maanantai 27. huhtikuuta 2015

Misti luonnetestissä

Eilen Misti kävi siis luonnetestissä Lempäälässä. M oli vuorossa vasta iltapäivällä, joten mikään kiirus ei onneksi ollut. Tuomareina toimivat Irene Puputti ja Marco Vuorisalo. Olin ymmärtänyt näiden kahden olevan ihan pidetyt ja hyvät tuomarit - itse kun en halunnut viedä liian lepsulle tuomarille enkä sellaisellekaan, joka ei erilaisia koiria tarpeeksi ymmärtäisi.
Mitään isoja yllätyksiä ei oikeastaan tullut, testi oli aivan Mistin näköinen ja olinkin odottanut sen sijoittuvan juuri niihin osa-alueisiin kuin se sijoittuikin.

Toimintakyky: +1 Kohtuullinen
Terävyys: +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu: +2 Kohtuullinen
Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
Temperamentti: +3 Vilkas
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma

Yhteensä +174, laukausvarma, hyväksytty

Misti oli mielestäni koko testin ajan varsin varma ja tasapainoinen eikä tuntunut juurikaan kuormittuvan. Se pystyi selviytymään kaikesta ja palautumaan. Misti oli yllättävän rauhallinen eilen, koska normaalisti se on aika vilkas tilanteissa, joissa ehkä tehdään jotain. Tuomaria se meni tervehtimään ystävällisesti, jonka kanssa myös leikki tosi kivasti. Innoissaan Misti veti keppiä, tarjosi pari kertaa minulle, mutta leikki tuomarin kanssa hyvin. Tuomarin sanoin selvästi nauttii leikistä, mutta sellainen viimeinen syvä ote puuttuu, ote elää ja on vähän levoton. Siitä kai jäi suuri taisteluhalu kiini. Olin ajatellut, että Misti saa taisteluhalusta joko kohtuullisen tai suuren, riippuen juurikin otteesta.

Kelkkaa, jolla mitattiin toimintakykyä ja rohkeutta, Misti tuijotti pitkään. Jossain välissä se alkoi haukkua sitä ja kävi minun selän takana. Ei kai kuitenkaan yrittänyt minua siinä puolustaa, heitti vaan susille. :D Meni kuitenkin sitten kelkkaa tutkimaan, kun yhdessä katsottiin mikä se oli. Yllättävän pitkään jouduttiin siinä kelkalla kykkimään ja Misti menetti sitten kiinnostuksensa siihen.

Kovuutta mitattiin sateenvarjo- ja tynnyritestillä. Kun käveltiin Mistin kanssa seinämän viertä, nurkan takaa räpsähti sateenvarjo eteen. Vähän Misti taisi hätkähtää ja minä tein vahingossa jonkin oudon pakkoliikkeen, vaikken siis säikähtänyt. Takaisin nurkalle tullessa Möösä vähän meni selkä matalana, mutta kuitenkin ihan reippaasti. Jatkettiin siitä suoraan eteenpäin ja sitten takaa vyöryi tynnyri. Misti hätkähti sitäkin, väisti ja katsoi sitä. Kun jatkettiin kävelyä, Misti taisi mennä ihan normaalisti eikä siis todellakaan lamaantunut tai mitään. Tynnyrille palatessa meni reippaasti eikä pelännyt sitä. Minun käskettiin mennä heti tynnyrin luo kyykkyyn, mitä vähän ihmettelin, koska olisin toivonut Mistin saavan ensin itse mennä sen luo. Mutta ei tynnyri pelottanut tai juurikaan enää edes kiinnostanut, kun sen luona oltiin.

Terävyyden ja puolustushalun testi toi minulle pienen yllätyksen. Meidän normaalisti kävellessä ja sitten tuomarin tullessa meitä uhkaamaan, Misti oli todella pitkän aikaa hiljaa ja liikkumatta. Vaikka tuomari tuli uhitellen ja keppiä viuhtoen kohti, Misti vain tuijotti herkeämättä. Sitten kuitenkin kun tuomari pääsi tarpeeksi lähelle, Misti räjähti, yritti käydä kai kiinni ja haukkui raivokkaasti. Kun tuomari tuli mukavia puhuen luokse, Misti heilutti häntää, oli ystävällinen ja lähti hienosti tuomarin mukaan. Tämä oli yllätys siksi että olin odottanut Mistin alkavan haukkua ja raivota jo paljon aiemmin ja olleen hyökkäyksen jälkeen epäluuloinen tai jopa hyökkäävä. Pentunahan Misti oli toisinaan todella vihainen vieraille miehille ja saattoi käydä kiinni, mutta enää sitä ei näköjään sillä tavalla näy. Tuomari sitten loppulausunnossa sanoi, että Mistillä on niin korkea ärsytyskynnys, että se piti ajaa jotenkin todella ahtaalle ja viedä tilanne niin pitkälle, että reaktio aikaan saatiin. Mutta sitten kun reaktio saatiin, se meni ikään kuin yli ja tuli todella voimakkaana ja täysillä.

Pimeässä huoneessa mitattiin myös käsittääkseni toimintakykyä. Misti jäi toisen tuomarin kanssa ja minä menin koiraa houkutellen pimeään latoon toisen tuomarin kanssa. Menin istumaan tuolille ja sitten Misti päästettiin vapaana etsimään minua. Pitkään aikaan se ei minua löytänyt, vaikka käveli ihan vierestä. Tuomari välillä tömisteli lattiaa ja leikitteli taskulampulla, mutta M ei ilmeisesti juuri reagoinut siihen. Aika hitaasti se latoa tutki ja minua etsi, mutta lopulta löysi.

Sitten oli vielä terävyyttä ja puolustushalua mittaava seinäkoe, jossa Misti jätettiin yksin seinään kiinni minun mennessä nurkan taakse piiloon. Tällä kertaa naistuomari tuli Mistiä uhkaamaan samalla lailla kuin aiemmassa hyökkäystestissä. Taas Misti oli pitkään hiljaa ja hievahtamatta, kunnes sitten alkoi haukkua ja raivota kuten aiemmin. Antoi kuitenkin tuomarin tulla luokse ja viereen silittämään. Tuomarin mukaan Misti kuitenkin lopussa selvästi väistää ja haluaa pois tilanteesta, vaikka uhitteleekin. Terävyyden ja puolustushalun osa-alueista mietin, että Misti voisi saada niistä myös suuret ja terävyydessä jopa jäljelle jäävin hyökkäyshaluin, mutta tämä kohtuullisuus on hyvä juttu ja pisteiden valossa ilmeisesti myös se toivotuin.
Oli tosi hyvä, että ainakin toisessa hyökkäyksessä uhkaaja oli miestuomari, koska miehet ovat Mistille naisia pahempia. Ja kun en hae mitään helppoa läpipääsyä vaan todellista reaktiota, niin halusin totta kai nähdä reaktion juuri miesuhkaan. Mielestäni Mistiä olisi voinut uhata vähän kovemminkin, mutta ehkä tuomarit päättivät olla aavistuksen hellempiä, kun olin alkuhaastattelussa kertonut Mistin peloista ja epävarmuuksista miehiä kohtaan. Mistille ei näköjään myöskään jäänyt mitään traumoja miehistä, kun se oli ihan kaveria tuomarien kanssa ja oikein kerjäsi loppuhaastattelua odotellessa yhdeltä mieheltä silityksiä. :D

Viimeisenä laukaukset. Olin aiempaa testiä katsoessa itse säpsähtänyt laukauksia ja pelännyt tekeväni niin myös Mistin kanssa ja pilaavani kaiken sillä. Laukaustilanteessa me oltiin kuitenkin hieman kauempana. Eka laukaus tuli silloin, kun oltiin liikkeessä ja kävelemässä takaisin päin. Misti höristi korviaan ja nosti häntäänsä ja yritti vetää ääntä kohti. Sitten meidän piti pysähtyä kuuntelemaan seuraavaa laukausta. Sama homma, korvat ja häntä terhakkaasti pystyssä ja veto ääntä kohti. Oli siis selvästi utelias ja kiinnostunut laukauksista, mitä tuomarikin lopussa sanoi. Ei minkäänlaista pelkoa, paineistumista tai poispäin vetämistä. Aivan huippuhienosti Misti laukaukset suoritti, vaikka niitä harvemmin kuulee. :) Se lienee luonnostaan laukausvarma - Mistin molemmat vanhemmathan ovat laukausvarmoja ja paljon niitä suvustakin löytyy, joten sinänsä ei niin yllättävää. Veikkasin, että Misti olisi joko laukauskokematon- tai varma, mutta toki jälkimmäinen miellyttää eniten ja laukaukset ovat itselleni tärkein ja totuudenmukaisin asia luonnetestissä.

Ihan siis mielenkiintoinen kokemus, vaikken mitään uutta tavallaan oppinutkaan - tunnen tuon koiran kuitenkin sen verran hyvin. Yllättävän vähän Misti tosin minusta siellä välitti tai minuun tukeutui. Kun palasin nurkan takaa tai kun piti kutsua Misti luokse, se oli ehkä vähän epäuskoinen tai kenties jopa pettynyt minuun, kun sen yksin jätin. :(
Loppulausunnossa tuomari sanoi, että Misti ei ole sieltä pehmeimmästä päästä ja osittain taisteluhalun ansiosta selviytyy tilanteista ja uskaltaa mennä hyvin eteenpäin. Temperamentin puolesta se olisi voinut olla myös kohtuullisen vilkas, koska ärsykkeen ja reaktion välinen aika oli niin pitkä. Kuitenkin se lausuttiin vilkkaaksi, koska se oli kaikessa mukana ja reagoi kaikkeen mihin pitikin. Eikä kyse ollut kuulemma siitä, etteikö se olisi nähnyt ja kuullut asioita, mutta Mistin ärsytyskynnys on niin korkea, että reaktiot tulivat myöhään. Tuo hieman rauhaton-kohta itseäni tavallaan ihmetytti, koska Misti oli mielestäni hurjan rauhallinen koko ajan. Ilmeisesti tuota hermorakennetta kuitenkin tarkoitettiin tässä toisessa merkityksessä, kuormittumisessa tai sellaisessa.


Tulin tämän luonnetestin perusteella siihen tulokseen, että kyllä normaalin tervepäisen koiran tulisi tuosta ihan kohtuudella selvitä. Etenkään laukaukset eivät tuntuneet kauhean kovilta ja muutkaan osa-alueet eivät vaikuttaneet miltään ylitsepääsemättömiltä. Miksi sitten niin moni esimerkiksi bordercollie ei pääse luonnetestiä läpi? Usein näkyy kosahtavan juurikin laukauksiin, mutta varsin usein myös ala-arvoisiin pistemääriin. Jotkut kasvattajat selittelevät läpipääsemättömyyttä esimerkiksi elämänkokemuksen puutteella, mutta mielestäni se on vain tekosyy vaikkapa kolmevuotiaan kisakoiran lte-hylsylle - joka kaiken kukkuraksi kosahtaa juuri laukauksiin, mitä elämänkokemusta niihin muka tarvitaan? 
Sitten yllättävän moni käyttää näitä luonnetestistä pompanneita koiria jalostukseen, kun pennut on saatava. Mielestäni kukaan fiksu ja vastuullinen kasvattaja ei tällaisia koiria "jalostukseen" käytä, etenkään laukausalttiita. En ottaisi luonnetestiä reputtaneesta koirasta pentua. Tai edes kasvattajasta, joka luonnetestihylsykoiraa on käyttänyt tai aikonut käyttää. En varmaan ottaisi sellaisestakaan vanhemmasta, jonka sisaruksilta tai lähisuvusta löytyy paljon hylsyjä. En kyllä ottaisi monista sellaisistakaan, jotka ovat luonnetestin läpäisseet, mutta se onkin asia erikseen. 
Ja jos joku kasvattaja väittää, ettei vaikkapa laukausalttius periydy niin kyllä se kuulkaa periytyy, tästä löytyy esimerkkejä... Sitten ne kasvattien hylätyt luonnetestit jätetään laittamatta kotisivuille - ihan kuin ne sillä mihinkään häviäisivät tai hyväksytyksi muuttuisivat. Ja hei koiranet on olemassa, sieltä ne kaikki löytyvät kumminkin, joten suotta niitä piilottelemaan. :)  
Joku voisi väittää, että helppo minulla nyt sanoa, kun oma koirani luonnetestin läpäisi. Mutta enhän minä tiennyt läpäiseekö se sitä vai ei ja olin silti täälläkin kertonut menevämme luonnetestiin. Olisinhan voinut olla ihan hipihiljaa asiasta ja vasta sitten siitä kertoa, kun testi olisi turvallisesti läpäisty. Tai vastaavasti, jos Misti ei olisi sitä läpäissyt niin jatkanut hiljaa olemista ja toivoa, ettei kukaan koskaan sitä koiranetistä huomaa... Tätä kuitenkin kutsutaan vähän niin kuin asioiden piilottelemiseksi ja epärehellisyydeksi. 

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Parempi ja huonompi

Tänään käytiin kokeilemassa toista kertaa voittajaa. Tuomarina toimi Tiina Heino, joka oli mukava mutta melko tiukka. Koiria oli voittajassa 7 ja meidän suoritusvuoro oli 6. Misti oli tapansa mukaan taas kierroksilla jo koepaikalle tultaessa, joten jouduin hieman pohtimaan mitä teen virittelyjen kanssa. Päädyin sitten siihen, etten oikeastaan leikitä tai innosta Mistiä yhtään, vaan yritän viedä sen sopivassa mielentilassa kehään. Ja sillä tavalla sopivassa, että se olisi innokas ja energinen mutta pysyisi lapasessa eikä haukkuisi niin kuin viime kokeessa. Tämä oli ehkä ihan hyvä ratkaisu: Misti haukkui vain paikkamakuun kehääntulon seuraamisessa ja seuraamisen juoksuosuuden alussa, mutta oli muuten hiljaa. Haukkumisen pelossa en myöskään oikein uskaltanut kehua sitä liikkeiden välissä vaan kiitin (jos kiitin) sitä melko maltillisesti.
Mietin tänään näitä juttuja pohtiessa, että millainen matka tuon koiran kanssa on kuljettu tekemisen ja vireen osalta. Alossa ja avossa kisatessa nimenomaan määrätietoisesti nostatin Mistiä leikkimisellä ja temppuilulla, jotta sain sille sen hienon vireen mitä se on jo pitkään esittänyt. Silloin mietinnässä oli, että entä jos Misti on liian matalassa vireessä, innoton tai ei pysty keskittymään. Nostatus ja hetsaus toimi ja neiti teki mielettömiä suorituksia niin treeneissä kuin kokeissa. Nyt joudun melkein laskemaan sen itsestään noussutta virettä, välttämään leikkimistä ja menemään oikeastaan ilman mitään kehään - ja saan silti vierelleni sen ihanan innokkaan kaverin. Lahnasta on kuoriutunut tulta syöksevä lohikäärme. Tänä päivänä Misti tekee töitä juuri sillä ilmeellä, jota olen sille rakentanut. Tai en edes ole sitä mitenkään järjestelmällisesti rakentanut, mutta olen ehkä onnistunut vahvistamaan oikeita asioita ja kannustamaan Mistiä korkeaan vireeseen. Hullua kyllä, mutta tuosta muuten niin pehmeästä ja rauhallisesta koirasta tulee töitä tehdessä nykyään röyhkeä peto, jonka katse palaa, joka haukkuu, joka ehkä leikin tiimellyksessä puree käteen. Mutta joka on kuitenkin niin pirun tarkka ja taitava suorittaja, ei maaninen tai sählä, vaan sisäisesti äärimmäisen voimakas, vahva ja rauhallinen. Joka tekee korkeassa vireessä, innolla, halukkaasti, täydellisesti keskittyen ja juuri niin kuin on opetettu - ainakin useimmiten, ei Mistikään kone ole, mistä päästäänkin tämän päivän suoritukseen...

Paikkamakuu 10: Misti teki voittajan parhaan paikkiksen, no problemos!

Ruutu 8: Tähän olen oikein tyytyväinen! Näytin ennen liikkeen alkua ruudun sijainnin, ja Mistihän löysi vaikeuksitta sisään. :) Pysähtyi käskystä keskelle ruutua, odotti down-käskyä ja tällä kertaa pysyi makuullaan koko ajan. Tuli myös hienosti seuraamaan, sitä ollaankin tehotreenattu. Tähän nähden 8 oli mielestäni ala-arvoinen numero, perusteluna oli ilmeisesti se, että Misti ei mennyt ihan suoraviivaisesti ruutuun. Okei, se ei ehkä juossut täysiä katse ruudussa vaan vähän niin kuin hakien, mutta eteni koko ajan reippaasti.

Seuraaminen 7½: Misti edisti jonkin verran, mistä tuomarikin huomautti. Sitten mä olin taas tehnyt täyskäännökset täyskaarroksina, tuo iänikuinen heikkouteni. Haukkuminenkin alensi arvosanaa. Muuten perus hyvää seuruuta!

Luoksetulo 8: Tämäkin onnistui tänään ihanasti, ihan super hyvä. :) Tuomarin mielestä Misti törmäsi lopun eteentulossa minuun, itse olen eri mieltä. Mistihän tulee tosi tiiviisti eteen, ihan tarkoituksella se on rakennettu niin tiiviiksi, mutta ei se mitään törmää. Ja vaikka törmäisikin niin aika reilusti rokotettu.

Tunnari 0: Meni suoraan oikean puolimmaisimmalle kapulalle ja toi sen, joka oli väärä. Ei jostain syystä edes haistellut muita, otti vaan tuon. Eipä ole aikoihin Misti väärää kapulaa tuonut tunnarissa, hohhoijaa. M nousi liikkeen alussa myös ylös, kun käännyin ympäri. Ehkä se ei kuullut odota-käskyä tai en sanonut sitä kunnolla.

Kaukkarit 8: Tosi kivat, yksi väärä vaihto mutta korjasi toistolla. Videolta ainakin tekniikka näytti hyvältä eikä liikkunut.

Metallinouto 7: Lähti vauhdilla, "pelasi vähän potkupalloa" tuomarin sanoin, kun Misti kapulaan syöksyi, palautti melko hitaasti. Noista myös pistevähennykset, aika rankasti taas jos saan sanoa.

Hyppynouto 0: Mistin kaikkein varmin ja näyttävin liike nollaantui, yhyy, kun se jätti paluuhypyn tekemättä. Heitin kapulan kyllä suoraan, mutta olisiko Misti lähtenyt sitten vaan palauttamaan niin eri linjaa että ohitti esteen siksi. En tiedä, ärsyttää kyllä, koska liike on niin helppo ja siitä olisi saanut helpot pointsit.

Liikkeestä istuminen 10: No tämä oli mainio, tätä tuomarikin osasi arvostaa. :)

Kokonaisvaikutus 8: Tuomari sanoi, että koira ei näyttänyt terävintä osaamistaan tänään. Ja sitten että se ei keskittynyt koko ajan kunnolla. Joihinkin liikkeisiin keskittyi tosi hyvin ja joihinkin ei. Minun mielestä Misti taas keskittyi koko ajan hyvin, mutta saakohan siitä sitten päinvastaisen vaikutelman, kun se liikkeiden välissä saattaa katsella muualle. Minusta on ihan ok, jos se viihdyttä itseään katselemalla muualle, kun mitään ei tapahdu. ;) Koska itse liikkeisiin se keskittyy täydellisesti.

Yhteensä 218 p., sija 6/7 ja VOI3.

Tuloksen valossahan tuo on ihan huono, mutta kokeena ihan kelpo. Eli tuloksena huonompi, mutta muuten kenties parempi kuin edellinen koe. Pari liikettä nollaantui, mistä johtuen kolmostulos. Ja mielestäni monista liikkeistä saatiin vähän liian huonot numerot vai näenkö meidän tokoilut vaaleanpunaisten lasien läpi..? Tajusin tänään, kuinka pienestä tokokin on kiinni ja yksi tai kaksi liikettä voi erottaa ykkösen kolmosesta. Voittajassa oli myös varsin kova taso ja ihan super hienoilla suorituksillakaan ei ykkösiä tippunut. Meilläkin oli ykkönen taas ihan tehtävissä, mutta nuo kaksi epäonnistunutta liikettä hävitti haaveet siitä, joten harmittaa. On se kyllä, kun ei voi kaikki liikkeet onnistua samalla kertaa, vaikka treeneissä onnistuvatkin. Mistihän on ollut kokeissa vähintään yhtä hyvä kuin treeneissä, mutta nyt voittajassa on tullut kaikenlaista pikku säätöä. Kivasti Misti kuitenkin tekee ja tärkeintä on juuri tuo sen asenne, mikä on jo niin suuri voitto! Kyllä se vielä joku kerta napsahtaa sillä tavalla kohdalleen, että saadaan se ykköstulos. :) Kiirehän tässä kyllä tulee, jos aikoo ennen sääntömuutosta ehtiä...

torstai 16. huhtikuuta 2015

Kisoja ja Kuusamoa

Jahas, on jäänyt kirjaamatta mm. kahdet agilitykisat tänne. Oltiin pääsiäisen aikoihin myös Kuusamossa reilun viikon verran enkä sieltä käsinkään jaksanut blogia päivitellä. Pari viikkoa sitten käytiin tosiaan oman seuran kisoissa juoksemassa kolme rataa, joista muistaakseni kaksi ensimmäistä tuomaroi Petteri Kerminen ja viimeisen Henri Luomala. Eka rata hyllytettiin - siitä ei videomatskua ole, mutta M taisi hyppiä ylimääräisen hypyn ja jotain muuta säätöä. Toiselta radalta 10 vp, puomin jälkeinen rima alas, kun koira ei pysähtynyt odottamaan kontaktille ja lähti liian aikaisin, jolloin en ehtinyt asemoitua hypylle, vaikka se olisi ollut muuten helppo ohjata. Sitten välistävetojen jälkeen kepeillä Misti meni ensin toiseen väliin. Aika -4,56 (43,44) ja sija 32, nollia tuli tosi paljon.

Viimeinen rata myös hyllytettiin lahjakkaasti, kun ohjasin alun putkenpään ihan liian jyrkästi niin että Misti irtosi kauhean pitkälle putken viereiselle hypylle. Vitsit miten nolo ohjausvirhe multa, niin tyhmä moka. :P Sitten taisi tulla rima alun hyppyhässäkässä.

Sitten oltiin viikko Kuusamossa, jossa ei mitään ihmeempiä puuhailtu. Lenkkeiltiin ja potkittiin pihalla palloa, mitä Misti rrrakastaa. Yhdet pihatokotreenitkin heitettiin - olisi pitänyt treenata enemmän, jos olisi jaksanut, kun oli tilaa ja rauhaa. Käytiin pari kertaa hiihtämässä kantohangilla järvellä ja Misti sai juosta mukana ihan sikalujaa - kyllä se näytti nauttivan. Helmi oli toisella kerralla mukana irrallaan ja hienosti pysyi - välillä jäi jotakin tutkimaan, kieri hangessa ja tuli sitten hakemaan namia. Aluksi muori taas irrotteli liikaa niin että sillä alkoi takajalat täristä ja loppumatkan se jolkotteli kaukana takana, mutta jolkotteli kuitenkin. Helmi oli muutenkin muutamana päivänä vapaana ja tosi kivasti pysyi.
Viime sunnuntaina juostiin kanssa kolme rataa, jotka kaikki tuomaroi Helinin Jari. Eka rata hajosi aika totaalisesti, kun tuli kaikenlaista toikkurointia. Ei hyvä eikä hyvä fiiliskään jäänyt.

Toinen rata melko jees, siltä 5 vp tosin melko surkealla ajalla jotain 45 sekuntia ja jäi ihanneajasta alle sekunnin. Muuten sujuva, mutta yksi kielto hypyllä, jossa en varmaan näyttänyt hyppyä tarpeeksi selkeästi tai ollenkaan. Vikalta radalta sitten nolla ajassa about 35 sekuntia (-4,50). Aika nyt ei riittänyt kärkeen, sijoituttiin vissiin 11:ksi, joten ei nollatuloksellakaan paljon juhlittu. Vähän oli Mistillä taas arpomisia hypyillä, joten ei ehkä sitä nopeinta menoa.

Mistä päästäänkin aiheeseen hieronta/fysioterapia, jossa Misti on täällä Tampereella asuessa käynyt kahdesti, viimeksi tänään. Ei Mistissä mitään vikaa ole, perus harrastuskoiran jumeja mm. selässä ja kyljessä. Tasapainoilee tasapainotyynyllä kivasti, jalat ojentuu hyvin taakse eikä kipuile tmv. Mutta hyppää välillä niin huonosti, mitä fyssarinkin kanssa pohdittiin. Kun mitään fyysistä estettä ei hyppäämiseen pitäisi olla niin olisiko sitten kuitenkin sitä henkistä laatua. Tänään tajusin, että aiemmin Misti pudotteli paljon rimoja mutta ehkä hyppäsi ilman arpomisia ja nykyään ei pudottele juurikaan rimoja, mutta arpoo hypyillä. Että olisiko sitten niin että se haluaa tehdä niin tunnollisesti ja olla pudottamatta rimoja, että se sitten oikein varman päälle ottaa hypyt ja arpoo niitä kauan. Tyhmää, kun ei tiedä syytä tuolle. Ja kun Misti on välillä tosi nopea ja sitten taas hitaampi niin se haastaa minua hirveästi, kun en koskaan tiedä millä vauhdilla se tekee ja millaisiin ohjauksiin ehdin. Kun sen nopeus ei ole mikään vakio niin se vaikeuttaa ohjaamista ja ohjausten suunnittelua.

Sunnuntaina mennään sitten tokokokeeseen, saas nähdä kuinka käy. Liian vähän ollaan taas jaksettu treenata, mikä voi kostautua. We'll see! :) Eilen käytiin Sabinan, Jerikon ja Ukon kanssa tokoilemassa ja tehtiin Mistin kanssa kokeenomainen treeni. Vähän oli höpöjä virheitä, kuten esteen ohittaminen hyppynoudossa ja noutokapulan hakeminen kentän reunalta ruutua tehdessä, mutta innokkaasti ylivireisesti Piipa teki. Treenattiin tutussa aksatreenihallissa, jossa myös sunnuntain koe pidetään. Oli hyvä testata paikka myös tokon osalta, saas nähdä oliko sillä mitään vaikutusta mihinkään. Pitää vielä ennen koetta ottaa mm. seuraamiseen tulemista ruudusta (Misti meinaa aina jäädä väärälle puolelle hyörimään) ja kaikkia muitakin liikkeitä.

Saatiin myös luonnetestipaikka 26.päivä, hui. Vähän jännä nähdä mitä sieltä tulee tuomioksi, pääseekö Möösä edes koko testiä läpi. :D Mikään meillä ei kuitenkaan luonnetestistä riipu, ei olla hakemassa mitään muotovalion arvoa, käyttöpuolen valionarvoihin ei lte vaikuta ja jalostushaaveetkin hautasin, joten loppupeleissä aivan sama kuinka käy. Lähinnä mielenkiinnosta Mistin testiin vien - tuli sieltä mitä tahansa, sama rakas koira tuo silti on. :)