Kahdesta (itse tekemästäni) ohjatun kapulasta on sitten irronnut toinen laippa, jos joku sitä ihmettelee - true tokoharrastaja ja välineurheilija.
Kävin torstai-iltana Tamskin järjestämässä tokosääntöillassa kuuntelemassa Räsäsen Riittaa ja näyttää siltä, että olen aika lailla oikein ymmärtänyt uudet säännöt ja liikkeet. Tosin uusia juttujakin tuli niin kuin se, että esimerkiksi ohjatussa ja kiertohässäkässä merkit ovat isoja - minähän olen treenannut vain pienillä sankoilla. Ja että ohjaaja ei saa kai pitää hihnaa enää kaulalla ja merkin kiertoon ei saa antaa käsimerkkejä. Tosin kaikki nuo löytyvät niistä säännöistäsäännöistä, joita en ole tainnut edes lukea vielä. Olen keskittynyt ainoastaan liikkeiden opettamiseen, very clever...
Eiliset agilitytreenit olivat erityisen merkittävät, sillä Misti tykitti mennä tähän mennessä ehdottomasti kovinta vauhtia. Totesinkin treenien jälkeen koutsille, että tätä olen odottanut kolme vuotta; mulla on nopea koira! Siis voi tsiisus kun se meni lujaa, siis aivan sairaan lujaa - tuolta ne todelliset tykit näyttävät ja varmaan myös tuntuvat, sillä Misti alkaa olla yksi niistä. :) Onhan tämä tehnyt toki tuloaan, mutta että se oikeasti pääsee noin mahdotonta vauhtia!
No, vauhti kyllä myös korvasi virheet, sillä niitähän tuli kun neiti oli niin kierroksilla, että ei oikein kuunnellut ja syöksyi ihan minne sattuu. Sille jäi mm. päälle mennä putkeen A:n sijasta, vaikka kuinka ajoissa jaakottelin - lopulta koutsi joutui tukkimaan putken suun. Tavallaan yllättävää, että Misti ei pehmeänä koirana tarjonnut mitään muuta vaihtoehtoa, vaikka putkeen meno oli selvästi ei-toivottavaa. Aksassa siinä ei ole kyllä pehmeydestä tietoakaan! Saatiinpa taas nauraa eikä haitannut yhtään, sillä tuo nopeus oli jotain aivan uskomatonta ja todellinen työvoitto. Ja minä ehdin nopeajalkaisena hyvin ohjaamaan Mistiä, joten ehtimisen puolesta ei ainakaan pitäisi tulla ongelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti