Ny rillataan!

Nimittäin koulu alkaa olla lopussa ja loma edessäpäin. Lämmintä on ja koivunlehdet kohta puhkeaa. Tämä kielii siis vahvasti kesästä, jota tässä on jo odotettukin. Lomaa en kyllä heti pääse viettämään, kun menen taas kahdeksi viikoksi töihin Koillissanomien kesätoimittajaksi,

Tämä viikko on mennyt jotenkin unessa. Sunnuntaina Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden ja tässä ollaan edelleenkin jonkinlaisessa kiekkohurmoksessa. Kuuntelen monta kertaa päivässä "Poika saunoo"-biisiä, siinäpä vasta loistava kappale! ( klick) Heti turnauksen alussa jotenkin tiesin, että tämä joukkue pärjää ja pääsee vielä pitkälle. Usko ei loppunut kertaakaan ja jotenkin aavistin jokaisen Suomi-pelin lopputuloksen - voittohan sieltä aina tuli lukuunottamatta Tsekki-peliä, jossa siinäkin hävittiin niukasti 1-2. Mä olen ollut nii'in onnellinen, kun upea turnaus päättyi kultajuhliin, mutta nyt tuntuu haikealta kun kahden viikon lätkähuuma on ohitse. Olisihan noita Suomi-pelejä voinut vielä katsella enemmänkin. Mutta ensi vuoteen! Jääkiekko on myös hyvin lähellä sydäntäni, ehkä se on sukuvika. Veljet ja serkut pelaa lätkää...Vanhempi serkku ennen mestistä, nyttemmin jotakin divaria. Pikkuserkku sattuu olemaan Mikael Granlund, ja tosiaan aika moni meidän suvusta lätkää pelaa. Hieno laji, ja MM-kisoja ollaan seurattu vuodesta 2008 ja viimein se odotettu kulta tuli, hiphei! :) 

Koirien kanssa ei olla tehty mitään erikoista, oltu oikeastaan kotona vaan. Misti on varmaan helpottunut kun pääsee taas nukkumaan ajoissa. Monesti lätkäpelejä seuratessa sekin joutui kukkumaan puoleenyöhön saakka. Misti yritti nukkua olkkarissa tai eteisessä ja aina kun Suomi teki maalin, hypättiin me pystyyn ja huudettiin ja naurettiin. Miisu sitten aina ihmeissään ja hädissäänkin tuli meidän luokse, että mikä teille nyt tuli :D Urheiluhullut. 

Ollaan ulkoiltu totta kai paljon ja Mistiä ei meinaa mitenkään saada sisälle, niin viihtyy tuolla pihalla. Autotien se on keksinyt, joten pitää vahtia oikein urakalla, jos neiti sinne sattuisi menemään. Kaiken maailman paskat se tuolta pihalta tonkii, eilen oli suussa jäniksenkäpälä ja tänään kuollut hiiri. Minä luulin, ettei paimenkoirat tuollaista harrasta, mutta yhtä ällötys se on kuin Helmikin - tai vielä pahempi. Pelkään, että Misti saa jonkin taudin noista, kun rokotuksissakaan ei ole vielä varoaika umpeutunut. 

Sisäsiisteys alkaa olla tosi hyvää (*koputtaa puuta). Ollut oikeastaan jo jonkin aikaa. Varmaan viikkoon ei ollut tehnyt yhtään pissaa sisälle, mutta nyt taas pari kertaa lirauttanut. Uskaltaisin sanoa, että M pissaa sisälle noin kaksi kertaa _viikossa_. Tosi harvoin kuitenkin ja selvästi tajunnut idean, että ulos tehdään. 

Ruoka ei aina enää maistu Mistille, etenkään aamulla ei syö. Vaikka en yhtään ihmettele, kun samaa ruokaa kolmesti päivässä. Painokin on sen mukainen: 9,35 kg. Eli paino ei juurikaan lisääntynyt viime viikosta. 

Luoksetulo toimii vähän niin ja näin. Pihalla sitä saa harvemmin luokse, lenkeillä ehkä hieman paremmin. Tänne-käskyä en käytä kovin paljon, ettei se ns, kulu. "Tule" on meillä se yleisempi. Treenata ei juurikaan, Mistiä ei kiinnosta eikä kyllä minuakaan. Ehkä tuo toko ei olekaan meidän juttu, tai no saas nähdä kun ohjattuihin mennään. Onhan se vähän tylsää ja pikkutarkkaa viilaamista. Aksa on kyllä aivan huippua, mutta Misti on toista mieltä. Hänestä olisi paljon kivempi tutkia ja seikkailla kuin "hyppiä" jotakin esteitä. Enhän mä sitä hyppyytä vielä, sen takia lainausmerkeissä. Päätin että mitäs tuosta treenaamisesta vielä, onhan tässä aikaa. Annetaan Mistin kasvaa rauhassa ja saada vähän järkeä päähän - ehkä kylkiäisinä sitä treenimotivaatiota myös.

Tosiaan ohjattuihin tokotreeneihin mennään varmaan piakkoin, jos niitä vielä pidetään. Hakua aloitellaan kanssa kohtapuoliin, uskon että se voisi ollakin Mistin juttu :) Agilityn vapaavuorotkin on nyt julkistettu, niin jos lähtisi kentälle treenailemaan hieman perusasioita mitä pennun kanssa voi ottaa. 

Mätsäri odottaa 5.kesäkuuta ja Misti on silloin muutamaa päivää vaille sen vaaditut 5 kk. Jos meitä ei sinne oteta niin onpa ihan hemmetin pikkutarkkaa!
Olenko mä ihan kamalan huono koiranomistaja, kun en leiki hirveästi Mistin kanssa? Joka päivä vähän jotain vetoleikkiä tai pallonheittoa, mutta siinä se. Jotenkin tuntuu, etten jaksa leikkiä koirien kanssa, mutta tehdä kyllä kaikkea muuta. Onneksi M touhuaa paljon myös veljien kanssa, pelaa sählyä jne. 

Huhhuh, henkikultakin oli Mistillä vaarassa muutama päivä sitten. Oltiin järvenrannassa ja Misti putosi laiturilta, kun Helmi sitä vahingossa pukkasi. M yritti pitää laiturista kiinni, mutta ote lipsui. Neiti lähti hienosti uimaan, mutta meni sitten laiturin alle. Siellä oli vastassa sellaiset parrut eikä niiden ohi päässyt. Yritin kutsua sitä toista kautta, mutta neiti ei liikkunutkaan ja iski paniikki, että nyt se hukkui sinne. Mä sitten hyppäsin vaatteet päällä veteen ja vedin Mistin laiturin ja niiden parrujen alta pois. Siinä tyttö kyllä viimeistään kastui kunnolla, oikein upposukellus. Sitten Misti lähti kuivattelemaan itseään, mutta eipä mennyt enää lähellekään rantaa. Mentiin sitten myöhemmin molempien koirien kanssa sinne ja annoin Mistille herkkua. En tiedä uskaltaisiko enää mennä, tuskin M mitään traumoja saa kovin helposti. Ei se varmaan ollut siellä laiturin alla hukkumassa, taisi pitää vaan etutassuilla kiinni niistä parruista. Mutta kun en nähnyt mitään muuta kuin liikkumattoman pennun, niin tietysti sitä piti lähteä pelastamaan. Voin kertoa, että sydän hakkasi jonkin aikaa tuhatta ja sataa. Terveisiä vaan kasvattajalle, että näin hyvissä käsissä on tämä bortsulapsonen ;) 

Ja taas kuvia viikon sisältä. Ihan laidasta laitaan ja eri tilanteista. En vain ehdi (jaksa) laittaa kuvia usean kerran viikossa. Eli kerralla sitten ihan hitosti :) 

Mistiä kiinnostaa enemmän kotiaskareet kuin treenaus, tiskien esipesijä ;)

Vesileikkejä, namin ongintaa

Misti on punnittu tässä pussissa 7-viikkoisesta lähtien ja pussi ripustetaan aina kalavaakaan :D 

On se jo niin iso ja kaunis. Wou mikä mirri!