Keskiviikkona käytiin kaupungilla treenaamassa. Mentiin koirakerhon toko/bh-yhteistreeneihin yhden koulun pihalle, mutta eihän siellä ollut meidän lisäksi muita, äh. Tokoiltiin Mistin kanssa siis yksiksemme ja tyttö teki tosi hienoa työtä! Viereisellä kentällä pelasi pikkupoikia jalkapalloa ja pallo lensi välillä meidän lähelle, mutta Mipsukka ei paljon välittänyt. :) Tehtiin seuruuta, kaukoja, paikkamakuuta ja luoksetuloa namien, lihapullien ja narupallon kanssa. Misti oli koko ajan vapaana ja hyvin hallinnassa, ei puhettakaan että olisi lähtenyt jonnekin seikkailemaan. Heti alussa laitoin sen paikkamakuuseen, hyvin pysyi. Sitten tehtiin melko pitkää seuruuta ja hyviä vauhtiluoksetuloja. Leikittiin tietty myös ja innoissaan Misti tuli aina lelun kanssa mun luokse ja leikki hyvin. On se niin helppoa pitää hallittavissa olevaa ja tottelevaista koiraa irti melkein missä vaan. Sitten käveltiin yhdelle toiselle kentälle mikä oli jäähallin, skeittiparkin ja kävelytien vieressä. Eipä ollut ongelmia sielläkään, loistavasti keskittyi tokoon ja leikkimiseen. :)
Tokossa eniten edistystä on tapahtunut ehkä seuraamisessa, oikeastaan kontaktissa. Teen nykyään aika pitkääkin seuraamiskaaviota, joka sisältää jonkin verran käännöksiä ja pysähtymisiä, mutta enimmäkseen suoraa. Misti pitää hyvin kontaktia koko ajan ja paikkakin pitää pääosin hyvin. Ei jätätä enää eikä myöskään edistä, voisin sen verran nyt yleistää. Eli oikeastaan sekä kontakti että paikka toimii hyvin, olen niin iloinen! Käännökset oikealle edelleenkin ok, mutta vasurit vaatii vielä paljon treeniä. Pysähtymisiäkin pitää tehdä enemmän. Tänään tehtiin seuruuta myös hihnan kanssa, ihan kivasti meni.
Normaali perusasentokin on parantunut, eikä siitä tarvitse enää juurikaan huomautella.
Kaukot on ihan älyttömän kivat, ei enää hiimaile eteenpäin, vaan vaihtaa usean metrin etäisyydeltä nopeasti ja hyvin. Käytän sekä käsimerkkiä että suullista käskyä, mikä onkin onneksi sallittua kokeessa.
Lainasin tänään kirjastosta muutaman koulutusoppaan. Mukaan tarttui Koirakuiskaaja, 101 koiratemppua ja Tavoitteena huippukoira. Jälkimmäinen kuulostaa tosi lupaavalta, se keskittyy pääasiassa tokon saloihin ihan ylempien luokkien liikkeitä myöten unohtamatta saalisviettiä, viretilaa yms. Tuore painos viime vuodelta, tekijöinä malikkaharrastajat Susanna ja Juha Korri. Kovasti odottelen Salme Mujusen Tie Tottelevaisuusvalioksi-opusta palautuvaksi kirjastoon, sitä on kovasti kehuttu ja sen lukemisesta on varmasti hyötyä tokon harrastamista ajatellen. Löysin tänään sattumalta tuon koiratemppukirjan. Haluan opettaa Mistille myös ns. turhanpäiväisiä temppuja, mutta pää lyö sen verran tyhjää, etten itse keksi enää uusia, joten tuosta saan varmasti jotakin vinkkiä ja aletaan Mistin kanssa myös temppuilla enemmän. Kaikkia temppuja ei tosiaankaan ole tarkoitus opettaa, kunhan edes muutamia. ;)
Muutama kuva väliin, ettei näytä niin kamalan pitkältä tämä teksti.
Lällällää!
<3
Mitäs me ollaan muuta tehty... Ainakin lenkkeilty! Ollaan tehty koirien kanssa joka päivä melko pitkiä lenkkejä sekä hihnassa että vapaana. Sain toisen flexinkin mummolan edesmenneen koiran jäljiltä, joten sekä Helmille että Mistille on nyt omat. Viime viikolla kävin ostamassa uudet valjaat (Misti tuhosi entiset) sekä Mipsuttimelle uuden pannan. Kyseessä punaiset Hurtta Collection-heijastinvaljaat, jotka menee molemmille koiruuksille, kunhan hieman säätelee (paitsi etten osaa säädellä :p). Mistin panta on ihan normaali musta nylonpanta, tykkäsin kun oli niin yksinkertainen ja kevyt ja saa helposti muovilukolla/klipsulla kaulaan. Misti söi edellisen pannankin, joka oli nahkainen. Tuota uutta tuskin tulee heti halu napostella ;)
Syöminen on edelleen heikolla mallilla, vaikka vaihdettiin Jahti&Vahti Energiaan. Mä en tajua, miten tuo koira elää, vaikkei syö päivän aikana paljon mitään! Helmi taas on aina nälkäinen sikapossu, vaikka syö sellaiset 3-4 dl kevytnappulaa päivässä. Kunhan nyt ilmat kylmenee, niin Helmi saa lisänä energianappulaa. Eikö kevyestä ja energiasta pitäisi tulla suunnilleen normiruoka (maalaisjärjellä ajatellen)? :D
Joskus saan Mistin pakkosyötettyä ns. käänteispsykologiaa käyttäen: Jos ruoka on kupissa eikä Misti aio sitä syödä, alan huudella olematonta Helmiä (olematonta siksi, ettei se ole silloin lähimaillakaan). Sen jälkeen Misti porhaltaa suorinta tietä kupille ja alkaa syödä. Ikään kuin siis pakotan sen syömään, mutta Misti ei tajua vihata minua. Olen siis bordercollietani askeleen edellä. ;) Sama juttu ulkona, pistän kupin tarkoituksella Helmin lähettyville, joka varmasti sopivan tilaisuuden tullessa tyhjentäisi Mistinkin ruokakupin. Silloin mini-bc:llä ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa kuin syödä, tärkeintähän on ettei Helmi saa mitään. :D
Kuvia yritän saada heti huomenissa, nyt ei ole uutta matskua! Täällähän on jo vähän lunta, joten koetan saada lumisia kuvia Mistin toisesta talvesta.
Muoks. Tänään (sunnuntaina 6.11) oltiin taas pentukoulussa ja loppuun tehtiin seuruuta, siten että ohjaaja liikkuroi. Mistillä meni tosi kivasti se pikku pätkä mitä tehtiin; käännös vasemmalle ja oikealle sekä täyskäännös. Olen niin ylpeä mun pikkuisesta! <3
Se lupaamani lumikuva kaunottaresta.
On niin helppoo olla pikkuinen bordercollie vaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti