perjantai 19. heinäkuuta 2013

Epiksiä ja muuta elämää

Eilen käytiin tämän kesän ensimmäisissä, oman seuran järjestämissä agiepiksissä. Mentiin Mistin kanssa möllirata ja kisaavien rata. Möllirata oli sellainen simppeli 13 esteen rata, jossa oli hyppyjä, putkia, pituus ja rengas. Tuloksena 5 vp (yksi rima tuli alas). Tuosta rimasta saan syyttää itseäni, kun tein hitaan valssin, eikä Misti halunnut tietenkään hypätä mua päin. Meitä ei kuitenkaan voitu palkita, koska ollaan kisaava koirakko ja osallistutaan Agility Cupissa täten kisaavien luokkaan.
Kisaavien rata oli valmis ykkösluokan rata, sinänsä aika simppeli sekin. Siltä radalta saatiin 10 vp, joka riitti voittoon ja Misti sai palkinnoksi oikein hienon, ison vinkuvan pehmolelun ja puruluun. ;) Olisi ollut kyllä mahtia tehdä nolla ja tulla siitä palkituksi, kun eihän tuo kymppi oikein ole tulos eikä mikään. Eka virhe tuli siinä, kun Misti päätti että mitäpä sitä turhaan pituutta hyppäämään, kun siitä voi kävellä ylikin. :P Eikä ollut muuten ensimmäinen kerta, kun Misti päättää astua pituuden päälle sen sijaan, että oikeaoppisesti hyppäisi sen ylitse, hohhoijaa. Nyt on näemmä otettava pituuseste treenilistalle, että Misti varmasti suorittaa sen oikein, tultiin esteelle sitten kuinka vaikeasta kulmasta tahansa. Nythän pituus oli sijoitettu hieman hankalaan paikkaan pujottelun jälkeen. Toinen virhe tuli sitten radan loppupuolella, kun mä en osannut ohjata enkä tehdä mitään järkevää ohjauskuviota. Misti siis oli ymmärrettävästi hieman hukassa ja ylitti jonkin esteen rajan, josta tuli sitten kieltovirhe. No kisaavien radan voitto enivei (osallistujiakin oli kyllä huikeat kolme kokonaisuudessaan) ja ihan hyvällä ajalla (jotain -23 sekuntia). Mölliradaltakin tuli varsin hyvä aika (ihanneaika taisi olla 40 sekuntia ja meidän aika oli muistaakseni 15 sekuntia :D).

Tässä olisi vielä videoituna meidän kisaavien rata:

Mitähän muuta meille nyt kuuluu; elämää, ei sen enempää. :) Mä olin kesäkuussa viikon Kyproksella ja koirat olivat täällä porukoiden hoidettavina. Misti oli kuulemma ensimmäiset päivät kovasti odottanut mun paluuta, mutta sitten ilmeisesti luopunut toivosta ja uskonut, että ei se mamma enää tule takaisin. :D Aika vahva luotto kyllä muhun, että kiitos vaan! Oli se kyllä sitten riemuissaan ja hieman hämillään, kun tulin takaisin reilun viikon päästä.
Ollaan muuten vaan nautittu kesästä: lenkkeilty, oleskeltu ulkosalla, treenattu agilityä ja vähän tokoakin. Ollaan yritetty käydä joka viikko aksatreeneissä, mutta aina ei tietystikään olla päästy. Kesän alussa meidän treeniryhmä valitettavasti hajotettiin: kisaaviin ja kisavalmiisiin. Me jouduttiin Mistin kanssa kisavalmiisiin, syynä se, että ei oltu vielä viime vuonna kisattu virallisissa. Tuo jako on kyllä jokseenkin ontuva ja omituinen eikä sitä ole tehty tason mukaan, mutta minkäs sille mahtaa. Mutta on meillä kisavalmiissakin tosi taitavia koirakoita, vaikkei meitä montaa olekaan! Voin kertoa, että meidän ryhmä myös on nimensä veroinen: me todellakin ollaan kisavalmiita ja nyt itse asiassa myös kisaavia, koska ryhmässä enää yksi koirakko ei ole kisannut virallisissa.
Meillä olisi suunnitteilla kisata seuraavan kerran Kemissä kuun lopussa. Katsotaan päästäänkö vai aloittaako Misti juoksut. Kunhan vaan elokuussa ei juoksisi, koska silloin olisi mukavasti kisoja tarjolla.

muuten väsäsin tässä viikko sitten pihalle agilityradan tynkää: muutaman hypyn, putken ja alastulokontaktin. Ollaan pystytty silläkin tekemään tosi paljon hyödyllisiä treenejä ja harjoiteltu etenkin kropalla ohjaamista. Hyvin Misti lukeekin mun kehonkieltä ja itse olen ehkä paremmin oppinut käyttämään sitä. Nythän parhaimmillaan menee niin, että mä kerron pelkällä kehonkielellä Mistille mistä suunnasta hypätään. Mahdottoman hyvältä tuntuu ja hyvin kyllä sujuukin! Ollaan treenattu persjättöä, joka tuntuu mulle helpommalta kuin valssi, takaakiertoa, niistoa ja varmaan joitain muitakin ohjauskuvioita, joiden nimiä en tiedä tai tiedä niiden edes olevan ohjauskuvioita. Lisäksi laitan Mistin kiertämään puita ja pensaita yms. niin siinähän on jo kelpo agirata kasassa. :D
Opetin Mistille muuten vähän niin kuin uusiksi kontaktit ja lisäsin niihin selvennykseksi käskysanan "koske", joka tuntuu olevan koiralle selkeämpi ymmärtää. Nyt Misti on jäänyt mukavasti 2on2off-asentoon, kun sanon koske. Epiksissäkin huomasin, että sehän jäi ihan oikein paikoilleen, vaikkakin se meinasi sitten lähteä omin lupineen jatkamaan rataa...

Käytiinpä muuten jokin aika sitten sekä Mistin että Helmin kanssa koirakerhon agilitykentällä treenaamassa. Helmi oli suojelijana siellä korvessa sekä aiheuttamassa mustasukkaisuutta Mistin puolelta, jolloin bordertollikka antoikin kaikkensa. Treenasinpa Helminkin kanssa ja on se niin pätevä muori! Helmi meni puomin, a-esteen ja keinun tuosta vaan eikä epäröinyt yhtään. Sitten hyppyytin sitä hieman ja muuten vaan hömppäiltiin. Taivas, kun sillä on intoa! Helmistä olisi tullut loistava agilitykoira, jos ei olisi sitä riskiä, että se karkaa heti hihnasta päästyään. Kotona olen treenannut Helmin kanssa tokoa: seuraamista ja kaukkareita lähinnä. Sehän oppii kovaa kyytiä seuraamaan, tokoileva karhukoira. ;) Ja se yrittää niin kovasti eikä kyllästy missään vaiheessa, ei ota yhtään itseensä ja häntä vispaa koko ajan. Vähän väliä se myös hyppii mua vasten ja raapii koppurakynsillään. Mutta pikku vikoja, jos toinen on noin innostunut. :) Misti ei ole ikinä ollut noin antaumuksellinen tokoilija, Helmin kanssa voi kyllä tehdä vaikka kuinka pitkään, kunhan vaan namia riittää. ;)

Lisäksi ollaan tavattu koirakavereita: Dora-collieta, Luna-corgia ja kummitädin Nelli-cottonia. Ja sitten tietysti noissa agilityhommissa treenikavereiden koiria. Helmin kanssahan Misti ei halua oikein leikkiä ja niillä on aina vähän viileähköt välit, sääli.
Lenkillä nähdään harva se kerta poroja, joita Misti käy ajattamassa. Se lähtee omin lupineen "paimennushommiin", mutta jos kiellän lähtemästä, niin ei se sitten mene. Mistiä taitaa vain hieman turhauttaa tuommoiset pöljät porot, jotka eivät tajua totella hienoa paimenkoiraa. ;) Mistikään ei voi oikein tietää, etteivät ne käyttäydy kuten lampaat. Eilen Misti muuten näki hirvenkin, hui kauhistus! Päästin sen yöllä yhden aikoihin iltapissalle ja Helmi alkoi saman tien haukkua. Tiesin Helmin haukunnasta, että nyt on kyse jostain poroja vakavammasta ja mieleen tuli heti hirvi. Menin sitten pihalle ja siellähän se sarvipää pellon reunassa tönötti. Misti oli siitä noin parinkymmenen metrin päässä, mutta kun menin ulos, uskaltautui Misti lähemmäs. Jouduin sitten kovaan ääneen komentamaan (karjumaan varmuuden vuoksi) sen takaisin, ettei vain mene hirven potkittavaksi. Misti tuli mun luokse ja nappasin sen syliin. Mä sitten huutelin hirvelle, että helvettiin siitä ja lopulta se maleksi metsään, hyi olkoon! Mä olen taas Helmistä niin hurjan ylpeä, kun se kovasti tarhastaan haukkui hirvelle ja varmasti haukullaan varoitti pikku Mistiäkin, että älä mene sen otuksen lähelle. Misti todennäköisesti myös huomasi Helmin erilaisen haukkumaäänen, kun mäkin sen huomasin, eikä mennyt sen lähemmäs hirveä. Ja kaipa se tajusi, että tuo ei mikään poro ole, vaan jokin ihan muu. Hienot hurtat! <3

Yhtenä vuonnahan meidän pihapiirissä liikuskeli häirikköhirvi, ylivuotinen vasa. Yritettiin sitten veljen ja Helmin kanssa käydä hätyyttämässä se pois, mutta hirvi meinasi tulla päälle. Se oli vain muutaman metrin päässä meistä, mutta Helmi asettui meidän ja hirven väliin ja siten suojeli meitä. Se on niin upea koira, että uhraisi itsensä meidän vuoksi, todellinen urhea karjalankarhukoira, minun rakas! :) Sittenhän me päästettiin Helmi vapaaksi ja se lähti ärsyttämään hirveä, näykkimään jaloista silläkin riskillä, että hirvi potkaisee kuten se kovasti yritti. Mutta Helmipä oli liian ketterä, nopea ja älykäs mokomalle hirvelle! Mä olen tässä aina ajatellut metsässä kulkiessani, että Helmin kanssa mulla ei pelota yhtään mikään, mutta jos mukana on pelkästään Misti, hiipii mieleen kauhukuvia hirvistä. Mististä ei ole paljon apua ja turvaa, jos hirvi sattuu yllättämään, mutta Helmi on mielestäni varsin vakuuttava ja sen luotan hoitavan tuollaiset tilanteet.

Misti täyttää tänään muuten 2,5 vuotta! Se on jo iso neiti :)