keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Sipsutusta ja seisotusta

Ollaan jouduttu viime aikoina hieman harjoittelemaan näyttelyjuttuja viikonloppua varten. Tympeetä hommaa sekä koirien että minun mielestä. Mistillä ahdistaa, kun yritän asetella sitä paremmin seisomaan ja se yrittää hilautua kauemmaksi. Siispä yritän nyt seisottaa sitä vapaasti, koska silloin koira ei näytä niin lyödyltä ja Mistihän suostuu kyllä sitten seisomaan paikallaan. Mitä taas tuohon "sipsutteluun" tulee, niin Misti ravaa ihan tyydyttävästi, mutta vasemmalla puolellani ollessaan se yrittää seurata eikä siten katso eteenpäin. Tokokoira mikä tokokoira. Viikonlopun tavoitteena kuitenkin se EH, kun Misti kerta oikein näyttelylinjainen on.
Helmi taas seisoo kovin vaihtelevasti paikoillaan. Välillä se seisoo ihan näpsäkästi omikseen, mutta yrittää yleensä jossain vaiheessa joko istua tai pomppia minua vasten saadakseen namia. Siispä joudun todennäköisesti pitämään sitä paikoillaan maasta käsin - tosin siinäkin Helmiä hotsittaisi vähän ajan päästä istua. Joudun ehkä jättämään namit taskuun, sillä kaivaessani niitä esiin Helmin ilme muuttuu ja se alkaa kytätä nameja ja vaihtaa asentoaan. Juoksutus on mummokoiran kanssa hivenen haasteellista, sillä Helmi meinaa herkästi laukata taikka pomppia. Minun täytyy juosta suht hitaasti, jotta pysytään ravissa mutta pomppimisille en mahda oikein mitään. Mitä lie kengurubensaa tankannut tuo mummukka itseensä, kun on niin pomppivainen. Helmi kyllä sinänsä tykkää nätöjutuista ja on innoissaan tekemisestä. Hurjan aktiivisesti ja innokkaasti se esiintyy - ei uskoisi, että Hemppanen on veteraaniluokassa. :) Helmille toiveena myös EH, koska se on sen joskus saanut ja koska mummukka on hurjan kaunis koira. Saa nähdä mitä tuomari tykkää tuollaisesta jo ehkä "vanhan mallisesta" karhukoirasta.
Yh, ei yhtään huvittaisi lähteä mihinkään näyttelyyn lauantaina, mutta no can do - mitäs ilmoitin tytöt sinne. Ja jos takatalvi vielä jatkuu ja lunta satelee, niin nice one - ja kun näyttely on tietty ulkosalla.

Vähän ollaan treenailtu tokoa ja ihan niitä samoja juttuja kuin aiemminkin. Ei hirveästi mitään raportoitavaa, joten ilmeisesti ei olla sitten oikein edistyttykään. :D Käytiin sunnuntaina Tessan kanssa tokoilemassa ja Misti otti joissakin liikkeissä melko paljon häiriötä Tessan koirista, jotka treenasivat samaan aikaan. Luoksetulo ainakin meni ihan plörinäksi, mutta esimerkiksi seuruu ja tunnari onnistuivat hyvin. Liikkeet, joissa Misti työskenteli itsenäisesti, olivat sille hankalia ja Möösis meinasi olan takaa kyttäillä toisia koiria. Ruutu vieraassa paikassa onnistui muuten kivasti, mutta Misti alkoi haistella ruudussa eikä se huomannut sille heittämääni palloa, joka sitten vieri pientä mäkeä alas suoraan vesiojaan. Misti the hienoneiti ei tietenkään suostunut palloa hakemaan, Tessan koira vahingossa upotti sen ja lopulta minä jouduin kahlaamaan jorpakkoon muovipussit jalassa enkä siitäkään huolimatta välttynyt kastumiselta, arrgghhh. Mitä hyötyä on palvelus(alttiista)koirasta, jos siitä ei ole apua todellisen tarpeen vaatiessa?
Agilityssä ollaan käyty kai kerran edellisten kisojen jälkeen. Mä olisin voinut mennä jokaisella treenikerralla sen jälkeen ja eilisellä ylimääräisellä vuorollakin, mutta kukaan muu ei ole mennyt, niin enhän mä sitten yksinkään voi mennä. Äh, ihan tyhmää. Kohta alkaa kesäkausi (siltä näyttääkin kun ulos katsoo...), joten maneesitreenit saattoivat ollakin sitten tässä. Ei jotenkin yhtään innosta lähteä ulos treenaamaan, en tiedä miksi, olen tykännyt olla sisällä.

Lenkkeilykään ei tällä hetkellä oikein onnistu, kun aika lailla ainoa mahdollinen lenkkeilypaikka on tie - ja sehän tarkoittaa pitkälti hihnalenkkejä, jotka eivät ole erityisen rentouttavia Mistin vetäessä ja kytätessä autoja ojassa. Silti olen muutaman kerran uskaltautunut vanhoille kelkanjäljille kävelemään, vaikka se onkin vähän sellaista kahlaamista ja sipsuttelua.

Misti toivottelee hyvää vappua ja aikoo lähteä peruukki päässä näyttelyyn - ihan vaan piruuttaan.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Sanonta kävi toteen

Eilen siis kisattiin hyvissä puitteissa ja kivoissa meiningeissä Rovaniemellä kahden agilityradan verran. Kisat pidettiin hienossa jalkapallohallissa, jossa oli paljon tilaa esimerkiksi lämpätä koiraa juoksemalla edestakaisin. Oli sen verran mukavat olosuhteet, että voisinpa mennä Rolloon toistekin kisaamaan! Tähän mennessä meidän kisatouhu on ollut kovin Oulu-painotteista...

Tuomarina toimi Harri Huittinen. A-rata taisi olla täsmälleen samanlainen ykkösten toisen radan kanssa, joten tiedossa oli suoraa ja vähemmän suoraan = ei kiva. Jo alku haastoi radansuunnittelussa, kun siinä oli ensin suorassa linjassa hyppy ja pituus, jonka jälkeen käännös vasempaan keinulle. Rimaherkkä alku siis enkä osaa ohjata tuollaisia kohtia järkevästi. Muutenkaan mulla ei ajatus kulkenut rataa suunnitellessa yhtään - jotenkin en osannut suunnitella tuollaista mukamas helppoa ja yksinkertaista rataa meille niin ettei mitään äksidenttejä sattuisi. Onneksi Tessa neuvoi joissakin kohdissa miten kannattaisi tehdä ja mihin pikku juttuihin olisi syytä kiinnittää huomiota.
Alku"suora" meni meillä sitten puhtaasti, mutta hyllytettiin viidennellä esteellä tyrkätessäni Mistin väärään putkenpäähän. Tietenkään ei ollut tarkoituksena sitä sinne laittaa, mutta en ehtinyt Mistin ollessa keinulla asemoitua tarpeeksi hyvin ja selkeästi, jotta sen olisin oikeaan päähän saanut. Lisäksi keinu taisi olla vähän hätäinen ja Misti lähti muistaakseni jo minun liikkeestä matkaan. Muuten ihan jees rata, mutta pujottelun Misti jätti kesken. Otin kepit sitten ihan alusta ja sen jälkeen malttoi pujotella loppuun saakka.
B-rata oli sitten huomattavasti kivempi ja meille helpompi. Alku oli suoran sijaan mutkikkaampi, ja rata oli jonkin verran monipuolisempi jo ohjaustenkin suhteen. Tämän radan ohjausvalinnat tulivat paljon helpommin ja luonnollisemmin ja tiesin radan olevan meille A-rataa sopivampi. Alku oli meille helppo ja kiva, koska juuri tuon tyylisiä juttuja ollaan tehty treeneissä paljon. Ennen puomia valssasin, koska en uskaltanut takaaleikata juuri ennen puomia - viime kisoissahan Misti ei kestänyt sitä, vaan tuli puomilta pois. Tällä radalla oli yhtäläinen riski siihen, joten onneksi tajusin valssata, hyvä minä! Ekan putken jälkeen takaaleikkasin Mistin hypylle ja Möösis kääntyi nätisti oikeaan suuntaan, joten kyllä takaaleikkauksiakin voisi käyttää enemmän. Mielestäni ihan hyvä ja sujuva suoritus, joka oli myös virheetön, joten tuloksena 0 vp, LUVA ja sija 1/12 eli voitto. Aika -8 sekuntia ihanneajan ollessa 52 s.
Muuten olen tosi tyytyväinen Mistin tekemiseen, mutta ainoa mikä jäi vähän kaivelemaan on Mistin varovainen eteneminen kisoissa. Kuten olen useaan kertaan maininnut, treeneissähän Misti kaahaa jo menemään hurjan nopeasti ja hyppii hyvin. Kisoissa se kuitenkin edelleen hieman sipsuttelee mikä tekee siitä hitaamman, vaikka Misti pystyisi parempiin ja nopeampiin aikoihin. Rovaniemellä oli kumirouhe-tekonurmipohja, joka ei ollut liukas tai mitään, vaan tosi hyvä mennä ja juosta. Mutta uudella pohjalla Misti etenee varovaisemmin eikä se oikein uskalla kaahata. Toki on hyvä, että sillä on järki mukana ja se varoo satuttamasta itseään, mutta silti, sääli. Ehkä se alkaa mennä myös kisoissa lujemmin, jos vaan kisataan enemmän, vaikka treenauskin erilaisilla alustoilla voisi auttaa asiaa. Jos miettii omalle kohdalle, niin en minäkään uskaltaisi nurmella paahtaa, hyppiä ja kääntyillä yhtä reippaasti kuin hiekalla tai kivituhkalla, että sinänsä Mistin toiminta on oikein ymmärrettävää. Toinen syy voi olla se, että minä ohjaan Mistiä kisoissa jäykemmin ja liikun kankeammin sekä sipsuttelen itsekin. Treeneissähän minäkin monesti juoksen hullun lailla, mutta kisoissa taas pikkusievästi sipsuttelen. Ehkä Mistikään ei mene täysiä, kun ohjaajakaan ei mene. Kisoissa olen aina Mistiä edellä ja ehdin ohjaamaan sitä, mikä tuntuu hieman tyhmältä. Arvioin helposti myös Mistin nopeuden väärin ja oletan sen olevan nopeampi. Mutta kisavauhti on selvästi eri kuin treenivauhti. Kyllä Misti silti videolla näyttää nopeammalta kuin miltä se tuntui, hmm...

Muuten melko nättejä ratoja meiltä: ohjasin mielestäni ihan hyvin ja niin kuin olin suunnitellut, Misti ei hypännyt kertaakaan kovin pitkästi tai tehnyt turhan laajoja kaarroksia, meni juuri sinne minne ohjattiin JA mikä parasta, Misti ei pudottanut yhtään rimaa! Tuo on ihan paras asia koko kisoissa - ei yhtä ainutta rimaa alas, vaikka juuri rimojen pudottelua pelkäsin. :)
Kontakteilla ei tosin ollut taas minkäänlaista linjaa... Ajattelin, josko alkaisin jo nyt juoksuttamaan Mistin kokonaan läpi eli tekemään tavallaan juoksukontaktit. Kun eihän se pysähdy eikä edes löydä kunnolla oikeaa paikkaa, niin olisi varmaan sama juoksuttaa se suoraan läpi. Kolmosissa on ihan pakko tehdä niin, koska muuten ajat ei riitä millään, kun nytkin tulee tekemään jo tiukkaa.

Oli hauska seurata myös kolmosten ratoja, ne ovat aina niin vauhdikkaita ja viihdyttäviä. Nytkin oli tosi kivoja ratoja ja ajattelin, että oltaisiin ihan hyvin Mistinkin kanssa niistä selvitty. Kolmosten ratoja oli myös helpompi suunnitella ja analysoida ja miettiä mitä moninaisimmat ohjaukset eri kohtiin. Treeneissä joudun jatkuvasti pähkäilemään kolmosten ratojen kanssa, niin se onnistuu myös kisoissa. Oikeastaan niitä oli helpompi mielessä miettiä kuin kakkosten ratoja, joten josko mekin äkkiä sinne kolmosluokkaan ponkaistaisiin..? Yhtä nollaa uupuu ja toivottavasti se tulee seuraavissa kisoissa, jotta päästään kolmosiin pureutumaan niihin ihaniin kiemuraratoihin - suunnnittelemaan nopeimpia ohjauksia ja pohtimaan miten saisi Mistille lyhyitä hyppyjä ja muuta sellaista mukavaa. :)
Nyt ei ole kisoja suunnitteilla - taitavat mennä kesä-heinäkuulle. Treenataan siihen asti, jotta noustaan sitten seuraavissa kisoissa sinne kuninkuusluokkaan. ;)
Sanonta kävi siis kuitenkin toteen: huonot kenraalit enteilevät hyviä kisoja! Tosin olin tehnyt Mistin kanssa keskiviikkona vähän piha-agilityä, mutta ei kai sitä nyt lasketa...

Misti sai eilen omien ratojen jälkeen myös pitkästä aikaa leikkiä rotutoverinsa kanssa ja pisti painit pystyyn junnukoira Ronjan kanssa. Misti yritti moikata myös Ronjan isosiskoa Peppiä, mutta näiden leikeistä ei nyt tullut oikein mitään, vaikka viimeksi niin hienosti leikkivät keskenään. Kun Peppi ei suostunut leikkimään Mistin kanssa, tuli Möösä heti mamman luokse itkemään, että "mamma, toi ei leiki mun kaa yhyy, eihän mussa oo mitään vikaa eihän!" Sillä on niin huono itsetunto, että se ottaa pakeista nokkiinsa, reppana.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Älä treenaa, jos et ajattele

Äh, tämän päivän agilitytreeneistä jäi ihan paska fiilis. Ei ollut oikein mitään kunnon suunnitelmaa radan suhteen, valittiin vaan yksi pätkä mikä tehtiin ja that's it. Mulla ei ollut ajatus kunnolla mukana enkä ollut muutenkaan sellaisessa aktiivisessa treenimoodissa. Mitään ei jäänyt käteen, ei tullut tehtyä mitään järkevää, koiraa ei tullut tarpeeksi kehuttua ja palkattua, tuli ohjattua epäselvästi ja huonosti, jokunen rima tippui, koira tuntui aavistuksen hitaammalta... mitähän vielä. Olisi pitänyt olla kokonaan menemättä, kun missään ei ollut mitään ideaa. Nyt on ollut muutamat niin huiput treenit alla, että tällaiset astetta paskemmat treenit ärsyttää ja harmittaa vietävästi. Tästä taas huomaa, miten tärkeää treenien suunnitteleminen oikeasti on ja kuinka suuri merkitys omalla vireellä ja järjenjuoksulla on. No, näitä päiviä tulee joskus ja täytyy vaan ottaa oppia seuraavalle kerralle! Harmittaa vaan lähteä näiden treenien pohjalta perjantaina kisoihin, jaksaisikohan tuota kotona jotakin pientä vielä vääntää. Toisaalta, eikös sitä niin sanota, että paskat kenraalit tarkoittavat menestyksekkäitä kisoja? Tällä hetkellä en oikein jaksa uskoa siihen ja masentaa lähteä kisaamaan. Kyllähän siellä vähintään se yksi rima tippuu, jos ei muita virheitä tule, joten hukkareissu todennäköisesti tiedossa. Ei hitto, pakko yrittää muuttaa asennetta perjantaihin mennessä ja lähteä positiivisin mielin kisaamaan!

Onneksi on tosiaan kuitenkin niitä onnistuneita treenejä takana muutamat. Torstaina oli ihan mielettömän hyvät treenit, joista jäi taas tosi kiva fiilis! Tehtiin melko pitkää rataa, jossa oli vaikeita hyppykulmia ja korkeita rimoja, mutta siitä huolimatta Misti pudotti ainoastaan yhden riman, senkin aina samassa kohtaa. Siinä oli kaikista vaikein hyppykulma, mutta saatiin sitten sekin pysymään ylhäällä. :) Treenattiin radalla mm. takaakiertoa, jaakotusta, vaikeata keppikulmaa, työntävää kättä ja ihan perus valssia. Saatiin ihan mahtavia onnistumisia, joten kerrassaan loistava fiilis jäi! Myös toinen, pienempi rata, saatiin kerralla onnistumaan täydellisesti. Täytyy pitää nuo onnistumiset mielessä ja unohtaa tämänpäiväinen - välillä on hyviä ja välillä taas huonoja hetkiä.
Misti Töppöjalka Töppönen
Tokossa sen sijaan on ollut ajatus mukana... Ollaan tehty nyt erityisesti metallinoutoa, liikkeestä istumista, kaukoja, askelsiirtymiä ja tunnaria. Metallinouto on samassa pisteessä, mutta liikkeestä istuminen etenee koko ajan. Misti menee jo tosi hienosti istumaan, vaikka olen vähentänyt apuja. Se tekee istumista jo melkein seuraamisen yhteydessä, joten paljon ollaan edistytty lyhyessä ajassa. :) Kaukot on edelleen hyvät, tosin välillä Misti jumittaa i-s-vaihdossa eikä suostu nousemaan seisomaan. Askelsiirtymät on mielestäni aika lailla valmiit, tosin perusasento ei aina pysy yhtä hyvänä siirtymien jäljiltä. Tunnari on ollut hyvä eikä tökkimistä ole ollut havaittavissa, mutta matkaa pitäisi alkaa rohkeammin pidentämään sekä malttaa itse olla kauempana koirasta. 
Eilen tehtiin pitkästä aikaa ruutua sekä pureuduttiin paremmin luoksetuloon. Ruutu oli tosi hyvä, Misti ampui pitkältä matkalta vauhdikkaasti ruutuun ja jäi nätisti joko keskelle tai hieman ruudun takareunaan. Tein ruutua taas eri kohdista ja eri etäisyyksiltä Mistin löytäessä joka kerralla hyvään paikkaan. :) Tein pari kertaa maahanmenon kanssa, muulloin palkkasin heti oikean paikan löytyessä. Luoksetulossa tein ensin pari kertaa maahanmenon siten, että olin Mististä vähän kauempana, kutsuin sen luokse ja käskin maahan. Kun se alkoi mennä kivasti maahan, otin pitkältä matkalta kokonaisen voittajan luoksarin. Eka stoppi, seisomaan jääminen, oli oikein napakka ja hyvä. Sitten kutsuin Mistin taas luokse ja käskin maahan ja Mistihän painui oikein hyvin maahan, jonka jälkeen palkkasin. Eli kyllä luoksetulo kokonaisenakin menee, kunhan sitä vaan vielä viilailee ja vahvistelee. Lopuksi otin läpijuoksun, jossa oli hyvä vauhti. 

Tällä hetkellä ehkä tunnari, metallinouto ja liikkeestä istuminen vaatii eniten treeniä. Muut liikkeet on jo tosi hyvällä mallilla, joista jokunen on oikeastaan jo valmis. Voisin sanoa hyppynoudon, kaukojen ja seuraamisen olevan noin niin kuin periaatteessa valmiita kuten myös paikkamakuun. Ruutua haluan vielä tehdä eri paikoissa ja muutenkin useammin, lisäksi seuraamisosuutta pitää treenata enemmän. Luoksetulo vaatii ehkä enemmän vahvistamista kuin varsinaista treeniä. Kyllä tuo koira tälle vuodelle kisavalmiiksi saadaan. ;) Oikeastaan voisin tämän vuoden tavoitteeksi asettaa VOI1-tuloksen, liekö sitten liian kova tavoite... Ei kyllä mielestäni ole, ei voittajassa mitään hirrrmuisen vaikeita liikkeitä kuitenkaan ole.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Treeneistä vaan, mitä muutakaan

Ollaan taisteltu pitkän aikaa tunnarin kanssa, ja olen lähestulkoon repinyt hiuksiani Mistin tökkimisvimman takia. Olen paremman opetustavan puutteessa sitä monesti kieltänyt, kun M on liikutellut kuonollaan kapuloita. Tästähän koira on tietenkin paineistunut ja muuttunut epävarmaksi mm. menemällä maahan ja uskaltamatta enää etsiä omaa. Ajattelin, että kieltäminen on pakko lopettaa, koska muuten koko liike menee hajalle. Mistihän ei siis maistele vääriä enää ollenkaan ja se löytää joka ikinen kerta oman, vaikka kapuloita olisi kuinka monta. Ainoa ongelma on kapuloiden tökkiminen ja muodostelman rikkominen.
Tänään sitten ihan ex tempore koetin opettaa sille yhden kapulan kanssa tuota "koskemattomuutta". Eli kehun ja palkkaan siitä, kun Misti ei koske kapulaan kuonollaan, vaikka kapulaa kuinka pyörittelisi sen nokan edessä. Se toimi siten ihan jees, mutta rivissä sitten enää ei. Luovuin tuosta metodista saman tien (jep, olen kärsivällinen ja rauhassa etenevä kouluttaja...).
Sitten keksin, että hajustan väärät kapulat jollain oikein pahan hajuisella litkulla. Niinpä voitelin kapulat väkiviinaetikalla, joka muuten haisee melko hirveälle. Etikka sitten näyttäisi olevan ratkaisu ongelmaan yhden kokeilukerran jälkeen! Tehtiin aika monta toistoa, eikä Misti kertaakaan koskenut vääriin kapuloihin kuonollaan. Se ainoastaan etsi ja nosti oman, huippua! Pikkuneiti teki taas ihan mielissään tunnaria, kun hän onnistui joka kerta hienosti. :) Mistille on tärkeää onnistua ja vieläpä lähes täydellisesti (eikä ole muuten meistä ainoa...). Täydellisyyden tavoittelija-omistajalle selvästi sopii samoja ominaisuuksia ja hullutuksia omaava bordercollie.
Jos etikka tosiaan on se lääke tökkimiseen, voitelen kapulat mielelläni jatkossakin sillä. Tosin Misti saattaa edelleen kävellä kapuloiden päältä esimerkiksi silloin, kun se on palaamassa takaisin... Aivan sama, en jaksa ainakaan tällä hetkellä puuttua siihen.
Liikkeestä istuminen alkaa sujua jo ihan kivasti. Ei kylläkään vielä seuraamisen yhteydessä, silloin Misti jää herkästi seisomaan. Ollaan opeteltu istumista pitkälti samalla tavalla kuin aiempiakin jääviä. Siitäkin on jo ihan hurjan pitkä aika, kun opetin Mistille liikkeestä maahanmenoa ja seisomista, kohta kolme vuotta! Silloin opetin jääviä lähinnä siten, että peruuttelin koiran edessä ja käskin sen liikkeestä pysähtyä tai mennä maahan. Samoin tehdään nyt ja se on kyllä toimiva keino. Misti istuu jo suht äkkiä ja jää istumaan, vaikka jatkan omaa liikkumistani. Seuraamiseen istumista yhdistellään hiljalleen ja siinäkin vielä niin, että annan käsi- tai vartaloapua. Kyllä Misti tuon äkkiä oppii, aika varmasti parissa viikossa, jos treenataan ahkerasti.

Metallikapulan erkkasin, jotta sitä on näin alkuun miellyttävämpi nostaa ja saadaan vauhdikkaita suorituksia sekä tiiviitä eteentuloja. Ihan kivoja suorituksia ollaan nyt saatu, ja jossain välissä sitten vähennän teipatun alueen kokoa.

Aika monet liikkeet meillä on ollut nyt jäissä mm. huonojen treeniolosuhteiden takia. Joka paikassa on tosi liukasta, joten kunnolliset tokoilut ei oikein onnistu. Aksatreenien yhteydessä ollaan usein Kaisan kanssa tehty paikkamakuu voittajaluokan tyyliin. Hyvin Mistillä menee eikä se reagoi muiden käskyihin, mikä on tosi hyvä juttu. :)
Työn alle pitäisi ottaa etenkin luoksetulo, sitä ei olla treenattu aikoihin. Tällä hetkellä melkein kaikissa liikkeissä on vielä viilaamista, joten eihän me missään toukokuussa kokeisiin olla menossa, mitähän mä oikein ajattelin. :D Jos oltaisiin, niin ilmojahan pitäisi jo nyt pistellä menemään - no chance. Tessa kyllä jo kysyi, että lähdetäänkö huhtikuun lopulla kokeisiin ja hetken jo mietin, että miksipä ei, mutta sitten tulin järkiini. :D
Agissa tehtiin sunnuntaina taas minun suunnittelemaani rataa, josta yritin tehdä sellaisen meille vaikean: hyppysuoria, joilta äkillisiä käännöksiä ja suunnanmuutoksia. Tuollaisissa kohdissa meillä tulee monesti rimoja alas, but not this time! Mistihän hyppäsi sunnuntaina ihan kivasti, ainakaan se ei rimoja pudotellut. Treenien loppupuolella tippui pari rimaa, jotka voidaan laittaa väsymyksen piikkiin. Alussa oli kaksi hyppyä peräkkäin, sitten kolmas oli eri linjassa. Kolmoshypyn Misti monta kertaa ohitti, kun se tuli niin vauhdilla, mutta sitten aloin suhista sille ennen kakkoshyppyä, jolloin vauhti hiljeni eikä se ohittanut kolmosta. Pakkovalssi(?) ei auttanut, vaan ohi tultiin silti. Yksi vaihtoehto kolmoselle oli olla hyppyjen oikealla puolella ja ohjata koira sylin kautta kolmoselle. Se oli tosi nätti ja hyvä ohjaus tuohon, mutta koska meillä oli kolmosen jälkeen suora putki ja sen jälkeen hyppy, ei tuolla syliohjauksella mitenkään ehtinyt näyttämään koiralle vitoshyppyä. Njäh, turha selostaa enempää, kun ei ole rataakaan mitä näyttää. Rata oli kuitenkin melko suora, jolla oli vinossa linjassa olevia hyppyjä, takaakiertoja, väärää putkenpäätä houkuttimena... Ei muuta tähdellistä. Helpolta näyttävä rata, joka oli meille vaikea loppujen lopuksi ehtimisen suhteen. En millään aina ehtinyt näyttämään Mistille seuraavaa estettä ja hyllyä pukkasi. Mutta tosi hyvä ja hyödyllinen rata meille, ja tuo ehtimisongelma oli siitä aika kiva, kun tajusin Mistin menevän sen verran lujaa, ettei sitä ehtinyt ohjaamaan. :)
Mennään pitkäperjantaina Rovaniemelle juoksemaan kaksi agirataa, kun pari treenikaveriakin on lähdössä eli päästään kimppakyydillä. Tavoitteena tuplanolla (milloin ei olisi...), mutta rimanpudotukset pelottaa. Ne ovat ne todennäköisimmät virheet meillä ja ajatuskin kolisevista rimoista nostaa sykettä. Mulla on nykyään kamala rimakauhu - kirjaimellisesti - mutta ei se ota, jos ei annakaan! Totta kai ärsyynnyn suunnattomasti, jos rimoja tippuu ja etenkin ihan helpoissa paikoissa.

Ilmoitinpa eilen Helmin ja Mistin oikein näyttelyynkin, haha! Se pidetään tuossa 60 kilsan päässä ja on sopivasti ryhmille 1 ja 5. Lähinnä käydään näyttelemässä Mistin takia, jotta se saa näyttelytuloksen, mikäli se joskus jossain lajissa valioituu. Helmi lähtee sitten siinä sivussa veteraaniluokkaan hömpöttelemään, kun yli 10-vuotiaat koirat pääsevät ilmaiseksi. On hauska käyttää mummukkakin vielä kehässä, vaikkei menestystä olekaan odotettavissa. Helmi on käynyt minun kanssa näyttelyissä vuosina 2004 ja 2005, joista tuloksena EH ja H. Mististä ei ole hajuakaan, että miten se pärjää. Pärjää tai ei, kunhan nyt edes H saadaan, jottei tarvitse jatkossa tuollaisissa tyhmissä hömpötyksissä juosta. En siis ole mikään näyttelyiden ystävä, päinvastoin - inhoan sitä, mitä ne tekevät monille roduille, myös bordercollielle. Nykyään näkee paljon raskaita, puuhkaturkkisia röhnäkkeitä, joita ei kyllä aidoksi ja oikeiksi bordercollieiksi tunnista. Ne sitten vetelevät kehissä huipputuloksia, vaikka ovat ihan hirveän näköisiä. Anteeksi vaan, mutta pistää vihaksi tuollainen jalostuksen suunta, johon monet kasvattajat oikein pyrkivät. Onneksi on työ- ja sekalinjaiset... Ja onneksi on paljon myös ihan kivan näköisiä näyttelylinjaisia, jotka pärjäävät sekä käytössä että näytössä. Tosin niitäkin alkaa olla jo ilmeisen vähän. Lopetan sepustuksen aiheesta tähän, koska sanottavaa olisi vaikka millä mitalla ja vaikka mistä, mutta jääköön ne toistaiseksi vain oman pääni sisälle.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Kerrankin jotain järkeä

Tiedossa (vain ja ainoastaan) varsin perinpohjaista agilitytreenianalyysiä, joka on lähinnä itselleni muistiin, joten skipatkaa halutessanne koko teksti.
Eilen oli siis pitkästä aikaa tosi hyvät, hyödylliset ja suunnitellut agilitytreenit. Olin miettinyt teemoiksi sylkkäriä, poispäinkäännöstä, ennakoivaa valssia ja kropalla ohjaamista tyrkyllä olevien väärin putkenpäiden kohdalla. Suunnittelin itse pari radanpätkää, treenikaveri toi yhden hyvän radan ja sitten yhdisteltiin niitä keskenään, joista tuloksena tosi kivat treenit, joista jäi yllättävän paljon käteen. :)
Ekalla, itse suunnittelemallani radalla oli tarkoituksena treenata sylkkäriä ja poispäinkäännöstä. Tajusin, että niitä ei voi samaan settiin yhdistää vaan on tehtävä tavallaan kaksi variaatiota, mutta se mitään haitannut! Ensin tein Mistin kanssa sylkkäriä: 2-hypylle takaakierto ja valssi, jonka jälkeen koira oli vasemman käden puolella. Siitä sitten sylkkärillä sylin kautta 3-hypylle, 4-hypyn koira meni automaattisesti ja 5-hypylle vielä sylkkäri. Parilla ekalla yrittämällä Misti pudotti kolmosriman ja hyppäsi väärään suuntaan, ja syyksi ainakin tiputukselle epäilen sitä, että huusin jotain juuri Mistin ollessa riman päällä. Tarkkaa! Myöhemmin tajusin Jari Harjun oppien mukaisesti myös laskea kättä alas ennen 3-hyppyä, mikä viestittäisi vasemmalle kääntymisestä. Tämähän toimi ja Misti alkoi hypätä oikeaan suuntaan pudottamatta rimaakaan. :) Kakkosen takaakierron Misti meni joka kerta tosi nätisti. Myös lopun sylkkäri onnistui.

Sitten oli teemana poispäinkäännös, joka tehtiin 2-hypyllä. Itse siis menin kakkosen oikealle puolelle, kutsuin koiran ja kiepautin sen 2-hypyn takaa. Uskomatonta mutta totta, me saatiin joka ikinen kerta onnistunut ja nätti poispäinkäännös! Ei puhettakaan, että Misti olisi hypännyt kakkosen väärin päin tai muutenkaan pyörinyt miten sattuu ennen hyppyä, vaan ohjaus onnistui ihan täydellisesti! :) M tuli nätisti melkein käteen kiinni, minkä jälkeen se kiepsahti täsmälleen oikeaan suuntaan, meni kakkoshypyn ja jatkoi eteenpäin kolmosolle. Ja vauhtiakin oli, ei mitään epäröintejä. Joskus poispäinkäännös oli meille tosi vaikea ohjaus, mutta eilen sujui kuin vettä vaan, voi sitä tunnetta! Toki tuo oli helpotettu versio, koska 1-hyppy oli niin eri linjassa kakkosen kanssa ja koiralla oli tilaa tulla 2-hypyn ohi, mutta all the same, onnistuttiin.
Ennen kolmosta koetin sekä ennakoivaa valssia, jaakotusta että totaalista pysähtymistä estääkseni Mistiä hyppäämästä liian pitkälle. Kaikki nuo olivat ihan toimivia ratkaisuja. Loppu samalla tavalla ja 5-hyppy hienosti sylkkärillä.
Tämä toinen, pidempi rata oli sitten kinkkisempi. Suunnittelin alkuun tuollaisen aika hienon ohjauksen vaikka itse sanonkin (koiran linja/reitti kuvattu viivalla). Menin ykkös- ja kakkoshypyn väliin tuonne 9-hypyn kohdalle eli ohjasin esteiden 8 ja 9 puolelta. Kutsuin koiran, laitoin sen kakkoselle, otin sen oikealle puolelleni, jonka jälkeen itse olin suunnilleen kakkosen ja kolmosen kanssa samalla linjalla rintamasuunta 3-hypylle päin. Tämän jälkeen ohjasin Mistin kolmoselle, jonka jälkeen se kääntyi hurjan nätisti viivalla kuvattuun suuntaan ja jatkoi pujottelulle. En yhtään tiedä mikä tuo ohjaus kolmoselle on nimeltään, mutta halusin ensimmäistä kertaa sellaista kokeilla ja se onnistui täydellisesti. Siis tosi käytännöllinen ohjaus ja koirakin sai sitä kautta hyvän linjan kepeille. Oli mahtavaa saada tuollainen onnistuminen uuden jutun kanssa! Olin kuivaharjoitellut kohdan mahdollisimman tarkkaan ja koiran kanssa toimi tosi hyvin. :) 6-hypyllä koetin aluksi ennakoivaa valssia estääkseni taas liian pitkälle hyppäämisen, mutta totesin, että parempi antaa koiran hypätä pitkälle mutta tuonne 7-hypyn suuntaan. Eli itse asemoitua sillä tavalla, että koira hyppää aika lailla suoraan seiskalle ja niinhän se sitten hyppäsikin. Koska päivän teeman oli sylkkäri, otin Mistin 7-hypyltä sylkkärillä. Kun lähdettiin putken suuntaan, Misti monta kertaa hyppäsi 3-hypyn, kunnes yritin pitää kättä alempana enkä huiskiä sillä miten sattuu. Kun tuossa kohdassa ei ollut "ohjauskäsi päällä", Misti meni aika kivasti suoraan 8-putkeen. Tein kerran 7-hypyllä saksalaisen, joka oli myös yksi hyvä ohjausvaihtoehto.
9-hypyllä yritin taas sitä ennakoivaa valssia ja kääntyä itse tavallaan poikittain koiran tullessa putkesta, mikä kertoisi koiralle, että pitkäksi ei hypätä. Kyllä Misti joitakin kertoja melko pitkäksi hyppäsi, mutta sain sille myös lyhyitä hyppyjä ja napakoita kääntymisiä. Loppu oli haastava, koska väärä putkenpää oli suoraan 10-hypyn edessä. Monet kerrat Misti väärään päähän paineli, kunnes aloin tavallaan peruuttaa ja vetää Mistiä kympin jälkeen ja vasta ihan lopuksi laittaa sen putkeen. Siinä toki meni aikaa, mutta se oli silti turvallisempi tapa. Etenkin alussa sain Mistin joitakin kertoja oikeaan päähän ihan vaan kroppaa voimakkaasti kääntäen, kunnes oli pakko kokeilla tuota peruuttamista. Jos 10-hypyn jälkeen valssasi, sai koiran aika helposti oikeaan päähän, mutta en halunnut nyt sortua helppouteen.

Kaiken kaikkiaan todella onnistuneet treenit, joissa tuli paremmin mietittyä ohjauksia ja korjattua ongelmakohtia. En pysytellyt tutuissa ja turvallisissa ohjauksissa, vaan lisäsin vähän haastetta ja kokeilin uusia juttuja. Ja niinhän se pitääkin, muuten ei voi kehittyä! Tuo teemoittain treenaaminen vaikuttaa myös tosi hyvältä idealta eli miettisi teemat etukäteen ja valitsisi radat sen mukaan. Ja sitten yrittäisi niillä teemoilla ja ohjauksilla tehdä rataa sen minkä pystyy.
Misti meni myös tosi kivasti ja etenkin ekalla radalla sillä oli hirveästi vauhtia. 3-hypyn takana oli kunnon sutimajäljet ja kaikkea. :D Rimat olivat taas vinoittain ja aika korkealla, mutta paljon Misti ei rimoja pudotellut, varmaan vaan muutaman kerran koko treenien aikana. :) Kuuma Möösis kyllä on; haukkuu, meinaa varastaa lähdössä ja kyttäilee ja haastaa muita koiria. Kun tehtiin treenikaverin kanssa loppuun lyhyesti tokoa, ei Misti yrittänyt ärhennellä viereiselle koiralle vaikka aksassa yrittikin. Vaikka se on tokossakin vietikäs niin eipä sitten agilityssä, huh huh!