Parasta just nyt

Täytyy sanoa, että toko tuntuu ehkä parhaimmalta ikinä! Harppaus voittajasta erikoisvoittajaan ei vaikuta kovinkaan suurelta ja ollaan taas oikein mukavasti edistytty liikkeiden parissa - nyt olen jo alkanut yhdistellä palasia toisiinsa. Nimittäin ehkä ensimmäisiä kertoja ikinä olen kunnolla joutunut pilkkomaan liikkeet osiin, sillä evl-liikkeet ovat sen verran monimutkaisia, pitkiä ja useista osista koostuvia, ettei niitä yksinkertaisesti pysty opettamaan kokonaisena. Olen esimerkiksi erikseen muistutellut merkkiä ja tehnyt ohjattua omana juttunaan. Niinikään erikseen opetin Mistille merkin kierron ja noutohässäkän.
Vasta tällä viikolla olen alkanut tehdä ohjattua noutoa kokonaisena liikkeenä ja käskenyt Mistin merkin taakse seisomaan ja siitä joko oikealle tai vasemmalle kapulalle. Tämä sujuu hienosti, mitä nyt paikka merkin takana vielä vähän elää. Haluan siis Mistin seisomaan täysin suoraan merkin taakse, jotta keskimmäinen kapula jäisi ns. sokeaan pisteeseen eikä koira edes oikeastaan näkisi sitä. Misti hakeutuu kyllä merkin taakse ja kosketusalustalle, mutta meinaa kiertää merkin kokonaan. Jotenkin sille pitäisi saada iskostettua oikea liikerata, jolla se pyörähtäisi just eikä melkein merkin taakse. Se nimittäin osaa huomautuksella itse korjata paikan ottamalla vauhtia kosketusalustalta ja siten pyöräyttämällä kroppansa suoraan.
                                       Torstain agilitykisoissa Mistikin tuli kuvatuksi. :)

Ruutuliike, merkittömäksi merkiksikö ne sitä nyt kutsuvat, on kyllä todella näyttävä. Siinä on niin vauhtia ja asennetta, kun Misti juoksee ympyrään ja siitä ruutuun! :) Misti hahmottaa ympyrän hyvin, mutta tajusin, että eihän se kokeessa välttämättä juuri näy niin kuin ei ympyrän keskikohtakaan. Niinpä ajattelin, josko opettaisi ympyrän vähän niin kuin eteenmenona, että koira vain juoksisi tikkusuoraan eteenpäin ja käskystä pysähtyisi. Olen nimittäin ymmärtänyt, että sitä ympyrää ei välttämättä merkata mitenkään selkeästi. Tuollainen eteenmenotyylinen ympyrään hakeutuminen voisi olla turvallisempi ja vähemmän altis virheille. Tänään itse asiassa jo harjoiteltiin tuolla uudella tyylillä ja alkoi jo sujumaan hyvin, joten tätä varmaan jatketaan! 

Kiertohyppynoutohässäkkä on myös alkanut hahmottua eikä tunnu enää kovin kauhealta. Misti osaa hienosti kiertää merkin ja palata takaisin päin kosketusalustalle - myös istuminen, maahanmeno ja normi stoppi onnistuvat siinä. Lisäksi Misti tajusi hetkessä noudon jujun ja tasan tarkkaan lähtee oikealle kapulalle ihan vain tuo-käskyllä ja käsimerkillä joko oikealle tai vasemmalle. Hypyn kautta ei olla vielä tehty, kun ei ole hyppyä, mutta se tuskin tulee olemaan mikään ongelma.

Lähinnä ollaan siis tehty juttuja, jotka ovat olleet meille vieraita tähän asti. Seuraamista ollaan hinkkailtu myös ja nyt ollaan saatu jo tosi säpäköitä ja tiiviitä käännöksiä oikeaan ja vasempaan niin normaalikäynnissä kuin juoksussa. Myös juoksusta pysähtymiset alkavat onnistua. Olen tehnyt käännöksiä palkintokanafileen voimalla, toimii! Zetaa pitäisi taas vaihteeksi tehdä, vaikka eipä siinä mitään ongelmia ole ollut.

Kunhan saan kaikki liikkeet kasattua, tehtyä kiertohyppynoutohässäkkää hypyillä ja treenattua muutaman kerran paikkamakuuta- ja istumista sekä tietysti muistuteltua niin sanottuja vanhoja tuttuja liikkeitä, saatetaan alkaa olla valmiita kokeeseen. Kokeisiin luulisi nyt pääsevän melko helposti, joten saatan aika lyhyelläkin varoitusajalla ilmoittautua johonkin. Mitään kiirettä ei kuitenkaan ole - nautitaan nyt, kun minäkin olen kerrankin ihan fiiliksissä tokosta ja se tuntuu kaikkea muuta kuin pakkopullalta. En ole ehkä ikinä nauttinut tokon treenaamisesta niin paljon kuin nyt ja samaa voisin sanoa Mististä, kun sen silmien paloa ja suunnatonta vauhtia katsoo.
Olen näitä evl-liikkeitä opettaessani kehittynyt taas ihan hurjasti kouluttajana eikä minkään opettaminen tunnu erityisen vaikealta. Työlästä ja aikaavieväähän toko on, mutta ei se välttämättä kovin vaikeaa ole. Ja nyt kuitenkin panostan tekniikkaan todella paljon, sillä aiemmin jotkut liikkeet ovat voineet olla teknisesti vähän sinne päin. Tai se riippuu aina siitä, kuinka jaksan tekniikkaa hinkata.

Agilitytreeneissä on myös alkanut kulkea aivan uudella tavalla - heti kun saa kevyissä vaatteissa kivassa säässä kirmailla radalla, on tunnelma katossa ja hyvin kulkee! Pari viikkoa sitten treeneissä tehtiin hurjan onnistunutta settiä suht haastavalla radalla, mutta ikävä kyllä siitä ei tullut videota. Viime perjantaina sitten saatiin jo videomatskua, josta koostin videon. Tuntuu ja näyttää, että treeneissä sujuu aina paremmin kuin kisoissa. Okei, koira ei pysy niin hyvin ehkä käsissä kuin mitä kisoissa tuntuu pysyvän, mutta itse ohjaan treeneissä paremmin ja koirakin kulkee lujempaa. Olin oikein tyytyväinen näihin meidän suorituksiin, jotka näyttävät videollakin hyvältä ainakin omasta mielestäni. Eikä koutsillakaan ole nykyään enää niin paljon korjattavaa, että kyllä sitä kehitystä on tapahtunut!
Minulle alkaa hahmottua koiran ponnistuspaikka, koiran kulkema linja ja alan muistaa, että varpaiden suunnalla voi helposti näyttää koiralle mistä ponnistetaan. En enää kovin usein jää koiran tielle vaan tajuan liikkua sen verran ajoissa, etten töpeksi Mistin edessä. Muuta en oikein osaa tähän analysoida, mutta kyllä sitä aina treeneissä hoksii kaikenlaista!