sunnuntai 19. elokuuta 2012

Juoksuja ja jäljestystä

Mistillä alkoi juoksut! Se tarkoittaa sitä, että ei ehkä päästä torstaina epiksiin eikä ensi viikonloppuna agilitykoulutukseen. Miksi, oi miksi, rakas pikkukoirani ajoitit juoksuaikasi juuri tähän hetkeen, etkö olisi voinut siirtää niitä viikolla kahdella? Minkäs Misti sille mahtaa, se tiputtelee sen seuraavat kolme viikkoa. Edellisen kerran se juoksi maaliskuussa, eikö nyt ole turhan aikainen ajankohta, kuusi kuukautta ei ole vielä mennyt. Mä niin toivoin, että Misti olisi ollut säännöllinen juoksija, jotta olisin voinut suunnitella tulevia tapahtumia hyvissä ajoin. Saapa nähdä miten menee jatkossa, juokseeko pikkuneiti säännöllisesti vaiko ei. 

Perjantaina pyörähdettiin Mistin kanssa kaupungilla. Kuljeskeltiin kauniita rantareittejä pitkin kauniissa kesäsäässä, voiko enempää toivoa. Myös tokoiltiin hetki liikuntahallin sorakentällä. Meni silleen hyvin ja huonosti. Misti kyllä teki ihan mukavasti, mutta juoksut ja suht vilkas ympäristö vaikuttivat keskittymiskykyyn. Pitkään aikaanhan ei olla tokoa tuollaisessa paikassa tehtykään, joten ihmekös tuo. Otin vähän seuruuta, luoksarin ja kaukoja. Misti suoriutui hyvin, mutta ei ollut kovinkaan korkeassa vireessä. Siispä pyhitettiin iltapäivä ulkoilulle ja kyllähän se kelpaa tällaisissa maisemissa, eikö vaan? 



Eilen ja tänään käytiin tyttöjen kanssa jälkimetsällä/metsäjäljellä, ihan kummin vaan. Eilisiltana tein Mistille kaksi jälkeä, Helmille kolme. Mistin jäljet olivat varmaan noin 50 metriä pitkiä, Helmin aavistuksen lyhyempiä. Mistin eka jälki ei vanhennut oikeastaan ollenkaan, vaan se ajettiin hetimiten. Jäljellä oli muistaakseni kaksi välipalkkaa (nakinpaloja muovikansien päällä) ja Misti löysi molemmat hyvin. Pikkuneiti pysyi hyvin jäljellä ja pääsi loppuun asti, mikä on aina suuri saavutus. :D Tuolla jäljellä ei tainnut olla vaikeita kulmiakaan, mutta ei se ihan suorakaan ollut. Toinen jälki oli sitten jonkin verran pitempi ja se meni huippuhienosti! Annoin sen vanheta abouttirallaa 20 min. Välipalkkoja taisi olla nyt kolme ja kaikki löytyivät helposti. Misti taisi pysyä koko ajan jäljellä, eikä eksynyt siltä. Itse asiassa luulin jossain välissä Mistin menevän harhaan, mutta mä olin väärässä ja koira oikeassa. :D Onneksi en puuttunut jäljestykseen millään tavalla, olisi meinaan mennyt päin peetä. Mistillä ei ollut mitään ongelmia, upeaa itsenäistä työskentelyä iloisella ilmeellä ja intensiivisellä nuuskimisella. :) Tuosta jäljestä jäi niin hyvät fiilikset, että jätettiin siihen. Tein kyllä vielä esine-etsintää kahden piilotuksen verran, tämä meni myös hienosti: esine löytyi muutamassa minuutissa ja Misti työskenteli hyvin. Nyt muuten ajattelin alkaa tehdä oikeaa esineruutua Mistille, samahan se on toimia oikean kaavan mukaisesti. Nythän olen kävellyt vain sen yhden reitin, jonka varrelle jätän esineen. Esineruudussa pitäisi tallata tietty alue, että siellä ei ole suoria jälkiä esineille. Siispä tästä lähtien yritetään tehdä esineruutua, eikä mitään epämääräistä "etsintää". Myös pienempiä ja vaikeammin löydettävissä olevia esineitä pitäisi alkaa käyttämään.
Helmillä oli tapansa mukaan kova meno päällä, sillä kun tuppaa olemaan enemmän intoa kuin malttia. Se kaahottaa menemään hirveätä vauhtia ja joutuu välillä palaamaan takaisin, kun huomaa menneensä ohi tai väärään suuntaan. Hemppa kyllä yleensä löytää palkat ja pysyy pääasiassa jäljellä. Se vain saisi kulkea rauhallisemmin ja keskittyä haistelemiseen. Mutta on tietysti saavutus sinänsä, että karjalankarhukoira tekee pk-jälkeä, Helmi taitaakin olla ainoa laatuaan. :D Totta kai tuollainen metsästyskoirakin pystyy seuraamaan ihmisjälkeä siinä missä paraskin palveluskoira, aistithan niillä on siinä missä muillakin. Mejä olisi muuten tosi passeli laji Hempalle, harmi kun en tajunnut sitä koskaan aloittaa.

Tänään tein Mistille kaksi jälkeä, jotka olivat tähän asti pisimmät, arviolta noin 100 metrin mittaiset. Ensimmäinen jälki oli vissiin melko helppo, se meni hienosti. Jouduttiin vaan vähän aikaa etsimään aloituspaikkaa, kun en löytänyt sitä, tumpelo emäntä. Misti lähti vauhdikkaasti liikkeelle ja olikin pian ensimmäisen namikipon luona. Matka jatkui ojan yli, jonka jälkeen tulikin hieman kinkkisempi kulma. Mistillä ei ollut mitään vaikeutta jatkaa oikeaan suuntaan ja niinpä vain sieltä pöpelikön kätköistä löytyi välipalkka. Hetkeä myöhemmin oli taas vuorossa ojan ylitys ja Mistihän ylitti sen ihan oikeasta kohdasta, jonka jälkeen löytyi taas herkkua. Siitä sitten hienosti loppupalkalle ja suuret kehut. Olin tehnyt jäljestä melko mutkikkaan, eikä se ollut monestakaan kohtaa kovin suora. Silti Misti suoritti sen kertakaikkisen hyvin, se on kyllä mainio jälkikoira! :) Mitähän meidän tyttösestä vielä oikein tuleekaan...
Toiselle jäljelle Misti lähti tosi innoissaan, ehkä tällä kertaa liiankin innoissaan. Se joutui ainakin yhdelle namikipolle palaamaan ja välillä sillä oli suunta hukassa. Tuo jälki oli kyllä huomattavasti haastavampi, maasto oli todellista pöheikköä ja jälki oli vanhennut noin tunnin verran. Jäljellä piti taas ylittää yksi oja, se tuntuu onnistuvan Mistiltä. Noh, kaikki välipalkat kuitenkin löytyivät, loppupalkka sen sijaan ei. Misti meni turhan kauas ja eksyi jäljeltä, jouduttiin sitten palailemaan takaisin. En ole tästä kuitenkaan huolissani tai harmissani, jälki oli liian vaikea aloittelevalle koiralle. Saatiin viikonloppuna monta onnistunutta suoritusta, joten tästä on hyvä jatkaa. :)
Helmi sai tehdä lyhyen (25-metrisen?) jäljen. Välipalkkoja oli muistaakseni kolme. Hyvin se lähti liikkeelle pientä polkua pitkin, mutta meni sitä melkein koko matkan, vaikka yhdestä kohdasta olisi pitänyt kääntyä vasemmalle. Loppu meni hyvin.
Helmi ja Misti ovat kyllä mahdottoman taitavia tyttöjä, molemmat jäljestävät täyttä päätä ja kehittyvät kivasti. Mä voin tallata jäljen jo melko normaaleilla askelilla, ja sitä ne tytöt vain nätisti seuraavat. Mistin kanssa voisi joskus alkaa katsoa jopa sitä ilmaisua, jos itselläni riittää motivaatio sinne asti. Voisihan nytkin kai ajatella, että nuo välipalkat olisivat niin kuin keppejä? Helmin kanssa tehdään pelkkää jälkeä hamaan loppuun saakka, siitä ei palveluskoiraa saa tekemälläkään, joten jäljestetään huvin vuoksi. Se onkin mummukalle semmoista hauskaa hömpötystä ja ajanvietettä. :)

maanantai 13. elokuuta 2012

Videomateriaalia treeneistä

Vihdoin mulla on laittaa tännekin videota näytille meidän agiliitelyistä, jotkut sitä olivatkin jo vailla. ;) Alla oleva video on kuvattu torstain kisaavien treeneistä, jotka menivät oikein mukavasti. Tehtiin noin parinkymmenen esteen rataa, joka oli pitkälti mun suunnittelema alunperin alkeisjatkokurssia varten. Kouluttaja otti meidän kurssilaisten radat talteen ja hieman jatkoi tuota munkin rataa. Saatiin treenata tällä radalla mm. takaakiertoa, valssia ja välistävetoja. Mikään kovin kinkkinen rata ei ollut, sellainen ykkös-kakkosluokan tasoinen. Tässä kyseisellä videolla onnistuttiin kaikista parhaiten, vain yksi rima tuli alas. Mentiin rata kokonaisuudessaan kolme kertaa ja ensimmäisellä yrittämällä onnistuttiin parhaiten. Olisi ehkä kannattanut jättää siihen, mutta saatiinpahan toistojen myötä tuo alku toimimaan ja toka rima pysymään ylhäällä. Kontakteilla meillä menee vielä aikaa, nytkin naksautin, palkkasin ja odotutin. Näköjään muuten tungin Mistille namia naamaan jo ennen naksausta, amatööri. Rengaskin vahingossa unohtui alemmalle korkeudelle, mutta eipä se menoa haitannut. ;)

Omasta mielestäni tuo alkaa jo näyttää agilityltä, vaikka meno onkin vielä hieman kömpelöä ja aloittelijamaista. Mistillä voisi olla vielä enemmän vauhtia, haluaisin että siitä tulisi kunnon tykki! Tässäkään ei näköjään kiire ole, eikä mun tarvitse juosta pää kolmantena jalkana. Ehkä siksi tuo ei ole kovinkaan näyttävän näköistä. Mutta onhan tässä aikaa kehittyä ja saada kunnon meno päälle, agilityharrastusta on tosiaan takana nyt se viisi kuukautta. Kouluttajan mielestä ollaan kisavalmiita, ja suunnitteilla onkin korkata kisaura Oulussa jo ensi kuun lopulla! Mitään ei ole kuitenkaan lyöty lukkoon eli voin ihan hyvin vielä perua sanomiseni... ;)



Muoks. Sain videon näkyviin, tällä kertaa Youtube löysi oikean videon, eikä tarjonnut väärää. :)

Muista touhuista sen verran, että perjantaina tein Mistille esine-etsintää, mikä meni ihan super hyvin! Piilotin tällä kertaa vinkulelua sekä pellolle että metsään ja hyvin löytyi. Misti ampaisee matkaan kuin tykin suusta, nuuskuttaa ja etsii intensiivisesti ja palaa esineen kanssa vauhdilla takaisin. Se on siitä niin kivaa. :) Helmi puolestaan pääsi jäljestämään ja Hemppahan oli oikein pätevänä. Tallasin sille melko pitkän jäljen ja hyvin män! Välillä ollaan tokoteltu Mistin kanssa ja on se nyt niin intoa täynnä, ilo treenata sen kanssa. :)

maanantai 6. elokuuta 2012

Onnistumisia ja epäonnistumisia


Mummo meni mustikkaan, muut ei mahtuneet. Tässä kuvassa kävi kirjaimellisesti niin. :D

Päätin tehdä tällaisen pikapäivityksen, vaikkei mitään ihmeempiä olekaan nyt tapahtunut. Ollaan treenailtu agilitya (yllätys yllätys), ja saatiin alkeisjatkokurssi eilen päätökseen. Viimeinen treenikerta siirrettiin helteen takia eiliselle, vaikka oikeasti kurssin olisi pitänyt loppua viikko sitten maanantaina. Tehtiin eilen yhtä ratapätkää, mikä oli aikas haastava. Mulla oli vaikeuksia ehtiä koiran edelle, ja useamman kerran meni pieleen. Ei muuta kuin uutta yritystä putkeen ja kyllähän se sitten jotenkuten onnistui. Torstaina oltiin Mistin kanssa kisaavien/kisavalmiiden treeneissä, josta meille aukesi treenipaikka! Jatkossa siis agiliidellään kokeneempien harrastajien valvovien silmien alla, siellä siis räpiköidään menemään sen mitä osataan. ;) Torstain treeneissä tehtiin tulostamaani ykkösluokan rataa, joka oli periaatteessa melko helppo. Ei me kylläkään onnistuttu mitenkään erityisen hyvin; mulle tuli taas joissain kohdissa kiire, Misti hieman sössi kepeillä eikä aluksi uskaltanut mennä keinua. Rata lähti ihan hyvin käyntiin, mutta meno tyssäsi keinulle. Misti ei nyt jostain syystä tohtinut mennä keinulle, mutta saatiinhan se sinne lopulta. Ei oltu ilmeisesti vähään aikaan sitä muistuteltu, niin pikkuneitiä pelotti. Mutta esimerkiksi eilisissä treeneissä ei ollut mitään ongelmaa. Mistillä ei ollut torstaina juurikaan intoa tai vauhtia treeneissä, ja se jäi kovasti harmittamaan. Pujottelu ja puomi olivat todella hitaanlaiset, vaikka normaalisti Misti menee ne vauhdikkaasti. Onneksi eilen oli eri ääni kellossa ja Misti kävi kuumana, niin radalla kuin sen ulkopuolellakin. ;) Se haukahteli välillä ja roiskaisi muutaman riman alas, ainakin sillä oli hauskaa.

Ollaan kuitenkin myös edistytty agilityssa viimeisen parin viikon aikana. Misti on mennyt nyt maksirengasta- ja muuria sekä pituutta. Renkaassa ei mitään ongelmaa, muuri umpiesteenä taitaa olla vähän jännä, koska Misti saattaa ponnistaa muurin kautta maahan eikä siis hyppää puhtaasti. Ollaan saatu toki puhtaitakin hyppyjä, mutta sitä maksimuuria täytyy harjoitella. Pituudessa on ollut joku kolme tai neljä palaa, eikä sekään suju yhtään pöllömmin. Kontakteilla ollaan menossa parempaan suuntaan, sillä Misti alkaa vihdoin ja viimein oppia 2on2off-metodin. Väsäsin kotipihalle puomin alastulokontaktin ja harjoiteltiin oikeaa paikkaa naksuttimen kanssa, ja johan alkoi lyyti kirjoittaa! Yllättävän äkkiä Misti oppi tälläämään etutassut maahan, josta naksautin ja palkkasin ja jes-käskystä vapautin. Samaa ollaan kokeiltu agilitykentälläkin ja tehty oikein vauhdikkaita suorituksia. Misti ei enää pahemmin himmaile, vaan juoksee reippaasti alastulokontaktille ja vielä aivan oikein, hieno Misti! Vielä täytyy treenata sitä pysymistä, että vaikka itse liikun eteenpäin, niin kontaktilla ollaan nätisti aina vapautukseen saakka. Aalla sama systeemi toimii hyvin, se on aina ollut Mistille puomia ja keinua helpompi. Ei keinunkaan kontakti hassumpi ole, mutta treeniä treeniä. :) Pujottelussa alkaa olla jo kunnon vauhtia havaittavissa, mutta silloin Mistillä vaan menee helpommin pieleen. Onhan se hienon näköistä, kun koira tykittää kepeillä täyttä vauhtia, mutta meillä meinaa vaan silloin se tekniikka kärsiä. Kyllä Misti silti ihan vauhdikkaasti ja näyttävästi pujottelee, yleensä.

Mitäs muuta... Ollaan jopa tokoiltu pari kertaa, viimeksi tänään. Olipa muuten koirassa intoa ja vauhtia, huippua! Seuraaminen on ollut kivan oloista, ja luoksetulon eteentulo tosi hieno ja tiivis. Kaukkarit oikein hyvät, seisominenkin melkoisen mallikas ja vaihdot ylipäätään. Jäävät liikkeet nappiin myös. Nyt alkoi tokoinnostus nostaa päätään, saas nähdä kuinka kauan se tällä kertaa kestää. :D Tänään tein myös pari lyhyttä jälkeä Mistille, jotka eivät kylläkään oikein ottaneet onnistuakseen.

Loppuun vielä pitkästä aikaa pari kuvaa mummukasta loikoilemassa terassilla. :)