Kesäkuvia

Emmi & Helmi ja Misti toivottavat kaikille blogin lukijoille oikein kivaaa ja vauhdikasta kesää! Meillä on reenattu ja rentouduttu, nautittu kesästä :)

Mistin ensimmäinen kesä

Onpas ollut kiirettä, kun ei ole blogiakaan ehtinyt päivittämään kahteen viikkoon! Nyt tein kyllä ennätyksen. Mitään kovin sykähdyttävää ei ole tapahtunut. Edelleen treenataan aktiivisesti tai vähemmän aktiivisesti. Päivittäin tehdään tokoa ja agilitya. Tokossa harjoitellaan samoja vanhoja juttuja. Jalkojen ali pujottelu sujuu jo melkein ilman käsiapuja. Siitä tulee vielä hieno liike, kunhan se sujuu täydellisesti. Ja mikään muu ei meille loppupeleissä riitä kuin täydellinen suoritus, siihen siis tähdätään ;) Pallonvieritystä kuonolla Misti tarjoaa jo ilman kehotusta, taitaa olla Miipulin mielestä helppo tapa saada namia. Siitä tulisi kyllä kiva video, kun saisin aikaiseksi kuvata (tai pyytää jonkun kuvaamaan). Maahanmeno sujuu nykyään tosi kivasti, ohjaan sen käsimerkillä alas ja maahanmeno on oikein sähäkkä.
Eilen Misti oppi perusasennon ihan yhtäkkiä! Aiemmin se ei ole hiffannut sitä alkuunkaan, mutta eilen teki monta kertaa peräkkäin lähes täydellisen sivulletulon! Opetan sen menemään takakautta selkäni takaa kiertämällä, ainakin toistaiseksi. Tänään otin taas sivulletuloa, mutta nyt ei Misti enää muistanutkaan mitä piti tehdä. Se siitä sitten. No, treenataan sitä vielä niin eiköhän se lopulta iskostu selkäytimeen.
Luoksetulo toimii melkein täydellisesti. Misti tulee aina kutsuttaessa luokse, välillä vaan melko laiskasti tai liian myöhään. Monesti se tulee itsestäänkin tapittamaan minua.
Paikkamakuu on aika lailla varma, kyllä se pysyy. Meinaa vaan nuo mäkäräiset ja sääsket häiritä suoritusta.

Agi on kyllä se ykkösjuttu. Meillä on siis siivekkeiden läpijuoksuja, putkea ja puomia. Tytsi kuumuu ihan hurjana, haukkuu ja näykkäilee ja tuijottaa enimmäkseen minua eikä rataa. Aika hyvin se kuitenkin radasta suoriutuu, turhan paljon vaan tuota kuumumista. Misti on nopea ja taitava, innokaskin, joten kyllä siitä varmaan vielä agikoira saadaan :)

Me oltiin reissussa viime sunnuntaista keskiviikkoon ja Misti oli hoidossa Hennan ja Doran luona. Hyvin sillä oli mennyt, tosi reippaana touhunnut ja syönyt hyvin. Yöt oli nukkunut ihan siki. Yhden yön Misti oli kotona Helmin kanssa tarhassa. Mistillä on oma lämmin koppi, jossa se nukkui. Meidän ukki hoiti koirat poissaollessamme. Riemulla ei ollut rajaa, kun tultiin kotiin :D Misti piti meitä tarkasti silmällä seuraavat pari päivää, ettei vaan taas kadota. On se viisastunut aika paljon, kun oltiin poissa. Nykyään uskoo heti, kun komentaa "ei" tai "pois". Sisälle tulee ihan suosiolla eikä jää pihalle sikailemaan. Hyvä M, sä aikuistut!

Siitä puheen ollen, on tuo niin kirppu. Tänään suoritetulla epämääräisellä kotimittauksella sain Mistin korkeudeksi 44 cm. Viisikuisena se oli tasan 40 cm, nyt kaksi viikkoa jälkeenpäin 44. Tuskin Misti enää hirveästi kasvaa, painoakaan ei tule enää paljoakaan lisää. Olisin toivonut sellaista lähes 50-senttistä beeceetä, mutta Misti päätti jäädä minibortsuksi :D Ainoa "hyvä" puoli siinä on se, että päästään agilityssa medeihin kisaamaan. Paitsi jos Mistille tulee vielä sentti pari lisää niin ollaan makseissa, ja ilmeisesti melkoisen kovilla! Jos (tuskin) aletaan pk-puolta treenaamaan niin metriset tottisesteet saattaa tehdä tiukkaa. Katsotaan mitä tapahtuu, miten tuo kasvaa vai kasvaako enää. Sitten ei auta muu kuin elää ikuisesti pennulta näyttävän bortsun kanssa ja vakuutella kaikille, että on se oikeasti ihan aikuinen jo :D
Misti on tainnut lopullisesti kyllästyä RC-nappuloihin ja seuraavaksi siirrytään Jahti&Vahtiin. Se on kotimaista, hyväksi kehuttua, sopivan hintaista... Royal on idiottimaisen kallista eikä loppujen lopuksi niin erikoista. Jos löytyy yhtä hyvä ruokamerkki, joka on halvempi, siirrytään ehdottomasti siihen. Helmikin on nyt syönyt sitä. Misti tulee syömään Junioria, mutta aikuisena Energiaa tai Extra Energiaa.

Eilen oltiin viettämässä juhannusta isovanhempien mökillä sukulaisten kanssa ja Misti pääsi mukaan. Tosi hienosti se käyttäytyi, mutta puuhun kiinni joutuessaan alkoi hirveä mekastus. Se oli meidän kanssa grillikodassa ja Misti sammui ensimmäisenä, ja itse asiassa ainoana myös. Serkkulapset pelkäsi noinkin vaaratonta otusta kuin Misti, joten sitä jouduttiin pitämään kiinni hihnassa. Meillä ei ole mikään koirarakas suku, ikävä kyllä.

Ja aika helvetin pitkä teksti tällä kertaa, pitää siis kirjoittaa useammin ja vähemmän kerralla. Sitten vielä kesäkuvia. Kuvissa seikkailee uimamaisteri Misti ja kiipeilijä Helmi.

"Miks meikäläinen ei pääse pelaamaan, Aksu ota mutkin!"

Koirapuistoilua

Voi vitsiläinen, tänään oltiin kokonaiset 3 tuntia Mistin kanssa koirapuistossa! Sovittiin pentutrefftit Marjon ja Meten kanssa, ja sielläpäs aika hurahti äkkiä. Aluksi paikalla oli saksanseisojauros, joka kävi nuuhkimassa Mistiä innoissaan. Pikkuinen oli taas vähän varovainen, mutta ei pahemmin pelännyt. Mistillä on tapana mennä ihmisten jalkojen väliin makuulle ja niin se teki tänäänkin. Misti juoksenteli koiran kanssa, mutta ei alkanut muuten leikkimään. No, leikkihän se on sekin. Sitten tuli Mette ja tohina alkoi. Tytöt tosiaan leikkikin sen kolme tuntia siellä, oikein kivasti jaksoivat mutta lopusta alkoi jo väsyttämään. Minusta tuntui vähän siltä, että Mette oli niskan päällä. Yritin kutsua useasti Mistiä luokse, mutta käskyt kaikuivat kuuroille korville. Se saattoi kyllä katsoa minua, mutta ei varmana jaksanut tullut luokse. Mette tuli aina hienosti Marjon tai minun luokse, Misti vain Marjon luokse tai ei ollenkaan. Meni vähän niin kuin koirat vaihtoon, sanoisinko. Toisaalta, meikäläisen herkut ei olleet tarpeeksi mielenkiintoisia, pelkkiä RC:n nappuloita matkassa. Marjolla oli kuitenkin juustoa, munkin täytyy ottaa ensi kerralla jotain kivempaa. Huomaa kyllä, että Mistin kanssa luoksetulo ei toimi, eihän se ole ollenkaan varma. Tätä pitää työstää ihan kunnolla, joka päivä ja vielä monta kertaa! Jos lähdin juoksemaan poispäin niin silloin pieni mustavalkoinen syöksyi perään. Paikalla seistessäni ei tullut. Kotona se sujuu ihan mukavasti, mutta tuolla oli Mette-kaveri niin eipä ole ihmekään. Vai onko?
Treenailtiin myös koirapuistossa, Mistiä kiinnosti lähinnä Meten touhut. Saatiin me jotain tehtyä. Jätettiin Marjon kanssa koirat melkein vierekkäin paikalleen ja mentiin kauemmas. Tämä sujui hyvin molemmilta.
Myöhemmin puistoon tuli Marjon kaveri, jolla oli australianpaimenkoira. Sekin oli vähän jännä Mistin mielestä, mutta ei niitä jaksanut enää siinä vaiheessa kiinnostaa kaiken riehumisen jälkeen.
Lopuksi paikalle tuli vielä Minttu ja Caro, mutta pian meillä pitikin jo lähteä. Caro arasteli taas, joten mitään leikkejä ei saatu. Hieman se koetti leikkiä, mutta ei aivan rohkeus riittänyt (Carolla siis).

Nyt kotona otin Mistille kosketuskepin käyttöön ja yritän sillä opettaa maahanmenoa. Saatiin aikaiseksi jopa sähäköitä, nopeita maahanmenoja. Tiedä sitten johtuiko se kosketuskepistä vai jauhelihasta. No mutta sillä on ihan hyvä lähteä työstämään liikettä ja kenties muitakin juttuja.

Uimassa ollaan myös käyty nyt hellepäivinä. Misti uskaltaa mennä veteen hyvin, mutta tyytyy vain kahlailemaan. Ihan oikea uiminen hieman pelottaa. On se kyllä uinutkin, mutta oikeastaan vahingossa. Ehkä siitä tulee joskus vesipeto, hyvä että edes tykkää kahlata. Heittelen nameja ja lelua veteen, joiden perässä menee hyvin.

Misti täytti keskiviikkona 5 kk, kyllä kai tuo aika on hurahtanut äkkiä. Painoa tytöllä oli 10,7 kiloa. Ruoka ei ole kunnolla maittanut pitkään aikaan, joten ei kai sen painonkaan voi odottaa kauheasti lisääntyvän. Uskon, että Misti painaa aikuisena lähemmäs 20 kiloa mikä on oikein hyvä määrä. Eikä haittaa, vaikka on kevyempi. Ihan miten vaan, kunhan kasvaa normaalisti ja tasaiseen tahtiin.

Raksupoksut <3

Mätsärissä

No niin, eilen siis oltiin siellä odotetussa mätsärissä Mistin kanssa. Koiria oli paikalla yllättävän vähän, ehkä noin kolmisenkymmentä. Ilmoittauduttiin Mistin kanssa pentuluokkaan, jossa oli yhteensä 12 osanottajaa. Ensin mentiin pareittain kehään, jossa piti juosta jonkin verran, seisottaa koiraa ja antaa tuomarin tutkia se. Mistillä meni ihan ok, juoksuttamisessa töppäili jonkin verran ja meni vähän miten sattuu. Alkuun hieman arasteli tuomaria, mutta heilutti sitten jo innoissaan häntää. Misti ihan virallisesti mitattiin ja lukemaksi saatiin säälittävät 40 cm! Kasvaakohan tuo tuosta enää, kun edes 7 senttiä tulisi vielä niin olisin tyytyväinen :D Meillä oli parina mittelspitzpentu, joka sai punaisen nauhan ja me jouduttiin tyytymään siniseen. Sitten oli vuorossa sininen kehä, jossa oli 6 tai 7 pentua, en ole varma. Siinä juostiin ympäri kehää ja yksitellen eestaas. Se meni jo ihan pelleilyksi, Misti nuuski maata koko ajan. Tipahdettiin siinä pois lapinkoiran ja mäyräkoiran kanssa, jotka rehellisesti sanottuna oli ihan surkeita. Eli mekin oltiin Mistin kanssa ilmeisesti aika huonoja :D Vähän kyllä hävetti, kun ei edes sinisissä sijoituttu. Mutta no, Misti on vielä pieni ja kokemus ihan uusi. Ei oltu hirveästi treenattu noita näyttelyjuttuja, ja huomaa kyllä että Misti lenkkeilee enimmäkseen vapaana. Sitä paitsi suurin osa pentuluokan koirista oli jo tosi isoja, varmaan lähemmäs vuoden vanhoja. Ikähaarukka pennuissa oli 4,5-12 kk. Ei Mistiltä voi vielä kauheasti vaatia ja mätsärissä vaan harjoitellaan. Suurin syy miksi sinne menin oli uudenlainen kokemus ja sosiaalinen koiratapahtuma. Kokeillaan syksyllä uudestaan, josko Misti silloin pokkaisi jonkinlaisen palkinnonkin ;)

Muuten tyttö oli kyllä reippaana mätsärissä, makoili enimmäkseen maassa. On se laiska koira tai sitten tosi hyvähermoinen - ehkä molempia. Kokeiltiin siellä aksan puomia, joka pelotti kovasti eikä siinä uskallettu liikkua. Aluksi M kipusi ihan hyvin puomin päälle, mutta ylhäällä alkoi pelottaa eikä uskallettu tulla enää alas :D Kunpa päästäisiin jollekin pentuagilitykurssille niin Misti tottuisi noihin esteisiin. Siitä puheen ollen, ollaan nyt treenailtu kotona aksaa. Tein suksisauvoista siivekkeet, joiden läpi juostaan. Niissä ei tietenkään ole minkäänlaista rimaa. Sitten tuoleista kyhäsin omatekoisen putken, toimii hyvin! Nyt Mistillä alkaa mennä jo aika hyvin, juoksee yleensä siivekkeiden välistä ja putki on helppo nakki. Se vaan kuumuu ihan hirvittäville kierroksille ja haukkuu ja hyökkäilee minua kohti. Ei taida oikein tykätä kun juoksen. Enimmäkseen Misti kyllä tuijottaa minua eikä rataa ja välillä juokseekin päin siivekkeitä :D Tätä koiraa ei tarvitse pahemmin sytytellä ennen treenejä vaan sähikäisellä on aina tarpeeksi korkea viretaso. Tarkoitus on saada jonkinlaista tuntumaa agilityrataan ja harjoitella ohjausta. Hauskaa on, vaikka omatekoisilla välineillä treenataankin :)

Aksailun lisäksi ollaan tokoiltu ja temppuiltu. Naksutinta hyödynnän paljon, kosketellaan eri asioita ja naksautellaan niistä. Pallonvieritystemppukin on hyvällä mallilla, samoin jalkojen ali pujottelu, jossa M myöskin hieman kiehahtaa. Luoksetuloa, paikallaoloa, katsekontaktia....Kaikkia tuollaisia perusjuttuja, joiden päälle vielä jotakin extraa. Leikitään paljon, M tykkää edelleen vetoleikistä ihan hulluna. Nyt Mistillä on alkanut lähteä hampaita, mutta hampaattomanakin leikki kelpaa ja siinähän niitä vasta irtoilee.

Misti on syönyt viime aikoina hieman huonosti ja tuntui paastoavan oikein kunnolla. Nyt ruoka on alkanut taas hiljalleen maistua, mutta aamuruoka meinaa jäädä edelleen syömättä. Pyrin syöttämään sille noin 6 desiä nappulaa päivässä, Helmi syö 3-4 dl ja on vähän turhan lihava. Misti on oikein sopivassa kunnossa.
Tänään pesin Mistin shampoon kera, kun oli niin tahmainen ja likainen. Mäkäräiset on purreet tytsin vatsan ihan kokonaan ja löytyypä jälkiä kainaloista ja korvistakin. Reppana on ihan syöty :(

Tänään lenkillä Misti näki poron ja lähti sen perään. Aluksi se vain tuijotti sitä ja meni hieman sitä kohti. Pysähtyi kuitenkin kun komensin ja se oli jopa tulossa tännepäin, että jatketaan matkaa. Sitten se perskule lähti kuitenkin ajattamaan sitä ja katosi metsään. Huutelin Mistiä jonkin aikaa ja sittenhän se ilmaantui takaisin. Pelkäsin jo kadottavani tytön metsään. Ei noille vieteille näköjään oikein mitään mahda. Paljon meillä on vielä parannettavaa tuossa hallittavuudessa, luoksetulossa ja tottelemisessa. Tytsi ei aina tahdo uskoa eikä siten ole vielä kovin hyvin hallinnassa. Hieman kyllä stressiä pukkaa, kun se on vapaana eikä tottele kunnolla. Elän siinä toivossa, että iän myötä sille tulee järkeä päähän eikä ole aina niin pirun itsepäinen. Treeniä tuo silti vaatii monessa suhteessa.