lauantai 21. huhtikuuta 2012

Terveeksi tutkittu ja todettu

Torstaina 19.päivä käytiin Oulun Eläinklinikalla silmäpeilauksessa ja luustokuvissa. Silmät tutki helsinkiläinen eläinlääkäri Sari Jalomäki. Mistillä on kaikin puolin terveet näkimet, eikä mikään viittaa perinnöllisiin silmäsairauksiin! :) Mistin emällä ja emän sisaruksilla on todettu distichiasis eli ylimääräisiä silmäripsiä, mutta Mistillä niitä ei näkynyt - ainakaan vielä. Tutkitutan silmät mahdollisesti vielä uudelleen muutaman vuoden kuluttua. Ell. tosin löysi Mistin oikeasta sarveiskalvosta arven, joka oli kuitenkin hyvin parantunut eikä se haittaa koiraa mitenkään. Arpea ei paljaalla silmällä näe, joten sen olemassaolo tuli yllätyksenä. Onneksi se ei ole vakavaa, kaipa siihen on jokin joskus tökännyt, sen synty jäänee arvoitukseksi.

Silmäpeilauksen jälkeen oli vuorossa luustokuvat ja sitähän oltiinkin ehditty hieman jännittää. Kuvaava eläinlääkäri oli kokenut, ortopediaan erikoistunut Ilkka Lakovaara. Tosi mukavan ja osaavan oloinen, suosittelen. :) Heti ensiksi Mistille laitettiin nukutuspiikki, joka taisi hiukan sattua, kun pikkuneiti vingahti. Äkkiä aine vaikutti ja Misti painui unten maille. Minua ei kuulemma tarvittukaan ja sain lähteä tunniksi omille asioilleni. Takaisin palattuani Misti oli vielä taju kankaalla, mutta herätyspiikin jälkeen se alkoi hiljakseen heräillä. Sillä aikana katseltiin eläinlääkärin kanssa kuvia ja Lakovaara näytti tutkivan niitä hyvin tarkkaan. Lonkat oli hienot ja symmetriset, arvio niistä A taikka vahva B. Kuitenkaan B:tä huonommat ne eivät voi olla. Olin kyllä äärimmäisen helpottunut ja iloinen! Myös polvet nähtiin lonkkakuvista ja Lakovaara tsekkasi nekin. Hyvät, terveet polvet. Olipa muuten hyvä, etten otattanut erikseen polvikuvia, kun ne kerran näkee lonkkakuvien yhteydessä.
Kyynärpäiden tilanne oli sellainen, että toinen (muistaakseni vasen) olisi 0 mutta toinen (eli vissiin se oikea) olisi heikko 0 tai vahva 1. Tuossa mahdollisessa ykkösen kyynäreessä oli pientä kalkkeumaa, jota esiintyy kuulemma lähes kaikilla koirilla jonkin verran, ja se on ihan merkityksetön juttu eikä vaikuta koiraan millään tavalla. Itsekin huomasin, että se nollan kyynär oli terävämpi ja toinen taas muodoltaan enemmän tylppä. Lakovaaran mukaan erot ovat kuitenkin aika pieniä ja hän lausuisi molemmat nolliksi. Nyt vain odotellaan, kuinka tarkka Kennelliiton eläinlääkäri on ja saadaanko molemmat nollana takaisin. Toivottavasti saadaan, koska ainakin itselleni pistää silmään nuo ykkösenkin kyynäreet. Tärkeintä kuitenkin on, että ne ovat terveet eikä ole syytä huoleen. :)
Selkä oli Mistillä kaikin puolin terve ja se todettiin yhteensä kolmesta kuvasta. Eli mielestäni aika hyvin saatiin selkäkin näkyviin ja se näytti oikein hyvälle!
Myös olkapäät tutkittiin. Toinen (olikohan se vasen) näytti ihan normaalilta, mutta toisessa olassa (oikeassa?) näkyi kanssa pientä kalkkeumaa. Sillä ei ole kuitenkaan mitään merkitystä eikä sen pitäisi viitata OCD:hen. Siinä toisessa olassa tosiaan näkyi hieman enemmän vaalentumaa kuin toisessa, mutta huolissaan ei siitäkään onneksi tarvitse olla. Hitsi, kun en muista kummassa olassa ja kyynäreessä sitä kalkkeumaa oli, hyvä minä. Toki jäin nyt miettimään, että entä jos nuo kalkkeumakohdat aiheuttaakin Mistille jotain, mutta uskon kuvaavan eläinlääkärin sanaan. Lonkkien ja kyynärten kohtaloa eli virallista lausuntoa jäädään vielä odottelemaan Kennelliitosta, mutta selkä- ja olkakuvissa luotan Lakovaaraan, koska ne kuvattiin epävirallisina.

Pääasiahan tässä on se, että Misti on terve tyttö ja voidaan harrastella ihan normaalisti. Lakovaarankin mielestä voidaan turvallisin mielin agiliidellä yms. Ei kyllä yhtään kaduta, että kuvautin koko paketin, nytpä ollaan tietoisia koko luuston tilanteesta. :)
Kyllä bortsutkin pitäisi mielestäni kuvauttaa myös selästä ja olkanivelistä. Ollaanhan se nähty kuinka paljon esimerkiksi OCD-tapauksia putkahtelee esiin. Voisi jäädä moni koira ja linja käyttämättä, jos kaikki yksilöt kuvattaisiin ja jätettäisiin riskitapaukset jalostuksen ulkopuolelle.

Citykoira!




Ennen klinikalle menoa käveltiin Mistin kanssa Oulun keskustassa. Voi että pikkuneiti käyttäytyi mallikkaasti, se ei ollut moksiskaan uudesta paikasta ja kaupungin vilskeestä! Se käveli nätisti hihnassa, ei kiinnittänyt huomiota muihin ihmisiin, koviin ääniin yms. Mentiin rautatieaseman alikulkutunnelistakin, mutta sekään ei ihmetyttänyt. Mainio koira, joka käyttäytyy hienosti, sainpa olla siitä ylpeä! :) Myös automatka meni hyvin ja rauhallisesti. Helppo koirahan Misti on. Ehkä olen jotakin tehnyt oikein, kun se ottaa uudet tilanteet noin lunkisti. Klinikkakäynnin jälkeen käväisin läheisessä Mustissa & Mirrissä, josta Misti sai uudet valjaat. Pinkit Hurtta Lifeguardit, kyllä kelpaa lenkkeillä noin hienoissa vermeissä. ;) Helmi onkin ominut itselleen nuo Hurtta Collectionit, joten nyt on molemmilla omat valjaat. Eilen käytiin paremmin testaamassakin uusia valjaita kunnon juoksulenkin muodossa. Olipa mukava juosta sulalla tiellä. Misti jaksoi hyvin koko matkan, mutta Helmillä taas vauhti hyytyi. Yritin kyllä jättää sen kotiin, mutta mummeli itse änkesi mukaan.

Tuulitukka! Agilityn lämppälenkki vaaran päälle. 

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Aksaa aina vaan

Viime päivät ollaan agiliidelty oikein urakalla, sanoisinko. Tänään meillä oli ohjatut treenit ja Misti oli suorastaan liekeissä! Nyt oli ihan eri ääni kellossa kuin viime tiistaina, pieni oli niin intoa täynnä ja jaksoi koko tunnin tehdä hienosti töitä. Tänään harjoiteltiin uusina asioina persjättöä ja rengasta, molemmat sujui hyvin. Itse meinasin alussa vahingossa valssata, mutta kyllä se persjättökin sieltä sitten löytyi. Misti teki hyvin, mutta välillä meinasi jättää yhden aidan hyppäämättä. Misti löysi nyt hyvin namikipoillekin, eikä se enää niin tuijottanut minua. Namikippoja ei kyllä enää juuri tarvitse esteiden välissä ja niitä häivytellään jo poiskin. Vauhtia oli mukavasti, mutta kohta en varmaan pysy enää ollenkaan Mistin perässä. Hyvin neiti pääsee esteet ylitse, korkeus on jotain mediluokkaa, ja pari kertaa se taisi tiputtaa riman alas.

Rengas ei tuottanut ongelmia, niin intopiukeena meni siitäkin. Matalallahan se vielä oli, mutta niinhän sen pitääkin näin alkuun. Pujottelua tehtiin myös ja mukavasti sujui, vauhtia on ihan hyvin, mutta vielä vaan lisää varmuutta. Keppejä oli yhteensä neljä. Verkot oli apuna ja niillä jatketaankin varmasti vielä aika pitkään. Jossakin välissä sitten kokeillaan ohjureita.
Omatoimiharjoitteluun kokosin meille pari hyppyestettä, joista toisella tehtiin takaakiertoa. Tosi hyvin meni! Molemmat puolet sujuu ja tuollahan Misti oikein nuoli siivekkeitä.

Mutta tiistain treeneissä Misti oli melko vaisulla päällä ja teki hitaanlaisesti. Meillä oli siellä kakkoskouluttaja paikalla ja hän kuvaili Mistiä hirveän rauhalliseksi, varovaiseksi ja epävarmaksi tyyliin "anteeksi kun olen olemassa". Allekirjoitan kyllä kaiken, sellainenhan Misti monesti on. Sille pitäisi saada varmuutta ja vauhtia sekä löytää treeneihin jokin superhyvä palkka. Tänään oli mukana nakkia ja jopas neidille kelpasi. Mutta oli Misti muutenkin tänään paljon vapautuneempi ja innokkaampi, joten hyvä fiilis jäi tämänpäiväisistä treeneistä. Paikalla oli vain kolme koirakkoa ja maneesi oli paljon hiljaisempi aikaisempaan haukkukonserttoon verrattuna. Mistihän on siis hiljaa ja keskittyy tekemiseen, mutta muutama muu siellä on äänessä koko ajan. Toivottavasti intoa ja iloista asennetta löytyy treeneissä jatkossakin, kotona sillä on ainakin huippuhauskaa. :) Ehkä itsekin vähän ohjatuissa jännitän, kun ollaan valvovien silmien alla, ja se voi vaikuttaa koiraankin. 
Misti on nähnyt joka kerralla treenien ohessa myös hevosia piha-aitauksessa käyskentelemässä. Aluksi se oli ihan kummissaan ja haukkui raivokkaasti, muttei nykyään enää juurikaan välitä niistä. Misti ei olekaan tavannut hevosia koskaan aiemmin, joten yllättävän äkkiä se on tottunut niihin. :)

Ollaan nyt muuuten parina päivänä kotosalla treenailtu mm. takaakiertoa aika korkeillakin rimoilla jo. Hyvin Misti hoksaa homman jujun. :) Eli väsäsin meidän kotipihalle pienen, kuuden esteen radan nyt viikonloppuna. Siinä oli: hyppy-puomi (pelkkä alastulo korotetulla laudalla)-hyppy (jolla takaakierto)-putki-hyppy. Tuota tehtiin sitten toisinkin päin. Mini-bc oli ilmiliekeissä ja niin nopsaan juoksi radan. Muuten hyvää suorittamista, mutta puomilla tarvitaan vielä malttia, jotta kosketusalustalle mennään rauhassa. Lupaava tyttönen, nyt ollaan agista ihan totaalisen innostuneita! :)

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Elossa ollaan!

Olisiko blogin päivittäminen mitään näin vaihteeksi... Alkuaikoina, Mistin ollessa pentu, päivityksiä tuli yksi tai kaksi viikossa, nyt hyvä jos kerran kuukaudessa. En vaan koskaan jaksa alkaa mitään kirjustelemaan, eikä ole oikein aikaakaan.

Mitä meille kuuluu? Ei mitään, paitsi että meidän lajivalikoima laajeni ja muutti hieman muotoaan. Tällä hetkellä käydään treenaamassa agia noin kerta viikkoon ohjatusti. Ollaan "pentu"agilityryhmässä, jossa on meidän lisäksi viisi muuta koirakkoa. Nyt on treenikertoja takana kolme, eka missattiin Mistin juoksujen takia. Ollaan lähdetty ihan alkeista liikkeelle: lähtöpaikkatreeniä, kosketusalustaa, hyppyä, putkea, puomin alkeita, keppejä... Viimeksi tutusteltiin keppeihin ja ensimmäiseen ohjauskuvioon, takaaleikkaukseen. Agility vaikuttaa yllättävän haastavalta lajilta. Tunnen olevani siinä enemmän hukassa mitä tokossa, mutta aksa on kyllä kivempaa. :) Misti on hyvinkin taitava ja lupaava agilitykoiran alku, kunpa ohjaaja olisi yhtä hyvä. Misti tuntuu olevan erittäin innostunut ja malttaa tuskin odottaa radalle pääsemistä. Sitten mennään kovaa ja empimättä! Puomin alastulokontaktia treenaillaan, mutta se ei oikein suju vielä. Itse asiassa ajattelin ehkä opettaa Mistille juoksukontaktit, sitäkin vaihtoehtoa tarjottiin. Keppien kanssa edetään luultavasti verkkojen avulla, sen sanottiin olevan paras tapa nopealle koiralle ja mahdollistaa hyvin myös itsenäisen työskentelyn. Paljon on tämän lajin kanssa tekemistä, mutta aikaahan on ja kesällä päästään toivon mukaan vieläkin useammin ja tavoitteellisemmin treenaamaan!

Toko meillä on nyt jäissä. Hyvin vähän mitään tehdään, silloin tällöin jotain pientä. Yhtään ei ole inspiraatiota tokoilla, joten saapa nähdä milloin aletaan taas kunnolla sitäkin työstämään. Heh, tavoitteena tälle vuodelle oli saada ALO1 ja AVO1, mutta nähtäväksi jää saavutetaanko mitään. :D Nyt tuntuu kyllä siltä, että aivan sama vaikka veisin Mistin viisivuotiaana seuraavan kerran alokkaaseen. En osaa sanoa kisataanko edes tänä vuonna enää vai vasta vuoden päästä, jos silloinkaan. Täytyy sanoa, että tuntuu mukavan rennolta, kun ei tarvitse varsinaisesti mihinkään treenata vaan voidaan edetä leppoisasti omaan tahtiin. Puolisen vuotta sitten oli hirveä kiirus päästä kisaamaan ja saada tuloksia aikaan. Pah, mitä merkitystä sillä oikeastaan on. Pääasia, että on kivaa ja tehdään sitä mistä tykätään! :)

Ja mehän tykätään lenkkeillä!


                                       

Pönötyskuva portailta.


Muuten tosiaan elellään päivä kerrallaan verkkaiseen tahtiin. Ulkoillaan paljon ja ollaan vaan, mutta nyt tosiaan tuli tuo agility kuvioihin mukaan. Mistillä oli toiset juoksut maaliskuussa, ja yllättävän helposti ja nopeasti ne meni ohitse. Kuukausia kestänyt karvanlähtöaikakin viimein loppui. Mistihän alkoi syödäkin tuossa yhdessä välissä tosi hyvin ja kuppi tyhjeni joka kerralla. Nyt on taas nirsoilua ilmassa, juuri kun pääsin sanomasta, että se syö! Nirsoiluun auttoi se, että ruokaa tarjottiin säännöllisesti ja samaan aikaan Helmin kanssa, eikä kuppia pidetty esillä. Mutta ei sillä näemmä ollutkaan kovin kauaskantoisia vaikutuksia. On Misti kuitenkin hieman pulskistunut onneksi.
Mistille on varattu luustokuvaus- ja silmäpeilausaika tälle kuulle Oulun Eläinklinikalta. Siltä tutkitaan lonkat, kyynärät, selkä, olkanivelet ja ne silmät. Kallis keikka on tiedossa, mutta haluan olla mahdollisimman varma Mistin terveydentilasta ja voiko sen kanssa harrastaa normaalisti jne. Toivotaan hyviä tuloksia, mutta mitään en uskalla odottaa. Mistin sisaruksista on nyt neljä tutkittu, joista kaikki ovat saaneet huippuhyviä tuloksia. Peukut pystyyn, että meilläkin on terve tyttö! :)

Helmi on alkanut vissiin kutiamaan entistä enemmän. Se rapsuttaa ja kyhnyttää itseään vähän väliä, kaivaa korvaa, järsii tassuja... Se on kyllä niin arvoituksellinen tapaus, että aina sillä on jotakin vaivaa. Ollaanhan me siihen totuttu, allerginen koira, kun vaan tietäisi mille. On se muuten kovin virkeä, mutta kutina vähän vaivaa.
Helmi on käyttäytynyt vähän kummallisesti viime aikoina. Kun vien sen tarhaan yöksi, niin Hemppa alkaa vinkumaan ja yrittämään pakoa. Se pääsikin jo karkuun pari kertaa, kiipesi tai hyppäsi yli. Sitten se oli seuraavana aamuna omalla paikallaan terassilla. Helmi tosiaan yrittää kiikkua tarhan yli ja vaaralliselta näyttää meno toisinaan. Sillä itse asiassa tuli jo haava tassuun, jonnekin kynnen seutuville. Outoa, kun se on nyt niin levoton, vaikka terassilla ja sisällä se käyttäytyy ihan normaalisti. Kevättä rinnassa, sterilisoidulla koiralla?

Kuka se siellä kurkkii?