sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Vain elämää

Jos myös jostain huomaa minun jättäneen koiraharrastuksen- ja intoilun taka-alalle, niin blogiin kirjoittamattomuudesta. Tekemättömyys koirarintamalla johtuu sekä innon ja kiinnostuksen että ajan puutteesta. En ole jaksanut aikoihin oikein lukea muita koirablogeja tai kiinnostua mistään koirajutuista. Ei ole huvittanut treenata tokoa kovin usein, rally-tokosta nyt puhumattakaan, vaikka olin jopa rally-kisoja suunnittelut tälle kuulle. Agilitytreeneissä ollaan sentään käyty joka ikinen perjantai - tällaisesta ohjatusta ja maksetusta, "pakollisesta" treenistä en voi enkä halua kovin helposti luistaa.
Ollaan siis käyty aina välillä tokoilemassa ja Misti muistaa ja osaa asiat edelleen tosi hyvin, joten miksi turhaan treenata. :) Tunnarin se mystisesti unohti kokeen jälkeen eikä olla sitä nyt hetkeen katsottu, mutta muuten Piipa tokottaa paremmin kuin koskaan.
Agilityssä se käy ihan sikakuumana, haukkuu ja riehuu koko ajan vuoroa odottaessa, hyppii minua vasten ja tuijottaa palavasti silmiin - on ehdottomasti pahankurisin koiruus siellä. :) Kuumana käyminen johtuu varmaan siitä, että aksa ja kunnon harrastaminen alkaa olla harvinaisempaa herkkua nykyään... Radalla se painattaa menemään lujaa ja upeasti mutta on myös muuttunut melkoisesti. Misti on alkanut itsenäisesti hakea esteitä ja jatkuvasti "karkaa" väärälle esteelle ja käy hyppimässä ylimääräisiä hyppyjä. Se ei ole enää niin kuuliainen ja ohjaajaa odottava, vaan todella tekee omia ratkaisujaan. Koska se ei ole ennen ollut tuollainen, en vielä muista, että se voi lähteä ns. liitämään mihin sattuu. Tämän takia Misti vaatii entistä parempaa ja tarkempaa ohjausta minulta. Koutsi sanoo, että on vaan hyvä jos se lukee rataa ja hakee esteitä, silloin ohjaajan täytyy vaan olla parempi.
Vähäinen treenimäärä vaikuttaa edelleen enkä osaa ja muista enää kaikkea mitä ennen osasin. En osaa kunnolla kääntää Mistiä, en katso koiraan enkä tajua hyppylinjoista ja ponnistuspaikoista mitään. Hyvin meillä on treenit kyllä menneet ja ollaan saatu tehtyä tosi hyvää settiä, vaikka parannettavaa aina on ja ollaan koutsin neuvojen mukaan aina parannettukin. Kontaktitkin alkavat palautua mieleen, ja muutenkin ollaan saatu sitä agilitytatsia takaisin. Perjantaina vielä treenien jälkeen jäin väsyttämään Mistiä halliin ja vaan juoksin sen kanssa rataa ja esteitä mielivaltaisesti. Sekös se teki hyvää, kun sai painattaa menemään ilman että tarvitsi muistaa tai kunnolla miettiä mitään. Huomasin taas millaisiin ohjauksiin parhaimmillani taivun ja miten hienosti Misti menee. Innostuin aksasta taas enemmän eli on pakko yrittää hankkia avain omatoimitreenailuun ensi vuodeksi!
Kohtuullisen hiljaista on siis harrastusrintamalla ollut. Lenkkeilen kyllä edelleen koirien kanssa paljon ja nyt ollaan sisällä leikitty etsintää niin että minä menen piiloon ja koirat etsivät minut. Kaksiosta voi löytää käsittämättömän monta piilopaikkaa, kun on vaan kekseliäisyyttä ja valmiutta sulloa itsensä mitä hankalimpiin paikkoihin. Etsintäleikki on osoittautunut mukavammaksi tekemiseksi kuin vaikkapa sisätokoilu, minkä lisäksi molemmat koirat saavat aktiviteettiä samalla kertaa ja samalla vaivalla. Koirat ovat ihan intona etsimässä ja tekemässä ja ovat kyllä melkoisen päteviä tehtävässään. Saan koko ajan nauraa niille, kun ne etsivät niin topakasti ja lopulta löytävät (yleensä Misti löytää, koska se on nopeampi liikkeissään mutta myös Helmi yrittää etsiä ja se heiluttaa aina häntää, kun löydyn).

Poden jatkuvasti huonoa omaatuntoa siitä, etten pysty mielestäni tarjoamaan koirille (Mistille) tarpeeksi tekemistä - tai ainakaan sen verran mitä aikaisemmin ja ennenhän me ollaan oltu aika aktiivisia. Mulla on ollut kiitettävän kiireinen syksy, kun olen käynyt koulussa mutta myös töissä pääasiassa joka viikko. Kotitöiden parissa menee myös todella paljon aikaa, koska siivoan jatkuvasti (lähinnä koirien ja koirankarvojen takia), teen itse ruokaa, pesen pyykkiä jne. Sitten seuraan useampaa tv-sarjaa, näen kavereita, käyn kaupassa, teen koulujuttuja kotona ja tietenkin hoidan koirat. Koirat syövät edelleen paljon aikaa, mutta omillaan asuminen on tuonut mukanaan niin paljon muita velvoitteita ja askareita, että koirille jää pakosta vähemmän aikaa kuin ennen. Kaikkien kiireiden keskellä pinna usein kiristyy, jolloin koiranomistajuus tuntuu entistä raskaammalta - mitään en silti vaihtaisi pois.
Loppuvuodelle en ottanut nyt enää töitäkään, että ehdin hoitaa kouluhommat alta pois ennen joululomaa. Kahden viikon päästä lähdetään taas lomailemaan Kuusamoon, mitä odotan innolla. On ihanaa oikeasti nyt lähteä joulun viettoon ja vieläpä lumen ja pakkasen keskelle. Pohjoisen ihmisenä rakastan kunnon talvea ja lunta ja täällä asuessa todella huomaa Tampereen eteläisen sijainnin, kun ei ole lunta tai mitään muitakaan talven merkkejä ilmassa. Täällä eletään edelleen ihan syksyä vesisateineen ja lumettomine maineen, mutta siitä huolimatta jaksan olla onnellinen ja tyytyväinen. Toivottavasti koiratkin ovat. :)

Koska vuosi alkaa olla paketissa, pitäisi kai katsoa toteutuivatko tälle vuodelle asetetut tavoitteet. Jotkut toteutuivat, jotkut jäivät toteutumatta, mutta veikkaan suunnilleen kaikkien toteutuneen, jos olisin ollut koko vuoden aktiivinen koirarintamalla. Ehkä teen tilannekartoituksen seuraavassa päivityksessä, jos sellaista tälle vuodelle enää tulee.
Yritän kuitenkin olla alkuvuodesta aktiivisempi, hankkia avaimen hallille omatoimiaksailuun, käydä kisoissa, nousta kolmosiin, korkata EVL ja sen sellaista! :)

As if...

1 kommentti:

  1. Älä pode syyllisyyttä. :) Kannattaa ehkä mieluummin ajatella niin, että (harrastus/kisa)koirille tekee hyvää pitää välillä lepojaksoa. Ja jos ei aikaisemmin ole kunnon lepojaksoa pitänyt, niin tää on sitten vaikka niidenkin vuosien edestä eikös? ;)

    Tuollainen elämänmuutos vaikuttaa tosi paljon ja herkästi treenit jää muiden kiireiden vuoksi. Se on ihan normaalia. Sitten kun tottuu ja löytyy arkeen rytmi, niin kyllä sitä sitten taas ehtii ja jaksaa paremmin treenailla. :)

    VastaaPoista