torstai 27. helmikuuta 2014

Welcome to the new age

Meillä on nyt tavallaan siirrytty koirien ruokinnan suhteen uuteen aikakauteen, jos näin voi sanoa. Mulle tuli ihan vaan yhtenä päivänä mieleen sellainen sekametelisoppa, ruoka siis, jollaista halusin kokeilla tehdä ja syöttää tytöille, että mitä ne siitä tykkäävät. Keksin "reseptin" omasta päästäni ja ei muuta kuin tuumasta toimeen! Sapuska sisältää kaurahiutaleita, kananmunaa, kananmunan kuoria, lihaa ja porkkanaa. Ajattelin antaa sitä nappuloiden lisänä tai sitten ihan puolikkaana päivän annoksesta (eli puolet nappulaa, puolet tuota ruokamössöä). Nyt olen tehnyt Mistin murkinaksi (vaikka Helmikin syö sitä ihan yhtä lailla) kutsumaani ruokaa parin viikon ajan, ja tykkään! Itse en ole tietenkään ruokaa maistellut - jotain rajaa sentään - mutta koirille maistuu paremmin kuin hyvin. Murkinaa tuleekin itse asiassa tarjottua hieman nappulaa enemmän, mikä ei mielestäni haittaa yhtään. Päivittäinen ruoka-annos sisältää siis kolmisen desiä Mistin murkinaa ja parisen desiä nappulaa. Misti tosin saa usein enemmänkin nappulaa päivässä, koska käytän nappulaa sillä treeninamina. Lisäksi lorautan koirien kuppeihin lohiöljyä, ja heitän niille sianselkää kerran tai kahdesti viikossa. Tämän lisäksi ne saavat muitakin ruuantähteitä joitakin kertoja viikossa.

Suurin syy, mikä ajoi minut kokeilemaan tuollaista sapuskaa, oli varmasti se että halusin lisätä lihan ja proteiinin määrää entisestään ja vähentää teollisen kuivaruuan osuutta. Toki tytöt ovat jo pidemmän aikaa saaneet "lisälihaa" mm. sianselän ja koiranmakkaran muodossa, mutta mielestäni on kivempi tehdä niille tuollainen ruokasekoitus, jossa on vähän muutakin ja joka on ihan oikeasti ruokamuodossa ja lisäksi täyttävämpää. Mistin murkinan ansiosta olen voinut vähentää nappulan määrää puolella, mikä on aikas mahtavaa. :) Kokonaan en aio kuitenkaan nappulasta luopua, koska käsittääkseni siinä on sellaisia ravinto- ja hivenaineita, jotka todennäköisesti itsetehdystä ruuasta puuttuvat.

                           
Koska koirat tykkäävät Mistin murkinasta kovasti, eikä tytöille ole tullut siitä mitään haittavaikutuksia, varmasti kokkailen ruokaa jatkossakin. Itse valmistusprosessihan on seuraavanlainen: Keitän 2 litraa vettä, lisään joukkoon 4 dl kaurahiutaleita, jonka jälkeen heitän kattilaan suikaloitua porkkanaa (yksi suht iso porkkana riittää taikka pari pienempää). Sitten rikon kattilaan 2 kananmunaa ja niiden kuoret mahdollisimman pieninä palasina. Lopuksi lisään kattilaan lihaa (Maukkaan nauta-sikajauhelihaseos mikä lie (500 g) tai Hauhaun koiranmakkaran puolikas (400 g)). Taidan jatkossa ostaa enemmän tuota Maukasta, se on varmasti lihana puhtaampaa. Ruoka on helppo ja nopea tehdä, ja noin iso annos säilyy jääkaapissa puolisen viikkoa. Uusi annos pitää siis tehdä kerran tai kahdesti viikossa. Helppoa ja edullista! Kauraryynin tilalla voi varmasti käyttää myös riisiä ja vihannes/juures voi olla muutakin kuin porkkanaa. Mutta näillä mennään toistaiseksi. Omasta mielestäni kaikki nuo käyttämäni ruoka-aineet ovat terveellisiä: kauraryynissä on kuitua, porkkanassa myös kuitua + vitamiineja, kananmunassa proteiinia ja munankuorissa kalsiumia. Lihassa on myös protskua, ja liha nyt on muuten vaan hyväksi lihansyöjille. Kovin paljoa en tästä ravitsemuspuolesta tiedä, mutta kaipa tuo selittämäni on edes puoliksi totta. :D No, tuskin ainakaan kovin pahasti metsään menen...


Misti kävi tiistaina hierojalla (maanantai peruuntui epäselvyyksien vuoksi, päivää ei ollut vahvistettu) ja olipa valaisevaa. Misti oli aluksi vähän ihmeissään, että mitä täällä tapahtuu, mutta asettui pian nätisti paikoilleen ja antoi käsitellä itseään. Harva ensikertalainen kuulemma noin hienosti on. :)
Mistillä on pieniä lihasjumeja siellä täällä, mutta mitään pahempaa/syvempää ei löytynyt. Eniten jumissa oli lanneranka ja lavat, myös selän lihaksissa taisi olla pieniä hermopinteitä. Mistin oikea puoli oli vasempaa jumiutuneempi. Aika hyvin hieroja sai auki noita jumeja ja kyllä huomasi koiran eleistä ja liikehdinnästä, missä jumit olivat. Mistillä oli aktiiviselle harrastuskoiralle tyypillisiä lihasjumeja, mutta ei onneksi mitään hälyttävämpää (luojan kiitos!). Pelkäsin vähintään tuomiota, että koira on rikki ja joutuu lopettamaan agilityuransa.
Kysyin sitten, että oliko Mistillä sellaisia kohtia jumissa, jotka voisivat vaikuttaa sen hyppäämiseen ja siihen, ettei se oikein ojenna takajalkojaan. Hieroja sanoi, että koska Mistillä oli lantio hiukan jumissa, sillä voi olla pieni vaikutus hyppäämiseen, mutta enemmän taitaisi olla kyse siitä, että Misti ei osaa hypätä oikein (I knew it!). Eli Mistin huonolle hyppytekniikalle ei näyttäisi olevan mitään fyysistä syytä, toinen ei vain tiedä miten hypätään. Ei muuta kuin hyppytekniikkatreeniä, ja haluaisin kokeilla laittaa hyppyjen eteen ponnareita/pumppereita mitä lie merkiksi oikeasta ponnistuspaikasta. Joitakin koiria se on lukemani mukaan auttanut ponnistamaan oikealta etäisyydeltä ja opettanut muutenkin hyppäämään paljon paremmin.
Sovittiin Möpsälle jo uusi aika 10.3., se tulee sopivasti kisojen jälkeen ikään kuin palauttavana hierontana. Ja toki Mistiä täytyy nyt ainakin muutaman kerran käsitellä, jonka jälkeen väliä voi harventaa.

Kevät tuli meillekin tänne pohjoiseen, ja joka paikassa on ihan jäistä. Eipä ole oikein onnistunut lenkkeillä - juoksulenkkeilystä puhumattakaan - ja tokon treenaaminenkin on (osittain) siitä syystä jäänyt. Ei ole kyllä juuri huvittanutkaan treenailla - mulla on tokoon jonkinmoinen viha-rakkaus-suhde: joskus se on kauhean kivaa ja joskus taas ei voisi vähempää kiinnostaa puurtaa koko pilkunviilauslajin parissa. Agilityssä tuollaista heittelyä ei oikeastaan esiinny. Jospa me tokonkin suhteen taas aktivoidutaan, kun kohta pitää laitella vuoden ensimmäiset koeilmotkin menemään, mikäli mielitään päästä kokeisiin maaliskuussa.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Nollaa pukkasi taas

Eilen oli kauan odotetut, vuoden ensimmäiset agilitykisat. Kisat olivat samassa paikassa ja saman seuran järjestämät kuin viimeksi, joten sainpa oikein kustannettua yhden startin viimeksi ansaitsemallamme lahjakortilla. Osallistuttiin kahdelle agiradalle ja yhdelle hyppyradalle, joista loppujen lopuksi vain hyppärin tuomaroi Mika Moilanen, sillä agilityratojen tuomariksi oli vaihtunut Minna Räsänen.

Lähdettiin aamulla yhdeksän aikoihin Kaisan kanssa ajelemaan Haukiputaalle ja oltiin paikan päällä ihan hyvissä ajoin puolen päivän maissa. Mulla kyllä jännitti tällä kertaa paljon enemmän kuin ykkösluokan kisoissa, eikä jännitystä yhtään helpottanut varsin haastavan oloiset kakkosluokan radat. Siispä Mistin kanssa tehdyn lyhyehkön lenkin jälkeen menin radan reunalle kyttäilemään, että minkälaisia ratoja oli luvassa. Ja kyllä sitä tuli erilaisia ohjausvaihtoehtoja kovasti päässä pyöriteltyä jo ennen minien ja medien rataantutustumista, mutta onneksi joka kohtaan tuntui edes jonkinlainen ohjaus löytyvän.

Ensin oli vuorossa Moilasen C-hyppyrata, joka oli arvattavasti osittain samanlainen ykkösten hyppärin kanssa. Toki tämä oli paljon haastavampi ja vaati kunnon ajatustyötä. Ihan kiva rata kuitenkin ja ehkä eilisistä radoista helpoin - ehkä, vaikea sanoa. Startattiin makseissa muistaakseni viidensinä, joten eipä ollut tutustumisen jälkeen enää kauheasti aikaa kuivaharjoitella taikka rataa muutenkaan miettiä, kun piti koirakin hakea autosta.
Pidemmittä puheitta - hyllytettiin noin radan puolivälissä, kun sössin saksalaisen. Mä olen muka niin mestari noissa saksalaisissa, mutta kisoissa sitten hyllytin muuten puhtaan radan, kun laskin käden täysin väärässä paikassa niin että Misti hyppäsi hypyn väärin päin. Tiesin kyllä ennen rataa, että täytyy muistaa pitää ohjaus päällä eikä missään nimessä laskea kättä hyppyjen välissä, mutta niinhän se sitten radalla huiskahti alas. Tyhmä virhe multa - ohjaus olisi muuten onnistunut vallan mainiosti ja oltaisiin tehty nolla. Otin hyllyn jälkeen saman kohdan uudelleen ja onnistuihan se saksalainen. No, eipä siinä mitään, kun muuten hyvä rata ja koira teki hienosti. :)



B-rata vaikutti kyllä hurjalta: radalla oli mm. A-putki-erottelu ja puomi-putki-erottelu sekä vaikea keppikulma. Erottelut sujuivat loistavasti, ja pujottelun leijeröin onnistuneesti. Mietin alunperin juosta keppien toiselta puolelta, mutta olisi tullut liian kiire enää siitä päästä sille toiselle puolelle, joten keksin sitten leijeröidä kepit - onneksi niin, sillä tuo ohjaus kepeille oli oikeasti aika hieno, vaikka itse sanonkin. Saatiin radalta 5 vp, koska radan alkupuolella putosi rima. En oikein tiedä miksi - ehkä pyörähdin kriittisellä hetkellä ympäri tai Misti vain hyppäsi niin huonosti (huomenna Möpsä menee hierojalle btw). Aika oli -6 tai -7 sekuntia ja sijoituttiin lopulta toisiksi, kun nollia ei tullut yhtäkään. Voittajakin sai vitosen hivenen nopeammalla ajalla. Tästä voimme päätellä, että rata oli erittäin haastava eikä mineillä ja medeillä mennyt yhtään sen paremmin.
Olen tähänkin rataan erittäin tyytyväinen ja se olikin ehkä ohjauksellisesti päivän paras. Huippua, kun Misti handlasi erottelun ja oli muutenkin niin taitava! :)



Kolmas kerta toden sanoo eli A-rata meni meillä sitten nappiin. :) Ei erityisen helppo rata tämäkään: alussa mietin mitä teen muurilla, jolle tultiin takaapäin eikä sen ylitse pääseminen puhtaasti ollut Mistin kanssa mikään itsestäänselvyys. Tein radalla mm. välistävetoja, jaakotusta sekä takaaleikkausta, ja kontakti-putki-erottelut jatkuivat tälläkin kertaa. Lopputulemana meille siis 0 vp, LUVA ja luokkavoitto. Aika suunnilleen sama kuin B-radalla. Meidän lisäksi ei tainnut tulla muita nollia ja tämäkin rata näytti tulosten valossa olleen varsin hankala. Jos rimat eivät olisi olleet niin jämeriä kuin tuolla, niin meillä olisi tainnut niitä useampi tippua ainakin vimpalla radalla - sen verran nimittäin kolisivat...



Olen loppujen lopuksi oikein tyytyväinen kaikkiin ratoihin, ja triplanolla ja luokkanousukin oli vain kahden virheen päässä. Sellaista se agility on, pienestä kiinni, mutta kiva kuitenkin tuo yksi nolla. :) Mukavaltahan tuo eilisen päivän saldo tuntuu, mutta jotenkin sitä ei enää samalla tavalla hehkuta kuin edellisillä kerroilla - kaipa siihen menestykseen hiljalleen turtuu. ;) Eilinen antoi kyllä paljon itseluottamusta jatkoa ajatellen ja nimenomaan siihen, että me pärjätään suht haastavillakin radoilla ja ollaan täysin valmiita kakkosluokkaan. Vaikka eilen ennen omaa vuoroa tuntui, että ei tätä rataa millään muista ja rataantutustumisaikakaan ei meinannut riittää, niin kuin jollain ihmeen kaupalla radat kuitenkin muistin. Mutta huomaa kyllä selvästi eron ykkösluokkaan: ratoja saa toden teolla miettiä, eikä oman suorituksen suunnittelu ja ohjausvalinnat tapahdu hetkessä.

Mikä kuitenkin parasta, Misti oli taas ihan mahtava ja kyllä se vaan Mistin mittapuulla nopeasti pinkoi menemään. :) Oli taas tosi hauskaa ja antoisaa kisata sen kanssa, on se niin huippu kisakaveri! Möösä antaa aina sataprosenttisesti kaikkensa, tekee juuri niin kuin käsketään ja kaiken mitä se osaa. <3
Me ei oltu Mistin kanssa eilen ainoita, joilla oli hyvä päivä: KOIKOlaisille tuli yhteensä viisi palkintosijaa vain kolmen koirakon voimin. :) Edelleen hehkutan meidän seuran tasoa, joka on kova. Käytännössä aina joku sijoittuu kisoissa ja pitää seuran lippua korkealla. Milloin tämä menestys oikein huomataan niin että kisoissa osattaisiin ensinnäkin kuuluttaa seuran nimi oikein! :D

Seuraavat kisat meillä on kahden viikon päästä, joihin mulla on taas kaksi lahjakorttia, joten itselle jää maksettavaksi vain yksi startti. :D Eilenkin sain kaksi ilmaista starttilahjakorttia, joten meidän kisaaminen on tätä nykyä puoli-ilmaista. On siitä sijoittumisesta siis ainakin se hyöty, vaikka jotkut pyhästi vannovat, ettei säälisija paljon lohduta ellei nollia tule. Mua kyllä lohduttaa ilmaisten starttien takia. ;)

maanantai 17. helmikuuta 2014

Ihan hitokseen hyvät treenit

Eilen nimittäin - oli aivan todella onnistuneet aksatreenit, joista jäi kerrassaan hyvä fiilis. :) Tehtiin valitsemaani kolmosluokan hyppyrataa, joka oli Mika Moilasen käsialaa. Halusin tehdä juuri tämän kyseisen tuomarin rataa, koska hän tuomaroi tulevan lauantain kisat, joten oli hyvä saada jonkinlaista etukäteistuntumaa Moilasen ratoihin. Ja tältä se rata sitten näytti:
(kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi)
Alku oli aika simppeli, eikä kaksi vierekkäin olevaa putkeakaan tuottanut Mistille ongelmia. Välistävedot onnistuivat yllättävän hyvin, pari kertaa tippui vitosen rima, mutta muuten sujui mukavasti. Pituuden Misti meni hienosti enkä minäkään ilmeisesti ollut sen edessä, vaikka tuossa kohdassa ahdasta olikin. Lähetin Mistin 9-hypylle ja putken sitten leijeröin juoksemalla itse pujottelun oikealta puolelta. Parilla ensimmäisellä kerralla mulla katkesi ihan totaalisesti ajatus niin etten muistanut juosta pujottelun alkuun, vaan jäin ihailemaan miten mainiosti Misti irtosi kymppiputkeen. Kun sitten muistin juosta täysiä keppien alkuun näyttämään Mistille ekan välin, alkoi homma pelittää ja saatiin upeita onnistumisia. Pari kertaa Möösä tosin tuli sen verran lujaa kepeille, että se ei oikein kunnolla osunut ensimmäiseen keppiväliin. Ja pari kertaa se sitten hyppäsi kolmoshypyn, kunnes aloin - koiran ollessa vielä putkessa - huhuilla sille että hei tänne päin. Eli kaikkea mahdollista ehti tuossakin kohdassa tapahtua, mutta oikeastaan hyvä niin - tietääpähän jatkossa, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon. :) Loppupätkässä ei ollut sitten mitään ongelmia, rakennettiin rata 15-putkelle saakka.

Toisella kierroksella tehtiin sama rata vielä toisin päin, kun ei ehditty sillä kertaa rakentaa yhtä toista valkkaamaani ratapätkää. Lähdettiin siis 15-putkesta liikkeelle, 12-hypyllä tein valssin ja siirryin siten pujottelun vasemmalle puolelle. Kahden putken luona sai olla tarkkana, että sai koiran 10-putkelle. Pari kertaa Misti meni väärään putkeen, kunnes otin sen paremmin haltuun ja sain sen sitten kympille. 9-hypyllä saksalainen ja sitten 7-5-hypyillä takaakierrot, joista vitosen Misti hyppäsi parisen kertaa väärin päin kun en ehtinyt ohjaamaan. Loppusuoralle Misti irtosi oikein mukavasti. Pikkuneidissä oli eilen taas melkoisen paljon vauhtia, jotta minäkin sain varmasti juosta. :) Silti en ollut treenien jälkeen niin väsähtänyt kuin yleensä, joten olisi sitä enemmänkin jaksanut. Mites olisi pikkuhiljaa se toinen treenikoira..?

Torstaina tehtiin myöskin yhtä kakkos-kolmosluokan tasoista rataa, jota en jaksa sen kummemmin avata, kun ei ole ratapiirustustakaan. Kivasti meni treenit, vaikka viilattavaakin löytyi muun muassa ennakoivissa valsseissa/pakkovalsseissa missä lie, puomin alastulokontaktilla suoraan pysymisessä ohjaajan ollessa sivulla ja takana sekä ekan keppivälin löytämisessä vaikeammasta kulmasta. Torstaina yritin itse asiassa hiukan vekata kepeille, jonka jälkeen oikea väli sieltä löytyikin. Mielestäni vedettiin rata ihan puhtaasti läpi - en vain muista missä kohtaa.

Nyt ei välttämättä enää ollenkaan agiliidellä ennen lauantain kisoja, sillä eilen oli niin huiput treenit, että ne voisi jättää ihan kenraaliharjoituksiksi. Katsotaan kuitenkin eksytäänkö vielä torstaina treeneihin tai tehdäänkö kotona jotain pientä. Hyvillä mielin lähdetään kisaamaan ja vahvasti uskon, että kyllä me ihan kohtuudella niistä kakkosten radoista selvitään, kun ollaan treeneissä tehty niin pirun paljon vaikeampia kolmosluokan ratoja viime aikoina ja suoriuduttu niistäkin ihan kunniakkaasti. Nollia lähdetään luonnollisesti hakemaan, mutta ennen kaikkea tekemään hyviä ja sujuvia ratoja sekä nauttimaan kisapäivästä. :) May the force be with us!

Tokoiltu ei olla nyt juuri nimeksikään, joten siitä ei ole mitään raportoitavaa. Eilen tehtiin aksatreeneissä merkkiä mikä sujui loistavasti pitkältäkin matkalta. Möpsä vaan viiletti juosta kartion taakse seisomaan, vautsi vau. :) Frisbeetä ollaan kotipihalla heitelty ja täytyy sanoa, että on se Misti vaan taitava koppari! Kun vielä vaan itse osaisin heittää niin että koira voisi onnistua about joka kerta... Tästä frisbeeharrastuksesta täytyisi tehdä ihan oma päivityksensä, kun meillä on neljä ihan oikeaa ja kisakelpoista kiekkoakin.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Möösis on kuumis

Kirjoittelenpa vähän tuosta Misti-neidin temperamentista, joka tuntuu nykyään ihan totaalisesti räjähtävän agilityssä sekä rustaan juttuja ylös torstain ja sunnuntain treeneistä.
Mistihän on siis todella rauhallinen ja hyvähermoinen koira arjessa, kotioloissa, kisareissuilla yms. Sen sijaan agilityssä siitä on tullut enemmän tai vähemmän kuuma - raivokas ja hullu suorastaan. Aina hakiessani Möpsän autosta, se viipottaa saman tien maneesiin ja alkaa vinkua tai haukkua siellä, riippuen siitä onko joku silloin radalla. Kun valmistaudumme omaan suoritukseemme ja laittelen namia ja lelua treeniliivin taskuun, Misti hyörii edestakaisin, kyttää radalle ja haukkuu raivoissaan suorittavalle koirakolle. En voisi kuvitella jättäväni sitä enää hetkeksikään hihnan päähän odottamaan, se purisi hihnan heti poikki (ei olisi ensimmäinen kerta) ja vähintään pitäisi ihan hirveää mekkalaa koko ajan. Mikäli Misti luulee minun touhuista, että jätän sen odottamaan eikä se pääsekään radalle, se katsoo minuun jotenkin pahasti/haastavasti ja yrittää näykkäistä kädestä komentaakseen, että "et muuten p*rkele jätä mua tähän!". Ei tarvinne erikseen mainita, että Misti on odotusajat nykyään aina autossa.

(c) N.R. (Havainnollistava kuva, ei liity varsinaisesti juttuun. Kuva lokakuisesta tokokokeesta :D)

Omalla vuorolla Mististä on tullut äänekkäämpi ja se haukkuu melkein koko ajan, ihan rimojen nostelusta lähtien. Kun käännän sen johonkin päin tai laitan sen istumaan, Möösis monesti haukkuu hulluna. Rataa suorittaessaan se ei niinkään hauku, riippuen toki tilanteesta ja radasta. Kun otetaan jokin kohta uusiksi, Misti monesti möykkää, hyörii, hyppii, saattaa näykkiä... Tämän lisäksi Möösis meinaa karata tätä nykyä lähdöstä eikä millään meinaa malttaa odottaa. Vaikka sanon sille kovalla äänellä, että odota, meinaa se peppu silti nousta omia aikojaan. On todella turhauttavaa ja aikaa ja energiaa kuluttavaa palauttaa koira takaisin lähtöön ja melkein huutaa sille, että nyt piru vie ODOTA. Palkkailen sitä yleensä lähdössä ja nykyään joskus palaan palkkaamaan sitä nätisti odottamisesta. Misti käy myös sen verran kierroksilla, että se ei keskity kunnolla ja roiskii rimoja. Ei aina, mutta etenkin treenien alussa rimoja tippuu, kun pikkuneiti kiihkeilee ja käy niin kuumana. Kuumumisen myötä Mististä on tullut kyllä jonkin verran nopeampi, mikä on tosi kiva juttu, mutta tuon raivokkuuden kanssa taisteleminen on toisinaan aika kuluttavaa, kun pitää komentaa jatkuvasti ja olla niin tiukkana. Kuuma koira on ihan jees, mutta jos se alkaa mennä häiritseväksi niin että koira möykkää koko ajan ja varastaa lähdössä, pitää alkaa miettiä mitä tehdä asialle. Misti ei agilityn alkuaikoina ollut läheskään tuollainen, mutta meidän ryhmässä on niin kuumia tapauksia, että Misti on saanut sieltä vähän vaikutteita. :D Nyt voisin melkein väittää Mistiä kaikista äänekkäimmäksi tapaukseksi, mites tässä näin kävi? Toki Misti on aina ollut kuitenkin melkoisen kuuma ja kärsimätön tapaus. On kai se aina haukkunut ja hinkunut radalle, mutta viime viikkoina asia on mielestäni pahentunut. Tai en tiedä onko se niin paha asia vieläkään, mutta kuumempi Mististä ainakin on tullut.

Kotona se on tällainen rento lököpöksy (vanha kuva, Mistillä jalassa omatekoiset, trikoiset juoksuhousut)
No, seuraillaan tilannetta ja jos tuo tuosta vielä kovin paljon hullummaksi muuttuu, täytyy varmaan leuhauttaa Misti joku kerta heti takaisin autoon miettimään, että miten sitä pitäisi oikein käyttäytyä. Möösä on kuitenkin sen verran pehmeä, että tuo varmasti tepsisi. Jännä juttu tosiaan tuo pehmeys, sillä ei tuota koiraa agilityn perusteella pehmeäksi uskoisi. Kyseessä on vaan niin kierroksia nostattava laji, että pehmeästäkin koirasta tulee sen parissa hurja raivopää.

Sitten vielä torstain ja sunnuntain treeneistä/radoista. Torstaina tehtiin Mikon radan alkuosaa, jossa putkelta kääntyminen tällä kertaa haastoi Mistiä eikä koko putki muutenkaan houkuttanut Mistiä, neiti vain kiersi sitä ympäriinsä (ulkopuolelta siis) ja hyppi rimoja edestakaisin. Jokin siinä putkessa nyt tökki, ettei Misti tahtonut sinne oikein mennä. Muuten meni hyvin, Möpsä oli oikein vauhdikas ja minä osasin ohjata sen kerrankin kunnolla takaakiertoon - tuon juurikin opin Aaltosen treeneissä. 
Toisella radalla piti saada koira ensin kakkoshypyn ohi ja hyppäyttää ns. väärältä puolelta. Tätä juuri kotona harjoiteltiin, mutta ei se treeneissä aluksi oikein sujunut. Misti ei edes kunnolla lukenut ohjausta, päätti vaan tottuneesti hypätä hypyn niin kuin minuun päin eli väärältä puolelta. Alkoi se sitten toki sujua. Siitä mutkaputkeen ja A:lle, A oli vähän hidas ja Misti meinasi jäädä jo ylös odottamaan. Näytin sitten selvästi kädellä, että alas asti tullaan ja sittenhän koiralle tulikin vauhtia. Sen jälkeen toiselta hypyltä päällejuoksu ja toiselta ennakoiva valssi ja/tai jaakotus, mitkä sujuivat itse asiassa hyvin. 

Eilen tehtiin yhtä minun tuomaani, 17 esteen rataa, joka oli kakkos-kolmosluokan tasoa. Tehtiin rata muistaakseni nollana läpi, jossain kohtaa rima tippui, mutta en muista oliko se vielä ekalla kiekalla. Oikein hauska rata, jossa oli mm. puomi-putkierottelu. Misti erotti ne joka kerta, ihan mahtavaa. :) Puomin meni kivasti loppuun asti. Radalla sai tehdä mm. pakkovalssia, takaakiertoa, takaaleikkausta, saksalaista... 
Toisena rata oli puolestaan putki-pussierottelu ja tämänkin Misti handlasi. Radalla piti mennä pussiin ja sinnehän Möösis paineli, vaikka pussia niin harvoin tehdään. Radan alussa tippui aina kakkosrima, kun joko minä en osannut ohjata tai Misti ei keskittynyt hyppäämään. Kakkoshypyltä piti kääntää koira kakkosen kanssa samalla linjalla olevan hypyn takaakiertoon. Hitsi vie, että oli vaikea juurikin tuon riman takia ja kun ei koira kääntynyt kovassa vauhdissa ja en itse osannut sitä tiukasti kääntää, vaikka harjoittelin. Pussin jälkeen oli sitten pari takaakiertoa sekä saksalaisen paikka. Tuli kyllä kiire, kun koira oli sen verran nopea ja etenevä ja se piti silti tarkasti esimerkiksi takaakiertoihin viedä. Tuo pitkä rata tuntui paljon helpommalta, vaikka siinä olikin ehkä enemmän haastavia kohtia. 
Hyvät treenit oli kyllä molempina päivinä! Me tehdään tosi hyviä ratoja, yleensä kolmosluokan tasoisia, ja kyllä saa joka kerta treeneissä juosta. On aina ihan veto pois, kun kotiin päästään ja Mistikin vain nukkuu koko loppuillan. :D Se joka väittää, että agility ei ole mitään rankkaa urheilua nähnytkään, niin tervetuloa vaan meidän treeneihin ensinnäkin rakentamaan kaksi rataa, juoksemaan molemmat läpi muutamaan otteeseen ja lopuksi vielä purkamaan esteet pois - ja tämäkin mielelllään kaksi kertaa viikossa! :D Kyllä siellä helposti joka kerta se 3-4 tuntia hurahtaa, rakkaudesta lajiin...

torstai 6. helmikuuta 2014

Suunnitelmallisuutta peliin

Tiistaina tehtiin Mistin kanssa taas vähän kotiagilityä ja tällä kertaa rimat olivat korkeammalla. Alkuun hinkattiin sitä pirun poispäinkäännöstä ja saatiinpa sitten useampi onnistunut toisto. Tein nyt niin kuin mulle oltiin sunnuntain treeneissä neuvottu: jätin koiran kauemmas, kutsuin sen ikään kuin namikäteen (vasempaan) ja joko palkkasin siihen tai sitten ihan kiepautin sen hypyn kautta. Omin nokkineen monia oppeja on helpompi toteuttaa, kun ehtii ryhmätreenien jälkeen niitä kuitenkin edes jossain määrin mielessään miettiä. Monesti saankin kotona tai esimerkiksi kotimatkalla treeneistä tullessa ahaa-elämyksiä, jolloin tajuan mitä ja miksi mulle yritettiin neuvoa. Kuten jo aiemmin sanoin, varsinaisissa treentilanteissa neuvoja on vaikeampi ottaa vastaan ja toteuttaa, kun niiden tarkoitusta ja toteutusta ei vielä sisäistä.
Lisäksi tehtiin tiistaina kotosalla persjättöjä, takaakiertoja, sylkkäreitä, viskileikkauksia ja sen sellaisia kieputuksia. Lähinnä sellaisia juttuja mitä monesti kolmosluokan kisaradoilla näkee, ei oikein mitään suoraviivaista. Misti painatti mennä kyllä oikein lujaa, sain taas pistää töppöstä toisen eteen ja liikkua ja kääntyä nopeasti. Mäkin osasin ja ehdin ohjata Mistiä takaakiertoihin, sylkkäreihin ja hyppyihin ns. epäloogiselta, "väärältä" puolelta. Mä myös oikein keskityin miettimään missä asennossa mulla kroppa on ja minne jalat ja rintamasuunta osoittaa. Mietin myös mihin päin mulla pitää kääntyä ja milloin, kun koira pitää saada esim. hypyn ohi ensin. Eli nyt oli ehkä jotain suunnitelmallisuutta mukana eivätkä aivot jääneet narikkaan. :)



Eilen käytiin taas lähikentällä tokoilemassa. Treenattaviksi liikkeiksi valitsin seuraamisen, noudon, luoksetulon, ruudun ja tunnarin. Seuraaminen tapahtui erittäin hyvällä paikalla, Möpsä ei edes haaveillut edistämisestä. Aluksi seuruutin Mistiä namit ja naksutin kourassa, jolloin pikkuneidin ilme oli varsin keskittynyt, mutta ei Mistin "suu auki, silmät selällään"-seuruuilme. Niinpä vaihdoin toiseen kaavioon lelun, minkä seurauksenä vietikkyys palasi. Ei sitä kuitenkaan erityisen kauan kestänyt, vaan keskittynyt ja hillitty ilme palasi pian. Tästä voisi saada sen kuvan, että se on jotenkin huono asia: Mistihän seurasi koko ajan hyvässä kontaktissa eikä esimerkiksi aivastellut kertaakaan. Silti - se ei ole sitä vietikästä, huippuhienoa seuraamista. Turhaan mä toisaalta valitan enkä voine olettaa, että joku jaksaisi koko ajan seurata kuin olisi lentoon lähdössä. Ja sekin riippuu niin Mistin viretilasta: jonain päivänä se on aktiivisempi ja enemmän intoa täynnä kuin jonain toisena päivänä. 
Noudossa naksauttelin hyvistä nostoista ja pidoista, nätisti Misti kyllä tekikin. Kerran tein noudon kokonaisuudessaan, jossa olisi saanut olla enemmän vauhtia. Tekninen puoli oikein hyvä ja palautti tiiviisti eteen. Summa summarum - nouto alkaa olla paketissa. On sitä viilattukin, voi taivas.


"Mutta kaiken viilaamisen ohessa voi pitää hauskaakin..."


"... ja heitellä ja järsiä vaikka frisbeetä!"


"Vai mitä?"

Luoksetulo olisi voinut olla hivenen nopeampi, muuten hyvä ja eteen tuli tiiviisti istumaan.
Tein sitten pitkästä aikaa ruutua ja aikas nappiin kyllä meni! :) Halusin aluksi kokeilla ilman targettia tai lelua että miten Misti löytää ruutuun. Hyvin löysi, meni suoraan ruudun sisälle eikä jäänyt sen ulkopuolelle pyöriskelemään. Lähettelin Mistiä sitten eri kulmista ja etäisyyksiltä - ei mitään ongelmaa, ampui sisälle edelleen. En vaatinut maahanmenoa tai muuta, heitin Möpsälle pallon, kun se oli ruudun sisällä. Koetin saada sille enempi vauhtia juoksemalla sen kanssa rinta rinnan ja kannustamalla juoksemaan lujempaa. Oikein onnistuneet ruututreenit kaiken kaikkiaan, yllätyin positiivisesti. :) Misti on tainnut itsekseen opiskella ruutua ja miettiä oikeaa paikkaa, kun teki noin mainiosti.
Loppuun tunnaria. Misti yritti oikoa ja mennä helpomman kautta, kun nosti pari kertaa väärän ihan saman tien. Tein pikkuneidille selväksi, että sellainen peli ei vetele ja sittenhän se keskittyi haistelemaan ja toi joka kerta oikean. Tuossa on oltava kauhean tiukkana ja puututtava heti, jos Möösä maistelee tai nostelee vääriä. Koska kyse ei ole siitä, etteikö se osaisi. Se ei vain aina kehtaa ja haluaa selvästi kokeilla mitä tapahtuu, jos kajoaa vääriin. Kapulat olivat eilen ringissä, ja lähettelin Mistiä hieman eri kohdista ja etäisyyksiltä. Matkaa koiralta kapuloille oli jokunen metri, ehkä viitisen metriä.
Treenien lopuksi tehtiin tyttöjen kanssa lyhyt juoksulenkki. En jaksanut tehdä Helmin kanssa mitään, vaikka se treenien aikana tympääntyneenä haukuskeli. Tässä taas näkee tämän minun tulostavoitteellisen harrastamisen: en vaivaudu tekemään Helmin kanssa paljon mitään, koska sen kanssa ei ole minkäänlaisia tavoitteita. :P Treenaan siis vain kisakoiraa ja kotikoiran kanssa silloin tällöin hömpöttelen jotakin. Olen varmaan paha ihminen, mutta en vain pysty tekemään ns. ilmaiseksi töitä. Onneksi Helmi ei erityisen paljon tokon perään kaipaa, sillä on kyllä muutakin tekemistä. :)

"Täältä tullaan!"


"Hyi, olipas se luminen ja ällöttävä!"


"Mutta voin taas hakea tämän ihastuttavan prinsessafrisbeen, jos vain suvaitset heittää sen."

"Siinä se on, maassa, etkö näe sitä? Ei se itsekseen lentoon lähde!"

Loppuun laitan vielä kaksi lyhyttä lenkkivideota. Toinen on reipas juoksulenkki tiellä ja toinen taas rauhallisempi kävelylenkki metsätiellä. Halusin ottaa tyttöjen lenkkeilystä videota, vaikka se on jokapäiväistä touhua - ehkä juuri siksi. Jokapäiväiset, arkiset askareet ovat ihan yhtä tärkeitä kuin kaiken maailman treeni- ja kisajutut ja ne ovat taas niitä asioita, joita en halua unohtaa. Jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, millaiselta meidän lenkit näyttää ja miltä tytöt normaalilla lenkkivideolla näyttävät, niin go for it. Mykistin videoilta äänet ja lisäsin mahtipontista musiikkia tilalle. Musiikki on melko dramaattista, mutta dramaattinen olen minäkin, niin sehän passaa. Itse tykkään molemmista kappaleista suuresti, monesti kuuntelenkin tuollaista musiikkia. Lenkkivideoita tokikaan ei voi missään määrin dramaattisiksi kuvata, ne ovat niin arkisia kuin voivat olla.

Huomatkaa juoksulenkkivideossa Mistin tyylikäs laitaan meno. :D Kun auto tulee, syöksyy Misti laitaan odottamaan ja kyttäämään ja vetää Helmin mukanaan.




maanantai 3. helmikuuta 2014

Menneen viikon treenimuistiinpanot

Pitää laitella vielä viikon tärkeimmät treenijutskat ylös, koska ollaan ehditty tehdä sekä tokoa että agilityä ihan mukavasti.
Viikko sitten lauantaina käytiin pitkästä aikaa kentällä tokoilemassa. Tein Mistin kanssa kahdessa osassa: seuraamista, jääviä, luoksetuloa, noudon alkuosaa, kaukoja... 
Seuraaminen jäi päällimmäisenä mieleen - ihan mielettömän näköistä touhua! Ilme oli taas sitä tuttua Mistiä, mutta seuruupaikka oli paljon parempi - väittäisinpä että ihan oikea - joten hyvältä tuntui. :) On niin paljon kivempaa, kun koira on aavistuksen taempana mutta silti tuntuu tiiviisti sivulla, tuosta mä tykkään! Seuruun tehotreeni ja hinkkaaminen ei ole todellakaan mennyt hukkaan, wohoo! 
Jääviä liikkeitä oli virhe tehdä kentällä, koska niitä ei olla moneen kuukauteen otettu, joten muistuttelua olisi pitänyt tehdä ensin kotona. Eli ei ihan nappiin menneet, mutta no hätä, ei se koira niitä ole kuitenkaan unohtanut. :)
Luoksetuloa otettiin ekalla kiekalla läpijuoksuna: Möösis ampui lujaa luokse ja istahti tiiviisti eteen tökkimään palloa, jonka olin taas jalkojeni väliin tunkenut. :D Hiukan epäilyttävän näköistä puuhaa, mutta hyvin toimii! Voin suositella kaikille, joilla on eteentulon tiiviyden kanssa ongelmaa. En muuten yhtään kadu sitä, että olen opettanut Mistin tulemaan luoksetulossa ja noudossa (lue: ihan kaikessa) ensin eteen istumaan, vaikka se työläämpää ehkä onkin. Se tapa vaan tuntuu paljon mukavammalta kuin että koira tulisi suoraan sivulle. Ja on se kyllä näyttävämmän näköistäkin, pk-puoleltahan tuo on lähtöisin. Nouto oli ihan jees, samoin kaukot, joten niistä ei kummempaa kommentoitavaa.
Tokalla kiekalla tehtiin taas seuraamista (mieletön vire ja fiilis jatkui, koska Misti on <3) ja sitten tehtiin luoksetulo pysäytyksellä. Aika hyvä, ja Misti tuli taas nätisti eteen istumaan. Tässä kohtaa Mistillä tosin huomio herpaantui koulun luistelukentälle saapuneisiin lapsiin ja niitä piti hieman vilkuilla. Huomautin kyllä sitten, että ei perhana tuollainen vetele. Sitten skarppasi ja teki kivasti. Tehtiin loppuun vielä piilopaikkamakuu, koska unohdin tehdä sen alkuun. Siitä oli hyvä lähteä tyttöjen kanssa lenkille, koska Helmikin oli mukana. Mistin suoritusten välissä tein Helmin kanssa hömppätokoa: se on aina yhtä innoissaan ja jaksaisi tokoilla varmaan tunnin. Ihailen mummukan työmoraalia, vautsi. :) Helmille olen huvikseni opettanut seuraamista imutuksella ja siitä todettakoon, että paikka ainakin on hyvä. Imutuskäden häivytys taas vaikuttaa haastavammalta tehtävältä, joten nähtäväksi jää päästäänkö sinne asti. Mutta tokoilu on Helmille hyvää aivojumppaa ja kun toinen kerran niin nauttii ja suhtautuu hommaan intohimoisesti. Ja voin taas kerran todeta, että Helmi on niin paljon vilkkaampi temperamentiltaan kuin Misti. Sillä tulee 11 ensi kuussa mittariin ja se vaikuttaa edelleen joltain 5-vuotiaalta. Tämä enteilee omalle Helmilleni pitkää elämää! :)


Tehtiin viikolla Mistin kanssa myös tunnaria ulkona ja nyt matka oli pitempi, palttiarallaa 7 metriä? Eikä matka tuottanut ongelmia, oikein nätisti teki töitä ja toi oman. Minun piti taas maassa kykkiä ja silmä kovana tuijottaa kapuloille, jotta näkisin, mikäli Möpsä yrittää maistella vääriä. Ei maistellut ja rivikin pysyi suhteellisen hyvässä järjestyksessä, joten tyytyväinen saa olla pikkuneidin suoritukseen. :)

Sisällä ollaan treenattu tiivistä eteentuloa kapulan kanssa. Olen yrittänyt saada Mistin ojentamaan kaulaansa kunnolla ylöspäin, jotta se ei kapulalla tökkisi minua jalkoihin. Parempaan suuntaan ollaan menossa ja tulee Misti jo paljon paremmin eteen. Käskysanana mulla on "eteen". Samaa ollaan tehty metallikapulalla ja pikkuhiljaa saadaan molempien kapuloiden kanssa edistystä aikaan.
Askelsiirtymät on tosi kivat tällä hetkellä: hyvin sujuu oikealle, vasemmalle ja taakse. Peruuttaminenkin on nyt sellainen, jollainen sen haluan olevan ja Misti kirjaimellisesti peruuttaa taakse oikein nopsasti ja ihan oikealle kohdalle. :)


Agility sitten... jaa, mitähän siitä sanoisi. Taas huomaa tämän minun suurpiirteisyyden ja tietynlaisen välinpitämättömyyden agilityn suhteen. Viikko sitten sunnuntaina treenattiin mm. välistävetoja, sylkkäriä, saksalaista, takaaleikkausta. Tehtiin sellaista lyhyttä rataa, jossa oli monia ohjausvaihtoehtoja. Misti oli aluksi ihan pirun nopea, kuin eri koira, niin etten ehtinyt sitä ohjaamaan. :O Tuntuipa hurjalta, kun käsissä on tykki eikä enää ehdi ohjaamaan niin kuin ennen, vaan kaikki pitää miettiä uusiksi.
Eiliset treenit ovat vielä tuoreessa muistissa: tehtiin Mikon treenien radan loppuosaa ja sitten yhtä toista lyhyttä rataa. Mikon rata muuten ok, mutta ei osattu poispäinkäännöstä. Minä en osaa sitä koiralle näyttää ja koira taas on kuulemma tottunut hakemaan esteitä ja menemään niille itsenäisesti, joten Misti hyppäsi monta kertaa hypyn väärin päin. Sarilla oli hyviä kikkoja oikeasti opettaa tuo ohjaus koiralle, mutta en kai mää ny osannu. :) Olen muuten huomannut, että mun on monesti hirveän hankala kuunnella muiden neuvoja radalla, kun jotenkin sitä yrittää itse samaan aikaan pähkäillä asioita, keskittyä koiraan, rataan ja lisäksi vielä painaa muistiinsa sen mitä on neuvottu ja keskittyä toteuttamaan se käytännössä. Ja toisaalta järkikin juoksee hitaammin siinä vauhdin hurmassa. :P Kun joku kehottaa tekemään tietyllä tavalla, niin sitä ei koskaan muista tai muuten pysty siinä tilanteessa tekemään, arrggh. No, kyllähän me sitten lopulta, lukuisten toistojen jälkeen, saatiin tehtyä ihan kelpo poispäinkäännös yhden esteen takaa mutta enempää Misti ei kestänyt/osannut.
Puomin päähän laitoin eilen namikipon, jossa oli meetvurstia, ja tällähän hain siis nopeutta puomin suorittamiseen. Nopeammin Misti kyllä menikin ja ihan suoraan ja hyvin jäi kontaktille. Pujottelun päähän laitoin myös ja Misti meni senkin nopeammin, mutta sitten Möpsä ei kuitenkaan huomannut palkkaa, vaan oli jo jatkamassa rataa. Hyppyytin Mistiä myös eilen 35 cm rimoilla ja hurjan nopeamminhan se radalla pinkoi, kun ei tarvinnut niitä hyppyjä miettiä. Toki tuolla maneesin pehmeällä hiekalla myös 35 on oikeasti korkeampi, noin 45 cm todellisuudessa.
Toisella radalla sain sitten harjoitella ennakoivaa valssia, jota EN osaa. Eilen se taas nähtiin: Misti otti monta kertaa kiellon tai pudotti riman. Toistojen jälkeen kuitenkin opin ohjauksen ihan kohtuullisesti ja saatiin onnistumaan kivasti. Tuolla radalla tein huvikseni monenlaista pyöritystä, sillä halusin nauttia siitä huiman kovasta vauhdista ja nopeasta koirasta, jota ei eilen tarvinnut juuri odotella. Juoksin itseltäni melkein tajun kankaalle ja jouduin välissä vetämään kunnolla happea, mutta jatkettiin siitä huolimatta ja oli niin mahtavaa pinkoa nopean koiran kanssa. Mistikin selvästi nautti, kun sai hyppiä matalia rimoja ja mennä LUJAA, kun ei sikakorkeat hypyt olleet hidastamassa menoa. :)
Lauantaina väsäsin muuten kotipihalle muutaman hyppyesteen ja tehtiin lyhyttä rataa. Tehtiin takaakiertoja (myös puun kiertoa), takaaleikkauksia, niistoja, viskileikkauksia... Rimat olivat taas matalalla ja Misti pinkoi menemään kuin mikäkin ferrari ja hyppäsi mielestäni oikein hyvin. Se olikin sellainen vauhtitreeni ja hyvä sellainen. :) Laitoin myös tiettyihin kohtiin namikippoja ja esimerkiksi loppusuoralle Möpsä irtosi hyvin ja juoksi pirun lujaa, kun siellä odotti palkka.

Perjantaina tuli ostettua lisenssi ja alle kolmen viikon päästä on jo ensimmäiset kisat. :) Siitä alkaa taas se hurja kisaputki, mutta sitä onkin odotettu! On se vaan niin hauskaa hommaa, vaikkakin suhteellisen rankkaa.
Ollaan muuten nyt menneellä viikolla käyty muutama juoksulenkki tyttöjen kanssa. Yksikin lenkki venähti melkein tunnin mittaiseksi, mutta olipa huippua ja oli lenkin jälkeen niin hyvä fiilis. Misti jaksaa juosta hyvin ja Helmi myös. Misti tosin monesti joutuu vetämään Helmiä, kun ne ovat jakajalla kiinni toisissaan. :D Ei se Mistiä tunnu haittaavan, saapahan harjoitella vetoja.


Misti: "Aina saa kärsiä ja hävetä tuota yhtä! Eikö mamma ole ikinä kuullutkaan puhuttavan luokkajaosta, voi sentään. Eihän minun kaltaiseni aatelisen bordercollien kuuluisi joutua samaan kuvaan jonkun - ah, mikä se nyt olikaan - karjalankarhukoiran kanssa. Hyi hyi, tuon pitäisi olla kiellettyjen sanojen listalla. Sitä paitsi, kuka haluaisi ottaa sen kun voi saada minun kaltaiseni jumalaisen olennon. En ymmärrä tätä yhteiskuntaa lainkaan."
Helmi: "Mä tiedän, mä tiedän, oon kaunis. Toi paimennin tossa vieressä on vaan niin epävarma itestään et se mököttää koko ajan eikä yksinkertasesti suostu poseeraan, koska se tietää jo valmiiks ettei siit tuu koskaan mun verosta. Mitäpä sitä turhaan ees yrittään, koska Helmi on maassa kaunehin. Kyllä pystyt korvat ja kippurahäntä vie tollasen pehmokoiran olemuksen ihan kuus nolla. Eikä ton kaltasii täällä ees arvosteta, kantsis painuu vaan takas sinne Englantiin, koska Suomi on karhukoirien ihmemaa. Hoi mamma, onks mun korvat ny hyvin jos lasken niit vähän tälleen?"


Misti: "Mutta nyt kun ruuasta puhuttiin, voin vaikka vähän poseeratakin, koska olenhan prinsessa."
Helmi: "Uu, namia, ny kantsii tapittaa oikein nätisti mammaa!"


Misti: "Ja prinsessat eivät anna rahvaan pilata upeaa muotokuvaansa. Ne eivät yksinkertaisesti ole sen arvoisia, minun arvoisiani, nih!"
Helmi: "Ei vitsi täst kuvast tulee varmaan hieno, kun mä oon siinä. Toi bordertollikkakaan ei siin nii haittaa, jos meitsi on mestoilla."