Eilen siis neljäs yritys voittajaluokassa ja vieläpä "kotiyleisön edessä" Kuusamossa - koe oli siis meidän entisen seuran järkkäämä ja hyvin oli järkättykin. :) Saavuttiin paikalle puoli tuntia ennen arvioitua luokan alkua ja sain matkan aikana Tessalta soiton, että missä ollaan tulossa, kun aikataulu oli puoli tuntia etuajassa. Siinä sitten talla pohjassa loppumatka, nopeasti ilmoittautumaan ja melko pian siitä jo sitten paikkamakuuseen. Sää oli siinä vaiheessa ihan hyvä, vaikka aamulla oli sadellut rankasti vettä. Huomasin vaan että mäkäräisiä oli haittana ja vähän jänskätti niitten vaikutus koiraan etenkin paikkamakuussa. Vähän lihapullien syöttöä ja kivalla vireellä ja seuruulla Mistin kanssa kehään. Koira tuntui hyvältä ja innokkaalta, vaikka suoriltaan joutui hommiin. :)
Liikkeet tehtiin sekoitetussa järjestyksessä ja kahdessa osassa, mikä oli uutta mutta sopi meille hyvin. Tuomarina oli vanha tuttu Heli Kelhälä.
Paikkamakuu9: Paikkamakuussa ei onneksi ongelmia, aavistuksen olivat mäkryt kuulemma häirinneet ja Misti näytti olevan vähän vinossa, kun palasin piilosta.
Metallinouto 9: Perus metsku, tuomarin mukaan olisi saanut tulla vähän vauhdikkaammin kapulan kanssa luokse. Iänikuinen probleemi tuo, Misti ei vaan tule nopeammin ainakaan kokeessa, vaikka kuinka oltaisiin treenattu.
Hyppynouto10: IIIHANA!! Tykkään niin Mistin hyppynoudosta ja ilmeisesti tuomari myös. Kuulemma vähän ote elää, mutta niin vähän ettei haittaa. Jännä juttu, kun esimerkiksi edellisen kokeen tuomari ei tykännyt tästä yhtään ja antoi vaan 7½, vaikka Misti suoritti molemmissa kokeissa aika samalla tavalla.
Liikkeestä istuminen9: Vähän varmistin katsomalla koiraa istumisen jälkeen, muuten hyvä. En vaan voi olla varmistamatta, aina niin jänskättää istuuko se vai ei! :D
Luoksetulo 8: Oikein loistava luoksetulo, ehkä sitten stoppi vähän valui ja maahanmeno oli hitaahko, en tiedä. Rivakkaan tahtiin kuitenkin juoksi vaihteeksi ja tosi tiiviisti Misti tuli lopussa eteen, ihanasti. :D
Tässä välissä tauko, lihapullapalkkaa ja koira autoon.
Tunnari 10: Tajusin kapulaa hieroessa, että hitto, olin syöttänyt koiralle lihapullia hetki sitten, että varmasti haju hukkunut sinne alle kokonaan. Mutta eipä mitään, Misti lähti määrätietoisesti kapuloille, meni suoraan keskimmäisille, nosti ensimmäisen vastaan tulevan ja toi sen nätisti luokse. Mietin siinä, että on fifty-fifty oliko se oma, kun ei muita edes haistellut, mutta kapulan päästä onneksi löytyi rasti, joten omahan se oli, viuh! Uskomaton tuo koira - kahdesti jo kokeessa tuonut ensimmäisen vastaan tulevan kapulan, joka on ollut oikea. En tajua miten se sen tekee! :D Mistillä on yleensäkin se tyyli, että se menee suoraan keskimmäisten luo eikä aloita järjestelmällisesti laidoilta.
Kaukkarit 8,5: Hyvin ja oikein vaihtoi, oli vaan himpun verran liikkunut eteenpäin niin kuin Misti yleensä tekee.
Seuraaminen8,5: Misti teki hyvin ja seurasi oikeapaikkaisesti, mutta itse sössin, kun piti paikoillaan kääntyä oikealle ja vasemmalle - en koskaan oikein tiedä missä asteessa pitää kääntyillä. :P Perus oikealle ja vasemmalle käännökset kuulemma vähän turhan loivia ja joitakin muita pikku tekniikkavirheitä, mutta kuten sanottua, koira teki aivan mallikkaasti. :)
Ruutu10: Misti lähti suoraan kohti ruutua, löysi hyvin sisään ja pysähtyi ja meni maahan täpäkästi. Tuli vauhdilla seuraamaan ja seurasi lopussa innolla. Ei siis mitään moitittavaa, tuomarin mukaan ei paljon paremmin olisi voinut mennä. :)
Kokonaisvaikutus10: Minä kuulemma ohjaan hyvin, koira ei sählää yhtään mutta tekee silti reippaasti ja säpäkästi eikä ole mikään laama. Kaikin puolin loistavaa työtä ja palkintojenjaossakin vielä totesi, että se oli hieno. :)
Yhteensä 291 pistettä, KP, sija 2/7 ja VOI1.
Kyllä putosi kivi sydämeltä, kun saatiin voittaja alta pois ennen sääntöuudistusta. Viimeinen mahdollisuus, tiukka paikka eikä Misti tuota pettymystä. Ja kun kerran ykköstä ollaan tekemässä niin tehdään sitten vielä hieno ykkönen, Misti tuumi. Äiti totesi koepäivän aamuna Mistille, että sitten ruusukkeen kanssa kotiin sieltä ja Mistihän teki työtä käskettyä, teki kunniapalkinnon arvoisen suorituksen ja tuli KP-ruusukkeen kanssa kotiin. :) Oli parasta saada ykköstulos juuri tästä kokeesta, koska nyt me se todella ansaittiin - on treenattu pitkään, oivallettu asioita, onnistuttu ja epäonnistuttu ja tässä kokeessa kaikki meni nappiin. Ja kirsikkana kakun päällä tällainen tulos kaikkien tuttujen edessä, vanhalla tutulla treenikentällä. On kyllä hienoimpia hetkiä minulle ja Mistille! <3
Ehdottomasti paras voittajaluokan koe, ei pelkästään liikkeiden onnistumisen puolesta vaan myös koiran vireen ja ilmeen. Vire oli aivan optimaalinen, ei haukun haukkua eikä myöskään lahnailua, vaan puhdasta hallittavissa ollutta intoa läpi kokeen. En leikittänyt Mistiä kertaakaan ja silti se teki tosi kivasti, kenties lihapullapalkka sopii sille paremmin. Tsiisus se myös keskittyi ihanasti ja tarjosi seuraamista jo ennen kehään menoa eikä yhtään kuikuillut tuttujen perään. Misti on kyllä tokokoirana aivan ihanteellinen, en vaihtaisi tuota mihinkään! <3
Nyt sitten uudella innolla treenaamaan EVL-liikkeitä, täältä tullaan kuninkuusluokka!
Kiitos Saaralle videoinnista ja kuvista, metalli ja hyppynouto ei tullut videolle, mutta samanlaisia ne olivat kuin aina ennenkin. Käytiin kokeen jälkeen lenkillä Saaran, Tuiken ja TVA Vilpin kanssa. Misti ei oikein arvostanut Vilppiä, vaikka sillä oli kerrankin bortsukavereita. Diiva...
Otsikossa mainittu jäljellä oleminen viittaa, believe it or not, pk-jälkeen. Kuusamossa aina innostun koiraharrastuksista ja treenaamisesta ihan eri tavalla kuin Tampereella, joten yhtä sun toista on tullut taas tehtyä ja siten myös jälkiharrastusta heräteltyä henkiin. Mähän tein Mistille suhteellisen paljon jälkeä sen ollessa joku puolentoista vuoden ikäinen ja senkin jälkeen ollaan satunnaisesti jäljestetty. Täällä tuli taas jokin ihme innostus tallata Mistille jälki ja niinhän minä tallasin. Nyt olen tehnyt sille joku kolme neljä jälkeä ja täytyy sanoa, että hurjan hyvin Möösis vielä muistaa homman jujun! Mitään kauhean pitkiä jälkiä en ole tokikaan tehnyt, keskimäärin 200-300 metriä, mutta niissäkin on ollut haasteita vaikeine maastoineen, kulmineen ja käännöksineen, sillä mitään erityisen suoria jälkiä en ole polkenut. Olen antanut jälkien myös vanheta noin tunnin verran ja tosiaan tehnyt ne aika pusikkoiseen varvikkoiseen metsämaastoon. Tasaisin väliajoin olen laittanut myös namikippoja jäljelle, jotka Misti on löytänyt hienosti ja on pysynyt pääasiassa hyvin jäljellä. Välillä se on mielestäni vähän poukkoillut ja etsiskellyt jälkeä, mutta yleisesti ottaen todella upeaa työskentelyä. :) Innoissaan on myös aina lähtenyt jäljelle ja edennyt intensiivisesti ja vauhdikkaasti.
Ilmaisua on myös muistuteltu ja Misti tarjosi varsin pian maahanmenoa keppien luona. Siirsin ilmaisun jo lyhyehkön peltojäljen yhteyteen, jossa oli keppien luona myös nameja. Alkuun Misti meinasi namien syönnin jälkeen jatkaa jäljestystä, mutta pienellä muistuttelulla sitten ilmaisi kepit.
Kun jäljestäisi ahkerasti, voisi tuon saada jäljen puolesta pian kisakuntoon. Yritetään, jos ehditään ja jaksetaan, jatkaa ja tehdä pitempiä jälkiä. Ilmaisujen puolesta laitella keppejä ensin helpoille jäljille ja sitten nostaa vaikeustasoa. Kivaa tuo jälkihomma, olen aina jotenkin tykännyt siitä ja toisinaan innostun kovastikin treenaamaan sitä.
Väsäsin kesän alussa myös viisi agilityn hyppyestettä ja saatiinpa muuten makeet, suht kevyet ja helposti siirrettävät hypyt vajaassa tunnissa väsättyä. :) Löytyi sopivia lankkuja, joihin naulattiin jalustat ja naulat siivekkeiksi, korkeutta hypyillä on sellaiset 60 senttiä. Ainoa miinus on se, että ne kaatuvat herkästi, ei ihan tullut mietittyä tasapainoteorioita, mutta ajavat muuten asiansa. Ollaan tehty Mistin kanssa monenlaista pyöritystä ja huomaan jälleen kerran ohjaavani oikeasti hyvin, kun ei tarvitse keskittyä radan muistamiseen vaan saa pyöriä ja kieputtaa menemään miten haluaa. Olen kokenut itsekseni oivalluksia, että näinhän tämä ja tämä pitää tehdä ja nykyään olen tajunnut jättää koiralle aina tilaa enkä ole sen edessä. Olen myös tajunnut, mitä kaikkea Mistin kanssa pystyy tekemään menestyksekkäästi. Oi kunpa ohjaisin kisoissa aina tuolla tavalla tai edes treeneissä!
Tokoiltu ollaan myös suhteellisen aktiivisesti, sillä lauantaina on taas koe ja vieläpä Kuusamossa, huippua! Misti on tuntunut aavistuksen vaisummalta ja vähemmän vietikkäältä, vaikka sinänsä tekee ihan hyvin hommia. Lisäksi se tuntuu nykyään palkkaantuvan paremmin ruualla kuin lelulla, mikä on jokseenkin uutta. Kuusamossa se on myös alkanut syödä huonommin eikä nappula oikein uppoa entiseen malliin. Siirryinkin taas kahdesti päivässä ruokinnasta kertaan päivässä, nyt on nappula ehkä mennytkin paremmin alas. Mitään ekstraa ei juuri ole tullut annettua, kun ei oikein ole mitään mitä antaa.
Lauantain koitos jänskättää oikeastaan tosi paljon, kun se on luultavasti viimeinen tilaisuus saada ykköstulos ennen sääntömuutosta ja koska koe pidetään meidän entisellä (agility)treenikentällä tuttujen ihmisten ja koirien keskuudessa. Saa siis nähdä miten Misti keskittyy ja tekee. Olen omasta mielestäni tehnyt kaiken voitavani ja minimoinut kaikki mahdolliset virheet ja kömmähdykset mitä voisi sattua. Pallo on siis Mistillä, toivottavasti se hoitaa oman osuutensa ja tekee niin kuin treeneissä ilman mitään höpöhöpöhommia. Ärsyttää suunnattomasti, jos vieläkään ei ykköstä tule, kun koira kuitenkin kaiken niin hyvin osaa ja se on tehnyt voittajaa jo reilun vuoden verran.
Treenailujen lisäksi Misti on saanut pelailla palloa, juosta pelloilla ja lähimetsässä ja nauttia maalaiskoiran elämästä. Sen se on kyllä tehnytkin ja saanut touhuta päivät pitkät. :) Helmi on piristynyt huomattavasti ja on kuin nuori koira taas, tulee aina juosten sisälle ja on innostunut välillä haukkumaan pihalla. Täten tein sen päätöksen, että Helmi jää Kuusamoon. Se on selvästi onnellisempi ja virkeämpi täällä, joten sen on selvästi parempi olla täällä. Päätös ei ole välttämättä sillä tavalla lopullinen, etten vie sitä enää takaisin, vaan saattaahan se välillä vaikka tullakin Tampereelle asustelemaan. Pidätän siis oikeuden muutokseen, vaikkei se todennäköistä olekaan.
Istutaan koirien kanssa junassa matkalla Kuusamoon, joten nyt on aikaa päivittää blogia. Mennään pohjoiseen reiluksi kuukaudeksi (kuinka kestän olla niin kauan poissa sivistyksestä?!), sillä menen ensi maanantaina kesätöihin samaiseen ihanaan paikkaan missä olin viime kesänä. Koirien kannalta superkiva juttu, kun pääsevät maalle puuhastelemaan eikä tarvitse kaiken päivää möllötellä sisällä. Itse ajattelin nyt muutaman päivän lomailla ankaran tenttirupeaman jälkeen, jonka jälkeen olen valmis taas paiskimaan töitä!
Mutta itse koira-asiaan, joka liittyy tällä(kin) kertaa agilityyn. En kuitenkaan vielä malttanut pitää kisataukoa, sillä kaveri oli menossa pariin kisaan ja päästiin siis kyydillä. Sitä paitsi mulle on kisojen jälkeen jäänyt aina sellainen polte mennä yrittämään uudelleen eli en ole epäonnistumisista siinä mielessä lannistunut. Ollaan käyty tässä nyt kaksissa kisoissa ja kylläpä kannatti lähteä!
31.5. oltiin Janakkalassa kisaamassa kahden agiradan verran. Tuomarina oli Martti Salonen, jonka radalla ollaan oltu kerran Oulussa ykkösluokassa. Silloin rata oli tosi vaikea ja voitettiin se Mistin kanssa kympillä. Halutti siinäkin mielessä mennä tuonne kisaamaan, kun makseja oli ilmoittautunut alle 30, mikä on täällä päin Suomea melko pieni määrä.
Päivä lähti hyvin käyntiin, kun Annika ja Gaga nousivat ekalta radalta kolmosluokkaan ja olin heidän puolestaan hurjan onnellinen. :) Se nostatti fiilistä aika paljon ja alkoi tuntua siltä kuin itse olisi jotakin voittanut. Jos olisin heti tuon jälkeen päässyt radalle, olisi mennyt hyvin ihan jo tuon fiiliksen voimalla. Vedettiin siinä odotellessa sitten palkintoskumppaa ja sitruunakakkua.
Eka rata oli ihan silleen jees. Onnistuin omasta mielestäni liikkumaan ja ohjaamaan aika hyvin ja meno oli sujuvaa. Sitten kahden suoran hypyn jälkeen piti mennä noin 90 asteen kulmasta kepeille ja kauempana hyppyjen takana oli putki, jonka suu ei ollut kuitenkaan hypyille päin. Putken paikkaa oli hivenen minien ja medien jälkeen vaihdettu, kun koiria oli syöksynyt sinne melko paljon eikä maksilla pitänyt olla sen suhteen suurtakaan vaaraa. No, Mistihän posotti taas sinne mennä, vaikka omasta mielestäni ajoissa käskytin ja ohjasin keppejä. Ehdin hyvin reagoida siihen, että Misti oli pyyhältämässä putkelle ja huutelin sille monta kertaa tiukasti tyyliin "tähän, tähän" katse koirassa. Misti ei mennyt putkelle sata lasissa ja reagoi selvästi minun huutoihin, mutta päätti kuitenkin käydä putken suuta koskemassa. Se oli vähän niin kuin itsepäisyyttä ja käytiin siinä kyllä aikamoista tahtojen taistelua. Keppien jälkeen Misti kävi vielä puomilla, vaikka piti mennä putkeen. Peitin ehkä putken suun, ettei Misti nähnyt sitä ja muutenkin minun rintamasuunta saattoi näyttää myös puomille. Etukäteen tiedostin sen riskin, että Misti voi mennä puomille, joten olen oppinut jonkin verran lukemaan tuota uutta Mistiä. Muuten puhdas rata ja melko vauhdilla mentiin.
Tämän radan videota en tähän saanut, kun se kuvattiin Annikan puhelimella ja en whatsapista sitä näköjään koneelle saanut, vaikka bluetoothilla lähetin ja kaikkea. Osaaminen loppui.
Toiselta radalta saatiin sitten nolla ajassa -13,90 (ia 55 s) ja sijoituttiin neljänsiksi. Ensin oltiin kolmansia, mutta lopussa joku vielä pyyhälsi eteen. Serti meni toiselle, joka oli meitä taas noin 1,5 sekuntia nopeampi - pienestä se on piru vie kiinni. Taas oltaisiin jostain voitu aikaa nipistää, mutta mistä näistä etukäteen tietää. Kerrassaan hyvä ja sujuva rata, olen tyytyväinen. Harmi vaan, että tuolloin oli vielä viimeinen päivä kerätä nollia tämän vuoden SM-kisoja varten, joten tuosta nollasta ei mitään hyötyä sinänsä ollut. Ehdittiin saada kolme SM 2015-nollaa, onhan se melkein puolet.
Sunnuntaina oli ehkä meidän kisauran yhdet parhaimmista kisoista, jotka käytiin Ylöjärvellä Mika Moilasen radoilla. Eka rata oli päivän vaikein, ei kovin vaikea mutta oli siinä omat haasteensa. Taas ohjasin mielestäni melko fiksusti ja tehtiinkin puhdas suoritus. Lopussa Misti alkoi taas arpomaan hypyillä mikä teki siitä ihan tosi hitaan. Pitkään aikaan ei ole noin pahasti arponut ja jähminyt, kauhea kun sitä piti odotella, vaikka loppusuoralla toivoisin koiran pinkovan täysiä. Eli nolla ajassa -4,85 (ia 47 s) etenemällä 4,15. Sillä sija viisi, joten ei toiveita sertistä - osallistujia oli 33. Tosi sujuva rata ja omasta mielestäni sain mahdolliset sekunnit aika hyvin pois. Muistin tehdä myös putkijarrun alussa ja muutenkin muistin pikku juttuja, mitkä olen aiemmin saattanut radalla unohtaa.
Toinen rata kenties ensimmäistä helpompi, mutta me hyllytettiin jo alussa. Yritin hienosti vetää Mistin kakkoshypyn yli A:lle, sillä en osaa kunnolla valssata sillä tavalla hypyn oikealta puolelta sivuttain what ever. Olisi ehkä pitänyt kuitenkin kokeilla sitä valssia, sillä vaikka vedin Mistiä hypyn yli ja menin pois edestä, se kuitenkin ilmeisesti hyppäsi sen verran pitkälle, että valui suoraan kakkosen takana olleeseen putkeen. Muuten virheetön ja tosi hyvä rata, lopun hypyillä taas arpomista ja ekaa rataa pahemmat jähmimiset - Misti miltei pysähtyi ennen hyppyä ja ponnistusta! Meidän koutsi epäilee sen johtuvan siitä, että Misti ei kestä jäädä yksinään suorittamaan ja jähmii minun ollessa liian kaukana siitä. On tuo mysteeri, johon ei ole vieläkään löytynyt ratkaisua...
Kolmannen radan suhteen sitten ylimielisesti ajattelin, että tältä tehdään nolla, kun on niin helppo rata eikä tässä mikään voi mennä pieleen. No, tuo tunne onneksi osoittautui oikeaksi ja tehtiin ihan mielettömän hyvä ja nopsa nollarata. Kyseessä oli hyppäri, joten lujaa sai mennä ja oli ihana etenkin videolta huomata, kuinka täysiä Misti välillä pinkoi. Nyt se ei edes arponut hypyillä mistä olin super tyytyväinen, vaan hienosti skarppasi kahden ekan radan ja meidän kehityskeskustelun jälkeen. :) Siitä huolimatta sijoituttiin vasta 13. ja nollia tuli tosi paljon, varmaan puolet teki nollan. Aika oli -4,96 (ia 43 s) etenemällä 4,60. Mutta niin hyvä ja vauhdikas rata, että voisin varmaan sata kertaa sen videolta katsoa ja myhäillä tyytyväisenä. Päivän kaikki radat olivat tosi onnistuneita ja kivan näköisiä ja saatiin jo kaksi SM 2016-nollaa plakkariin. Nimittäin ensi kesänä olisi tarkoitus SM:iin päästä, ihan lähinnä kokemuksen vuoksi.
Mulle tuli etenkin nyt kevään ja auringon myötä sellainen makee aksafiilis ja treeneissäkin olen tuntunut oppineen ja oivaltaneen asioita, joten kyllä se sitten näkyy radoilla. Kevättalvella ratoja vielä hajoili yhtenään, mutta viimeiset kolmet kisat ovat olleet todella onnistuneita, vaikken sitä itse aina huomaakaan. Jotenkin tuntuu, että liikkuminen ja ajoitus on parantunut ja onnistun esimerkiksi valssaamaan niin etten ole koiran tiellä. Erityisen tyytyväinen olin hyppärin kohtaan, jossa piti sillä tavalla sivusta valssata ja viedä koira kauimpaan putken päähän. Olin harjoitellut sitä lämppähypyillä ja radalla onnistui kyllä tosi kivasti. :)
Kisoista jäi mielettömän hyvä fiilis ja tuntui taas vähän siltä niin kuin aiemmin kisoissa onnistumisten jälkeen. Tuli taas sellainen leijuva ja onnellinen olo. Nyt on vaan sellainen tunne, että lisää lisää, mutta kisataukoa tulee varmasti ainakin Kuusamon reissun ajan - onhan tässä joka ikinen kuukausi tammikuusta lähtien kuljettu kisoissa ja usein vielä monesti kuukaudessa. Eiköhän me sitten heinä-elokuussa palailla kisakentille - en malta kyllä poissakaan pysyä ja pitää takoa kun rauta on kuumaa.
Tavalla tai toisella anyway. Leijonat putosi puolivälierissä, mikä oli vääryys ja pettymys. Ei päästy helatorstaina tokokokeeseen, kun Misti aloitti tiistaina juoksut. Harmitti kun piti perua kiven alla oleva koe, mutta ehkä parempi niin - tuskin me oltaisi sieltäkään ykköstulosta saatu. Sunnuntaina ja eilen päästiin kuitenkin aksakisoihin. Se hyvä puoli on kyllä kolmosissa olemisessa, että juoksunartutkin saavat kisata. Siihen se hyvyys sitten jäikin, ainakin sunnuntain osalta. Olin ilmoittanut Mistin kokonaiseen neljään starttiin ja ajatellut, että kyllähän nyt ainakin joillain radoilla onnistaa, mutta mitä vielä, yhdelläkään ei onnistuttu. Eka ja vika rata hajosivat aivan totaalisesti, koira ei pysynyt käsissä käytännössä yhtään hyppien kaikki mahdolliset hypyt mitä löysi. Ekalla radalla tuli ainakin jokunen ohitus ja kaikkea muuta säätöä, vikalla radalla koira päätti ohittaa alun kaksi ensimmäistä estettä, jotka olivat täysin suorassa linjassa - siis aivan tavallinen alkusuora ja Misti painelee esteiden ohi. Kyllä vitutti (en jaksa nyt edes sensuroida näitä ilmauksia) mutta jatkettiin rata loppuun ja niinhän sielläkin kaikkein ahtaimmissa kohdissa ja hyppykiemuroissa Misti otti ylimääräisiä hyppyjä. Okei, en varmaan osannut sitä niissä kunnolla ohjatakaan, mutta yhtä kaikki täyttä kuraa. Loppu sentään meni sitten hyvin.
Kaksi keskimmäistä rataa oli silleen ihan ok: toisella tuli aika alussa rima jostain syystä alas ja päätin sitten vitosen ollessa alla kokeilla yhteen kohtaan sellaista vaikeampaa ohjausta (tai siis aika perus valssia, mutta sen takana oli heti hyppy joka piti viedä takaa ja tuollaiset valssit on muutenkin mulle tosi hankalia ajoittaa), joka ei sitten onnistunut ja Misti hyppi hypyn väärin päin. Onneksi olin sentään tutustumisessa tajunnut, ettei tuo ohjaus tule onnistumaan ja aikonut viedä sen toista (pitempää) kautta. En muista tuliko sillä radalla varsinaisesti muuta ihmeellistä.
Toisella "ok"-radalla Misti jätti kepit kesken, vaikka sen vieressä normaalisti juoksin eikä siinä mitään ihmeellistä ollut. Kyllä taas vitutti tuollainen virhe, ja olikohan tällä radalla sitten putki-A-erottelu, jossa Misti meni (väärin) putkeen, vaikka yritin ajoissa huudella A:ta.
Eniten ärsyttää se kuinka pahasti radat hajosivat eikä pakka pysynyt käsissä yhtään. Meillä on nyt vasta kolmosluokassa alkanut hajoamaan nämä radat, sujuvuus katoamaan, hyllyjä tulemaan... Jokaisen radan jälkeen hävetti ja tuli niin sellainen huonouden tunne. Kellään muulla ei varmaan mennyt niin huonosti tai tullut sellaisia virheitä ja hajoamisia kuin meillä. En kyllä tykännyt itse radoistakaan: koko ajan piti kääntää ja vääntää koiraa, mikä on sinänsä ihan ok, mutta noilla radoilla kaikki esteet olivat hirveän lähekkäin ja hankalissa kulmissa. Oli myös pitkiä vientejä mutta sitten tosiaan sellaisia, että piti paukuttaa takaakiertoja tyhmissä paikoissa. Tuomarina oli tosiaan Eeva-Liisa Pohjanen, jonka radat eivät tosiaan olleet mitään omia suosikkejani. Olin kyllä saanut suunniteltua ihan toimivat ohjaukset radoille, mutta ei sitten vaan onnistunut. Sekin varmaan vaikutti, että Misti on taas ulkokentällä nopeampi niin en ole tottunut siihen, kuinka lujaa se pääsee. Lisäksi se on niin hemmetin paljon estehakuisempi kuin ennen, siis liiankin kanssa jo, kun se hyppii vääriä hyppyjä pelkästä hyppimisen ilosta. Mua ei kyllä paljon ilostuta tällainen.
Eilen saatiin lisää vituttamisen aihetta, kun käytiin omissa kisoissa juoksemassa agi ja hyppäri. Tuomarina oli Anne Savioja, jonka radoille oli oikein mielenkiintoista mennä. Agirata oli sellainen semi, ei mikään ihan hirveä, mutta tarkkana sai olla. Ja meillä meni ihan mielettömän hyvin! Ihan tajuttoman sujuva rata, jossa ohjaukset onnistuivat ja kiinnitin ehkä paremmin huomiota rytmitykseen ja koiraan. Misti meni todella hyvällä vauhdilla ja oltiin ihan viimeisiiin hyppyihin asti tekemässä nollaa. Sittenpä Misti-neiti ottaa putken jälkeen verrattain kaukana olleen väärän hypyn ja hyppää sen, vaikka yritin huudella jotakin. Kukaan muu ei hyppinyt tuota eikä olisi pitänytkään, mutta Mistihän se sinne posotti mennä. Toruin kyllä sitä sitten jo radalla siitä, että ei tässä helvetti nyt mihin sattuu pidä mennä. Voi sitä pettymyksen ja ärsytyksen määrää, olisin voinut karjua ja hyppiä tasajalkaa. En pystynyt kehumaan koiraa tai mitään, ketutti niin valtavasti. Siis niin huippuhyvä rata, joka sitten aivan lopussa hyllyttyy tuolla tavalla. Joku voisi sanoa, että mun pitäisi olla iloinen muuten niin sujuvasta ja hyvästä radasta. Tavallaan olenkin, mutta suuttumus tuosta hyllystä on sen verran paljon väkevämpää, etten pysty iloitsemaan. Se hylly tavallaan pilasi ihan kaiken, kaiken. Oltaisiin saatu hienolta radalta hieno, ansaittu, hyvässä ajassa tehty nolla, mutta hyllyn kanssa sillä hienolla radalla ei ole mulle enää mitään merkitystä. Ärsytystä lisää se, että tuolla nollalla oltaisiin ehkä voitu saada agilityserti. Videolta sekunteja laskiessa (piinasin itseäni vielä oikein lisää) näytti siltä, että Misti oli suunnilleen yhtä nopea sertin napanneen koiran kanssa, ehkä nopeampi, ehkä hitaampi, mutta samaa luokkaa. Joka tapauksessa oltaisiin ylletty varsin lähelle sitä. Laskeskelin huvikseni videolta Mistin ajaksi noin 41-43 sekuntia ja sertin saaneen aika oli vähän reilut 41 s. Ihanneaika oli 49. En ole aikoihin ollut näin ärsyyntynyt agilityn suhteen, tämän nollasta hyllyyn-radan jälkeen tuntui paljon pahemmalta kuin sunnuntain totaalifloppiratojen jälkeen. Ei pitäisi, mutta niin vain tuntui, tuntuu.
Hyppäri meni myös hienosti, yksi rima tuli alas syystä että en tiedä. Olisinko ollut koiran tiellä, vaikea sanoa. Tämä ei ehkä tuntunut niin kivalta, vaikka kivaltahan se näytti, ehkä muutamat valumiset teki siitä vähemmän mukavan tuntuisen, kun taas agiradalla Misti ei valunut oikeastaan missään kohdissa. Tällä radalla oli alku aika vaikea, kun toinen este oli takaakierto ja siitä putkeen ja siitä piti ehtiä toiseen paikkaan, minkä vuoksi takaakiertoa ei voinut ohjata miten sattuu. En luottanut Mistiin siinä, että olisin mennyt kakkoshypyn taakse ja vetänyt sen hypyn ohi, koska oltiinhan se nähty kuinka Misti hyppii kaikki mahdolliset hypyt. Ja jos olisin kääntynyt yhtään liian aikaisin, M olisi varmaan hypännyt kakkosen väärin päin. Niinpä jäin ykkösen ja kakkosen väliin, ohjasin koiran hypyn taakse ja sitten vedin sen kakkosen ja minun välistä putkeen. Lopussa piti vielä ehtiä samaisen putkeen jälkeen viemään koira takaakiertoon. Mutta oikein hyvä rata kyllä tämäkin, 5 vp ajassa -3,44 (ihanneaika oli tässä 42 s) ja sijoitus 9. Tällä tuli paljon hyllyjä toisin kuin agiradalla.
Tajusin näiden kisojen jälkeen kuinka vääristynyt asenne mulle on syntynyt koiraharrastuksen suhteen. Suoritus ei enää merkkaa niin paljon tulos. Haluan kaiken tai en mitään. Hyvä suoritus ei kelpaa, jos sen johdosta ei tule hyvää tulosta. En pysty aidosti (jos ollenkaan) iloitsemaan onnistumisista, jos en saa sitä mitä olen lähtenyt hakemaan (nollaa tai ykköstulosta). Lisäksi harrastan nykyään paljolti vaan kisat tähtäimessä, ainakin tokoa. En treenaisi tokoa todennäköisesti ollenkaan, jos en kisaisi. Jos ja kun Misti jonain päivänä valioituu tokossa, laji aika varmasti jää. Agia nyt voin vielä harrastaa ilman kisaamista, kun se on niin hauskaa ja koiran henkireikä. Siinä missä suurimmalle osalle tärkeintä on matka, minulle se on määränpää. Tai oikeastaan molemmat, koska en halua päästä määränpäähän keskinkertaisella matkalla (suorituksilla).
Jos kisojen jälkeen enemmän ärsyttää ja tuntee pettymystä itseen ja koiraan kuin on hyvällä fiiliksellä, ei olla oikealla polulla. Silloin on jotakin niin sanotusti napsahtanut virheasentoon ohjaajan pääkopassa, kun kisaa pipo kireällä ja hampaat irvessä eikä mikään muu kuin täydellinen onnistuminen enää tyydytä. Esimerkiksi eilisen nolla-agilityradan jälkeen olisin ollut ihan mielettömän tyytyväinen, mutta yksi ylimääräinen hyppy sai minut ihan mielettömän tyytymättömäksi, vaikkei mikään itse suorituksessa sinänsä muuttunut. Ja kun kisaa korkeammalla tasolla ja ylimmissä luokissa, ei niitä täydellisiä onnistumisia enää vain voi saada niin suurella prosentilla kuin alemmissa luokissa. Tai ei me ainakaan, kun ollaan vasta muutama vuosi harrastettu ja oltu koiraympyröissä mukana.
Toivoisin, etten olisi tällainen - kunpa osaisin vain nauttia hienosta koirasta ja hienosta harrastuksesta ja hymyillä jokaisen suorituksen jälkeen. Koska jos tämä itku ja hampaiden kiristys kisojen jälkeen jatkuu, täytyy alkaa vakavasti miettiä koko kisaamisen lopettamista. Mietin sitä jo hetken aikaa. Jos sama meno jatkuu, pilaan vain suhteeni Mistiin, vien Mistin varmuuden ja ilon kisoissa - juuri sen varmuuden ja ilon, jonka sille onnistuin aikoinaan kaivamaan. Toisaalta, jos lopetan kisaamisen, lopetan todennäköisesti koko harrastamisen ainakin suurimmalta osin. En voi tehdä niinkään, koska Misti ansaitsee saada harrastaa ja touhuta aktiivisesti. Ja kun miettii kuinka pitkälle me ollaan päästy, opittu niin paljon uutta ja kuljettu hitonmoinen matka yhdessä, olisi hirveätä tuhlausta vain heittää se kaikki pois ja lopettaa. Taukoa ainakin nyt ehkä pidetään agilitystä. SM-haaveet hautasin onneksi jo jokin aika sitten, kun tajusin, että turha yrittää tahkota enää tässä vaiheessa niitä nollia ja kuitenkaan itse geimeissä ei olisi mitään menestymismahdollisuuksia. Ja olisihan se ilmokin aika kallis.
Mutta valehtelisin jos väittäisin, että samalta tämä touhu tuntuu kuin ennen. Koska ei se todellakaan tunnu. Ennen oli vain hauska harrastaa ja kehittyä, mutta nyt kaikki pyörii kisaamisen ja edistymisen ympärillä. Ja hauskinta tässä on se, etten mä ole mikään kilpailuhenkinen ihminen - mulla ei ole mitään halua voittaa muita ja olla parempi kuin muut. Mulla paremminkin on aina ahdistanut palkintojenjaossa, jos ollaan voitettu tai sijoituttu. Mieluummin olen sellainen näkymätön menestyjä, joka janoaa vaan tuloksia. Huipputuloksia huippusuorituksilla. Kun tavoite on tämä, voiko muuta odottaa kuin pettymyksen tunnetta epäonnistumisen hetkellä. Ei, ei ainakaan ennen kuin opin saamaan pienemmistä asioista voimaa ja iloitsemisen aihetta - kipinää.
Leijonien MM-2015 kisabiisi Kipinän hetki on täten meille varsin sopiva ja kertoo juuri siitä, mikä on tärkeää ja tavoiteltavaa elämässä. Ei se maaliin pääseminen, vaan täysillä heittäytyminen ja kaiken vaadittavan tekeminen. Se on se fiilis mitä etsit. Se kipinän hetki.
"Heittäydy täysii Mitä ikinä teetkin Ja elä nyt missä ikinä meetkin Silmissä kipinän hetki Heittäydy täysii Siihen mikä on tärkee Ja teen sitä missä sulle on järkee Silmissä kipinän hetki Teen mitä se vaatii Vaik en pääsis ees maalii Se on se fiilis mitä etsit"
Sunnuntaina käytiin taas Mistin kanssa tokokokeessa, kun saatiin varasijalta paikka. Koe pidettiin nyt hiekkapohjaisella ulkokentällä yhdellä asuinalueella. Sää oli onneksi oikein hyvä, aurinkoinen ja lämmin, vaikka tässä on vettä sadellut vähän väliä. Oltiin mielestäni kyllä siellä rajamailla, että oliko liiakin lämmin Mistille, sillä se ei vaikuttanut niin energiseltä kuin aiemmissa kokeissa. Sai sitä muutaman kerran yrittää saada esim. perusasentoon liikkeiden välissä. Ei se kuitenkaan mikään lahnakaan ollut, vaan teki edelleen kivasti hommia.
Tuomarina oli jälleen uusi tuttavuus Marja Ala-Nikkola, joka tuntui mielestäni arvostavan ennen kaikkea tekniikkaa, mutta ei silti vaikuttanut hirveän tiukalta eikä rokottanut mistään mitättömistä jutuista. Tuomari myös perusteli pisteet hyvin ja aika pitkään sekä antoi neuvoja joidenkin juttujen suhteen. Oikein positiivinen kuva jäi ja voisin mennä samaiselle tuomarille uudelleen! Voittajassa oli taas 7 koiraa ja meidän vuoro oli viidentenä, joten melko kauan sai taas odotella. Turhan pitkään itse asiassa eikä tuollainen kentän reunalla odottaminen tee Mistille (tai minulle) erityisen hyvää. Ja kun luokan alkaminen vielä viivästyi niin saihan siinä reilun tunnin odotella...
Paikkamakuu 8: Misti TAAS haukahti kehään mennessä, ei kylläkään vaikuttanut pisteisiin. M vaan sitten vaati tuplakäskyn perusasentoon nousemisessa, heihei helpot 8 pistettä (kertoimella).
Seuraaminen 9: Ihanat pisteet seuruusta pitkästä aikaa! Treenasin edellisen kokeen jälkeen edistämisen pois, joten nyt oli hyvä. Ihana ilme ja paikka, tuomarinkin mukaan paikka pysyi samana koko ajan. Täyskäännökset tein tällä kertaa käännöksinä enkä kaarroksina, kun muistin kiinnittää asiaan huomiota. Tosin ne olivat koiran puolelta ilmeisen kököt, kun tuomarin mukaan koira ei oikein handlaa niitä ja käski tehdä käännökset oikean kautta, kun vasemmalta ei niitä mikään pakko ole tehdä. Vaihdoin täykkärin aikoinaan vasemmalle, ettei Misti vaan tipu kyydistä ja jätätä.
Liikkeestä istuminen 8: Misti oli lahjakkaasti kehän reunalla tehnyt liikkeestä seisomisia, joten otin vähän varman päälle kehässä ja vaihdoin rytmiä pysäytyksessä niin kuin tuomarikin mainitsi.
Luoksetulo 9: Mielestäni oikein mallikas! Lopussa Misti kiinnitti huomiota polkupyörän kirskuntaan ja vaati muistaakseni toisen käskyn sivulletuloon, tästä ei tuomari ilmeisesti pisteitä vienyt, kun itsekin huomasi mistä se tuli. Stoppi olisi kuulemma saanut olla napakampi kyllä, Jaa-a, pitäisikö vaihtaa siihen käsimerkkiin...
Ruutu 0: Hehheh, sekä minä että koira nollasimme liikkeen. Tuomari sanoi liikkeen jälkeen, että minä nollasin liikkeen jo alussa asettamalla koiraa sivulle ja näyttämällä kädellä ruudun paikan - tämä ei näköjään ole sallittua, öhöm, pitäisi varmaan sitä sääntökirjaakin vilkaista joskus... Edellisessä kokeessa olin kyllä osoittanut koiralle ruudun eikä siitä ollut mitään tullut, mutta Ala-Nikkola sanoi että tuomari ei ollut sitä varmaan huomannut tai tajunnut. Noh, tiedänpä jatkossa, miten EI pidä menetellä. Tosin ruutu olisi nollaantunut ilman omaa mokaanikin, sillä Misti kävi lähetyksessä kehänauhan ulkopuolella eikä heti hokannut ruutua, vaan katseli turhan lähelle (en tiennyt/tajunnut sitäkään että koira pitäisi pysäyttää ennen sitä nauhaa!). Uudella ruutuun-käskyllä Misti kuitenkin lähti hienosti suoriltaan kohti ruutua ja loppu olikin oikein hyvä! Ihmetyttää vaan miksi ihmeessä se ruutu pitää laittaa ihan kehänauhan viereen, olisiko liikaa vaadittu että se olisi keskempänä? Mistiä ainakin ilmeisesti hämäsi tuo metrin päässä ollut kehänauha, sellaisen kanssa ruutua ei ollakaan treenattu enkä oikein tiedä voiko edes kunnolla.
Hyppynouto 7: No tämä oli ainoa liike, jonka pisteytyksestä olen tuomarin kanssa eri mieltä. Tässä oli kuulemma vähän kaikkea säätöä: a) koira törmäsi minuun palautuksessa, b) pureskeli kapulaa, c) kävi ns. käteen kiinni edestä sivulle siirtyessä. Mielestäni Misti ei törmännyt, tuli vaan (ihanan <3) tiiviisti eteen, voi että tykkään tuosta sen eteentulosta, saattoi joo vähän mälvätä kapulaa ja ehkä se vähän nokkaisee kuonolla minua käteen sivulle siirtyessä (se on sellainen ihana mistimäinen tapa, jota esiintyy lähinnä noissa kiihdyttävissä liikkeissä kuten noudoissa). Tuomari käski treenata ainakin tuon nokkimisen pois. En taida kylläkään treenata, en oikein osaa enkä halua latistaa Mistiä nipottamalla. Mielestäni meidän hyppynouto oli ihanan vietikäs, mutta ehkä tuomari oli niin tarkka tekniikasta, että antoi liikkeestä vain seiskan. Nyt Misti ei muuten syöksynyt kapulaan, yritin sitäkin treenata edellisen kokeen jälkeen kuntoon. Niin ja hyppäsi hienosti ja oli muutenkin niin hyvä taas!
Metallinouto 9½: Tämä oli mielestäni huonompi kuin hyppynouto. Hyvin lähti kapulalle, ei nytkään syöksynyt, mutta palautti taas hitaammin, huonolla otteella ja tuli muistaakseni vähän vinosti eteen. En erityisesti tykännyt niin kuin en muutenkaan oikein perusta Mistin metskusta, mutta tuomarin mielestä tämä oli siisti, aha. :D
Tunnari 10: Päivän <3. Nyt Misti jäi minun kääntyessä ympäri nätisti istumaan (olin toki käskynkin antanut tällä kertaa kunnolla), meni rauhassa kapuloille, ei maistellut, eikä tökkinyt kapuloita, kävi tyynesti kaikki kapulat läpi, palasi sitten oman luo ja toi sen. Huonolla otteellahan se kapulaa suussa pitää, vaikka olen yrittänyt opettaa sille parempaa pitoa, mutta ei kuitenkaan pudottanut kapulaa ja tuli sen kanssa hyvin eteen. Tuomarin mukaan oikein varmaa suorittamista. Kyllä tuo kymppi lämmittää, kun viime kokeessa Misti ei edes käynyt kapuloita läpi. Olinkin treenannut sen kanssa paljon tunnaria; kävyillä, metsän kepeillä ja suht uusilla sileillä kapuloilla ja laittanut sen kunnolla haistelemaan.
Kaukkarit 6: Yksi varmimmista liikkeistä kosahti, kun Misti teki pari väärää vaihtoa ja vaati pari korjausta ja tuplakäskyä. Hemmetti, kaukoistakin olisi tullut helpot pojot, jos koira olisi tehnyt omalla tasollaan. En tiedä, Misti oli ehkä jo väsähtänyt eikä enää jaksanut vaihtaa. Silti, plääh.
Kokonaisvaikutus 10: Koira tekee kuulemma mielellään yhteistyötä minun kanssa ja tykkää tehdä tjtn.
Yhteensä 235 p., sija 3. ja VOI2.
Eli ei taaskaan ykköstulosta, nyt alkaa jo ärsyttää. :D Taas oli todella pienestä kiinni, vaikka vielä olisi tarvittu tasan 20 pinnaa. Ilmeisesti voittajassa on jo oikeasti tosi vaikea saada ykköstulos, kun liikkeissä on isoja kertoimia ja pisteitä jaossa huimat 320. Huomattavasti isompi ero saatko liikkestä 8 vai 10 mitä alokkaassa ja avoimessa - heti lähtee ihan sikana pisteitä. Käytännössä kaikista liikkeistä pitäisi saada keskinkertaiset-hyvät pisteet tai jos nollaa jonkin liikkeen niin muista ihan tosi hyvät sitten. On se hankalaa, mutta met ei luovuteta! Luotan vahvasti siihen, että joku kaunis päivä kaikki menee sen verran mallilleen, että ykkönen tulee. Oli se seuraavassa kokeessa tai kymmenennessä kokeessa, mutta joskus sen on tultava! Silti tietty harmittaa, kun me osataan kyllä ja saadaan kokeissa pääosin oikein hyviä pisteitä, mutta aina joku sattuu nollaantumaan ja kariuttamaan mahikset ykköstulokseen.
Nyt oltiin kuitenkin treenattu ennen koetta, monta kertaa viikossa, joten treenaamattomuuden syyksi tätä ei voi oikein laittaa. Uusintayritys on helatorstaina - en pidättelisi hengitystä ykköstuloksen puolesta. Ihmeitä ei ehdi ennen koetta tehdä eikä tarvitsekaan, ehkä vähän tunnaria, kaukkareita ja istumista ja that's it.
Siitä tietää kesän tulleen, kun Misti ui!
Agilityssä muuten alkoi kesätreenikausi ulkokentällä viime perjantaina ja voin ilokseni todeta, että Misti ei arponut hypyillä yhtään, vaan eteni todella reippaasti ja nopeasti! Kyllä se tuo pohja vaikuttaa Mistiin ihan hitosti: tekonurmea se siis arastelee, mutta on hiekalla ja soralla kuin kotonaan. Nyt saattaa olla kisoissa jo ajallisesti jotain saumaa korkeampaan kärkeen, jos nollaa napsahtaa. Ilmoitin Mistin sunnuntaille neljälle radalle, jonne ei onneksi ollut kamalasti osallistujia.
Ostin Mistille muuten Tampereen KV-näyttelystä, jossa olin kaverin ketynä, säkin uutta ruokaa; Planet Pet Societya. Tuossa (for active dogs-versiossa) on oikein hyvin rasvaa, protskua ja lihaa, joten päätin kokeeksi ottaa kun oli messutarjouksessa 30 e/15 kg ja J&V oli juuri lopuillaan. Misti tuntuu tykkäävän ja nappula on vaihteeksi pientä. Ostin samalla Helmille vitosella kunnon nailonpannan, kun sillä on ollut nyt vaan kurkkari ja tietty valjaat.
Helmi on muuten alkanut olla huonommassa jamassa: se ei oikein pysty enää kulkemaan portaita vaan yleensä kannan sen alas, ruoka ei kunnolla maistu vaan nappulat kelpaavat usein vasta liotettuina ja se vaikuttaa muutenkin niin vanhalta. Olemus on vähän lysähtänyt, Helmi enimmäkseen nukkuu ja makoilee eikä ole enää virkeänä tuossa hyörimässä. Olenkin miettinyt jättäväni sen kesällä Kuusamoon ja palaavani takaisin Tampereelle pelkästään pikkuneidin kanssa. Toisaalta en kestä ajatusta kämpästä ja elämästä ilman Helmiä, mutta toisaalta voisi olla kaikille parasta jos se muuttaisi takaisin pohjoiseen. Haluaisin vain niin kovasti olla Helmin kanssa sen viimeiset ajat, etten tiedä pystynkö jättämään sitä. En rehellisesti sanottuna usko, että Helmi elää enää hirveän pitkään, vaikka vähän aikaa sitten vielä uskoin niin. Onhan se elänyt kunnioitettavan elämän, että se ei sen kuolema minään yllätyksenä tulisi. Katsotaan mitä tapahtuu - päätös, oli se sitten mikä hyvänsä, tulee joka tapauksessa olemaan raskas.
Eilen Misti kävi siis luonnetestissä Lempäälässä. M oli vuorossa vasta iltapäivällä, joten mikään kiirus ei onneksi ollut. Tuomareina toimivat Irene Puputti ja Marco Vuorisalo. Olin ymmärtänyt näiden kahden olevan ihan pidetyt ja hyvät tuomarit - itse kun en halunnut viedä liian lepsulle tuomarille enkä sellaisellekaan, joka ei erilaisia koiria tarpeeksi ymmärtäisi.
Mitään isoja yllätyksiä ei oikeastaan tullut, testi oli aivan Mistin näköinen ja olinkin odottanut sen sijoittuvan juuri niihin osa-alueisiin kuin se sijoittuikin.
Toimintakyky: +1 Kohtuullinen
Terävyys: +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu: +2 Kohtuullinen
Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
Temperamentti: +3 Vilkas
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma
Yhteensä +174, laukausvarma, hyväksytty
Misti oli mielestäni koko testin ajan varsin varma ja tasapainoinen eikä tuntunut juurikaan kuormittuvan. Se pystyi selviytymään kaikesta ja palautumaan. Misti oli yllättävän rauhallinen eilen, koska normaalisti se on aika vilkas tilanteissa, joissa ehkä tehdään jotain. Tuomaria se meni tervehtimään ystävällisesti, jonka kanssa myös leikki tosi kivasti. Innoissaan Misti veti keppiä, tarjosi pari kertaa minulle, mutta leikki tuomarin kanssa hyvin. Tuomarin sanoin selvästi nauttii leikistä, mutta sellainen viimeinen syvä ote puuttuu, ote elää ja on vähän levoton. Siitä kai jäi suuri taisteluhalu kiini. Olin ajatellut, että Misti saa taisteluhalusta joko kohtuullisen tai suuren, riippuen juurikin otteesta.
Kelkkaa, jolla mitattiin toimintakykyä ja rohkeutta, Misti tuijotti pitkään. Jossain välissä se alkoi haukkua sitä ja kävi minun selän takana. Ei kai kuitenkaan yrittänyt minua siinä puolustaa, heitti vaan susille. :D Meni kuitenkin sitten kelkkaa tutkimaan, kun yhdessä katsottiin mikä se oli. Yllättävän pitkään jouduttiin siinä kelkalla kykkimään ja Misti menetti sitten kiinnostuksensa siihen.
Kovuutta mitattiin sateenvarjo- ja tynnyritestillä. Kun käveltiin Mistin kanssa seinämän viertä, nurkan takaa räpsähti sateenvarjo eteen. Vähän Misti taisi hätkähtää ja minä tein vahingossa jonkin oudon pakkoliikkeen, vaikken siis säikähtänyt. Takaisin nurkalle tullessa Möösä vähän meni selkä matalana, mutta kuitenkin ihan reippaasti. Jatkettiin siitä suoraan eteenpäin ja sitten takaa vyöryi tynnyri. Misti hätkähti sitäkin, väisti ja katsoi sitä. Kun jatkettiin kävelyä, Misti taisi mennä ihan normaalisti eikä siis todellakaan lamaantunut tai mitään. Tynnyrille palatessa meni reippaasti eikä pelännyt sitä. Minun käskettiin mennä heti tynnyrin luo kyykkyyn, mitä vähän ihmettelin, koska olisin toivonut Mistin saavan ensin itse mennä sen luo. Mutta ei tynnyri pelottanut tai juurikaan enää edes kiinnostanut, kun sen luona oltiin.
Terävyyden ja puolustushalun testi toi minulle pienen yllätyksen. Meidän normaalisti kävellessä ja sitten tuomarin tullessa meitä uhkaamaan, Misti oli todella pitkän aikaa hiljaa ja liikkumatta. Vaikka tuomari tuli uhitellen ja keppiä viuhtoen kohti, Misti vain tuijotti herkeämättä. Sitten kuitenkin kun tuomari pääsi tarpeeksi lähelle, Misti räjähti, yritti käydä kai kiinni ja haukkui raivokkaasti. Kun tuomari tuli mukavia puhuen luokse, Misti heilutti häntää, oli ystävällinen ja lähti hienosti tuomarin mukaan. Tämä oli yllätys siksi että olin odottanut Mistin alkavan haukkua ja raivota jo paljon aiemmin ja olleen hyökkäyksen jälkeen epäluuloinen tai jopa hyökkäävä. Pentunahan Misti oli toisinaan todella vihainen vieraille miehille ja saattoi käydä kiinni, mutta enää sitä ei näköjään sillä tavalla näy. Tuomari sitten loppulausunnossa sanoi, että Mistillä on niin korkea ärsytyskynnys, että se piti ajaa jotenkin todella ahtaalle ja viedä tilanne niin pitkälle, että reaktio aikaan saatiin. Mutta sitten kun reaktio saatiin, se meni ikään kuin yli ja tuli todella voimakkaana ja täysillä.
Pimeässä huoneessa mitattiin myös käsittääkseni toimintakykyä. Misti jäi toisen tuomarin kanssa ja minä menin koiraa houkutellen pimeään latoon toisen tuomarin kanssa. Menin istumaan tuolille ja sitten Misti päästettiin vapaana etsimään minua. Pitkään aikaan se ei minua löytänyt, vaikka käveli ihan vierestä. Tuomari välillä tömisteli lattiaa ja leikitteli taskulampulla, mutta M ei ilmeisesti juuri reagoinut siihen. Aika hitaasti se latoa tutki ja minua etsi, mutta lopulta löysi.
Sitten oli vielä terävyyttä ja puolustushalua mittaava seinäkoe, jossa Misti jätettiin yksin seinään kiinni minun mennessä nurkan taakse piiloon. Tällä kertaa naistuomari tuli Mistiä uhkaamaan samalla lailla kuin aiemmassa hyökkäystestissä. Taas Misti oli pitkään hiljaa ja hievahtamatta, kunnes sitten alkoi haukkua ja raivota kuten aiemmin. Antoi kuitenkin tuomarin tulla luokse ja viereen silittämään. Tuomarin mukaan Misti kuitenkin lopussa selvästi väistää ja haluaa pois tilanteesta, vaikka uhitteleekin. Terävyyden ja puolustushalun osa-alueista mietin, että Misti voisi saada niistä myös suuret ja terävyydessä jopa jäljelle jäävin hyökkäyshaluin, mutta tämä kohtuullisuus on hyvä juttu ja pisteiden valossa ilmeisesti myös se toivotuin.
Oli tosi hyvä, että ainakin toisessa hyökkäyksessä uhkaaja oli miestuomari, koska miehet ovat Mistille naisia pahempia. Ja kun en hae mitään helppoa läpipääsyä vaan todellista reaktiota, niin halusin totta kai nähdä reaktion juuri miesuhkaan. Mielestäni Mistiä olisi voinut uhata vähän kovemminkin, mutta ehkä tuomarit päättivät olla aavistuksen hellempiä, kun olin alkuhaastattelussa kertonut Mistin peloista ja epävarmuuksista miehiä kohtaan. Mistille ei näköjään myöskään jäänyt mitään traumoja miehistä, kun se oli ihan kaveria tuomarien kanssa ja oikein kerjäsi loppuhaastattelua odotellessa yhdeltä mieheltä silityksiä. :D
Viimeisenä laukaukset. Olin aiempaa testiä katsoessa itse säpsähtänyt laukauksia ja pelännyt tekeväni niin myös Mistin kanssa ja pilaavani kaiken sillä. Laukaustilanteessa me oltiin kuitenkin hieman kauempana. Eka laukaus tuli silloin, kun oltiin liikkeessä ja kävelemässä takaisin päin. Misti höristi korviaan ja nosti häntäänsä ja yritti vetää ääntä kohti. Sitten meidän piti pysähtyä kuuntelemaan seuraavaa laukausta. Sama homma, korvat ja häntä terhakkaasti pystyssä ja veto ääntä kohti. Oli siis selvästi utelias ja kiinnostunut laukauksista, mitä tuomarikin lopussa sanoi. Ei minkäänlaista pelkoa, paineistumista tai poispäin vetämistä. Aivan huippuhienosti Misti laukaukset suoritti, vaikka niitä harvemmin kuulee. :) Se lienee luonnostaan laukausvarma - Mistin molemmat vanhemmathan ovat laukausvarmoja ja paljon niitä suvustakin löytyy, joten sinänsä ei niin yllättävää. Veikkasin, että Misti olisi joko laukauskokematon- tai varma, mutta toki jälkimmäinen miellyttää eniten ja laukaukset ovat itselleni tärkein ja totuudenmukaisin asia luonnetestissä.
Ihan siis mielenkiintoinen kokemus, vaikken mitään uutta tavallaan oppinutkaan - tunnen tuon koiran kuitenkin sen verran hyvin. Yllättävän vähän Misti tosin minusta siellä välitti tai minuun tukeutui. Kun palasin nurkan takaa tai kun piti kutsua Misti luokse, se oli ehkä vähän epäuskoinen tai kenties jopa pettynyt minuun, kun sen yksin jätin. :(
Loppulausunnossa tuomari sanoi, että Misti ei ole sieltä pehmeimmästä päästä ja osittain taisteluhalun ansiosta selviytyy tilanteista ja uskaltaa mennä hyvin eteenpäin. Temperamentin puolesta se olisi voinut olla myös kohtuullisen vilkas, koska ärsykkeen ja reaktion välinen aika oli niin pitkä. Kuitenkin se lausuttiin vilkkaaksi, koska se oli kaikessa mukana ja reagoi kaikkeen mihin pitikin. Eikä kyse ollut kuulemma siitä, etteikö se olisi nähnyt ja kuullut asioita, mutta Mistin ärsytyskynnys on niin korkea, että reaktiot tulivat myöhään. Tuo hieman rauhaton-kohta itseäni tavallaan ihmetytti, koska Misti oli mielestäni hurjan rauhallinen koko ajan. Ilmeisesti tuota hermorakennetta kuitenkin tarkoitettiin tässä toisessa merkityksessä, kuormittumisessa tai sellaisessa.
Tulin tämän luonnetestin perusteella siihen tulokseen, että kyllä normaalin tervepäisen koiran tulisi tuosta ihan kohtuudella selvitä. Etenkään laukaukset eivät tuntuneet kauhean kovilta ja muutkaan osa-alueet eivät vaikuttaneet miltään ylitsepääsemättömiltä. Miksi sitten niin moni esimerkiksi bordercollie ei pääse luonnetestiä läpi? Usein näkyy kosahtavan juurikin laukauksiin, mutta varsin usein myös ala-arvoisiin pistemääriin. Jotkut kasvattajat selittelevät läpipääsemättömyyttä esimerkiksi elämänkokemuksen puutteella, mutta mielestäni se on vain tekosyy vaikkapa kolmevuotiaan kisakoiran lte-hylsylle - joka kaiken kukkuraksi kosahtaa juuri laukauksiin, mitä elämänkokemusta niihin muka tarvitaan?
Sitten yllättävän moni käyttää näitä luonnetestistä pompanneita koiria jalostukseen, kun pennut on saatava. Mielestäni kukaan fiksu ja vastuullinen kasvattaja ei tällaisia koiria "jalostukseen" käytä, etenkään laukausalttiita. En ottaisi luonnetestiä reputtaneesta koirasta pentua. Tai edes kasvattajasta, joka luonnetestihylsykoiraa on käyttänyt tai aikonut käyttää. En varmaan ottaisi sellaisestakaan vanhemmasta, jonka sisaruksilta tai lähisuvusta löytyy paljon hylsyjä. En kyllä ottaisi monista sellaisistakaan, jotka ovat luonnetestin läpäisseet, mutta se onkin asia erikseen.
Ja jos joku kasvattaja väittää, ettei vaikkapa laukausalttius periydy niin kyllä se kuulkaa periytyy, tästä löytyy esimerkkejä... Sitten ne kasvattien hylätyt luonnetestit jätetään laittamatta kotisivuille - ihan kuin ne sillä mihinkään häviäisivät tai hyväksytyksi muuttuisivat. Ja hei koiranet on olemassa, sieltä ne kaikki löytyvät kumminkin, joten suotta niitä piilottelemaan. :)
Joku voisi väittää, että helppo minulla nyt sanoa, kun oma koirani luonnetestin läpäisi. Mutta enhän minä tiennyt läpäiseekö se sitä vai ei ja olin silti täälläkin kertonut menevämme luonnetestiin. Olisinhan voinut olla ihan hipihiljaa asiasta ja vasta sitten siitä kertoa, kun testi olisi turvallisesti läpäisty. Tai vastaavasti, jos Misti ei olisi sitä läpäissyt niin jatkanut hiljaa olemista ja toivoa, ettei kukaan koskaan sitä koiranetistä huomaa... Tätä kuitenkin kutsutaan vähän niin kuin asioiden piilottelemiseksi ja epärehellisyydeksi.
Tänään käytiin kokeilemassa toista kertaa voittajaa. Tuomarina toimi Tiina Heino, joka oli mukava mutta melko tiukka. Koiria oli voittajassa 7 ja meidän suoritusvuoro oli 6. Misti oli tapansa mukaan taas kierroksilla jo koepaikalle tultaessa, joten jouduin hieman pohtimaan mitä teen virittelyjen kanssa. Päädyin sitten siihen, etten oikeastaan leikitä tai innosta Mistiä yhtään, vaan yritän viedä sen sopivassa mielentilassa kehään. Ja sillä tavalla sopivassa, että se olisi innokas ja energinen mutta pysyisi lapasessa eikä haukkuisi niin kuin viime kokeessa. Tämä oli ehkä ihan hyvä ratkaisu: Misti haukkui vain paikkamakuun kehääntulon seuraamisessa ja seuraamisen juoksuosuuden alussa, mutta oli muuten hiljaa. Haukkumisen pelossa en myöskään oikein uskaltanut kehua sitä liikkeiden välissä vaan kiitin (jos kiitin) sitä melko maltillisesti.
Mietin tänään näitä juttuja pohtiessa, että millainen matka tuon koiran kanssa on kuljettu tekemisen ja vireen osalta. Alossa ja avossa kisatessa nimenomaan määrätietoisesti nostatin Mistiä leikkimisellä ja temppuilulla, jotta sain sille sen hienon vireen mitä se on jo pitkään esittänyt. Silloin mietinnässä oli, että entä jos Misti on liian matalassa vireessä, innoton tai ei pysty keskittymään. Nostatus ja hetsaus toimi ja neiti teki mielettömiä suorituksia niin treeneissä kuin kokeissa. Nyt joudun melkein laskemaan sen itsestään noussutta virettä, välttämään leikkimistä ja menemään oikeastaan ilman mitään kehään - ja saan silti vierelleni sen ihanan innokkaan kaverin. Lahnasta on kuoriutunut tulta syöksevä lohikäärme. Tänä päivänä Misti tekee töitä juuri sillä ilmeellä, jota olen sille rakentanut. Tai en edes ole sitä mitenkään järjestelmällisesti rakentanut, mutta olen ehkä onnistunut vahvistamaan oikeita asioita ja kannustamaan Mistiä korkeaan vireeseen. Hullua kyllä, mutta tuosta muuten niin pehmeästä ja rauhallisesta koirasta tulee töitä tehdessä nykyään röyhkeä peto, jonka katse palaa, joka haukkuu, joka ehkä leikin tiimellyksessä puree käteen. Mutta joka on kuitenkin niin pirun tarkka ja taitava suorittaja, ei maaninen tai sählä, vaan sisäisesti äärimmäisen voimakas, vahva ja rauhallinen. Joka tekee korkeassa vireessä, innolla, halukkaasti, täydellisesti keskittyen ja juuri niin kuin on opetettu - ainakin useimmiten, ei Mistikään kone ole, mistä päästäänkin tämän päivän suoritukseen...
Paikkamakuu 10: Misti teki voittajan parhaan paikkiksen, no problemos!
Ruutu 8: Tähän olen oikein tyytyväinen! Näytin ennen liikkeen alkua ruudun sijainnin, ja Mistihän löysi vaikeuksitta sisään. :) Pysähtyi käskystä keskelle ruutua, odotti down-käskyä ja tällä kertaa pysyi makuullaan koko ajan. Tuli myös hienosti seuraamaan, sitä ollaankin tehotreenattu. Tähän nähden 8 oli mielestäni ala-arvoinen numero, perusteluna oli ilmeisesti se, että Misti ei mennyt ihan suoraviivaisesti ruutuun. Okei, se ei ehkä juossut täysiä katse ruudussa vaan vähän niin kuin hakien, mutta eteni koko ajan reippaasti.
Seuraaminen 7½: Misti edisti jonkin verran, mistä tuomarikin huomautti. Sitten mä olin taas tehnyt täyskäännökset täyskaarroksina, tuo iänikuinen heikkouteni. Haukkuminenkin alensi arvosanaa. Muuten perus hyvää seuruuta!
Luoksetulo 8: Tämäkin onnistui tänään ihanasti, ihan super hyvä. :) Tuomarin mielestä Misti törmäsi lopun eteentulossa minuun, itse olen eri mieltä. Mistihän tulee tosi tiiviisti eteen, ihan tarkoituksella se on rakennettu niin tiiviiksi, mutta ei se mitään törmää. Ja vaikka törmäisikin niin aika reilusti rokotettu.
Tunnari 0: Meni suoraan oikean puolimmaisimmalle kapulalle ja toi sen, joka oli väärä. Ei jostain syystä edes haistellut muita, otti vaan tuon. Eipä ole aikoihin Misti väärää kapulaa tuonut tunnarissa, hohhoijaa. M nousi liikkeen alussa myös ylös, kun käännyin ympäri. Ehkä se ei kuullut odota-käskyä tai en sanonut sitä kunnolla.
Kaukkarit 8: Tosi kivat, yksi väärä vaihto mutta korjasi toistolla. Videolta ainakin tekniikka näytti hyvältä eikä liikkunut.
Metallinouto 7: Lähti vauhdilla, "pelasi vähän potkupalloa" tuomarin sanoin, kun Misti kapulaan syöksyi, palautti melko hitaasti. Noista myös pistevähennykset, aika rankasti taas jos saan sanoa.
Hyppynouto 0: Mistin kaikkein varmin ja näyttävin liike nollaantui, yhyy, kun se jätti paluuhypyn tekemättä. Heitin kapulan kyllä suoraan, mutta olisiko Misti lähtenyt sitten vaan palauttamaan niin eri linjaa että ohitti esteen siksi. En tiedä, ärsyttää kyllä, koska liike on niin helppo ja siitä olisi saanut helpot pointsit.
Liikkeestä istuminen 10: No tämä oli mainio, tätä tuomarikin osasi arvostaa. :)
Kokonaisvaikutus 8: Tuomari sanoi, että koira ei näyttänyt terävintä osaamistaan tänään. Ja sitten että se ei keskittynyt koko ajan kunnolla. Joihinkin liikkeisiin keskittyi tosi hyvin ja joihinkin ei. Minun mielestä Misti taas keskittyi koko ajan hyvin, mutta saakohan siitä sitten päinvastaisen vaikutelman, kun se liikkeiden välissä saattaa katsella muualle. Minusta on ihan ok, jos se viihdyttä itseään katselemalla muualle, kun mitään ei tapahdu. ;) Koska itse liikkeisiin se keskittyy täydellisesti.
Yhteensä 218 p., sija 6/7 ja VOI3.
Tuloksen valossahan tuo on ihan huono, mutta kokeena ihan kelpo. Eli tuloksena huonompi, mutta muuten kenties parempi kuin edellinen koe. Pari liikettä nollaantui, mistä johtuen kolmostulos. Ja mielestäni monista liikkeistä saatiin vähän liian huonot numerot vai näenkö meidän tokoilut vaaleanpunaisten lasien läpi..? Tajusin tänään, kuinka pienestä tokokin on kiinni ja yksi tai kaksi liikettä voi erottaa ykkösen kolmosesta. Voittajassa oli myös varsin kova taso ja ihan super hienoilla suorituksillakaan ei ykkösiä tippunut. Meilläkin oli ykkönen taas ihan tehtävissä, mutta nuo kaksi epäonnistunutta liikettä hävitti haaveet siitä, joten harmittaa. On se kyllä, kun ei voi kaikki liikkeet onnistua samalla kertaa, vaikka treeneissä onnistuvatkin. Mistihän on ollut kokeissa vähintään yhtä hyvä kuin treeneissä, mutta nyt voittajassa on tullut kaikenlaista pikku säätöä. Kivasti Misti kuitenkin tekee ja tärkeintä on juuri tuo sen asenne, mikä on jo niin suuri voitto! Kyllä se vielä joku kerta napsahtaa sillä tavalla kohdalleen, että saadaan se ykköstulos. :) Kiirehän tässä kyllä tulee, jos aikoo ennen sääntömuutosta ehtiä...
