin kertaa kunnialla, ei tosin aivan yhtä hyvin kuin viimeksi. Tuomariksi oli vaihtunut Heli Kelhälä, joka oli mukava tuomari, mutta arvosteli mielestäni erittäin tiukasti.

Luoksepäästävyys 10: Misti meinasi koko ajan lysähtää makuulleen luoksepäästävyysrivissä, ja mulla piti sitä hihnasta kiskoa ja houkutella seisaalleen. Vaikka käskin odottaa, niin silti Misti painui makuulleen, on se laiska koira. :D Onneksi se istui kiltisti sivulla tuomarin tullessa luokse eikä Misti tälläkään kertaa noussut vastaan.

Paikalla makaaminen 9: Tuplakäsky maahanmenoon, mutta ilmeisesti tuomari ei sitä hoksannut. Hidas maahanmeno ja takaisin istumaannousu, mistä pistevähennys. Makoili kaksiminuuttisen pää maassa, todennäköisesti hieman paineistuneena tai sitten se vain yritti ottaa torkut...

Seuraaminen kytkettynä 7: Itse olen kyllä hieman eri mieltä tuosta arvosanasta, Misti seurasi enimmäkseen hyvin. Mulla oli aluksi hihna huonosti kädessä ja se saattoi haitata Mistiä. Yksi perusasento tehtiin viiveellä ja siinä välissä korjasin otettani hihnasta. Täyskäännöksessä Misti erkaantui minusta ja pälyili hetken aikaa hallin toiseen päähän. Loppumatka tehtiin hyvässä kontaktissa ja vireessä. Mutta omasta mielestäni Mistin seuruu oli parempaa kuin seiskan arvoista, koska se kuitenkin piti kontaktin melkein koko ajan ja seurasi innokkaasti. Turhan huono arvosana alokasluokan seuruuksi, mutta tällä kertaa näin. Tai sitten itse näen asiat pahasti vaaleanpunaisten lasien läpi. ;) Tuomari sanoi, että Mistin seuruupaikka on turhan edessä ja se välillä (ehkä kahdesti) hieman katseli ympärilleen.

Seuraaminen taluttimetta 8: Parempaa kuin hihnan kanssa. Kontakti taisi pitää koko ajan vai jäiköhän Misti jossain välissä pariksi sekunniksi jälkeen, en enää muista. Muuten hyvää ja innokasta seuraamista. Tästäkin saatiin yllättävän alhainen arvosana, oltaisiin ansaittu hivenen parempi. ;) Ehkä tämä tuomari sitten kiinnitti tekniikkaan niin paljon huomiota, että hyvä kontakti ja virekään ei riittänyt huippupisteisiin. Mä arvostan ennen kaikkea sitä tiivistä kontaktia ja iloista seuraamista enkä niinkään välitä esimerkiksi edistämisestä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0: Misti jäi seisomaan, joten nollillehan se meni. Yllättävää kyllä, että näin kävi, mutta tällaisia työtapaturmia voi kokeissa käydä, minkäs teet. Ehkä Misti ei kunnolla kuullut käskysanaa tai sitten sille sattui vaan joku aivopieru. Mallikas liikkeestä seisominen tosin! :D

Luoksetulo : Hyvin tuli luokse ja eteen, mutta perusasento oli tuomarin mielestä vähän vino. Vauhti ei taaskaan päätä huimannut, mutta ilmeisesti se ei tätä tuomaria haitannut.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10: Onnistunut suoritus, eipä siihen muuta tarvitse sanoa!

Estehyppy 10: Nätisti hyppäsi yli, mutta seisomaan jäädessään näytti hetken siltä, että Misti liikahtaa johonkin suuntaan ja se katseli yleisöön päin. Seisoi kuitenkin paikoillaan, joten kympin suoritus sinänsä.

Kokonaisvaikutus 9: Tuomari sanoi jotakin siihen suuntaan, että Misti kiinnitti jonkin verran huomiota ympäristöön ja otti häiriötä, muuten kuulemma kivan näköistä tekemistä. Ja minä kuulemma ohjaan hyvin, oho! Hyvä, jos tokossa osaan ohjata hyvin, kun agilityssä sitä päivää saa tovin odotella. :D

Tulos ALO1, 160,5 pistettä ja sijoitus 4/8.

Ihan hyvä koe tämäkin, mutta ei huippuhyvä niin kuin viimeksi. Misti teki innokkaasti töitä, mutta keskittyminen ei tällä kertaa ollut sataprosenttista. Kyllähän se teki mitä käskettiin ja oli hommassa mukana, mutta välillä tosiaan hieman katseli ympärilleen. Intoa onneksi oli ja se onkin tärkeintä, mitään laamailua ei todellakaan esiintynyt vaan Misti oli selvästi tekemässä töitä. Joten hyvä koe, vaikka se ei pisteiden valossa siltä näytäkään. Toki liikkeestä maahanmenon nollaaminen vei paljon pisteitä ja jos se olisi onnistunut, oltaisiin saatu pisteitä abouttirallaa 180 eli hienot pojot taasen. Palkintopallille ei tosin oltaisi silloinkaan ylletty, kun kärkikolmikko sai pisteitä vissiin välillä 181-189. Toki se toinen KP-ruusuke olisi ollut ihan kiva. ;) No, ykköstulos anyway, ei pisteillä niin väliä! Ja mieluummin otan huonommat pisteet siten, että koira nollaa jonkin jäävän kuin että se olisi saanut vähän joka liikkeestä keskinkertaiset pisteet ja tehnyt siten nippa nappa ykkösen. Tässä kokeessa tehtiin neljä ykköstä, kaksi kakkosta, yksi kolmonen ja yksi nollatulos. Videon laitan tähän päivitykseen myöhemmin, jos saan sen ensin itselleni. Talkoilemassa ollut bortsuharrastaja Anniina kuvasi ystävällisesti meidän kokeen, kiitos Anniinalle siitä!

Muoks. Tässä video kokeesta. Anniina joutui kuvaamaan aika kaukaa, joten näkyvyys ja laatu eivät ole erityisen hyviä. Ihan tarpeeksi siitä kuitenkin näkee kokeen kulusta. :) Seuraaminen kytkettynä on erikseen, koska sen Anniina oli ehtinyt kuvata mun omalla puhelimella ennen muistin täyttymistä, mutta elokuvatyökalu ei antanut laittaa sitä muiden klippien perään yhdistäessäni klippejä yhdeksi videoksi, piru vie.





Misti otti taas koepaikalla rennosti (oikeastaan liiankin rennosti kuten luoksepäästävyysrivissä huomattiin) ja enimmäkseen makoili hallissa. Kun saavuttiin Ouluun, käytiin taas käveleksimässä ja sitten mentiin halliin katselemaan. Ennen omaa vuoroa leikitin Mistiä vetolelulla ja tein namilla jotain pikku pyöritystä. Hinkattiin muutaman kerran myös sivulta maahanmenoa, mutta kehässähän tämä ei taaskaan onnistunut, ääh! Mulla pelotti eniten paikkamakuu ja mahdolliset lisäkäskyt maahanmenoon. Taas tarvittiin tuplakäsky, joten tuolle ongelmalle on tehtävä jotakin! Misti ilmeisesti paineistuu paikkamakuurivissä, kun se joutuu menemään maahan vieraiden koirien vieressä. Tuota olisi vaan treenattava vieraiden koirien kanssa, että päästäisiin lisäkäskyistä eroon, tyhmiä virheitä.
Muuten oikein kiva päivä eilen ja nähtiin tuttujakin. :) Ihanaa oli myös se, kun alokasluokka oli päivän viimeinen ja lähdettiin ajelemaan Ouluun vasta puoli kymmenen aikoihin. Edellisessä kokeessa meidän vuoro oli puoli kymmeneltä jo ohi. :D Pitkämatkalaisille (onko tuo edes oikea sana?!... ja mä kun kirjoitin äidinkielestä eximian) ihan huippujuttu, jos voi lähteä myöhemmin aamulla ajamaan.

Nyt on siis kaksi ykköstulosta plakkarissa, joten yhtä uupuu koulutustunnuksesta. Mä en kauheasti koulareista välitä, mutta kai se vika ykkönen on vielä yritettävä saada. Eikä se mahdollisesti vaadi enää kuin yhden koekäynnin, jos sama meno jatkuu eikä tämän huonommaksi muutu. Eikä se kisakokemuskaan ole pahitteeksi, sitä on hyvä kerätä alokasluokasta. Seuraava koe (tai kokeet) on näillä näkymin kuukauden päästä, joten jos ei saada avoimen liikkeitä siinä ajassa pommin varmoiksi niin että haluttaa siirtyä jo seuraavaan luokkaan, tokoillaan vielä alokkaassa ja yritetään saada se TK1.

Aikamoista kikkailua tämä kisakalenterin suunnittelu, kun on kaksi kisattavaa lajia. Tekisi mieli kisata mahdollisimman paljon kummassakin lajissa, mutta joitakin kisoja/kokeita on pakko karsia pois, kun koko ajan ei kehtaa ajella satoja kilometrejä. Talven tullen meno (valitettavasti) rauhoittuu, kun koiraväki siirtyy talviteloille. Kevään tullen alkaa taas tokokokeita ja agilitykisoja olla enemmän tarjolla, sitä odotellessa. :) Sinä aikana me Mistin kanssa treenataan voittajaluokan liikkeet kondikseen ja kehitytään agilityssä ihan huimasti. ;) Tavoitteita on hyvä olla kummassakin lajissa, mutta ennen kaikkea haluan keskittyä agilityyn, kun en ymmärrä ja osaa sitä lajina niin hyvin kuin tokoa. Toko on jotenkin helpommin ymmärrettävää ja osaan opettaa Mistille monet liikkeet omin avuin, mutta agility on huomattavasti vaativampaa - tosin myös hauskempaa.

Eilisestä kokeesta sain muuten entistä enemmän motivaatiota treenata tokoa, siispä treenailtiin jo tänään Mistin kanssa avoimen liikkeitä. Aluksi tehtiin noutoa ja tavoitteena oli/on saada kapulaa vasten syöksyminen pois. Laitoinkin kapulan portaiden eteen, joten Misti ei voinut syöksyä kapulaan tassuillaan. Se otti kapulan suuhun ja palautti mulle, hyvä! Nyt jatketaan tuota, että laitetaan kapula seinän tai portaiden eteen, niin toivon mukaan syöksyminen jää pois. Tessa antoi tuon neuvon mulle ja toimii!
Luoksetulon stoppia tehtiin takapalkalla ja Misti pysähtyi oikein napakasti käsimerkistä. Hienosta stopista palautin Mistin takapalkalle (lelulle) ja välillä käskin sen stopin jälkeen jatkamaan matkaa mun luokse. Vauhtia saisi stopin jälkeen olla toki enemmän ja sitä yritän varmaan saada toisella palkalla, joka on mulla itselläni. Mutta takapalkalla nyt treenaillaan säpäkkää pysähdystä.
Kaukoissa joudun palaamaan askeleen taaksepäin. Misti jumittaa istumaan nousuissa eikä vaivaudu hilautumaan ylös. Siispä tehdään vaihtoja aluksi taas ihan läheltä naksun ja namin kera. Vähitellen kasvatan välimatkaa vaikkapa yhdellä askeleella, mutta pakko Mistiä on palkata edelleen paljon, muuten se ei koe kannattavaksi vaihtaa. Huippuisat pihatokoilut oli ja Misti oli sairaan innoissaan. :) Mäkin jopa innostuin pohtimaan tokon saloja ja pureutumaan kunnolla ongelmakohtiin!

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Talvikausi korkattu

Tänään oli ensimmäiset agilitytreenit maneesissa ja täytyy sanoa, että ei se ollutkaan niin kamalaa kuin kuvittelin. Pohja oli juuri ennen meidän treenejä ajettu jollain koneella suht tasaiseksi, joten nyt ei ollut sellaista tarpomista kuin yleensä, vaan liikkuminen ja juokseminen oli yllättävän helppoa. Tehtiin ihan tällaista lyhyttä rataa:



10. puomi korvattiin keinulla ja keinulta käännyttiin pujottelulle, jonka jälkeen mentiin kolmosputkeen ja hypyille 7 ja 1. Mun mielestä tuo oli tosi hauska rata, vaikka meitä haastoi sokkoputket. Mä en osannut ohjata koiraa etenkään vitosputkelle niin että Misti monesti vain juoksi putkea ympäri, kun se ei tiennyt mihin mennä. :D Kolmosputken se löysi kyllä hienosti, mutta tällaisia meillä on treenattava! 6-7-8-kieputus onnistui mallikkaasti ja muutenkin rata sujui ihan hyvin. 1. ja 2. hypyt ohjasin oikealta puolelta aina putkeen saakka. Neloshypyn jälkeen yritin ensin viedä Mistin sylkkärillä putkeen, mutta myöhemmin kokeilin persjättää nelosen jälkeen ja ohjata Mistin oikealla kädellä putkeen. Paha sanoa, kumpi oli parempi tapa, kun kumpikaan ei oikein ottanut onnistuakseen. :D 6-7-8 ohjasin 1. hypyn puolelta, en tiedä mitä ohjauskuvioita ne olivat, mutta onnistuivat kuitenkin.

Mulla on vielä harjoiteltava rytmittämistä, koska joskus meinaan kiirehtiä liikaa ja joskus taas olen myöhässä. En vaan oikein älyä, että milloin mun pitää ehtiä koiran edelle ja milloin mennä sen kanssa yhtä matkaa. Misti tekee kyllä superhienosti töitä, se on niin kuuliainen mamman kultamussukka. :) Tänään pikkuneiti oli ihan liekeissä ja kävi niin kuuuuuuumana, että oikein poltti! ;) Oli sillä vauhtia ja intoa, tuollaisesta menosta minä tykkään! Mutta oli kyllä hyvät hallikauden avaustreenit ja oltiin ihmisten aikaan kotonakin toisin kuin viime talvikaudella.
Tänään menin heti aamukymmeneksi esteidensiirtotalkoisiin, joissa vierähtikin se neljä tuntia. Sitten käväisin kotona syömässä, kahvia juomassa ja koiran hakemassa ja mentiin treenaamaan. Tänään on tullut oltua ainakin ulkona, se on varma se!

Tiistaina käytiin Tessan ja Kaisan kanssa tokoilemassa. Treenattiin Mistin kanssa avoimen liikkeitä ja hyvin se osaa! Tehtiin seuruuta, kaukkareita ja noutoa liikkuroituna. Seuruussa yritin kiinnittää huomiota käsien asentoon, etten heiluttele niitä miten sattuu, kokeessa sellainen voidaan tulkita kaksoiskäskyksi. Mun kannattaisi vissiin kävellä melko hitaasti myös, koska silloin seuraaminen on teknisesti parempaa kuin jos vain harpon menemään. Kaukkarit Misti teki hienosti liikkurista huolimatta ja tällä kertaa se oli hiljaa. Mistillähän on se tapa, että se haukkuu, kun tehdään kaukoja. Se on jotenkin oppinut haukkumaan tuon liikkeen aikana. Mutta nyt se piti suunsa kiinni eikä jumittanut minkään vaihdon kohdalla. Mun vaan pitää oppia antamaan käsimerkki silleen nopeasti ja totuttaa Misti siihen, että vaikka mulla käsi laskee niin se ei välttämättä tarkoita maahanmenoa. Noudossa Misti kävi kuumana ja meinasi lähteä liikkurin käskystä kapulalle. Tessa kehotti mua vaatimaan katsekontaktin liikkurin sanoessa "käsky" ja se toimikin. Muuten tosi sähäkkä nouto ja palautus eikä Misti tainnut pahemmin syöksyäkään kapulaa vasten.

Kyllä kai nuo avoimenkin liikkeet olisivat aika lailla valmista koekamaa, mutta on niissä jonkin verran hienosäätöä. Siispä tokoillaan ensi sunnuntaina alokkaassa ja yritetään tehdä taas hyvän mielen koe sekä mielellään toinen ykköstulos. :) Pitää ensi viikolla käydä vielä vähän tokoilemassa, mutta muuten on turha jankata mitään, kun koira liikkeet osaa. Voidaan tuon kokeen jälkeen treenata taas avointa ja voittajaa. Tunnari pitäisi saada alulle, mutta pelkään pilaavani koko liikkeen. Askelsiirtymät pitäisi myös ottaa työn alle, niitä ollaan tehty kovin vähän. Muutenhan voittajaluokan liikkeet on oikein hyvällä mallilla. Voisi tosin olla korkea aika hankkia oikea metallikapula, että päästään sitä heittelemään ja tekemään pitoharjoituksia metallilla. :D Ei Mistiä vissiin pahemmin metalli ällötä ja ihan hyvinhän se tekee mm. metskuhyppynoutoa. Torstaina tehtiin voittajaluokan hyppynoutoa ja voi vitsit miten makeesti meni, vau! :)

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Kympin suoritus ja kunniapalkinto

Eilen koitti jännityksellä ja kauhulla odotettu päivä, kun oli aika taas astella kehään - tokokoekehään. Koe pidettiin Oulussa, Serti-areenalla. Tuomarina toimi Veijo Kinnunen, joka osoittautui tiukaksi mutta reiluksi tuomariksi. Alokasluokkalaisia oli 7 ja meidän suoritusvuoro oli toisena. Mennään samantien itse liikkeisiin koottuine selityksineen.

Luoksepäästävyys 10: Ei mitään ongelmaa, nätisti istuskeli sivulla eikä välittänyt tuomarista. :)

Paikalla makaaminen 8: Maahanmenoon tarvitsi tuplakäskyn kuten myös takaisin istumaan nousuun. Hienosti ja hievahtamatta kuitenkin makoili koko kaksiminuuttisen, joten oikein onnistunut suoritus. :)

Seuraaminen kytkettynä 8,5: Hurjan hyvävireistä ja innokasta seuraamista, ei mitään hajua mistä pistemenetykset. Olisiko perusasennot olleet tuomarin makuun huonohkoja, niistä ainakin jossain välissä huomautti. Misti myös muutaman kerran aivasteli seuruun aikana kuten se monesti seuratessa tekee. :D

Seuraaminen taluttimetta 9,5: Hihnaseuruuta parempi eikä Mistiä nyt aivastuttanutkaan. ;) Taas seurattiin niin tohkeissaan ja keskittyneesti, rakas Möösä <3

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9: Valmisteleva osuus jättebra ja käskyn kuultuaan meni hienosti maahan. Ei mitään hajua mistä piste lähti.

Luoksetulo 9,5: Misti jäi kuuliaisesti odottamaan ja tänne-sanan kuultuaan tuli mukavan vauhdikkaasti luokse, istui tiiviisti ja kauniisti eteen ja siirtyi hienosti sivulle. :) Puolikas lähti kuulemma siitä, että olisi saanut tulla vielä vauhdikkaammin luokse. Muuten ei mitään moitittavaa! Misti on niin fiksu, ettei se lähde rakettina juoksemaan, kun kuitenkin kohta pitää pysähtyä. ;)

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10: Kympin suoritus ilman muuta! Taas seurattiin niin hyvällä vireellä ja Misti jäi täpäkästi seisomaan käskyn kuultuaan (paremmin meni kuin treenatessa).

Estehyppy 10: Sulavasti hyppäsi esteen yli, jäi heti paikoilleen ja teki muutenkin täydellisen suorituksen. :)

Kokonaisvaikutus 10: Tuomari sanoi, että eihän siinä muuta kuin kympin olisi voinut antaakaan. ;) En muista totesiko hän mitään muuta, kovin oli harvasanainen tuomari tai sitten en vain kuullut mitään, kun olin niin fiiliksissä Mistin tekemisestä. :D

Tulos ALO1185,5 pistettäKP ja sijoitus 2/7.

                                                              (c) Noora Ronkainen

Eilinen oli oikeasti yksi mun maailman onnellisimmista päivistä! En vieläkään usko, että koe meni noin hyvin, mitä ihmettä! Misti oli niiiiiiin hienomahtavasuperparas, maailman mainioin ja taitavin koira <3 Se teki hommia mahdottoman hyvällä asenteella, sillä oli huippuhyvä vire alusta loppuun ja se näytti niin onnelliselta siinä tokoillessaan. Se katseli mua ja heilutti häntää, halusi selvästi tehdä töitä mamman kanssa ja näyttää parhaan osaamisensa. :) Siinä se toden totta onnistui! Misti toimi paremmin kuin treenatessa, todella siis skarppasi kokeessa ja tokoili epäilemättä parhaiten ikinä. Sillä oli varmaan jonkinlaista näyttämisen halua tai sitten sillä yksinkertaisesti vain oli niin kivaa. Tai varmaan molempia. Heti ensimmäisen seuraamisosion jälkeen mä olin niin iloinen ja vaan hymyilin Mistille koko ajan - ja Misti hymyili mulle. :) En muistanut enää jännittääkään, nautin vaan koetilanteesta ja toimivasta koirasta, oli niin mukavaa! Me siis onnistuttiin sekä liikkeiden että vireen osalta, voiko parempaa toivoa! Tekeminen oli teknisesti hyvää (vaikka ainahan jotain viilattavaa löytyy, kun on kyse tokosta) mutta vireen puolesta loistavaa! Mistiä ei haitannut, vaikkei palkkaa tullut eikä sen vire laskenut kertaakaan. Se selvästi vaan nautti tekemisestä ja työnteosta kuten kunnon työ- ja harrastuskoiran kuuluukin. :) Se ei häiriintynyt tai paineistunut yleisöstä, koepaikasta, liikkurista tai mistään muustakaan. Mitään muuta ei ollut Mistille sillä hetkellä olemassa kuin hän, minä ja toko. Välissä se saattoi vilkaista ympärilleen (mm. liikkestä seisomisessa, kun se oli paikoillaan ja minä olin palaamassa sen luokse), mutta ei sitä silti yleisö paljon kiinnostanut. Se keskittyi olennaiseen ja oli niin pirun innoissaan, seuraamisessakin se näytti lähtevän lentoon. :D

Mä en edes tehnyt ennen meidän suoritusta mitään kovin ihmeellistä. Leikittiin vähän vetoleikkiä (= kiskottiin hihnaa), jonka jälkeen mentiin kehään. Se ilmeisesti riitti vireen nostatukseksi tai sitten Mistin vire nousi ihan itsekseen koko koetilanteesta. Saattoihan se luulla, että meitä odotti taas agilitykisat, mutta ilmeisesti pettymys ei ollut kovinkaan suuri, kun piti sitten tokoilla niin antaumuksella. ;)
Ylipäätään taidettiin toimia aika hyvin koepäivän aamuksi... Mentiin koepaikalle kahdeksan maissa, kun koe alkoi yhdeksältä. Käytiin heti ensi töiksemme 20 minuutin aamulenkki, jonka jälkeen käytiin ilmoittautumassa ja katsastamassa koepaikka. Harjoiteltiin hallissa myös sivulta maahanmenoa paikkamakuuta ajatellen ja Misti meinasi haukahdella siinä. Tehtiin muutama toisto tuota myös luoksepäästävyysrivissä, mutta harmillisesti itse paikkamakuussa tarvittiin tuplakäskyt. Oli itse asiassa melko lähellä nollaantua koko paikkamakuu, jos olisi pitänyt kolmatta kertaa käskyttää, viuh! Silloin olisi napsahtanut kakkostulos, tosin hyvä sellainen. Sitten Misti oli autossa ennen kuin oli paikkamakuu. Meidän suoritusvuoro oli jo toisena, kun yksi koirakko oli pois, joten ei tarvinnut odotella ja hermoilla kovin kauan. Nuo olivat varmasti ihan hyviä tapoja toimia ennen koetta, joten samoin toimin varmaan jatketaan!

However, hyvä aloitus tokon uudelle aikakaudelle, koska nyt saatiin uutta motivaatiota jatkaa tätäkin lajia. Itse asiassa niinkin paljon, että meillä on seuraava koe tasan kahden viikon päästä. Ilmoittauduin vielä alokkaaseen, koska voi olla hyvä idea saada lisää kisakokemusta ja varmuutta, kun ei ole vielä liian vaikeata. Toki Misti osaa avoimen luokan liikkeet hyvin, mutta vähän on vielä viilattavaa. Katsotaan miten seuraava koe menee ennen kuin tiedän haetaanko koulari vai siirrytäänkö avoimeen.

Olen siis ihan tajuttoman onnellinen ja ylpeä sekä Mististä että itsestäni. Olen kuitenkin itse kouluttanut Mistin, joka on ensimmäinen harrastuskoirani, joten on vaikea kuvitella, että meillä meni noin upeasti. Ensimmäiseen kokeeseen verrattuna Misti oli aivan kuin eri koira! Arvostin tätä tokotulosta enemmän kuin meidän ensimmäistä nollaa agilityssä ja tämä onkin meidän uran kohokohta. Ei sillä, että toko olisi välttämättä agilityä vaativampi laji, ei se mielestäni ole, mutta kun meidän ykköslaji on agility ja ollaan tokossa kärsitty välillä vireongelmista. Ja kun ottaa huomioon sen kuinka vähällä toko on viime aikoina ollut ja ollaan treenattu vaan yksiksemme. Torstaina tosin käytiin Tessan kanssa tekemässä kenraalit, jotka meni myös hyvin. Kylläpä oli mahtavaa katsella meidän suoritusta videolta, hienolta se näytti. :) Sydäntä lämmitti myös se, kun meidän suoritukselle taputettiin ja pari kisaajaa kävi sanomassa, että meillä meni tosi hienosti. Niin meillä meni <3 Sijoituttiin siis toiseksi ja saatiin 10 euron Mustin ja Mirrin lahjakortti sekä tietenkin kunniapalkintoruusuke. Tuomari oli kuulemma sanonut, että varmaan ikinä ennen ei ole ollut alokasluokassa näin kovaa tasoa mitä eilisessä kokeessa oli. Kova tosiaan oli taso ja hyviä suorituksia nähtiin. Taisi tulla pari kakkostulosta ja loput olivat sitten ykkösiä. Linja oli tiukka ja kaikki pisteet olivat ansaittuja, mikä tuntuu erityisen hyvältä. Mitään säälipisteitä ei todellakaan herunut, vaan tuomari arvosteli varsin tiukasti. Rokotti pienemmistäkin kauneusvirheistä. Siksikin tuntuu huikealta, että saatiin tiukalta tuomarilta noin korkeat pisteet. :) Voisin mennä ilman muuta samalle tuomarille uudestaan!

Sitten vielä video kokeesta:


Ei muuten oltu tänään Kajaanissa agilitykisoissa, vaikka sinne oltiin ilmoittauduttu. Ensinnäkin siksi, että kukaan muu meidän seurasta ei lopulta päässytkään sinne, vaikka tosi moni oli ilmoittautunut. Oli silmätulehdusta, jalkakipua, juoksuja... Mulla ei huvittanut lähteä yksin ja maksaa kalliita bensoja yksinään. Eikä me oltaisi kyllä jaksettukaan, oltiin molemmat eilen ihan naatteja! Herättiin lauantaina neljältä ja sama homma olisi ollut sunnuntaina, turhan rankkaa siis. Pitää ajatella sekä omaa että koiran henkistä ja fyysistä hyvinvointia. ;) Kyllä noita agilitykisoja taas tulee! 

lauantai 5. lokakuuta 2013

Tokoa ja agia

Laitanpa alkuun vähän videota meidän parin viikon takaisista hyppytekniikkatreeneistä. Tehtiin perussarjaa ("maksikoiran esteväli 6 kengänmittaa, rimakorkeus noin 15 cm (ristikkäiset rimat 25 cm kannakkeesta")) ja kasvavaa sarjaa ("maksikoiran estevälit 6 - 7 - 8 - 9 kengänmittaa, rimakorkeus noin 15 cm (viistot rimat 25 cm kannakkeesta). Speedbump 4 kengänmittaa.")

Perussarja.


Kasvava sarja.


Huhheijakkaa, melkein kahden vuoden tauon jälkeen ollaan ensi lauantaina menossa tokokokeeseen Ouluun. Siis jo tasan viikon päästä! Voi herranen aika, kuinka paljon ihmistä voi hermostuttaa, ahdistaa ja jännittää. Rennot eivät fiilikset todellakaan ole toisin kuin agilitykisojen suhteen, joita en juurikaan jännitä. No, kokeeseen ilmoittauduttiin ja sinne sitten myös mennään, niih. En tosissani edes uskonut, että mahduttaisiin mukaan, kun niin myöhässä laitoin ilmoa menemään, mutta lukuisten peruutusten takia meille paikka aukesi. Joten tositoimiin joudutaan sittenkin, uups.

Miltäs meidän tokoilut nyt sitten näyttää:
Misti tekee yleisesti ottaen todella innokkaasti ja hyvällä vireellä, vaikkei palkkaakaan juuri satelisi. Keskiviikkona käytiin koulun kentällä vetämässä aika lailla kokeenomaiset treenit. Tehtiin kaikki liikkeet putkeen eikä palkkaa tippunut. Pidin myös liikkeiden välissä pienen tauon, jonka voisi olettaa kuluvan tuomarin arvioon liikkeestä. Misti teki aivan älyttömän hienosti töitä! Sillä oli erinomainen vire koko ajan ja se teki liikkeet sekä innolla että teknisesti oikein. Vire ei laskenut taukojen aikana eikä sitä tuntunut palkattomuuskaan haittaavan. "Kokeen" jälkeen palkkasin Mistin ruhtinaallisesti kunnon vetoleikillä sekä ruualla, sen pikkuneiti kyllä ansaitsi. :)
Eilen käytiin kanssa treenaamassa ja nyt vuorostaan palkkailin paljon ja halusin ylläpitää hyvää virettä. Misti teki taas huippuhienosti ja oli innoissaan, mainio neiti! Nyt en tehnyt liikkeitä missään oikeassa järjestyksessä, vaan miten sattuu ja tehtiin avoimen liikkeitä myös. Helmi oli molemmilla kerroilla mukana ja se varmasti sai Mistin yrittämään vielä kovemmin. Se on nimittäin kamalan mustasukkaista sorttia ja haluaa aina olla Helmiä parempi sekä tietenkin mamman suosikkikoira. ;) Haluttaisi melkeinpä ottaa mummukka mukaan koepaikalle ja touhuilla sen kanssa ennen Mistin suoritusta. Möösä saattaisi tehdä samanlaisella vireellä ja innolla töitä kuin täälläkin.
Haluaisin saada myös kunnolla ääntä koepaikalle. Siis ihan oikeasti mekkalaa kuten kovaäänistä puhetta, koirien haukuntaa, kuulutuksia yms. Sellaisessa melussa Misti keskittyy hienosti myös tokoon, mutta hiljaisuudesta ja tuijottavasta yleisöstä se paineistuu. Tai paineistui ainakin viime kokeessa. Toko on valitettavan hiljainen laji kun taas agilitykisoissa on tunnelmaa, elämää.

Tokoilut siis näyttävät tällä hetkellä oikein hyvältä, mutta kokeessa kaikki on mahdollista. Voi olla, että Misti ei pysty keskittymään olennaiseen tai se paineistuu koepaikasta/yleisöstä/jännittyneestä ilmapiiristä/minusta. Voi olla, että sen vire laskee eikä se tee samanlaisella innolla ja intensiivisyydellä töitä kuin mitä se tekee treenatessa. Koetilanne on kuitenkin aina sen verran erilainen ja jännittävä. Eikä asiaa auta yhtään se, että mua varmaan jännittää ihan hirveästi, minkä Misti tietenkin sitten huomaa. Se voi luoda sille lisää painetta ja epävarmuutta. Mun täytyy koota itseni ja mennä kokeeseen iloisella, rennolla asenteella. Täytyy ajatella, että mennään pitämään hauskaa tai tekemään jännästä koetilanteesta hauska. Pitää innostaa ja nostattaa koiraa ja saada sille hyvä moodi päälle. Koska parhaimmillaan Misti tekee todella hyvällä moodilla töitä ja on hyvinkin kiihkeä. Nyt en missään nimessä saa mennä koepaikalle liian aikaisin! Mennään silleen, että käydään kävelemässä ja ilmoittautumassa, sitten kävellään vähän lisää, leikitään, tehdään namin kanssa jotain kivaa ja sitten kehään. Misti voi olla myös autossa, mutta koepaikalla (hallissa) ei mielellään. Paikkamakuu on tietysti ensin, mutta sinne on turha mennä kovin korkeassa vireessä. Virittelyt on tehtävä hieman ennen omaa suoritusta, ettei vire ehdi pahasti laskea etenkään alun pitkissä seuraamisissa. Muistankohan muuten enää tokokoekäytäntöjäkään, on tainnut osittain painua unholaan. Tai muistankohan kuunnella liikkuria ja toimia tämän ohjeiden mukaan. Hehee.

Ykköstulos on ilman muuta toiveena niin kuin aina, mutta enemmän lähden tavoittelemaan sitä tekemisen iloa ja hyvää asennetta. En välitä tuloksesta, jos Misti on tehnyt hienosti töitä. Mitä sitten jos se nollaa jäävät ja varastaa hypyssä esteelle, jos ne voidaan laittaa yli-innokkuuden piikkiin. Välillä Misti nimittäin on sen verran innokas, että tekniikka kärsii eikä se sataprosenttisesti keskity - mutta se antaa sataprosenttisesti kaiken itsestään ja omasta ihanasta persoonastaan, mikä on tärkeintä. Leijuisin varmasti seuraavan kuukauden, jos Misti olisi tuollainen iloinen intoilija kokeessakin, mutta se saattaa olla liikaa toivottu.
Koska me ollaan oltu melko laiskoja tokoilijoita viime aikoina eikä olla käyty missään yhteistreeneissä vaan treenattu omiksemme, niin kaikki on mahdollista ja koetilanne voi olla hyvinkin haasteellinen. Mä en ole edelleenkään vaivautunut panostamaan tokoon tarpeeksi, koska agility on meidän ykköslaji, joten jossain määrin mennään kokeeseen huonosti valmistautuneina. Omatoimitreenit tuskin kunnolla riittävät, jos kokeenomaista tilannetta ei olla varsinaisesti harjoiteltu. Mutta se on mun moka, kun olen niin laiska tekemään enemmän tokon suhteen. En siis ihmettele, jos tämäkään koe ei onnistu tai ole edeltäjäänsä parempi, mutta silloin syy on täysin minun ja oman laiskuuteni. Mutta totta kai haluaisin onnistua, voi kuinka toivonkaan, että me tällä kertaa Mistin kanssa onnistuttaisiin tekemään hyvä koe. Haaveita, haaveita.

Olen utelias näkemään, että miten Misti toimii kokeessa nyt, sen ollessa melkein 3-vuotias. Kuinka paljon se on kehittynyt henkisesti ja aikuistunut. Toivon, että kertyneillä kokemuksilla ja esimerkiksi agilitykisareissuilla on ollut positiivinen vaikutus. Haluan myös nähdä onko erilaisilla lähtökohdilla vaikutusta tulevaan kokeeseen. Tällä tarkoitan sitä, että ollaan jätetty toko vähemmälle eikä tahkottu sitä niin kuin joskus aikoinaan. Olen tehnyt lyhyempiä treenejä ja muutenkin harjoitellut hieman eri tavalla. Ehkä näillä asioilla olisi ollut positiivinen vaikutus Mistin tekemiseen niin että tuleva kokeemme ei olisi samanlainen katastrofi kuin ensimmäinen. Koska tokouramme lähti käyntiin karmealla tavalla enkä ole vieläkään täysin toipunut debyytistämme. Ehkä siksikin lähdemme kokeilemaan uudelleen vasta nyt. Toisaalta, tämähän on vain tokoa eikä mitään sen kummempaa, ei elämää suurempaa. Kun vielä iskostaisin tuon kaaliini...

Jäädään siis jännityksellä ja kauhulla odottamaan mitä tuleman pitää! Jos jollain on antaa hyviä vinkkejä miten menetellä ennen koetta ja toimia koepäivän aamuna, niin neuvoja otetaan mielellään vastaan! Alokasluokka on muuten yhdeksän aikaan aamulla, hmmm, me ei olla varmaan ikinä Mistin kanssa tokoiltu siihen kellonaikaan. Treenit painottuu iltapäivään/iltaan, mutta nyt joudutaan tokokokeeseen aamulla, voi taivas.

Sitten agilitystä lyhyesti. Ollaan harjoiteltu kotosalla jaakotusta ja saksalaista ja mehän osataan! Ajattelin alkaa kotona treenailla erilaisia ohjauskuvioita, jotta osaisin enemmänkin kuin sen valssin ja persjätön... Torstain treeneissä tehtiin kakkosluokan rataa, joka tehtiin Mistin kanssa joka kerralla nollaratana. Tehtiin rataa myös toisin päin ja nolla paukahti siinäkin! Mehän osataan myös kakkosten ratoja, jee. :) Tällä kertaa yritin keskittyä ohjaamaan kunnolla, ja olin kuulemma ohjannut ja liikkunut huomattavasti paremmin. Eli heti, jos keskityn kunnolla ohjaamaan, tulee nollia? ;) Mutta hyvin sujui, Misti vain jäi musta jälkeen, joten sitä vauhtia pitäisi saada. Kai sitä tulee varmuuden myötä ja silloin, kun annan koiralle selkeät ohjeet. Yritin ohjata myös äänettä ja eipä se koiraa hetkauttanut, hyvin meni silti. Nyt yritän jatkaa äänetöntä ohjausta ja sitä hyvää ohjausta myös eli keskityn kunnolla ja liikun hyvin.

Tässäpä vielä videota torstain treeneistä:
Seuraavat agilitykisat meillä on ensi viikon sunnuntaina Kajaanissa, joten rankka viikonloppu tiedossa. Lauantaina tokokoe ja sunnuntaina agilitykisat, huhhuh! Ehkä me selvitään, tuloksista en mene takuuseen!