Hukattuja jälkiä ja harmaita hiuksia

Harppasin tässä heinäkuussa niinkin paljon eteenpäin pk-jäljellä, että siirsin muutaman treenipäivän jälkeen keppi-ilmaisun jo metsäjäljen yhteyteen. Mistihän teki tosi kivasti ilmaisuja lyhyillä peltojäljillä, sai hyvin kepeistä hajun ja painoi maaten kepin luokse. Eipä siinä, ajattelin että mitäs tässä enää hidastelemaan ja kepit vaan varsinaiselle jäljelle. Ja ensimmäiset jäljet Misti suoritti oikein upeasti ja löysi ainakin suurimman osan kepeistä (keppejä yhteensä 4-5 kpl). Neiti teki tarkkaa työtä ja kepit nousivat - vitsit miten hienoa ja niin hieno laji. Jossain vaiheessa jäljellä kuitenkin ilmaantui - Mistin kanssa jo tutuksi tullut - henkinen lukko, paha sellainen. En tiedä, missä vaiheessa niin pääsi käymään, mutta lopputulemana oli se, että Misti ei suostunut ajamaan jälkeä enää ollenkaan - se ei uskaltanut edes yrittää. Yhtenä päivänä tein sille kaksi jälkeä, joista toinen pitempi ja haastavampi ja toinen lyhyempi ja helpompi "motivointijälki". Misti ei suostunut tekemään kumpaakaan, vaelsi vaan metsässä pää pystyssä eikä yrittänytkään jäljestää. Se olisi osannut, ilman muuta olisi, mutta ei suostunut, pystynyt, uskaltanut. Suututti tosi paljon, mutta jo samana iltana yritin uudelleen parilla tosi helpolla jäljellä, joita Misti jopa suostui ajamaan - ei ehkä hyvin, mutta suostui kuitenkin.

Ihan uskomatonta, kuinka nopeasti sekä koiralle että ohjaajalle niin nautinnollisesta lajista voi tulla koiralle niin ahdistavaa, että se oikeasti lamaantuu täysin. Olen koettanut katsella peiliin, josko vika olisi minussa. Ehkä tosiaan olen silloin alussa muutaman ei niin onnistuneen-jäljen jälkeen ollut kireänä ja pettynyt, enkä kehunut ja ylistänyt koiraa niin kuin tavallisesti. Misti on sitten heti reagoinut tähän ja vielä näin voimakkaasti. Alussa Misti teki tosi kivasti töitä, mutta sitten pari huonompaa tai epäonnistunutta jälkeä yhdistettynä ohjaajan harmitukseen passivoi sen täysin. Harmittaa, paljon, sillä olen nähnyt kuinka taitava jälkikoira Misti oikeasti on ja miten ihanasti se jäljesti ja ilmaisi kepit. Näin sitä voi käydä, kun puikoissa on lajissa kokematon, kiirehtimiseen taipuvainen ohjaaja ja hihnan päässä herkkä koira. Täytyy alkaa jossain vaiheessa purkaa tuota painetta ja yrittää saada jäljestyksestä taas supermahtavaa. Tultiin tiistaiaamuna takaisin Tampereelle Mistin kanssa, joten noin viikkoon ei olla nyt jälkeä tehtykään. Kuusamossa jäljestettiin harva se päivä, joten aktiivista jäljestyskuukautta ollaan eletty. Lisäksi tehtiin esineruutua ja metristä. 

Kuusamossa tehtiin myös kotipiha-aksaa, josta ei sen tähdellisempää sanottavaa - kunhan humputeltiin, harjoiteltiin joitain uusia juttuja ja yritettiin mennä täysillä. Olisin halunnut Mistin kulkevan vielä lujempaa, mutta minkäs se vauhdilleen voi. Tänään mennään pitkästä aikaa ohjattuihin treeneihin, ihanaa!

Tokossa ollaan EVL-liikkeitä saatu kivasti alulle ja esimerkiksi zeta alkaa olla valmista kauraa. Ohjatussa noudossa ollaan sellaisessa vaiheessa, että Misti osaa juosta kosketusalustalle, joka on ympyrän keskipiste, mutta ei erota ympyrää oikeastaan ollenkaan. Targetilta Misti osaa juosta sekä vasemmalle että oikealle kapulalle - välillä Misti meinaa erehtyä tai jää arpomaan, mille sitä menisi. Ollaan pari kertaa tehty jo kisanomaisilla etäisyyksillä, mutta ympyrä ja suunnat vaativat vielä vahvistusta. Ruutuakin ollaan tehty jo ympyrän (targetin) kanssa lyhyeltä etäisyydeltä ja tämäkin vaatii vahvistamista. Pari kertaa olen laitellut Mistiä kiertämään myös merkkiä ja vähän palaamaan siltä takaisin päin, jonka jälkeen olen antanut käskyn istua, pysähtyä tai mennä maahan. Merkin kierron Misti osaa hienosti, mutta aiemmin olen vahvistanut sitä jäämään merkin taakse, joten merkiltä takaisin päin tuleminen on vielä hankalaa. Hirvittää kyllä yrittää opettaa sitä uutta merkki-jäävä-hyppynouto-liikettä, se on ihan kamala! :D Muut liikkeethän pysyvätkin aika lailla ennallaan, paikkamakuuta- ja istumista lukuun ottamatta, joten voidaan keskittyä vain näihin muutamaan. Olin varovasti suunnitellut syyskuulle ekaa erikoisvoittajan koetta, mutta enpä tiedä, paljon on vielä tehtävää!                
                    
Helmi jäi tosiaan Kuusamoon ja ikävähän sitä heti tuli. Ja sitä on niin tottunut kahteen koiraan ja siihen, että Hemppa on täällä. Misti tuntuu vähän stressaantuneelta ollessaan ainoana koirana ja hakeutuu tosi paljon ihan lähelle. Jos se on ollut yksin ja tulen takaisin kotiin, se oikein vinkuu eikä meinaa pysyä housuissaan. Vaikkei Misti Helmistä koskaan oikein tykännyt, oli mummokoira selvästi varahermona ja turvana sille - ja minulle totta kai myös. Saa nähdä helpottaako tämä tästä sekä Mistillä että minulla vai pitääkö Hemppa hakea takaisin. Helmi kuulemma nauttii ja on niin tyytyväinen, mutta entäs me sitten?!

Paljolti peekoota

Kuvat otettu Iivaarasta, jossa käytiin sunnuntaina kymppi vaeltamassa. Tällaista(kin)  on Kuusamossa! <3

Nyt ollaan (hetkellisesti) taas kunnostauduttu pk-puolella, sillä ollaan muutaman päivän sisään ajettu pari jälkeä ja heitetty esineruututreenit sekä aloiteltu metristä. Tiistaina tein varmaan lähemmäs puolen kilometrin mittaisen jäljen suht soiseen metsämaastoon, missä oli muutama kulma ja muutakin kiemuraa sekä kaksi ojan ylitystä. Misti aloitti jäljen seuraten yhtä polkua, missä ei oltu kyllä kävelty aikoihin, vaikken siis itse ollut polkua kulkenut. Suht lähellä oikeaa jälkeä se kuitenkin meni, löysi ekan namikipon ja pääsi sen jälkeen oikean jäljen päälle. Loppu menikin tosi hyvin, kaikki kipot löytyivät, ojat ylitettiin varmasti ja mallikkaasti ja kiemuroista ja kulmista huolimatta Misti jäljesti hienosti - olin ihan mielettömän tyytyväinen. :) Todella onnistunut jälki kunnon ryteikkömaastossa. Aikaa meni ehkä kutakuinkin vartti.

Tein sitten pitkästä aikaa myös esineruutua. Tallasin sellaisen ehkä 10x10 metriä kokoisen alueen metsään, johon vein kolme esinettä: hanskan, sukan ja sählypallon. Muistaakseni sukka löytyi melko pian, joka oli ruudun etuosassa. Hanska oli jossain takareunassa ja pallo vasemmassa reunassa. Hanskan ja pallon etsimiseen meni pitempään ja lähetin Mistin varmaan kerran uudelleen niitä etsimään. Lopulta kaikki esineet löytyivät ja siihen lopetettiin.

Eilen sitten saatiin todella onnistunut esineruutu aikaiseksi, sillä Misti "oppi" ottamaan tuulesta hajun esineistä. Eilen oli kivan tuulinen päivä esineruututreeniä ajatellen, joten ekalla toistolla Misti löysi kaikki esineet (hanskan, sukan ja narulelun osan) nopeasti. Piilotin sen jälkeen hanskan ja sukan vielä uudelleen, jotka nekin löytyivät nopsasti. Nyt Misti otti selvästi tuulesta hajua, eteni ruudussa vauhdikkaasti ja varmasti ja siten löysi esineet äkkiä. Tosi onnistunut treeni, olin tyytyväinen. :)

Olin ennen esineruutua polkenut taas jäljen metsään, joka oli varmasti sen puoli kilometriä nyt. Tein kaksi 90 asteen kulmaa, jotka merkkasin selkeämmin rikkomalla kunnolla maata kulman kohdalla. Jälki ehti vanheta melkein tunnin, sillä alkoi sataa ja päätin mennä jäljelle ennen kuin sade mahdollisesti yltyisi. Taas Misti jäljesti tosi kivasti, mutta kulmat jäivät mielestäni tekemättä. Kertaakaan Misti ei kääntynyt 90 asteen kulmassa. Enimmäkseen se kyllä taas pysyi jäljellä ja siitä huomasin sen kunnolla olevan kartalla, kun M eteni todella nopeasti nenä maata viistäen. Silloin sillä taitaa olla jälki hiukan hukassa, kun hidastelee, pysähtelee ja yrittää ottaa ilmasta vainua. Kerran Misti teki kunnon hukkareissun mennessään syvemmälle metsään, missä en ollut kulkenut. Se palasi kuitenkin takaisin, löysi taas jäljen ja teki sen hienosti loppuun suorittaen nyt 90 asteen kulman vasemmalle ja mennen ison kuivan ojan yli suoraan vimpalle namikipolle. Aikaa meni varmaan 15-20 minuuttia. Kaiken kaikkiaan mielestäni ihan jees suoritus, vaikkei kuitenkaan tiistaisen jäljen veroinen.

Esineruudun ja jäljen välissä kävin tekemässä myös metrisen alkeita meidän tennisverkolla. Hyppyytin Mistiä ehkä jossain 80 sentissä ja laitoin sitä pari kertaa noutamaan verkon matalammissa kohdissa. Misti oli ihan intona, koska mukana oli lihapullaa, ja se hyppi niin reippaasti. Oikeasti Misti saattoi tehdä jo sellaisia 90 sentin hyppyjä eikä ollut millänsäkään - kauniisti ojensi jalkoja ja hyppäsi. :) Välillä ehkä takajalat osuivat verkkoon ja Misti saattoi myös pari kertaa ponnistaa verkolta, mutta henkiseltä puolelta todella varmaa suorittamista. Voi olla hurjaa, kuinka nopeasti etenin/etenen metrisellä, mutta kun näkee koiran innon, varmuuden ja rohkeuden niin en välttämättä koe aiheelliseksi edetä etanavauhtia. Vaikea uskoa, että Misti näyttää pääsevän noin korkeita hyppyjä yli. Kyllä se taitaa sen metrisenkin vielä päästä, tosin noutokapulan kanssa tilanne saattaa olla toinen. Huh, kyllä tuo koira osaa välillä yllättää minut ihan totaalisesti - kaiken tämän ajan jälkeen!

Jospa olisin Tampereella samanlainen aktiiviharrastaja kuin Kuusamossa niin voitaisiin jäljelläkin oikeasti edetä ja lähteä joskus jopa kisaamaan. Jotenkin Kuusamossa kaikki tämä maaseutu, tila, rauha, pellot ja metsät motivoivat eri tavalla harrastamaan. Tampereelta se kaikki puuttuu eikä se paikka inspiroi tai sytytä minua.

Saatan tehdä monia asioita kummallisesti tai väärin tällä pk-puolella, mutta olen aina ollut sellainen kouluttaja, etten lue mitään opuksia tai ohjeita vaan yksinkertaisesti itse pähkäilen miten kouluttaa ja opettaa asioita koiralle. Eikä tarvitse edes kauan miettiä, kun jo tiedän mitä tehdä ja saadaan kuitenkin sitten tulosta aikaan. Tokossakin olen kaikki opettanut ainoastaan itse miettimällä - tunnarissakin lähdettiin liikkeelle vaan siten että kokeillaanpa näin ja tehdäänpä nyt näin. Ja koiralla on kymmenen pisteen arvoinen tunnistusnouto, joten ihan maalaisjärjellä tuntuu tälläkin koirapuolella pääsevän pitkälle. ;)

EVL-liikkeitä ollaan myös hieman aloiteltu tekemällä zetaa, uutta ruutuliikettä ja merkin kiertoa yhdistettynä istumiseen, maahanmenoon ja seisomiseen. Mistin mieleen alkaa hiljalleen muistua, että oli niitä muitakin jääviä kuin istuminen, ringin kautta ruutuun juoksemisessa saatiin muutama hyvä toisto ja merkin kierto on Mistille edelleen tuttu juttu ja sen kautta tehdyt jäävätkin ovat onnistuneet. Ohjattu nouto pitäisi laittaa myös alulle. Hyvä tästä tulee! :)

Kun kerran tehään, niin tehään sitten kunnolla

Eilen siis neljäs yritys voittajaluokassa ja vieläpä "kotiyleisön edessä" Kuusamossa - koe oli siis meidän entisen seuran järkkäämä ja hyvin oli järkättykin. :) Saavuttiin paikalle puoli tuntia ennen arvioitua luokan alkua ja sain matkan aikana Tessalta soiton, että missä ollaan tulossa, kun aikataulu oli puoli tuntia etuajassa. Siinä sitten talla pohjassa loppumatka, nopeasti ilmoittautumaan ja melko pian siitä jo sitten paikkamakuuseen. Sää oli siinä vaiheessa ihan hyvä, vaikka aamulla oli sadellut rankasti vettä. Huomasin vaan että mäkäräisiä oli haittana ja vähän jänskätti niitten vaikutus koiraan etenkin paikkamakuussa. Vähän lihapullien syöttöä ja kivalla vireellä ja seuruulla Mistin kanssa kehään. Koira tuntui hyvältä ja innokkaalta, vaikka suoriltaan joutui hommiin. :) 

Liikkeet tehtiin sekoitetussa järjestyksessä ja kahdessa osassa, mikä oli uutta mutta sopi meille hyvin. Tuomarina oli vanha tuttu Heli Kelhälä.

Paikkamakuu 9: Paikkamakuussa ei onneksi ongelmia, aavistuksen olivat mäkryt kuulemma häirinneet ja Misti näytti olevan vähän vinossa, kun palasin piilosta.

Metallinouto 9: Perus metsku, tuomarin mukaan olisi saanut tulla vähän vauhdikkaammin kapulan kanssa luokse. Iänikuinen probleemi tuo, Misti ei vaan tule nopeammin ainakaan kokeessa, vaikka kuinka oltaisiin treenattu.

Hyppynouto 10: IIIHANA!! Tykkään niin Mistin hyppynoudosta ja ilmeisesti tuomari myös. Kuulemma vähän ote elää, mutta niin vähän ettei haittaa. Jännä juttu, kun esimerkiksi edellisen kokeen tuomari ei tykännyt tästä yhtään ja antoi vaan 7½, vaikka Misti suoritti molemmissa kokeissa aika samalla tavalla.

Liikkeestä istuminen 9: Vähän varmistin katsomalla koiraa istumisen jälkeen, muuten hyvä. En vaan voi olla varmistamatta, aina niin jänskättää istuuko se vai ei! :D

Luoksetulo 8: Oikein loistava luoksetulo, ehkä sitten stoppi vähän valui ja maahanmeno oli hitaahko, en tiedä. Rivakkaan tahtiin kuitenkin juoksi vaihteeksi ja tosi tiiviisti Misti tuli lopussa eteen, ihanasti. :D

Tässä välissä tauko, lihapullapalkkaa ja koira autoon.

Tunnari 10: Tajusin kapulaa hieroessa, että hitto, olin syöttänyt koiralle lihapullia hetki sitten, että varmasti haju hukkunut sinne alle kokonaan. Mutta eipä mitään, Misti lähti määrätietoisesti kapuloille, meni suoraan keskimmäisille, nosti ensimmäisen vastaan tulevan ja toi sen nätisti luokse. Mietin siinä, että on fifty-fifty oliko se oma, kun ei muita edes haistellut, mutta kapulan päästä onneksi löytyi rasti, joten omahan se oli, viuh! Uskomaton tuo koira - kahdesti jo kokeessa tuonut ensimmäisen vastaan tulevan kapulan, joka on ollut oikea. En tajua miten se sen tekee! :D Mistillä on yleensäkin se tyyli, että se menee suoraan keskimmäisten luo eikä aloita järjestelmällisesti laidoilta.

Kaukkarit 8,5: Hyvin ja oikein vaihtoi, oli vaan himpun verran liikkunut eteenpäin niin kuin Misti yleensä tekee.

Seuraaminen 8,5: Misti teki hyvin ja seurasi oikeapaikkaisesti, mutta itse sössin, kun piti paikoillaan kääntyä oikealle ja vasemmalle - en koskaan oikein tiedä missä asteessa pitää kääntyillä. :P Perus oikealle ja vasemmalle käännökset kuulemma vähän turhan loivia ja joitakin muita pikku tekniikkavirheitä, mutta kuten sanottua, koira teki aivan mallikkaasti. :)

Ruutu 10: Misti lähti suoraan kohti ruutua, löysi hyvin sisään ja pysähtyi ja meni maahan täpäkästi. Tuli vauhdilla seuraamaan ja seurasi lopussa innolla. Ei siis mitään moitittavaa, tuomarin mukaan ei paljon paremmin olisi voinut mennä. :)

Kokonaisvaikutus 10: Minä kuulemma ohjaan hyvin, koira ei sählää yhtään mutta tekee silti reippaasti ja säpäkästi eikä ole mikään laama. Kaikin puolin loistavaa työtä ja palkintojenjaossakin vielä totesi, että se oli hieno. :)

Yhteensä 291 pistettä, KP, sija 2/7 ja VOI1.

Kyllä putosi kivi sydämeltä, kun saatiin voittaja alta pois ennen sääntöuudistusta. Viimeinen mahdollisuus, tiukka paikka eikä Misti tuota pettymystä. Ja kun kerran ykköstä ollaan tekemässä niin tehdään sitten vielä hieno ykkönen, Misti tuumi. Äiti totesi koepäivän aamuna Mistille, että sitten ruusukkeen kanssa kotiin sieltä ja Mistihän teki työtä käskettyä, teki kunniapalkinnon arvoisen suorituksen ja tuli KP-ruusukkeen kanssa kotiin. :) Oli parasta saada ykköstulos juuri tästä kokeesta, koska nyt me se todella ansaittiin - on treenattu pitkään, oivallettu asioita, onnistuttu ja epäonnistuttu ja tässä kokeessa kaikki meni nappiin. Ja kirsikkana kakun päällä tällainen tulos kaikkien tuttujen edessä, vanhalla tutulla treenikentällä. On kyllä hienoimpia hetkiä minulle ja Mistille! <3

Ehdottomasti paras voittajaluokan koe, ei pelkästään liikkeiden onnistumisen puolesta vaan myös koiran vireen ja ilmeen. Vire oli aivan optimaalinen, ei haukun haukkua eikä myöskään lahnailua, vaan puhdasta hallittavissa ollutta intoa läpi kokeen. En leikittänyt Mistiä kertaakaan ja silti se teki tosi kivasti, kenties lihapullapalkka sopii sille paremmin. Tsiisus se myös keskittyi ihanasti ja tarjosi seuraamista jo ennen kehään menoa eikä yhtään kuikuillut tuttujen perään. Misti on kyllä tokokoirana aivan ihanteellinen, en vaihtaisi tuota mihinkään! <3

Nyt sitten uudella innolla treenaamaan EVL-liikkeitä, täältä tullaan kuninkuusluokka!

Kiitos Saaralle videoinnista ja kuvista, metalli ja hyppynouto ei tullut videolle, mutta samanlaisia ne olivat kuin aina ennenkin. Käytiin kokeen jälkeen lenkillä Saaran, Tuiken ja TVA Vilpin kanssa. Misti ei oikein arvostanut Vilppiä, vaikka sillä oli kerrankin bortsukavereita. Diiva...

Jäljellä jälleen

Otsikossa mainittu jäljellä oleminen viittaa, believe it or not, pk-jälkeen. Kuusamossa aina innostun koiraharrastuksista ja treenaamisesta ihan eri tavalla kuin Tampereella, joten yhtä sun toista on tullut taas tehtyä ja siten myös jälkiharrastusta heräteltyä henkiin. Mähän tein Mistille suhteellisen paljon jälkeä sen ollessa joku puolentoista vuoden ikäinen ja senkin jälkeen ollaan satunnaisesti jäljestetty. Täällä tuli taas jokin ihme innostus tallata Mistille jälki ja niinhän minä tallasin. Nyt olen tehnyt sille joku kolme neljä jälkeä ja täytyy sanoa, että hurjan hyvin Möösis vielä muistaa homman jujun! Mitään kauhean pitkiä jälkiä en ole tokikaan tehnyt, keskimäärin 200-300 metriä, mutta niissäkin on ollut haasteita vaikeine maastoineen, kulmineen ja käännöksineen, sillä mitään erityisen suoria jälkiä en ole polkenut. Olen antanut jälkien myös vanheta noin tunnin verran ja tosiaan tehnyt ne aika pusikkoiseen varvikkoiseen metsämaastoon. Tasaisin väliajoin olen laittanut myös namikippoja jäljelle, jotka Misti on löytänyt hienosti ja on pysynyt pääasiassa hyvin jäljellä. Välillä se on mielestäni vähän poukkoillut ja etsiskellyt jälkeä, mutta yleisesti ottaen todella upeaa työskentelyä. :) Innoissaan on myös aina lähtenyt jäljelle ja edennyt intensiivisesti ja vauhdikkaasti.
Ilmaisua on myös muistuteltu ja Misti tarjosi varsin pian maahanmenoa keppien luona. Siirsin ilmaisun jo lyhyehkön peltojäljen yhteyteen, jossa oli keppien luona myös nameja. Alkuun Misti meinasi namien syönnin jälkeen jatkaa jäljestystä, mutta pienellä muistuttelulla sitten ilmaisi kepit.

Kun jäljestäisi ahkerasti, voisi tuon saada jäljen puolesta pian kisakuntoon. Yritetään, jos ehditään ja jaksetaan, jatkaa ja tehdä pitempiä jälkiä. Ilmaisujen puolesta laitella keppejä ensin helpoille jäljille ja sitten nostaa vaikeustasoa. Kivaa tuo jälkihomma, olen aina jotenkin tykännyt siitä ja toisinaan innostun kovastikin treenaamaan sitä.

Väsäsin kesän alussa myös viisi agilityn hyppyestettä ja saatiinpa muuten makeet, suht kevyet ja helposti siirrettävät hypyt vajaassa tunnissa väsättyä. :) Löytyi sopivia lankkuja, joihin naulattiin jalustat ja naulat siivekkeiksi, korkeutta hypyillä on sellaiset 60 senttiä. Ainoa miinus on se, että ne kaatuvat herkästi, ei ihan tullut mietittyä tasapainoteorioita, mutta ajavat muuten asiansa. Ollaan tehty Mistin kanssa monenlaista pyöritystä ja huomaan jälleen kerran ohjaavani oikeasti hyvin, kun ei tarvitse keskittyä radan muistamiseen vaan saa pyöriä ja kieputtaa menemään miten haluaa. Olen kokenut itsekseni oivalluksia, että näinhän tämä ja tämä pitää tehdä ja nykyään olen tajunnut jättää koiralle aina tilaa enkä ole sen edessä. Olen myös tajunnut, mitä kaikkea Mistin kanssa pystyy tekemään menestyksekkäästi. Oi kunpa ohjaisin kisoissa aina tuolla tavalla tai edes treeneissä!

Tokoiltu ollaan myös suhteellisen aktiivisesti, sillä lauantaina on taas koe ja vieläpä Kuusamossa, huippua! Misti on tuntunut aavistuksen vaisummalta ja vähemmän vietikkäältä, vaikka sinänsä tekee ihan hyvin hommia. Lisäksi se tuntuu nykyään palkkaantuvan paremmin ruualla kuin lelulla, mikä on jokseenkin uutta. Kuusamossa se on myös alkanut syödä huonommin eikä nappula oikein uppoa entiseen malliin. Siirryinkin taas kahdesti päivässä ruokinnasta kertaan päivässä, nyt on nappula ehkä mennytkin paremmin alas. Mitään ekstraa ei juuri ole tullut annettua, kun ei oikein ole mitään mitä antaa.
Lauantain koitos jänskättää oikeastaan tosi paljon, kun se on luultavasti viimeinen tilaisuus saada ykköstulos ennen sääntömuutosta ja koska koe pidetään meidän entisellä (agility)treenikentällä tuttujen ihmisten ja koirien keskuudessa. Saa siis nähdä miten Misti keskittyy ja tekee. Olen omasta mielestäni tehnyt kaiken voitavani ja minimoinut kaikki mahdolliset virheet ja kömmähdykset mitä voisi sattua. Pallo on siis Mistillä, toivottavasti se hoitaa oman osuutensa ja tekee niin kuin treeneissä ilman mitään höpöhöpöhommia. Ärsyttää suunnattomasti, jos vieläkään ei ykköstä tule, kun koira kuitenkin kaiken niin hyvin osaa ja se on tehnyt voittajaa jo reilun vuoden verran.

Treenailujen lisäksi Misti on saanut pelailla palloa, juosta pelloilla ja lähimetsässä ja nauttia maalaiskoiran elämästä. Sen se on kyllä tehnytkin ja saanut touhuta päivät pitkät. :) Helmi on piristynyt huomattavasti ja on kuin nuori koira taas, tulee aina juosten sisälle ja on innostunut välillä haukkumaan pihalla. Täten tein sen päätöksen, että Helmi jää Kuusamoon. Se on selvästi onnellisempi ja virkeämpi täällä, joten sen on selvästi parempi olla täällä. Päätös ei ole välttämättä sillä tavalla lopullinen, etten vie sitä enää takaisin, vaan saattaahan se välillä vaikka tullakin Tampereelle asustelemaan. Pidätän siis oikeuden muutokseen, vaikkei se todennäköistä olekaan.