Koiruuksia ja konnankoukkuja

Mitäs on viikon aikana tapahtunut....Mitään ihmeellistä ei olla tehty niin kuin arvata saattaa. Itselläni on ollut menoa shoppailua ja Oulun reissua myöten, joten Misti on saanut nauttia kaikessa rauhassa kotikoiran elämästä. Torstaina Henna ja Dora oli taas kyläilemässä. Yritin ottaa Mistillä pientä treeniä Doran läsnäollessa ja eihän tuo oikein sujunut. Agility meni ihan kivasti, hyvin teki radan. Toko ei ottanut onnistuakseen, joten tyydyin vaan kontaktiin ja paikkamakuuseen. Muutaman kerran karkasi paikalta, jos Dora lähti omille teilleen tai Henna kutsui sitä. Misti siis reagoi toisten koirien käskyihin, tämän olen jo aiemmin huomannut koirapuistossa. Saatiin kuitenkin pari hyvää paikallaoloa ja kyllä se siinä pysyi, vaikka Dora teki toisaalla omia juttujaan. Pitkän aikaa en pitänyt vaan pian kutsuin luokse ja vetoleikkiä palkaksi. Misti keskittyy tuohon leikkiin ihan täysillä vaikka mitä tapahtuisi, no ei aina, mutta yleensä. Se on ihan siinä määrin taistelutahtoinen että Mistin hentoaa nostaa lelun kanssa ilmaan ja pyörittää vaikka ympäri :D Tästä täytyy saada kuva!

Sunnuntaina Mistillä kävi koiravieras, vuoden ikäinen cottonityttö Nelli, joka on kummitätini perheen koira. Misti olisi halunnut niin kovasti leikkiä ja kovasti hyöri Nellin ympärillä, mutta puudeli arasteli eikä ruvennut leikkimään. Muutaman kerran näytti hammasta ja kiljui. Mistiä kovasti turhautti, mutta kyllä se sitäkin vähää piti leikkinä.

Lauantainen yhteislenkki koirien kanssa oli helvetillinen. Värkkäsin omatekoisen jakajan, jotta sain molemmat koirat flexiin eikä tarvinnut hääriä kahden remmin kanssa. Heti alkumetreillä joku lukko antoi periksi ja koirat pääsi irti, mutta sain ne portilla kiinni. Sitten pistin vähän tukevampaa materiaalia, mutta puolimatkassa lenkkiä Helmi pääsi karkuun. Läheltä oli pahimmoilleen mennyt joku mies koiransa kanssa ja pelkäsin että Helmi raatelee sen ihastuttavan corgin. H onneksi vain seurasi perässä ja tutki ympäristöä, kävi ojassa uimassakin. Minä siellä sitten huutelin, että varokaa koiraa, se voi olla vihainen. Välillä huusin Helmiä ystävällisesti ja välillä turhautuneena karjuin. Eihän Helmiä saa luokse jos se päättää karata, ei tod. Mistikin huusi hihnassa, että hän haluaa mennä kun Helmikin pääsi. Helmi onneksi seurasi vaivihkaa meidän perässä ja antautui lopulta kiinni. Sitten mentiin metsätielle jossa päästin juniorin vapaaksi. Lähestyttiin yhtä hiekkamonttua ja Misti juoksi edellä. Sitten se äkkäsi poron ennen minua ja paineli perään. En nähnyt vilaustakaan, mutta kuulin haukuntaa. Huutelin Mistiä ja jatkoin kävelyä Helmin kanssa. Yllättävän pian Misti palasi takaisin enkä noteerannut asiaa mitenkään. Murahtelin ja hymähtelin vain ja Misti luimisteli vieressä. Se oli niin nolona, niin nolona ja yritti pyydellä anteeksi. Eli heti kun ottaa molemmat koirat lenkille käy jotain tällaista. Tai pikemminkin, kun värkkään jotakin omatekoista. Siispä taidan vastedes lenkittää koirat erikseen, kuten olen yleensä tehnytkin.

Treenaaminen sujuu hienosti! Misti on jo melko pätevä seurailija! Aika tiiviisti kulkee sivulla, välillä meinaa irrota turhan kauas, jäädä jälkeen, edistää tai mennä vinoon,  mutta pääasiassa sujuu oikein hyvin. Ja tuohan on siitä fiksu otus, että Misti ei ole koskaan tarvinnut mitään imutusta tai muita apuja, vaan tarjonnut kolmikuisesta saakka itse kontaktia ja kävellyt nätisti sivulla. Nyt hoksaa pysähtyessä myös istahtaa perusasentoon. Lisäksi ollaan tehty m-s-m-s ja i-s-i-s - vaihtoja. Misti ei tarvikaan käsiapuja niin paljon kuin luulin. Pääasiassa tuntuu vaihtavan asentoa suullisesta käskystä, mutta maahanmeno takkuilee yhä ja siinä pitää edelleen hivuttaa kättä maahan. Melko sukkelaan vaihtoi asentoa. Ollaan otettu myös kosketusalustaa. Nyt Misti osaa mennä tassulla koskemaan alustaa ja naksauksen kuullessaan palaa hakemaan palkan. Muutaman kerran olen myös jättänyt alustalle, mutta itse ei kyllä tajua jäädä vaan se pitää mennä sinne laittamaan. Välimatkaa pidennetään pikkuhiljaa ja lopullinen tavoite on siis saada Misti menemään alustalle matkan kuin matkan päästä.

Liikkeestä pysähtymistä harjoitellaan. Ihan hyvin se jää paikoilleen paikka-käskyn kuullessaan, muutaman askeleen saattaa ottaa eteenpäin. 

Ja mikä tärkeintä, luoksetulo on varmaa! Joka kerta käskyn kuullessaan tulee luokse. :) Kai se alkaa tulla jo selkäytimestä että luokse on tultava, muuta vaihtoehtoa ei ole. Tosi kiva liikkua tuon kanssa, kun luoksetulo pelittää. Ei nyt joka tilanteessa (porot, toiset koirat...) mutta pääasiassa kyllä. Mii laiks! 

Aksaa otetaan melkein yhtä usein kuin tokoa ja "puomella" osaa jo yleensä mennä hissukseen alas ja täten siis koskea esteen kontaktipintaan. Misti on kyllä tosi vauhdikas kaveri agilityssa, ja ihan siinä määrin että välillä roikutaan emännän kädessä tai lahkeessa kiinni. 

Misti on alkanut syömään hyvin! Monena päivänä syönyt hienosti kupin tyhjäksi ja nappulaa uppoaa sellaiset 6 desiä päivässä. Annan sille ihan kunnolla ruokaa, kun kerta maistuu. Ehkä se sitten viimein aloitti kasvukautensa, johan olisi aikakin. Korkeutta on nyt se 43 cm, eli pikkuinen on edelleen. Mutta hienoa että ruoka maistuu ja toivottavasti se kasvaa vielä monen monta senttiä. Painava se alkaa olla, ei tahdo jaksaa enää sylissä kanniskella. Hassun näköinen otus ruskeine housukarvoineen. Pitää yrittää leikellä niitä tupsuja ennen Kokkolan näyttelyä, nyt tuo näyttää lähinnä punapersepaviaanilta. 

Kuvia tulee sitten myöhemmin, nyt ei kerkeä laittamaan!