Agihyppyjä ja hyppynoutoa

No niin, eli me ollaan taas treenailtu agilityä, mutta tehty vähän jotain muutakin. Tultiin juuri tämän kevään viimeisistä hallitreeneistä eli maneesille ei ole enää paluuta (paitsi ehkä esteidensiirtotalkoiden merkeissä). Muita kisaryhmäläisiä ei ollutkaan tällä kertaa tulossa, joten mentiin yksiksemme ja pyysin äitin kaveriksi siirtämään esteitä, kun eihän niitä oikein yksin saa laiteltua. Saipahan sitä paitsi nyt omin silmin nähdä, että mitä me oikein treenataan ja millaista se agility käytännössä on.

Mulla ei ollut valmista rataa ja mitään kovin monimutkaista en tietenkään jaksanut alkaa rakentamaan. Niinpä sitten ihan omin kätösin piirtelin paperille jonkinlaista kieputusta, jossa Mistin pitäisi ehkä vähän miettiä hyppäämistään ja joutuisi tekemään takaakiertoja yms. Eihän se rata valmiina kovinkaan kummoiselta näyttänyt, mutta sitä oli kiva mennä ja sehän toimi yllättävän hyvin. :) Tehtiin sitä aikas monta kertaa ja kokeilin välillä muitakin kieputuksia eli sovelsin rataa miten mielin. Mutta saatiin siis tosi hyvät treenit aikaiseksi ja Misti oli niiiiiin huippu! Mun mielestä tuolla radalla oli paljon kinkkisiä kohtia, mutta Möösä selviytyi loistavasti. Kyllä siinä on ainesta! <3 Katsokaa vaikka itse videolta!
Tähän mennessä oltiin juostu rata jo muutamaan kertaan läpi, niin Mistiä vähän väsytti ja yksi rimakin tipahti. Ja alkuperäisessä versiossa ennen pujottelua oli hypyn takaakierto, mutta äiti oli ehtinyt roudata sen jo pois.

Viime viikolla oltiin myös kisaavien treeneissä ja tehtiin Mööpelin kanssa hyppytekniikkaa, siinäkin kaikenlaista kieputusta. Rimat oli tosiaan nelosessa eli aavistuksen korkeammalla ja hyvinhän tuo hyppeli. Sitten mentiin pujottelua ja vautsi vau, kuinka kauas pystyin irtoamaan Mististä ja vaikka vaihtamaan suuntaa, eikä Misti häiriintynyt siitä yhtään. Itsenäistä, hienoa suorittamista. Misti koki viime torstaina myös jonkin sortin valaistumisen keinun suhteen. Se nimittäin jäi odottamaan etutassut maassa vapautuskäskyä, ja mullahan kestää nyt juosta jo eteenpäin ja siitä huolimatta Misti jää kiltisti odottamaan. Herneet ilmeisesti kohtasi aivoissa toisensa - vihdoin ja viimein. ;) Jäi hirmuisen hyvät fiilikset sekä viime viikon että tämän viikon treeneistä. Nyt tehotreenataan agilityä, kun meillä on seuraavat kisat 11.-12.5, joita odotamme tietysti innolla! :)

Kotosalla ollaan harjoiteltu hyppynoutoa. Misti kyllä noutaa sinänsä hyvin, mutta jos hyppy on liian korkealla, laskee Möösä kapulan maahan ja hyppää yksinään takaisin, huoh. :D Olenkin noudattanut sillä kevyttä kepakkoa ja sen se suostuu tuomaan korkeammaltakin. Pikkuhiljaa nostan korkeutta aina sinne metriin (hui!) ja harjoitellaan kepin avulla. Lopullisena tavoitteena pk-tottiksen estenouto metrin korkeudesta oikealla noutokapulalla. Kamalalta se kuulostaa, mutta ei kai sentään mahdottomalta.
Lisäksi aloiteltiin pk-jälkeä tälle keväälle. Tallasin Mistille hyvin lyhyen jäljen ja laitoin matkan varrelle neljä pientä keppiä. Misti ei aluksi ihan tiennyt, pitääkö kepit ilmaista, mutta sittenhän se alkoi jo omatoimisesti menemään kepin luona maahan, jonka jälkeen palkkasin ja jatkettiin jälkeä eteenpäin. Jihuu, kyllä tuntui hienolta ja tätä jatketaan! Mististähän kuoriutuu vielä erinomainen jäljestäjä, oikea pk-koira. :)

Lisäksi ollaan käyty muutaman kerran pyörä- ja juoksulenkillä ja muuten tietty lenkkeilty ihan normaalisti. Jospa ne läskit siitä karisisivat. ;) Nythän lumet on jo ihan kiitettävästi sulaneet ja päästään pian metsään kunnolla samoilemaan. Talvea tulee ikävä, mutta kesäkin on tervetullut. Kevättä mä tulen kaipaamaan suuresti, se on mun ehdoton lempivuodenaika.

Ja loppuun vielä niitä lupaamiani kuvia lenkin varrelta. :)