keskiviikko 31. elokuuta 2011

Peekoota pintaa syvemmälle

Ihan ensiksi pakko kiittää kaikkia blogin lukijoita, 10 000 kävijäkertaa on rikki helmikuulta lähtien! Vakkarilukijoita näyttäisi olevan 13, mutta laskurin mukaan blogissa vieraillaan paljon useamminkin :) Mukavaa, että muilla koiraihmisillä kiinnostaa käydä lukemassa meidän juttuja. Mäkin tykkään lueskella muiden blogeja, niistä saa vinkkejä omiinkin treeneihin.

Varsinainen päivityksen aihe on tosiaan pk-lajit, tarkemmin ottaen haku. Meillä ei Mistin kanssa oikeastaan ollut suunnitelmissa lähteä harrastamaan palveluskoirapuolta, mutta mihinkäs eilen ajauduttiinkaan ja vielä ihan innoissamme: koirakerhon hakutreeneihin! Kävi ilmi että yksi hakumaastoista sijaitsee meiltä viiden kilometrin päässä ihan tutulla alueella, joten pakkohan se oli lähteä tutustumaan lajiin hieman tarkemmin. Koirakkoja oli paikalla kiitettävästi, meitä taisi olla 8 ohjaajaa ja 14 koiraa. Rotuskaala oli laaja: oli collieta, berniä, porokoiraa, kessua, leonbergiä yms. Näitä vauvakoiria aloittelevine ohjaajineen oli muutama, ja nuorin osanottaja oli 12-viikkoinen tervuerenpentu, joka osoittautui oikein täpäkäksi hakukoiran aluksi. Juniorit saivat kunnian aloittaa ja me noviisit luonnollisesti lähdettiin ihan nollapisteestä liikkeelle.

Misti etsi kaksi maalimiestä ja matkaa oli vain parikymmentä metriä. Ensin maalimies houkutteli Mistiä matkaan ja vilautteli palkkaa. Maalimies tosiaan meni "piiloon" ihan näkyvälle paikalle, jotta Misti pääsee juonesta kiinni. Mä siinä vielä innostin koiraa ja päästin lopulta etsimään. Sinnehän mini-bc paineli ihan innoissaan vieraan ihmisen luo hakemaan palkkaa (hox! se ei ole enää niin pidättyväinen kuin ennen). Mä haluan tehdä Mististä rullailmaisukoiran, joten maalimieheltä saadun palkan ja kehujen jälkeen kutsuin koiran luokse, palkkasin sen, otin kiinni ja käskin mennä näyttämään paikan. Kaikki muut koirat taisivat olla haukkuvia, mutta oletan että Mististä ei haukulla ilmaisevaa hakukoiraa tule enkä sitä haluakaan. Tuo rullailmaisu on jotenkin siistimpi tapa ja tietääpähän ainakin tarkan paikan, kun koira sinne johdattaa. Mutta katsotaan nyt kumpaan päädytään, jos lajin parissa jatketaan.
Oltiin treeneissä kolme tuntia ja suurimman osan aikaa Misti sai odotella remmissä, kun mä menin välillä maalimieheksi. Sain kuulla kehuja, että Misti oli odottanut tosi hienosti, vaikka emäntä katosi pitkäksi toviksi metsään ;) Siellä se kiltisti makoili, mutta takaisin tullessani oli taas ilo ylimmillään. Kyllä tuosta ipanasta vaan saa olla ylpeä, hermorakennekin kondiksessa! Misti on huippu tyttö <3

Penneli sai tavata taas paljon muita koiria, ja hienosti käytti leikit viisikuisen leonbergin kanssa, Misti selättikin sen tuosta vaan! Ei enää paljon arastele, ei. Ihmiset oli kivoja ja tokoilukin sujui. Eli eilisestä jäi kertakaikkiaan hyvä fiilis :)



Ja asiasta kukkaruukkuun... Joku ihmetteli miksi aloin yhtäkkiä puhua ja kirjoittaa Mististä paljon positiivisempaan sävyyn. Se johtuu ihan siitä, että Misti muuttuikin melkoisen äkkiä. Kun tytölle tuli puoli vuotta mittariin on sen tekeminen parantunut hurjasti. Aiemmin olin hätää kärsimässä, kun mikään ei kiinnostanut vaikka kaikkeni yritin. Me ei osattu Mistin kanssa vielä lukea toisiamme kunnolla eikä molemminpuolinen luottamuskaan ollut huipussaan. Misti oli semmoinen omantiensä kulkija, villi ja vapaa maalaistollo, jota ei kiinnostanut tokon alkeet vaan tutkimusmatkailu ulkona oli paljon kivempaa. Valveillaoloaika meni tämän maailman tutkimiseen, elämän ihmeellisyyksiä hämmästellen. Mistillä oli pahoja, pentumaisia tapoja ja monesti kyllä turhautti tuon kakaran metkuilut.
Sittemmin ollaan opittu tuntemaan toisemme ja löydetty se yhteinen sävel. Minä olen laskenut vaatimustasoa ja oppinut ymmärtämään, että Misti on vielä lapsi. Nykyään meillä menee tosi hienosti enkä parempaa pentua voisi toivoakaan! :)

Helmi uimassa kesän viimeisenä päivänä.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Kokkolan Ryhmänäyttely

Lauantaina siis oltiin Mistin kanssa siellä Kokkolassa pentunäyttelyn ja sisarustapaamisen merkeissä. Vielä perjantai-iltanakaan ei ollut selvää lähdetäänkö ollenkaan matkaan, kun pentuetapaaminen vähän kusahti (vain kolme pentua seitsemästä oli tulossa paikalle, eli kolme siskosta) eikä edes 50 km:n päässä asuva kasvattajakaan päässyt tulemaan. Lähdettiin sitten kuitenkin hakemaan kokemusta näyttelyistä eikä mulla ole tapana skipata tällaisia.
Automatka meni kyllä tosi hienosti, vaikka päivän aikana ajettiin yhteensä yli 800 km. Jouduttiin odottelemaan kehän alkua yli kaksi tuntia ennen kuin oli viimein bortsujen vuoro. Urospentuja oli vain yksi, joka oli lopulta ROP-pentu. Narttupentuja oli ilmoitettu yhteensä viisi, joista kehässä oli kolme: Misti, Wieno-sisko ja sukulaistyttö Rilla (Hiro-iskän serkku). Mistin sininen sisko Niisku kyllä oli näyttelypaikalla, mutta joutui lähtemään pois ennen kehää omistajan töiden takia.

Oltiin harjoiteltu Mistin kanssa jo ennen kehää kävelyä ja seisotusta, ja hyvin meni kehässäkin. Aluksi se meinasi lähteä vetämään Wienon perään, mutta tuomari vaihtoi Rillan ja Wienon paikkaa, jolloin Miisun kehäkävely parani. Misti seisoi etenkin silloin oikein hienosti, kun tuomari arvosteli muita ;) Hyvin tyttö kuitenkin keskittyi kehässä olemaan, vaikka meinasikin välillä lysähtää istumaan. Yksittäisarvostelussa seisoi ja juoksi oikein nätisti, ja antoi tuomarin (Päivi Eerolan) tutkia itsensä hyvin ja heilautti jopa hieman häntää. Arvostelussa onneksi ruksattiinkin kohta "rodunomainen lähestyttäessä". Sitten kun kaikki kolme narttupentua seisotettiin alkoi Misti yhtäkkiä jahdata jotain olematonta takapäästään ja pyöriä kuin väkkärä. Myöhemmin paljastui että tytsillä oli mennyt kärpänen korvaan niin kuin jo joskus aiemminkin. Ajoitus oli kyllä taas kohdillaan ja paras mahdollinen, vaikka pitihän se arvata tuosta metkuilijasta ;)
Misti oli lopulta luokkansa kolmas eli viimeinen, ja Wieno-sisko oli ykkönen ollen vieläpä VSP-pentu. Onnittelut siis siihen suuntaan! Melkein piti jo arvata, ettei Misti sen kummemmin (vielä) menesty, mutta arvostelu oli ihan kiva:
"Rauhallinen käytös. Erittäin selvä sukupuolileima. Lempeäilmeinen narttumainen pää. Tässä kehitysvaiheessa hieman takakorkea liikkeessä. Saisi olla tiiviimpi edestä. Hyvä luuston voimakkuus. Rauhallinen esiintyminen."
Misti on siis vielä kehityksessä kesken, mutta siitä voi tulla todellinen kaunotar kunhan tuosta kasvaa. Meille se on kuitenkin aina ROP, sen verran upea siitä on tullut :) Otettiin näyttelypaikalla treeniä ja leikkiäkin, ja hienosti se jo vetää häiriössäkin. Ihan keskellä pahinta hälinää koiria ollessa joka puolella, tehtiin seuruuta ja kyllähän se vaan seurasi :O Voiko olla hienompaa?!


ROP-ainesta..?

Misti kerää voimia ennen kehää :) 


JEE, kohta mennään!

Siskoihin nähden Misti oli kyllä samankokoinen ja muutenkin aika samantyyppinen. Tytöt eivät oikein tulleet toimeen keskenään, kun Wieno murahteli vaikka Misti olisi halunnut tutustua. Niiskun kanssa ne vähän nuuskuttivat toisiaan, mutta siinä kaikki. Myöhemmin tosin paljastui että Wienolla oli alkanut ensimmäiset juoksut! Mekin täällä (pelolla) odotamme milloin Mististä tulee nainen, toivottavasti ei vielä aikoihin että senttejäkin tulee monta lisää. Ja muutenkin se on vielä niin vauva, vasta 7 kk!

Sinänsä ihan kiva kokemus tuo ensimmäinen näyttely ja olipahan treeniä virallisia varten. Voi tosin olla ettei nuo näyttelyt ole meidän juttu vaan keskitytään ihan vaan käyttöpuoleen, mutta pitäähän sitä edes silloin tällöin kehässä pyörähtää. Seuraavaksi ajateltiin mennä Kajaaniin tammikuussa. Mistille pitää ostaa muuten sellainen kangasboksi näyttelyitä ja kisoja varten, että saa mennä sinne levähtämään. Eihän noissa näyttelyissä mitään ihmeellistä tapahdu ja ovatkin jossain määrin tylsiä tapahtumia, tuskin siis kovin monesti käydään ja noin kauaksi ei kyllä enää lähdetä. Jos pyöritään tässä Oulu-Rovaniemi-Kajaani-akselilla, vaikka toisaalta ensi kesän erikoisnäyttely Lappeenrannassa kutkuttaisi... Ja messari olisi aina huippua käydä katsastamassa, vaikkei itse Misti osallistuisikaan.







ps. Misti osaa tällä hetkellä oikeastaan kaikki tokon alokasluokan liikkeet! Ja eipä jää paljon muuten avoimestakaan :) Liikkeet vaatii vielä hiomista ja eniten tehtävää taitaa olla häiriössä ja palkkaamattomuudessa sekä sopivan viretilan säilyttämisessä. Kokeenomaisia treenejä pitää saada alle, jos tosiaan jo ensi vuonna uskalletaan kokeisiin, kenties kenties. Hurrrjan kivaa tuo toko, ja hei, me edistytään! :) 





Mulla on ihan oikeasti se bortsu, tässä se on! <3 



lauantai 13. elokuuta 2011

Agilityn lumoissa + tehotreeniä tokoliikkeisiin

Käytiin tänään Mistin kanssa agilityradalla esteitä kokeilemassa meidän treenikaverin kanssa. Rata olikin sopivasti pystytetty "meitä varten" eikä aidoissa ollut rimojakaan. Siispä kokeiltiin vihdoinkin oikealla radalla oikeilla esteillä kotitreenin sijaan. Monille tämä on varmasti arkipäivää, mutta täällä meillä ei ole koiraharrastusasiat täysin mallillaan, joten vähään on tyydyttävä ja treenattava pääasiassa omatoimisesti. Hypyt meni Mistillä pääosin hyvin, välillä juoksi ohi eikä ilmeisesti kunnolla hahmottanut koko aitoja rimojen puuttuessa. Putki on ihan ykkönen ja sinnehän tyttönen sinkoili mielellään. Mutkaputkessakaan ei ollut ongelmia. Ekalla kerralla Misti meni A:n ihan tuosta vaan, mutta toiste ei enää uskaltanutkaan. Puomi ei napannut yhtään vaan puolimatkassa palasi takaisin. Ripottelin nameja tasaisin välimatkoin, mutta korkea este jänskätti silti liikaa. Kontaktialueilla naksuttelin ja palkkailin. Jos jollakulla on antaa hyviä neuvoja kontakiesteiden oikeaoppiseen opettamiseen niin kaikki informaatio otetaan vastaan! Pussia ei radalla näkynytkään, joten siihen tutustuminen jäi. Keinua ei uskallettu yrittääkään, siitä voi tulla helposti inhokki jos menee pieleen. Keppejä otettiin pari kertaa ja sitä helpotti semmoinen verkko niiden ympärillä. Keppitreeniä jatketaan kotosalla.

Oikein kiva oli päästä aksaamaan ja tämä on se meidän laji. Misti syttyy siihen ihan täysillä, ettei malteta odottaa edes lähtökäskyä ja mikään muu ei kiinnosta kuin namit ja rata :) Enhän mä mitään ihmeellisyyksiä osaa opettaa tai tiedäkään kaikkea, kun hirveästi ei olla lajiin vielä perehdytty. Mutta saatiin ihan kunnon pätkiä tehtyä, joka sisälsi hyppyjä ja putkia. Joka tapauksessa tästä on hyvä jatkaa ja jatketaankin ihan varmasti. Mistikin ihan selvästi tykkää tästä meidän toisesta ykköslajista, joka on ihan erilainen kuin toko. Onhan Mistin isäkin viittä vaille valio, että kai se kulkee suvussa jos nyt niin voi ajatella ;) Oikeastaan ihan hyvä että lajit poikkeaa toisistaan. Toko on rauhallista ja pikkutarkkaa pilkunviilaamista, kun taas agility on vauhdikas ja nostaa kierroksia. Molemmat on huippuja, ainakin minun mielestä, mutta Misti tekisi mielellään varmaan vaan aksaa :D Vaikka on se tokoonkin syttynyt ihan eri lailla ja tykkää nykyään siitäkin.

Yritin napata todistusaineistoa, mutta huonolla menestyksellä. Misti ei ole kovin kuvauksellinen koira ja perusolemukseltaan tuommoinen flegmaattinen enkä minä kuvaamistaitoinen omistaja, joten tulos on sen mukainen :D Ei hienoja vauhtikuvia järkkärillä vaan tylsiä lelunjäkertämis-, paikallaolo- tai muuten vaan omituisia öllötyskuvia kännykkäkameralla. Oikein hävettää pistää tällaisia näytille. Pahoitteluni! (ps. joulupukin toivelistalla on järkkäri, joten ehkä kuvien laatu ja sisältö paranee vuoden vaihtuessa, or not!)





Käytiin katsastamassa myös rauniorata. 



Tokossa tehotreenauksen alla on tällä hetkellä seuraavat liikkeet:

Seuraaminen: Mistille en opettanut tätä imutustyyliin ja nyttemmin olen vähän katunut sitä. Seuruu meinaa olla turhan väljää ja tässä haetaan nyt oikeaa paikkaa. M toisinaan myös edistää liikaa. Käännöksissä käytän kuitenkin imutusta ja ne sujuukin pääosin hyvin. Palataan siis alkuvaiheeseen ja yritetään opettaa ns. täydellinen seuraaminen.

Perusasento; Alunperin opetin tämän selän takaa kiertämällä, mutta totesin sen liian hitaaksi ja vaikeaksi eri paikoista tultaessa, joten siirryttiin tähän "oikeampaan" tyyliin. Nyt Misti tulee suoraan sivulle ja se on ensinnäkin nopeampi mutta myös helpompi tapa. Vinohan se meinaa edelleen olla ja joudun Mistiä kyllä monesti huomauttamaan asiasta, kunnes sivulla ollaan suoraan ja tiiviisti. Tätä treenataan päivittäin, jotta perusasento on mitä sen tulee ollakin.

Kosketusalusta; Mä en ole vielä päättänyt käytänkö tässä namialustaa vai opetanko vain koskemaan alustaa. Misti menee kyllä alustalle hyvin, jonka koskemisesta naksautan ja M palaa luokse. Mietin vain että jätänkö sen naksautuksen pois, koska sen kuullessaan Misti tulee takaisin, mutta kun haluaisin saada sen jäämään sinne makuulleen kuten ruudussa tehdään. Tämä on tosiaan ihan vaiheessa vielä, mutta taidanpa jättää namialusta-idean pois ja keskittyä vain lähettämään Mistin alustalle ja käydä käskemässä makuulleen. Ja jos jätän sen naksun myös pois tästä lähtien.

Kaukot; Ollaan hinkattu i-m-s-vaihtoja ja alan pikkuhiljaa häivyttämään käsimerkkiä pois. Misti menee hyvin makuulleen vähän kauempaakin, mutta sieltä se ei tajua pompata ylös sit-käskyn kuullessaan. Mun pitää vielä näyttää kädellä ja nostattaa ylös. s-m-s menee ok:sti. Siis pääasiassa kaikki vaihdot sujuu hienosti kun käskytän läheltä kera käsiapujen. Silloin ei ongelmaa, sähäkkää on. Palkan olen nyt laittanut vähän sivummalle ja aluksi vapauttanut pelkästä maahanmenosta parin metrin päästä. Parempi ettei pidetä kiirettä näiden kaukokäskyjen kanssa vaan keskitytään edelleen niihin vaihtoihin ja hissukseen pidennetään välimatkaa. Mulla on tässä tuo palkan sijoittaminen hakusessa, kun koiran taakse laittaminen tuntuu niin oudolta enkä voi pitää sitä kädessäkään. Tässäkin me amatöörit otamme neuvoja ilomielin vastaan!

Paikkamakuu häiriössä; Ollaan tehty tätä ilman suurempaa häiriötä, mutta nyt aletaan Mistin kiusaksi elämöidä enemmän ;) Tehtiin tätä treenikaverin kanssa ja pallonheitto ei häirinnyt yhtään, ei myöskään vetolelu, mutta jos kaveri meni liian läheltä ja puhui Mistille oikein kivasti tai innostavasti niin nousipa ylös. Vaikka ei ihme, tätä ei olla treenattu, jotenka tehotreenauksen alle myös tämä!

Kommenttia muista liikkeistä:

Liikkeestä pysähtyminen; Jepulisjee, onnistuu. Tänään Misti teki varmaan parhaiten ikinä, samantien pysähtyi paikka-käskyn kuullessaan. Se meinaa aluksi lähteä hyvin varovasti ja olla heti valmiina pysähtymään. Ovela!

Nouto; Misti kyllä hakee esineen ja otan sen vaan suusta pois. Jos alan käskemään eteen tai sivulle niin se pudottaa kapulan enkä oikein tiedä miten saan sen pitämään kapulan suussa tai tulemaan sen kanssa sivulle. Mitenkään vahva tai mieleinen liike nouto ei Mistille ole, joten tässä tulee olemaan työmaata kerrakseen.

Jaa, muita oikeita tokoliikkeitä ei taidakaan olla työn alla, ja temppuja nyt ei oteta laskuihin. Nehän menee jo täydellisesti eikä niissä ole oikeaa tai väärää tapaa ;) Estehyppyä voitaisiin alkaa pikkuhiljaa opettelemaan, siinäkin paljon tekemistä ja pohtimista.

Ja jossain määrin tasokkaampaa kuvatusta lenkin varrelta. Viikon päästä ajattelin kuvata Kokkolassa bortsuja ja ensisijassa Mistiä sisaruksineen.



vielä on kesää jäljellä....


Helmi lienee laihtumaan päin reippaan lenkkeilyn ja kevytruuan ansiosta :) 



maanantai 8. elokuuta 2011

Match Show Rovaniemi

Eilen sunnuntaina misseiltiin Mistin kanssa Rovaniemen mätsärissä vailla minkäänlaista menestystä tälläkään kertaa eli pentuluokassa sininen nauha eikä sijoitusta. Kehään mentiin siis pareittain ja meidän parina oli muistaakseni cairnterrieri, joka nappasi punaisen nauhan. Misti antoi (nais)tuomarin tutkia itsensä hyvin ja juoksutus onnistui hienosti (uuden näyttelytaluttimen ansiosta kenties?). Sininen nauha saatiin muka hieman unisen esityksen takia. Siis anteeksi mitä?! Misti käyttäytyi pelkästään tyynen rauhallisesti mitään hermoiletta saatika temppuilematta, ja esitys oli uninen! Jos tuollaisilla perusteilla toinen sija tuli niin tulkoot, Mistillä meni hurjan hienosti joka tapauksessa. Näin kehässä myös sinne tänne poukkoilevia koiria, joille punainen nauha ilomielin jaettiin. Eikö näyttelyissä pidä nimenomaan käyttäytyä rauhallisesti, juosta kauniisti ja olla välittämättä ympäristöstä? Paljoakaan en kuitenkaan laita painoarvoa mätsäreille ja niissä menestymiselle. Eihän tuomarit ole oikeasti päteviä arvioimaan eri rotujen kehäkäyttäytymistä.
Sitten oli vuorossa pentujen sininen kehä, jossa 15 pennun joukosta pudotettiin huimat 11 pois. Meidät pudotettiin muistaakseni viimeisenä. Yritin viestittää Mistille että älä nyt vaan istu niin saatetaan päästä neljän parhaan joukkoon, niin tottahan toki mini-bc pyllähtää istualleen ja meitä kiitetään osallistumisesta lakritsipatukan ja koiran herkkutikun kera. No, se siitä menestyksestä sitten. Misti hyvin herkästi kehässä istuu, tämä oli jo tiedossa, mutta nyt se teki sen niin kriittisellä hetkellä. Aina ei voi voittaa (lue: koskaan).

Ollaan joka tapauksessa taas yhtä kokemusta rikkaampia ja Mistin käyttäytyminen oli ihailtavaa! :) Enimmäkseen se vaan makoili ja katseli ympärilleen. Tavattiin Saara ja Tuike-bc sekä ihanat Weekasin tytöt Peppi ja Hilla. Pennuilla kävi leikit hyvin yksiin, vaikka tilaa ei paljon remmien kanssa ollutkaan. Nähtiin myös moninkertainen ROP/SERT Emmi (Shadoway's Chasing Magic) joka oli juuri niin hieno kuin olin kuvitellutkin. Juteltiin Weekasin poppoon kanssa ja Susanna-kasvattaja hieman tutki Mistiä ja piti sitä oikein kauniina rotunsa edustajana :) Vaikka luulin että Misti on muita samanikäisiään pienempi niin Peppi ja Hilla oli ihan samaa kokoluokkaa meidän neidin kanssa. Misti onkin kyllä kasvanut viime aikoina hurjasti ja tuleekin hyvää vauhtia muiden perässä näin jälkikäteen :)

Pitkä automatka meni ihan hyvin. Mennessä Misti oksensi yhden kerran, mutta pahoinvointi pysyi aika hyvin kurissa lääkkeen turvin. Tullessa Misti nukkui miltei koko matkan väsyttävän päivän jälkeen eikä oksea tullut. Mätsärin jälkeen käytiin sukuloimassa parissa eri paikassa ja Mistillä ei ollut sielläkään mitään ongelmia, se on missä tahansa paikassa kuin kotonaan :)

Hyvin menneen mätsärin ja automatkan jälkeen lähdetään hyvillä mielin kohti seuraavaa koitosta, Kokkolan näyttelyä. Siellä siis tiedossa uutta treeniä ja saadaan ensikosketus todellisiin näyttelyihin. Täytyy itselläkin viritellä muistia esittämisen suhteen kuuden vuoden tauon jälkeen ;)

Saara otti Mististä hienoja kuvia, joita laitan nyt tähän näytille. Kaikki kuvat otti siis Saara K. Oma lempparini on viimeinen kuva <3 Misti on niin upea koira!







keskiviikko 3. elokuuta 2011

Tokoa ja Nätöä

Tänään oltiin Mistin kanssa näyttelytreeneissä hyvässä koiraseurassa. Meitä oli paikalla 7 koirakkoa ja treenit oli ihan itseohjatut ilman sen kummempaa opastusta. Oltiin myös itse ne järjestetty ja ajasta/paikasta sovittu, koirakerholla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Tuntuu kivalta, kun oma-aloitteisiin treeneihin tulee noinkin monta koiraa omistajineen. Kun vaan itse on aktiivinen niin jotakin voi saada myös aikaan :) Oikeastaan minä olin eräässä yhteisössä kysellyt mahd. treenejä ja sieltä löytyi onneksi muitakin innokkaita. Kiitokset kaikille asian osaisille!
Siispä kokoonnuttiin koulun kentälle. Paikalla oli meidän lisäksi aussie, cockeri, 2 x mittelspitz, karjalankarhukoira ja suomenlapinkoira. Moni noista oli vielä pentuja, joille tuontapaiset treenit tulee tosiaan tarpeeseen kuten meillekin Mistin kanssa. Alussa hain Mistiin vain kontaktia ja otin vähän tokoa. Alkuun tyttöä ei voinut vähempää kiinnostaa, katseli vain uteliaana muualle. Pian se alkoi kuitenkin kiinnostua minusta ja koulutusherkuista. Saatiin aikaiseksi jopa kunnon seuruuta ja Misti teki liikkeet oikein iloisesti ja kiinnostuneesti. Se otti kontaktia jopa itse! Olin hurjan tyytyväinen Mistiin kuinka hienosti se teki ja keskittyi. Toivottavasti sama meno jatkuu ja se kiinnostuu treenaamisesta myös häiriössä. Tämä on tietenkin elintärkeää, jos aiotaan tulevaisuudessa myös kisoihin.
Harmi vaan kun meidän hyvin alkuun päässeet treenit keskeytyi kauheaan ukkoskuuroon. Kaatosade ei koiraihmisiä lannista, mutta kun vielä se helvatan ukkonen! Ehdittiin treenata hikiset 15 minuuttia, kun kaikki hipsutteli autoilleen ja kotia kohti. Niin tyypillistä ja kyllä sapetti! Uudet treenit on tosiaan jo suunnitteilla ja toivon mukaan jo ennen sunnuntaita. Ja Marjon ja Meten kanssakin mennään ehkä huomenna tai perjantaina treenaileen.

Itse näyttelyjutut meillä meni senkin edestä sitten ihan penkin alle. Juostiin kehää ympäri ja sain enimmäkseen vetää Mistiä perässä. Siinä juostessa tyttöä kovasti kiinnosti muut koirat ja yritti niiden luo vetää. "Tuomarin" kopeloinnin ajan Misti ei pysynyt ollenkaan paikoillaan, kyyristeli vain ihmeissään ja yritti istumaan. Oli vaikea yrittää saada se seisomaan ryhdikkäänä, jotta tuomari olisi saanut tutkia sen kunnolla. Tarvitaan Mistin kanssa siis rutkasti näyttelykokemusta ja siihen liittyvää harjoitusta, eihän tästä muuten tule yhtään mitään.

Siitä puheen ollen, me mennään sunnuntaina Rovaniemelle misseilemään paikalliseen mätsäriin. Alunperin oli tarkoitus mennä vain moikkailemaan Saaraa ja Tuike-bortsua, mutta Saara sai meidät ylipuhuttua mätsäriin :D Toisaalta se sattuikin ihan sopivasti, kun siitä kahden viikon päästä häämöttää ensimmäinen virallinen näyttely, Kokkolan ryhmis (hui!). Mätsäri on mitä parhainta treeniä virallista koitosta varten. Lisäksi paikalle tulee Mistin kanssa päivälleen saman ikäinen Peppi-bc, jonka elämää olen blogin kautta seurannut alusta alkaen. Kiva siis päästä näkemään millainen tyttö Peppi oikein on :) Myös tytön sisko Hilla saattaa ilmaantua paikalle. Molemmat ovat siis Weekasin kasvatteja. Olisi mahtavaa nähdä useampi bortsu saman päivän aikana, voihan siellä olla vielä lisääkin!
Rovaniemen reissussa tulee lyötyä kolme kärpästä yhdellä iskulla: mätsäri, bc-treffit ja autoilu. Misti on vähän huono autokoira joten sitäkin tulee samalla treenailtua. Tuleva Kokkolan matka on aikamoisen pitkä ja stressaava Mistille, joten autoilu ei ole yhtään pahitteeksi. Ja Kokkolassa tulee taas nähtyä paljon bortsuja ja ennen kaikkea Mistin sisaruksia, jippii!

Tokoa tehdään kotona päivittäin. Seuruu on jo oikein hyvää ja kyllä ne tiiviit käännöksetkin sieltä pikkuhiljaa tulee. Kosketusalusta sujuu, lähetän Mistin jo muutaman metrin päästä koskemaan alustaa, naksaus ja käsky maahan. Maahan joudun tosin käskyttämään vielä läheltä, mutta alustalle menee kaukaakin. Kaukoja, paikallaoloa, liikkeestä pysähtymistä, perusasentoa treenataan sekä turhanpäiväisiä temppuja. Laskin tuossa, että M osaa tällä hetkellä noin 20 erilaista liikettä/temppua: istu, maahan, seiso, tänne, seuruu, katsekontakti, paikka, perusasento, nouto, i-m-s-vaihdot, kosketusalusta (lopullisena tavoitteena ruutu), jalkojen ali pujottelu, seuruu jalkojen välissä sekä ns. väärin päin, oveen koputus, kuono kuppiin, pallonvieritys, molemmat etutassut sangon päälle, voltti, liikkeestä pysähtyminen... Olikohan vielä muuta. Itse olen hurjan tyytyväinen siihen mitä ollaan saatu aikaan ja Misti on todella oppivainen tapaus :) Sille ei tarvitse vääntää asioita rautalangasta vaan hoksaa aika pian mistä on kyse ja tarjoaa asioita itsekin. Esim. oma-aloitteisesta luoksetulosta palkitsen joka kerta, hyvä että Misti itse hakee kontaktia ja oikeata toimintoa. Treenikuvia meillä vain on valitettavan vähän, kun ei ole ketään kuka kuvaisi :( Ehkä tähänkin asiaan tulee muutos.