lauantai 26. marraskuuta 2011

Laiskaakin laiskempi viikko

Meillä on ollut aika toimeton viikko, lähinnä koirien osalta. Mulla on koeviikko ja viime viikolla oli yhteensä neljä koetta, vielä olisi kolme jäljellä. Lisäksi sairastuin flunssaan ja olo on sen mukainen. Hirveästi ei siis ole ollut energiaa tehdä mitään: ei lenkkeillä, ei treenata, ei leikkiä, ei yhtään mitään. Mua ei ole tarkoitettu minnekään sängynpohjalle, vaan haluaisin olla koko ajan menossa ja tehdä sitä sun tätä. Siispä tämmöinen laiskottelu ei tunnu ollenkaan kivalta ja poden huonoa omaatuntoa, kun koiratkin ovat jääneet niin vähäiselle huomiolle. Ja kun vielä olisi lyhyitä koulupäiviä, niin ehtisi hyvin ulkoilla valoisan aikaan, ärsyttää!

Meillä on tällainen talvimaisema täällä Kuusamossa :) 


Eilen olin kummipojan synttäreillä ja tunsin oloni jo sen verran tervehtyneeksi, että lähdettiin tänään pentukouluun.  Muutamaan viikkoon ei olla treenattu koulutuskentällä ja viimeksikin jouduin jättämään väliin, niin Mistipä teki tänään tosi innostuneesti. Tein vähän kaikenlaista, alon ja avon liikkeitä sekaisin. Yksilöopetusta saatiin seuruussa ja jäävissä liikkeissä ohjaajan liikkuroimana. Ohjaajan mukaan meni tosi hyvin ja Misti osaa sekä seurata oikeanlaisesti että jäädä jäävissä heti paikalleen. :) Pikkuneiti tekikin varsin mallikkaan suorituksen eikä itsellänikään ollut moittimista. Hyvin jo erottaa jäävät toisistaan, loistavaa. Mulle vain tuottaa vaikeuksia muistaa odottaa liikkurin ohjeita, kun on tottunut aina itse antamaan käskyt ja päättämään tempon. Tässä siis on treenaamisen paikka. ;)  Omikseni tein Mistin kanssa kaukkareita, noutoa, luoksetuloja ja uutena asiana maahanmenoa luoksetulon yhteydessä voittajaluokan tyyliin. Äkkiä Mipsukka tajusi idean ja painui maahan kesken luoksetulon. Otin myös normi pysähtymisiä, jottei tyttö unohda seisomaan jäämistä. Avoimeen luokkaanhan tässä ollaan ensiksi kuitenkin menossa. :D Tänään ei muuten kertaakaan ennakoinut luoksetuloissa (!). Vaadin Mistiltä välillä haukkumista eikä ympäristön vaihdos ja toiset koirakot haitanneet yhtään. Röyhkeä haukkuhan sieltä pääsi ja palkaksi lelu. Onhan se varmaan helppoa, kun rakastaa omaa ääntään. ;) Nyt kun vielä oppisi haukkumaan muillekin niin saisin siitä haukkuvan hakukoiran, se tuntuisi helpommalta opettaa kuin rullailmaisu.

Ennen pentukouluun menoa käpsyteltiin hetki kaupungissa. Pari viikkoa sitten kokeilin pentukurssilaisten kaupunkikävelyllä Mistin jättöä kaupan eteen ja tänään halusin kokeilla uudelleen. Kävelin vain siihen nurkan taakse ja vakoilin mitä Misti tekee. Vinkuminenhan se alkoi ja kerran yltyi kunnon haukuksikin. Sitten jätin ihan muutamaksi kymmeneksi sekunniksi odottamaan ja palasin heti takaisin, kun oli hiljaista. Siitä isot kehut ja olihan se jälleennäkeminen niin riemukas. Muutama toisto siihen eikä kuulunut enää pihaustakaan. Saattoi ihmiset vähän ihmetellä, kun kävelin siinä edestakaisin ja kyttäsin välillä nurkan takana kuin joku koiravaras. :D Hulluja nuo koiraihmiset. Tätä kauppajuttua aletaan treenaamaan enemmän, koska syksyllä ollaan menossa BH-kokeeseen. Jouduin ottamaan Mistiltä hetkeksi hihnan pois, kun irrotin sitä kaupan seinästä, eikä tyttö ollut aikeissa lähteä mihinkään. Iloinen ja innokas sivulletulo, hihna kaulaan ja menoksi. Joskus ihailin tällaisia koiria, jotka pysyy omistajan hallinnassa missä vaan ja tottelee joka tilanteesa. Nyt mulla itselläni on sellainen <3 Ainakin melkein.

Kotona ollaan tehty vähäsen seuraamista, ihan hyvää on. Noita käännöksiä ja pysähtymisiä tehdään nyt enemmän eikä ole ollenkaan pahoja. :) Estehypyn treenaamisessa ollaan kunnostauduttu ja hyvin Misti jo pääsee yli esteestä, joka on sen oman sää'n luokkaa. Jää toiselle puolelle ja hyppää riittävän kauas, apuna käyttelin alustaa. Ruutuakin ollaan tehty ja neiti on niin pätevä! Lelu siellä on yleensä apuna, mutta menee ilman sitäkin suht mallikkaasti. Kiva liike sekä Mistin että minun mielestä :) Eli eiköhän tämä tästä, hyvällä mallilla me oikeasti ollaan, mä vaan vaadin taas liikoja. Kotona Misti vaan nukkuu koko ajan eikä sitä saa aamulla edes ylös. Tosi turhauttavaa kiskoa koira aamulla sängystä, kun ei meinaa vapaaehtoisesti nousta. Laiskimushan se on kotosalla, treenikentällä voisi olla tulta ja tappuraa, tänään ainakin oli :)

                                Näillä kahdella sankarilla on nykyään niin viileät välit :(


tää höpsö pikku naama <3


kiekon kyttäystä...

Syöksy! 

                                          "Mä sain sen, lällällää!"

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Kun toko takkuaa, kaikki takkuaa

Joka toisessa päivityksessä pääsen kehumaan meidän edistystä tokon suhteen ja joka toisessa taas voivottelemaan epäonnistumisia. Tällä viikolla on vähän tuntunut siltä, ettei Misti keskity ja tee samalla tavalla kuin aikaisemmin. Se pälyilee muualle ja ajatukset on toisaalla. Voisi kuvitella, että juoksut pukkaisivat päälle, mutta nekin meni jo pari kuukautta sitten. Kyllä kai se ihan hyvin tekee, mutta Misti ei todellakaan ole nyt täysillä mukana. Eihän M ole koskaan ollut mitenkään kovin motivoitunut ja innokas tokoilija tai ainakaan siitä ei mitään intoa pursua ulospäin. Mutta nyt tuntuu, että ei tästä tule oikein mitään. Tulee vaan takapakkia eikä ikinä päästä kokeeseen. Ulkopuolinen ei välttämättä huomaisi mitään eroa, mutta tunnen sen kyllä itse, nyt ei kaikki suju kuin elokuvissa. Ja kun tietää, millainen Misti parhaimmillaan on, niin kyllähän tämä ihmetyttää ja harmittaa. Itseäni saan kyllä osittain syyttää, kun olen tappanut Mistin intoa treenaamalla liian usein ja liian paljon kerrallaan. Mutta monesti tulee aika avuton olo, kun toinen on niin hitaasti lämpenevää sorttia eikä syty oikein mihinkään silmänräpäyksessä vaan sillä kestää oman aikansa. Niin kuin äiti sanoo; Misti on kuin täi tervassa, hidas joka suhteessa. Onhan Mipsukka aivan ihana tapaus muuten, mutta niin kovin flegmaattinen etten tiedä mihin asti sillä potkua riittää. Kyllähän vilkkaan ja aktiivisen koiran kanssa harrastaminen olisi huomattavasti helpompaa. Agilitystä se varmasti innostuu, mutta siinä vastaan voi tulla koko. Sain aikoinani noottia siitä, kun olin pettynyt Mistin tekemiseen ja intoon (tai innottomuuteen) mutta kun elän Mistin kanssa päivästä toiseen, niin sen oppii pakostikin tuntemaan, enkä peru sanojani sen rauhallisuudesta ja tietynlaisesta ponnettomuudesta. Ainakin sain helpon koiran ensimmäiseksi bortsuksi, jos en muuta :D Mististä on hyvä aloittaa harrastaminen ja kisaaminen, ja tehdä kaikki mahdolliset virheet ja yrittää samalla räpiköidä eteenpäin. Seuraavan koiran kanssa on taas kummasti viisaampi ja osaavampi. Ja koska linjakin menee mitä luultavimmin vaihtoon, niin saan tuskin toista yhtä rauhallista koiraa.

Tänään käytiin tokoilemassa läheisen koulun kentällä. Siellä Misti lähinnä pällisteli ja nuuskutteli, ja mun piti koko ajan hakea sen huomiota. Käytiin kentällä aiemminkin viikolla ja silloin oli ihan eri ääni kellossa, hyvä ja keskittynyt meininki! Nyt ajattelin kokeilla vireennostatuksena haukuttamista, jotta Misti vähän heräisi ja tekisi paremmin hommia. Seuraamiseen se ei ainakaan vaikuttanut positiivisesti, M edisti ja kontaktikin katoili. Luoksetulot oli kuitenkin nopsat, ja hyvin istui eteen ja siitä sivulle. Sitten päätin kuitenkin rauhoittaa tilanteen ja tein parin minuutin paikkiksen. Kerran taisi nousta, josta kovat torumiset ja takaisin maahan. Sen jälkeen Mistin häntä vispasi, kun neiti halusi kovasti miellyttää ja tehdä onnistuneen suorituksen. Sitten tehtiin kaukoja, ei moittimista, ja seuraamista joka oli ihan ok. Lopuksi estehyppyä ja kauhukseni huomasin, että eihän Misti saa estettä ylitettyä ottamatta siitä vauhtia! Korkeus oli Mistin oman sää'n luokkaa, mutta siltikään ei saanut puhtaita hyppyjä aikaiseksi. Kokeilin eri etäisyyksiltä, mutta no way, mini-bc ei pääse. Nyt en kyllä yhtään tiedä mikä neuvoksi tähän, eihän se voi kokeessa kovin matalaltakaan hypätä. Sinne meni siis kymppi siitä liikkeestä, huhheijakkaa.

Muoks. Nyt illalla tehtiin hieman tokoa autotallissa, ja tällä kertaa Misti teki tosi hyvin ja keskittyneesti. Otin vähäsen seuraamista, jääviä, pari luoksetuloa ja kosketusalustaa. Ei mitään moitittavaa tekemisessä tällä kertaa! :) On se kumma, miten mieliala ja innostus koirallakin heilahtelee laidasta laitaan ja vielä saman päivän aikana. Löysin autotallista sopivasti neljä punaista pientä sankoa, joita käytän sitten ruudussa. En oikeita ruutukartioita nyt mistään löytänyt, joten nuo saa luvan kelvata ja ajanevat asiansa ihan samalla tavalla.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Mites se treenitauko..?

Pakko tunnustaa heti tähän alkuun, etten malttanutkaan pidättäytyä tokon treenaamisesta, damn! Ensimmäisen viiden päivän jälkeen treeni-into nosti taas päätään, joten pakkohan se oli ottaa namit ja naksutin kouraan ja painua ulos treenaamaan. En ymmärrä, miten olen niin innostunut tokosta, sehän on pilkunviilaamista pahimmillaan? Tai ehkä me ollaan tehty siitä sen verran kivaa, että on innostusta treenata ja hioa tekniikoita. Ja mikäs siinä, kun nykyään en yritä enää yksinäni, vaan myös toinen osapuoli, pikkuinen Misti, innostuu. Nouto on Mistin mielestä ihan super, se innostuu tavattomasti kapulan nähdessään ja hypähtää sivulle odottamaan nouda-käskyä. Sukkelaan juoksee kapulalle, ottaa sen suuhun ilman suurempia ällöttelyitä ja palauttaa sen nätisti. Nyt vaan vaihdoin luovutusasennon eteentulosta perusasentoon. Mistille tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa istua kapulan kanssa tiiviisti eteen koskematta sillä minua, joten luovuttakoon sitten suoraan sivulle. Me ei luultavastikaan tulla kisaamaan pk-lajeissa, joten perusasennossa luovutus ei haittaa. Ollaan nyt muutamia kertoja treenailtu noutoa uutta luovutusasentoa käyttäen ja Misti meinaa vielä hakea eteen, mutta käsiavulla ohjaan sivulle ja siinähän se istuu kapula suussa niin kauan kuin sanon "kiitos". Kyllä tuntuu hienolta nähdä Misti istumassa sivulla kapula suussa katse kohdistettuna minuun kuin paraskin palveluskoira. Tehty työ tuottaa tulosta! :) Voin yrittää napata tästä kuvankin, tai siis saada jonkun muun nappaamaan.

Keskiviikkona käytiin kaupungilla treenaamassa. Mentiin koirakerhon toko/bh-yhteistreeneihin yhden koulun pihalle, mutta eihän siellä ollut meidän lisäksi muita, äh. Tokoiltiin Mistin kanssa siis yksiksemme ja tyttö teki tosi hienoa työtä! Viereisellä kentällä pelasi pikkupoikia jalkapalloa ja pallo lensi välillä meidän lähelle, mutta Mipsukka ei paljon välittänyt. :) Tehtiin seuruuta, kaukoja, paikkamakuuta ja luoksetuloa namien, lihapullien ja narupallon kanssa. Misti oli koko ajan vapaana ja hyvin hallinnassa, ei puhettakaan että olisi lähtenyt jonnekin seikkailemaan. Heti alussa laitoin sen paikkamakuuseen, hyvin pysyi. Sitten tehtiin melko pitkää seuruuta ja hyviä vauhtiluoksetuloja. Leikittiin tietty myös ja innoissaan Misti tuli aina lelun kanssa mun luokse ja leikki hyvin. On se niin helppoa pitää hallittavissa olevaa ja tottelevaista koiraa irti melkein missä vaan. Sitten käveltiin yhdelle toiselle kentälle mikä oli jäähallin, skeittiparkin ja kävelytien vieressä. Eipä ollut ongelmia sielläkään, loistavasti keskittyi tokoon ja leikkimiseen. :)

Tokossa eniten edistystä on tapahtunut ehkä seuraamisessa, oikeastaan kontaktissa. Teen nykyään aika pitkääkin seuraamiskaaviota, joka sisältää jonkin verran käännöksiä ja pysähtymisiä, mutta enimmäkseen suoraa. Misti pitää hyvin kontaktia koko ajan ja paikkakin pitää pääosin hyvin. Ei jätätä enää eikä myöskään edistä, voisin sen verran nyt yleistää. Eli oikeastaan sekä kontakti että paikka toimii hyvin, olen niin iloinen! Käännökset oikealle edelleenkin ok, mutta vasurit vaatii vielä paljon treeniä. Pysähtymisiäkin pitää tehdä enemmän. Tänään tehtiin seuruuta myös hihnan kanssa, ihan kivasti meni.
Normaali perusasentokin on parantunut, eikä siitä tarvitse enää juurikaan huomautella.

Kaukot on ihan älyttömän kivat, ei enää hiimaile eteenpäin, vaan vaihtaa usean metrin etäisyydeltä nopeasti ja hyvin. Käytän sekä käsimerkkiä että suullista käskyä, mikä onkin onneksi sallittua kokeessa.

Lainasin tänään kirjastosta muutaman koulutusoppaan. Mukaan tarttui Koirakuiskaaja, 101 koiratemppua ja Tavoitteena huippukoira. Jälkimmäinen kuulostaa tosi lupaavalta, se keskittyy pääasiassa tokon saloihin ihan ylempien luokkien liikkeitä myöten unohtamatta saalisviettiä, viretilaa yms. Tuore painos viime vuodelta, tekijöinä malikkaharrastajat Susanna ja Juha Korri. Kovasti odottelen Salme Mujusen Tie Tottelevaisuusvalioksi-opusta palautuvaksi kirjastoon, sitä on kovasti kehuttu ja sen lukemisesta on varmasti hyötyä tokon harrastamista ajatellen. Löysin tänään sattumalta tuon koiratemppukirjan. Haluan opettaa Mistille myös ns. turhanpäiväisiä temppuja, mutta pää lyö sen verran tyhjää, etten itse keksi enää uusia, joten tuosta saan varmasti jotakin vinkkiä ja aletaan Mistin kanssa myös temppuilla enemmän. Kaikkia temppuja ei tosiaankaan ole tarkoitus opettaa, kunhan edes muutamia. ;)

Muutama kuva väliin, ettei näytä niin kamalan pitkältä tämä teksti.

Lällällää! 


<3


Mitäs me ollaan muuta tehty... Ainakin lenkkeilty! Ollaan tehty koirien kanssa joka päivä melko pitkiä lenkkejä sekä hihnassa että vapaana. Sain toisen flexinkin mummolan edesmenneen koiran jäljiltä, joten sekä Helmille että Mistille on nyt omat. Viime viikolla kävin ostamassa uudet valjaat (Misti tuhosi entiset) sekä Mipsuttimelle uuden pannan. Kyseessä punaiset Hurtta Collection-heijastinvaljaat, jotka menee molemmille koiruuksille, kunhan hieman säätelee (paitsi etten osaa säädellä :p). Mistin panta on ihan normaali musta nylonpanta, tykkäsin kun oli niin yksinkertainen ja kevyt ja saa helposti muovilukolla/klipsulla kaulaan. Misti söi edellisen pannankin, joka oli nahkainen. Tuota uutta tuskin tulee heti halu napostella ;)

Syöminen on edelleen heikolla mallilla, vaikka vaihdettiin Jahti&Vahti Energiaan. Mä en tajua, miten tuo koira elää, vaikkei syö päivän aikana paljon mitään! Helmi taas on aina nälkäinen sikapossu, vaikka syö sellaiset 3-4 dl kevytnappulaa päivässä. Kunhan nyt ilmat kylmenee, niin Helmi saa lisänä energianappulaa. Eikö kevyestä ja energiasta pitäisi tulla suunnilleen normiruoka (maalaisjärjellä ajatellen)? :D
Joskus saan Mistin pakkosyötettyä ns. käänteispsykologiaa käyttäen: Jos ruoka on kupissa eikä Misti aio sitä syödä, alan huudella olematonta Helmiä (olematonta siksi, ettei se ole silloin lähimaillakaan). Sen jälkeen Misti porhaltaa suorinta tietä kupille ja alkaa syödä. Ikään kuin siis pakotan sen syömään, mutta Misti ei tajua vihata minua. Olen siis bordercollietani askeleen edellä. ;) Sama juttu ulkona, pistän kupin tarkoituksella Helmin lähettyville, joka varmasti sopivan tilaisuuden tullessa tyhjentäisi Mistinkin ruokakupin. Silloin mini-bc:llä ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa kuin syödä, tärkeintähän on ettei Helmi saa mitään. :D

Kuvia yritän saada heti huomenissa, nyt ei ole uutta matskua! Täällähän on jo vähän lunta, joten koetan saada lumisia kuvia Mistin toisesta talvesta.

Muoks. Tänään (sunnuntaina 6.11) oltiin taas pentukoulussa ja loppuun tehtiin seuruuta, siten että ohjaaja liikkuroi. Mistillä meni tosi kivasti se pikku pätkä mitä tehtiin; käännös vasemmalle ja oikealle sekä täyskäännös. Olen niin ylpeä mun pikkuisesta! <3

Se lupaamani lumikuva kaunottaresta.


On niin helppoo olla pikkuinen bordercollie vaan ;)