lauantai 30. huhtikuuta 2011

Uhmailua ja sossuttelua

Tänään meillä oli taas hauska päivä, kun käytiin piiitkällä kaupunkikävelyllä Hennan ja Doran kanssa. Mentiin ekaksi Hennan luo ja koirilla oli taas ilo ylimmillään, kun näkivät toisensa ja saivat leikkiä. Meno oli ihan hullua, isokokoinen Dora-pehko juoksi ympäri taloa Misti kintereillään. Milloin oltiin sängyssä ja milloin lattialla, vitsit se oli sairasta :D Sitten lähdettiin ulos, kun touhu alkoi näyttää sen verran hurjalta, että kohta olisi koko talo ollut hujan hajan. Dora täytti tänään 1 vuotta, joten niitäkin samalla juhlistettiin :)

Lähdettiin kävelemään kohti Kuusamon keskustaa ja Misti hyökkäili jatkuvasti Doran kimppuun - tai päinvastoin. Ei siis mitenkään rentouttava lenkki, hihnat koko ajan sotkussa ja piti varoa vastaantulijat yms. Tuollaista se on aina koirien kanssa :D Misti ei välittänyt mistään mitään, välillä kuitenkin meinasi riuhtoa auton perään ja haukahtaa. M oli tosi reippaana ja rohkeana eikä ihmiset ja pyörät edes hirveästi kiinnostaneet. Välillä pyysin ottamaan kontaktia ja keskittyminen ihan ok. Tietty se vaatii vielä paljon harjoittelua, kaikkea jännää ympärillä ja Dora siinä vieressä. Leikin pikkuisen vetolelulla sen kanssa, ja siitä neiti tykkää aina. Hihnakävely sujuu ihan mukavasti, Misti vaan meinaa vetää kovasti. Tänään laitoin sille flexin, että pääsee hieman pitemmälle ja Dorallakin on flexi.

Käytiin taas meidän firmassa, Misti tosi innoissaan mutta Dora piippasi. Sitten mentiin Mustiin ja Mirriin kuten oli tarkoitus. Meidän penne taas innoissaan tervehtimässä Piritta-myyjää ja muutenkin tutkimassa. Tarkoitus oli ostaa koiranshampoota ja sellainen lähtikin mukaan. Ajattelin pestä Helmin, kun saadaan ne tikit siltä pois. Se nimittäin haisee ihan hirvittävälle! Vaikka onko se ihme, kun H on täyspäiväinen ulkokoira - paitsi nyt saikulla ollessaan. Kai mä pesen Mistinkin shampoolla jossain välissä, suihku ja peseminen muuten on sille jo tuttu juttu. Juteltiin Piritan kanssa koirakerhon toiminnasta ja Mististä jne. Ei ole kuulemma tietoa milloin seuraava pentukurssi alkaa, mutta voidaan mennä tokoreeneihin kaksi viikkoa tehosterokotteista. Eli odottamista on vielä noin kuukausi, höh, haluttaisi jo treenaamaan kunnon porukassa. Mutta sinne siis! Ja kohta alkaa varmaan hakutreenitkin, jippii. Toivottavasti meidät kelpuutetaan mukaan, Piritan mukaan ainakin  voidaan mennä :) Ehkä meillä ei enää tarvikaan mennä pentukurssille, jos aletaan treenata tokoa tavoitteellisesti. Ja kuitenkin Mistiä sossutellaan jatkuvasti niin kurssi saattaakin olla ihan turha. Katsotaan mitä tapahtuu.

Meillä kävi Hennan ja koirien kanssa hyvä tuuri, kun torilla sattui olemaan pienimuotoiset vappupirskeet, joka oli kylläkin epäilyttävän Keskusta-painotteinen. Ilmapalloja, ehdokkaita jne., hhmm. No, viherpiipertäjänä mä kannatan Vihreitä. Ihan sama, vaikka pitäisi maksaa enemmän veroa tms. Luonto ja ympäristö on tärkeintä varsinkin tällä hetkellä, kun kaikki vaan tajuaisivat sen. Mutta siinäpä tuhoatte maapallon, kaadatte sademetsät polttamalla tupakkaa jne. Näin se ihmiskunta toimii, gj -.-
Mutta se siitä politiikasta, nämä ympäristöasiat vaan saa mut aina kuohuksiin. Ilmaisen pullan ja koirien sosiaalistamisen takia me siellä oltiin, hitot jostain Keskustasta edustajineen. Torilla oli paljon väkeä, musiikkia ja räjähtäviä ilmapalloja. Misti ei välittänyt mitään, katseli vaan uteliaana, mutta ei minkäänlaista piippausta edes paukunnasta ilmapallojen räjähtäessä. Ei siis mikään paukkuarka pentu - tai arka tai lapanen ylipäätään. Sitä siis näköjään saa mitä tilaa, ainakin melkein. Mutta palataan siihen myöhemmin :D Misti alkoi melkein nukkumaan penkille ja oli ihan rauhassa, on se loistopentu tuossa mielessä.
Jonkin aikaa istuttuamme ja seurattuamme torielämää, suunnistimme etsimään rauhallista lenkkipolkua missä päästää koirat irti. Sitä ennen Mistiin kiinnitetty Keskusta-ilmapallo räjähti, mutta äkkiä koirat säikähdyksestä tokenivat. Ei kai tuo Misti tuntunut juuri mitään välittävän. Löydettiin tuttu järvenrantareitti ja hirveä kaahotus ja juokseminen taas koirilla alkoi. Mistiä ei saanut ollenkaan luokse tai kiinni, hemmetin pässi. Dora tuli aina niin hienosti Hennan luokse, mutta M teki mitä huvitti. Eikö bordercollien pitänyt olla maailman tottelevaisin koira? :D

Reipas kaupunkilaiskoira :) 



"Kuvaat säkin mua!"

Doran synttäri-ilmapallo


Tällainen koirapari olis aika jees, vaikka ei nykyisessäkään mitään vikaa ole ;) 


"Siis ihan normipäivä, onpa tylsä mesta. Ei paljon kiinnosta!"




Mististä on tullut ihan hirveä pentu, suoraan sanottuna. Se ei usko paljon mitään, haukkuu ja hyökkäilee kohti... Se saattaa yhtäkkiä käydä lahkeeseen kiinni ja purra, siis ilman mitään syytä! Misti provosoituu komentamisesta eikä luovuta millään. Misti vaikuttaa oikeasti vihaiselta, ei pelkästään riiviö-pennulta. Alistaminen ei tunnu missään, ei vaikka Helmi sitä tekisi. Helmi on yleensä tosi vakuuttava koirapersoona, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi vakuuttava näyttämään Mistille kaapin paikan. H oli pentuna pitkälti samanlainen, mutta se ei räksyttänyt syyttä suotta tai provosoitunut. Misti vaikuttaa joidenkin asioiden suhteen hermoheikolta kahelilta, esim. meidän heinäladon hirvittävästi ääntävä ovi saa Mistin raivon valtaan ja se hyökkää mun kimppuun. Se vetää hirveät hepulit joskus ihan tyhjänpäiväisistä asioista. Pliis joku, tulkaa hakemaan Misti pois ja tuokaa tilalle 2-vuotias aikuinen koira :D Tai tuokaa 2-vuotiaan koiran aivot ja istuttakaa ne Mistiin.
Yks päivä Misti lähti isän ja veljen matkaan rantasaunaan (mökille) puolen kilsan päähän. Yritin sitä huudella takaisin, mutta sinne se paineli. Ajattelin, että sinnepä mene sitten, kohta ihmettelet missä mä olen. Noin 20 minuutin päästä Misti juoksee hirveätä kyytiä kotiin - yksin. Meillä on siis 14-viikkoinen paimenkoiranpentu, joka juoksee yksin puoli kilometriä metsätietä pitkin kotiin, normaaliako? Ei ehkä ihan, normaali ei ole oikea sana kuvaamaan Mistiä ja sen tempauksia. Se oli kussut mökillä sänkyyn, josta sitä oltiin toruttu ja laitettu pihalle. Siitä möksähtäneenä M lähti lätkimään kotia kohti. Ei näin Misti, ei näin. Itsenäisyyttä tuosta ei siis ainakaan puutu, itse asiassa sitä on ihan liikaa. Ainakin mä tiedän mikä on Mistille sopiva laji tulevaisuudessa - pk-viesti. Varsinkin, kun M aloitti sen omatoimisen harrastamisen jo pikkupentuna, mikäs siinä. Mä olin kyllä sitä agia ja tokoa kaavaillut ensisijassa :D Mutta hei, viestihän on oikein hieno laji bortsunartulle.

Musta tuntuu, että Mistillä on takapäässä/lantiossa joku vikana. Se kävelee hieman vinossa ja kun se tulee innoissaan tervehtimään, se tulee tyyliin takapää edellä kun se menee niin vinoon. Se on ollut alusta asti tuommoinen (siis jo meille tullessaan). Sillä on varmaan joku paha luustovika eikä siitä tule harrastuskoiraa, suvun musta lammas. Ihmettelen kyllä, jos meille käy sillä lailla, Helmikin aina ollut niin sairas. Voihan se olla ihan mitätön juttu ja vaikka vain innostuksesta johtuvaa tai joku Mistin oma tyyli. Seurataan tilannetta ja pelätään samalla pahinta.

Helmi toipuu hienosti, tosi pirtsakka tytsy jo :) Haava on hyvän näköinen ja ab-kuurikin loppui eilen. Ensi viikolla sitten tikkien poistoon ja kauluri pois, jes. Sekin on halunnut jo leikkiä Mistin kanssa, joten eihän noiden suhteessa ole mikään vikana. Ärhentely johtui vaan Helmin kohtutulehduksesta.

ps. Jos joku ei tajunnut sarkasmia, mä en ole antamassa Mistiä pois. Enhän mä vois enää kuvitellakaan elämää ilman tuota piraijahampaista nassikkaa, niin hirveä kuin se onkin :D Se on mun oma pikkukulta, josta ei luovuta ikinä <3

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Tapaus Helmi

Meillä surkeiden sattumusten sarja vain jatkuu, mutta ehkä se viimein loppui. Pitkäperjantai oli erikoinen, kun Helmi joutui isoon leikkaukseen. Helmillä oli tosi paha kohtutulehdus, oikea kunnon märkäkohtu, joka jouduttiin leikkaamaan. Kohtu ja munasarjat lähti veks. Helmihän oli siis syönyt huonosti monta päivää ja ollut apaattinen. Jano oli myös kova. Epäilinkin, että Helmi on ehkä sairas, mutta mitään hälyyttävää ei vielä ollut ilmaantunut. Perjantaina kuitenkin Helmin vulvasta alkoi valua kaakaonväristä nestettä oikein kunnolla, joten ei muuta kuin soittoa päivystävälle eläinlääkärille. Arvasin, että kyseessä on kohtutulehdus ja lekuri oli samaa mieltä. Hän halusi kuitenkin vielä tsekata koiran ja niinpä vietiin Hemppaliini tyhjälle vastaanotolle ja se ultrattiin. Eläinlääkäri totesi, että kyseessä on melkoisen paha tulehdus eikä ollut varma kestäisikö koira antibiootin voimalla tiistaille, kun edessä oli monta pyhäpäivää. Hän sanoi, että voitaisiin mennä riskillä, mutta leikkaus oli mahdollista tehdä jo samana iltana. Ei haluttu tietenkään riskeerata Helmin henkeä, joten operaatio päätettiin tehdä jo samana iltana. Niinpä vietiin Helmi kuuden jälkeen vastaanotolle ja sille annettiin nukutuslääke. Helmi sitkeänä sissinä ei meinannut millään nukahtaa vaan taisteli vastaan. Viimein lääke kuitenkin vei voiton ja Helmi vaipui unten maille. Sitten me lähdettiin kotiin ja jätin rakkaan koirani eläinlääkärin ja avustajan huolehdittavaksi. Totta kai mulla pelotti hurjasti, jos kohtu olisi jo repeytynyt ja Helmi saanut verenmyrkytyksen tms. Pelkäsin, että Helmi suhteellisen vanhana koirana menehtyy leikkaukseen, mutta onneksi se on sen verran hyväkuntoinen että ennuste oli hyvä. Leikkaus kesti pari tuntia ja saatiin hakea tyttö kotiin. Onneksi kaikki meni hyvin ja lekuri osasi asiansa, kiitokset hänelle! :)
Kotona Helmi oli vielä tokkurassa, mutta alkuyöstä alkoi jo tokeentua ja yö oli levoton. Helmi nukkui minun huoneessa ja aina kun olin vaipumassa unten maille, Helmi könysi pystyyn, törmäili kaulurin kanssa ja rapisteli sanomalehtiä. Sainkin nukkua ruhtinaalliset 3-4 tuntia sinä yönä. Kolmen aikaan yöllä siirsin sen pesuhuoneeseen ja sain hieman uinahtaa. Ajattelin, että kun on neljän päivän loma saan nukkua kunnolla, mutta ketut saan :D Niin meikäläisen tuuria.

Seuraavana päivänä Helmi oli jo erittäin selkiytynyt eikä tuntunut olevan edes kipeä. Ei minkäänlaista piippaamista, rauhatonta eestaas kävelemistä vain. Haava on oikein siististi tikattu, ja Helmillä on päällä ab-kuuri ja se saa myös kipulääkettä tablettina. Tungen tabletin tästedes kurkusta alas, kun ne menee silleen paljon siistimmin kuin koiranmakkaraan piilottamalla. Helmillä on nyt aivan pohjaton ruokahalu ja eilenkin söi moneen otteeseen JahtiVahtia ja HauHau kalkkuna-riisi-purkkiruokaa. Hyvä että ruoka maistuu :) Helmi on oikein pirteän oloinen ja tuntuu olevan jo ennallaan. Kaulurin kanssa se ei osaa kyllä kulkea, törmää jatkuvasti ja se on jo haljennut yhdestä kohtaa, mutta tuntuu jo tottuneen siihen. Eihän sillä ole muutakaan vaihtoehtoa :D Välillä kyllä otan sen pois, esim. ruokailun aikana, jotta se saa olla hieman rennommin ja raaputtaa päätä ja korvia yms. Kyllähän se haava kiinnostaa, mutta kun kiellän niin jättää sen rauhaan.

Helmi nukkui viime yön "kodinhoitohuoneessa", meillä sitä kutsutaan pukuhuoneeksi jostain syystä ja rauhassa oli koko yön, pihaustakaan en kuullut. Epäilin, että onko se edes hengissä enää :D Ulos Helmi haluaa aina mennä, koko ajan nakottaa ovella ja tänäänkin kyllä ollut melkein koko päivän narussa. On se niin ulkokoira henkeen ja vereen, ettei se kauan jaksa sisällä olla. Onneksi on lämmin ja aurinkoinen sää, niin se pystyykin olemaan pihalla ihan hyvin eikä se ole esteenä toipumiselle.
Helmi vain nyt pissaa alleen, kun virtsarakon asento muuttui kohdunpoiston yhteydessä. Maatessa sillä yleensä tulee, ei oikeastaan muuten. Meillä onkin nyt täällä kaksi pissailijaa, mitenhän tuo äiti kestää :D Vaikka ei Misti ole tänäänkään vielä pissinyt sisälle kertaakaan, eilenkin taisi tulla vain yhdet. Ehkä se tuosta pikkuhiljaa oppii pidättämään ja tekemään ulos.

Syynä Helmin kohtutulehdukselle melko varmasti oli 2x katumuspiikit (koiran abortti) muutaman kuukauden takaa. Helmille jouduttiin antamaan Alizinit kaksi kertaa, koska ultrassa näkyi kuollut/muumioitunut sikiö. Ja nyt 6 viikkoa sen jälkeen kohtu tulehtui. Helmillä tosiaan oli valeraskaus/jopa oikea raskaus päällä Mistin tullessa taloon ja kohtutulehdus monesti tulee 1-2 kk sen jälkeen. Silloin kun se yksi hemmetin irti juoksennellut uros pääsi astumaan Helmin olin heti kohdunpoiston kannalla. Ihan siitäkin syystä, että Helmi on kärsinyt jatkuvasti valeraskauksista ja hormonihäiriöistä, ja oltaisiin sillä päästy niistä kertaheitolla eroon. No, porukat taas kielsi sen ja sanoivat, että kokeillaan nyt sitä katumuspiikkiä. Sanoin, että selvä homma, mutta teille tulee sitten enemmän maksettavaa kun Helmi saa kohtutulehduksen. Niin tosiaan kävi ja sanoinkin, että "mitä mä sanoin" :D Yleensä noista ei tule tulehdusta, mutta mä olin alun alkaen melko varma, että Helmi sen saa. Kunpa olisin ollut väärässä. Nyt ollaan äidin kanssa uhottu, että pistetään sille uroksen paskamaiselle omistajalle lasku tulemaan, että maksa puolet. Silloin kun haettiin Helmi sieltä kotiin, kun koirat olivat sitten meiltä karanneet sinne, sanoin että "toivottavasti ei tätä koiraa enää meillä nähdä". Muistaakseni uros vielä meillä vieraili :p Uros oli silloin Helmin tarhan oven hajottanut ulkoa päin ja sitten käynyt puksuttamassa tuon paksuksi. No, mikäs tässä on näitä kuluja maksella yksinäänkin :p Onneksi se ei niiin kallis keikka ollut, kun miettii millainen työ siinä oli ja että Helmin elämä paranee nyt huomattavasti. 

Misti haluaisi kovasti leikkiä Helmin kanssa, mutta meillä pitää rajoittaa menoa, kun Helmi on nyt toipilaana. M yrittää nuuskia Helmin alapäätä ja haavaa, mutta ei ole kuitenkaan koskenut.
Eilen ja tänään ollaan pyöräilty Mistin kanssa siten, että pentunen istuu pyöränkorissa! :D Olen laittanut aluseksi sanomalehden ja siihen vain Misti istumaan. On mulla vielä hihna varmistuksena. Siinä se kiltisti napottaa istua ja katselee maisemia. Eikö tuo kerro aika hyvästä hermorakenteesta ja luottamuksesta, jes! Tänään mentiin tuohon alle kilometrin päähän ja päästin tytön irti metsätiellä. Siellä sitten käveltiin, välillä menin Mistiä piiloon ja se tuli luokse, kun minut löysi. Tällä yritän vahvistaa luoksetuloa ja sitä, että emännän lähellä on tärkeätä olla :) Kutsuin sitä välillä luokse ja silittelin hetken ja päästin taas vapaaksi. Tuota täytyy tehdä useamminkin, jotta siitä on kiva tulla luokse ja olla siinä hetki ja vielä pääsee juoksemaan. Lopussa Misti veti kunnon rallia metsän ja tien välillä ja tuli kyllä innoissaan luokse kun kutsuin, jipii. Sitten mentiin kotiin ja M taas istui korissa. Taitaa hieman autoilijat ihmetellä ja naureskella meille, mutta mulla on aina tällaisia ihmeellisiä ideoita, jotka saattaa joskus onnistua :D Pitäähän sitä luovuutta käyttää!

Eilen käytiin kylällä ja Misti pääsi taas autoilemaan. Heti alkoi vaan nukkumaan penkille. Äiti sitä joka päivä autoiluttaa, kun vie veljet kouluun ja silloin kuulemma piippailee. Misti jäi autoon odottamaan kun käytiin kaupoissa ja ihan hyvin osasi olla. Citymarketista kun tultiin oli Misti mennyt ajajan penkin alle, mutta muuten pysyi visusti takapenkillä. Kävelytin sitä Prisman pihalla ja kehotin pissaamaan, mutta ei tehnyt mitään. Ja Mistilläkin pitää aina löytää lumikasa mihin tehdä tarpeet, yleinen talvipentujen ongelma. No, pidättäkööt kesän yli ;)

Helmi-toipilaasta muutama kuva tyylikkäässä asusteessaan ;) Ja TAAS tuli pitkä teksti, mutta onhan tuota tapahtunutkin. Kun tämä blogi on niin Misti-painotteinen niin pitäähän Helmilläkin olla vaihteeksi pääroolissa.


Helmi hieman ennen leikkausta

Kyllä tuo Helmiä pukee oikein somasti ;)


"Ottakaa tää pois!"

Iskä joutui sitten teippamaan kaulurin...

torstai 21. huhtikuuta 2011

Helmin masis ja Mistin riiviys

Mulla on kaksi täysin erilaista koiraa. Helmi on passiivinen, itseensä sulkeutunut, arvaamaton pimahtaja, joka hiljaa kyräilee ja saattaa yhtäkkiä räjähtää ihan mitättömällekin asialle. Helmiin ei luonnonlait päde, se on kuin meri: toisena hetkenä kaunis ja tyyni, toisena myrskyävä ja vaarallinen. Helmi on tajuttoman uskollinen koira, sitä nöyrempää ja luottavaisempaa (huom. ei kuitenkaan luotettavaa) koiraa saa hakea ja Helmi tosiaan rakastaa mua, kuten mäkin tietty sitä. Helmi taitaa olla melko tyypillinen karjalankarhukoira, rohkea ja uskollinen, josta kuitenkin löytyy myös se toinen, vaikeastikin tulkittava ja odotettavissa oleva puoli, mistä ei aina hyvää seuraa. Niin kuin ei meilläkään. On Helmikin päässyt aiheuttamaan vahinkoa, on käynyt jonkun kimppuun, on vain napsahtanut päässä väärässä paikassa väärään aikaan. Sen takia Helmille on hankittu vakuutus, vakuutus joka korvaa toisille aiheutuneet vahingot.

Misti taas on maailman menosta ja elämän kiertokulusta tietämätön hömelö pentu, joka on tyytyväinen siihen mitä on (paitsi pentuaitaukseen yksinollessaan, sieltä neito tulee poies). Se syö ja nukkuu ja leikkii, sitten syö ja nukkuu ja leikkii vielä vähän lisää. Sitä on pennun elämä. Misti on äärimmäisen särmikäs ja periksiantamaton sinnikko, oikea sisupussi, joka ei lannistu alistamisesta ja komentamisesta, mutta pelkää niinkin vaaratonta asiaa kuin meidän hyväntahtoista ukkia. Misti haluaa ottaa kontaktia ja olla mukana actionissa, mutta se haluaa seikkailla myös itse. Mistin reviiri laajeneekin koko ajan. Misti on koirista se aktiivinen, leikkisä, tyhmänrohkea tyhjäntoimittaja, mutta hurjan fiksu, jota olen vielä askeleen jäljessä. Mistiä ei koulutukset oikein kiinnosta, kyllä se on meillä Helmi, joka innoissaan tai vähemmän innoissaan tekee kaukoja, ruutua ja paikkamakuuta. Siis ei me Mistin kanssa vielä noita treenatakaan, kunhan opetan sille hieman kosketusalustaa, kontaktia, paikallaoloa yms. Eli tavoitteena ei ole mennä tokokokeeseen heti 10 kuukauden iässä, eikä välttämättä ikinä.

Kuten otsikko jo kertoo, Helmillä on päällä jonkin sortin masennus ja Misti sekoilee normaaliin tapaansa. Tänään M haukkui ja kävi kiinni haravaan, ihmeellistä häiriökäyttäytymistä. Helmille ei ole ruoka maistunut muutamaan päivään, vaihdoin Jahti&Vahtiin, mutta eipä sekään oikein kelpaa. Matokuurin annoin sille nyt, eli kolme päivää putkeen Axiluria. Yhteensä 12 pilleriä, huhhuh. Hädin tuskin ne on syönyt, kun koiranmakkaraan piilotin. Sille tulee välillä tuollaisia syömättömyyskausia, ettei oikein mikään kelpaa. Tuolla se vain yksikseen makoilee ja näyttää niin surkealta kuten yleensäkin. Helmi on ollut oikeastaan aina tuollainen, ei mikään ilopilleri. Onneksi Misti on piristämässä päivää, vaikka sekin on välillä (usein) täys kahjo. Mutta se on ihan hauska, kyllä sille saa nauraa. Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset :D

Helmi ei siedä Mistiä enää, jatkuvasti murahtaa sille, jos tulee liian likelle. Se rankaisee penskaa ihan tyhjästä ja muutaman kerran käynyt päälle, eli siis räjähtänyt. Helmillä joskus napsahtaa päässä eikä se osaa lopettaa. Ei se satuta Mistiä, mutta ärisee pahasti. Onneksi M ei siitä välitä, ei sille mitään traumoja jää ja pian molemmat koirat menevät sovittelemaan, vaikka se olisi puhtaasti Helmin homma :D Leikkineet koirat eivät ole varmaan yli viikkoon eivätkä välttämättä leikikään enää. Hitsiläinen tuon Helmin kanssa!
Ajattelin, että pitäisi viedä Helmi hermolomalle naapuriin, kasvattajan hoiviin muutamaksi päiväksi niin josko hyväksyisi pennun taas. Mahtava juttu, että Helmin kasvattaja asuu ihan lähellä. Häneltä olen aina saanut neuvoja ja on sillä tavalla ollut mukana meidän elämässä. Oikeastaan hän ei ole Helmin kasvattaja, pentue oli sijoitusnarttusopimuksella, mutta kasvattaja hänkin nykyään. Äh, niin monimutkainen kuvio :D Mistin kasvattaja on myös aivan mahtava ihminen, joka on varmasti kiinnostunut kuulemaan kasvateista ja valmiina auttamaan. Mulle onkin hyvin tärkeää, että on kasvattaja joka välittää. Sen turvin pääsee jo pitkälle eikä ole ihan yksin tuon pennelin kanssa :)

Misti on the hakukoira! Se ihan innoissaan etsii meitä ulkoa, kun mennään piiloon ja huudetaan "tänne". Sitten neiti kuulostelee, mistä ääni tuli ja juoksee etsimään. Ja nopsaan löytääkin. Sitten palkataan vetoleikillä :) Hyvä homma, jos M hiffaa jo nyt mistä on kyse, kun ajateltiin kesällä mennä ihkaoikeisiin hakutreeneihin. Viestiäkin haluttaisi kokeilla joskus sekä raunioita. Ehkä Mististä tuleekin pk-puolen koira, ei paha juttu ollenkaan ;)

Ja pari kuvaa 13-viikkoisesta ipanasta tutkimassa lumettomassa metsässä :) Mististä on ollut ihan huisia seikkailla Kuusamon arktisessa metsässä, kaikkea jännää löytynyt. Muut kuvat ovat puhelimessa, mutta en perskutarallaa sentään saanut niitä enää lisättyä koneelle. Ei puhelin suostunut lähettämään, niin mäkin sua Nokia ja DNA-matkanetti! <3
ps. Misti painoi keskiviikkona 6,8 kg! Tasan kilo tullut lisää viikon aikana, nyt ollaan jo oikealla tiellä :D


lauantai 16. huhtikuuta 2011

Nice day, Saturday!

Tänään oltiin Mistin kanssa neljä tuntia kaverillani käymässä, jolla on 1-vuotias collienarttu Dora. Koirat ovat jo (ainakin) kerran aiemmin tavanneet toisensa meillä, mutta tällä kertaa mentiin vastavuoroisesti sinne. Me kun täällä landella asutaan niin Mistillä oli taas hyvä päästä "ihmisten ilmoille".
Misti oli jo heti alussa kuin kotonaan, uteliaana tutki talon läpikotaisin ja tervehti asukkaat. Hennalta löytyykin neljä sisarusta, joten vauva pääsi tapaamaan ikätovereitaan - lapsia ;) Hienosti kyllä toimi lasten kanssa, heilutti häntää ja nuoli naamat. Välillä toki innostui hyppimään vasten ja tarraamaan yhden hiuksiin kiinni, mutta muuten käyttäytyi oikein mallikelpoisesti. Dora tuntui tykkäävän kaverista, ja pian koirat saivat leikit aikaiseksi. Dora ei niinkään painimisesta tykkää vaan mieluummin juoksu- ja rynnistysleikeistä. Misti taas on niin hurrrja, että se uskaltaa painia ja riehua melkein kenen tahansa kanssa ;) Oli hauskaa katseltavaa, kun Misti repi Doran pitkää turkkia ja välillä sitä vedettiin lattiaa pitkin, kun toinen yritti eroon takiaisesta. Mukavasti tytöt keskenään leikkivät eikä Misti ollut niin riiviönä, mitä kuvittelin. Dorakin oli selvästi kiinnostunut ja utelias, ja halusi koko ajan seurata pennun puuhia. Koirien meno näytti sisällä jotakuinkin tältä:

Pahoittelen huonoa laatua, kännykällä otettu


Käytiin lenkkeilemässä hiihtoladulla, jossa päästettiin koirat irti. Dora juoksi edestakaisin ja polki välillä pikku-Mistin jalkoihinsa - kuten viime kerralla. Tytöt syöksähtelivät toistensa kimppuun ja vain nauttivat kevätpäivästä, ihan niin kuin mekin Hennan kanssa :) Oli aivan huippumahtava päivä tänään, aurinko paistoi ja oli lämmintä, I like! 
Huomaan kyllä, että Mistin kanssa tuo luoksetulo ei vielä oikein toimi. Eihän sillä tänäänkään huvittanut tulla luokse, kun piti Doran kanssa touhuta ja ympärillä oli kaikkea kiinnostavaa. Toki sen ymmärrän, onhan Misti vielä pieni, mutta eihän siihen voi alkuunkaan luottaa ja pitää vapaana missä huvittaa. Mistillä on paha tapa juosta karkuun, kun sitä kutsutaan luokse ja yritetään ottaa kiinni - saati hihnaan. Olen yrittänyt tehdä luoksetulosta ja kiinniottamisesta positiivisiä kokemuksia, mutta pässi mikä pässi :D Palkitsen Mistin, kun se tulee luokse ja pujotan hihnan sen kaulaan. Kyllä M tuleekin monesti luokse, mutta liian usein jättää tulematta. Treeniä, treeniä vain. 
Kontakti ja istuminen sen sijaan sujuu hienosti melkein missä tahansa. Tänäänkin monesti pyysin Mistiä ottamaan kontaktia, mutta laiska minä en jaksanut kaivaa sitä himskatin naksutinta taskusta. No, onnistuu se ilmankin kohtuu hyvin :D 

Käytiin vielä toinenkin lenkki ja sille tielle jäätiin (tarkoitan sitä, että äiti tuli sieltä sitten hakemaan). Tällä kertaa mentiin kävelysillan yli, jonka alta menee vilkas Ouluun menevä tie. Siitä sillan alta niitä autoja suhahti ohi, mutta Mistiä vain ihmetytti, että mistä se auto oikein menee, kun ei meidän ohi ainakaan :D Ei sillä siis pelottanut tai mitään, katseli vain maisemia ja siinäkin harjoiteltiin kontaktia. Kuten olen sanonut, Misti on kova luu ;) Meillä Helmi on aina pelännyt siltoja, oli se oikeastaan kuinka pieni tahansa, niin alkaa pakittamaan ja se pitää kantaa yli. Mistä lie tuommoinen tapa tullut, raivostuttavaa. 

Sitten mentiin koirien kanssa koulun pihalle (rakas yläasteeni, niin rakkaita muistoja ;)) ja päästettiin ne vapaaksi siinä kentällä. Leikin Mistin kanssa ja koirat saivat taas juoksennella. Siinä ei oikeastaan treenattu mitään, kontaktia vähäsen. Sitten äiti tuli hakemaan ja lähdettiin kotia kohti. Misti ei tällä kertaa vikissyt autossa vaan nukahti saman tien. M ei ole ainakaan vielä nauttinut automatkoista, ihme piippaamista melkein koko ajan. Helmi sen sijaan r-a-k-a-s-t-a-a autoilua, se aina ihan innoissaan hyppää kyytiin ja Hemppa on tottunut matkustamaan peräkontissa! :D Se haluaa nimenomaan sinne ja on oikein tyytyväinen, ihan sama minne mentiin. 

Misti on tänään torkkunut koko loppupäivän, otti kyläily vissiin niin koville ;) Helmin kanssa käytiin ensimmäinen pyörälenkki ja ihan mukavasti jaksoi punkero juosta. Onhan se vähän hidas, mutta no problem, kunhan saadaan liikuntaa - me molemmat. 

Tänään huomasin Helmin tarhassa kuolleen piisamin! Oli tainnut meidän hurja karhukoira tappaa sen, ei ollut enää päätäkään. Piisamithan on tosi äkäisiä elukoita ja voi ottaa koiran kanssa pahasti yhteen. Onneksi Hemppa oli kuitenkin "voittanut" matsin ja säilynyt vahingoitta :) 

Ja sitten näitä tämänpäiväisiä kuvia. Dora-Misti-kuvat on puhelimella otettu, mutta on ne kai suht hyvälaatuisia. Oli vain kauhea homma ne puhelimesta sähköpostin kautta lähettää, ärsyttävää pikku piperrystä. Taas on paljon tekstiä ja paljon kuvia, lukekoot kuka jaksaa ;) 












Ei ois vähän unista sakkia? ;)

Tytöt <3 

" Minä peeni vain :) "



keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Misti 12 vkoa

No niin, kolmen kuukauden etappi saavutettu :) Tänään Mistillä siis on 1/4-vuotissynttärit, ja huomenna tulee viisi viikkoa siitä, kun haettiin likka kotiin. On se ihan selvästi kasvanut siitä 7-viikkoisesta rääpäleestä, joka oli tuolloin niin kovin pieni, mutta ihan yhtä luonteikas. Niin kuin joka keskiviikko on tapana, puntaroin Mistin, ja lukemaksi saatiin vain 5,8 kg. Täytyy sanoa, että olen kyllä ihmeissäni Mistin keveydestä, siskot ovat jo ihan reippaasti ohittaneet sen. Molemmat jo yli 7 kiloa! Mikä meillä oikein on pielessä - jos on? Kylkilyyt tuntuu, muttei näy. M ei ole liian lihava eikä laiha, eläinlääkäri olisi varmasti muuten huomauttanut asiasta. Epätietoisuus painaa, ja mulla on hirveä tarve vertailla tuota muihin samanikäisiin bc-pentuihin.

Tänään käytiin Mistin kanssa ekoilla rokotuksilla ja huippuhienosti meni, kuten Mistiltä odottaa saattoi :) Ell. oli taas ylikiva ja sitä piti yrittää pussata (Mistillä, ei minulla). Mukava lekuri muuten onkin, leperteli iloisesti pennelle, niin voiko sellaisesta muka olla tykkäämättä ;) Se antoi tytölle herkkua eikä Misti edes huomannut koko piikkiä, kun piti keskittyä namien syöntiin :O Melkoisen kova luu tämä, mikään ei tunnu missään. Yleistarkastus tehtiin samalla ja kaikki hyvin! Eläinlääkäri sanoi, että Misti olisi kannattanut madottaa ennen ensimmäisiä rokotuksia, mutta minä luulin, että se on ennen tehosteita ja sellaisen neuvon taisin saada kasvattajalta. Kai sen voi tehdä miten haluaa, mutta nuo suositteli niin. No, eipä se mitään, saatiin tehtäväksi antaa matokuuri tuossa parin viikon päästä.

Ennen rokotuksille menoa käveltiin kaupungissa yli tunti. Mentiin jo aikamoisesta hälinästä, missä oli paljon autoja ja ihmisiä, liikennevaloista jne. Mukana oli taas jonkin sortin piippailua (vinkumista) ja M taisi olla hieman epävarma ja ihmeissään. Vähän väliä se katsoo mua ja pyytää syliin. Mutta sellaista ärsyttävää tyhjänpäiväistä uikutusta, arrgghhh. Siihen en huomioi mitään, jatkan vaan matkaa. Sitten välillä Mistin ollessa hiljaa ja kävelevän reippaasti, annan sille namia ja kehun. Pääasiassa Misti oli kuitenkin ihan mukavasti kaupungissa, ja kaikki piti katsoa ja nuuskia oikein tarkkaan niin kuin ison koiran kuuluu ;) Ei se tunnu häiriintyvän autoista, rakennustyömaista tms. Mutta sellaisen jutun huomasin, että Misti yritti joskus hyökätä autojen perään :O Paimennusviettiä? Toruin sitä siitä, ja sitten kun autoista ei välitetty vaan niiden annettiin mennä rauhassa ohi, kehuin ja namitin. Ihme toimintaa tuokin, toivottavasti ei ota tavaksi tai vielä pahempaa - ala tehdä sitä kotonakin.
Ohikulkijoista ja pyöristä Misti ei juurikaan välitä ja noissa tilanteissa otin siihen joskus kontaktia. Aika mukavasti se malttoi keskittyä ja tapittaa mua silmiin. On vaan hirveän haastavaa alkaa kaivaa naksutinta ja nameja taskusta, yrittää tunkea hanskat johonkin ja handlata vielä Misti. Kesä, tule jo.

Nyt sain viimein aikaiseksi ottaa Mististä sen seisotuskuvan. Tai minä seisotin ja äiti kuvasi :D Ihan hyvä kuva itse asiassa tämä.



maanantai 11. huhtikuuta 2011

Markkinahumua ja eläinlääkärikäynti

Viime keskiviikkona jouduttiin käymään Mistin kanssa eläinlääkärillä pissatulehduksen vuoksi. M oli kuseskellut koko päivän parin minuutin välein sisälle ja muutamassa oli ollut vertakin mukana. Joten mars matkaan lekurille ja saatiin viikon antibioottikuuri. Kiva vaan, kun olin itsekin kuumeessa, mutta mitäpä sitä ei koiriensa eteen tekisi?! Kuseskelu on vähentynyt, mutta kyllähän tuo lirauttaa sisälle edelleenkin useamman kerran päivässä. Oppiikohan tuo ikinä sisäsiistiksi? Btw, voiko koira olla niin tyhmä, että kaikista maailman paikoista kusasee juuri puhtaan tyynyliinan ja tyynyn päälle? Vastaus: räkänokka Misti voi.


                    " Moi, mä oon räkänokka Misti 12 vkoa, enks mä ookkin hulllja "


Misti oli eläinlääkärillä tosi reippaana eikä ujostellut/arastellut yhtään. Lekurikin oli niin mukava, että voivoi! Kiva olla kerrankin hyvähermoisen(?) koiran kanssa eläinlääkärillä, Helmi piippailee edelleenkin kun siellä ollaan. Vaikka onko se ihme, Helmi on joutunut käymään siellä usein, liian usein, eikä todellakaan aina mukavissa merkeissä. On jouduttu korvia ronkkimaan ja pentu abortoimaan, ja mitä vielä.

Perjantaina olin muka sen verran tervehtynyt, että lähdettiin käymään markkinoilla. Ihan kuin mua ne markkinat olisivat kiinnostaneet pölypussi- ja mehiläisvahamyyntikojuineen, Mistin takiahan sinne mentiin! Ja voi vitsit, miten reipas Misti oli! Niin rohkeana ja uteliaana tutki kaikkea, ja suloinen mustavalkoinen pennunpallero sai osakseen ihailevia katseita ja "voi kuin söötti"-huudahduksia. Kerrankin se olen minä, jolla on pentu, jollaisesta muut saavat vain uneksia, hah. Olisihan siellä varmasti ollut innokkaita silittelijöitä, mutta ei muuta kuin ohi vaan. En mä jaksa kaikkien kanssa alkaa jutustelemaan ja antaa Mistiä paapottavaksi. Misti otti hienosti kontaktia kun malttoi ja sitä muistuttelin olemassaolostani. Innoissaan M hihnassa käveli tutkimaan kaikkea ja kyllähän sitä markkinatouhu kiinnosti. Ja paljon muuten oli väkeä eli aivan ihanteellinen sossuttelupaikka. Kesämarkkinoita odotellessa....

Nyt ei olla muutamaan päivään voitu oikein mitään tehdä, ainakaan ulkona, kun olen ollut sairaana. Lähdin siis liian aikaisin laukkomaan, joka kostautui ja ollaan edelleen sairaana. Mä en vaan ikinä jaksa parannella itseäni kunnolla, muka niin kiire joka paikkaan. Enkä mä edes ole ikinä sairas, kuumetta oli viimeksi pari vuotta sitten. Misti ei onneksi tunnu häiriökäyttäytyvän normaalia enemmän :D Enimmäkseen se nukkuu ja oven raosta sen aina pihalle päästän (onni on omakotitalo). Eniten kyllä harmittaa Helmin puolesta, kun sen kanssa ei voi juuri mitään tehdä, Helmi nähkääs on ulkokoira. Ehkä tässä huomenissa päästään jo kouluun (jipii -.-) ja  koirien kanssa ulkoilemaan. Tää sairastaminen ei selvästikään ole mun juttu.

Vaikka Misti on välillä niin hemmetin tyhmä, niin on sillä aivotkin. Misti ei saa mennä ruokakupille ennen kuin annan sille luvan ja vaikeutan hommaa joka kerta. Tänään luettelin kaiken maailman sanoja, mitä mieleen juolahti aina hännästä seinään ja kuppiin. Misti ei yrittänytkään mennä kupille, kunnes tuli "vapaa". Täysin samalla äänenpainolla sanoin senkin kuin aiemmat sanat, mutta tyttö hoksasi tämän ja meni vasta sitten! Voi että se on tarkka! Ei Helmi ole koskaan ollut yhtä tarkka, vaikka sen kanssa samaa on jankattu monta vuotta. Taitaa tuo bortsu olla melkoisen älykäs rotu kuitenkin ;)

ps. Misti painoi keskiviikkona lekurin punnituksella 5,3 kg. Pieni tyttö ainakin siskoonsa nähden enkä todellakaan osaa sanoa, kuinka pieneksi se jää/isoksi kasvaa. Hah, olispa hauskaa agiliidellä medeissä bortsun kanssa :D Tuntuis aika hassulta, kun muut samanrotuiset maxeissa ja me kaikkien ländereiden ja koikkerien kanssa samassa luokassa. Viimeksi, 10-viikkoisena, M painoi 4,65 kg, en muista mainitsinko siitä jo. Ja ai niin, Misti täyttää ylihuomenna 12 viikkoa, mun pikkuneiti on jo 3 kk! :O
Näyttääkö se siltä? -Ei.
Helmi tuli meille 14 viikon iässä ja voin sanoa, että se oli silloin jo tosi iso. Eikä karhukoiran ja bortsun aikuiskoossa niin hirveästi eroja ole, kkk ehkä aavistuksen isompi. Ainakin jos nartuista puhutaan. Ja meillä nuo molemmat on ollut sitä ainakin tähän asti, narttuja siis.

                                                          
                                                 Mitä kuvassa tapahtuu?


Tyttö 2 (vas.) ja Tyttö 1. Alla olevat koirat on luokiteltu paremmuusjärjestykseen numeroiden perusteella. 1 on luonnollisesti paras ja täten tavoitelluin numero sekä paikka emännän sydämessä ;) <3


Kieli pitkällä sitä mennä pittää! Taka-alalla Mistin "hieno" pentuaitaus :P Joo, on jäänyt jo vähän pieneksi


           " Oon niin lllohkee karhukoira- eiku siis- bordertollikka, että uskallan haukkuu sulle tälleen hulljasti "


" Hey it's me, räkänokka again "



pps. Misti on loppujen lopuksi aika ruma pentu, vai mitä? Rumasta ankanpoikasesta kauniiksi joutseneksi? Tuskinpa. Ei taida ankasta tulla näyttelykoiraa, mutta ei se mua haittaa. Mua ei muutenkaan näyttelyt kiinnosta. Ja mitä näyttelytulokset ylipäätään kertoo bordercolliesta? Että pörrönallukkabortsuja arvostetaan, hah. Mä ottaisin kymmenen kertaa mieluummin lyhytkarvaisen bc:n, kuin sellaisen kamalan yliturkikkaan pörrökkeen. Hyi hitto niitä! Ehkä mä justiin siksi suosin työlinjaisia koiria. Toisaalta kultainen keskitie on se paras ja turvallisin: miltä kuulostaa sekalinjainen, kevyellä turkilla ja rakenteella varustettu, hyvän työmoottorin omaava ja vietikäs bc paimennusvaistoa ja hyvää koulutettavuutta ja hermorakennetta unohtamatta? Muuten, tässä (tässä-sana on linkki, perskele kun ei näytä linkilta) on loistopentue. Tuollainen kelpais mullekin, nams. 
Mä monesti nauran Mistille päin naamaa, kun se näyttää niin hassulta. Itse asiassa just äsken nauroin, edellistä virkettä kirjoittaessa. Misti taitaa ymmärtää, että sille nauretaan. Jahas, nyt se häippäs johonkin, nolostuneena varmaan :D Enks olekin kiva omistaja? 8) 
- Misti häipyi haukkumaan pelottavaa vessaharjaa, on se niin hurja koira tosiaan, että pelottaa. 


tiistai 5. huhtikuuta 2011

Kevät, kevät!

Kevät on tullut pohjoiseen Kuusamoonkin :) Ihanaa, kun illat on valoisia ja aurinko paistaa, lämpötila on plussan puolella... Tätä on odotettu elokuusta saakka! Äskettäin kävin Helmin kanssa hölkkälenkillä, ja yritän ottaa tavoitteeksi hölkätä vaikka joka toinen päivä. Veikkaan kyllä, etten onnistu (jaksa) :D Tänään starttasin myös skootterin talven jäljiltä ja hyvin kulki. Ainoa mikä kevään tullessa harmittaa on se, että hiihtokausi loppuu, sitä jään kaipaamaan.
Misti tonkii lähestulkoon kaiken tuolta pihalta, suussa on mitä milloinkin ja niitä pitää onkia pois. Mahanalus ja tassut rapaantuu, kun tuolla ulkona touhutaan, joten se on aina suihkukeikka tai pyyhkiminen sisälle tultaessa.

Mistillä on ilmeisesti ollut silmätulehdus nyt. Sen oikea silmä rähmii ja tyttö joutuu pitämään sitä kiinni, voi reppana. On se vähän lurppanan näköinen, mutta nyt jo ehdottomasti parempi. Puhdistan sitä keitetyllä vedellä pari kertaa päivässä, josko ihan kotikonstein saataisiin parannettua. Ainakin nyt näyttää ihan kivalta, eiköhän se siitä :)
Ensimmäiset rokotukset olisivat tiedossa ensi viikolla, ja perjantaina ajateltiin käydä tutustumassa markkinoiden vilskeeseen. Sitä odotankin innolla, että miten Misti suhtautuu. Siellä luulisi olevan myös muita koiria, mutta ennen kaikkea paljon hälinää, jes! Nyt ei ollakaan kaupungissa käyty, kun mulla on koeviikko. Vaikka eipä sillä, lukeminen on silti jäänyt vähäiseksi :D Nytkin istun tätä blogitekstiä kirjoittamassa, vaikka huomenna on ruotsin koe. Ei vaan millään kehtaa.

Tänään opetin Mistille hieman noutamista uudella lelulla, joka saatiin Mustista & Mirristä kaupan päälle, kun kävin ostamassa tytölle ruokaa. Jouduin ostamaan Royal Caninin Medium Puppy- ruokaa ja olipa huisin kallista. 15 kilon säkki maksoi 70 euroa! Olin vähän silleen, että jahas ja vanhemmat oli ihan järkyttyneitä :D M&M:llä on nimittäin monopoli-asema (meniköhän tuo nyt oikein) joten ne voi kiskoa tuotteista ihan mitä tykkää. Heti kun Misti täyttää sen vuoden, siirrytään hieman halvempaan ruokaan. Varmaan joko Purina One tai Pedigreetä alan syöttämään. RC:n takia ollaan kohta vararikossa, tai minä olen! Vaikka voin mä ihan hyvin maksaa siitä, että Misti oikeasti saa laadukasta ruokaa. Mutta onhan tuo koiranpito melkoisen kallista, ei siitä mihinkään pääse ;)
Niin siihen noutamiseen jäin... Heitin Mistille lelun ja sanoin "nouda", tyttö ryntää perään ja ottaa lelun suuhun (siitä naksautus) ja käsky "tuo" ja Misti pudottaa lelun mun eteen, josta uusi naksautus ja nami. Aikas hyvin se oppi, pätevä likka! Eilen annoin Mistille tutkittavaksi metallilusikan, mutta ei se oikein kiinnostanut. Heti kun se sitä nuuski, naksautin, ja sitten kun otti suuhun naksautin uudelleen ja kehuin kovasti. Tämä siis tokon metalliesineen noutoa ajatellen. Mutta tärkeintä olisi, että Misti oppisi jossain välissä noutamaan. Kiirettä ei kuitenkaan ole.

Harmi vaan, kun ei päästy sinne pentukurssillekaan nyt. Ekat kaksi kurssia alkoi nyt eikä päästy, kun Misti on vasta 3 kk. Seuraava alkaa ilmeisesti vasta syksyllä, harmittaa tosi paljon :(  Me mennään ehkä tokotreeneihin tuossa keväämmällä, ja jos kesällä sitä hakua. Niin, ja nätö-treeneissä voitaisiin käydä, jotta vieraat pääsee kopeloimaan Mistiä. Ehkä päästään jopa mätsärin pentuluokkaan keväällä. Voi miten ihana tämä kevät :)

Ja tässä vielä meidän tiimikuva :) Minä kyllä niin edustavan näköinen, ei meikkiä tai mitään, mutta tämmöstä kotona ;)


perjantai 1. huhtikuuta 2011

Misti 10 vkoa

 Misti täytti keskiviikkona 10 viikkoa eli neitihän on jo 2,5 kuukautta, hyvänen aika! Misti on kasvanut ihan hyvin, itsekin sen huomaan, vaikka katselenkin tuota joka päivä :D Punnitsen tytön joka keskiviikko ja tällä viikolla lukemaksi saatiin 4,65 kg eli 750 grammaa tuli lisää painoa viikon aikana, ihan kivasti. Tuplasin annoskoon kasvattajan suosituksesta, ja tällä hetkellä ruokaa uppoaa nassuun 4 desiä päivässä, yksi desi kerrallaan. Tuntuu sopivan Mistille hyvin, on sillä niin kova ruokahalu ja kyllähän se liikkuu paljon. Mä en oikein osaa soveltaa noita ruokajuttuja enkä osaa hahmottaa paljonko tuon ikäinen pentu syö, ja miten ruokaa pitäisi lisätä. Royal Canin Starter-säkki alkaa olla lopussa ja olen tässä miettinyt mitä seuraavaksi. Tuossa lukee, että se menee 9 viikkoon, joten aika siirtyä "toiselle asteelle". Samassa merkissä varmaan pysytään, mutta pitää kysellä M&M:sta, että mitä ruokaa kannattaa jatkossa syöttää. Toivottavasti selviää piakkoin, tuo on ihan just loppu.

Sisäsiisteys tuntuu menneen vain huonompaan suuntaan, Misti ruikkii milloin sattuu sisälle. Vaikka ollaan tultu vasta ulkoa, pissat saattaa tulla hetipian lattialle tai matolle - tai jonnekin sinne välille. Misti ei oikein osaa pyytää ulos, mutta ulko-ovella se jatkuvasti ramppaa ja välillä vinkuu pihalle. Yleensä se touhuaa kuitenkin muita juttuja kuin käy pissalla, menee esimerkiksi Helmin luo. Yhdet kakat tuli sisälle pari päivää sitten ja sen ainoan kerran tyttö on paskonut sisälle, muuten aina ulos :) Eli jotain positiivistäkin. Äiti on jo luopunut toivosta ja uskoo, ettei Misti opi ikinä sisäsiistiksi :D No siltä mustakin tällä hetkellä tuntuu, jatkuvasti pitää olla luutuamassa kusilammikkoja. Eilen illalla 11 aikaan astuin avojaloin yhden sellaisen päälle, ja siinä piti alkaa vielä lattiaa hinkkaamaan. Voin sanoa, että lievästi sanottuna v*tutti, näitä pennunomistajan ihanuuksia <3 :)

Olen tässä miettinyt, että Misti on 10-viikkoiseksi pennuksi älyttömän kovaluonteinen, temperamenttinen ja taistelutahtoinen. Se vie Helmiä ihan 6-0 eikä dominoivaksi luulemani vanha ja äksy karhukoiranarttu pistä edes vastaan! Nyt Helmi on kuitenkin tajunnut, että saahan tuota riiviötä komentaakin, vaikka ei se Mistiä paljon hetkauta. Kahta kauheammin kimppuun vaan ;) Mä olen Helmistä niin ylpeä, kun se kärsivällisesti leikittää ärsyttävää piraijahampaista bortsupenskaa, on mulla hieno koira! <3 Mistillä on tosi paljon taistelutahtoa, joten tulevaisuuden agikentillä palkkaustapa on jo tiedossa - kunnon revitysleikki ;) Siitä tyttö nauttii ja on sillä aivan mahdoton halu saada voittaa! Purinaa ja murinaa, ja lelusta pidetään kynsin hampain kiinni. Huhhuh sanon minä :D
Näissä kuvissa Helmi ja Misti innostui vetämään sukkaa keskenään. Mahdoton taistelu- ja voitontahto molemmilla, etenkin Mistillä. Se otti matsin ihan tosissaan, mutta Helmi enempi huvin kannalta. Helmi ei ole koskaan osannut leikkiä vetoleikkiä, mutta nyt se intoutui Mistin kanssa vetämään.


        


      



Toivoin kovaa koiraa ja sellaisen myös sain. Misti on tosi luonteikas ja kova pentu kaikin puolin. Tänään tarkoituksella kalautin metalliputken autotallin sementtilattialle muutaman metrin päässä Mististä, joka hiemansäpsähti, mutta tuli saman tien tutkimaan putkea ja jatkoi sen jälkeen nuuskuttelua. Mahtava likka!
On siinä itsenäisyyttäkin sekä omaa tahtoa. Tänään käveltiin järven rannassa mutkin ja takaisin tullessa Misti juoksi kaukana edessäni, noin 30-50 metrin päässä ja kun kutsuin sitä luokse, ei penska noteerannut asiaan mitenkään, jatkoin vaan matkaa. Tien vierellä menee kelkkareitti ja jos olisi sattunut silloin kelkka menemään ohi niin voi voi...! Misti vaan pällisteli minua kaukaa eikä puhettakaan, että olisi tullut luokse. Sitten jäin tahallaan jälkeen ja menin kinoksen taakse piiloon. Kun kurkistin mitä pentu puuhaa, se oli jatkanut matkaansa kotia päin ja väliä oli monta kymmentä metriä. Ei ole kovin tyypillistä paimenkoiran pennulle. Reitti oli neidolle tuttu, joten ehkä sitä ei paljon kiinnostanut tekemiseni. Olipa pettynyt olo lenkin jälkeen. 


Täytyy myöntää, että kun tuon riiviön kanssa elää, sydän sykkii edelleen Helmille, onhan se ollut mulla 8 vuotta ja niin paljon ollaan yhdessä koettu. Tuon paimenlapsen kanssa yhteinen taival on vasta alussa. Mä olen oppinut Helmin kanssa ihan hemmetin paljon eikä tytsi ole todellakaan päästänyt mua helpolla ;) Olen tehnyt sen kanssa paljon virheitä, mutta myös ilon ja onnistumisen tunteita ollaan koettu. Helmi on ollut aivan upea koira, jollaista en toista saa. Toivottavasti Hemppa on ilonamme vielä monta monta vuotta, vaikka olen tiedostanut myös sen, että parin-kolmen vuoden päästä mun rakasta mummokoiraa ei ehkä enää ole. Mutta nyt eletään tässä hetkessä ja toivotaan Helmille terveyttä ja pitkää ikää :)

Taas tuli ihan kamalan pitkä blogiteksti, vaikka tarkoitus oli kertoa kuulumiset ihan lyhyesti, plääh. Kukaan ei varmaan jaksa tätä lukea, kun ihan sikana tekstiä joka kerta :D No onpahan omaksi iloksi. Ja loppuun muutama kuva meidän 10-viikkoisesta hirmusta.