perjantai 28. elokuuta 2015

Valiokello lähti käyntiin

Huhhuh. Illan agilitykisojen kotiintuomiset näyttivät tältä:

Johanna Nybergin radat olivat näköjään just eikä melkein meille tehtyjä, sillä onnistuttiin tekemään tuplanolla! Eikä siinä vielä kaikki...

A-rata oli mielestäni helppo, ei mitään ihmeellisyyksiä. Lähdin sille hyvällä fiiliksellä, ilman mitään nolla-ajatuksia. Keskityin kunnolla linjaan millä koira liikkuu ja missä se on milläkin hetkellä. En tiedä kantoiko tämä ajatus enää suorituksessa, sillä me vaan mentiin - lujaa ja varmistelematta. Jotenkin vaan hellitin ja annoin mennä. En katsonut edes kontakteja, mutta onneksi Misti otti kaikkien kolmen kontaktiesteen kontaktit. Vauhdilla siis mentiin ja oltiin jonkin aikaa kärjessä tuloksella -12,60 (ia 50 s) ja etenemä oli Mistillä tähän asti paras; 4,87 m/s! Neiti juossut siis melkein vitosen etenemällä, siitä alkaa oikeasti tulla tykimpi! Koska startattiin jo kuudensina ja luokassa oli se 30 koiraa, jännitin tietysti kuinka käy sertihaaveiden (I can't help myself). Nopea valiobortsu siitä sitten meni ensimmäiseksi reilun sekunnin nopeammalla ajalla. Mutta - muut eivät enää meitä kirineet kiinni ja lopputulemana 2.sija ja SERT-A!!!! 

Kun tämä tuloksista varmistui, juoksin Mistin kanssa pienen riemuspurtin, mutta sen jälkeen tuli aika tyhjä olo - ja tyhjyys vallitsee edelleen. Tuntuu mielettömän hienolta, mutta on tuntunut joskus hienommaltakin. Kuten joskus 1½ vuotta sitten kirjoitin, että kun menestyy tarpeeksi, ei se enää tunnu samalta kuin uran alkuaikoina. Ehkä sitä myös silloin oppii vahvemmin elämään kaikesta muusta kuin niistä tuloksista. Niin kuin koiran kasvavasta vauhdista, omasta kehittyvästä (välillä ihan oikeasti hyvästä!) ohjauksesta ja siitä harmoniasta ja yhteistyöstä tuon koiran kanssa. Kuinka vaivatonta se parhaimmillaan on, ettei tarvitse edes ajatella vaan voi vaan antaa mennä. Ja sitten tulee tällaista tulosta, uskomatonta! Eihän siitä mihinkään pääse, että olen edelleen äärimmäisen tulostavoitteellinen ja tuloksista elävä ihminen, mutta ei se ole aina huono asia. 
                
                             

Sain hyvin kasattua itseni vielä B-radalle ja sillä ajattelin, että tupla olisi kiva mutta päivän tavoite jo saavutettu A-radalla. Helppo rata sekin ja helppo muistaa, joten mikäs sen mukavampaa. Misti varasti lähdössä (tai sitten en ollut muistanut käskeä odottaa) ja lähti hiippailemaan perään, mutta onneksi huomasin sen ja otettiin sitten sellainen lentävä lähtö, eheh. Hyvin ja nopsaan mentiin tämäkin rata ja siltä siis myös nolla ajassa -10,72 (ia 48 s) ja etenemä 4,53. Tältä irtosi niinikään kakkossija taas reilun sekunnin erolla kärkeen, mutta ei sentään toista sertiä, kun kaikkien on oltava eri tuomareilta. Tupla SM-kisoja varten oli kuitenkin super juttu - loput kolme normi nollaa pitäisi olla helppo homma kerätä ja aikaahan on vielä 9 kk. 
B-radalta ei videota ole, kun kuvaaja unohti kuvata. Se löytyy kuitenkin täältä, jos jotakuta kiinnostaa, kun laittaa kisakameran kohdalle päivämäärän 27.8.2015 ja kellonajaksi noin 19.17. 

Hienoa oli huomata, että Mistin ajat olivat eilen parempia kuin monilla todella nopeilla koirilla. Se siis oli todellisia tykkejä kovempi menijä, melkein itkettää! Mistillä oli luokan parhaimpia aikoja, tyyliin kolmenneksi tai neljänneksi nopeimmat. Ja vaikka Misti meni lujaa, ehdin helposti ohjaamaan sitä. En siis välttämättä tule olemaan nopean koiran kanssa mitenkään kusessa, ehkä jopa päinvastoin. 
Tämä serti kuitenkin todistaa sen, että Mistillä on täydet mahdollisuudet saada niitä. Kyllä siitä vielä valio tehdään! Unelma on taas askeleen lähempänä toteutumista <3 Ja yllättävän helposti tuli tämä ensimmäinen kuitenkin, kun noustiin tammikuussa kolmosiin ja nollarata taisi olla meille vasta kuudes. Että jos joka kuudennesta nollasta saisi sertin, olisi tuo äkkiä valio. ;) 
Päätin omistaa tämän ensimmäisen sertin niille Koillismaan Koirakerhon tyypeille, jotka koutsasivat meidät "alkeista huipulle". ;) 

Niin ja palkinnoksi Misti sai kaksi lahjakorttia, jotka oikeuttavat osallistumaan puoleen hintaan agilitystarttiin, kaksi hauhau-herkkupussukkaa ja lelupalkinnoiksi valitsin Berran nahkapatukan ja sellaisen köysivetolelun. Lisäksi saatiin ruusuke, ei kylläkään oikea sertiruusuke. 

Seuraavan kerran kisataan reilun viikon päästä Nokialla kolmen startin verran, en malta odottaa niin kuin en ikinä - agilitykisoissa käyminen on ihan parasta ajanvietettä! 

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Positiivinen ongelma

Tällaisen totesi koutsi viime perjantain agilitytreeneissä meillä olevan, kun Mistin ihmeellisiinkin paikkoihin irtoamiselle naureskeltiin. Kouluttajakin oli kummissaan Mistin irrotessa joka ikinen kerta keppien sijaan hypylle, jolle en todellakaan sitä ohjannut ja joka oli aivan eri suunnassa. Tätähän minä olen viime aikoina usein tuskaillut, kun Misti saattaa kisoissakin syöksyä aivan omituiseen suuntaan ja suunnilleen toisella puolella kenttää oleville esteille, mitä kukaan ei voi odottaa tapahtuvan. Että koetahan siinä sitten nollarataa vääntää.
Tämä - eli Mistin mieletön irtoaminen radalla - on siis kuulemma positiivinen ongelma, jonka kanssa täytyy vaan oppia elämään ja ohjaajan oppia ohjaamaan koiraa tarkemmin. Noh, ainakaan meillä ei ole ongelmia irtoamisen kanssa eikä koira jää jalkoihin hyörimään ja kyselemään - sellainen olisi kieltämättä hirveä aksakaveri.
Koutsin mukaan Misti on nyt niin itsevarma, että se uskaltaa irrota, tehdä ja mennä. Oikeastaan siitä on tulossa oikea pikku sika, mutta sitähän olen aina halunnut; itsevarmaa, röyhkeää koiraa, joka painaa radalla tuhatta ja sataa. Joten ongelma todella on positiivinen. Tämähän tarkoittaa tietysti sitten sitä, että minun on pystyttävä ohjaamaan tuota koiraa huomattavasti paremmin, älykkäämmin ja ennakoivammin. On osattava ajoittaa ja rytmittää millintarkasti, ottaa huomioon sen irtoaminen ja (omituinen) radan lukeminen sekä ajateltava ja tehtävä asiat radalla aiemmin. Jossain vaiheessa tajusin, että Misti voi mennä tuonne ja lukea tuon, mutta sitten "unohdin" tuon piirteen, kun M meni hetken taas niin kiltisti. Kaikkein haastavinta tässä on oikeastaan se, että Mistin vauhti ja tekeminen ei ole mikään vakio, vaan toisena hetkenä se on hitaahko ja kuuliaisesti menevä ja toisena huomattavasti nopeampi ja irtoavampi. Ainakaan meiltä ei tule haasteet ihan heti loppumaan. :)
Sunnuntaina käytiin omatoimiaksaamassa Marjan ja Pörri-sheltin sekä Millin ja Priya-auspain kanssa. Mistin kanssa en tehnyt mitään järkevää, kun en ollut miettinyt treenejä etukäteen. Kunhan pyörittelin takaakiertoja, välistävetoja, sylivekkejä, poispäinkäännöksiä ja putki-A-erotteluja. Tein myös Pörrin kanssa pikkujuttuja kuten takaakiertoja ja putkea. Tuntui hankalalta ohjata suht alkeissa olevaa koiraa, joka ei samalla tavalla irronnut esimerkiksi takaakiertoihin kuin Misti. Kivaa settiä saatiin silti tehtyä ja menihän se Pörri takaakierrot ja jopa takaaleikkaukset leluavusteisesti. :)

Tämän päivän tokoiluista jäi pitkästä aikaa tosi hyvä ja luottavainen fiilis! Tehtiin nyt ihan uutena juttuna merkin kiertoa eli sitä, että koira etenee merkiltä takaisin ohjaajaa kohti. Keksin alkaa opettaa sitäkin kosketusalustan avulla niin että laitoin alustan parin metrin päähän merkiltä. Laitoin koiran kiertämään merkin ja tulemaan siitä alustalle, josta sitten naksuttelin. Saatiin oikein hyviä onnistumisia jo ekalla treenikerralla ja hienosti Misti oppi tulemaan merkin kautta alustalle asti ilman muistuttelua. Pikkuhiljaa tästä pidennetään matkaa ja otetaan alusta pois, kunhan liike jää lihasmuistiin ja koira oppii käskysanan ja sen eron merkin taakse jäämiseen.
Muistuteltiin sitten myös normi merkkiä, joka oli ekaa kertaa ympyrän sisällä. Kivasti Misti meni merkille ja jäi nyt suoraan seisomaan sen taakse tai viereen. Nipotin asennon suoruudesta, sillä haluan koiran seisovan merkillä suorassa ohjaajaan päin. Nyt M muisti sitten mennä suoraan.
Ihanin onnistuminen oli uudessa ruutuliikkeessä. Misti muutaman haeskelukiekan jälkeen löysi ihan kivasti ympyrän keskelle ja juoksi sieltä hyvin ja _lujaa_ parin kymmenen metrin päässä oikealla puolella olevaan ruutuun. Ei yhtään mitään arpomista, että mihin pitää mennä vaan suoraan ruutuun. :) Tehtiin sitten muutama toisto näitä ja todella lujaa Misti lähti myös ympyrälle ja siitä täysiä ruudun keskelle - mielettömän hienon näköistä! Tätä jatketaan etäisyyttä kasvattaen ja ruudun paikkaa siirrellen.
Tehtiin myös seuraamista ja keskityttiin erityisesti juoksuun ja käännöksiin. Minähän en ole koskaan onnistunut opettamaan Mistille riittävän tiiviitä ja nättejä käännöksiä (oik. ja vas.) mutta tänään toimivat kivasti. En tiedä vaikuttiko se, että vaan reippaasti käännyin enkä "alkanut tekemään"käännöstä. Toiminekko paremmin se, että vaan kääntyy eikä pelkää niitä käännöksiä niin kuin minä teen. Tehtiin niitä myös juoksusta ja onnistuivat hyvin! Ekaa kertaa kokeiltiin myös juoksusta pysähtymisiä. Pari kertaa Misti hämmentyi ja jatkoi liikettä eteenpäin, mutta alkoi sitten jäädä sivulle istumaan. Normi seuraaminen on Mistillä niin hienoa, olen ylpeä siitä ja on ihana seuruuttaa tuollaista koiraa! <3 Loppuun kaukkarit, ihan mielettömän hyvät ja kauniit - miten niistä tuollaiset tuli?!
Vaikka ollaan nyt ahkerasti tokoiltu monta kertaa viikossa, tuli tämänpäiväisistä treeneistä ihan uudenlainen motivaatio taas ja oikein halu kunnolla hinkata ja viilata pilkkua, jotta saadaan liikkeistä teknisesti huiput. Ja me varmasti pystytään siihen, kovalla treenillä, uskon niin. :)

Jäljen suhteen totesin, että ei täällä Tampereella pysty jäljestämään - ei ainakaan autottomana. Tein yksi päivä Mistille 200 metrin mittaisen jäljen, jossa alku meni hyvin, mutta sitten tuli hukka. Pari keppiä kai nousi, ei hyvä. Ihan turha edes yrittää, kun ei ole kunnon maastoja. Ja vaikka olisi niin meinaan aina itse unohtaa jäljen aloituskohdan, kun en osaa liikkua näissä etelän metsissä. Harmittaa aika vietävästi, kun Kuusamossa taas innostuin jäljestyksestä ja hinguin jo tyyliin kokeeseen, kun meni niin hyvin. Täällä on kovin vaikeata tuo homma ja työn ja tuskan takana lähteä johonkin jäljestämään. Jäljestellään varmaan Kuusamossa aina, mutta ei siitä taida jälkiuraa ureta. Yritän vielä jatkaa tuota jäljentekoa, mutta en pidättelisi hengitystä onnistumisen puolesta. :( Ehkä nyt vaan parempi keskittyäkin tokoon ja aksaan, vaikka tykkäänkin pk-jäljestä ihan älyttömästi.

tiistai 11. elokuuta 2015

Tyytyväisyys

Niin, tyytyväisyys on päällimmäisenä vallitseva tunnetila viikonlopun agilitykisojen jälkeen. Ja ei, emme tehneet ainuttakaan nollarataa. Ehei, vaan pitkästä aikaa pystyn olemaan tyytyväinen muihin asioihin. Ja oikeastaan tunnen olevani jopa tyytyväisempi kuin mitä olen ollut monien nollaratojen jälkeen. Kehitystä, eikö, ohjaajan pääkopan suhteen siis. Ja siitäpä lisää tyytyväisyyden aihetta.

Kisat olivat siis viikonlopun molempina päivinä, vaikka olinkin ilmoittautunut neljästä radasta kolmelle. Kisapaikka oli meidän kesätreenikenttä, joten lyhyen kävelymatkan päästä oltiin taas määränpäässä.
Lauantaina tuomaroi meille uusi tuttavuus Reetta Pirttikoski. A-rata vaikutti todella helpolta ja sitä se olikin - ei mitään ihmeellistä, joten suht löysästi sai ohjata. No niinhän minä myös ohjasin, tai ainakin rennosti, sen jälkeen kun Misti tiputti heti ensimmäisen riman (isot ajanottolaitteet saattoivat kuulemma hämätä koiraa ja sotkea sen etäisyysarviot). Päätin vitosen ollessa alla alkaa kunnolla tykittää ja juosta radalla ja niinhän siellä tuli jokunen kauneusvirhe: M loikkasi A:n kontaktin yli, meni ensin keppien väärälle puolelle (ihan oma mokani, kun kuitenkin vein sen liian pitkälle, pujottelun aloituksessa tulikin paljon virheitä) ja lopuksi pudotti vielä tokavikan riman. Tuloksena siis 20 vp, MUTTA Misti tykitti mennä todella lujaa! :):) Taivas, kun videolta katsoo niin lujaahan se painelee - siitä on kuoriutumassa ihan tykki! <3 Misti ei ole ehkä koskaan mennyt noin nopeasti, joten mahkuja on vielä vaikka mihin! Eli heti kun itse juoksee lujaa, etenee varmasti, luottaa koiraan ja on rennolla fiiliksellä, koirakin kulkee. Aikakin oli mielestäni tosi hyvä, -8,78 (ia muistaakseni 49 s) ja etenemä 4,28. Mutta olen niin tyytyväinen tuohon vauhtiin, tyytyväisempi kuin olisin ollut hitaampaan nollaan.


B-radalta oltaisiin sitten varmaan nolla tehty, mutta pahin pelkoni toteutui ja unohdin (hetkeksi) radan. Heti alussa lähetettyäni Mistin putkeen tuli blackout ja jäin miettimään mitä tehdä ja mihin mennä seuraavaksi. Siinä meni arvokkaat pari sekuntia, jotka olisi pitänyt käyttää eteenpäin juoksemiseen ja persjättöön. Kun sitten lähdin niin myöhässä liikkeelle, en ehtinyt enää kunnolla persjättää ja olin vissiin koiran tiellä ja rima tippui. Voi harmitus. Muita virheitä ei tältä radalta tullut, joten 5 vp ja tosi sujuvaa ja nopeaa menoa taas. Koutsikin radan jälkeen kehui, että tosi makee rata ja rauhallista varmaa ohjaamista. Ja sehän oli paljon sanottu. :) Omasta mielestäni ohjasin muuten oikeastaan niin hyvin kuin mahdollista ja itse asiassa melko hyvin - kerrankin olen kunnolla tyytyväinen myös omaa ohjaamiseen. En huitonut käsillä vaan ohjasin tosiaan rauhallisesti ja huolella (riman tippumisen ja nollapaineen jälkeen?). Vaikka ei mulla ollut mitään varsinaisia nollapaineita, oli muuten vaan kiva kisata ja halusin tehdä hyvät sujuvat radat.
Aika -6,00 (ia 47 s) ja etenemä 4,05. Vähän jäi kaihertamaan tuo rima, kun se ei olisi ilman radan unohdusta varmaankaan tippunut ja oltaisiin tehty nolla. Mutta ei oltaisi kuitenkaan saatu sertiä, kun kärjessä oli nopeampia aikoja, joten sinänsä aivan sama. Ja SM-nolliakin ehditään kyllä ihan hyvin vielä kerätä.


Sunnuntaina kisattiin vain agilityrata. Yritin opiskelijana säästää vähän rahaa ja skipata hyppärin. Hieman jäi harmittamaan, etten ilmonnutkaan hyppärille, koska ekalla radalla oli nollan tehneille sertiä ihan tyrkyllä ja toisella radalla olisi saattanut olla sama juttu. Ja koska me hyllytettiin eka rata, olisi ollut vielä toinen mahdollisuus mihin on myös tottunut.
Tuomarina Kari Jalonen ja C-rata vaikutti tosiaan suht haastavalta eikä siltä tullut kuin pari nollaa. Meillä meni muuten tosi hyvin taas, mutta jo alussa Misti irtosi puomin sijaan A:lle. En olisi osannut sitä odottaa, mutta pitäisi muistaa tuo Mistin nykyään esittämä irtoavuus ja estehakuisuus... Tein siis neloshypyllä jaakotuksen/vastakäännöksen ja käännettyäni siten hetkeksi selkäni koiralle, se jo kiipesi A:lle. Kai Mistin linja sitten kuitenkin vei aika suoraan A:lle ja se lukitsi esteen heti hypyn jälkeen. Olisi pitänyt ottaa sitä haltuun, mutta enpä osannut ottaa tuota mahdollisuutta huomioon, en tosiaankaan. Misti oli niitä harvoja, jotka menivät A:lle asti - kaikki menivät aika nätisti ja suoraan puomille ilman mitään kikkailuja. Sitten mentiin taas rennosti rata loppuun eikä muita virheitä. Tosin Misti näytti lopussa loikkaavan taas A:n kontaktin yli, joten nolla olisi voinut kariutua siihenkin. Pitää yrittää tehdä noille kontakteille nyt jotain, kun kolmesta radasta kaksi virhettä.


Mutta tosi tyytyväinen olen Mistin viikonlopun vauhtiin, etenkin lauantain ratoja osalta, joten parempaan suuntaan ollaan toivottavasti menossa. :) Jos minä jatkan hyvää ohjaamista ja nopeaa ja varmaa etenemistä, saa Misti toivon mukaan varmuutta ja vauhtia lisää.