Tänään oltiin Mistin kanssa toista kertaa tutustumassa kaupunkielämään ja edistystä oli tapahtunut :) Mentiin ensin porukoiden valokuvausliikkeeseen ihmettelemään eikä Misti ollut moksiskaan vaan kiinnostuneena tutki paikat läpi :) Ei välittänyt koneiden hurinasta mitään ja tuskin edes huomasi niitä. On se hieno tyttö!
Kun oltiin menossa ulos, alkoi Misti pakittaa ja vikistä. Taisi oviaukko ja kadulta kuuluvat äänet hieman pelottaa. Kannoin tytön ulos ja lähdettiin kävelemään poispäin ydinkeskustasta. Vähän Misti taas piippaili ja katsoi mua, että tännekö meillä pitää mennä. Ihan hyvin se kuitenkin käveli eteenpäin ja kiinnostui haistelemaan keltaista lunta. Kyllä Miipukin jo kiinnostavat hajut erottaa ;) Heitin sille pari kertaa myös palloa ja lähti kyllä perään, ei siis ollut mitenkään toimintakyvyttömänä siellä.
Sitten menin sen kanssa eräälle leveälle, hiljaiselle kävelytielle ja päästin likan vapaaksi. Leikittiin vetoleikkiä, pallonheittoa ja hieman sitä treenasin. Hyvin Misti teki, vaikka hieman välillä hermostutti ja alkoi taas piippaus. Misti sai "purkaa siellä paineita" ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Päästin sen taas hiihtoladulla vapaaksi ja hiihtäjiä menikin aika paljon ohi. Yksi nainen pyysi saada silittää pentua enkä kehdannut kieltäytyä. Muut eivät onneksi puhuneet meille mitään :D
Lopuksi mentiin tosi vilkkaasta kohdasta ylitse liikennevaloista ja aika kivasti Mistillä meni. Kyllähän sillä ihmetytti ja jänskätti, mutta ei valittamista :) Kun vaan tarpeeksi usein käydään niin neiti tottuu kyllä.
Käytiin vielä Mustissa & Mirrissä vierailulla ja ostin Helmille luun. Se kun on Mistin pikkuluita himoinnut niin pitihän muorilla saada oma :D Helmi sitten söikin sen tunnissa enkä edes ehtinyt jemmata seuraavaan päivään, huoh. En kyllä vähään aikaan osta uutta, kun noin nopeasti ne tuhoaa.
Misti oli M&M:ssä ihan innoissaan ja halusi tervehtiä kaikki. Lopuksi tytsi alkoi nukkumaan kaupan lattialle, että väsynyt reissaaja piti oikein kantaa pois :D
Illalla meillä kävi vieraita, serkku miehensä kanssa. Misti tykkäsi heistä tosi paljon ja heittäytyi moneen otteeseen lattialle rapsuteltavaksi :) Me jäätiin kyllä kakkoseksi siinä vaiheessa. Onneksi Misti kuitenkin näyttää ihan tykkäävän ihmisistä, vaikka mielestäni se on aika pidättyväinen. Mutta ei tuo pidättyväisyys edes haittaisi, eipähän olisi kaikkia tervehtimässä ja pusuttelemassa.
Huomasin tässä pari päivää sitten, että Helmillä on paljaita laikkuja vatsassa parissa kohtaa. Helmillä on joskus ollut kettukapi ja totta kai se tuli ekana mieleen. En vain tajua mistä se olisi voinut moisen kaamean taudin itselleen hommata. Helmi tuntuu kyllä rapsuttavan niitä, apua jos se on kettukapi! Nimittäin siinä tapauksessa se on varmasti Mistilläkin, vaikken pennussa ole vielä mitään poikkeavaa huomannut. Sivelin Helmin laikkuihin nyt illalla Betadine-puhdistusainetta, jota viimeksikin käytin kapin hoidon yhteydessä. Kunpa sillä ei oikeasti olisi mitään, en millään jaksa taas lähteä tuon kanssa eläinlääkärille plus vielä Misti siihen päälle. Helmin kanssa puolet elämästä on istuttu eläinlääkärillä milloin minkäkin vaivan takia, yleensä korvien. Rahaa on mennyt satoja euroja ja useimmiten turhaan.
Pliis, ole nyt vähän aikaa terve, muuta en pyydä! Ja kunhan vaan Misti ei saa riesakseen samanlaista sairauskierrettä että olisi edes yksi terve koira. Ei kai se voi olla liikaa vaadittu, eihän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti