tag:blogger.com,1999:blog-30335328487895365122024-02-21T04:33:37.564+02:00Misti & MetkaEmmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.comBlogger169125tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-65096083956216171412018-07-09T17:59:00.001+03:002018-07-09T18:01:18.054+03:00Aikansa kutakinNyt kun ollaan taas molempien bortsujen kanssa aktivoiduttu kilpailupuolella, on tullut jonkinmoinen halu kirjoitella siellä onnistumisesta ja epäonnistumisesta blogiin ja rustailla ylös treenisuunnitelmia. Noh, en kuitenkaan usko, että mulla on enää aikaa ja innostusta kirjoittaa tätä blogia, kuten on nähty - viimeinen teksti on kirjoitettu kaksi vuotta sitten, silloin kun Metka tuli, joka muuten täytti jo 2! Kirjoitan nyt kuitenkin sen verran, että missä mennään, mitä Metkasta on tullut ja mikä on Mistin tilanne. Jatko selviää myöhemmin. Lueskelen kuitenkin edelleen ainakin välillä muiden blogeja.<br />
<br />
Tosiaan, Metka on jo kaksivuotias ja se on aivan ihana! Rakastan tuota koiraa valtavasti, se on kuin mulle tehty, todellakin once in a lifetime-koira. Sen kanssa on kaikki ollut alusta saakka niin helppoa ja hienoa enkä ole koskaan katunut sen hankkimista. Mulla ei ole ollut siitä kerrassaan mitään pahaa sanottavaa, jaksan aina vain ihailla ja hehkuttaa sitä. Sillä on valtavasti työmoottoria, se olisi valmis paiskimaan hommia viimeiseen tappiin asti ja niin se tekeekin. Lisäksi se on kiltti mamman mussukka olematta kuitenkaan mikään pehmeä tai herkästi paineistuva. Se on nopea, ketterä ja voimakas koira tekemisessään ja ilmehdinnässään, me like. Se on sekä arjessa että harrastuksissa hyvin helppo. Sitä on voinut aika pennusta saakka pitää lenkeillä vapaana ilman huolta siitä, että se kävisi omia mutkiaan tai moikkaisi muita koiria tai ihmisiä. Se tosin juoksentelee melko kaukana mistä sitä pitää välillä muistutella. Treeneissä sitä voi palkata pallolla, lelulla ja namilla, vaikka namit välillä syljetään pois, jos on oikein kuuma tai kiihkeä mielentila. Silmää Metkalla on jonkin verran, mikä näkyy esimerkiksi ruudussa flänkkäämisenä tai kumarina asentoina. Metka on rohkea, avoin ja toimintakykyinen ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Se on säilyttänyt lapsenomaisen ja hölmön luonteensa ja toivottavasti se ei koskaan häviäkään.<br />
<br />
Metka harrastaa agilityä ja tokoa, molempia yhtä paljon. Tokossa se sai toukokuussa ykköstuloksen heti ensimmäisestä kokeestaan ja nappasi saman tien täydet 200 pistettä ja luokkavoiton. Metka valittiin myös seuramme Tamskin tokon SM-joukkueeseen eli meillä olisi sellainenkin koitos edessä ensi kuussa. Metka on aina ollut työintoinen eikä ottanut häiriötä mistään, joten sen kanssa on suhteellisen huoletonta mennä kokeisiin ja kisoihin. Avoimen luokan liikkeetkin ovat hyvällä mallilla ja se korkattaneen joskus syksyllä. Agilityssä Metka on myös melkein kisavalmis, vielä vähän harjoitellaan keinua ja A-estettä. Metka loukkasi joulukuun alussa varpaansa ja se oli monta kuukautta sellainen kovasta rasituksesta kipeytyvä, joten me ei treenattu agilityä juurikaan kuukausiin.. Nyt ollaan vasta pari kuukautta sitten päästy taas kunnolla tositoimiin. Metka mennee syksyllä ensimmäisiin agilitykisoihinsa. Metka kuvattiin lokakuussa luustoltaan täysin terveeksi. Selässä on VA1 mutta se on kauneusvirhe vain.<br />
Koska Metka on niin upea ja mulle kovin erityinen koira, olisin mielelläni teettänyt sillä joskus yhden pentueen. Valitettavasti sen kahdella siskolla on kuitenkin ollut OCD, joista toinen sai lisäksi nyt keväällä yhden epilepsiakohtauksen. Suvussa on suuri riski epilepsiaan, joka selvisi oikeastaan jo pentujen ollessa maailmassa, joten ihan puun takaa tämä ei tullut. Kovin kamalaa se kuitenkin on ja voimme vain toivoa, että muut säästyvät tältä taudilta.<br />
<br />
Mitä Mistille sitten kuuluu... Se on kohta 7,5-vuotias, samanlainen edelleen. Sillä on ollut kilpirauhasen vajaatoimintaan viittaavia oireita ja siltä on nyt kahteen otteeseen arvot otettu. Hieman matalat ne on, mutta ei tarvetta lääkitykselle. Tyllerö on muuten terve, paitsi korvien välistään :D Misti on käytännössä lopettanut agilityn, koska hyppyongelmat tulivat jäädäkseen. Muutenhan se oli tosi makee ja kiva aksakoira, mutta tuolle asialle ei voitu mitään. Kyllä se edelleen ratoja tekee ja hömpöttelee silloin kuin Metkakin. Molemmat tytöt mitattiin pikkumakseiksi viime kuussa, mutta vaikka olen treenannut Mistillä pikkumaksikorkeuksia, ei se hyppää yhtään sen paremmin.<br />
<br />
Tokoa Misti sen sijaan on tehnyt tässä kahden vuoden aikana paljon ja se on sen ainoa kisalaji. Uskaltauduttiin kahden vuoden tauon jälkeen kokeeseen toukokuussa, josta tuli 3-tulos ihan kivalla suorituksella. Toukokuussa meillä oli peräkkäisinä päivinä kokeet, joista ekasta tuli 2-tulos ja toisesta ensimmäinen 1-tulos huippupistein 300,5. Sen jälkeen taas pari kakkosta, joista toinen jäi puolestatoista pisteestä kiinni. Viime viikon sunnuntaina neiti taas oli ihan ulapalla eikä saanut tulosta. Että hyvin vaihtelevaa ja siksi haastavaa. Misti toimii treeneissä todella hienosti, on keskittynyt ja taitava, mutta kokeissa se sooloilee joskus omiaan. Nauroinkin tässä, että jos Misti kirjoittaisi elämäkerran, sen nimi voisi olla Sooloilua. Treenikaverikin sanoi, että jos Misti olisi hänen koiransa, hän ei tietäisi mitä tehdä :D Jos Misti on esimerkiksi tehnyt kahden vuoden ajan liikkeen samalla lailla, eikä se ole muuttunut niin kuin ei pidäkään, niin Misti voi silti keksiä siitä oman version. Se tavallaan näyttää kuuntelevan mitä sanotaan, mutta oikeasti ei ja sitten se säätää omiaan. Nyt se on lisäksi kehittänyt tunnariin ongelman ja nostaa tai tuo väärän. Tässäkin se vain keksi tuoda kokeissa väärää, mutta treeneissä ei tietenkään tuo. Ja alkoi ykskaks kokeissa nyt, ekassa ja tuossa ykköstuloksen kokeissa toi kyllä oman. En käsitä. Treenisuunnitelmana on tehdä paljon palkatonta treeniä ja kai sitä voisi yrittää häiriköidä ja sekottaa enemmän. Tuosta tunnarista en tiedä mitä teen. Samoin Misti välillä jättää kokeissa kiertohyppynoudossa hypyn tekemättä ja siihenkin on vaikea puuttua. Noh, kokeillaan, kyllä mä kovasti yritän sille sen valionarvon saada. Sitten Misti varmaan jää eläkkeelle ellen "innostu" tekemään rallytokoa aktivoinniksi.<br />
<br />
Siinä tärkeimmät kuulumiset kiinnostuneilla! Ja pahoittelut ylisuurista kuvista. Kirjoitan työkoneella ja vain kopioin pari kuvaa facebookista, joita ei voinut pienentää. <br />
<br />
<img alt="Henkilön Emmi Mustaniemi kuva." class="spotlight" height="150" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/33527176_1879969162034844_248911140262772736_n.jpg?_nc_cat=0&oh=2584cecdb4d9ca174bef1f1b51ab4760&oe=5BA7EA66" style="height: 495px; width: 660px;" width="200" /> <img alt="Henkilön Emmi Mustaniemi kuva." class="spotlight" height="213" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/21687716_1622214984476931_1475768182392375293_n.jpg?_nc_cat=0&oh=2e667a37d7d26dc59577dd5debe529c8&oe=5BD8DC25" style="height: 440px; width: 660px;" width="320" />Emmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-85559753732801046212016-08-22T17:08:00.000+03:002016-08-22T17:11:09.805+03:00Metka elämänmuutosMeille tuli lauantaina pentu. 7½-viikkoinen bordercollien pentu Metka, joka on virallisesti Cafú. Metka on syntynyt vanhemmilleen Kulolle ja Kujeelle 29.6.2016 ja on työlinjainen, ruskeavalkoinen ja lyhytkarvainen typykkä. Metka on syntynyt ja kasvanut täällä Tampereella, joten pennun katselu- ja hakureissut ovat olleet varsin lyhyitä. Metka syntyi yhdeksän pennun laumaan ja on yksi kuudesta tytöstä. Metka on noin vuoden etsinnän ja odotuksen tulos ja muutamasta yhdistelmästä olin ennen tätä ollut kiinnostunut, kunnes alkuvuodesta jäin juuri tätä pentuetta odottamaan - ja se kannatti.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQhZ0eiN5uGmQRNvQWLnFh1bCOeT7-Z9ZL4BnMjEKEe7ZuOSm9LuQuhqAmMhBzb-TiLMCo-soEA5PTYC1UTV1cIJWbRZcS9XG-QN-tmOulgm1jGyZgHz3b4RdCaFiR7w46zPCjT9hkZ_mw/s1600/metka1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQhZ0eiN5uGmQRNvQWLnFh1bCOeT7-Z9ZL4BnMjEKEe7ZuOSm9LuQuhqAmMhBzb-TiLMCo-soEA5PTYC1UTV1cIJWbRZcS9XG-QN-tmOulgm1jGyZgHz3b4RdCaFiR7w46zPCjT9hkZ_mw/s400/metka1.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Kuva: Katri Mure</div>
Metka on veikeä, reipas ja rohkea penneli, joka ei tunnu hätkähtävän oikein mitään. Se syö, leikkii, ulkoilee ja tutkii ympäristöään reippaasti ja uteliaasti. Se ei juuri välitä Sarasta ja Mististä eikä myöskään muista ihmisistä. Se ottaa kivasti kontaktia, oppii kovaa kyytiä oman nimensä ja sen että mammaa silmiin katsominen on tosi jees ja namin arvoinen juttu. Metka osaa leikkiä hyvin ja on myös ahne. Metkis oli pentulaatikolla melkoisen itsenäinen ja veikeä tapaus ja jo ensimmäisen vierailukerran jälkeen juuri se jäi mieleeni ja aloinkin seurailla erityisesti sitä. Kerroin kasvattajalle ihastuneeni juuri tuohon pentuun ja niinpä se lopulta valikoitui pennukseni.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgX5dYJkk4exx7UnIAQoGHnMR7BAQoyGvKL6axyk4puhF_rYNiF-MBib52VBayxtIEjBpeala8z98rx1tKEysMMmPIALrVJ8QGe79v2sVmXXFw9yFf45zgGbn2DfiReuXm0Gx-umka_bwgN/s1600/20160820_223541.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgX5dYJkk4exx7UnIAQoGHnMR7BAQoyGvKL6axyk4puhF_rYNiF-MBib52VBayxtIEjBpeala8z98rx1tKEysMMmPIALrVJ8QGe79v2sVmXXFw9yFf45zgGbn2DfiReuXm0Gx-umka_bwgN/s400/20160820_223541.jpg" width="400" /></a></div>
<span style="text-align: center;">Metkan kanssa on tarkoitus puuhailla samoja juttuja kuin Mistin kanssa eli aksata ja tokoilla. Katsotaan mitä muuta mahdollisesti ehditään. Ensisijainen toiveeni on kuitenkin, että Metka olisi terve ja saisin sen kanssa monta hyvää yhteistä vuotta. </span><br />
<br />
Sara ja Misti yrittävät parhaansa mukaan ignoorata pentua eivätkä välitä siitä. Ne tuppaavat irvistelemään pennulle, mikäli se tulee liian lähelle tai yrittää leikkiä. Harmittaa todella paljon, että nuo ovat tuollaisia ämmiä eikä niistä ole pennulle leikkikaveriksi. Muistelin juuri kuinka hieno leikittäjä Helmi oli aikoinaan Mistille ja onkin ikävää, että Mips ei siirrä perinnettä eteenpäin. Tänään tuli myös hetkellinen itkunpuuska ja Helmi-ikävä - kyllä se vaan oli niin hirmuisen rakas ja tärkeä ja on sitä edelleen. Voi Hemppaseni <3<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhrFejxEsQnUXC4g74yz_HYEKdHi0CcEzVZI2DfyMcB6dnbJEICz6-W9Or00T0AZTgNECmzTQ5pdfvKpRVOjP5VpYJYz8fmyfwD5PCnn8DWO4Ksxu8trWG9WgUFGAcMWGM-MX0DGt17utP/s1600/20160820_222832.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhrFejxEsQnUXC4g74yz_HYEKdHi0CcEzVZI2DfyMcB6dnbJEICz6-W9Or00T0AZTgNECmzTQ5pdfvKpRVOjP5VpYJYz8fmyfwD5PCnn8DWO4Ksxu8trWG9WgUFGAcMWGM-MX0DGt17utP/s400/20160820_222832.jpg" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSSxRZy2PoEzlhXwLc0PyfxoXAYg_lV0gIplJYM8ysKM5yu2NtZD7phMYGo7msnTBzEKEAtI02T7s03TKyYGim7hsGvF-8g41oKypo_jeQl7cMO4ZVncIKBLhLP2Uvpnuh2nr-S0NJvXOc/s1600/metka2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSSxRZy2PoEzlhXwLc0PyfxoXAYg_lV0gIplJYM8ysKM5yu2NtZD7phMYGo7msnTBzEKEAtI02T7s03TKyYGim7hsGvF-8g41oKypo_jeQl7cMO4ZVncIKBLhLP2Uvpnuh2nr-S0NJvXOc/s400/metka2.jpg" width="400" /></a></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMvFqWAVTA872lm-5UEi_ONqokfNzo3vlApLKK4oijjc20AzCr9eZn-44QK2YrnVOAYT8ueURVlW5KVhRLisC3lgykUNRZm2NVd_VKmxAjOM-mz-KsoW0r3jcpyza0YvATK8Di2Y-o8tsf/s1600/metka3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="251" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMvFqWAVTA872lm-5UEi_ONqokfNzo3vlApLKK4oijjc20AzCr9eZn-44QK2YrnVOAYT8ueURVlW5KVhRLisC3lgykUNRZm2NVd_VKmxAjOM-mz-KsoW0r3jcpyza0YvATK8Di2Y-o8tsf/s400/metka3.jpg" width="400" /></a><br />
Kaksi alinta kuvaa: Katri MureEmmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-53779947616015951732016-06-12T21:25:00.001+03:002016-06-12T21:33:41.558+03:00No mutta pitkästä aikaaViisi kuukautta on kulunut edellisestä blogipäivityksestä. Aina on ollut tarkoitus kirjoittaa, mutta ei muka ole ollut aikaa, vaikka kiinnostuksen ja innostuksen puutteesta saamattomuus on enemmän ollut kiinni. Ihmeitä ei ole koirarintamalla tapahtunut. Kisattu ollaan vasta toukokuun puolivälissä agilityn merkeissä Takkujen kaksipäiväisissä kisoissa, edelliset kisat olivat puoli vuotta takaperin marraskuussa. Tuliaisina muistaakseni pari hyllyä, vitonen ja nolla ja melko jähmeää oli meno eikä Mistin hyppääminen ollut taaskaan mitään hyvää. Tuomareitakaan en enää muista, toinen taisi olla Johanna Wuthrich.<br />
Toiset kisat olivat nyt maanantaina, mutta meidän osalta kisat jäivät ensimmäiseen rataan, jolta nolla kumminkin tehtiin, kun tuomari Salme Mujunen kehotti tai suorastaan vaati meitä skippaamaan toisen radan koiran arpoessa niin pahasti hypyillä. Mujunen veikkasi Mistin olevan kipeä, vaikka itse en edelleenkään aivan siihen teoriaan usko, sillä välillä se hyppää ihan hyvin. Alusta-arkuutta ja epävarmuuttahan olen aiemmin epäillyt syyksi, mutta mikä on totuus, en tiedä. SM-kisat ovat tasan viikon päästä sunnuntaina ja sinne mennään lähinnä kokemusmielellä eikä tulostavoitteita sinänsä ole - toiveena olisi tehdä sujuva, kiva rata, jolla Misti viilettäisi rennosti ilman arpomisia.<br />
<br />
Tokoa ollaan treenattu viime aikoina enemmän, vaikka kaikki treeni on ollut suht vähällä viime kuukausina. Toiseen EVL-kokeeseen ollaan menossa viikon päästä tiistaina, saas nähdä kuinka käy. Misti osaa liikkeet kyllä kivasti ja on kehittynytkin, mutta todellinen tilanne nähtäneen kokeessa.<br />
<br />
Kahdesta on tullut myös neljä, sillä allekirjoittaneella on nykyään so called avomies ja Mistillä koirakaveri, pian 11-vuotias sekarotuinen Sara. Sarassa on enimmäkseen saksanpaimenkoiraa, mutta myös pitkäkarvaista collieta, suomenajokoiraa ja newfoundlandinkoiraa - melkoinen mikseri siis. Saran ja Mistin yhteiselo sujuu hyvin ja ne ovat kaveruksia keskenään, tuki ja turva toinen toisilleen. Sarppa on pelkkä kotikoira, melko rauhallinen ja tasainen vanharouva, joka muistuttaa mua paljon Helmistä, välillä liiankin paljon. Kahteen koiraan tottuminen kävi kivuttomasti, onhan mulla ollut niitä kaksin kappalein ennenkin, eikä elämä tunnu sen raskaammalta kahdenkaan koiran kanssa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilrkNqnnXSxTHNpPAsux_Rd3OF6aerjHIcVCHxKMxNSatr1AzXD3O_EGL1FQl5wi5657PdFIXet4r_Z5delODC4IgOfIvgSZhI9HHWNCM3dBw3_QIxE6QaMPF7WGsWZNmqnpIMe80PMmCK/s1600/20160612_205942.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilrkNqnnXSxTHNpPAsux_Rd3OF6aerjHIcVCHxKMxNSatr1AzXD3O_EGL1FQl5wi5657PdFIXet4r_Z5delODC4IgOfIvgSZhI9HHWNCM3dBw3_QIxE6QaMPF7WGsWZNmqnpIMe80PMmCK/s400/20160612_205942.jpg" width="400" /></a></div>
Kesä kulunee tiiviisti töiden merkeissä, mutta yritän päästä kisoihin niin usein kuin töiltä ja muilta kiireiltä pystyn ja hienoa olisi saada toivottuja tuloksiakin. Ahkeraa blogin päivittämistä en lupaa, mutta toivottavasti tämä kuitenkin hengissä pysyy ja tänne tulisi edes satunnaisesti kirjoiteltua. Kovin syväluotaavia treenianalyysejä ja kisaraportteja en ehkä jaksa enää tehdä, vaikka niistä ja niiden lukemisesta on ollut kyllä hyötyä ja hupia. Aika vain on rajallista ja tärkeintä on kuitenkin se, että treenataan ja tehdään.<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/GbPpmiqECbA/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/GbPpmiqECbA?feature=player_embedded" width="320"></iframe>Emmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-29988280192522685212016-01-17T19:14:00.000+02:002016-01-17T19:27:07.091+02:00Eteenmenon etenemättömyyttäTällä hetkellä tuntuu siltä, että me ei edetä tokon suhteen ollenkaan, mutta agilityssä taas sitäkin enemmän. Eteenmeno, merkitön merkki junnaa edelleen kuukausien hinkkaamisen jälkeen pääosin paikoillaan eikä edistystä tapahdu. Välillä Misti lähtee suoraan etenemään mutta ei etene tarpeeksi pitkää matkaa. Paljon se edelleen lähtee kaartamaan vinoon tai siihen kohtaan mihin edellisellä toistolla olin sitä lähettänyt. Miten yksi eteenpäin suoraan juokseminen voi olla niin vaikea oppia, että ei tosikaan. Ja onko totta, etten osaa sitä opettaa. Sisällä oikein kiehuu kun ajattelen koko eteenmenoa ja tekisi sen suhteen mieli vain heittää hanskat tiskiin. Aina on kaikki liikkeet saatu toimimaan, vaikka kyseessä olisi teknisesti paljon vaikeampi tai useasta palasesta koostuva liike, mutta yhtä eteenmenoa ei varmana saada millään ilveellä toimimaan. Misti ei ilmeisesti vieläkään tajua mistä on kyse ja on ihan kujalla suurimman osan harjoituksista.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhINh59iqqlQsr720gV1pGu-W17wlQI-5J_yTlNWIxGlsI0AhVBa7K1-VWLTjnVtriMU1r-dNHWDf7JLGg7tLUdeNJwH6TeoQl0av26uASvdDk3gSapTYaJQ4UML2aMHpb3HabTsXymNOYn/s1600/20160103_123621.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhINh59iqqlQsr720gV1pGu-W17wlQI-5J_yTlNWIxGlsI0AhVBa7K1-VWLTjnVtriMU1r-dNHWDf7JLGg7tLUdeNJwH6TeoQl0av26uASvdDk3gSapTYaJQ4UML2aMHpb3HabTsXymNOYn/s400/20160103_123621.jpg" width="400" /></a></div>
Jos jotain positiivista täytyy hakea, sujuu esimerkiksi ohjattu ja kiertohyppynouto yleisesti ottaen todella mallikkaasti ja Misti menee jopa merkin taakse ihan suoraan seisomaan, vaikka välillä yrittää napista vastaan tai mystisesti unohtaa oikean asennon. On se pirullinen koira: vaikka se osaa ja on tehnyt pitkään aivan oikein, voi se seuraavalla kerralla taas sooloilla omiaan eikä osaamisesta ole tietoakaan, vaikka mikään asetelmassa ei olisi muuttunut. Suoritusvarmuutta sillä ei siis oikein ehkä enää ole, sillä Misti saattaa mokata opituissakin asioissa. Paljolti luulen sen kyllä liittyvän ihan Mistin mielentilaan ja keskittymiskykyyn, vaikka ei se kyllä mikään penaalin terävin kynäkään ole.<br />
<br />
Mutta kyllä vaan nyt vastustaa ja tokomotivaatio on tämän paikallaan junnaamisen takia jonkin verran laskenut. Kaiken lisäksi Misti tuntuu mokailevan eniten juuri kimppatreeneissä ja näyttääkin siltä, että me ollaan ihan surkeita ja aina samassa pisteessä... Eikä kyse ole oikeastaan siitä, että se ottaisi muista häiriöitä mutta muuten vaan aina silloin mokailee helpoissakin jutuissa. Kuinka noloa. Vaikka on Mististä tullut iän myötä jotenkin lapsellisempi ja se on kaikista ja kaikesta niin ärsyttävän kiinnostunut. Ja neiti täyttää parin päivän päästä 5. Tavallaan se paranee iän myötä mutta tietyiltä osin muuttuu ärsyttävämmäksi. :D Röyhkeyttä ja itsevarmuutta siinä on enemmän, mikä on ihan hyvä, sillä mä olen loppujen lopuksi varsin auktoritäärinen ja vaativa kouluttaja eikä todella pehmeä ja herkkä koira tällaista omistajaa kestäisi - tai pikemminkään mä en kestäisi sellaista koiraa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrxnGftRuJ0W9ayY3ew_ADQ_3pGuSHG8hs1fRnb7Muq1IVVcojE2h64gm96NZa9USRz2DC0DHIwJIBITA5pLwzqpesSkiYrq3f4hcQ86RcGThv9GmOgjCtjMjHWGXuzYXEoVpxL8zynjEp/s1600/20160103_123454.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrxnGftRuJ0W9ayY3ew_ADQ_3pGuSHG8hs1fRnb7Muq1IVVcojE2h64gm96NZa9USRz2DC0DHIwJIBITA5pLwzqpesSkiYrq3f4hcQ86RcGThv9GmOgjCtjMjHWGXuzYXEoVpxL8zynjEp/s400/20160103_123454.jpg" width="400" /></a></div>
Onneksi rakas lajimme agility sujuu, vaikka kisoista on turha haaveillakaan. Ärsyttää, kun pitää koiran takia pitää koko hallikauden yli kestävä kisatauko - mutta kun ei se vaan siellä hallissa kulje normaalisti niin turha kisata. Jotakin henkisiä ongelmia tuolla koiralla kyllä on, olisiko se sitten kuitenkin alusta-arkuutta tai vastaavaa. Mikään ei aksassa ärsytä niin paljon kuin koiran odottelu ja hidastelu, jota esiintyy Mistin kanssa PALJON. Harmittaa, mutta tilanne on vaan hyväksyttävä ja kuljettava kisoissa kesäkaudella. Keskitytään talvi treenaamaan niin että ollaan toukokuussa täydessä iskussa ja aivan hurjan päteviä. ;)<br />
<br />
Lisäksi Misti on taas Kuusamosta palaamisen jälkeen vetänyt hirveää kakkashowta ja sekä kakkinut että oksentanut sisälle ja vähän väliä sillä on ollut kauhea kiire ulos. Ihan perseestä, kirjaimellisesti, enkä tiedä mikä sillä taas on. Tultiin tosiaan maanantaina Kuusamosta, jossa oleilu sujui leppoisasti. Päästiin jopa kolmesti hiihtämään, jihuu, kun muuten oli niin kovat pakkaset. Treenattiin (tokoa) ehkä kolme kertaa, muuten vaan lenkkeiltiin eikä edes tehnyt mieli treenata.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJf0OiuiW3qs5uaze_5z-KkQkTaWbZIOa87JXQI9Za-9g1zy4VFX3EGxd2bkgIFG0UGCf8LWKIxoT7gZHGe_TsHMyOW_JNIMEkW8qkvRBzHys1Mi_2Q6bSBTdJBHypTHEDy_zvvS1TtslQ/s1600/20160103_123413.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJf0OiuiW3qs5uaze_5z-KkQkTaWbZIOa87JXQI9Za-9g1zy4VFX3EGxd2bkgIFG0UGCf8LWKIxoT7gZHGe_TsHMyOW_JNIMEkW8qkvRBzHys1Mi_2Q6bSBTdJBHypTHEDy_zvvS1TtslQ/s400/20160103_123413.jpg" width="400" /></a></div>
Olipa kovin negatiivissävytteinen blogiteksti, vaikka ei se elämä nyt sellaista ole. Puolustukseksi sanottakoon, että yksi lempinäyttelijöistäni kuoli pari päivää sitten ja se tuli todella puskista ja oli murheellinen uutinen. Ja aivan sama, vaikka joku toko ei joskus suju - olen todellisuudessa oppinut laittamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja viisveisaamaan jostain tuloksista ja kisamenestyksestä sen jälkeen kun Helmi kuoli. Kaikki tuollaiset ovat loppujen lopuksi hirvittävän merkityksettömiä juttuja, kun on menettänyt maailman rakkaimman ja tärkeimmän asian. Vaikka Misti on hurmaava ja rakas, ei se ole Helmi. Voi Hemppaseni, olisitpa vielä täällä.<br />
Kävin joululomalla Helmin varakasvattajan luona, joka toi Helmin sisarpuolen tyttärentyttären sisälle meitä moikkaamaan. Se muistutti niin paljon Helmiä siinä hästätessään, milloin mitäkin tarjotessaan, intoa pursutessaan. Ei tuntunut yhtään pahalta - päinvastoin sydämen valtasi hurjan lämmin tunne ja tuntui siltä kuin olisi Helmiä katsellut ja se helpotti, lohdutti. En ole nähnyt Helmiä puoleen vuoteen, se on pitkä aika eikä suru ole hellittänyt - miten se voisikaan, kun on rakastanut jotakuta niin pitkään, miten on edes mahdollista rakastaa ketään niin paljon. Jonkun mielestä on varmaan hulluutta surra koiraa näin pitkään, mutta Helmi oli minulle paljon enemmän ja suru ja kyyneleet ovat merkki siitä - syvästä kiintymyksestä, rakkaudesta ja ikävästä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj16of6Gpa-tOTPvVL-LZzbsmLCgJULhs0iAi97Fs2M4Vstu2t0pMRRCYIluOp5pvxA5KyNDZcdiQaJZGAbrq-LrTJ7vkzPvO8sSQU83aDqA56QChYAoJdd3rpedSDo6xiefUwkIKb-FlhJ/s1600/20150405_191510.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj16of6Gpa-tOTPvVL-LZzbsmLCgJULhs0iAi97Fs2M4Vstu2t0pMRRCYIluOp5pvxA5KyNDZcdiQaJZGAbrq-LrTJ7vkzPvO8sSQU83aDqA56QChYAoJdd3rpedSDo6xiefUwkIKb-FlhJ/s400/20150405_191510.jpg" width="240" /></a></div>
Emmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-70799374654284177002015-12-20T17:22:00.000+02:002015-12-20T17:22:01.142+02:00Kovemmat tavoitteet kuin koskaanVuosi alkaa olla paketissa ja on aika tehdä jokavuotinen tavoitekatsaus kuluneeseen vuoteen sekä loihtia uudet tavoitteet.<br />
Koiraharrastuksen osalta kulunut vuosi oli oikein onnistunut. Misti nousi molemmissa lajeissaan ylimpään luokkaan kisaamaan ja on agilityssä tehnyt koviakin tuloksia ja noussut lyhyessä ajassa SM-tasolle (kai osallistumisoikeus SM-kisoihin tarkoittaa SM-tasolla kisaamista :D). Paljoa iloa ja onnistumisia vuoteen mahtui, mutta myös harmitusta ja surua. Koin pahimman asian mitä koiranomistaja voi kokea, kun menetin rakkaan Helmini. Helmin kuolema on edelleen äärimmäisen tuskallinen asia ja sen ajatteleminen sattuu ja saa itkemään. Ehkä joskus koittaa aika, kun voin muistella Helmiä hymyssä suin ilman että viiltävä suru ja tuska valtaa sydämen ja mielen. Hempan poismenosta on vielä liian vähän aikaa ja suru on liian tuore. Ei mene päivääkään ettenkö kaipaisi Helmiä ja haluaisi sen takaisin luokseni, mutta kuolleita ei voi herättää henkiin ja menetyksen kanssa on vain opittava elämään. Ja on pidettävä kiinni kaikista niistä ihanista muistoista ja ajatuksista. Edelleen sitä ajattelee, että Helmi on vielä täällä, kunnes sen kuoleman muistaa. Vaikka onhan se täällä eikä oikeasti koskaan lähtenyt.<br />
<br />
Vuosi sitten asetetut tavoitteet näyttivät tältä ja ensimmäisenä siellä koreilee mummokoiran tavoitteet. Voi Helmi.<br />
<br />
<u>Helmi</u><br />
<br />
- Pysyä edelleen terveenä, hyväkuntoisena ja tyytyväisenä mummokoirana.<br />
<i>Tämä kyllä toteutui kaikin puolin. Helmi oli loppuun saakka hyväkuntoinen ja tyytyväinen ja lähti saappaat jalassa <3</i><br />
- Nauttia eläkepäivistä ja olla touhuissa mukana.<br />
<i>Helmi todella sai nauttia eläkepäivistä sekä Tanpereella että Kuusamossa. Oli touhuissa mukana, mutta ei vain vuoden loppuun asti, kun elämä loppui kesken. </i><br />
<br />
<u>Misti</u><br />
<br />
- Pysyä terveenä, hyväkuntoisena ja onnellisena koirana.<br />
<i>Check. Misti oli koko vuoden terve ja hyväkuntoinen ja toivon mukaan myös onnellinen. </i><br />
- Lenkkeillä paljon ja touhuilla kivoja juttuja.<br />
<i>Check. Paljon kyllä lenkkeiltiin niin kuin aina ja touhuiltiin kivoja juttuja, vaikka olivatkin kovin treenipainotteisia. Kuusamossa Mistillä sitten taas oli enemmän sellaista muuta touhuilua.</i><br />
- Tokossa VOI1 ja EVL:n korkkaus.<br />
<i>Check! Molemmat toteutuivat: heinäkuussa VOI1 ja marraskuussa eka EVL-koe, vaikka ei ollutkaan mikään hieno korkkaus. </i><br />
- Agilityssä nousu kolmosluokkaan. Tehdä hyviä, sujuvia ratoja ja nollia myös.<br />
<i>Check! Heti tammikuussa kolmosiin ja siitä eteenpäin ollaan tehty kyllä hyviä ratoja ja paljon nollia. :) Bonuksena SERT-A! </i><br />
- Luonnetesti.<br />
<i>Check! Luonnetestissä käytiin huhtikuussa ja läpihän se meni ja kirkkaasti. Taitaa muuten olla tämän vuoden parhaimmistoa bortsujen lte-tilastojen suhteen, on se hieno koiruus! </i><br />
- Olla samanlainen kultakimpale harrastus-, kisa- ja kotikoirana.<br />
<i>Check! Sellainenhan se oli, ellei parempi. Tämä koira paranee vanhetessaan. :) </i><br />
<br />
<u>Emmi</u><br />
<br />
- Touhuta, harrastaa ja kisata aktiivisemmin eli olla aktiivisempi koirarintamalla. Pysyä koiraharrastajana ja jatkaa tätä hienoa lajia. Ennen kaikkea olla ja tehdä koirien kanssa enemmän.<br />
<i>Check! Oli kyllä varsin aktiivinen vuosi ja treenattiin ja kisattiin paljon. Hyvä minä! </i><br />
- Opiskella ahkerasti ja edistyä opinnoissa.<br />
<i>Check! Opiskelin keväällä ihan hurjana ja tein tosi paljon opintopisteitä (viime lukuvuoden kokonaissaldo 69 opintopistettä :O)</i><br />
- Kokea ja tehdä uusia asioita ja vanhoja myös.<br />
<i>Hmmm, outo tavoite. :D Aika koirapainotteista oli, mutta kai mä jotain uutta tein, kun Tampereella kuitenkin eri mahdollisuudet verrattuna Kuusamoon. </i><br />
- Tehdä ulkomaan reissu.<br />
<i>Ulkomailla en valitettavasti päässytkään käymään. Toivottavasti vaikka ensi vuonna! </i><br />
- Käydä viikoittain (mieluiten useamminkin) jumpassa ja juoksemassa.<br />
<i>Check! Ollaan käyty paljon juoksemassa Mistin kanssa minkä lisäksi itse olen kulkenut jumpassa 2-3 kertaa viikossa nostelemassa puntteja ja kasvattamasssa lihaskuntoa. </i><br />
- Olla onnellinen.<br />
<i>Kyllä kai tässä ihan onnellisia ja tyytyväisiä ollaan oltu elämään. :) </i><br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>
Sitten vuoden 2016 tavoitteisiin, jotka tulevat olemaan kovempia kuin koskaan. Saas nähdä miten pystytään vastaamaan niihin, kun tämän vuoden tavoitteet toteutuivat käytännössä kaikilta osin - kylläpäs menikin hyvin!<br />
<br />
<u>Misti</u><br />
<u><br /></u>
- Pysyä edelleen terveenä, hyväkuntoisena ja tyytyväisenä.<br />
- Tokossa FI TVA.<br />
- Agilityssä vähintään 1 x SERT-A ja SERT-H. Osallistua SM-kisoihin ja päästä siellä finaaliin. Mistille vielä lisää nopeutta ja parempaa, tasaisempaa menoa hyppäämisen suhteen.<br />
- Hyväksyä mahdollinen uusi pentu ja tulla sen kanssa toimeen ja antaa olla vaikuttamatta Mistin tekemiseen ja luonteeseen ainakaan negatiivisesti.<br />
<br />
<u>Emmi</u><br />
<u><br /></u>
- Pysyä itsekin terveenä ja tyytyväisenä elämään ja arkeen.<br />
- Opiskella edelleen ahkerasti ja saada opintoja suoritettua.<br />
- Käydä yhä paljon jumpassa ja juoksemassa.<br />
- Jatkaa kasvissyöntiä ja pysyä erossa tehotuotannon lihasta.<br />
- Löytää loistava pentue ja ottaa/saada uusi bc-pentu, jonka kanssa hommat lähtisivät rullaamaan mukavasti ja joka tuntuisi hyvältä, itselle sopivalta koiralta.<br />
<br />
Mitään joulukuvaa ei ole, vaikka ollaan täällä Kuusamossa lumen keskellä, joten toivotan muuten vain hyvää joulua ja uutta vuotta! Treenattu ei olla Kuusamoon tulon jälkeen, mutta ehkä ihan hyvä pitää taukoa.Emmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-46910130964316544302015-12-13T23:13:00.000+02:002015-12-14T11:22:34.942+02:00Liebster award ja treenilöpinääSain Sabinalta tällaisen haasteen ja ajattelin kerrankin vastata siihen.<br />
<br />
"<i>Liebster awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster award annetaan bloggaajalta bloggaajalle.</i> "<br />
<img src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOgsJEses1OhlZtAdN_H_Fa1NNnIsn1ovf3zZNUTyq_UWBnUVbPTJS6R7_agWYG4kK8YDDqMPxRu2hsuQoxJWT6oweDBA1jUwplLlrsUlQbJsu2BTvdKtw2wCq6BRS0J3KnylNzeGKBgQ/s1600/liebsteraward.png" /><br />
<br />
<br />
1. Nimeä yksi koirasi/koiriesi persoonallinen piirre tai tapa.<br />
- Mistillä on niitä kyllä, mutta jos yhden nimeän niin se on se, kun Misti tulee painamaan leukansa esim. polvea tai jalkaa vasten ja tuijottaa sitten vaativasti silmiin.<br />
2. Miten olet päätynyt koiraharrastusten pariin?<br />
- No kun oli oppivainen, harrastuksiin sopiva koira niin halusin toki koiran kanssa kaikkea puuhastella ja se on muodostunut ihan koiraharrastukseksi. Tykkäsin jo Helmin kanssa touhuta ja sitä koulutella.<br />
3. Miten olet päätynyt juuri siihen koiraan tai niihin koiriin mitä sinulla on?<br />
- Tykästyin kovasti bordercollieen ja se tuntui minulle kaikin puolin sopivalta, niin sellainen sitten tuli. Helmi taas tuli, kun tutuillamme oli koiranpentuja ja halusin niistä yhden ilman että rotua tai muutakaan juuri mietittiin.<br />
4. Onko sinulla ollut tai oletko suunnitellut hankkivasi muun rotuisia?<br />
- Juurikin Helmi (karjalankarhukoira) on ollut, mutta en ole suunnitellut/aikonut hankkia muun rotuisia, koska mitäpä sitä parasta vaihtamaan! Jos joskus haluaisin pienen koiran bortsun rinnalle, voisin ottaa vaikkapa sheltin, mittelin tai schipperken taikka sitten kun en enää aktiivisesti joskus vanhana harrasta/kisaa, olisi esim. lapinporokoira tai collie potentiaalinen vaihtoehto.<br />
5. Kuinka monta koiraa samassa taloudessa on sopiva määrä? ;)<br />
- Tällä hetkellä kaksi olisi sopiva määrä, mutta kolmekin vielä menisi. <br />
6. Onko sinulla yhtä isoa "gurua", jonka ideologiaa seuraat kouluttaessasi?<br />
- Noup. Ei kerrassaan ketään.<br />
7. Mikä on paras piirteesi kouluttajana?<br />
- Vaikea sanoa. Ehkä se, etten ole mikään lepsuilija tai sellainen, jonka koira saa kurittomasti ja rajattomasti tehdä mitä lystää ilman että omistajalla on siihen mitään auktoriteettiä. Tai se, että ymmärrän hyvin koiran mielen liikkeitä ja osaan kouluttaa ja treenata sillä tavalla, että koira ei opi ennakoimaan ja että tehdään vaihtelevasti, eri asioita aina painottaen.<br />
8. Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät ominaisuudet ihanteellisessa harrastuskoirassa?<br />
- Tietty vietikkyys, voima ja sähäkkyys. Lisäksi itsevarmuus, hyvä hermorakenne ja halu tehdä ihmisen kanssa. Agilitykoirassa toki myös nopeus ja hyvä liikkuvuus.<br />
9. Kuinka hyvin koirasi vastaa näitä?<br />
- Oikeastaan kaikilta muilta osin paitsi että itsevarmuutta voisi olla toisinaan enemmän eikä nopeus ja liikkuvuuskaan huippuluokkaa ole.<br />
10. Mitä ovat mielestäsi tärkeimmät hyvän kouluttajan ominaisuudet?<br />
- Taito ja herkkyys lukea, ymmärtää ja tukea koiraa sekä kärsivällisyys ja valmius heittäytyä - antaa sille koiralle siinä hetkessä kaikkensa.<br />
11. Mikä koiraharrastamisessa on sinulle palkitsevinta?<br />
- Asioiden oivaltaminen ja oppiminen sekä koiran että ohjaajan osalta. Ja se kun jokin asia kovan treenin jälkeen sujuu ja näyttää siltä kuin on halunnut.<br />
<br />
En jaksa haastaa ketään tai keksiä kysymyksiä, jokuhan voi tämän halutessaan tehdä.<br />
<br />
Tällä viikolla ollaan Mistin kanssa käyty neljästi hallilla treenaamassa, minkä lisäksi olin itse eilen aksakisoissa talkoilemassa. Maanantaina agilityn ohjatut treenit ja kivasti kyllä taas meni. Oli vaan sellainen rata, että Misti helposti valui hypyillä tosi pitkälle. Todellinen treenin paikka oli alun sivuirrotus, jossa lähetin Mistin sivusta hypylle ollen itse viereisellä hypyllä, jonka jälkeen piti vielä valssata. Oli aika vaikea meille, kun ei olla noita paljon tehty ja koutsi sanoi Mistin kääntyvän huonosti tuollaisissa kohdissa, vaikka muuten onkin hyvä kääntyjä. Ja itse en oikein ymmärtänyt koko sivuirrotusta enkä tajunnut milloin mitäkin pitää tehdä ja mihin suuntaan, kunnes se sitten valkeni.<br />
Halusin mennä jo tiistaiaamusta itsenäisesti treenaamaan, kun oli kirpsakka ilma ja minulla tälle vuodenajalle epätavallisen kova treeni-into. Aksassa harjoiteltiin edellisillan sivuirrotusta ja saatiin toimimaan kivasti. Lisäksi tein irtoamistreeniä ja lähettelin Mistiä mahdollisimman kaukaa taikka leijeröiden eri esteille, kun en anemikkona oikein jaksa tällä hetkellä juosta. Toki tuollaisia irtoamistreenejä on hyvä tehdä ihan muutenkin. Torstaina tein sitten ratatreenin, mutta en muista enää millainen rata oli kyseessä.<br />
<br />
Tokossa ollaan tällä viikolla saatu merkki taottua Mistin kalloon niin että se osaa (ja suostuu) kiepauttaa itsensä suoraan merkin taakse, jes! Tänään käytiin Marjan ja Millin kanssa treenaamassa ja Mipsu näytteli todella hienoja merkille menoja ja ohjattuja. Tänään saatiin melko vähällä huomautuksella Misti myös katsomaan kapuloiden sijoittelua. Kiertohyppynoutokin toimii niin kivasti ja on aivan huippu. Ainoa päänvaivaa aiheuttava liike nyt on edelleen se ruutu ja siinä siis nimenomaan ympyrään meno, mutta jatkamme harjoituksia!<br />
Tällä viikolla aloin tehdä Mistille myös semmoisia treenejä, että laitan vierekkäin vaikkapa merkin, kapulan ja niiden taakse ruudun ja käsken Mistin suorittaa niitä kaikkia eli mennä merkille, tuoda kapulaa ja mennä ruutuun. Tunnarin kanssa tein samaa ja kapuloiden vieressä oli hyppyeste. Vähän se on mokaillut, mutta tänään teki joka kerta aivan oikein eli pikkuhiljaa Mips oppii kuuntelemaan ja ajattelemaan. Nämä on sille tosi hyviä treenejä, olisi pitänyt tehdä jo aiemmin. Tämän myötä se ei toivon mukaan enää sitten kokeessakaan mene summamutikassa väärille kohteille vaan todella kuuntelee ja miettii, että mitäs juttua tässä nyt käskytettiinkään.<br />
Tämän päivän tokoista ja leikkimisistä on myös videota Titaniumilla höystettynä:<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/XN9sB1nzSx8/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/XN9sB1nzSx8?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
Seurattiin aamusta tokokoetta hallilla ja EVL:n suoritusten näkeminen valoi kyllä taas uskoa meihin. Ei pitkäänkään tokoa kisanneilla aina mene niin kuin Strömsössä ja uudet liikkeet näyttävät olevan vaikeita muillekin. Ja vaikka en toivo kenenkään epäonnea, olin tavallaan iloinen huomatessani meidän silloin saaneen joistain liikkeistä parempia pisteitä kuin meitä huomattavasti kokeneemmat kisaajat. Kyllä mekin tästä noustaan ja saadaan niitä ykköstuloksia!<br />
<br />
Kävin muuten myös elämäni ensimmäistä kertaa messarin näyttelyssä viikko sitten lauantaina. Katselin huvikseni bortsukehää ja eipä kyllä edelleenkään huvita tuo näyttelytouhu, jonka niin moni näyttää ottavan kovin vakavasti ja oikeasti iloitsevan menestyksestä. Ilokseni kovin turkikkaita ja raskaita bortsuja ei kehässä juurikaan kuitenkaan ollut ja ihan suht kivan näköisiä koiria luokissa sijoittui. Tai mitä kukin pitää kivana, itse en näistä näyttelylinjaisista enää niin (ulkonäöllisesti) välitä. Se mitä pidän ikävänä on se kun esittäjät komentavat koiria pitämään häntää alhaalla ja näyttävät sillä tavalla latistavan koiran mielialaa ja tekemisen iloa. Kun vähän mamma murahtaa niin ilme valahtaa ja häntä laskee. Kyllä, se varmasti kuuluu asiaan, mutta näyttää ikävältä. Hah, muistan Mistin kantaneen ensimmäisessä (ja viimeisessä) näyttelyssään häntää hienosti korkealla ja reippaasti selkälinjan yläpuolella. :D Mutta mitä kukin arvostaa ja haluaa, siitä kai se on kiinni.<br />
<br />
Huomenna käydään vielä meille tämän vuoden viimeisissä aksatreeneissä ja tiistaina lähdetään Kuusamoon joululoman viettoon. Tai ainakin Misti saa viettää lomaa, mutta minä teen kyllä töitäkin. Aksa jää siten hetkeksi tauolle, mutta tokotreenit jatkuu, kun on tilaa tehdä isojakin liikkeitä.Emmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-58682616433523995172015-12-02T18:04:00.000+02:002015-12-02T18:07:51.875+02:00Eleetöntä agiliitelyäHii, maanantaina oli huikean hyvät <b>aksatreenit</b>! Rata oli kiva ja meillä meni niin nappiin. Koira kulki hyvin, ohjaaja osasi rytmittää, merkata ponnistuspaikat ja ohjata pitkällle ilman käsiä. En ole enää aikoihin oikein käyttänyt käsiä, sillä kuka niitä tarvitsee, kun voi liikkeellä ja muilla kehon osilla ohjata niin paljon paremmin. :) Kaikki alkaa olla nykyään niin selkeää agilityssä ja tavallaan se tunne omasta ohjaamisesta ja liikkumisesta on niin erilaista. Se on parhaimmillaan niin rauhallista, tarkkaa ja pienieleistä - siinä ei ole mitään liikaa eikä liian vähän. Ei tule enää mitään paniikkia, että äkkiä tuonne ja tuonne, vaan rauhassa mennään ja tehdään, jolloin ehditään paljon paremmin. Eihän se nyt todellakaan aina tällaista ole, mutta maanantaina oli jotenkin niin harmonista ja varmaa, ja omatoimitreenatessamme se on samanlaista. Ihanaa, kun alkaa vihdoin ja viimein - muutaman vuoden treenaamisen jälkeen - osata ja ymmärtää!<br />
<img height="282" src="https://scontent.xx.fbcdn.net/hphotos-xfp1/v/t1.0-9/11048784_1792202924340391_9205680152243183208_n.jpg?oh=7e151a2d73e5d7417107d36d98d055cc&oe=56F75A8F" width="400" /><br />
3-hypylle tein ensin valssin, mutta koutsi käski kokeilla neloselle vekkiä ja siitä takaaleikkausta vitoselle ja sehän toimi hyvin. Ehdin kevyesti vekkaamaan neloselle hyvän linjan ja Misti luki sen jälkeisen takaaleikkauksen hyvin as usual. Sitten olikin paljon aikaa koiraa odotellessa. Koutsi sanoi Mistin arponeen 7- ja 8-hypyillä, kun mä olin tosi kaukana siitä. Taas mietittiin mistä kummasta se johtuu, mutta myös koutsin mielestä se on henkistä ja itsevarmuuden puutetta. Mistillä kai pelottaa jäädä yksin suorittamaan tosi kauas mammasta. <br />
Jotain piti tehdä vasta 9-hypyllä ja siinäkin oikeastaan riitti ponnistuspaikan merkkaus eikä käsiä tarvittu vetämään koiraa yli tmv. Keppien jälkeen paras oli valssi ja ehdin silti vähän vekata 15-hyppyä ja tehdä päällejuoksun 16-hypyllä. Sitten kokeilin koutsin kehotuksesta vetää Mistin 19-hypyn oikealle puolelle saksalaisen sijaan ja toisella yrittämällä meni ihan älyttömän hyvin! Eli itse tavallaan peruutin hypyn tälle puolelle rintamasuunta enemmän 16-hypylle päin, merkkasin koiralle hypyn ja tosi tiukasti Misti tulikin. En muista ohjauksen nimeä, mutta se toimi hyvin, vaikken tätä ohjausta juuri suosi. 20-hypylle riitti pelkkä pieni rytmitys ja loppu oli helppo. Ihan mielettömän hyvä suoritus eikä varmasti tullut ylimääräisiä sekunteja missään ja niitähän me juuri yritetään saada pois. :)<br />
<br />
Mutta tosiaan, aksat sujuu ja onnistutaan tekemään kaikki radat käytännössä aina nollana läpi, vaikka olisi mitä kieputusta. Misti kyllä kulkee tosi lujaa - harmi vaan, että se ei ulotu aina kisoihin asti. Kontaktitkin on olleet nyt tosi hyvät ja olen muistanut vaatia niitä.<br />
<br />
<b>Tokoiltu</b> ollaan hallilla pari kertaa viikossa. Ollaan tietty hinkattu<b> merkitöntä merkkiä </b>ja sen kanssa saan edellään vaivata päätäni. Välillä Misti menee oikein hyvin ja suoraan eteen ja välillä lähtee kaartamaan ihan vinoon. Vaikeinta taitaa olla, jos jotakin on näköpiirissä, mutta kunnon aukealle ja tyhjälle kohdalle lähtee paremmin. En ole eläissäni ollut näin suurissa vaikeuksissa minkään liikkeen tai asian kanssa. Tsiisus, järki lähtee. Ruutuun kuitenkin aina sitten löytää tosi hyvin ja Mistille ruudun paikka on ihan selkeä, vaikken sitä edes sinne pysäyttäisi.<br />
<br />
<b>Ohjattua</b> ollaan jatkettu niin että vaadin Mistiä aina katsomaan kapuloiden sijoittelua ja kehun sitten siitä. Ei ole yhtään enää mokaillut - menee takuulla aina oikealle kapulalle ihan suoraan, vaikka houkuttimena/ansana olisi leluja, rimoja, siivekkeitä... Merkin kanssa tuskailen säännöllisesti, kun Misti on niin hankala saada sille suoraan. Ja pikkuneiti koko ajan kommentoi jotakin ja napisee vastaan - luulee olevansa niin erehtymätön ja aivan oikein siellä eikä suostu korjaamaan paikkaa. :D Tänään tosin teki kentällä kyllä tosi hyviä suorituksia ja meni ilman nipottamista suoraan seisomaan. Kyllä minä vielä tämän tahtojen taistelun voitan!<br />
<br />
<b>Kiertohyppynoutoa</b> olen tehnyt nyt vähemmän ja siinäkin lähinnä yrittänyt saada koiran hiljaiseksi. Keskityin niin kovasti nostamaan Möösän virettä ja tekemään siitä röyhkeän, etten kiinnittänyt huomiota haukkumiseen. Kiva yrittää nyt saada se pois... Ollaan kuitenkin onnistuttu tekemään jo kiertoja ja "jääviä" äänettä, joten kyllä se tästä! Muuten Misti on jopa parempi tuon liikkeen kanssa kuin aiemmin, tekee aina oikean vaihdon ja menee oikealle kapulalle.<br />
<br />
<b>Tunnaria</b> olen tehnyt esimerkiksi ruudun edessä tai läheisen aksakentän vieressä, että Misti joutuu keskittymään ja tietää varmasti mitä ollaan tekemässä sen kamalan koesekoilun jälkeen. Luultavasti se jäi vain kertaluonteiseksi kommellukseksi.<br />
<br />
<b>Seuruuta</b> ollaan säännöllisesti hinkkailtu ja tänään saatiin tosi upeaa settiä, erityisen tyytyväinen olin juoksusta pysähtymisiin. Taas on Misti lähtenyt vähän edistämään, joten on pitänyt paikkaa vähän korjailla. Muuten on kyllä tosi hyvän näköistä ja tuntuista.<br />
<br />
Muuten ollaan vain lenkkeilty ja oltu. Tämä vuodenaika ja pimeys vie puhdin eikä itselleni taas iskenyt paha anemiakaan auta asiaa. Juoksemassa ei olla voitu käydä eikä reipastahtinen lenkkeilykään oikein kivalta tunnu, kun happi meinaa loppua ja lihaksista loppuu voima. Kyllä se tästä taas rautakuurin ja edessä häämöttävän joululoman voimin iloksi muuttuu!Emmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-56866218953908724032015-11-18T19:14:00.001+02:002015-11-18T19:21:24.671+02:00Kaameita kisojaOih, olenpas ahkera blogin päivittäjä! Pari viikkoa sitten siis ensimmäinen<b> EVL-koe</b> omalla hallilla ja perseelleenhän se meni. Mistin mielentila oli huono; haaveili pääsevänsä viereiselle agilityradalle, oli kiihkeänä ja samalla jotenkin keskittymiskyvytön. Sen katse oli väärissä kohteissa ja se bongaili koko ajan ruutua. Sitä saa mitä tilaa ja rakentaa - kiihkeää, tuhmaa ja aktiivista koiraa.<br />
<br />
Ekana <b>paikallaolot</b>, jotka molemmat menivät ihmeen hyvin! Itse olin vaan ihan kuutamolla ja lähdin vahingossa kehästä ennen arvosanan antamista. :P Onneksi hoksasin palata takaisin, kun muut kilpailijat jäivät kehään. Luokassa oli jopa neljä koiraa. Sekä istumisesta että makuusta 9½ - koira oli kuulemma ollut vinosti perusasennossa ja siksi vino istuminen ja makaaminen. Note to self: opeta seuraavalle koiralle suora perusasento.<br />
<br />
Oltiin ensimmäisenä suoritusvuorossa, mikä oli tyhmää, koska olisin halunnut nähdä miten liikkeet suoritetaan ja mitä EVL-kokeessa tapahtuu. Tuomarina <b>Ralf Björklund</b>.<br />
Ekana pahamaineinen <b>kiertohyppynouto</b> tmv. Vastoin odotuksia tämä oli aika hyvä! Suoritettiin istuminen ja tuotiin vasen kapula avoesteen kautta. Misti muistaakseni haukahti (tietysti, miten muutenkaan) ennen istumista, lähti hyvin vasemmalle vaikka siinä oli ollut treeneissä välillä ongelmaa, kiepsahti kapulan noston jälkeen väärään suuntaan ja hassusti ympäri, mutta palautti hyvin hypyn kautta ja tuli eteen. Ei siis huono, mutta pisteitä vaan 7½. Ehkä se oli sitten ruma, mutta itse olin tyytyväinen tämän onnistumiseen.<br />
<br />
Samasta kohtaa eri suuntaan suoritettiin<b> tunnari</b> ja Mistin pösilö nollasi koko liikkeen, kun lähti oma-käskyn jälkeen äskeisen liikkeen hypyille päin ja haki katseellaan jotakin. Ei katsonut kertaakaan tunskukapuloiden suuntaan tai tajunnut mitä ollaan tekemässä edes usean käskyn tai käsiavun jälkeen. Tsiisus mikä urpo.<br />
<br />
<b>Kaukkarit</b> muuten ihan jees, mutta tarvitsi tuplakäskyn johonkin vaihtoon tai teki ensin väärän, en muista enää. Pisteitä 7.<br />
<br />
Tauon jälkeen <b>ruutuliike</b>. Ympyrä oli osittain merkattu jollain valkoisella ja oli yllättävän lähellä, oliko edes kymmentä metriä vai mitä se matka nyt olikaan. Ei puhettakaan, että Misti olisi sinne lähtenyt vaan paineli saman tien ruutuun, vaikka yritin keskeyttää ja käskyttää ja näyttää ympyrää. Hienosti haki kyllä ruudun ja odotteli siellä lisäohjeita. Menin jäihin, kun se oli siellä ruudussa enkä tiennyt enää mitä tehdä - eipä siinä vissiin mikään olisi hyödyttänyt, kai se tuossa vaiheessa jo nollaantuu. Tiesin toki, että eteenmeno ei ole mikään varma, ei tuo sitä millään tunnu oppivan, äh.<br />
<br />
<b>Seuraaminen</b> oli yllättävän nättiä ja jopa peruuttaminen aika onnistunut. Rytminvaihdokset ja käännökset myös tosi kivoja, kannatti treenata! Seuruusta 8.<br />
<br />
<b>Ohjattu noutaminen</b>, pohjanoteeraus. Arvoin vasemman. Misti meni just ja just merkille, vaikka olisi tainnut mennä mieluusti ruutuun, joka oli ihan lähellä. Niinhän se sitten noutamiskäskyn jälkeen hapuili tietämättömänä eikä tiennyt mitä tehdä, meni jopa uudelleen merkille selkeämmän informaation toivossa, mutta ei lisäohjeista huolimatta edes katsellut kapuloiden suuntaan tai edelleenkään tiennyt mitä pitää tehdä. Lopulta lähti kohti ruutua, joka oli myös vasemmalla minun vieressä. En muista menikö ruutuun asti, mutta siinä pyöriskeli, kunnes tuomari sanoi että kiitti riitti.<br />
<br />
Fiilikset tässä vaiheessa kehnot ja hävetti hirveästi. Toiseksi viimeisenä tehtiin<b> zeta</b>, jossa Misti muistaakseni makasi istumisen, vaikka tämä liike on ollut niin varma. Tämäkin merkki siitä, että koira ei ollut oikein messissä tai sen ajatus ainakaan. Zetasta 5.<br />
<br />
Lopuksi <b>luoksetulo</b>, joka oli oikeasti aika nätti ja hyvä, vaikka melko vähän viime aikoina treenattu. Siitä 8,5.<br />
<br />
<b>Pisteitä</b> yhteensä <b>169</b>, <b>EVL0</b> ja jopa <b>sija 3</b>, vaikka ajattelin meillä menneen huonoiten. Niin periaatteessa menikin, aivan kamala esitys ja niin nolotti. Kaikista kamalinta oli, kun tuomari monen liikkeen jälkeen sanoi, että kiitos, kun oltiin jo nollattu liike muutamaan kertaan eikä hommasta muutenkaan tullut mitään. Olisin odottanut meillä vähän paremmin menevän, kun kuitenkin ollaan treenattu niin paljon ja koira periaatteessa osaa kaiken hyvin. Näköjään Misti ei osaa tarpeeksi hyvin ja kentällä olevat jutut kuten ruudut häiritsevät sitä kovasti eikä se hae oikeita asioita tai kuuntele kunnolla.<br />
Vaikka koe oli todellinen häpeäpilkku meille, en kuitenkaan lamaantunut vaan sain ainoastaan uutta potkua ja tiedän mitä pitää treenata. Täytyy saada Misti katsomaan esimerkiksi ohjatun kapuloita ennen liikkeen alkua ja tehdä tuollaisia liikkeitä kunnon häiriöillä niin että kentällä on vaikka mitä rojua ja aksaesteitä. Käytiin viime torstaina hallilla aksakentällä treenaamassa ja tosi hyvin meni, kun vaadin Mistiä katsomaan ohjatun kapuloiden sijoittelemista. Eteenmenossa päätin seuraavaksi koettaa sellaista, että käytän targettia välillä apuna ja opetan Mistin pienestä rykäisystä katsomaan eteenpäin, jolloin se ehkä saattaa lähteä suoraan eteen - aika hyvin on nyt lähtenytkin, mutta vahvistusta vahvistusta.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvxXYFMGlRF3oQ_PDufFXfXhBlr0dXXlmhIp9FbT_D2cdTxGRlyO5N3LWMLcl-soWt3qQLt-BgmzvwMnxw5hjp8D9EELYcUPoggYO7v-l2uDKwLtIFKyizhytev_p-in4WlsQ82d_YMWOc/s1600/20151007_172931.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvxXYFMGlRF3oQ_PDufFXfXhBlr0dXXlmhIp9FbT_D2cdTxGRlyO5N3LWMLcl-soWt3qQLt-BgmzvwMnxw5hjp8D9EELYcUPoggYO7v-l2uDKwLtIFKyizhytev_p-in4WlsQ82d_YMWOc/s400/20151007_172931.jpg" width="400" /></a></div>
Sunnuntaina sitten <b>agilitykisoissa</b> hallilla, joihin olin kuitenkin kahdelle radalle ilmoittautunut, vaikkei oikein huvittanut koko kisat. Jouduttiin vielä ihan aamusta menemään, kun maksit aloittivat. Luokassa melkein 70 koiraa, joten suuria odotuksia ei ollut. Ekana <b>Marja Lahikaisen hyppyrata</b>, jolla Misti arpoi hypyillä ihan hirveästi ja tuli niiiiiin hitaasti! Ihan kaameeta jähmimistä ja tuloslappuun oli jopa tuomari laittanut terveiset, että "koira haki hyppyjä, näytti pahalle, onko koira kunnossa?". Ihan hirveätä kun ihmiset luulee Mistin olevan sairas tai rikki tai jotain, vaikka tuo on tasan henkistä. :( En ole ikinä nähnyt yhdenkään koiran hyppäävän noin huonosti kuin Misti välillä hyppää. Onko se niin epävarma tai arastelee erilaisia alustoja vai eikö se vaan osaa hypätä - en hitto oikeasti tiedä. Välillähän se menee tosi kivasti ja on nopea, mutta monesti ainakin se eka rata on kauheaa jähmeilyä. Ajattelin, että pitäisi painattaa paita, jossa lukee "koirani on terve, mutta ei vaan osaa hypätä". Hylly tuli tuolta radalta, kun tuli joku hyppy väärin päin ja muuta säätöä.<br />
<br />
Tokalla radalla, <b>Anders Virtasen agiradalla</b>, sitten parempaa hyppäämistä ja menoa koiralta, mutta muuten rata hajosi aika lailla kokonaan - pitkään aikaan ei ole noin pahasti kisoissa hajonnut, kylläpä nolotti. Misti hyppäsi hypyn väärään suuntaan, otti ylimääräisen hypyn, kielsi hypyllä ja vaikka mitä. Hyihyi, olipa rumaa! Ei pitäisi lähteä kisaamaan, jos ei huvita tai ole mitään fiilistä, koska sitten menee monesti pyllylleen. Nyt ei kisata enää tänä vuonna eikä keväälläkään välttämättä ihan heti. Ehkä seuraavan kerran vasta joskus sulan maan aikaan ulkokentällä, who knows. SM-nollat on kasassa eli niitä ei tarvitse keräillä ja sertejä ei luultavasti ole mahdollisuuksia saada näillä osanottajamäärillä.<br />
Keskityään nyt treenailemaan ja katsellaan kokeita ja kisoja joskus myöhemmin!<br />
<br />
Mistillä alkoi nyt juoksut ja se on nyt pari kertaa ripuloinut ja tänään jopa kussut sisälle, en tajua tuota koiraa. Mitään se ei tietääkseni ole syönyt, mutta pistäisikö juoksut sen sekaisin... Misti on kyllä muutenkin sellainen, että se suunnilleen joka kuukausi paskoo sisälle enkä tiedä miksi. Kohta 5-vuotias koira eikä vieläkään sisäsiisti, nice.Emmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-42994387942015904712015-10-31T14:13:00.000+02:002015-10-31T14:24:51.358+02:00Treenipäivitysten paluuNo niin. Kaikesta huolimatta on aika jatkaa siitä mihin jäätiin tämän blogin kanssa elikkä treeni- ja kisapäivityksiin! Kisapäivityksiä ei ole, kun ei olla käyty koko lokakuuna missään kisoissa, mutta toivon sopivani vielä tulevan viikon torstain tottelevaisuuskokeeseen korkkaamaan EVL, hui! Liikkeet on jotakuinkin opittu ja on aika mennä tsekkaamaan tilanne sekä käynnistämään valiokello myös tässä lajissa (as if). Kuusamossa pistin alulle <b>kiertohyppynoudon</b> ja sen treenaamista olemme jatkaneet seuramme uudessa hienossa hallissa kunnon hyppyesteillä ja merkkikartiolla. Yllättävän nopeasti ja kivuttomasti Misti oppi tuon kovasti haukutun liikkeen ja se on oikein näpsäkkä onnistuessaan! Välillä M on yrittänyt tarjota hyppyä tai noutoa jo ennen merkinkiertoa, kun se ei ole oikein kuunnellut tai katsellut merkin suuntaan, mutta lisättyäni häiriötä (lelua ja muuta tavaraa) kartion lähelle, on neiti alkanut keskittyä ja lähtenyt hienosti kiertämään merkkiä. Kaikki vaihdot onnistuvat hyvin kuten myös suunnat ja hypyt, joten tämä on kasassa oleva liike.<br />
<b>Ohjatussa noudossa</b> on ollut välillä samaa, että Misti ei oikein kohdista katsettaan kapuloihin, mutta siinäkin lisäsin kamaa kentälle häiriöksi ja johan alkoi silmät pelaamaan ja koira joutui kunnolla katsomaan, että missäs se kapula oikein onkaan.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglMGF9PVF-6taADfAz_Uuro-_O77s_qx-6ftkVcYNm3fjLj58iWpE6pDhtgYIf0XrSDzEKynp0piVgwqzoP2Ur5RWvpVwiUEeWSH1tQKAKvKi-hzwBqE2DeC_qMUxA8gBV-629_HFgfWit/s1600/20151007_172215.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglMGF9PVF-6taADfAz_Uuro-_O77s_qx-6ftkVcYNm3fjLj58iWpE6pDhtgYIf0XrSDzEKynp0piVgwqzoP2Ur5RWvpVwiUEeWSH1tQKAKvKi-hzwBqE2DeC_qMUxA8gBV-629_HFgfWit/s400/20151007_172215.jpg" width="400" /></a></div>
<b>Ruutuliikkeessä</b> kohtasin ensimmäistä kertaa tokon suhteen todellisen haasteen, kun eteenmenoa ja tyhjään etenemistä harjoiteltiin. Koiralle tuntui olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa lähteä juoksemaan tyhjään ilman että sen täytyi varsinaisesti mennä mihinkään tai kiertää mitään. Bordercollie. Kokeilin kaikenlaista, mutta nyt näyttää siltä, että Misti osaa ainakin hallissa edetä edes sen kymmenisen metriä eteenpäin, mikä riittää toistaiseksi. Olen heittänyt sille lelun välillä avuksi ja sen jälkeen juoksuttanut samaan kohtaan ilman apuja. Tänään käytiin aamusta treenaamassa hallilla ja nyt Misti teki tosi kivoja eteenmenoja ja juoksi sitten vielä kauniisti ruutuun! :) Täytyy nyt vaan toivoa, että tämä ei hajoa ainakaan ennen koetta ja että Misti tosiaan juoksisi edes sen kymmenen metriä ennen ruutuun lähetystä, sillä aiemminhan se on lähtenyt vinoon, pysähtynyt liian aikaisin tai mennyt suoraan ruutua kohti. Että saas nähdä kuinka käy, saattaa kosahtaa ihan kokonaan.<br />
<br />
<b>Zetaa</b> ollaan kyllä treenattu hurjan vähän, mutta koira osaa vaihdot ja ohjaajakin ehkä suunnilleen osaa kävellä kaavion läpi ja käskyttää oikeassa kohtaa yms. Tuntuu vaan hirmuisen hankalalta muistaa vaihtojen järjestys, jos joku määrää ennalta järjestyksen - pitää ihan toden teolla keskittyä.<br />
<br />
<b>Peruuttamista</b> ollaan seuruun yhteydessä treenailtu ja se on kyllä ihan rumaa, koska Misti ei ole mikään hyvä takapään käyttäjä ja muutenkin suorastaan pelkää peruuttaa, mutta näillä mennään. Jospa se muuten esittäisi sen verran kivan seuruun, että tuo peruutusosio ei niin haittaa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_Z-Uy69NtO1gSV6bwCJzPSCLjoyvjrcJl8j8NLQfiVjhBLQYGzg-XSiSDiwz30r5psJamwY5t86sAjwKCizZ2biZUqTHnE8Z-klbZ-OM2CaCYhED0UkFyDQ05aB9hsB2kY_1S2o5RZjS5/s1600/20151008_100006.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_Z-Uy69NtO1gSV6bwCJzPSCLjoyvjrcJl8j8NLQfiVjhBLQYGzg-XSiSDiwz30r5psJamwY5t86sAjwKCizZ2biZUqTHnE8Z-klbZ-OM2CaCYhED0UkFyDQ05aB9hsB2kY_1S2o5RZjS5/s400/20151008_100006.jpg" width="240" /></a></div>
Muita liikkeitä ollaan tehty vaihtelevasti. Tunskua ja kaukkareita jonkin verran, luoksetuloa ehkä kerran ja paikkaistumista- ja makuuta pari kertaa. Paikallaolot onneksi tuntuvat Mistille helpolta, sillä se on niin kiltti, että reagoi vain minun käskyihin ja osaa mennä kauempaa maahan ja sellaista.<br />
<br />
<b>Agilityä</b> ollaan tehty ryhmätreeneissä uudessa hallissa ja välillä omatoimisesti. Ei mitään ihmeempää sanottavaa, hyvin sujuu. Aluksi Misti taas hidasteli tekonurmella, mutta näyttää nyt jo tykittävän entiseen malliin!!! :) Ehkä sen kanssa ei olekaan aivan tuhoon tuomittu idea kisailla talvella, sillä ei se tunnu niin hitaalta kuin aiemmin on tuntunut tekonurmella.<br />
Tässä videoklippi aamuisesta ratatreenistä. Tänään oli kyllä superhyvät treenit niin tokon kuin aksankin suhteen, jäi ihan mielettömän hyvä fiilis! :) Tuli tehtyä sinänsä paljon, mutta ei kuitenkaan liikaa ja osasin lopettaa ajoissa. En ole oikein nyt ehtinyt käydä hallilla treenaamassa, kun on ollut niin kiirusta, mutta tänään tosiaan käytiin Annikan kanssa ja viime sunnuntaina olin Marjan ja Millin kanssa tokoilemassa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/oAlCBNpHOok/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/oAlCBNpHOok?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Misti myös <b>hierottiin</b> pari viikkoa sitten ihan täällä kotona hierojaharjoittelijan käsissä eikä neidistä taaskaan löytynyt mitään isompaa, pientä kireyttä vain. Ihanaa omistaa koira, joka ei jumiudu! Ja se piti vielä mainita, että Kuusamossa ollessamme tein Mistin kanssa muutaman jäljen eikä typy ollut hommaa unohtanut. Kivasti jäljesteli ja löysi keppejä - kyllä se olisi niin loistava tuossakin lajissa. </div>
Emmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-65398157483831358882015-10-14T22:18:00.000+03:002015-10-15T10:51:42.587+03:00Helmin tarinaHelmeni kuolemasta on jo yli kaksi viikkoa ja on aika kertoa sen tarina. Helmeni, joka sai tässä blogissa aina liian vähän huomiota, mutta jonka merkitys tosielämässä oli valtaisa. Helmi oli koira, josta koko maailman pitäisi kuulla. Se oli ystävä kahdentoista vuoden takaa. Nuoren tytön rinnalla kasvanut kumppani. Perheenjäsen. Päivänsäde. Valo varjoissa. Ääni huoneessa. Aurinko avaruudessa. Aurinko, joka sammui maan päällä mutta meni taivaalle paistamaan ja tuomaan valoa surun keskelle.<br />
<br />
Oli kevät 2003. Tutuillamme naapurissa oli kahdeksan karjalankarhukoiran pentua, joita kävimme katsomassa. Ihastuin erityisen kovasti pieneen ja villiin pentuun, jolla oli kaunis valkoinen helmikuvio otsassaan. Muistan aina kiinnittäneeni erityistä huomiota tähän pentuun - Helmiin. Olin vasta 9-vuotias, mutta niin vain löysin pentujen joukosta oman suosikkini. Nurisin vanhemmiltani pentua ja muistan vielä kuin eilisen, kun navetan ja auton vieressä kotipihallamme ollessamme sain viimein luvan pentuun, jota meille oltiin hienovaraisesti kaupiteltu. Ryntäsin saman tien sisälle ja soitimme tutullemme, jota Helmin varakasvattajaksi kutsun. Minä sain puhua. Kun varakasvattaja kysyi kenet pennuista haluaisin, vastaus livahti huuliltani saman tien. Helmin. Kohtalo oli sinetöity eikä mikään voisi enää estää meidän tarinaamme syntymästä. Emmin ja Helmin tarinaa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdrIPcBwn2EnTB9JA2TbSyYLSu40o4bXhXcPibr-tyCItkhWIoBoRbUQj6rD5k8Vl_5tN9wfm_py80W5BlO9oKjEme1zuTgyfPXCVrWda1fT05eo4p18HTB1QARmSgAFKPqsZ9gIgXpoTV/s1600/helmi2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdrIPcBwn2EnTB9JA2TbSyYLSu40o4bXhXcPibr-tyCItkhWIoBoRbUQj6rD5k8Vl_5tN9wfm_py80W5BlO9oKjEme1zuTgyfPXCVrWda1fT05eo4p18HTB1QARmSgAFKPqsZ9gIgXpoTV/s400/helmi2.jpg" width="273" /></a></div>
<span style="text-align: center;">Oli juhannusaatto ja pennun kotiintulopäivä - pennun, joka oli jo 3½ kuukautta vanha. Pennun, joka oli odottanut juuri minua. Juuri tätä kotia. Juuri tätä elämää, jota se saisi elää seuraavat 12½ vuotta. Elämää, joka päättyisi 25.9.2015 monien hienojen vaiheiden jälkeen.</span><br />
Isä, ukki ja varakasvattaja rakensivat koiratarhaa talomme vieressä olevaan pikkumetsikköön. Minä hyörin ympäriinsä jännityksen ja odotuksen vallassa. Lopulta tarha oli valmis ja väliaikaisena suojana sai toimia valkoinen kolmion mallinen kyhäelmä, jossa pehmikkeenä oli räsymatto. Ajoimme hakemaan Helmin, joka juoksenteli varakasvattajan pihalla ympäriinsä. Sain mukaani elinikäisen tuen, koiranruokaa ja lainaksi pannan ja hihnana toimivan narun ennen omia tavarahankintojamme. Ajoimme kilometrin matkan uuteen kotiin ja sen ajan Helmi oli sylissäni keskipenkillä. Näytin sitä hihnassa isovanhemmilleni - omaa uutta koiraani. Illalla saunoimme rantamökillämme, jossa Helmi oli tietysti mukana. Se taisi käydä uimassa. Illalla katsoimme perähuoneen ikkunasta tarhaa, jossa Helmi ulisi ja hyppi verkkoa vasten - ikävöi kotiin. Ikävöinti jäi kuitenkin siihen iltaan.<br />
<br />
Helmi ei ollut helppo pentu. Se oli vallaton, pahankurinen riiviö, joka näykki ja hyppi vasten. Muistan pelänneeni sitä ja itkeneeni sen takia monet kerrat. Voi mitä vaihtaisinkaan siihen, että saisin itkeä tuommoisen takia sen sijaan että itkisin menetettyä Helmeäni. Yritin lenkittää Helmiä mökkitiellämme, jolta pelkäsin kääntyä kotiin. Sillä kun käännyin, hyökkäsi Helmi heti kimppuuni. Helmi kaatoi meille tulleet vieraat lapset ja puri aikuiset. Pelostani huolimatta ruokin ja hoidin Helmin, vaikka en tainnut pienenä sitä paljon lenkittääkään.<br />
Muistan usein tuskailleeni, kun Helmi pääsi tarhastaan tai hihnastaan karkuun ja karkasi lapsuudenkotiinsa. Sitä sattui USEIN. Yleinen lausahdus oli, että Helmi karkasi. Me kuitenkin tiesimme minne se oli mennyt, joten joko haimme sen itse kotiin tai varakasvattaja toi sen. Muistan kuitenkin ikuisesti sen, kun varakasvattaja oli ottanut Helmin luoksensa koulutettavaksi sen ollessa vielä melko pentu. Helmi oli ollut pihalla irrallaan ja touhuillut omiaan, kun kasvattaja oli keskittynyt Helmin siskoon. Kunnes Helmi oli yhtäkkiä hävinnyt ja tullut meille. Kotiin. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbxsakbDa_OMh4Bb5SuokPA-ttv3XzhXuZLpz0xbEwjKomM3JcHYqJ2n7YsAx0Dg54VaIlyMu7Kkg4PzOAS4w3mqF06DRF2FuU1j5SB8TrzhylLRfQceoOqZMKP6p3pXzqWGjPfb5sw26b/s1600/helmi11.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbxsakbDa_OMh4Bb5SuokPA-ttv3XzhXuZLpz0xbEwjKomM3JcHYqJ2n7YsAx0Dg54VaIlyMu7Kkg4PzOAS4w3mqF06DRF2FuU1j5SB8TrzhylLRfQceoOqZMKP6p3pXzqWGjPfb5sw26b/s400/helmi11.jpg" width="297" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Vuodessa taisi tapahtua jotain, sillä reilu 10-vuotiaana esitin Helmin itse sen ensimmäisessä näyttelyssä. Helmi oli kaunis vuosikas koira, joka sijoittui luokassaan toiseksi erittäin hyvällä saaden silloin vielä punaisen nauhan. Siellä minä sen kanssa seisoin kuin kokenein koiraihminen konsanaan. Helmi seisoi hienosti vierelläni - olimme siinä yhdessä, jo 10- ja 1-vuotiaana. Olinpa ylpeä koirastani ja saimme paljon katseita osaksemme. Helmi olikin aina minulle ylpeydenaihe ja olin hyvin selvillä koirani taustoista jo nuorella iällä. Tiesin sen virallisen nimen, syntymäajan ja varmaan jo sukutaulunkin. Muistan ensimmäisenä kesänä kirjoittaneeni kaverilleni kirjeen, jossa kerroin meille tulleen karjalankarhukoira, naaras, Korpisoturin Helmi.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjStj5OawncH-XUaGuNOUHx2zSiiA7y8SXybev70KiXnTIAOSYNQrQ420Ll19slSAfSsMeig7opXsEQ1BQDmLGeOcF3OwsKqb8tvAKxMZcwFAHBhbvLRhxxK9C9rM0C0LGlhyphenhyphenuqnMGP2f0i/s1600/helmi8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="276" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjStj5OawncH-XUaGuNOUHx2zSiiA7y8SXybev70KiXnTIAOSYNQrQ420Ll19slSAfSsMeig7opXsEQ1BQDmLGeOcF3OwsKqb8tvAKxMZcwFAHBhbvLRhxxK9C9rM0C0LGlhyphenhyphenuqnMGP2f0i/s400/helmi8.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcXwjIPCJ7B19pQZQbmjxGxzhl2ZtVHmm22Obw6IxVa5_BLDjz5eumtqsmIQdbvd8ZRaLFseNlbp-9TKGgzJC7OEu7gUOjlj0T0Q3Xcde9kmzPajN0r-Ippa9Ld-unBJA_RQw5GuO0CH6d/s1600/helmi7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="277" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcXwjIPCJ7B19pQZQbmjxGxzhl2ZtVHmm22Obw6IxVa5_BLDjz5eumtqsmIQdbvd8ZRaLFseNlbp-9TKGgzJC7OEu7gUOjlj0T0Q3Xcde9kmzPajN0r-Ippa9Ld-unBJA_RQw5GuO0CH6d/s400/helmi7.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUoYxYVh4n3hEAIFwOq0-geDkbz7rKsHN4RRRd5DGh_0HaUAYF5Jdij5FKQkdmdZlSoi3plghiYYIcxgllaR7iUIGYtz1IUA4EbEkodi2MDS6wksCSdH1b2YmZs-r5DmbWrBvBAGGM46fx/s1600/helmi6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="276" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUoYxYVh4n3hEAIFwOq0-geDkbz7rKsHN4RRRd5DGh_0HaUAYF5Jdij5FKQkdmdZlSoi3plghiYYIcxgllaR7iUIGYtz1IUA4EbEkodi2MDS6wksCSdH1b2YmZs-r5DmbWrBvBAGGM46fx/s400/helmi6.jpg" width="400" /></a></div>
<span style="text-align: center;">Vaikka Helmi oli arvaamaton ja saattoi keksiä milloin mitäkin, halusin aina raahata sen joka paikkaan mukanani. En loppujen lopuksi tainnut pelätä sen mahdollisesti aiheuttamaa vahinkoa kovinkaan paljon - tärkeintä oli saada kulkea oman koirani kanssa, koiran josta olin niin hirmuisen ylpeä.</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1LVSnji_k9hocrX4Kcz4mR2xEYcxL_Fs4mmjkg3u73RwHEvQBmJkJz487UfAcDVMJWuWCEPak0dLsbWzCfBH7zlkGI5ibP2OIRZD_Acl6DT0-g7yzyyevxv7srNhAqW6hq8AtP_FXIAjx/s1600/helmi12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="276" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1LVSnji_k9hocrX4Kcz4mR2xEYcxL_Fs4mmjkg3u73RwHEvQBmJkJz487UfAcDVMJWuWCEPak0dLsbWzCfBH7zlkGI5ibP2OIRZD_Acl6DT0-g7yzyyevxv7srNhAqW6hq8AtP_FXIAjx/s400/helmi12.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaoU7oMOj41o63Cc9d2Ex73QWVSrEU50ou6wNhInEgvsBZWUkkxMAH-peUYKNSfgQZkB0bBawAXJWZj3XVlgnaCxCreNIxDBZx3liL5Wrf6HcvGt7r_nfRb4aOmLexQc6mZWKQS-ocfQ8f/s1600/helmi3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaoU7oMOj41o63Cc9d2Ex73QWVSrEU50ou6wNhInEgvsBZWUkkxMAH-peUYKNSfgQZkB0bBawAXJWZj3XVlgnaCxCreNIxDBZx3liL5Wrf6HcvGt7r_nfRb4aOmLexQc6mZWKQS-ocfQ8f/s400/helmi3.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjddyzEmoaaDa2VD-nlS9Quc3NaXJ72Jp9Jl8bDHrCPVShNImiSAa8sRvrkNlSY103ZctEKiLsAXFJc5AaZPhA1981lX68xdCQymrIcea33CRZSG59Ztz1h7UdFk4M5v2IiTM6U3p8MK_si/s1600/emmihelmi1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjddyzEmoaaDa2VD-nlS9Quc3NaXJ72Jp9Jl8bDHrCPVShNImiSAa8sRvrkNlSY103ZctEKiLsAXFJc5AaZPhA1981lX68xdCQymrIcea33CRZSG59Ztz1h7UdFk4M5v2IiTM6U3p8MK_si/s400/emmihelmi1.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Helmi oli koirana ainutlaatuinen. Helmi oli koira, joka luotti ihmiseen ehdoitta ja rakasti pyyteettömästi - se ei ollut valikoiva niin kuin Misti eikä asettanut ihmisiä tärkeysjärjestykseen. Vaikka minä olin se ihminen, joka hoiti Helmiä käytännössä kokonaan yksin 12 vuoden ajan, tykkäsi se myös muusta perheestäni. Haluaisin ajatella, että minä olin Helmin elämän tärkein ihminen, mutta se ei ollut niin vahvasti yhden ihmisen koira kuin Misti. Helmi hymyili ja pisti vitosen kaikille ja puski päällään ketä tahansa. Helmissä oli arvokkuutta ja jotain sellaista, joka herätti kunnioitusta ja ihailua niin minussa kuin muissakin. Se oli äärimmäisen tasainen ja hyvähermoinen koira, jonka saattoi luottaa hoitavan tilanteen kuin tilanteen. En koskaan pelännyt kulkea missään, kun rinnallani oli Helmi. Helmi oli vakuuttava, rohkea ja tervepäinen koira. Siinä oli röyhkeyttä, huumorintajua, leikkimielisyyttä ja omaa tahtoa höystettynä miellyttämishalulla ja koulutettavuudella. Se oli äärimmäisen kestävä joka suhteessa eikä ikinä antanut periksi. Se ei ollut ikinä epävarma itsestään tai ottanut painetta mistään. Se oli yritteliäs, aktiivinen ja vilkas hamaan loppuun saakka. Luulin pitkään, että haen seuraavaksi koirakseni Mistin tyyppistä yksilöä - tajusin kuitenkin, että olenkin koko ajan hakenut enemmän Helmin kaltaista koiraa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-6GeEq0KWshSwt1ziXau3XOnA2mcTGjGTCjrf4BWrV1CyypGAY0k3cXqJwtvibggK5do56eHQ06ZPWUTZ3J8AkcO8PbH8GBH5R8WmK-hWb9636IO19FwQrborC-Dj6459OP08vbqZMiUY/s1600/10092014928.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-6GeEq0KWshSwt1ziXau3XOnA2mcTGjGTCjrf4BWrV1CyypGAY0k3cXqJwtvibggK5do56eHQ06ZPWUTZ3J8AkcO8PbH8GBH5R8WmK-hWb9636IO19FwQrborC-Dj6459OP08vbqZMiUY/s400/10092014928.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhn4IG5Xumr5RYYTENQebYyORL5_UJftCvF_4Hf-6lA_54gmlD4G_pRggd04Bocecn5utjis3HNJ7CQwXN2wNCizt5O-HEwrYSzRahPSB7uAMzt4cT60RoYbqi0nrpjMtQv_3xVQAowBRjS/s1600/IMG-20150915-WA0007.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhn4IG5Xumr5RYYTENQebYyORL5_UJftCvF_4Hf-6lA_54gmlD4G_pRggd04Bocecn5utjis3HNJ7CQwXN2wNCizt5O-HEwrYSzRahPSB7uAMzt4cT60RoYbqi0nrpjMtQv_3xVQAowBRjS/s400/IMG-20150915-WA0007.jpg" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiXE668VtRh6gJxFMlTfrZ_2Xhpre8bF0Gtt32FoWRCa4adr0M98T82UpxBW8WStFT7JVfAJXEwaQzdqy92G0-F9NwhOGwCvAphtr8DGmddo7pynGlGMbIRMhzma6eAZlt9A9T6SIssf6Q/s1600/helmi9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="298" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiXE668VtRh6gJxFMlTfrZ_2Xhpre8bF0Gtt32FoWRCa4adr0M98T82UpxBW8WStFT7JVfAJXEwaQzdqy92G0-F9NwhOGwCvAphtr8DGmddo7pynGlGMbIRMhzma6eAZlt9A9T6SIssf6Q/s400/helmi9.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXEFdWZ7R0-U2pO2K0Ba23eu1ulcaVSjgp5i0Lz4YmSiM6dEPbdJ1rvGnDSSXAWU_x-WeKQ4tuWEY7dcfRozvPCHbjxBCds0xRe4vCXB-2HP96zSZOR1RK629VqnwrtZeaMVIxLAMx-iTz/s1600/helmi10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXEFdWZ7R0-U2pO2K0Ba23eu1ulcaVSjgp5i0Lz4YmSiM6dEPbdJ1rvGnDSSXAWU_x-WeKQ4tuWEY7dcfRozvPCHbjxBCds0xRe4vCXB-2HP96zSZOR1RK629VqnwrtZeaMVIxLAMx-iTz/s400/helmi10.jpg" width="298" /></a></div>
<span style="text-align: center;">Tuntuu hurjalta ajatella miten pitkään Helmi oli luonamme. Se syntyi ennen kuudesluokkalaista serkkuani, nuoremmista kouluikäisistä serkuista puhumattakaan, ja tuli taloon nyt yläkouluikäisen pikkuveljeni ollessa 1,5-vuotias. Se seisoi rinnallani yli 12 vuotta - kuinka moni ihminen olisi ja on tuossa ajassa poistunut elämästäni. Helmi oli minulla yli puolet elämästäni ja kasvoin sen kanssa yhdessä. Kuinka moni on niin onnekas, että saa elää lapsuutensa ja nuoruutensa yhdessä rakkaan koiran kanssa. Voi kuinka onnekas ja etuoikeutettu olenkaan ollut, kun sain omistaa sellaisen koiran! Miksi kaikkea osaa kunnolla arvostaa vasta sitten, kun sen menettää? Helmi ei enää koskaan hyppele sisälle, käy makuulle tyytyväisesti ähähtäen tai katso minua somalla naamallaan - naamallaan, joka ei harmaantunut tuumaakaan kahdentoista vuoden aikana. En saa enää koskaan temppuilla aina yhtä vekkulimaisen Helmin kanssa tai tuntea sitä hihnan päässä. Suuri persoona on poissa eikä sitä korvaa enää mikään tai kukaan. Maailmassa voi olla ainoastaan yksi Helmi. Maailmassa saattoi olla myös ainoastaan yksi kaksikko, johon kuului karjalankarhukoira ja bordercollie. Kaksikko nimeltä Helmi ja Misti. Olin niin ylpeä tästä jokseenkin epätavallisesta tiimistäni. Saatoin aina nauraa Mistin luimuiluille ja herkkiksen luonteelle, kun vierellä oli kuitenkin äärimmäisen itsevarma ja hupaisa Helmi. Oli aina hauska verrata Helmiä ja Mistiä ja tulla kerta toisensa jälkeen siihen tulokseen, että Helmissä on sitä jotain mitä Mistissä ei ole koskaan ollut. Nyt tuo tiimiä tasoittava ja elävöittävä jäsen on poissa ja toista samanlaista tuskin tulee tilalle. Maailmassa on hivenen vähemmän naurua ja särmää Helmin kuoleman jälkeen.</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCVdvQNtCS0xsHLgsTGl-0pYQk_sBZ3BD-oDHu_Y1u-TmbzB6rKd7RpxkYgVgR6Q_z3FGrjcMBZgxE5WdVOxQda3pzTm3NjSaNgsbjB99FIaO9WEzCU8D0MV0aXTo-aQfweYJzhZBbvk_M/s1600/20150405_192307.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCVdvQNtCS0xsHLgsTGl-0pYQk_sBZ3BD-oDHu_Y1u-TmbzB6rKd7RpxkYgVgR6Q_z3FGrjcMBZgxE5WdVOxQda3pzTm3NjSaNgsbjB99FIaO9WEzCU8D0MV0aXTo-aQfweYJzhZBbvk_M/s400/20150405_192307.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmSGvy0WG0THEKQNhSFFxO4fQYkPrrMu0zHF-_5NbfSVg4KJg4K5vYHB2l-CGOU7z4OEeQ5VBQQ87z4UO8z-hWmJP2owsG7CrnMQJ45Q2vt57xyA5BbaAve5549KSVpA-9Mo7Y8pUjevym/s1600/blogikuva3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="183" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmSGvy0WG0THEKQNhSFFxO4fQYkPrrMu0zHF-_5NbfSVg4KJg4K5vYHB2l-CGOU7z4OEeQ5VBQQ87z4UO8z-hWmJP2owsG7CrnMQJ45Q2vt57xyA5BbaAve5549KSVpA-9Mo7Y8pUjevym/s400/blogikuva3.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQGMZfOQjG12w6eK9U70eqTbm96yfIbdkdcXl_NrJ90b4OwvVMtquuMZYwPN2t6yD1Z_x0MWFrXEP3284-cNmZvEai0nfnjRIj48gx5Y9rPonUrILNeMW9ROos5I0HqIQCfDwBh0DanoLG/s1600/IMG-20150915-WA0005.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQGMZfOQjG12w6eK9U70eqTbm96yfIbdkdcXl_NrJ90b4OwvVMtquuMZYwPN2t6yD1Z_x0MWFrXEP3284-cNmZvEai0nfnjRIj48gx5Y9rPonUrILNeMW9ROos5I0HqIQCfDwBh0DanoLG/s400/IMG-20150915-WA0005.jpg" width="240" /></a></div>
Kun päätin jättää Helmin heinäkuussa Kuusamoon, en olisi ikinä uskonut näkeväni sitä viimeistä kertaa, sanovani viimeiset hyvästit. Koko tuo kaksi kuukautta, jonka vietin Mistin kanssa yksin Tampereella, tuntui tyhjältä. Jotain tärkeää puuttui. Arki ja elämä tuntui tyhjältä ilman Helmiä. Höpötin aina puhelimessa äidilleni, että Hemppa on tuotava takaisin Tampereelle tai että tulen kohta hakemaan sen takaisin. Ajattelin, että syksyllä jossain vaiheessa saan sen takaisin luokseni ja kestin sen ajatuksen voimalla arkea pelkän pikkuneidin kanssa. Enpä saanut sitä takaisin. En saanut edes nähdä sitä enää. Kuinka julma elämä voikaan olla.<br />
<br />
Helmi ei koskaan vaikuttanut sairaalta tai huonokuntoiselta. Äitini kertoi sen saaneen kaksi kertaa eräänlaisen romahduksen, jolloin sen jalat olivat tärisseet eikä se ollut jaksanut tehdä mitään. Muutamassa tunnissa tai yön aikana heikkous oli kuitenkin hävinnyt ja Hemu oli ollut jälleen oma pirtsakka itsensä. En jaksanut juuri huolestua kuullessani noista romahduksista; olihan H jo vanha koira ja vanhoilla koirillakin voi olla välillä heikkoja hetkiä ja jaksamattomuutta. Etenkin kun ensimmäinen romahdus sattui aamutuimaan, kun äitini oli repinyt sen yöuniltaan ajamaan porot pellolta. Olimme kyllä puhuneet, että jos Helmi menee oikeasti huonoon kuntoon tulen Kuusamoon, ja olin jo pyöritellyt ajatusta mennä katsastamaan mummokoiran tilanne. Olin ajatellut Helmin kuoleman jälkeistä viikkoa Kuusamo-visiittini ajankohdaksi ja vahvasti tuuminut tuovani sen tullessani Tampereelle. Toisin kävi: en ehtinyt katsastaa koirani tilannetta tai tuoda sitä takaisin luokseni, mutta Kuusamoon kyllä tulin. Kuin kohtalon ivaa, tulin Kuusamoon päivä Hempan kuoleman jälkeen - liian myöhään siis.<br />
<br />
Helmi kuoli perjantai-iltana, syykuun 25.päivä. Se oli ollut päivällä aivan normaali, mutta iltaviiden maissa sen jalat olivat pettäneet pihanarussa ja se oli kannettu sisälle. Äiti soitti minulle kuudelta, että Helmi on taas huonona ja käskin seurailla tilannetta. Varttia vaille yhdeksän. juuri agilitytreeneistä kotiin palattuani, sain soiton itkuiselta äidiltäni: "Helmi on nyt kuollut". Kuin jollain ihmeen kaupalla osasin odottaa kuulevani jotain tuollaista. En ollut kuitenkaan millään tapaa tuntenut koirani kuolemaa tai aavistanut sitä kävellessäni hilpeällä mielellä treeneistä kotiin. En ollut edes ajatellut koiraani hetkellä, jona se jätti maanpäällisen vaelluksensa.<br />
<br />
Helmi koki siis luonnollisen kuoleman. Muutaman tunnin se oli vain makoillut ja kuin kuulemma pyytänyt välillä apua, kunnes lopulta sen oli ollut pakko luovuttaa. Äitini oli hetkeä aiemmin soittanut eläinlääkärille, joka oli käskenyt tulla näyttämään koiraa. He olivat olleet juuri lähdössä viemään sitä, kun isäni ja veljeni olivat todenneet, että kyllä tämä taitaa nyt tähän mennä. Loppuajan Helmi oli hengittänyt raskaasti, mutta ei ollut vaikuttanut tuskaiselta taikka vinkunut tai mitään muutakaan. Se oli maannut omalla pedillään rakkaat ihmiset ympärillään, vetänyt viimeisen henkäyksensä ja kuollut. Isäni kertoi koskettaneensa Helmiä juuri ennen loppua ja tarkistaneensa hengittikö se, jolloin Helmi oli kuulemma värähtänyt, ojentanut jalkojaan, avannut silmänsä ja ikään kuin nauranut - näyttänyt siltä kuin olisi nähnyt jotakin oikein ihanaa. Kuin olisi ollut juuri sillä hetkellä rajalla, matkalla paratiisiin. Minusta se oli kaunis ajatus.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB9nq00iYF3mGHxYxebYGQrzX4Y5JttVzVDnKf_A8GYez32Kj1vsQBsFDSqkHmQdc28w7EfUdiSbELFrZ3EzaoG-_cw7aVKcPH9U9vFJNIHuzbe-bn9wG63MsS7bSC_ieBlEfNdiQ-1cjd/s1600/IMG-20150926-WA0016.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB9nq00iYF3mGHxYxebYGQrzX4Y5JttVzVDnKf_A8GYez32Kj1vsQBsFDSqkHmQdc28w7EfUdiSbELFrZ3EzaoG-_cw7aVKcPH9U9vFJNIHuzbe-bn9wG63MsS7bSC_ieBlEfNdiQ-1cjd/s400/IMG-20150926-WA0016.jpg" width="400" /></a></div>
Kuolinsyytä voimme vain arvailla varsin terveen oloisen koiran kohdalla. Todennäköisin vaihtoehto on sydän, kenties sydänkohtaus tai sydämen vajaatoiminta. Helmihän ei jaksanut viimeisiä kuukausiaan aina lenkkeillä ja jo Tampereella sitä piti usein raahata perässä. Enimmäkseen se oli kuitenkin todella hyvässä kunnossa ja aktiivinen, oikea teräsmummo. Siksi näin äkillinen lähtö on yllättävä. Koirathan eivät yleensä kuole itsekseen eikä kukaan osannut odottaa tätä, kun tietää miten hyväkuntoinen Helmi oli. Lähtö oli kuitenkin paras mahdollinen ja arvokas kuolema arvokkaalle, hienolle koiralle. Ei tarvinnut kärvistellä vanhuuden vaivoissa tai kivuissa ja sai elää loppuun asti täysillä. Jos Helmillä jokin sairaus oli, ainakaan se ei näyttänyt sitä tai antanut sen hidastaa itseään. Ja se jos mikä on upeaa. Kuka tahansa toivoisi sellaista lähtöä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmVTfWIAImDAzokeVW_XHa5vVgGiVHSUZoF2uRq50Q4BB18MUchmDTac77mnREGO9O8ONhZCcTKP5W36mArfPgm3mZmtd47fdja6x6CymlKm-nS0mg9L9ZtKZ8jKgtLeQB5ls6uCFsvFim/s1600/20150405_191914.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmVTfWIAImDAzokeVW_XHa5vVgGiVHSUZoF2uRq50Q4BB18MUchmDTac77mnREGO9O8ONhZCcTKP5W36mArfPgm3mZmtd47fdja6x6CymlKm-nS0mg9L9ZtKZ8jKgtLeQB5ls6uCFsvFim/s400/20150405_191914.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Olin heti sunnuntaina Kuusamossa ja sain nähdä rakkaan koirani. Siinä se lepäsi rauhallisen näköisenä omalla peitollaan pahvilaatikossa. Silitin sitä pitkään, pusuttelin sitä poskeen, nuuhkin sen ihanan tuoksuisia tassuja. Siinä se makasi ja katsoi minua sivusilmällä ja näytti siltä kuin voisi hetkenä minä hyvänsä pyyhkäistä tassullaan silmäänsä - tehdä tempun, jonka se minun kanssani oppi. Oli niin lohdullista nähdä ja tuntea Helmi. Se oli niin ihana, ei ollenkaan kamala tai kuolleen näköinen. Myös Misti sai nähdä ja nuuskia Helmiä, sillä se oli heti Kuusamoon tullessa alkanut etsiä ystäväänsä. Mistinkin piti saada hyvästellä Helmi, joka oli sille niin tärkeä.</div>
Kaivoimme Helmille haudan. Pikkumetsikön reunaan - metsikön, jossa Helmin tarha oli ensimmäisen vuoden ajan ollut. Katajan juureen - Helmi oli syntynyt ja kasvanut tilalla, jota sanottiin vanhaksi katajaksi. Laitoin Helmin viereen kuvan, jossa se oli nuorena koirana nuoren omistajansa kanssa. Mamma on nyt aina Helmin lähellä eikä ikinä jätä tai unohda. Oli tärkeää päästä hyvästelemään Helmi ja uskon, että Helmi tiesi minun tulleen jättämään sille jäähyväiset. Mamma tuli - myöhään, mutta tuli kuitenkin. Tuntui vaikealta katsoa viimeistä kertaa ihanaa koiraani ja piilottaa se peiton mutkaan - pois näkyvistä, mutta ei mielestä. Kannoimme laatikon yhdessä ja laskimme sen maahan. Halusin heittää ensimmäiset mullat - se tuntui oikealta.<br />
<br />
Helmillä on ehkä maailman hienoin hauta. Isäni teki liikkeessään sille upean muistotaulun, jonka sitten kiinnitimme kauniin väriseen kiveen. Rustasin tauluun myös runon, kuinkas muutenkaan. Kun isäni kaivoi kivelle paikkaa, mieleeni hiipi lapsekas ajatus, että nyt kaivamme Helmin esiin ja saan sen takaisin luokseni. Ajattelin innoissani, että sieltä se kohta pomppaa ja hyppelee tapansa mukaan terassille. Kaikkea sitä voi ihmisen mieleen juolahtaa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRuQUB6VJ0tcDtlASlTKuP3OHTwXNFqP_M8PF8UCZ73BQzY2dT0nj3g7M5EtTjSV8qmIAdXfUc8I4pEEq9qgJVWhgtR3G6D0ynWlnTN-LXxPJYQU3HwLf62iRJkjMTS2YN6MVjvtM5LFdQ/s1600/20151004_123845.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRuQUB6VJ0tcDtlASlTKuP3OHTwXNFqP_M8PF8UCZ73BQzY2dT0nj3g7M5EtTjSV8qmIAdXfUc8I4pEEq9qgJVWhgtR3G6D0ynWlnTN-LXxPJYQU3HwLf62iRJkjMTS2YN6MVjvtM5LFdQ/s400/20151004_123845.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvupaulvgeuFOtPjuCY-d9v_6PlSCtRu-1Gp6ku74cxaoQbdAsT4icEB25SU4SIS2f1Yc0gzXKDgreaCmYMfnKzOubTipVsdyuBXg6mEvfWp2Rn8d7jYqVgZzSAB8alPFWp1mRFEQvvM6Z/s1600/20151004_123904.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvupaulvgeuFOtPjuCY-d9v_6PlSCtRu-1Gp6ku74cxaoQbdAsT4icEB25SU4SIS2f1Yc0gzXKDgreaCmYMfnKzOubTipVsdyuBXg6mEvfWp2Rn8d7jYqVgZzSAB8alPFWp1mRFEQvvM6Z/s400/20151004_123904.jpg" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfg7VIHyu0QtECN8aRnpjSJI6Obu-dYN-Z5-g4LhAXq0DU4quNUXlLyAAJ8Yi4c67swBAebM0sG3MDb5KeTVf7ISlyshvmGpBaX-J5KrfrCwfIJK_mk77tUiH_eC0yw5o53PD7FOpy8Kbz/s1600/20151004_122524.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfg7VIHyu0QtECN8aRnpjSJI6Obu-dYN-Z5-g4LhAXq0DU4quNUXlLyAAJ8Yi4c67swBAebM0sG3MDb5KeTVf7ISlyshvmGpBaX-J5KrfrCwfIJK_mk77tUiH_eC0yw5o53PD7FOpy8Kbz/s400/20151004_122524.jpg" width="240" /></a></div>
Helmin kuolema on ollut yllättävän helppo hyväksyä. Olihan se jo vanha koira ja elänyt pitkän elämän ja osasin odottaa sen kuolevan jossain vaiheessa, noin vuoden sisällä. Ehkä sen takia en ole mitenkään lamaantunut surusta vaan pystynyt jatkamaan elämääni. Helmin kuoleman jälkeisen päivän vain haahuilin päämäärättömänä ja itkin vuolaasti. Kun pääsin Kuusamoon, kotiin, jakamaan surun perheeni kanssa, olo helpottui. Etenkin yksin ollessani ja surullista musiikkia kuunnellessani alan helposti hetkeksi itkemään ja totta kai Helmi käy vähän väliä mielessä. Sitä on auttamatta myös miettinyt, että olisiko jotakin voinut tehdä toisin. Jos olisin itse viettänyt Helmin kanssa loppuajan, olisinko huomannut siinä muutosta ja tajunnut viedä sen eläinlääkärille, jolloin mummokoiraa olisi voitu ehkä vielä auttaa. Pahimmalta kuitenkin tuntuu se, että en viettänyt viimeisiä aikoja Helmin kanssa enkä ollut sen vierellä sen kuollessa. Koiran ja omistajan yhteinen matka pitäisi kulkea yhdessä loppuun saakka, mutta niin ei käynyt meille - aivan kuin jotain kallisarvoista olisi särkynyt siinä vaiheessa, kun jätin Helmeni Kuusamoon. Tein sen tietysti sen parhaaksi, vaikka pahalta tuntuikin. Ja onhan parempi, että Helmi sai viettää viimeiset viikkonsa Kuusamossa, missä jokainen päivä mentiin sen ehdoilla ja se sai jakamattoman huomion itselleen. Ja tuollainen luonnollinen nätti kuolema suorilta jaloilta... Eihän tämä tämän paremmin olisi voinut mennäkään.<br />
<br />
"Ystävyys ja rakkaus ei kaadu rankimmassakaan tuulessa", näin kirjoitin joskus pienempänä tämän kuvan kohdalle albumiin. Nyt voisin lisätä, että ystävyys ja rakkaus ei kaadu edes toisen kaatuessa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggNrKS0ucRgpaM-w2yCVdy8Ll5O6zPM0z_nPqRRDfkOh0e0vheknUnJn3sZOEEQQEo_xizbu5g3xy6Fs8JzFSuncicQKsRWrnBWyw4GrhRB_ALX1dfW2sLpezvvPyE0AqlohHbpoWzUNI_/s1600/helmi5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="298" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggNrKS0ucRgpaM-w2yCVdy8Ll5O6zPM0z_nPqRRDfkOh0e0vheknUnJn3sZOEEQQEo_xizbu5g3xy6Fs8JzFSuncicQKsRWrnBWyw4GrhRB_ALX1dfW2sLpezvvPyE0AqlohHbpoWzUNI_/s400/helmi5.jpg" width="400" /></a></div>
Emmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-13424950523008200852015-09-26T09:29:00.002+03:002015-09-26T09:29:31.144+03:00Nuku hyvin, rakas"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen<br />
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.<br />
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,<br />
olen kasteisen aamun pisara hento.<br />
En ole poissa vaan luoksenne saavun<br />
mukana jokaisen nousevan aamun.<br />
Ja jokaisen tummuvan illan myötä<br />
toivotan teille hyvää yötä."<br />
<br />
Helmi rakas, ihkaensimmäiseni, toteutunut unelmani, varjeltu aarteeni, todellinen helmeni. Kiitos, että olit omani. Kiitos, että olit olemassa. Kiitos, että olit todellinen.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Korpisoturin Helmi 3.3.2003-25.9.2015</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTcpJGKyOp4AyxiSXacPMQjawEzk4rY2uoJNUa5NG1sXYzH-QRaU25n1wUV14Ae0kExlZY_CqPgTDg2_sRDl3br9hxebg6PjmB0pKtdLxtqErJVP62ftRJPeHlX29oAkSuoqptNjKnqZ-W/s1600/helmi4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTcpJGKyOp4AyxiSXacPMQjawEzk4rY2uoJNUa5NG1sXYzH-QRaU25n1wUV14Ae0kExlZY_CqPgTDg2_sRDl3br9hxebg6PjmB0pKtdLxtqErJVP62ftRJPeHlX29oAkSuoqptNjKnqZ-W/s320/helmi4.jpg" width="213" /></a></div>
Eilisiltana oli Helmeni aika lähteä vehreämmille metsästysmaille. Loppuun saakka virkeänä pysynyt Hemppaseni veti viimeisen henkäyksensä omalla pedillään Kuusamossa perheeni ympäröimänä. Lähtö tuli täysin odottamatta, sillä satunnaisista heikoista hetkistään huolimatta Helmi oli ollut oikein hyväkuntoinen ja pirteä. Eläväinen Helmi sai siis arvoisensa lähdön. Se sai lähteä saappaat jalassa, ilman kipuja, itsekseen. Hienompaa kuolemaa ei koiralleen voi toivoa. Toivon vain niin kovasti, että se olisi tullut vähän myöhemmin, sillä en koskaan ehtinyt hyvästellä. En ehtinyt painaa päätäni viimeistä kertaa sen karkeaan turkkiin ja kuiskata sille, että se saa nyt lähteä. En saanut olla sen vierellä kertomassa kuinka paljon sitä rakastan. Enkä saanut viettää sen viimeisiä kuukausia sen kanssa niin kuin olin kaikki sen 12 elinvuotta viettänyt. Tunnen siitä hirveää syyllisyyttä ja tuskaa, sillä en suunnitellut tällaista loppua. Antaisin mitä tahansa, jos saisin vielä kerran nähdä sen tapittavan minua nappisilmillään, heiluttavan häntäänsä ja puskevan päätään syliini. Antaisin mitä tahansa, jos saisin nähdä Hemppaseni vielä kerran elossa. Olin suunnitellut meneväni pian Kuusamoon ja ottavani Helmin vielä Tampereelle. Olin jo odottanut sen näkemistä. Olin miettinyt, miten se reagoisi nähdessään pitkästä aikaa minut ja Mistin. Olin kuitenkin myöhässä. Helmi piti jälleen kerran huolen siitä, että asiat eivät menneet ihan niin kuin mamma oli suunnitellut. Hönöseni.<br />
<br />
Kirjoitan lisää myöhemmin - Helmin ansaitsemalla tavalla. Tällä hetkellä kaikki tuntuu vielä niin epätodelliselta. Menen huomenna Kuusamoon ja hautaamme Helmin sen ikiomaan kotipihaan. Sitten se on lopullista, mutta muistot ja rakkaus jäävät. Niitä ei kukaan voi viedä pois - ei edes kuolema.<br />
<br />
Nuku hyvin, Hemppaseni, maailman paras koirani. <3Emmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-86669121281579872462015-09-21T12:59:00.001+03:002015-09-21T13:11:53.599+03:00SM-kisakelpoinenViikonlopun aikana yhteensä <b>neljä rataa</b> Takuttien kisoissa. <b>Lauantaina</b> tuomaroi <b>Petteri Kerminen</b> ja <b>sunnuntaina Johanna Wüthrich</b>.<br />
<br />
<b>A-rata</b> oli hyvän tuntuinen ja mielestäni ehkä kisauramme parhaimpia ratoja ikinä - ellei jopa paras. Vauhdikkaasti mentiin ja koska vauhti korjaa virheet, loikkasi Misti oikein komeasti toiseksi viimeisenä esteenä olleen puomin alastulokontaktin yli, vaikka kuinka taas huutelin että alasalas. Siitä siis napsahti<b> vitonen</b> ja aika oli jotain -9 ja ihanneaika 46 sekuntia. Tarkempia tietoja ei ole, kun tuloslistalle meille merkattiin vahingossa hylly. Mutta hurjan nätti rata meiltä ja erityisen tyytyväinen olin muurin jälkeiseen ohjaukseeni, jossa ei tarvinnut edes mitenkään vetää Mistiä hypyn yli ja se siitä huolimatta kääntyi tosi tiukasti! :)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/XsoSNIRMvfE/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/XsoSNIRMvfE?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<b>B-radalle</b> olin suunnitellut tietyt ohjaukset, vaikka rata vähän päänvaivaa aiheuttikin, mutta itse rata ei mennyt yhtään niin kuin suunnittelin. Tein vähän kökön poispäinkäännöksen, vaikka piti valssata ja yhden hypyn jälkeen piti vaihtaa puolta, mutta se jäi ja ohjasin Mistin jopa vaarallisesti väärän putkensuun ohi oikeaan. Siitä huolimatta onnistuttiin tekemään <b>nolla</b> ajassa -8,71 (ia 47) ja etenemä 4,31 m/s. Tällä irtosi kuitenkin vasta viides sija. B-radalta ei videota valitettavasti ole.<br />
<br />
<b>C-rata</b> sitten tosi hieno ja ennen kaikkea huisin nopea. Keinun jälkeisen hypyn rima tuli jostain kumman syystä alas ja Misti jälleen kerran loikkasi puomin kontaktin yli - nyt neiti saa jäädä hetkeksi muistuttelemaan kontakteja piru vie. Tulos siis <b>10 vp</b> ja sija 13, mutta aika taisi olla reilusta neljästäkymmenestä koirasta neljänneksi paras - huima -13,79 (ia 49) ja etenemä 4,83!!! Puhtaalla radalla olisi irronnut kakkossija. Siis aivan mieletön menijä tuo koira, tekee supernopeita aikoja! :O Muistaakseni maajoukkueeseenkin valittu ohjaaja tykkikoirallaan oli meitä vain parisen sekuntia nopeampi!<br />
Mistillä on varmaan se, että se ei hyppää hirveän pitkälle vaan kääntyy hyvin ja säästää siinäkin aikaa, vaikka on se kyllä muutenkin nopeutunut. C-radasta puuttuu alku, kun puhelin ei ollut kuulemma lähtenyt ekalla kosketuksella kuvaamaan, mutta alussa ollut keppien jälkeinen elämä onnistui hyvin, vaikka sitä kohtaa kovasti arvoin, että mitä teen.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/s6r8BLdnfPs/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/s6r8BLdnfPs?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<b>D-rata</b> oli sitten hyppäri ja se oli meiltä kyllä myös loistosuoritus! <b>Nolla</b> ajassa -6,15 (ia 37 s) ja etenemä taas 4,83. Olin erityisen tyytyväinen alkuun: Misti tosi hyvin luki huomaamattomasti tehdyn saksalaisen ja ennen pujottelua oma vastakäännökseni oli hieno ja oikea-aikainen. Ekan putken jälkeen ehdin hyvin juosta toiselle putkelle ja tehdä liikkuvan valssin, joka onnistui hyvin ja Misti syöksyi oikeaan putkenpäähän, vaikka käännös oli maksille aika tiukka ja hankala. Putken jälkeen minun oli taas tarkoitus vaihtaa puolta, mutta unohdin, jouduin päästämään Mistin edelle ja leikkaamaan sen lähimpään putkenpäähän. Videolta huomaa, kuinka Misti alkaa arpoa ja hidastella sen suorittaessa edellä. Putken jälkeen leikkasin Mistin hypylle ja sehän näytti olevan niinikään hidas ratkaisu. Hirveä nopeusero radan alulla ja lopulla!<br />
Tästä opin, että Mistin kanssa ei kannata tehdä takaaleikkauksia tai ohjauksia, joissa koira joutuu ohjaajan edelle, sillä se hidastuu huomattavasti. Parempaa ja nopeampaa jälkeä saadaan, jos olen edellä vedättämässä sitä ja tekemässä valsseja, saksalaisia yms. Nämä hitaaksi osoittautuneet ratkaisut maksoivat kallisarvoisen sekunnin, sijoituimme taas viidenneksi ja hyppyserti meni kakkoselle, joka todella oli meitä vain hieman yli sekunnin nopeampi. Kärkikoirat sijoittuivat kaikki siis saman sekunnin sisään, on se tiukkaa!<br />
Tulin myös siihen tulokseen, että riippuu hirveästi rataprofiilistä kuinka nopeita aikoja Misti saa ja miten se sijoittuu muihin nähden. Erot ovat välillä niin huimia, että sen on pakko johtua osittain siitä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/kwTWIwAUVc4/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/kwTWIwAUVc4?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
Näiden kahden nollan myötä meillä on nyt siis osallistumisoikeus ensi kesän SM-kisoihin. Helposti ja nopeasti tulivat, ei voi muuta sanoa! Mutta mikä edelleen parasta, Misti on oikeasti jo erittäin nopea koira ja itse alan olla kohta erittäin hyvä ohjaaja - tai siltä ainakin tuntuu fiiliksen ja tulosten perusteella. :D En olisi ikinä uskonut, että me kyetään tekemään näin kovalla prosentilla nollia ja pääsemään tuloslistalla jo sinne kärkikahinoihin. Jotain on nyt ihan viime kuukausina tapahtunut, jotain merkittävää. Mistin nopeus, oma ohjaaminen... Serkku totesi meidän puhjenneen kukkaan ja jotain sen kaltaista vaikuttaa todella tapahtuneen. Minä liikun ja rytmitän radalla paljon paremmin, menen enkä varmistele ja meno tuntuu jotenkin hyvin vaivattomalta ja helpolta. Tämä tarttuu koiraan, se saa itsevarmuutta ja voi myös vapaammin mennä, kun ohjaus on selkeämpää. Ja minä taas ohjaan ja liikun paremmin, kun käsissä on nopea koira, joka sopii minulle ja kehä on valmis. Tuntuu siis hirmuisen hienolta ja suuntahan tästä on vain ylöspäin! Voi olla, että talvella tulee kisailtua vähemmän mikäli näyttää siltä, että Misti taas arpoo tekonurmea. Silloin ei tulla pääsemään tällaisiin aikoihin, joten turha kauheana kisata eikä niitä SM-nolliakaan tarvitse enää keräillä.<br />
<br />
Misti on muuten kisoissa ihan hirveän ärsyttävä. Siis radalla aivan unelma, mutta radan ulkopuolella haukkuva ja riehuva kuumakalle, joka on jatkuvasti äänessä, repii hihnaa, sinkoilee sinne tänne... Siis sen kanssa on aina niin rasittavaa olla kisoissa, kun sitä pitää koko ajan komentaa ja vahtia. Eli kaikessa loistokkuudessa on myös se varjopuoli eivätkä ne kisat meille pelkkää juhlaa ole. :DEmmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-80051047301518553132015-09-12T13:23:00.000+03:002015-09-12T17:26:08.139+03:00Aamutokot ja agilityKuvasin torstaiaamuna muutamia tokoliikkeitä videolle, jotta vähän nähdään missä mennään noin kuukauden treenaamisen jälkeen. Tykkään ihan hirveästi Mistin innosta ja vauhdista, vitsit tästä tulee vielä niiiiin hyvä! Videolla ohjattu nouto, kiertohässäkkä ja ruutuliike ja taustalla soi tietysti Barbie Girl, mikä jotenkin sopii Mistille. ;)<br />
Kahdesta (itse tekemästäni) ohjatun kapulasta on sitten irronnut toinen laippa, jos joku sitä ihmettelee - true tokoharrastaja ja välineurheilija.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/mbctK7q07to/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/mbctK7q07to?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
Kävin torstai-iltana Tamskin järjestämässä tokosääntöillassa kuuntelemassa Räsäsen Riittaa ja näyttää siltä, että olen aika lailla oikein ymmärtänyt uudet säännöt ja liikkeet. Tosin uusia juttujakin tuli niin kuin se, että esimerkiksi ohjatussa ja kiertohässäkässä merkit ovat isoja - minähän olen treenannut vain pienillä sankoilla. Ja että ohjaaja ei saa kai pitää hihnaa enää kaulalla ja merkin kiertoon ei saa antaa käsimerkkejä. Tosin kaikki nuo löytyvät niistä säännöistäsäännöistä, joita en ole tainnut edes lukea vielä. Olen keskittynyt ainoastaan liikkeiden opettamiseen, very clever...<br />
<br />
Eiliset agilitytreenit olivat erityisen merkittävät, sillä Misti tykitti mennä tähän mennessä ehdottomasti kovinta vauhtia. Totesinkin treenien jälkeen koutsille, että tätä olen odottanut kolme vuotta; mulla on nopea koira! Siis voi tsiisus kun se meni lujaa, siis aivan sairaan lujaa - tuolta ne todelliset tykit näyttävät ja varmaan myös tuntuvat, sillä Misti alkaa olla yksi niistä. :) Onhan tämä tehnyt toki tuloaan, mutta että se oikeasti pääsee noin mahdotonta vauhtia!<br />
No, vauhti kyllä myös korvasi virheet, sillä niitähän tuli kun neiti oli niin kierroksilla, että ei oikein kuunnellut ja syöksyi ihan minne sattuu. Sille jäi mm. päälle mennä putkeen A:n sijasta, vaikka kuinka ajoissa jaakottelin - lopulta koutsi joutui tukkimaan putken suun. Tavallaan yllättävää, että Misti ei pehmeänä koirana tarjonnut mitään muuta vaihtoehtoa, vaikka putkeen meno oli selvästi ei-toivottavaa. Aksassa siinä ei ole kyllä pehmeydestä tietoakaan! Saatiinpa taas nauraa eikä haitannut yhtään, sillä tuo nopeus oli jotain aivan uskomatonta ja todellinen työvoitto. Ja minä ehdin nopeajalkaisena hyvin ohjaamaan Mistiä, joten ehtimisen puolesta ei ainakaan pitäisi tulla ongelmia.Emmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-8935595033073274712015-09-08T23:14:00.002+03:002015-09-08T23:20:26.279+03:00Läheltä liippaaSunnuntaina siis Nokialla kisaamassa <b>kolmen startin verran</b>. <b>Tuomarina</b> uusi tuttavuus <b>Johanna</b> <b>Wuthrich</b>, joka oli tehnyt sellaiset radat, että sai mielestäni vähän vääntää linjojen kanssa ja oli muutama vaikeahko hyppykulma. Eivät ehkä niitä meille sopivimpia tai mieluisimpia ratoja. Ja oli vähän kuumottavaa startata ihan alussa taas, kolmansina, kun ei tutustumisen jälkeen saanut enää yhtään miettiä ja muistella rataa. Mutta selvisin siitäkin!<br />
<br />
<b>C-radalla</b> aloitettiin ja se oli hyppyrata. Ehkä päivän helpoin rata, mutta jätin heti kolmoshypyllä valssin kesken ja rima tuli alas. Ja sen jälkeen Misti ajautui neloshypyn väärälle puolelle - se olikin sellainen kohta, että tarkkana sai olla, jotta sai oikealle puolelle. Pari rimaa taisi vielä tippua matkan varrella. Tuo alku meni ihan omaan piikkiin, kun en tehnyt mitä suunnittelin, vaikka alun linjat olivat kieltämättä haastavia. Koira tuntui vähän jähmeältä, hitaalta ja arpoi hypyillä ja se harmitti.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/LADM3xeyFOk/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/LADM3xeyFOk?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<b><br /></b>
<b>B-rata</b> oli ihan siisti suoritus ja siltä nolla ajassa -9,17 (ihanneaika 49 s) 4,27 etenemällä, joten suhteellisen reippahasti mentiin, vaikka Misti ei vieläkään kulkenut parhaalla mahdollisella tavalla ja nopeudella. Alussa se kulki ihan hyvin, mutta sitten itse jotenkin unohdin keppejä seuraavan hypyn jälkeen valssata ja jouduin leikkaamaan sitä seuraavalle hypylle, jolloin Misti ajautui väärälle hypylle ja oli todella lähellä hypätä sen, niin sitten karjaisemalla pelastin tilanteen. Tämä ehkä hidasti Mistiä ja teki sen varovaiseksi, raasu. Puomilla se myös jotakin arpoi ja hidasteli. Eli vähän tuollainen pelastelunolla, mutta muuten minusta ihan kiva rata! Sijoituttiin neljänsiksi taas noin 30 koirakon luokasta ja jos "serteissä" mietitään niin kun sekunnin nopeammin oltaisiin menty, olisi napsahtanut toinen serti. Ja siinähän se reilu sekunti olisi jo saatu pariinkin kertaan pois, kun ohjaaja olisi muistanut valssata eikä olisi tullut tuota kiemuraa ja läheltä piti-tilannetta väärällä hypyllä... Ei kuitenkaan harmittanut, sillä en olisi tuollaiselta pelastelun makuiselta radalta edes halunnut mitään sertiä. Hieno rata sen olla pitää. ;)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/o4gRos2sz6M/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/o4gRos2sz6M?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<b><br /></b>
<b>A-rata </b>oli meiltä kyllä tosi makee ja nyt oli Mistillä hyvä vauhti ja hyppytekniikka. :) Alun neloshypylle tehty takaaleikkaus(?) onnistui tosi kivasti ja muutkin kohdat radalla olivat oikein hienoja. Harmittavasti sieltä sitten yksi rima tippui, kun tein jotain puolivalssia ja Misti ehkä hämääntyi, että mihin tässä ollaan menossa. Tai en tiedä, ehkä se vaan muuten tippui. Ei muita virheitä, joten 5 vp ja sillä sija 7. Aika oli upea -11,31 (ia 48) ja etenemä 4,55. Nollalla oltaisiin voitettu ja saatu serti, sillä aika oli toiseksi paras ja hävittiin yhdelle supernopealle bortsulle ajassa vain joitain sadasosasekunteja. Hetken aikaa harmitti tuo rima, sillä tuolla radalla olisi kelvannut voittonolla ja serti ottaa, mutta aina ei voi voittaa!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/xWn-hiADXy0/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/xWn-hiADXy0?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
Mutta siis todella läheltä liippasi taas: B-radalla serti jäi reilun sekunnin päähän ja A-radalla riman päähän. Näin pienestä on agility kiinni ja siksi tämä laji onkin aika mieletön. Ja vielä mielettömämpää on, kun siinä sattuu aina välillä pärjäämään. Ja olen kyllä hurjan tyytyväinen nykytilanteeseen, jossa Misti alkaa tehdä kärkiaikoja ja päästä korkeammille sijoille. Koska tämä on näin pienestä kiinni, en epäile enää yhtään etteikö meillä olisi mahdollisuuksia pärjätä ja saada ne puuttuvat sertit ja vaikka mitä muuta. :) Ja on niin ilo mennä koiran kanssa, joka kulkee lujaa ja hyppää rennosti ja menee juuri sinne minne ohjataan. Ja on tietysti ilahduttavaa huomata, kuinka paljon me tehdään nykyään nollia ja nollaprosentti toivon mukaan paranee, mikä tarkoittaa sitä, että ohjaus ja meno paranee. Tsiisus, en voisi olla tyytyväisempi!Emmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-83808981733408548792015-09-02T22:43:00.001+03:002015-09-02T22:50:48.878+03:00Parasta just nytTäytyy sanoa, että <b>toko</b> tuntuu ehkä parhaimmalta ikinä! Harppaus voittajasta erikoisvoittajaan ei vaikuta kovinkaan suurelta ja ollaan taas oikein mukavasti edistytty liikkeiden parissa - nyt olen jo alkanut yhdistellä palasia toisiinsa. Nimittäin ehkä ensimmäisiä kertoja ikinä olen kunnolla joutunut pilkkomaan liikkeet osiin, sillä evl-liikkeet ovat sen verran monimutkaisia, pitkiä ja useista osista koostuvia, ettei niitä yksinkertaisesti pysty opettamaan kokonaisena. Olen esimerkiksi erikseen muistutellut merkkiä ja tehnyt ohjattua omana juttunaan. Niinikään erikseen opetin Mistille merkin kierron ja noutohässäkän.<br />
Vasta tällä viikolla olen alkanut tehdä <b>ohjattua noutoa</b> kokonaisena liikkeenä ja käskenyt Mistin merkin taakse seisomaan ja siitä joko oikealle tai vasemmalle kapulalle. Tämä sujuu hienosti, mitä nyt paikka merkin takana vielä vähän elää. Haluan siis Mistin seisomaan täysin suoraan merkin taakse, jotta keskimmäinen kapula jäisi ns. sokeaan pisteeseen eikä koira edes oikeastaan näkisi sitä. Misti hakeutuu kyllä merkin taakse ja kosketusalustalle, mutta meinaa kiertää merkin kokonaan. Jotenkin sille pitäisi saada iskostettua oikea liikerata, jolla se pyörähtäisi just eikä melkein merkin taakse. Se nimittäin osaa huomautuksella itse korjata paikan ottamalla vauhtia kosketusalustalta ja siten pyöräyttämällä kroppansa suoraan.<br />
Torstain agilitykisoissa Mistikin tuli kuvatuksi. :)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiABDPByxQ2ZKJ1yWDVfv_U1Nkls3w_LOkSVxwBfWY37viwFeeXWetEkoS5LVrJf83Um_V8PoxiBfmgIcKvtV0Ojrh6J0041h6onJhGSwuZJ6BgsjUQyG10rMVgOKQUxkgBY8A-1l0nUhSL/s1600/mistiagi7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="348" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiABDPByxQ2ZKJ1yWDVfv_U1Nkls3w_LOkSVxwBfWY37viwFeeXWetEkoS5LVrJf83Um_V8PoxiBfmgIcKvtV0Ojrh6J0041h6onJhGSwuZJ6BgsjUQyG10rMVgOKQUxkgBY8A-1l0nUhSL/s400/mistiagi7.jpg" width="400" /></a></div>
<span style="text-align: center;"><b>Ruutuliike</b>, merkittömäksi merkiksikö ne sitä nyt kutsuvat, on kyllä todella näyttävä. Siinä on niin vauhtia ja asennetta, kun Misti juoksee ympyrään ja siitä ruutuun! :) Misti hahmottaa ympyrän hyvin, mutta tajusin, että eihän se kokeessa välttämättä juuri näy niin kuin ei ympyrän keskikohtakaan. Niinpä ajattelin, josko opettaisi ympyrän vähän niin kuin eteenmenona, että koira vain juoksisi tikkusuoraan eteenpäin ja käskystä pysähtyisi. Olen nimittäin ymmärtänyt, että sitä ympyrää ei välttämättä merkata mitenkään selkeästi. Tuollainen eteenmenotyylinen ympyrään hakeutuminen voisi olla turvallisempi ja vähemmän altis virheille. Tänään itse asiassa jo harjoiteltiin tuolla uudella tyylillä ja alkoi jo sujumaan hyvin, joten tätä varmaan jatketaan! </span><br />
<br />
<b>Kiertohyppynoutohässäkkä</b> on myös alkanut hahmottua eikä tunnu enää kovin kauhealta. Misti osaa hienosti kiertää merkin ja palata takaisin päin kosketusalustalle - myös istuminen, maahanmeno ja normi stoppi onnistuvat siinä. Lisäksi Misti tajusi hetkessä noudon jujun ja tasan tarkkaan lähtee oikealle kapulalle ihan vain tuo-käskyllä ja käsimerkillä joko oikealle tai vasemmalle. Hypyn kautta ei olla vielä tehty, kun ei ole hyppyä, mutta se tuskin tulee olemaan mikään ongelma.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCzprtUS6yKQxiP4a9mkpAwwWKKRN83mtcesmuM57nZwgbi6xstdbEEe6KpLkQPJJxm4p1puUm0yZhbYDdAkWkOFPYjr_dYjA1MZPOc0TeGxDl9vG6EMtKHbpLzxUoR6SC6gzpi0qQGn8_/s1600/mistiagi6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="317" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCzprtUS6yKQxiP4a9mkpAwwWKKRN83mtcesmuM57nZwgbi6xstdbEEe6KpLkQPJJxm4p1puUm0yZhbYDdAkWkOFPYjr_dYjA1MZPOc0TeGxDl9vG6EMtKHbpLzxUoR6SC6gzpi0qQGn8_/s400/mistiagi6.jpg" width="400" /></a></div>
Lähinnä ollaan siis tehty juttuja, jotka ovat olleet meille vieraita tähän asti. <b>Seuraamista</b> ollaan hinkkailtu myös ja nyt ollaan saatu jo tosi säpäköitä ja tiiviitä käännöksiä oikeaan ja vasempaan niin normaalikäynnissä kuin juoksussa. Myös juoksusta pysähtymiset alkavat onnistua. Olen tehnyt käännöksiä palkintokanafileen voimalla, toimii! Zetaa pitäisi taas vaihteeksi tehdä, vaikka eipä siinä mitään ongelmia ole ollut.<br />
<br />
Kunhan saan kaikki liikkeet kasattua, tehtyä kiertohyppynoutohässäkkää hypyillä ja treenattua muutaman kerran paikkamakuuta- ja istumista sekä tietysti muistuteltua niin sanottuja vanhoja tuttuja liikkeitä, saatetaan alkaa olla valmiita kokeeseen. Kokeisiin luulisi nyt pääsevän melko helposti, joten saatan aika lyhyelläkin varoitusajalla ilmoittautua johonkin. Mitään kiirettä ei kuitenkaan ole - nautitaan nyt, kun minäkin olen kerrankin ihan fiiliksissä tokosta ja se tuntuu kaikkea muuta kuin pakkopullalta. En ole ehkä ikinä nauttinut tokon treenaamisesta niin paljon kuin nyt ja samaa voisin sanoa Mististä, kun sen silmien paloa ja suunnatonta vauhtia katsoo.<br />
Olen näitä evl-liikkeitä opettaessani kehittynyt taas ihan hurjasti kouluttajana eikä minkään opettaminen tunnu erityisen vaikealta. Työlästä ja aikaavieväähän toko on, mutta ei se välttämättä kovin vaikeaa ole. Ja nyt kuitenkin panostan tekniikkaan todella paljon, sillä aiemmin jotkut liikkeet ovat voineet olla teknisesti vähän sinne päin. Tai se riippuu aina siitä, kuinka jaksan tekniikkaa hinkata.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEias9_4VAZCHZ8eO1V2Qk0eEq8_FnXswvYpXtbq9yK8Mf3iHfOqPs2Q14iQKSwWB4Q-XrbE1IENVdUrI17mOwl_NiD_v2Y8syU3zSJIptKx2WBr3DiMlpHZK5rAvP0J-h8CvsR1sd19Ghpl/s1600/mistiagi4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEias9_4VAZCHZ8eO1V2Qk0eEq8_FnXswvYpXtbq9yK8Mf3iHfOqPs2Q14iQKSwWB4Q-XrbE1IENVdUrI17mOwl_NiD_v2Y8syU3zSJIptKx2WBr3DiMlpHZK5rAvP0J-h8CvsR1sd19Ghpl/s400/mistiagi4.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdtKPWSLDI0z65pbeIwz5ZuICPqHsZKhkQvQdpHIcPO7frBrnOiFWriNLNaJIQOomdqAozIY5d9L3JO_Wg4yRnbjB8OWw8hSyWjtWGNFjUwb7B8j87e_ZXWJvPay0EOUk_DrOQ5Z9hOsba/s1600/mistiagi10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="283" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdtKPWSLDI0z65pbeIwz5ZuICPqHsZKhkQvQdpHIcPO7frBrnOiFWriNLNaJIQOomdqAozIY5d9L3JO_Wg4yRnbjB8OWw8hSyWjtWGNFjUwb7B8j87e_ZXWJvPay0EOUk_DrOQ5Z9hOsba/s400/mistiagi10.jpg" width="400" /></a></div>
<b>Agilitytreeneissä</b> on myös alkanut kulkea aivan uudella tavalla - heti kun saa kevyissä vaatteissa kivassa säässä kirmailla radalla, on tunnelma katossa ja hyvin kulkee! Pari viikkoa sitten treeneissä tehtiin hurjan onnistunutta settiä suht haastavalla radalla, mutta ikävä kyllä siitä ei tullut videota. Viime perjantaina sitten saatiin jo videomatskua, josta koostin videon. Tuntuu ja näyttää, että treeneissä sujuu aina paremmin kuin kisoissa. Okei, koira ei pysy niin hyvin ehkä käsissä kuin mitä kisoissa tuntuu pysyvän, mutta itse ohjaan treeneissä paremmin ja koirakin kulkee lujempaa. Olin oikein tyytyväinen näihin meidän suorituksiin, jotka näyttävät videollakin hyvältä ainakin omasta mielestäni. Eikä koutsillakaan ole nykyään enää niin paljon korjattavaa, että kyllä sitä kehitystä on tapahtunut!<br />
Minulle alkaa hahmottua koiran ponnistuspaikka, koiran kulkema linja ja alan muistaa, että varpaiden suunnalla voi helposti näyttää koiralle mistä ponnistetaan. En enää kovin usein jää koiran tielle vaan tajuan liikkua sen verran ajoissa, etten töpeksi Mistin edessä. Muuta en oikein osaa tähän analysoida, mutta kyllä sitä aina treeneissä hoksii kaikenlaista!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/KW3G-WqmD60/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/KW3G-WqmD60?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
Emmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-50826307480151733992015-08-28T12:27:00.001+03:002015-08-28T12:35:50.782+03:00Valiokello lähti käyntiinHuhhuh. Illan agilitykisojen kotiintuomiset näyttivät tältä:<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXUNvaSqtPKZ8ByR3bo6dbyKp6Qyp_Ok-f_8loWlxk4BJNlD2m34Kr7u2v7MuCeen99kpEsIMs7COcmCGkPK1C61JnnGGGHeg90_V6d4Q7nbQrfCLFzSObdd2L6IQxPDrIfbdOqJRppRTv/s1600/20150827_205953.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXUNvaSqtPKZ8ByR3bo6dbyKp6Qyp_Ok-f_8loWlxk4BJNlD2m34Kr7u2v7MuCeen99kpEsIMs7COcmCGkPK1C61JnnGGGHeg90_V6d4Q7nbQrfCLFzSObdd2L6IQxPDrIfbdOqJRppRTv/s400/20150827_205953.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<b>Johanna Nybergin radat</b> olivat näköjään just eikä melkein meille tehtyjä, sillä onnistuttiin tekemään <b>tuplanolla</b>! Eikä siinä vielä kaikki...</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<b>A-rata</b> oli mielestäni helppo, ei mitään ihmeellisyyksiä. Lähdin sille hyvällä fiiliksellä, ilman mitään nolla-ajatuksia. Keskityin kunnolla linjaan millä koira liikkuu ja missä se on milläkin hetkellä. En tiedä kantoiko tämä ajatus enää suorituksessa, sillä me vaan mentiin - lujaa ja varmistelematta. Jotenkin vaan hellitin ja annoin mennä. En katsonut edes kontakteja, mutta onneksi Misti otti kaikkien kolmen kontaktiesteen kontaktit. Vauhdilla siis mentiin ja oltiin jonkin aikaa kärjessä tuloksella<b> -12,60</b> (ia 50 s) ja etenemä oli Mistillä tähän asti paras; <b>4,87 m/s</b>! Neiti juossut siis melkein vitosen etenemällä, siitä alkaa oikeasti tulla tykimpi! Koska startattiin jo kuudensina ja luokassa oli se 30 koiraa, jännitin tietysti kuinka käy sertihaaveiden (I can't help myself). Nopea valiobortsu siitä sitten meni ensimmäiseksi reilun sekunnin nopeammalla ajalla. Mutta - muut eivät enää meitä kirineet kiinni ja lopputulemana <b>2.sija ja SERT-A</b>!!!! </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Kun tämä tuloksista varmistui, juoksin Mistin kanssa pienen riemuspurtin, mutta sen jälkeen tuli aika tyhjä olo - ja tyhjyys vallitsee edelleen. Tuntuu mielettömän hienolta, mutta on tuntunut joskus hienommaltakin. Kuten joskus 1½ vuotta sitten kirjoitin, että kun menestyy tarpeeksi, ei se enää tunnu samalta kuin uran alkuaikoina. Ehkä sitä myös silloin oppii vahvemmin elämään kaikesta muusta kuin niistä tuloksista. Niin kuin koiran kasvavasta vauhdista, omasta kehittyvästä (välillä ihan oikeasti hyvästä!) ohjauksesta ja siitä harmoniasta ja yhteistyöstä tuon koiran kanssa. Kuinka vaivatonta se parhaimmillaan on, ettei tarvitse edes ajatella vaan voi vaan antaa mennä. Ja sitten tulee tällaista tulosta, uskomatonta! Eihän siitä mihinkään pääse, että olen edelleen äärimmäisen tulostavoitteellinen ja tuloksista elävä ihminen, mutta ei se ole aina huono asia. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/Ad71iuc4rJY/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/Ad71iuc4rJY?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Sain hyvin kasattua itseni vielä <b>B-radalle</b> ja sillä ajattelin, että tupla olisi kiva mutta päivän tavoite jo saavutettu A-radalla. Helppo rata sekin ja helppo muistaa, joten mikäs sen mukavampaa. Misti varasti lähdössä (tai sitten en ollut muistanut käskeä odottaa) ja lähti hiippailemaan perään, mutta onneksi huomasin sen ja otettiin sitten sellainen lentävä lähtö, eheh. Hyvin ja nopsaan mentiin tämäkin rata ja siltä siis myös nolla ajassa<b> -10,72</b> (ia 48 s) ja etenemä <b>4,53</b>. Tältä irtosi niinikään kakkossija taas reilun sekunnin erolla kärkeen, mutta ei sentään toista sertiä, kun kaikkien on oltava eri tuomareilta. Tupla SM-kisoja varten oli kuitenkin super juttu - loput kolme normi nollaa pitäisi olla helppo homma kerätä ja aikaahan on vielä 9 kk. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
B-radalta ei videota ole, kun kuvaaja unohti kuvata. Se löytyy kuitenkin <a href="http://agi.tamsk.com/">täältä</a>, jos jotakuta kiinnostaa, kun laittaa kisakameran kohdalle päivämäärän 27.8.2015 ja kellonajaksi noin 19.17. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Hienoa oli huomata, että Mistin ajat olivat eilen parempia kuin monilla todella nopeilla koirilla. Se siis oli todellisia tykkejä kovempi menijä, melkein itkettää! Mistillä oli luokan parhaimpia aikoja, tyyliin kolmenneksi tai neljänneksi nopeimmat. Ja vaikka Misti meni lujaa, ehdin helposti ohjaamaan sitä. En siis välttämättä tule olemaan nopean koiran kanssa mitenkään kusessa, ehkä jopa päinvastoin. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Tämä serti kuitenkin todistaa sen, että Mistillä on täydet mahdollisuudet saada niitä. Kyllä siitä vielä valio tehdään! Unelma on taas askeleen lähempänä toteutumista <3 Ja yllättävän helposti tuli tämä ensimmäinen kuitenkin, kun noustiin tammikuussa kolmosiin ja nollarata taisi olla meille vasta kuudes. Että jos joka kuudennesta nollasta saisi sertin, olisi tuo äkkiä valio. ;) </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Päätin omistaa tämän ensimmäisen sertin niille Koillismaan Koirakerhon tyypeille, jotka koutsasivat meidät "alkeista huipulle". ;) </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Niin ja palkinnoksi Misti sai kaksi lahjakorttia, jotka oikeuttavat osallistumaan puoleen hintaan agilitystarttiin, kaksi hauhau-herkkupussukkaa ja lelupalkinnoiksi valitsin Berran nahkapatukan ja sellaisen köysivetolelun. Lisäksi saatiin ruusuke, ei kylläkään oikea sertiruusuke. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Seuraavan kerran kisataan reilun viikon päästä Nokialla kolmen startin verran, en malta odottaa niin kuin en ikinä - agilitykisoissa käyminen on ihan parasta ajanvietettä! </div>
Emmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-60459703533439441272015-08-19T23:20:00.000+03:002015-08-19T23:32:00.698+03:00Positiivinen ongelmaTällaisen totesi koutsi viime perjantain agilitytreeneissä meillä olevan, kun Mistin ihmeellisiinkin paikkoihin irtoamiselle naureskeltiin. Kouluttajakin oli kummissaan Mistin irrotessa joka ikinen kerta keppien sijaan hypylle, jolle en todellakaan sitä ohjannut ja joka oli aivan eri suunnassa. Tätähän minä olen viime aikoina usein tuskaillut, kun Misti saattaa kisoissakin syöksyä aivan omituiseen suuntaan ja suunnilleen toisella puolella kenttää oleville esteille, mitä kukaan ei voi odottaa tapahtuvan. Että koetahan siinä sitten nollarataa vääntää.<br />
Tämä - eli Mistin mieletön irtoaminen radalla - on siis kuulemma positiivinen ongelma, jonka kanssa täytyy vaan oppia elämään ja ohjaajan oppia ohjaamaan koiraa tarkemmin. Noh, ainakaan meillä ei ole ongelmia irtoamisen kanssa eikä koira jää jalkoihin hyörimään ja kyselemään - sellainen olisi kieltämättä hirveä aksakaveri.<br />
Koutsin mukaan Misti on nyt niin itsevarma, että se uskaltaa irrota, tehdä ja mennä. Oikeastaan siitä on tulossa oikea pikku sika, mutta sitähän olen aina halunnut; itsevarmaa, röyhkeää koiraa, joka painaa radalla tuhatta ja sataa. Joten ongelma todella on positiivinen. Tämähän tarkoittaa tietysti sitten sitä, että minun on pystyttävä ohjaamaan tuota koiraa huomattavasti paremmin, älykkäämmin ja ennakoivammin. On osattava ajoittaa ja rytmittää millintarkasti, ottaa huomioon sen irtoaminen ja (omituinen) radan lukeminen sekä ajateltava ja tehtävä asiat radalla aiemmin. Jossain vaiheessa tajusin, että Misti voi mennä tuonne ja lukea tuon, mutta sitten "unohdin" tuon piirteen, kun M meni hetken taas niin kiltisti. Kaikkein haastavinta tässä on oikeastaan se, että Mistin vauhti ja tekeminen ei ole mikään vakio, vaan toisena hetkenä se on hitaahko ja kuuliaisesti menevä ja toisena huomattavasti nopeampi ja irtoavampi. Ainakaan meiltä ei tule haasteet ihan heti loppumaan. :)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi31HGt7tBSOG-zg80kmk13ShyVhStpADOe1H6tBC4Scw2NZGERymFBVRooE5-X-WlgH2gbsu9roAOEpJdd2NcaAFHa6_Tb54eXanbtpRIoN7zCBvXAozEfg6jAQnPM0Fq20_Zbtccji9su/s1600/20150806_204428.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi31HGt7tBSOG-zg80kmk13ShyVhStpADOe1H6tBC4Scw2NZGERymFBVRooE5-X-WlgH2gbsu9roAOEpJdd2NcaAFHa6_Tb54eXanbtpRIoN7zCBvXAozEfg6jAQnPM0Fq20_Zbtccji9su/s400/20150806_204428.jpg" width="400" /></a></div>
Sunnuntaina käytiin omatoimiaksaamassa Marjan ja Pörri-sheltin sekä Millin ja Priya-auspain kanssa. Mistin kanssa en tehnyt mitään järkevää, kun en ollut miettinyt treenejä etukäteen. Kunhan pyörittelin takaakiertoja, välistävetoja, sylivekkejä, poispäinkäännöksiä ja putki-A-erotteluja. Tein myös Pörrin kanssa pikkujuttuja kuten takaakiertoja ja putkea. Tuntui hankalalta ohjata suht alkeissa olevaa koiraa, joka ei samalla tavalla irronnut esimerkiksi takaakiertoihin kuin Misti. Kivaa settiä saatiin silti tehtyä ja menihän se Pörri takaakierrot ja jopa takaaleikkaukset leluavusteisesti. :)<br />
<br />
Tämän päivän tokoiluista jäi pitkästä aikaa tosi hyvä ja luottavainen fiilis! Tehtiin nyt ihan uutena juttuna merkin kiertoa eli sitä, että koira etenee merkiltä takaisin ohjaajaa kohti. Keksin alkaa opettaa sitäkin kosketusalustan avulla niin että laitoin alustan parin metrin päähän merkiltä. Laitoin koiran kiertämään merkin ja tulemaan siitä alustalle, josta sitten naksuttelin. Saatiin oikein hyviä onnistumisia jo ekalla treenikerralla ja hienosti Misti oppi tulemaan merkin kautta alustalle asti ilman muistuttelua. Pikkuhiljaa tästä pidennetään matkaa ja otetaan alusta pois, kunhan liike jää lihasmuistiin ja koira oppii käskysanan ja sen eron merkin taakse jäämiseen.<br />
Muistuteltiin sitten myös normi merkkiä, joka oli ekaa kertaa ympyrän sisällä. Kivasti Misti meni merkille ja jäi nyt suoraan seisomaan sen taakse tai viereen. Nipotin asennon suoruudesta, sillä haluan koiran seisovan merkillä suorassa ohjaajaan päin. Nyt M muisti sitten mennä suoraan.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizYZ4ZxHK1YhNFqb0u-BF1-_ErSF30ll4ZasUcc3eEIgVmod4Amv3LgA_bYgGKbuHixeNJeOCgnyp2XieHSxrrJ0z7bwaNzkrb7Sx9NRXkzwrvZky7mV9liRgOGZlmm9NYTTXpy49X2VJr/s1600/20150806_204357.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizYZ4ZxHK1YhNFqb0u-BF1-_ErSF30ll4ZasUcc3eEIgVmod4Amv3LgA_bYgGKbuHixeNJeOCgnyp2XieHSxrrJ0z7bwaNzkrb7Sx9NRXkzwrvZky7mV9liRgOGZlmm9NYTTXpy49X2VJr/s400/20150806_204357.jpg" width="400" /></a></div>
Ihanin onnistuminen oli uudessa ruutuliikkeessä. Misti muutaman haeskelukiekan jälkeen löysi ihan kivasti ympyrän keskelle ja juoksi sieltä hyvin ja _lujaa_ parin kymmenen metrin päässä oikealla puolella olevaan ruutuun. Ei yhtään mitään arpomista, että mihin pitää mennä vaan suoraan ruutuun. :) Tehtiin sitten muutama toisto näitä ja todella lujaa Misti lähti myös ympyrälle ja siitä täysiä ruudun keskelle - mielettömän hienon näköistä! Tätä jatketaan etäisyyttä kasvattaen ja ruudun paikkaa siirrellen.<br />
Tehtiin myös seuraamista ja keskityttiin erityisesti juoksuun ja käännöksiin. Minähän en ole koskaan onnistunut opettamaan Mistille riittävän tiiviitä ja nättejä käännöksiä (oik. ja vas.) mutta tänään toimivat kivasti. En tiedä vaikuttiko se, että vaan reippaasti käännyin enkä "alkanut tekemään"käännöstä. Toiminekko paremmin se, että vaan kääntyy eikä pelkää niitä käännöksiä niin kuin minä teen. Tehtiin niitä myös juoksusta ja onnistuivat hyvin! Ekaa kertaa kokeiltiin myös juoksusta pysähtymisiä. Pari kertaa Misti hämmentyi ja jatkoi liikettä eteenpäin, mutta alkoi sitten jäädä sivulle istumaan. Normi seuraaminen on Mistillä niin hienoa, olen ylpeä siitä ja on ihana seuruuttaa tuollaista koiraa! <3 Loppuun kaukkarit, ihan mielettömän hyvät ja kauniit - miten niistä tuollaiset tuli?!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcQCcUwOOMUaxsCKwNSXsxxXPF8JB4-00qKjB-9FPKPm_TVKKY4qiMEcnrr75GYOQB2ESJUTrUfBMSdHbMiCRsL7EVkkzjyJqKbsKv0Ei2O8NWadnnCPe5ExYn7VnpJq_z94_fnr9YzjlE/s1600/20150806_204519.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcQCcUwOOMUaxsCKwNSXsxxXPF8JB4-00qKjB-9FPKPm_TVKKY4qiMEcnrr75GYOQB2ESJUTrUfBMSdHbMiCRsL7EVkkzjyJqKbsKv0Ei2O8NWadnnCPe5ExYn7VnpJq_z94_fnr9YzjlE/s400/20150806_204519.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_iyNkg7hOivs_Aj6RgsoWSqjEqSKDj84K5JmlgFj-rwqq1kZ69yMokh3s47cy-llcKT2JbKQNhN9GU_urEJxdDBfur1ilUbKwBlIIGEm2kGoBM10iZDGZlin7sEYqci_M01B3zdjzVtrN/s1600/20150806_204508.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_iyNkg7hOivs_Aj6RgsoWSqjEqSKDj84K5JmlgFj-rwqq1kZ69yMokh3s47cy-llcKT2JbKQNhN9GU_urEJxdDBfur1ilUbKwBlIIGEm2kGoBM10iZDGZlin7sEYqci_M01B3zdjzVtrN/s400/20150806_204508.jpg" width="400" /></a></div>
Vaikka ollaan nyt ahkerasti tokoiltu monta kertaa viikossa, tuli tämänpäiväisistä treeneistä ihan uudenlainen motivaatio taas ja oikein halu kunnolla hinkata ja viilata pilkkua, jotta saadaan liikkeistä teknisesti huiput. Ja me varmasti pystytään siihen, kovalla treenillä, uskon niin. :)<br />
<br />
Jäljen suhteen totesin, että ei täällä Tampereella pysty jäljestämään - ei ainakaan autottomana. Tein yksi päivä Mistille 200 metrin mittaisen jäljen, jossa alku meni hyvin, mutta sitten tuli hukka. Pari keppiä kai nousi, ei hyvä. Ihan turha edes yrittää, kun ei ole kunnon maastoja. Ja vaikka olisi niin meinaan aina itse unohtaa jäljen aloituskohdan, kun en osaa liikkua näissä etelän metsissä. Harmittaa aika vietävästi, kun Kuusamossa taas innostuin jäljestyksestä ja hinguin jo tyyliin kokeeseen, kun meni niin hyvin. Täällä on kovin vaikeata tuo homma ja työn ja tuskan takana lähteä johonkin jäljestämään. Jäljestellään varmaan Kuusamossa aina, mutta ei siitä taida jälkiuraa ureta. Yritän vielä jatkaa tuota jäljentekoa, mutta en pidättelisi hengitystä onnistumisen puolesta. :( Ehkä nyt vaan parempi keskittyäkin tokoon ja aksaan, vaikka tykkäänkin pk-jäljestä ihan älyttömästi.Emmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-8800728547572563922015-08-11T09:36:00.002+03:002015-08-11T22:20:28.905+03:00TyytyväisyysNiin, tyytyväisyys on päällimmäisenä vallitseva tunnetila viikonlopun <b>agilitykisojen</b> jälkeen. Ja ei, emme tehneet ainuttakaan nollarataa. Ehei, vaan pitkästä aikaa pystyn olemaan tyytyväinen muihin asioihin. Ja oikeastaan tunnen olevani jopa tyytyväisempi kuin mitä olen ollut monien nollaratojen jälkeen. Kehitystä, eikö, ohjaajan pääkopan suhteen siis. Ja siitäpä lisää tyytyväisyyden aihetta.<br />
<br />
Kisat olivat siis viikonlopun molempina päivinä, vaikka olinkin ilmoittautunut neljästä radasta kolmelle. Kisapaikka oli meidän kesätreenikenttä, joten lyhyen kävelymatkan päästä oltiin taas määränpäässä.<br />
Lauantaina<b> tuomaroi </b>meille uusi tuttavuus <b>Reetta Pirttikoski</b>. <b>A-rata </b>vaikutti todella helpolta ja sitä se olikin - ei mitään ihmeellistä, joten suht löysästi sai ohjata. No niinhän minä myös ohjasin, tai ainakin rennosti, sen jälkeen kun Misti tiputti heti ensimmäisen riman (isot ajanottolaitteet saattoivat kuulemma hämätä koiraa ja sotkea sen etäisyysarviot). Päätin vitosen ollessa alla alkaa kunnolla tykittää ja juosta radalla ja niinhän siellä tuli jokunen kauneusvirhe: M loikkasi A:n kontaktin yli, meni ensin keppien väärälle puolelle (ihan oma mokani, kun kuitenkin vein sen liian pitkälle, pujottelun aloituksessa tulikin paljon virheitä) ja lopuksi pudotti vielä tokavikan riman. Tuloksena siis 20 vp, MUTTA Misti tykitti mennä todella lujaa! :):) Taivas, kun videolta katsoo niin lujaahan se painelee - siitä on kuoriutumassa ihan tykki! <3 Misti ei ole ehkä koskaan mennyt noin nopeasti, joten mahkuja on vielä vaikka mihin! Eli heti kun itse juoksee lujaa, etenee varmasti, luottaa koiraan ja on rennolla fiiliksellä, koirakin kulkee. Aikakin oli mielestäni tosi hyvä, -8,78 (ia muistaakseni 49 s) ja etenemä 4,28. Mutta olen niin tyytyväinen tuohon vauhtiin, tyytyväisempi kuin olisin ollut hitaampaan nollaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/8hMA7mgOg-A/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/8hMA7mgOg-A?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<b><br /></b>
<b>B-radalta </b>oltaisiin sitten varmaan nolla tehty, mutta pahin pelkoni toteutui ja unohdin (hetkeksi) radan. Heti alussa lähetettyäni Mistin putkeen tuli blackout ja jäin miettimään mitä tehdä ja mihin mennä seuraavaksi. Siinä meni arvokkaat pari sekuntia, jotka olisi pitänyt käyttää eteenpäin juoksemiseen ja persjättöön. Kun sitten lähdin niin myöhässä liikkeelle, en ehtinyt enää kunnolla persjättää ja olin vissiin koiran tiellä ja rima tippui. Voi harmitus. Muita virheitä ei tältä radalta tullut, joten 5 vp ja tosi sujuvaa ja nopeaa menoa taas. Koutsikin radan jälkeen kehui, että tosi makee rata ja rauhallista varmaa ohjaamista. Ja sehän oli paljon sanottu. :) Omasta mielestäni ohjasin muuten oikeastaan niin hyvin kuin mahdollista ja itse asiassa melko hyvin - kerrankin olen kunnolla tyytyväinen myös omaa ohjaamiseen. En huitonut käsillä vaan ohjasin tosiaan rauhallisesti ja huolella (riman tippumisen ja nollapaineen jälkeen?). Vaikka ei mulla ollut mitään varsinaisia nollapaineita, oli muuten vaan kiva kisata ja halusin tehdä hyvät sujuvat radat.<br />
Aika -6,00 (ia 47 s) ja etenemä 4,05. Vähän jäi kaihertamaan tuo rima, kun se ei olisi ilman radan unohdusta varmaankaan tippunut ja oltaisiin tehty nolla. Mutta ei oltaisi kuitenkaan saatu sertiä, kun kärjessä oli nopeampia aikoja, joten sinänsä aivan sama. Ja SM-nolliakin ehditään kyllä ihan hyvin vielä kerätä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/QzgQK5GT_XM/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/QzgQK5GT_XM?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
Sunnuntaina kisattiin vain agilityrata. Yritin opiskelijana säästää vähän rahaa ja skipata hyppärin. Hieman jäi harmittamaan, etten ilmonnutkaan hyppärille, koska ekalla radalla oli nollan tehneille sertiä ihan tyrkyllä ja toisella radalla olisi saattanut olla sama juttu. Ja koska me hyllytettiin eka rata, olisi ollut vielä toinen mahdollisuus mihin on myös tottunut.<br />
<b>Tuomarina Kari Jalonen</b> ja <b>C-rata</b> vaikutti tosiaan suht haastavalta eikä siltä tullut kuin pari nollaa. Meillä meni muuten tosi hyvin taas, mutta jo alussa Misti irtosi puomin sijaan A:lle. En olisi osannut sitä odottaa, mutta pitäisi muistaa tuo Mistin nykyään esittämä irtoavuus ja estehakuisuus... Tein siis neloshypyllä jaakotuksen/vastakäännöksen ja käännettyäni siten hetkeksi selkäni koiralle, se jo kiipesi A:lle. Kai Mistin linja sitten kuitenkin vei aika suoraan A:lle ja se lukitsi esteen heti hypyn jälkeen. Olisi pitänyt ottaa sitä haltuun, mutta enpä osannut ottaa tuota mahdollisuutta huomioon, en tosiaankaan. Misti oli niitä harvoja, jotka menivät A:lle asti - kaikki menivät aika nätisti ja suoraan puomille ilman mitään kikkailuja. Sitten mentiin taas rennosti rata loppuun eikä muita virheitä. Tosin Misti näytti lopussa loikkaavan taas A:n kontaktin yli, joten nolla olisi voinut kariutua siihenkin. Pitää yrittää tehdä noille kontakteille nyt jotain, kun kolmesta radasta kaksi virhettä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/Jnb_oqOXh-E/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/Jnb_oqOXh-E?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
Mutta tosi tyytyväinen olen Mistin viikonlopun vauhtiin, etenkin lauantain ratoja osalta, joten parempaan suuntaan ollaan toivottavasti menossa. :) Jos minä jatkan hyvää ohjaamista ja nopeaa ja varmaa etenemistä, saa Misti toivon mukaan varmuutta ja vauhtia lisää.Emmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-33080155131459373652015-07-31T18:53:00.000+03:002015-07-31T18:58:20.158+03:00Hukattuja jälkiä ja harmaita hiuksiaHarppasin tässä heinäkuussa niinkin paljon eteenpäin pk-jäljellä, että siirsin muutaman treenipäivän jälkeen keppi-ilmaisun jo metsäjäljen yhteyteen. Mistihän teki tosi kivasti ilmaisuja lyhyillä peltojäljillä, sai hyvin kepeistä hajun ja painoi maaten kepin luokse. Eipä siinä, ajattelin että mitäs tässä enää hidastelemaan ja kepit vaan varsinaiselle jäljelle. Ja ensimmäiset jäljet Misti suoritti oikein upeasti ja löysi ainakin suurimman osan kepeistä (keppejä yhteensä 4-5 kpl). Neiti teki tarkkaa työtä ja kepit nousivat - vitsit miten hienoa ja niin hieno laji. Jossain vaiheessa jäljellä kuitenkin ilmaantui - Mistin kanssa jo tutuksi tullut - henkinen lukko, paha sellainen. En tiedä, missä vaiheessa niin pääsi käymään, mutta lopputulemana oli se, että Misti ei suostunut ajamaan jälkeä enää ollenkaan - se ei uskaltanut edes yrittää. Yhtenä päivänä tein sille kaksi jälkeä, joista toinen pitempi ja haastavampi ja toinen lyhyempi ja helpompi "motivointijälki". Misti ei suostunut tekemään kumpaakaan, vaelsi vaan metsässä pää pystyssä eikä yrittänytkään jäljestää. Se olisi osannut, ilman muuta olisi, mutta ei suostunut, pystynyt, uskaltanut. Suututti tosi paljon, mutta jo samana iltana yritin uudelleen parilla tosi helpolla jäljellä, joita Misti jopa suostui ajamaan - ei ehkä hyvin, mutta suostui kuitenkin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBQmtCuNVMjXK13svpgvAedbCGXddryg3v2eDvPLMfju8uFpwHhkdoQRsLcrlKhGx5osyX54BzPaplAYWPJ01kOYwysidOWnI-JV-NXIXikV_8woWdrWjFKQAGfT2y4my6TpejiuLzWWX0/s1600/20150612_184159%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBQmtCuNVMjXK13svpgvAedbCGXddryg3v2eDvPLMfju8uFpwHhkdoQRsLcrlKhGx5osyX54BzPaplAYWPJ01kOYwysidOWnI-JV-NXIXikV_8woWdrWjFKQAGfT2y4my6TpejiuLzWWX0/s400/20150612_184159%25281%2529.jpg" width="400" /></a></div>
<span style="text-align: center;">Ihan uskomatonta, kuinka nopeasti sekä koiralle että ohjaajalle niin nautinnollisesta lajista voi tulla koiralle niin ahdistavaa, että se oikeasti lamaantuu täysin. Olen koettanut katsella peiliin, josko vika olisi minussa. Ehkä tosiaan olen silloin alussa muutaman ei niin onnistuneen-jäljen jälkeen ollut kireänä ja pettynyt, enkä kehunut ja ylistänyt koiraa niin kuin tavallisesti. Misti on sitten heti reagoinut tähän ja vielä näin voimakkaasti. Alussa Misti teki tosi kivasti töitä, mutta sitten pari huonompaa tai epäonnistunutta jälkeä yhdistettynä ohjaajan harmitukseen passivoi sen täysin. Harmittaa, paljon, sillä olen nähnyt kuinka taitava jälkikoira Misti oikeasti on ja miten ihanasti se jäljesti ja ilmaisi kepit. Näin sitä voi käydä, kun puikoissa on lajissa kokematon, kiirehtimiseen taipuvainen ohjaaja ja hihnan päässä herkkä koira. Täytyy alkaa jossain vaiheessa purkaa tuota painetta ja yrittää saada jäljestyksestä taas supermahtavaa. Tultiin tiistaiaamuna takaisin Tampereelle Mistin kanssa, joten noin viikkoon ei olla nyt jälkeä tehtykään. Kuusamossa jäljestettiin harva se päivä, joten aktiivista jäljestyskuukautta ollaan eletty. Lisäksi tehtiin esineruutua ja metristä. </span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3laEErQDiAJW8EY5b9ge1e5i35EMoGQWxp2PtNn15TODLiqUDbpwpsuuSEocZ6MvkjgbYikmVicKuZ0pjl5PDqIKwhkhaYBdmsvXiSINt_ejS-kSSiMTFqmGjcazkgTNG0gww43C8elDR/s1600/20150711_115019.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3laEErQDiAJW8EY5b9ge1e5i35EMoGQWxp2PtNn15TODLiqUDbpwpsuuSEocZ6MvkjgbYikmVicKuZ0pjl5PDqIKwhkhaYBdmsvXiSINt_ejS-kSSiMTFqmGjcazkgTNG0gww43C8elDR/s400/20150711_115019.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8xBn3eoME0LIYzn3OJJDmH9_xg6TUegKpY6M-wtCtjbWHx7rLqSF1xFPYDWotuNNAIjhQe7gk4Q4O7imcp_-z3wTG_jesvDrz7ttdSoG88bn_Ek2MDtdNj7N4t_khHFlDInon-ONLekI-/s1600/20150711_115117.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8xBn3eoME0LIYzn3OJJDmH9_xg6TUegKpY6M-wtCtjbWHx7rLqSF1xFPYDWotuNNAIjhQe7gk4Q4O7imcp_-z3wTG_jesvDrz7ttdSoG88bn_Ek2MDtdNj7N4t_khHFlDInon-ONLekI-/s400/20150711_115117.jpg" width="240" /></a></div>
Kuusamossa tehtiin myös kotipiha-aksaa, josta ei sen tähdellisempää sanottavaa - kunhan humputeltiin, harjoiteltiin joitain uusia juttuja ja yritettiin mennä täysillä. Olisin halunnut Mistin kulkevan vielä lujempaa, mutta minkäs se vauhdilleen voi. Tänään mennään pitkästä aikaa ohjattuihin treeneihin, ihanaa!<br />
<br />
Tokossa ollaan EVL-liikkeitä saatu kivasti alulle ja esimerkiksi zeta alkaa olla valmista kauraa. Ohjatussa noudossa ollaan sellaisessa vaiheessa, että Misti osaa juosta kosketusalustalle, joka on ympyrän keskipiste, mutta ei erota ympyrää oikeastaan ollenkaan. Targetilta Misti osaa juosta sekä vasemmalle että oikealle kapulalle - välillä Misti meinaa erehtyä tai jää arpomaan, mille sitä menisi. Ollaan pari kertaa tehty jo kisanomaisilla etäisyyksillä, mutta ympyrä ja suunnat vaativat vielä vahvistusta. Ruutuakin ollaan tehty jo ympyrän (targetin) kanssa lyhyeltä etäisyydeltä ja tämäkin vaatii vahvistamista. Pari kertaa olen laitellut Mistiä kiertämään myös merkkiä ja vähän palaamaan siltä takaisin päin, jonka jälkeen olen antanut käskyn istua, pysähtyä tai mennä maahan. Merkin kierron Misti osaa hienosti, mutta aiemmin olen vahvistanut sitä jäämään merkin taakse, joten merkiltä takaisin päin tuleminen on vielä hankalaa. Hirvittää kyllä yrittää opettaa sitä uutta merkki-jäävä-hyppynouto-liikettä, se on ihan kamala! :D Muut liikkeethän pysyvätkin aika lailla ennallaan, paikkamakuuta- ja istumista lukuun ottamatta, joten voidaan keskittyä vain näihin muutamaan. Olin varovasti suunnitellut syyskuulle ekaa erikoisvoittajan koetta, mutta enpä tiedä, paljon on vielä tehtävää! <br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirxqz-ODHRrX5HEuYIAoV1U6JUHqCTQPx7efuGusUQqbsDxyI2VUTd-7qkYczNG1p-VKpG6LaBpiFlQvzHwnq-WwjvRZL4FDKrRjFfT2hpWJjEqgy49gsM5DHVTyxdLaxKiF8W6wl51pPb/s1600/20150711_115048.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirxqz-ODHRrX5HEuYIAoV1U6JUHqCTQPx7efuGusUQqbsDxyI2VUTd-7qkYczNG1p-VKpG6LaBpiFlQvzHwnq-WwjvRZL4FDKrRjFfT2hpWJjEqgy49gsM5DHVTyxdLaxKiF8W6wl51pPb/s400/20150711_115048.jpg" width="400" /></a><br />
Helmi jäi tosiaan Kuusamoon ja ikävähän sitä heti tuli. Ja sitä on niin tottunut kahteen koiraan ja siihen, että Hemppa on täällä. Misti tuntuu vähän stressaantuneelta ollessaan ainoana koirana ja hakeutuu tosi paljon ihan lähelle. Jos se on ollut yksin ja tulen takaisin kotiin, se oikein vinkuu eikä meinaa pysyä housuissaan. Vaikkei Misti Helmistä koskaan oikein tykännyt, oli mummokoira selvästi varahermona ja turvana sille - ja minulle totta kai myös. Saa nähdä helpottaako tämä tästä sekä Mistillä että minulla vai pitääkö Hemppa hakea takaisin. Helmi kuulemma nauttii ja on niin tyytyväinen, mutta entäs me sitten?!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwsC-nhBVu8xttf8oD_wj5QTU9j-WRa6AbR5sMPJxul7bvXc9uYCq6s_my2PraNQAtfQWGCyBBurnfkNgImtoZnkDIoKPjmzse_qCIJWOpPDuXz816OiQY_Ks5rjv84b6xuZhjEF1TRnxN/s1600/20150711_115235.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwsC-nhBVu8xttf8oD_wj5QTU9j-WRa6AbR5sMPJxul7bvXc9uYCq6s_my2PraNQAtfQWGCyBBurnfkNgImtoZnkDIoKPjmzse_qCIJWOpPDuXz816OiQY_Ks5rjv84b6xuZhjEF1TRnxN/s400/20150711_115235.jpg" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZbHu5WLdBuoyu3J6F4p7SdI99uHZAsOkLltEWDGqVcJO-CC37FAkGo150wHbPGakS_VLTQtbfJ4vOa1zdyMRDzoArs0PbKK0tFFZyYYuGkgFtRP6MKtbvgTlCbDqMWxQAEUMD8TxAFJPA/s1600/20150703_224735.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZbHu5WLdBuoyu3J6F4p7SdI99uHZAsOkLltEWDGqVcJO-CC37FAkGo150wHbPGakS_VLTQtbfJ4vOa1zdyMRDzoArs0PbKK0tFFZyYYuGkgFtRP6MKtbvgTlCbDqMWxQAEUMD8TxAFJPA/s400/20150703_224735.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNdnVquM0Ds23qweTadgLDbQMTzGQXPYzbsNBNntNgdIq2IZoGReX0zVEQcrfT5VKSuX5boDzYrC_uxwOByDHH-ee77FK6KUpBv3BLDvSggdjqQ3PyCpUKfrCK0mZAoSZFzdIodLv_UlAb/s1600/20150706_090532.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNdnVquM0Ds23qweTadgLDbQMTzGQXPYzbsNBNntNgdIq2IZoGReX0zVEQcrfT5VKSuX5boDzYrC_uxwOByDHH-ee77FK6KUpBv3BLDvSggdjqQ3PyCpUKfrCK0mZAoSZFzdIodLv_UlAb/s400/20150706_090532.jpg" width="400" /></a></div>
Emmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-71745895835860705812015-07-10T09:52:00.000+03:002015-07-10T10:05:10.898+03:00Paljolti peekoota<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3K0gZyHfyDTEg7BZNKv4uGwvrzAaMY2vNF-hx2tRnCDjsABDgLgXCy3c6WA97AdF8VGbaF3ppwYS7zf70Z8afovCv1S5GAuYpfonW2DrgiM6sCFHq6q4Td3RxWFeq_-2jT03M9qjOJ3Wp/s1600/20150705_133929.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3K0gZyHfyDTEg7BZNKv4uGwvrzAaMY2vNF-hx2tRnCDjsABDgLgXCy3c6WA97AdF8VGbaF3ppwYS7zf70Z8afovCv1S5GAuYpfonW2DrgiM6sCFHq6q4Td3RxWFeq_-2jT03M9qjOJ3Wp/s400/20150705_133929.jpg" width="400" /></a></div>
Kuvat otettu Iivaarasta, jossa käytiin sunnuntaina kymppi vaeltamassa. Tällaista(kin) on Kuusamossa! <3<br />
<br />
Nyt ollaan (hetkellisesti) taas kunnostauduttu pk-puolella, sillä ollaan muutaman päivän sisään ajettu pari jälkeä ja heitetty esineruututreenit sekä aloiteltu metristä. Tiistaina tein varmaan lähemmäs puolen kilometrin mittaisen jäljen suht soiseen metsämaastoon, missä oli muutama kulma ja muutakin kiemuraa sekä kaksi ojan ylitystä. Misti aloitti jäljen seuraten yhtä polkua, missä ei oltu kyllä kävelty aikoihin, vaikken siis itse ollut polkua kulkenut. Suht lähellä oikeaa jälkeä se kuitenkin meni, löysi ekan namikipon ja pääsi sen jälkeen oikean jäljen päälle. Loppu menikin tosi hyvin, kaikki kipot löytyivät, ojat ylitettiin varmasti ja mallikkaasti ja kiemuroista ja kulmista huolimatta Misti jäljesti hienosti - olin ihan mielettömän tyytyväinen. :) Todella onnistunut jälki kunnon ryteikkömaastossa. Aikaa meni ehkä kutakuinkin vartti.<br />
<br />
Tein sitten pitkästä aikaa myös esineruutua. Tallasin sellaisen ehkä 10x10 metriä kokoisen alueen metsään, johon vein kolme esinettä: hanskan, sukan ja sählypallon. Muistaakseni sukka löytyi melko pian, joka oli ruudun etuosassa. Hanska oli jossain takareunassa ja pallo vasemmassa reunassa. Hanskan ja pallon etsimiseen meni pitempään ja lähetin Mistin varmaan kerran uudelleen niitä etsimään. Lopulta kaikki esineet löytyivät ja siihen lopetettiin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJIVq3IWDBQBPHnBvSOROWa0wOhXOhAoxvE5REGeovEG6sFQ5QH7E3Eq2jQbWJxoFF3wSW6ETm1n0bpW1ZhKZctnWFj_v9QfVjqamHH6vBiR4ZvylrTGFqvMWwqfguf0z8lUO4RQ_I2YpI/s1600/20150705_134007.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJIVq3IWDBQBPHnBvSOROWa0wOhXOhAoxvE5REGeovEG6sFQ5QH7E3Eq2jQbWJxoFF3wSW6ETm1n0bpW1ZhKZctnWFj_v9QfVjqamHH6vBiR4ZvylrTGFqvMWwqfguf0z8lUO4RQ_I2YpI/s400/20150705_134007.jpg" width="400" /></a></div>
Eilen sitten saatiin todella onnistunut esineruutu aikaiseksi, sillä Misti "oppi" ottamaan tuulesta hajun esineistä. Eilen oli kivan tuulinen päivä esineruututreeniä ajatellen, joten ekalla toistolla Misti löysi kaikki esineet (hanskan, sukan ja narulelun osan) nopeasti. Piilotin sen jälkeen hanskan ja sukan vielä uudelleen, jotka nekin löytyivät nopsasti. Nyt Misti otti selvästi tuulesta hajua, eteni ruudussa vauhdikkaasti ja varmasti ja siten löysi esineet äkkiä. Tosi onnistunut treeni, olin tyytyväinen. :)<br />
<br />
Olin ennen esineruutua polkenut taas jäljen metsään, joka oli varmasti sen puoli kilometriä nyt. Tein kaksi 90 asteen kulmaa, jotka merkkasin selkeämmin rikkomalla kunnolla maata kulman kohdalla. Jälki ehti vanheta melkein tunnin, sillä alkoi sataa ja päätin mennä jäljelle ennen kuin sade mahdollisesti yltyisi. Taas Misti jäljesti tosi kivasti, mutta kulmat jäivät mielestäni tekemättä. Kertaakaan Misti ei kääntynyt 90 asteen kulmassa. Enimmäkseen se kyllä taas pysyi jäljellä ja siitä huomasin sen kunnolla olevan kartalla, kun M eteni todella nopeasti nenä maata viistäen. Silloin sillä taitaa olla jälki hiukan hukassa, kun hidastelee, pysähtelee ja yrittää ottaa ilmasta vainua. Kerran Misti teki kunnon hukkareissun mennessään syvemmälle metsään, missä en ollut kulkenut. Se palasi kuitenkin takaisin, löysi taas jäljen ja teki sen hienosti loppuun suorittaen nyt 90 asteen kulman vasemmalle ja mennen ison kuivan ojan yli suoraan vimpalle namikipolle. Aikaa meni varmaan 15-20 minuuttia. Kaiken kaikkiaan mielestäni ihan jees suoritus, vaikkei kuitenkaan tiistaisen jäljen veroinen.<br />
<br />
Esineruudun ja jäljen välissä kävin tekemässä myös metrisen alkeita meidän tennisverkolla. Hyppyytin Mistiä ehkä jossain 80 sentissä ja laitoin sitä pari kertaa noutamaan verkon matalammissa kohdissa. Misti oli ihan intona, koska mukana oli lihapullaa, ja se hyppi niin reippaasti. Oikeasti Misti saattoi tehdä jo sellaisia 90 sentin hyppyjä eikä ollut millänsäkään - kauniisti ojensi jalkoja ja hyppäsi. :) Välillä ehkä takajalat osuivat verkkoon ja Misti saattoi myös pari kertaa ponnistaa verkolta, mutta henkiseltä puolelta todella varmaa suorittamista. Voi olla hurjaa, kuinka nopeasti etenin/etenen metrisellä, mutta kun näkee koiran innon, varmuuden ja rohkeuden niin en välttämättä koe aiheelliseksi edetä etanavauhtia. Vaikea uskoa, että Misti näyttää pääsevän noin korkeita hyppyjä yli. Kyllä se taitaa sen metrisenkin vielä päästä, tosin noutokapulan kanssa tilanne saattaa olla toinen. Huh, kyllä tuo koira osaa välillä yllättää minut ihan totaalisesti - kaiken tämän ajan jälkeen!<br />
<br />
Jospa olisin Tampereella samanlainen aktiiviharrastaja kuin Kuusamossa niin voitaisiin jäljelläkin oikeasti edetä ja lähteä joskus jopa kisaamaan. Jotenkin Kuusamossa kaikki tämä maaseutu, tila, rauha, pellot ja metsät motivoivat eri tavalla harrastamaan. Tampereelta se kaikki puuttuu eikä se paikka inspiroi tai sytytä minua.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvbq5FNQe8lIufjFE5Xu2lSEpRuLtW-pmUp4jThx1rm9kwqYcQ_o1QBMmmMDrsP7Mk9ZkLalUf5Pd8stRwr7qF_89okRt2bzjky9WnlDjpCgksmvOM26uusSuQGeJNO1H2v23NhjQYISoA/s1600/20150705_133913.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvbq5FNQe8lIufjFE5Xu2lSEpRuLtW-pmUp4jThx1rm9kwqYcQ_o1QBMmmMDrsP7Mk9ZkLalUf5Pd8stRwr7qF_89okRt2bzjky9WnlDjpCgksmvOM26uusSuQGeJNO1H2v23NhjQYISoA/s400/20150705_133913.jpg" width="240" /></a></div>
Saatan tehdä monia asioita kummallisesti tai väärin tällä pk-puolella, mutta olen aina ollut sellainen kouluttaja, etten lue mitään opuksia tai ohjeita vaan yksinkertaisesti itse pähkäilen miten kouluttaa ja opettaa asioita koiralle. Eikä tarvitse edes kauan miettiä, kun jo tiedän mitä tehdä ja saadaan kuitenkin sitten tulosta aikaan. Tokossakin olen kaikki opettanut ainoastaan itse miettimällä - tunnarissakin lähdettiin liikkeelle vaan siten että kokeillaanpa näin ja tehdäänpä nyt näin. Ja koiralla on kymmenen pisteen arvoinen tunnistusnouto, joten ihan maalaisjärjellä tuntuu tälläkin koirapuolella pääsevän pitkälle. ;)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjttfbl49sVprcVrpJ_wQO90kV3RccXzpzu9epWZ-cLsdDBEJgs4UJ9keez_1wBYAC6BqFm2WPqe0_TQl_s86ZXxo9xSobv0YDbxRU8nJhYUOuoEULzP21QCgiLqCgqJHypAqZ205u-JFpq/s1600/20150705_133605.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjttfbl49sVprcVrpJ_wQO90kV3RccXzpzu9epWZ-cLsdDBEJgs4UJ9keez_1wBYAC6BqFm2WPqe0_TQl_s86ZXxo9xSobv0YDbxRU8nJhYUOuoEULzP21QCgiLqCgqJHypAqZ205u-JFpq/s400/20150705_133605.jpg" width="240" /></a></div>
EVL-liikkeitä ollaan myös hieman aloiteltu tekemällä zetaa, uutta ruutuliikettä ja merkin kiertoa yhdistettynä istumiseen, maahanmenoon ja seisomiseen. Mistin mieleen alkaa hiljalleen muistua, että oli niitä muitakin jääviä kuin istuminen, ringin kautta ruutuun juoksemisessa saatiin muutama hyvä toisto ja merkin kierto on Mistille edelleen tuttu juttu ja sen kautta tehdyt jäävätkin ovat onnistuneet. Ohjattu nouto pitäisi laittaa myös alulle. Hyvä tästä tulee! :)Emmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-44030309662425448932015-07-05T10:15:00.000+03:002015-07-05T10:19:59.216+03:00Kun kerran tehään, niin tehään sitten kunnolla<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP4YPc5TPbV8pXbKC8_VV6GrKxmkfXK_HIZXAEigjsgcLfnNkh6tl6hx7cb0nE40LfQopdvTlk84YwtMo2knCs8OZYCL7jqhjmfw8MjsC3BSGlhIIFAq3f3fntReHNDLAvcxltzTcA7Al9/s1600/IMG_0600.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgP4YPc5TPbV8pXbKC8_VV6GrKxmkfXK_HIZXAEigjsgcLfnNkh6tl6hx7cb0nE40LfQopdvTlk84YwtMo2knCs8OZYCL7jqhjmfw8MjsC3BSGlhIIFAq3f3fntReHNDLAvcxltzTcA7Al9/s400/IMG_0600.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Eilen siis neljäs yritys voittajaluokassa ja vieläpä "kotiyleisön edessä" Kuusamossa - koe oli siis meidän entisen seuran järkkäämä ja hyvin oli järkättykin. :) Saavuttiin paikalle puoli tuntia ennen arvioitua luokan alkua ja sain matkan aikana Tessalta soiton, että missä ollaan tulossa, kun aikataulu oli puoli tuntia etuajassa. Siinä sitten talla pohjassa loppumatka, nopeasti ilmoittautumaan ja melko pian siitä jo sitten paikkamakuuseen. Sää oli siinä vaiheessa ihan hyvä, vaikka aamulla oli sadellut rankasti vettä. Huomasin vaan että mäkäräisiä oli haittana ja vähän jänskätti niitten vaikutus koiraan etenkin paikkamakuussa. Vähän lihapullien syöttöä ja kivalla vireellä ja seuruulla Mistin kanssa kehään. Koira tuntui hyvältä ja innokkaalta, vaikka suoriltaan joutui hommiin. :) </div>
Liikkeet tehtiin sekoitetussa järjestyksessä ja kahdessa osassa, mikä oli uutta mutta sopi meille hyvin. Tuomarina oli vanha tuttu Heli Kelhälä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieF3LY1E1CG04ONgx7frq90deL17DdnG5s7u64BAU23cLEevsNc390hEB7CMOviGewCZI8XpwKZQba3n_m4akbnrTa4yH21Ocr8p5pjXf-58tiZnxjsyCd6GENRKUbMRLR-hcHMqrtveiw/s1600/IMG_0542.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieF3LY1E1CG04ONgx7frq90deL17DdnG5s7u64BAU23cLEevsNc390hEB7CMOviGewCZI8XpwKZQba3n_m4akbnrTa4yH21Ocr8p5pjXf-58tiZnxjsyCd6GENRKUbMRLR-hcHMqrtveiw/s400/IMG_0542.jpg" width="400" /></a></div>
<u>Paikkamakuu<b> </b></u><b>9</b>: Paikkamakuussa ei onneksi ongelmia, aavistuksen olivat mäkryt kuulemma häirinneet ja Misti näytti olevan vähän vinossa, kun palasin piilosta.<br />
<br />
<u>Metallinouto </u><b>9</b>: Perus metsku, tuomarin mukaan olisi saanut tulla vähän vauhdikkaammin kapulan kanssa luokse. Iänikuinen probleemi tuo, Misti ei vaan tule nopeammin ainakaan kokeessa, vaikka kuinka oltaisiin treenattu.<br />
<br />
<u>Hyppynouto</u> <b>10</b>: IIIHANA!! Tykkään niin Mistin hyppynoudosta ja ilmeisesti tuomari myös. Kuulemma vähän ote elää, mutta niin vähän ettei haittaa. Jännä juttu, kun esimerkiksi edellisen kokeen tuomari ei tykännyt tästä yhtään ja antoi vaan 7½, vaikka Misti suoritti molemmissa kokeissa aika samalla tavalla.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAG7kj0jtouhnqSMV2A0s809PkUQQQymiUFOdb2TtE97j_iznW_gVgQkP3mXVn79mnaNLa3RkVQACnKJWX41bA6T-wrl-qAOn9IUvAnzSpZRA_U7dc2w1EDkrhUIgfGgNjTZciCeNgHZtg/s1600/IMG_0553-2+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAG7kj0jtouhnqSMV2A0s809PkUQQQymiUFOdb2TtE97j_iznW_gVgQkP3mXVn79mnaNLa3RkVQACnKJWX41bA6T-wrl-qAOn9IUvAnzSpZRA_U7dc2w1EDkrhUIgfGgNjTZciCeNgHZtg/s400/IMG_0553-2+%25281%2529.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOLY3AVT6IQWl3kFA86bC3RFFLyPotyrrTwOz9PkIpUxpuGD7vm_O9rdWVQUdV1b9o5JoXGW3M3dZCRkHB9IyZdkNzXgD0p0DA78L_AEm1Fti-eXJ-sB6qcXJxeUMCYnsVoeT6EuLIgL4m/s1600/IMG_0554-2+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOLY3AVT6IQWl3kFA86bC3RFFLyPotyrrTwOz9PkIpUxpuGD7vm_O9rdWVQUdV1b9o5JoXGW3M3dZCRkHB9IyZdkNzXgD0p0DA78L_AEm1Fti-eXJ-sB6qcXJxeUMCYnsVoeT6EuLIgL4m/s400/IMG_0554-2+%25281%2529.jpg" width="400" /></a></div>
<u>Liikkeestä istuminen</u> <b>9</b>: Vähän varmistin katsomalla koiraa istumisen jälkeen, muuten hyvä. En vaan voi olla varmistamatta, aina niin jänskättää istuuko se vai ei! :D<br />
<br />
<u>Luoksetulo </u><b>8</b>: Oikein loistava luoksetulo, ehkä sitten stoppi vähän valui ja maahanmeno oli hitaahko, en tiedä. Rivakkaan tahtiin kuitenkin juoksi vaihteeksi ja tosi tiiviisti Misti tuli lopussa eteen, ihanasti. :D<br />
<br />
Tässä välissä tauko, lihapullapalkkaa ja koira autoon.<br />
<br />
<u>Tunnari </u><b>10</b>: Tajusin kapulaa hieroessa, että hitto, olin syöttänyt koiralle lihapullia hetki sitten, että varmasti haju hukkunut sinne alle kokonaan. Mutta eipä mitään, Misti lähti määrätietoisesti kapuloille, meni suoraan keskimmäisille, nosti ensimmäisen vastaan tulevan ja toi sen nätisti luokse. Mietin siinä, että on fifty-fifty oliko se oma, kun ei muita edes haistellut, mutta kapulan päästä onneksi löytyi rasti, joten omahan se oli, viuh! Uskomaton tuo koira - kahdesti jo kokeessa tuonut ensimmäisen vastaan tulevan kapulan, joka on ollut oikea. En tajua miten se sen tekee! :D Mistillä on yleensäkin se tyyli, että se menee suoraan keskimmäisten luo eikä aloita järjestelmällisesti laidoilta.<br />
<br />
<u>Kaukkarit </u><b>8,5</b>: Hyvin ja oikein vaihtoi, oli vaan himpun verran liikkunut eteenpäin niin kuin Misti yleensä tekee.<br />
<br />
<u>Seuraaminen</u> <b>8,5</b>: Misti teki hyvin ja seurasi oikeapaikkaisesti, mutta itse sössin, kun piti paikoillaan kääntyä oikealle ja vasemmalle - en koskaan oikein tiedä missä asteessa pitää kääntyillä. :P Perus oikealle ja vasemmalle käännökset kuulemma vähän turhan loivia ja joitakin muita pikku tekniikkavirheitä, mutta kuten sanottua, koira teki aivan mallikkaasti. :)<br />
<br />
<u>Ruutu</u> <b>10</b>: Misti lähti suoraan kohti ruutua, löysi hyvin sisään ja pysähtyi ja meni maahan täpäkästi. Tuli vauhdilla seuraamaan ja seurasi lopussa innolla. Ei siis mitään moitittavaa, tuomarin mukaan ei paljon paremmin olisi voinut mennä. :)<br />
<br />
<u>Kokonaisvaikutus</u> <b>10</b>: Minä kuulemma ohjaan hyvin, koira ei sählää yhtään mutta tekee silti reippaasti ja säpäkästi eikä ole mikään laama. Kaikin puolin loistavaa työtä ja palkintojenjaossakin vielä totesi, että se oli hieno. :)<br />
<br />
Yhteensä <b>291 pistettä</b>,<b> KP</b>, <b>sija 2/7</b> ja <b>VOI1</b>.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/1slXvt7uyj4/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/1slXvt7uyj4?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
Kyllä putosi kivi sydämeltä, kun saatiin voittaja alta pois ennen sääntöuudistusta. Viimeinen mahdollisuus, tiukka paikka eikä Misti tuota pettymystä. Ja kun kerran ykköstä ollaan tekemässä niin tehdään sitten vielä hieno ykkönen, Misti tuumi. Äiti totesi koepäivän aamuna Mistille, että sitten ruusukkeen kanssa kotiin sieltä ja Mistihän teki työtä käskettyä, teki kunniapalkinnon arvoisen suorituksen ja tuli KP-ruusukkeen kanssa kotiin. :) Oli parasta saada ykköstulos juuri tästä kokeesta, koska nyt me se todella ansaittiin - on treenattu pitkään, oivallettu asioita, onnistuttu ja epäonnistuttu ja tässä kokeessa kaikki meni nappiin. Ja kirsikkana kakun päällä tällainen tulos kaikkien tuttujen edessä, vanhalla tutulla treenikentällä. On kyllä hienoimpia hetkiä minulle ja Mistille! <3<br />
<br />
Ehdottomasti paras voittajaluokan koe, ei pelkästään liikkeiden onnistumisen puolesta vaan myös koiran vireen ja ilmeen. Vire oli aivan optimaalinen, ei haukun haukkua eikä myöskään lahnailua, vaan puhdasta hallittavissa ollutta intoa läpi kokeen. En leikittänyt Mistiä kertaakaan ja silti se teki tosi kivasti, kenties lihapullapalkka sopii sille paremmin. Tsiisus se myös keskittyi ihanasti ja tarjosi seuraamista jo ennen kehään menoa eikä yhtään kuikuillut tuttujen perään. Misti on kyllä tokokoirana aivan ihanteellinen, en vaihtaisi tuota mihinkään! <3<br />
<br />
Nyt sitten uudella innolla treenaamaan EVL-liikkeitä, täältä tullaan kuninkuusluokka!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Kiitos Saaralle videoinnista ja kuvista, metalli ja hyppynouto ei tullut videolle, mutta samanlaisia ne olivat kuin aina ennenkin. Käytiin kokeen jälkeen lenkillä Saaran, Tuiken ja TVA Vilpin kanssa. Misti ei oikein arvostanut Vilppiä, vaikka sillä oli kerrankin bortsukavereita. Diiva...<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiph_VWPP1mtZwkf4D4PkFTsSStxPozs6c7ZPLI2TV8S9_lOyoXI4FcSQio7_s_k1odXHd4xJFaUWlbXFDQRJohOtAcy6v8xTN0HsVPY9erP5ikAJa42XKbin8OtKQDUVm9aTg_5Tpg76uU/s1600/IMG_0605.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiph_VWPP1mtZwkf4D4PkFTsSStxPozs6c7ZPLI2TV8S9_lOyoXI4FcSQio7_s_k1odXHd4xJFaUWlbXFDQRJohOtAcy6v8xTN0HsVPY9erP5ikAJa42XKbin8OtKQDUVm9aTg_5Tpg76uU/s400/IMG_0605.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXefPW19gpWFIS6SJKpihEcQtCdccuoXvdpbeneors_cbMC-KMQPK3MMWfTRclXfg06S3QTaWcLnWcvGcLXbd8dptMZwI5woNW-svWF_ciHV8pKJ6L0a-ndjdUkryfxPLTkksTLKlyEyfF/s1600/IMG_0607.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXefPW19gpWFIS6SJKpihEcQtCdccuoXvdpbeneors_cbMC-KMQPK3MMWfTRclXfg06S3QTaWcLnWcvGcLXbd8dptMZwI5woNW-svWF_ciHV8pKJ6L0a-ndjdUkryfxPLTkksTLKlyEyfF/s400/IMG_0607.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHtoPmpzLfagB47oIwEyxuG4sJvBEeTK6rm31eqtd3QFfpXwKQ11QteoUdqJILNyUMhZmoB3SVsuN2Dgj5UzLK23wDVgvzRCYHpzijhg_CWtpBq5iR_04winTD31ZAb5mhGHqqaAthiJSn/s1600/IMG_0621.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHtoPmpzLfagB47oIwEyxuG4sJvBEeTK6rm31eqtd3QFfpXwKQ11QteoUdqJILNyUMhZmoB3SVsuN2Dgj5UzLK23wDVgvzRCYHpzijhg_CWtpBq5iR_04winTD31ZAb5mhGHqqaAthiJSn/s400/IMG_0621.jpg" width="400" /></a></div>
Emmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-81533272932925778912015-07-02T17:53:00.000+03:002015-07-02T17:54:56.794+03:00Jäljellä jälleenOtsikossa mainittu jäljellä oleminen viittaa, believe it or not, pk-jälkeen. Kuusamossa aina innostun koiraharrastuksista ja treenaamisesta ihan eri tavalla kuin Tampereella, joten yhtä sun toista on tullut taas tehtyä ja siten myös jälkiharrastusta heräteltyä henkiin. Mähän tein Mistille suhteellisen paljon jälkeä sen ollessa joku puolentoista vuoden ikäinen ja senkin jälkeen ollaan satunnaisesti jäljestetty. Täällä tuli taas jokin ihme innostus tallata Mistille jälki ja niinhän minä tallasin. Nyt olen tehnyt sille joku kolme neljä jälkeä ja täytyy sanoa, että hurjan hyvin Möösis vielä muistaa homman jujun! Mitään kauhean pitkiä jälkiä en ole tokikaan tehnyt, keskimäärin 200-300 metriä, mutta niissäkin on ollut haasteita vaikeine maastoineen, kulmineen ja käännöksineen, sillä mitään erityisen suoria jälkiä en ole polkenut. Olen antanut jälkien myös vanheta noin tunnin verran ja tosiaan tehnyt ne aika pusikkoiseen varvikkoiseen metsämaastoon. Tasaisin väliajoin olen laittanut myös namikippoja jäljelle, jotka Misti on löytänyt hienosti ja on pysynyt pääasiassa hyvin jäljellä. Välillä se on mielestäni vähän poukkoillut ja etsiskellyt jälkeä, mutta yleisesti ottaen todella upeaa työskentelyä. :) Innoissaan on myös aina lähtenyt jäljelle ja edennyt intensiivisesti ja vauhdikkaasti.<br />
Ilmaisua on myös muistuteltu ja Misti tarjosi varsin pian maahanmenoa keppien luona. Siirsin ilmaisun jo lyhyehkön peltojäljen yhteyteen, jossa oli keppien luona myös nameja. Alkuun Misti meinasi namien syönnin jälkeen jatkaa jäljestystä, mutta pienellä muistuttelulla sitten ilmaisi kepit.<br />
<br />
Kun jäljestäisi ahkerasti, voisi tuon saada jäljen puolesta pian kisakuntoon. Yritetään, jos ehditään ja jaksetaan, jatkaa ja tehdä pitempiä jälkiä. Ilmaisujen puolesta laitella keppejä ensin helpoille jäljille ja sitten nostaa vaikeustasoa. Kivaa tuo jälkihomma, olen aina jotenkin tykännyt siitä ja toisinaan innostun kovastikin treenaamaan sitä. <br />
<br />
Väsäsin kesän alussa myös viisi agilityn hyppyestettä ja saatiinpa muuten makeet, suht kevyet ja helposti siirrettävät hypyt vajaassa tunnissa väsättyä. :) Löytyi sopivia lankkuja, joihin naulattiin jalustat ja naulat siivekkeiksi, korkeutta hypyillä on sellaiset 60 senttiä. Ainoa miinus on se, että ne kaatuvat herkästi, ei ihan tullut mietittyä tasapainoteorioita, mutta ajavat muuten asiansa. Ollaan tehty Mistin kanssa monenlaista pyöritystä ja huomaan jälleen kerran ohjaavani oikeasti hyvin, kun ei tarvitse keskittyä radan muistamiseen vaan saa pyöriä ja kieputtaa menemään miten haluaa. Olen kokenut itsekseni oivalluksia, että näinhän tämä ja tämä pitää tehdä ja nykyään olen tajunnut jättää koiralle aina tilaa enkä ole sen edessä. Olen myös tajunnut, mitä kaikkea Mistin kanssa pystyy tekemään menestyksekkäästi. Oi kunpa ohjaisin kisoissa aina tuolla tavalla tai edes treeneissä!<br />
<br />
Tokoiltu ollaan myös suhteellisen aktiivisesti, sillä lauantaina on taas koe ja vieläpä Kuusamossa, huippua! Misti on tuntunut aavistuksen vaisummalta ja vähemmän vietikkäältä, vaikka sinänsä tekee ihan hyvin hommia. Lisäksi se tuntuu nykyään palkkaantuvan paremmin ruualla kuin lelulla, mikä on jokseenkin uutta. Kuusamossa se on myös alkanut syödä huonommin eikä nappula oikein uppoa entiseen malliin. Siirryinkin taas kahdesti päivässä ruokinnasta kertaan päivässä, nyt on nappula ehkä mennytkin paremmin alas. Mitään ekstraa ei juuri ole tullut annettua, kun ei oikein ole mitään mitä antaa.<br />
Lauantain koitos jänskättää oikeastaan tosi paljon, kun se on luultavasti viimeinen tilaisuus saada ykköstulos ennen sääntömuutosta ja koska koe pidetään meidän entisellä (agility)treenikentällä tuttujen ihmisten ja koirien keskuudessa. Saa siis nähdä miten Misti keskittyy ja tekee. Olen omasta mielestäni tehnyt kaiken voitavani ja minimoinut kaikki mahdolliset virheet ja kömmähdykset mitä voisi sattua. Pallo on siis Mistillä, toivottavasti se hoitaa oman osuutensa ja tekee niin kuin treeneissä ilman mitään höpöhöpöhommia. Ärsyttää suunnattomasti, jos vieläkään ei ykköstä tule, kun koira kuitenkin kaiken niin hyvin osaa ja se on tehnyt voittajaa jo reilun vuoden verran. <br />
<br />
Treenailujen lisäksi Misti on saanut pelailla palloa, juosta pelloilla ja lähimetsässä ja nauttia maalaiskoiran elämästä. Sen se on kyllä tehnytkin ja saanut touhuta päivät pitkät. :) Helmi on piristynyt huomattavasti ja on kuin nuori koira taas, tulee aina juosten sisälle ja on innostunut välillä haukkumaan pihalla. Täten tein sen päätöksen, että Helmi jää Kuusamoon. Se on selvästi onnellisempi ja virkeämpi täällä, joten sen on selvästi parempi olla täällä. Päätös ei ole välttämättä sillä tavalla lopullinen, etten vie sitä enää takaisin, vaan saattaahan se välillä vaikka tullakin Tampereelle asustelemaan. Pidätän siis oikeuden muutokseen, vaikkei se todennäköistä olekaan. Emmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-22600482574759564822015-06-09T10:05:00.000+03:002015-06-09T10:19:15.268+03:00Nyt kulkee taasIstutaan koirien kanssa junassa matkalla Kuusamoon, joten nyt on aikaa päivittää blogia. Mennään pohjoiseen reiluksi kuukaudeksi (kuinka kestän olla niin kauan poissa sivistyksestä?!), sillä menen ensi maanantaina kesätöihin samaiseen ihanaan paikkaan missä olin viime kesänä. Koirien kannalta superkiva juttu, kun pääsevät maalle puuhastelemaan eikä tarvitse kaiken päivää möllötellä sisällä. Itse ajattelin nyt muutaman päivän lomailla ankaran tenttirupeaman jälkeen, jonka jälkeen olen valmis taas paiskimaan töitä!<br />
<br />
Mutta itse koira-asiaan, joka liittyy tällä(kin) kertaa agilityyn. En kuitenkaan vielä malttanut pitää kisataukoa, sillä kaveri oli menossa pariin kisaan ja päästiin siis kyydillä. Sitä paitsi mulle on kisojen jälkeen jäänyt aina sellainen polte mennä yrittämään uudelleen eli en ole epäonnistumisista siinä mielessä lannistunut. Ollaan käyty tässä nyt kaksissa kisoissa ja kylläpä kannatti lähteä!<br />
<br />
31.5. oltiin Janakkalassa kisaamassa kahden agiradan verran. Tuomarina oli Martti Salonen, jonka radalla ollaan oltu kerran Oulussa ykkösluokassa. Silloin rata oli tosi vaikea ja voitettiin se Mistin kanssa kympillä. Halutti siinäkin mielessä mennä tuonne kisaamaan, kun makseja oli ilmoittautunut alle 30, mikä on täällä päin Suomea melko pieni määrä.<br />
Päivä lähti hyvin käyntiin, kun Annika ja Gaga nousivat ekalta radalta kolmosluokkaan ja olin heidän puolestaan hurjan onnellinen. :) Se nostatti fiilistä aika paljon ja alkoi tuntua siltä kuin itse olisi jotakin voittanut. Jos olisin heti tuon jälkeen päässyt radalle, olisi mennyt hyvin ihan jo tuon fiiliksen voimalla. Vedettiin siinä odotellessa sitten palkintoskumppaa ja sitruunakakkua.<br />
<br />
Eka rata oli ihan silleen jees. Onnistuin omasta mielestäni liikkumaan ja ohjaamaan aika hyvin ja meno oli sujuvaa. Sitten kahden suoran hypyn jälkeen piti mennä noin 90 asteen kulmasta kepeille ja kauempana hyppyjen takana oli putki, jonka suu ei ollut kuitenkaan hypyille päin. Putken paikkaa oli hivenen minien ja medien jälkeen vaihdettu, kun koiria oli syöksynyt sinne melko paljon eikä maksilla pitänyt olla sen suhteen suurtakaan vaaraa. No, Mistihän posotti taas sinne mennä, vaikka omasta mielestäni ajoissa käskytin ja ohjasin keppejä. Ehdin hyvin reagoida siihen, että Misti oli pyyhältämässä putkelle ja huutelin sille monta kertaa tiukasti tyyliin "tähän, tähän" katse koirassa. Misti ei mennyt putkelle sata lasissa ja reagoi selvästi minun huutoihin, mutta päätti kuitenkin käydä putken suuta koskemassa. Se oli vähän niin kuin itsepäisyyttä ja käytiin siinä kyllä aikamoista tahtojen taistelua. Keppien jälkeen Misti kävi vielä puomilla, vaikka piti mennä putkeen. Peitin ehkä putken suun, ettei Misti nähnyt sitä ja muutenkin minun rintamasuunta saattoi näyttää myös puomille. Etukäteen tiedostin sen riskin, että Misti voi mennä puomille, joten olen oppinut jonkin verran lukemaan tuota uutta Mistiä. Muuten puhdas rata ja melko vauhdilla mentiin.<br />
Tämän radan videota en tähän saanut, kun se kuvattiin Annikan puhelimella ja en whatsapista sitä näköjään koneelle saanut, vaikka bluetoothilla lähetin ja kaikkea. Osaaminen loppui.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Toiselta radalta saatiin sitten nolla ajassa -13,90 (ia 55 s) ja sijoituttiin neljänsiksi. Ensin oltiin kolmansia, mutta lopussa joku vielä pyyhälsi eteen. Serti meni toiselle, joka oli meitä taas noin 1,5 sekuntia nopeampi - pienestä se on piru vie kiinni. Taas oltaisiin jostain voitu aikaa nipistää, mutta mistä näistä etukäteen tietää. Kerrassaan hyvä ja sujuva rata, olen tyytyväinen. Harmi vaan, että tuolloin oli vielä viimeinen päivä kerätä nollia tämän vuoden SM-kisoja varten, joten tuosta nollasta ei mitään hyötyä sinänsä ollut. Ehdittiin saada kolme SM 2015-nollaa, onhan se melkein puolet.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/VHXOOFhHNsQ/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/VHXOOFhHNsQ?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
Sunnuntaina oli ehkä meidän kisauran yhdet parhaimmista kisoista, jotka käytiin Ylöjärvellä Mika Moilasen radoilla. Eka rata oli päivän vaikein, ei kovin vaikea mutta oli siinä omat haasteensa. Taas ohjasin mielestäni melko fiksusti ja tehtiinkin puhdas suoritus. Lopussa Misti alkoi taas arpomaan hypyillä mikä teki siitä ihan tosi hitaan. Pitkään aikaan ei ole noin pahasti arponut ja jähminyt, kauhea kun sitä piti odotella, vaikka loppusuoralla toivoisin koiran pinkovan täysiä. Eli nolla ajassa -4,85 (ia 47 s) etenemällä 4,15. Sillä sija viisi, joten ei toiveita sertistä - osallistujia oli 33. Tosi sujuva rata ja omasta mielestäni sain mahdolliset sekunnit aika hyvin pois. Muistin tehdä myös putkijarrun alussa ja muutenkin muistin pikku juttuja, mitkä olen aiemmin saattanut radalla unohtaa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/3xnJb1luCRU/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/3xnJb1luCRU?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
Toinen rata kenties ensimmäistä helpompi, mutta me hyllytettiin jo alussa. Yritin hienosti vetää Mistin kakkoshypyn yli A:lle, sillä en osaa kunnolla valssata sillä tavalla hypyn oikealta puolelta sivuttain what ever. Olisi ehkä pitänyt kuitenkin kokeilla sitä valssia, sillä vaikka vedin Mistiä hypyn yli ja menin pois edestä, se kuitenkin ilmeisesti hyppäsi sen verran pitkälle, että valui suoraan kakkosen takana olleeseen putkeen. Muuten virheetön ja tosi hyvä rata, lopun hypyillä taas arpomista ja ekaa rataa pahemmat jähmimiset - Misti miltei pysähtyi ennen hyppyä ja ponnistusta! Meidän koutsi epäilee sen johtuvan siitä, että Misti ei kestä jäädä yksinään suorittamaan ja jähmii minun ollessa liian kaukana siitä. On tuo mysteeri, johon ei ole vieläkään löytynyt ratkaisua...<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/sVx68y44lE8/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/sVx68y44lE8?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
Kolmannen radan suhteen sitten ylimielisesti ajattelin, että tältä tehdään nolla, kun on niin helppo rata eikä tässä mikään voi mennä pieleen. No, tuo tunne onneksi osoittautui oikeaksi ja tehtiin ihan mielettömän hyvä ja nopsa nollarata. Kyseessä oli hyppäri, joten lujaa sai mennä ja oli ihana etenkin videolta huomata, kuinka täysiä Misti välillä pinkoi. Nyt se ei edes arponut hypyillä mistä olin super tyytyväinen, vaan hienosti skarppasi kahden ekan radan ja meidän kehityskeskustelun jälkeen. :) Siitä huolimatta sijoituttiin vasta 13. ja nollia tuli tosi paljon, varmaan puolet teki nollan. Aika oli -4,96 (ia 43 s) etenemällä 4,60. Mutta niin hyvä ja vauhdikas rata, että voisin varmaan sata kertaa sen videolta katsoa ja myhäillä tyytyväisenä. Päivän kaikki radat olivat tosi onnistuneita ja kivan näköisiä ja saatiin jo kaksi SM 2016-nollaa plakkariin. Nimittäin ensi kesänä olisi tarkoitus SM:iin päästä, ihan lähinnä kokemuksen vuoksi.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/04BFtSTuzmo/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/04BFtSTuzmo?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
Mulle tuli etenkin nyt kevään ja auringon myötä sellainen makee aksafiilis ja treeneissäkin olen tuntunut oppineen ja oivaltaneen asioita, joten kyllä se sitten näkyy radoilla. Kevättalvella ratoja vielä hajoili yhtenään, mutta viimeiset kolmet kisat ovat olleet todella onnistuneita, vaikken sitä itse aina huomaakaan. Jotenkin tuntuu, että liikkuminen ja ajoitus on parantunut ja onnistun esimerkiksi valssaamaan niin etten ole koiran tiellä. Erityisen tyytyväinen olin hyppärin kohtaan, jossa piti sillä tavalla sivusta valssata ja viedä koira kauimpaan putken päähän. Olin harjoitellut sitä lämppähypyillä ja radalla onnistui kyllä tosi kivasti. :)<br />
<br />
Kisoista jäi mielettömän hyvä fiilis ja tuntui taas vähän siltä niin kuin aiemmin kisoissa onnistumisten jälkeen. Tuli taas sellainen leijuva ja onnellinen olo. Nyt on vaan sellainen tunne, että lisää lisää, mutta kisataukoa tulee varmasti ainakin Kuusamon reissun ajan - onhan tässä joka ikinen kuukausi tammikuusta lähtien kuljettu kisoissa ja usein vielä monesti kuukaudessa. Eiköhän me sitten heinä-elokuussa palailla kisakentille - en malta kyllä poissakaan pysyä ja pitää takoa kun rauta on kuumaa.Emmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-16160710474695269132015-05-21T11:50:00.001+03:002015-05-21T15:35:18.124+03:00Kun kaikki hajooTavalla tai toisella anyway. Leijonat putosi puolivälierissä, mikä oli vääryys ja pettymys. Ei päästy helatorstaina tokokokeeseen, kun Misti aloitti tiistaina juoksut. Harmitti kun piti perua kiven alla oleva koe, mutta ehkä parempi niin - tuskin me oltaisi sieltäkään ykköstulosta saatu. Sunnuntaina ja eilen päästiin kuitenkin aksakisoihin. Se hyvä puoli on kyllä kolmosissa olemisessa, että juoksunartutkin saavat kisata. Siihen se hyvyys sitten jäikin, ainakin sunnuntain osalta. Olin ilmoittanut Mistin kokonaiseen neljään starttiin ja ajatellut, että kyllähän nyt ainakin joillain radoilla onnistaa, mutta mitä vielä, yhdelläkään ei onnistuttu. Eka ja vika rata hajosivat aivan totaalisesti, koira ei pysynyt käsissä käytännössä yhtään hyppien kaikki mahdolliset hypyt mitä löysi. Ekalla radalla tuli ainakin jokunen ohitus ja kaikkea muuta säätöä, vikalla radalla koira päätti ohittaa alun kaksi ensimmäistä estettä, jotka olivat täysin suorassa linjassa - siis aivan tavallinen alkusuora ja Misti painelee esteiden ohi. Kyllä vitutti (en jaksa nyt edes sensuroida näitä ilmauksia) mutta jatkettiin rata loppuun ja niinhän sielläkin kaikkein ahtaimmissa kohdissa ja hyppykiemuroissa Misti otti ylimääräisiä hyppyjä. Okei, en varmaan osannut sitä niissä kunnolla ohjatakaan, mutta yhtä kaikki täyttä kuraa. Loppu sentään meni sitten hyvin.<br />
Kaksi keskimmäistä rataa oli silleen ihan ok: toisella tuli aika alussa rima jostain syystä alas ja päätin sitten vitosen ollessa alla kokeilla yhteen kohtaan sellaista vaikeampaa ohjausta (tai siis aika perus valssia, mutta sen takana oli heti hyppy joka piti viedä takaa ja tuollaiset valssit on muutenkin mulle tosi hankalia ajoittaa), joka ei sitten onnistunut ja Misti hyppi hypyn väärin päin. Onneksi olin sentään tutustumisessa tajunnut, ettei tuo ohjaus tule onnistumaan ja aikonut viedä sen toista (pitempää) kautta. En muista tuliko sillä radalla varsinaisesti muuta ihmeellistä.<br />
Toisella "ok"-radalla Misti jätti kepit kesken, vaikka sen vieressä normaalisti juoksin eikä siinä mitään ihmeellistä ollut. Kyllä taas vitutti tuollainen virhe, ja olikohan tällä radalla sitten putki-A-erottelu, jossa Misti meni (väärin) putkeen, vaikka yritin ajoissa huudella A:ta.<br />
<br />
Eniten ärsyttää se kuinka pahasti radat hajosivat eikä pakka pysynyt käsissä yhtään. Meillä on nyt vasta kolmosluokassa alkanut hajoamaan nämä radat, sujuvuus katoamaan, hyllyjä tulemaan... Jokaisen radan jälkeen hävetti ja tuli niin sellainen huonouden tunne. Kellään muulla ei varmaan mennyt niin huonosti tai tullut sellaisia virheitä ja hajoamisia kuin meillä. En kyllä tykännyt itse radoistakaan: koko ajan piti kääntää ja vääntää koiraa, mikä on sinänsä ihan ok, mutta noilla radoilla kaikki esteet olivat hirveän lähekkäin ja hankalissa kulmissa. Oli myös pitkiä vientejä mutta sitten tosiaan sellaisia, että piti paukuttaa takaakiertoja tyhmissä paikoissa. Tuomarina oli tosiaan Eeva-Liisa Pohjanen, jonka radat eivät tosiaan olleet mitään omia suosikkejani. Olin kyllä saanut suunniteltua ihan toimivat ohjaukset radoille, mutta ei sitten vaan onnistunut. Sekin varmaan vaikutti, että Misti on taas ulkokentällä nopeampi niin en ole tottunut siihen, kuinka lujaa se pääsee. Lisäksi se on niin hemmetin paljon estehakuisempi kuin ennen, siis liiankin kanssa jo, kun se hyppii vääriä hyppyjä pelkästä hyppimisen ilosta. Mua ei kyllä paljon ilostuta tällainen.<br />
<br />
Eilen saatiin lisää vituttamisen aihetta, kun käytiin omissa kisoissa juoksemassa agi ja hyppäri. Tuomarina oli Anne Savioja, jonka radoille oli oikein mielenkiintoista mennä. Agirata oli sellainen semi, ei mikään ihan hirveä, mutta tarkkana sai olla. Ja meillä meni ihan mielettömän hyvin! Ihan tajuttoman sujuva rata, jossa ohjaukset onnistuivat ja kiinnitin ehkä paremmin huomiota rytmitykseen ja koiraan. Misti meni todella hyvällä vauhdilla ja oltiin ihan viimeisiiin hyppyihin asti tekemässä nollaa. Sittenpä Misti-neiti ottaa putken jälkeen verrattain kaukana olleen väärän hypyn ja hyppää sen, vaikka yritin huudella jotakin. Kukaan muu ei hyppinyt tuota eikä olisi pitänytkään, mutta Mistihän se sinne posotti mennä. Toruin kyllä sitä sitten jo radalla siitä, että ei tässä helvetti nyt mihin sattuu pidä mennä. Voi sitä pettymyksen ja ärsytyksen määrää, olisin voinut karjua ja hyppiä tasajalkaa. En pystynyt kehumaan koiraa tai mitään, ketutti niin valtavasti. Siis niin huippuhyvä rata, joka sitten aivan lopussa hyllyttyy tuolla tavalla. Joku voisi sanoa, että mun pitäisi olla iloinen muuten niin sujuvasta ja hyvästä radasta. Tavallaan olenkin, mutta suuttumus tuosta hyllystä on sen verran paljon väkevämpää, etten pysty iloitsemaan. Se hylly tavallaan pilasi ihan kaiken, kaiken. Oltaisiin saatu hienolta radalta hieno, ansaittu, hyvässä ajassa tehty nolla, mutta hyllyn kanssa sillä hienolla radalla ei ole mulle enää mitään merkitystä. Ärsytystä lisää se, että tuolla nollalla oltaisiin ehkä voitu saada agilityserti. Videolta sekunteja laskiessa (piinasin itseäni vielä oikein lisää) näytti siltä, että Misti oli suunnilleen yhtä nopea sertin napanneen koiran kanssa, ehkä nopeampi, ehkä hitaampi, mutta samaa luokkaa. Joka tapauksessa oltaisiin ylletty varsin lähelle sitä. Laskeskelin huvikseni videolta Mistin ajaksi noin 41-43 sekuntia ja sertin saaneen aika oli vähän reilut 41 s. Ihanneaika oli 49. En ole aikoihin ollut näin ärsyyntynyt agilityn suhteen, tämän nollasta hyllyyn-radan jälkeen tuntui paljon pahemmalta kuin sunnuntain totaalifloppiratojen jälkeen. Ei pitäisi, mutta niin vain tuntui, tuntuu.<br />
<br />
Hyppäri meni myös hienosti, yksi rima tuli alas syystä että en tiedä. Olisinko ollut koiran tiellä, vaikea sanoa. Tämä ei ehkä tuntunut niin kivalta, vaikka kivaltahan se näytti, ehkä muutamat valumiset teki siitä vähemmän mukavan tuntuisen, kun taas agiradalla Misti ei valunut oikeastaan missään kohdissa. Tällä radalla oli alku aika vaikea, kun toinen este oli takaakierto ja siitä putkeen ja siitä piti ehtiä toiseen paikkaan, minkä vuoksi takaakiertoa ei voinut ohjata miten sattuu. En luottanut Mistiin siinä, että olisin mennyt kakkoshypyn taakse ja vetänyt sen hypyn ohi, koska oltiinhan se nähty kuinka Misti hyppii kaikki mahdolliset hypyt. Ja jos olisin kääntynyt yhtään liian aikaisin, M olisi varmaan hypännyt kakkosen väärin päin. Niinpä jäin ykkösen ja kakkosen väliin, ohjasin koiran hypyn taakse ja sitten vedin sen kakkosen ja minun välistä putkeen. Lopussa piti vielä ehtiä samaisen putkeen jälkeen viemään koira takaakiertoon. Mutta oikein hyvä rata kyllä tämäkin, 5 vp ajassa -3,44 (ihanneaika oli tässä 42 s) ja sijoitus 9. Tällä tuli paljon hyllyjä toisin kuin agiradalla.<br />
<br />
Tajusin näiden kisojen jälkeen kuinka vääristynyt asenne mulle on syntynyt koiraharrastuksen suhteen. Suoritus ei enää merkkaa niin paljon tulos. Haluan kaiken tai en mitään. Hyvä suoritus ei kelpaa, jos sen johdosta ei tule hyvää tulosta. En pysty aidosti (jos ollenkaan) iloitsemaan onnistumisista, jos en saa sitä mitä olen lähtenyt hakemaan (nollaa tai ykköstulosta). Lisäksi harrastan nykyään paljolti vaan kisat tähtäimessä, ainakin tokoa. En treenaisi tokoa todennäköisesti ollenkaan, jos en kisaisi. Jos ja kun Misti jonain päivänä valioituu tokossa, laji aika varmasti jää. Agia nyt voin vielä harrastaa ilman kisaamista, kun se on niin hauskaa ja koiran henkireikä. Siinä missä suurimmalle osalle tärkeintä on matka, minulle se on määränpää. Tai oikeastaan molemmat, koska en halua päästä määränpäähän keskinkertaisella matkalla (suorituksilla).<br />
Jos kisojen jälkeen enemmän ärsyttää ja tuntee pettymystä itseen ja koiraan kuin on hyvällä fiiliksellä, ei olla oikealla polulla. Silloin on jotakin niin sanotusti napsahtanut virheasentoon ohjaajan pääkopassa, kun kisaa pipo kireällä ja hampaat irvessä eikä mikään muu kuin täydellinen onnistuminen enää tyydytä. Esimerkiksi eilisen nolla-agilityradan jälkeen olisin ollut ihan mielettömän tyytyväinen, mutta yksi ylimääräinen hyppy sai minut ihan mielettömän tyytymättömäksi, vaikkei mikään itse suorituksessa sinänsä muuttunut. Ja kun kisaa korkeammalla tasolla ja ylimmissä luokissa, ei niitä täydellisiä onnistumisia enää vain voi saada niin suurella prosentilla kuin alemmissa luokissa. Tai ei me ainakaan, kun ollaan vasta muutama vuosi harrastettu ja oltu koiraympyröissä mukana.<br />
<br />
Toivoisin, etten olisi tällainen - kunpa osaisin vain nauttia hienosta koirasta ja hienosta harrastuksesta ja hymyillä jokaisen suorituksen jälkeen. Koska jos tämä itku ja hampaiden kiristys kisojen jälkeen jatkuu, täytyy alkaa vakavasti miettiä koko kisaamisen lopettamista. Mietin sitä jo hetken aikaa. Jos sama meno jatkuu, pilaan vain suhteeni Mistiin, vien Mistin varmuuden ja ilon kisoissa - juuri sen varmuuden ja ilon, jonka sille onnistuin aikoinaan kaivamaan. Toisaalta, jos lopetan kisaamisen, lopetan todennäköisesti koko harrastamisen ainakin suurimmalta osin. En voi tehdä niinkään, koska Misti ansaitsee saada harrastaa ja touhuta aktiivisesti. Ja kun miettii kuinka pitkälle me ollaan päästy, opittu niin paljon uutta ja kuljettu hitonmoinen matka yhdessä, olisi hirveätä tuhlausta vain heittää se kaikki pois ja lopettaa. Taukoa ainakin nyt ehkä pidetään agilitystä. SM-haaveet hautasin onneksi jo jokin aika sitten, kun tajusin, että turha yrittää tahkota enää tässä vaiheessa niitä nollia ja kuitenkaan itse geimeissä ei olisi mitään menestymismahdollisuuksia. Ja olisihan se ilmokin aika kallis.<br />
Mutta valehtelisin jos väittäisin, että samalta tämä touhu tuntuu kuin ennen. Koska ei se todellakaan tunnu. Ennen oli vain hauska harrastaa ja kehittyä, mutta nyt kaikki pyörii kisaamisen ja edistymisen ympärillä. Ja hauskinta tässä on se, etten mä ole mikään kilpailuhenkinen ihminen - mulla ei ole mitään halua voittaa muita ja olla parempi kuin muut. Mulla paremminkin on aina ahdistanut palkintojenjaossa, jos ollaan voitettu tai sijoituttu. Mieluummin olen sellainen näkymätön menestyjä, joka janoaa vaan tuloksia. Huipputuloksia huippusuorituksilla. Kun tavoite on tämä, voiko muuta odottaa kuin pettymyksen tunnetta epäonnistumisen hetkellä. Ei, ei ainakaan ennen kuin opin saamaan pienemmistä asioista voimaa ja iloitsemisen aihetta - kipinää.<br />
<br />
Leijonien MM-2015 kisabiisi <i>Kipinän hetki </i>on täten meille varsin sopiva ja kertoo juuri siitä, mikä on tärkeää ja tavoiteltavaa elämässä. Ei se maaliin pääseminen, vaan täysillä heittäytyminen ja kaiken vaadittavan tekeminen. Se on se fiilis mitä etsit. Se kipinän hetki.<br />
<br />
<i><br /></i>
<i>"Heittäydy täysii</i><br />
<i>Mitä ikinä teetkin</i><br />
<i>Ja elä nyt missä ikinä meetkin</i><br />
<i>Silmissä kipinän hetki</i><br />
<i>Heittäydy täysii</i><br />
<i>Siihen mikä on tärkee</i><br />
<i>Ja teen sitä missä sulle on järkee</i><br />
<i>Silmissä kipinän hetki</i><br />
<i>Teen mitä se vaatii</i><br />
<i>Vaik en pääsis ees maalii</i><br />
<i>Se on se fiilis mitä etsit"</i><br />
<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/qaVVIzjsciM" width="420"></iframe>Emmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3033532848789536512.post-2102490816325842452015-05-12T12:19:00.000+03:002015-05-12T12:27:09.932+03:00Voihan VOI VOISunnuntaina käytiin taas Mistin kanssa <b>tokokokeessa</b>, kun saatiin varasijalta paikka. Koe pidettiin nyt hiekkapohjaisella ulkokentällä yhdellä asuinalueella. Sää oli onneksi oikein hyvä, aurinkoinen ja lämmin, vaikka tässä on vettä sadellut vähän väliä. Oltiin mielestäni kyllä siellä rajamailla, että oliko liiakin lämmin Mistille, sillä se ei vaikuttanut niin energiseltä kuin aiemmissa kokeissa. Sai sitä muutaman kerran yrittää saada esim. perusasentoon liikkeiden välissä. Ei se kuitenkaan mikään lahnakaan ollut, vaan teki edelleen kivasti hommia.<br />
<br />
<b>Tuomarina</b> oli jälleen uusi tuttavuus <b>Marja Ala-Nikkola</b>, joka tuntui mielestäni arvostavan ennen kaikkea tekniikkaa, mutta ei silti vaikuttanut hirveän tiukalta eikä rokottanut mistään mitättömistä jutuista. Tuomari myös perusteli pisteet hyvin ja aika pitkään sekä antoi neuvoja joidenkin juttujen suhteen. Oikein positiivinen kuva jäi ja voisin mennä samaiselle tuomarille uudelleen! Voittajassa oli taas 7 koiraa ja meidän vuoro oli viidentenä, joten melko kauan sai taas odotella. Turhan pitkään itse asiassa eikä tuollainen kentän reunalla odottaminen tee Mistille (tai minulle) erityisen hyvää. Ja kun luokan alkaminen vielä viivästyi niin saihan siinä reilun tunnin odotella...<br />
<br />
<b>Paikkamakuu 8</b>: Misti TAAS haukahti kehään mennessä, ei kylläkään vaikuttanut pisteisiin. M vaan sitten vaati tuplakäskyn perusasentoon nousemisessa, heihei helpot 8 pistettä (kertoimella).<br />
<br />
<b>Seuraaminen 9</b>: Ihanat pisteet seuruusta pitkästä aikaa! Treenasin edellisen kokeen jälkeen edistämisen pois, joten nyt oli hyvä. Ihana ilme ja paikka, tuomarinkin mukaan paikka pysyi samana koko ajan. Täyskäännökset tein tällä kertaa käännöksinä enkä kaarroksina, kun muistin kiinnittää asiaan huomiota. Tosin ne olivat koiran puolelta ilmeisen kököt, kun tuomarin mukaan koira ei oikein handlaa niitä ja käski tehdä käännökset oikean kautta, kun vasemmalta ei niitä mikään pakko ole tehdä. Vaihdoin täykkärin aikoinaan vasemmalle, ettei Misti vaan tipu kyydistä ja jätätä.<br />
<br />
<b>Liikkeestä istuminen 8</b>: Misti oli lahjakkaasti kehän reunalla tehnyt liikkeestä seisomisia, joten otin vähän varman päälle kehässä ja vaihdoin rytmiä pysäytyksessä niin kuin tuomarikin mainitsi.<br />
<br />
<b>Luoksetulo 9</b>: Mielestäni oikein mallikas! Lopussa Misti kiinnitti huomiota polkupyörän kirskuntaan ja vaati muistaakseni toisen käskyn sivulletuloon, tästä ei tuomari ilmeisesti pisteitä vienyt, kun itsekin huomasi mistä se tuli. Stoppi olisi kuulemma saanut olla napakampi kyllä, Jaa-a, pitäisikö vaihtaa siihen käsimerkkiin...<br />
<br />
<b>Ruutu 0</b>: Hehheh, sekä minä että koira nollasimme liikkeen. Tuomari sanoi liikkeen jälkeen, että minä nollasin liikkeen jo alussa asettamalla koiraa sivulle ja näyttämällä kädellä ruudun paikan - tämä ei näköjään ole sallittua, öhöm, pitäisi varmaan sitä sääntökirjaakin vilkaista joskus... Edellisessä kokeessa olin kyllä osoittanut koiralle ruudun eikä siitä ollut mitään tullut, mutta Ala-Nikkola sanoi että tuomari ei ollut sitä varmaan huomannut tai tajunnut. Noh, tiedänpä jatkossa, miten EI pidä menetellä. Tosin ruutu olisi nollaantunut ilman omaa mokaanikin, sillä Misti kävi lähetyksessä kehänauhan ulkopuolella eikä heti hokannut ruutua, vaan katseli turhan lähelle (en tiennyt/tajunnut sitäkään että koira pitäisi pysäyttää ennen sitä nauhaa!). Uudella ruutuun-käskyllä Misti kuitenkin lähti hienosti suoriltaan kohti ruutua ja loppu olikin oikein hyvä! Ihmetyttää vaan miksi ihmeessä se ruutu pitää laittaa ihan kehänauhan viereen, olisiko liikaa vaadittu että se olisi keskempänä? Mistiä ainakin ilmeisesti hämäsi tuo metrin päässä ollut kehänauha, sellaisen kanssa ruutua ei ollakaan treenattu enkä oikein tiedä voiko edes kunnolla.<br />
<br />
<b>Hyppynouto 7</b>: No tämä oli ainoa liike, jonka pisteytyksestä olen tuomarin kanssa eri mieltä. Tässä oli kuulemma vähän kaikkea säätöä: a) koira törmäsi minuun palautuksessa, b) pureskeli kapulaa, c) kävi ns. käteen kiinni edestä sivulle siirtyessä. Mielestäni Misti ei törmännyt, tuli vaan (ihanan <3) tiiviisti eteen, voi että tykkään tuosta sen eteentulosta, saattoi joo vähän mälvätä kapulaa ja ehkä se vähän nokkaisee kuonolla minua käteen sivulle siirtyessä (se on sellainen ihana mistimäinen tapa, jota esiintyy lähinnä noissa kiihdyttävissä liikkeissä kuten noudoissa). Tuomari käski treenata ainakin tuon nokkimisen pois. En taida kylläkään treenata, en oikein osaa enkä halua latistaa Mistiä nipottamalla. Mielestäni meidän hyppynouto oli ihanan vietikäs, mutta ehkä tuomari oli niin tarkka tekniikasta, että antoi liikkeestä vain seiskan. Nyt Misti ei muuten syöksynyt kapulaan, yritin sitäkin treenata edellisen kokeen jälkeen kuntoon. Niin ja hyppäsi hienosti ja oli muutenkin niin hyvä taas!<br />
<br />
<b>Metallinouto 9½</b>: Tämä oli mielestäni huonompi kuin hyppynouto. Hyvin lähti kapulalle, ei nytkään syöksynyt, mutta palautti taas hitaammin, huonolla otteella ja tuli muistaakseni vähän vinosti eteen. En erityisesti tykännyt niin kuin en muutenkaan oikein perusta Mistin metskusta, mutta tuomarin mielestä tämä oli siisti, aha. :D<br />
<br />
<b>Tunnari 10</b>: Päivän <3. Nyt Misti jäi minun kääntyessä ympäri nätisti istumaan (olin toki käskynkin antanut tällä kertaa kunnolla), meni rauhassa kapuloille, ei maistellut, eikä tökkinyt kapuloita, kävi tyynesti kaikki kapulat läpi, palasi sitten oman luo ja toi sen. Huonolla otteellahan se kapulaa suussa pitää, vaikka olen yrittänyt opettaa sille parempaa pitoa, mutta ei kuitenkaan pudottanut kapulaa ja tuli sen kanssa hyvin eteen. Tuomarin mukaan oikein varmaa suorittamista. Kyllä tuo kymppi lämmittää, kun viime kokeessa Misti ei edes käynyt kapuloita läpi. Olinkin treenannut sen kanssa paljon tunnaria; kävyillä, metsän kepeillä ja suht uusilla sileillä kapuloilla ja laittanut sen kunnolla haistelemaan.<br />
<br />
<b>Kaukkarit 6</b>: Yksi varmimmista liikkeistä kosahti, kun Misti teki pari väärää vaihtoa ja vaati pari korjausta ja tuplakäskyä. Hemmetti, kaukoistakin olisi tullut helpot pojot, jos koira olisi tehnyt omalla tasollaan. En tiedä, Misti oli ehkä jo väsähtänyt eikä enää jaksanut vaihtaa. Silti, plääh.<br />
<br />
<b>Kokonaisvaikutus 10</b>: Koira tekee kuulemma mielellään yhteistyötä minun kanssa ja tykkää tehdä tjtn.<br />
<br />
<b><br /></b>
<b>Yhteensä 235 p., sija 3. ja VOI2.</b><br />
<br />
Eli ei taaskaan ykköstulosta, nyt alkaa jo ärsyttää. :D Taas oli todella pienestä kiinni, vaikka vielä olisi tarvittu tasan 20 pinnaa. Ilmeisesti voittajassa on jo oikeasti tosi vaikea saada ykköstulos, kun liikkeissä on isoja kertoimia ja pisteitä jaossa huimat 320. Huomattavasti isompi ero saatko liikkestä 8 vai 10 mitä alokkaassa ja avoimessa - heti lähtee ihan sikana pisteitä. Käytännössä kaikista liikkeistä pitäisi saada keskinkertaiset-hyvät pisteet tai jos nollaa jonkin liikkeen niin muista ihan tosi hyvät sitten. On se hankalaa, mutta met ei luovuteta! Luotan vahvasti siihen, että joku kaunis päivä kaikki menee sen verran mallilleen, että ykkönen tulee. Oli se seuraavassa kokeessa tai kymmenennessä kokeessa, mutta joskus sen on tultava! Silti tietty harmittaa, kun me osataan kyllä ja saadaan kokeissa pääosin oikein hyviä pisteitä, mutta aina joku sattuu nollaantumaan ja kariuttamaan mahikset ykköstulokseen.<br />
<br />
Nyt oltiin kuitenkin treenattu ennen koetta, monta kertaa viikossa, joten treenaamattomuuden syyksi tätä ei voi oikein laittaa. Uusintayritys on helatorstaina - en pidättelisi hengitystä ykköstuloksen puolesta. Ihmeitä ei ehdi ennen koetta tehdä eikä tarvitsekaan, ehkä vähän tunnaria, kaukkareita ja istumista ja that's it.<br />
<br />
Siitä tietää kesän tulleen, kun Misti ui! <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQCmAlvXBdkm3dyCcVhy3pQgkWemORjxVbr22N5HsdkaHwLCLQo3dQvb_F-uc30DpXwAcFGHXRAIPfE6CFVqv51KOhvBL-9KFqvckibH8GmeRYL9Vhx3F9hZCOPZsE3s1L5aob6qYt9IDt/s1600/20150507_150403.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQCmAlvXBdkm3dyCcVhy3pQgkWemORjxVbr22N5HsdkaHwLCLQo3dQvb_F-uc30DpXwAcFGHXRAIPfE6CFVqv51KOhvBL-9KFqvckibH8GmeRYL9Vhx3F9hZCOPZsE3s1L5aob6qYt9IDt/s400/20150507_150403.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiitwHWtpquoEGVfvhowJnF1oSWXSSQ-I6WZyGOH8CLOnR9UJPLJ2sMYaeLs9JKwS_MEdu739fx8_qXrUbEGUI87qceqr3zBO07IbOFScdm9Mq5HSCKRbC2dKOu30NGeH6dPWPLW1r5jXCi/s1600/20150507_150354.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiitwHWtpquoEGVfvhowJnF1oSWXSSQ-I6WZyGOH8CLOnR9UJPLJ2sMYaeLs9JKwS_MEdu739fx8_qXrUbEGUI87qceqr3zBO07IbOFScdm9Mq5HSCKRbC2dKOu30NGeH6dPWPLW1r5jXCi/s400/20150507_150354.jpg" width="400" /></a></div>
<b>Agilityssä</b> muuten alkoi kesätreenikausi ulkokentällä viime perjantaina ja voin ilokseni todeta, että Misti ei arponut hypyillä yhtään, vaan eteni todella reippaasti ja nopeasti! Kyllä se tuo pohja vaikuttaa Mistiin ihan hitosti: tekonurmea se siis arastelee, mutta on hiekalla ja soralla kuin kotonaan. Nyt saattaa olla kisoissa jo ajallisesti jotain saumaa korkeampaan kärkeen, jos nollaa napsahtaa. Ilmoitin Mistin sunnuntaille neljälle radalle, jonne ei onneksi ollut kamalasti osallistujia.<br />
<br />
Ostin Mistille muuten Tampereen KV-näyttelystä, jossa olin kaverin ketynä, säkin uutta ruokaa; Planet Pet Societya. Tuossa (for active dogs-versiossa) on oikein hyvin rasvaa, protskua ja lihaa, joten päätin kokeeksi ottaa kun oli messutarjouksessa 30 e/15 kg ja J&V oli juuri lopuillaan. Misti tuntuu tykkäävän ja nappula on vaihteeksi pientä. Ostin samalla Helmille vitosella kunnon nailonpannan, kun sillä on ollut nyt vaan kurkkari ja tietty valjaat.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9tjs3wy6yl8LNMKE_aKVFHADIG-uYwoc4PEjIF3eYXPZgaNL8ginIDA-cGGJje_JCJN8RxGGp9YKBHjScz_9K3ex4PeG3bo4JFIweeUR_L-OMSXcRhlnlwzCepseOFt8pf7EAonCmByTo/s1600/20150301_120153.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9tjs3wy6yl8LNMKE_aKVFHADIG-uYwoc4PEjIF3eYXPZgaNL8ginIDA-cGGJje_JCJN8RxGGp9YKBHjScz_9K3ex4PeG3bo4JFIweeUR_L-OMSXcRhlnlwzCepseOFt8pf7EAonCmByTo/s400/20150301_120153.jpg" width="400" /></a></div>
Helmi on muuten alkanut olla huonommassa jamassa: se ei oikein pysty enää kulkemaan portaita vaan yleensä kannan sen alas, ruoka ei kunnolla maistu vaan nappulat kelpaavat usein vasta liotettuina ja se vaikuttaa muutenkin niin vanhalta. Olemus on vähän lysähtänyt, Helmi enimmäkseen nukkuu ja makoilee eikä ole enää virkeänä tuossa hyörimässä. Olenkin miettinyt jättäväni sen kesällä Kuusamoon ja palaavani takaisin Tampereelle pelkästään pikkuneidin kanssa. Toisaalta en kestä ajatusta kämpästä ja elämästä ilman Helmiä, mutta toisaalta voisi olla kaikille parasta jos se muuttaisi takaisin pohjoiseen. Haluaisin vain niin kovasti olla Helmin kanssa sen viimeiset ajat, etten tiedä pystynkö jättämään sitä. En rehellisesti sanottuna usko, että Helmi elää enää hirveän pitkään, vaikka vähän aikaa sitten vielä uskoin niin. Onhan se elänyt kunnioitettavan elämän, että se ei sen kuolema minään yllätyksenä tulisi. Katsotaan mitä tapahtuu - päätös, oli se sitten mikä hyvänsä, tulee joka tapauksessa olemaan raskas.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZWYkc7Xl9qgqFQdGXOpdoIYW8f_WgZTINGEv_OFjV7hsfA5_E1qo5jMRxKRS4jw_2xE9h5AfaYTR29z9a_WL9COpXNUUoMS98iLEI6KxqfmkA5gYKIBrWDjzTtEdK4fqLyJ57hp4OTVzv/s1600/20150315_171644.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZWYkc7Xl9qgqFQdGXOpdoIYW8f_WgZTINGEv_OFjV7hsfA5_E1qo5jMRxKRS4jw_2xE9h5AfaYTR29z9a_WL9COpXNUUoMS98iLEI6KxqfmkA5gYKIBrWDjzTtEdK4fqLyJ57hp4OTVzv/s400/20150315_171644.jpg" width="240" /></a></div>
Emmihttp://www.blogger.com/profile/08062474399482323187noreply@blogger.com0