maanantai 22. elokuuta 2016

Metka elämänmuutos

Meille tuli lauantaina pentu. 7½-viikkoinen bordercollien pentu Metka, joka on virallisesti Cafú. Metka on syntynyt vanhemmilleen Kulolle ja Kujeelle 29.6.2016 ja on työlinjainen, ruskeavalkoinen ja lyhytkarvainen typykkä. Metka on syntynyt ja kasvanut täällä Tampereella, joten pennun katselu- ja hakureissut ovat olleet varsin lyhyitä. Metka syntyi yhdeksän pennun laumaan ja on yksi kuudesta tytöstä. Metka on noin vuoden etsinnän ja odotuksen tulos ja muutamasta yhdistelmästä olin ennen tätä ollut kiinnostunut, kunnes alkuvuodesta jäin juuri tätä pentuetta odottamaan - ja se kannatti.
                                                              Kuva: Katri Mure
Metka on veikeä, reipas ja rohkea penneli, joka ei tunnu hätkähtävän oikein mitään. Se syö, leikkii, ulkoilee ja tutkii ympäristöään reippaasti ja uteliaasti. Se ei juuri välitä Sarasta ja Mististä eikä myöskään muista ihmisistä. Se ottaa kivasti kontaktia, oppii kovaa kyytiä oman nimensä ja sen että mammaa silmiin katsominen on tosi jees ja namin arvoinen juttu. Metka osaa leikkiä hyvin ja on myös ahne. Metkis oli pentulaatikolla melkoisen itsenäinen ja veikeä tapaus ja jo ensimmäisen vierailukerran jälkeen juuri se jäi mieleeni ja aloinkin seurailla erityisesti sitä. Kerroin kasvattajalle ihastuneeni juuri tuohon pentuun ja niinpä se lopulta valikoitui pennukseni.
Metkan kanssa on tarkoitus puuhailla samoja juttuja kuin Mistin kanssa eli aksata ja tokoilla. Katsotaan mitä muuta mahdollisesti ehditään. Ensisijainen toiveeni on kuitenkin, että Metka olisi terve ja saisin sen kanssa monta hyvää yhteistä vuotta. 

Sara ja Misti yrittävät parhaansa mukaan ignoorata pentua eivätkä välitä siitä. Ne tuppaavat irvistelemään pennulle, mikäli se tulee liian lähelle tai yrittää leikkiä. Harmittaa todella paljon, että nuo ovat tuollaisia ämmiä eikä niistä ole pennulle leikkikaveriksi. Muistelin juuri kuinka hieno leikittäjä Helmi oli aikoinaan Mistille ja onkin ikävää, että Mips ei siirrä perinnettä eteenpäin. Tänään tuli myös hetkellinen itkunpuuska ja Helmi-ikävä - kyllä se vaan oli niin hirmuisen rakas ja tärkeä ja on sitä edelleen. Voi Hemppaseni <3
                               
                                                                           Kaksi alinta kuvaa: Katri Mure

2 kommenttia: