maanantai 3. maaliskuuta 2014

Mielettömiä agilityoivalluksia ja maailmanluokan opetusta

Torstaina meidän agilitytreeneissä oli vierailevia tähtiä, todellisia agilityguruja, jotka tulivat pohjoisen lomallaan meidän vuorolle treenaamaan omia koiriaan ja samalla vähän koutsaamaan meitä. Kyseessä oli pitkän linjan agilityharrastajat Jari Harju ja Päivi Männistö.
Tehtiin rataa, joka oli Jarilla päässä tallessa, eikä mennyt kuin kymmenisen minuuttia, kun rata oli jo pystyssä. Siis ihan ennätysnopeasti, oltiin aivan ihmeissämme. :D Rata oli oikein kiva, ja tältäpä se suunnilleen näytti:
(söhersin tuon kotosalla ulkomuistista paperille, joten se nyt on mitä on)
Jari antoi tosi paljon hyviä neuvoja ja sainkin hänen opeistaan niin paljon irti! Siis ihan mielettömän hyviä vinkkejä ja ohjeita, ja kuulin joitakin asioita ihan ensimmäistä kertaa elämässäni. :D Torstain treenit olivat ehkä parhaat ikinä, ja olin niin fiiliksissä ja innoissani, kun oivalsin asioita ja opin kaikenlaista uutta. :) 
  Opin esimerkiksi, että 2-hypyn voi ohjata myös toiselta puolelta: vetää koira ensin kakkosen ohi ja sitten työntää esteen yli. Se onnistui kyllä, mutta Misti sitten kääntyi kakkoselta tuon putken suuntaan, vaikka oltiin jatkamassa kolmoselle. Jari näytti, että mulla oli käsi jotenkin liian korkealla, mikä sai Mistin kääntymään väärään suuntaan. Kun sitten pidin käden alempana, kääntyi Misti nätisti oikeaan suuntaan. Täytyy muistaa tuo juttu jatkossa, koska käden asennolla oli niin selvä vaikutus!
  Opin myös, että hyppyjen 8 ja 9 välillä kannatti käyttää vastakättä hiljentämään koiran vauhtia, jotta se kääntyisi ysin jälkeen suht näppärästi eikä painelisi putkelle. Lisäksi opin, että etenkin ekalla pujottelukerralla kannatti juosta koiran kanssa rinta rinnan ja erkaantua siitä sivuttaissuunnassa, jolloin ehti ohjaamaan hypyt 13 ja 14. Huomasin eron ihan selvästi ja tuon muutoksen jälkeen ei ollut ongelmia ehtiä toisin kuin silloin, kun juoksin Mistin edellä. Misti kesti välimatkan hurjan hyvin ja pujotteli loppuun asti, vaikka olin siitä tosi kaukana. Täytyi vain muistaa pitää oikea käsi ylhäällä tavallaan merkiksi siitä, että kepit mennään kokonaan. On se taitava pujottelija! 
  14-hypyllä Misti meinasi ottaa aina kiellon, kun näytin takaakierron jotenkin epäselvästi. Jari neuvoi, että neljällätoista ohjaajan pitää olla kokonaan asettuneena 16-putken suuntaan eikä seistä mitenkään poikittain tmv. Sitten laskea vain kättä alaspäin ja ohjata koira hypyn taakse. Ohjaaja voi myös itse pyöriä akselinsa ympäri, jos haluaa. Enpä ole aiemmin tajunnutkaan, että ohjaajan asento on takaakierrossa niin merkittävä seikka, vitsit mikä oivallus! :D 
  Itseäni epäilytti putkelle vienti hypyltä 15 ja veikkasin Mistin hyppäävän kolmosen. Jari neuvoi juoksemaan suoraa linjaa putken suulle päin (eli tavallaan samassa linjassa kuin hypyt 15 ja 3 ovat). Kysäisin, että entä jos Misti hyppää kolmosen, johon Jari vastasi, että eikä hyppää. Eikä muuten hypännyt! Tuo suoraa linjaa juokseminen toimi ihan älyttömän hyvin eikä Misti ollut aikeissakaan hypätä kolmosta. Huippua!

Treenit menivät siis meidän osalta aikas mukavasti ja olin ennen kaikkea positiivisesti yllättynyt Mistin keppitilanteesta. Se haki hienosti kepit 10-hypyn jälkeen ja kesti tosiaan tuon erkaantumisen. Pujottelu onkin ollut aina vahva Mistillä ja se tekeekin siinä hyvin harvoin virheitä. Jos jostain asiasta agilityyn liittyen voin olla ylpeä on nimenomaan pujottelu, jonka Möösä kaiken lisäksi oppi muutamassa viikossa. 
Täytyy vaan toivoa, että Jari ja/tai Päivi käyvät toistekin meitä valmentamassa, oli nimittäin sen verran huippua! :) 

Tokoa ollaan myös nyt hieman tehty, enkä ole sen suhteen erityisen tyytyväinen. Ollaan tehty kyllä paljon töitä sen eteen, mutta ei mikään oikein suju niin kuin pitäisi. :/ Seuraaminen on suht huonoa: paikka heittelee, kontakti tippuilee, välillä Misti edistää, välillä jätättää, on väljästi sivulla jne. Ei tunnu kivalta nyt enkä oikein uskalla seuruuttaa Mistiä hirveästi, kun se ei ole muutenkaan mikään maailman vilkkain ja energisin koira.  Nouto on ihan ok - tosin edelleen hinkataan sitä tiivistä eteentuloa kapulan kanssa, mikä on Möpsälle kovin vaikeaa. Aina pitää muistuttaa siitä tiiviydestä, tympii jo. Muut treenattavat liikkeet onkin aika samalla mallilla, mutta ruutu on kyllä kiva edelleen - se valaa uskoa muuhunkin. Kokeisiin ollaan kuitenkin menossa kolmen viikon päästä, kenties Misti taas kokeessa skarppaa ja tekee super hienosti niin kuin viime kerralla. 
Helmi täyttää tänään 11 vuotta, voi mummukka. :) Uskomaton juttu, että Helmi on edelleen niin loistokunnossa eikä harmaita haituviakaan ole vielä näkynyt, liekkö ole tulossakaan. Ei Helmillä paljon ikä paina - okei, kyllä se lenkkeilee hitaammalla temmolla eikä jaksa kovin rankkoja lenkkejä, mutta muuten. Voi olla, etten pääse Helmistä ikinä eroon, mutta se ei haittaa yhtään. :D Tällä menolla Misti kupsahtaa ennen Helmiä - ei olisi isokaan yllätys, jos totta puhutaan. Onnea rakas Helmi! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti