maanantai 9. heinäkuuta 2018

Aikansa kutakin

Nyt kun ollaan taas molempien bortsujen kanssa aktivoiduttu kilpailupuolella, on tullut jonkinmoinen halu kirjoitella siellä onnistumisesta ja epäonnistumisesta blogiin ja rustailla ylös treenisuunnitelmia. Noh, en kuitenkaan usko, että mulla on enää aikaa ja innostusta kirjoittaa tätä blogia, kuten on nähty - viimeinen teksti on kirjoitettu kaksi vuotta sitten, silloin kun Metka tuli, joka muuten täytti jo 2! Kirjoitan nyt kuitenkin sen verran, että missä mennään, mitä Metkasta on tullut ja mikä on Mistin tilanne. Jatko selviää myöhemmin. Lueskelen kuitenkin edelleen ainakin välillä muiden blogeja.

Tosiaan, Metka on jo kaksivuotias ja se on aivan ihana! Rakastan tuota koiraa valtavasti, se on kuin mulle tehty, todellakin once in a lifetime-koira. Sen kanssa on kaikki ollut alusta saakka niin helppoa ja hienoa enkä ole koskaan katunut sen hankkimista. Mulla ei ole ollut siitä kerrassaan mitään pahaa sanottavaa, jaksan aina vain ihailla ja hehkuttaa sitä. Sillä on valtavasti työmoottoria, se olisi valmis paiskimaan hommia viimeiseen tappiin asti ja niin se tekeekin. Lisäksi se on kiltti mamman mussukka olematta kuitenkaan mikään pehmeä tai herkästi paineistuva. Se on nopea, ketterä ja voimakas koira tekemisessään ja ilmehdinnässään, me like. Se on sekä arjessa että harrastuksissa hyvin helppo. Sitä on voinut aika pennusta saakka pitää lenkeillä vapaana ilman huolta siitä, että se kävisi omia mutkiaan tai moikkaisi muita koiria tai ihmisiä. Se tosin juoksentelee melko kaukana mistä sitä pitää välillä muistutella. Treeneissä sitä voi palkata pallolla, lelulla ja namilla, vaikka namit välillä syljetään pois, jos on oikein kuuma tai kiihkeä mielentila. Silmää Metkalla on jonkin verran, mikä näkyy esimerkiksi ruudussa flänkkäämisenä tai kumarina asentoina. Metka on rohkea, avoin ja toimintakykyinen ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Se on säilyttänyt lapsenomaisen ja hölmön luonteensa ja toivottavasti se ei koskaan häviäkään.

Metka harrastaa agilityä ja tokoa, molempia yhtä paljon. Tokossa se sai toukokuussa ykköstuloksen heti ensimmäisestä kokeestaan ja nappasi saman tien täydet 200 pistettä ja luokkavoiton. Metka valittiin myös seuramme Tamskin tokon SM-joukkueeseen eli meillä olisi sellainenkin koitos edessä ensi kuussa. Metka on aina ollut työintoinen eikä ottanut häiriötä mistään, joten sen kanssa on suhteellisen huoletonta mennä kokeisiin ja kisoihin. Avoimen luokan liikkeetkin ovat hyvällä mallilla ja se korkattaneen joskus syksyllä. Agilityssä Metka on myös melkein kisavalmis, vielä vähän harjoitellaan keinua ja A-estettä. Metka loukkasi joulukuun alussa varpaansa ja se oli monta kuukautta sellainen kovasta rasituksesta kipeytyvä, joten me ei treenattu agilityä juurikaan kuukausiin.. Nyt ollaan vasta pari kuukautta sitten päästy taas kunnolla tositoimiin. Metka mennee syksyllä ensimmäisiin agilitykisoihinsa. Metka kuvattiin lokakuussa luustoltaan täysin terveeksi. Selässä on VA1 mutta se on kauneusvirhe vain.
Koska Metka on niin upea ja mulle kovin erityinen koira, olisin mielelläni teettänyt sillä joskus yhden pentueen. Valitettavasti sen kahdella siskolla on kuitenkin ollut OCD, joista toinen sai lisäksi nyt keväällä yhden epilepsiakohtauksen. Suvussa on suuri riski epilepsiaan, joka selvisi oikeastaan jo pentujen ollessa maailmassa, joten ihan puun takaa tämä ei tullut. Kovin kamalaa se kuitenkin on ja voimme vain toivoa, että muut säästyvät tältä taudilta.

Mitä Mistille sitten kuuluu... Se on kohta 7,5-vuotias, samanlainen edelleen. Sillä on ollut kilpirauhasen vajaatoimintaan viittaavia oireita ja siltä on nyt kahteen otteeseen arvot otettu. Hieman matalat ne on, mutta ei tarvetta lääkitykselle. Tyllerö on muuten terve, paitsi korvien välistään :D Misti on käytännössä lopettanut agilityn, koska hyppyongelmat tulivat jäädäkseen. Muutenhan se oli tosi makee ja kiva aksakoira, mutta tuolle asialle ei voitu mitään. Kyllä se edelleen ratoja tekee ja hömpöttelee silloin kuin Metkakin. Molemmat tytöt mitattiin pikkumakseiksi viime kuussa, mutta vaikka olen treenannut Mistillä pikkumaksikorkeuksia, ei se hyppää yhtään sen paremmin.

Tokoa Misti sen sijaan on tehnyt tässä kahden vuoden aikana paljon ja se on sen ainoa kisalaji. Uskaltauduttiin kahden vuoden tauon jälkeen kokeeseen toukokuussa, josta tuli 3-tulos ihan kivalla suorituksella. Toukokuussa meillä oli peräkkäisinä päivinä kokeet, joista ekasta tuli 2-tulos ja toisesta ensimmäinen 1-tulos huippupistein 300,5. Sen jälkeen taas pari kakkosta, joista toinen jäi puolestatoista pisteestä kiinni. Viime viikon sunnuntaina neiti taas oli ihan ulapalla eikä saanut tulosta. Että hyvin vaihtelevaa ja siksi haastavaa. Misti toimii treeneissä todella hienosti, on keskittynyt ja taitava, mutta kokeissa se sooloilee joskus omiaan. Nauroinkin tässä, että jos Misti kirjoittaisi elämäkerran, sen nimi voisi olla Sooloilua. Treenikaverikin sanoi, että jos Misti olisi hänen koiransa, hän ei tietäisi mitä tehdä :D Jos Misti on esimerkiksi tehnyt kahden vuoden ajan liikkeen samalla lailla, eikä se ole muuttunut niin kuin ei pidäkään, niin Misti voi silti keksiä siitä oman version. Se tavallaan näyttää kuuntelevan mitä sanotaan, mutta oikeasti ei ja sitten se säätää omiaan. Nyt se on lisäksi kehittänyt tunnariin ongelman ja nostaa tai tuo väärän. Tässäkin se vain keksi tuoda kokeissa väärää, mutta treeneissä ei tietenkään tuo. Ja alkoi ykskaks kokeissa nyt, ekassa ja tuossa ykköstuloksen kokeissa toi kyllä oman. En käsitä. Treenisuunnitelmana on tehdä paljon palkatonta treeniä ja kai sitä voisi yrittää häiriköidä ja sekottaa enemmän. Tuosta tunnarista en tiedä mitä teen. Samoin Misti välillä jättää kokeissa kiertohyppynoudossa hypyn tekemättä ja siihenkin on vaikea puuttua. Noh, kokeillaan, kyllä mä kovasti yritän sille sen valionarvon saada. Sitten Misti varmaan jää eläkkeelle ellen "innostu" tekemään rallytokoa aktivoinniksi.

Siinä tärkeimmät kuulumiset kiinnostuneilla! Ja pahoittelut ylisuurista kuvista. Kirjoitan työkoneella ja vain kopioin pari kuvaa facebookista, joita ei voinut pienentää. 

Henkilön Emmi Mustaniemi kuva. Henkilön Emmi Mustaniemi kuva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti