Voihan VOI VOI

Sunnuntaina käytiin taas Mistin kanssa tokokokeessa, kun saatiin varasijalta paikka. Koe pidettiin nyt hiekkapohjaisella ulkokentällä yhdellä asuinalueella. Sää oli onneksi oikein hyvä, aurinkoinen ja lämmin, vaikka tässä on vettä sadellut vähän väliä. Oltiin mielestäni kyllä siellä rajamailla, että oliko liiakin lämmin Mistille, sillä se ei vaikuttanut niin energiseltä kuin aiemmissa kokeissa. Sai sitä muutaman kerran yrittää saada esim. perusasentoon liikkeiden välissä. Ei se kuitenkaan mikään lahnakaan ollut, vaan teki edelleen kivasti hommia.

Tuomarina oli jälleen uusi tuttavuus Marja Ala-Nikkola, joka tuntui mielestäni arvostavan ennen kaikkea tekniikkaa, mutta ei silti vaikuttanut hirveän tiukalta eikä rokottanut mistään mitättömistä jutuista. Tuomari myös perusteli pisteet hyvin ja aika pitkään sekä antoi neuvoja joidenkin juttujen suhteen. Oikein positiivinen kuva jäi ja voisin mennä samaiselle tuomarille uudelleen! Voittajassa oli taas 7 koiraa ja meidän vuoro oli viidentenä, joten melko kauan sai taas odotella. Turhan pitkään itse asiassa eikä tuollainen kentän reunalla odottaminen tee Mistille (tai minulle) erityisen hyvää. Ja kun luokan alkaminen vielä viivästyi niin saihan siinä reilun tunnin odotella...

Paikkamakuu 8: Misti TAAS haukahti kehään mennessä, ei kylläkään vaikuttanut pisteisiin. M vaan sitten vaati tuplakäskyn perusasentoon nousemisessa, heihei helpot 8 pistettä (kertoimella).

Seuraaminen 9: Ihanat pisteet seuruusta pitkästä aikaa! Treenasin edellisen kokeen jälkeen edistämisen pois, joten nyt oli hyvä. Ihana ilme ja paikka, tuomarinkin mukaan paikka pysyi samana koko ajan. Täyskäännökset tein tällä kertaa käännöksinä enkä kaarroksina, kun muistin kiinnittää asiaan huomiota. Tosin ne olivat koiran puolelta ilmeisen kököt, kun tuomarin mukaan koira ei oikein handlaa niitä ja käski tehdä käännökset oikean kautta, kun vasemmalta ei niitä mikään pakko ole tehdä. Vaihdoin täykkärin aikoinaan vasemmalle, ettei Misti vaan tipu kyydistä ja jätätä.

Liikkeestä istuminen 8: Misti oli lahjakkaasti kehän reunalla tehnyt liikkeestä seisomisia, joten otin vähän varman päälle kehässä ja vaihdoin rytmiä pysäytyksessä niin kuin tuomarikin mainitsi.

Luoksetulo 9: Mielestäni oikein mallikas! Lopussa Misti kiinnitti huomiota polkupyörän kirskuntaan ja vaati muistaakseni toisen käskyn sivulletuloon, tästä ei tuomari ilmeisesti pisteitä vienyt, kun itsekin huomasi mistä se tuli. Stoppi olisi kuulemma saanut olla napakampi kyllä, Jaa-a, pitäisikö vaihtaa siihen käsimerkkiin...

Ruutu 0: Hehheh, sekä minä että koira nollasimme liikkeen. Tuomari sanoi liikkeen jälkeen, että minä nollasin liikkeen jo alussa asettamalla koiraa sivulle ja näyttämällä kädellä ruudun paikan - tämä ei näköjään ole sallittua, öhöm, pitäisi varmaan sitä sääntökirjaakin vilkaista joskus... Edellisessä kokeessa olin kyllä osoittanut koiralle ruudun eikä siitä ollut mitään tullut, mutta Ala-Nikkola sanoi että tuomari ei ollut sitä varmaan huomannut tai tajunnut. Noh, tiedänpä jatkossa, miten EI pidä menetellä. Tosin ruutu olisi nollaantunut ilman omaa mokaanikin, sillä Misti kävi lähetyksessä kehänauhan ulkopuolella eikä heti hokannut ruutua, vaan katseli turhan lähelle (en tiennyt/tajunnut sitäkään että koira pitäisi pysäyttää ennen sitä nauhaa!). Uudella ruutuun-käskyllä Misti kuitenkin lähti hienosti suoriltaan kohti ruutua ja loppu olikin oikein hyvä! Ihmetyttää vaan miksi ihmeessä se ruutu pitää laittaa ihan kehänauhan viereen, olisiko liikaa vaadittu että se olisi keskempänä? Mistiä ainakin ilmeisesti hämäsi tuo metrin päässä ollut kehänauha, sellaisen kanssa ruutua ei ollakaan treenattu enkä oikein tiedä voiko edes kunnolla.

Hyppynouto 7: No tämä oli ainoa liike, jonka pisteytyksestä olen tuomarin kanssa eri mieltä. Tässä oli kuulemma vähän kaikkea säätöä: a) koira törmäsi minuun palautuksessa, b) pureskeli kapulaa, c) kävi ns. käteen kiinni edestä sivulle siirtyessä. Mielestäni Misti ei törmännyt, tuli vaan (ihanan <3) tiiviisti eteen, voi että tykkään tuosta sen eteentulosta, saattoi joo vähän mälvätä kapulaa ja ehkä se vähän nokkaisee kuonolla minua käteen sivulle siirtyessä (se on sellainen ihana mistimäinen tapa, jota esiintyy lähinnä noissa kiihdyttävissä liikkeissä kuten noudoissa). Tuomari käski treenata ainakin tuon nokkimisen pois. En taida kylläkään treenata, en oikein osaa enkä halua latistaa Mistiä nipottamalla. Mielestäni meidän hyppynouto oli ihanan vietikäs, mutta ehkä tuomari oli niin tarkka tekniikasta, että antoi liikkeestä vain seiskan. Nyt Misti ei muuten syöksynyt kapulaan, yritin sitäkin treenata edellisen kokeen jälkeen kuntoon. Niin ja hyppäsi hienosti ja oli muutenkin niin hyvä taas!

Metallinouto 9½: Tämä oli mielestäni huonompi kuin hyppynouto. Hyvin lähti kapulalle, ei nytkään syöksynyt, mutta palautti taas hitaammin, huonolla otteella ja tuli muistaakseni vähän vinosti eteen. En erityisesti tykännyt niin kuin en muutenkaan oikein perusta Mistin metskusta, mutta tuomarin mielestä tämä oli siisti, aha. :D

Tunnari 10: Päivän <3. Nyt Misti jäi minun kääntyessä ympäri nätisti istumaan (olin toki käskynkin antanut tällä kertaa kunnolla), meni rauhassa kapuloille, ei maistellut, eikä tökkinyt kapuloita, kävi tyynesti kaikki kapulat läpi, palasi sitten oman luo ja toi sen. Huonolla otteellahan se kapulaa suussa pitää, vaikka olen yrittänyt opettaa sille parempaa pitoa, mutta ei kuitenkaan pudottanut kapulaa ja tuli sen kanssa hyvin eteen. Tuomarin mukaan oikein varmaa suorittamista. Kyllä tuo kymppi lämmittää, kun viime kokeessa Misti ei edes käynyt kapuloita läpi. Olinkin treenannut sen kanssa paljon tunnaria; kävyillä, metsän kepeillä ja suht uusilla sileillä kapuloilla ja laittanut sen kunnolla haistelemaan.

Kaukkarit 6: Yksi varmimmista liikkeistä kosahti, kun Misti teki pari väärää vaihtoa ja vaati pari korjausta ja tuplakäskyä. Hemmetti, kaukoistakin olisi tullut helpot pojot, jos koira olisi tehnyt omalla tasollaan. En tiedä, Misti oli ehkä jo väsähtänyt eikä enää jaksanut vaihtaa. Silti, plääh.

Kokonaisvaikutus 10: Koira tekee kuulemma mielellään yhteistyötä minun kanssa ja tykkää tehdä tjtn.


Yhteensä 235 p., sija 3. ja VOI2.

Eli ei taaskaan ykköstulosta, nyt alkaa jo ärsyttää. :D Taas oli todella pienestä kiinni, vaikka vielä olisi tarvittu tasan 20 pinnaa. Ilmeisesti voittajassa on jo oikeasti tosi vaikea saada ykköstulos, kun liikkeissä on isoja kertoimia ja pisteitä jaossa huimat 320. Huomattavasti isompi ero saatko liikkestä 8 vai 10 mitä alokkaassa ja avoimessa - heti lähtee ihan sikana pisteitä. Käytännössä kaikista liikkeistä pitäisi saada keskinkertaiset-hyvät pisteet tai jos nollaa jonkin liikkeen niin muista ihan tosi hyvät sitten. On se hankalaa, mutta met ei luovuteta! Luotan vahvasti siihen, että joku kaunis päivä kaikki menee sen verran mallilleen, että ykkönen tulee. Oli se seuraavassa kokeessa tai kymmenennessä kokeessa, mutta joskus sen on tultava! Silti tietty harmittaa, kun me osataan kyllä ja saadaan kokeissa pääosin oikein hyviä pisteitä, mutta aina joku sattuu nollaantumaan ja kariuttamaan mahikset ykköstulokseen.

Nyt oltiin kuitenkin treenattu ennen koetta, monta kertaa viikossa, joten treenaamattomuuden syyksi tätä ei voi oikein laittaa. Uusintayritys on helatorstaina - en pidättelisi hengitystä ykköstuloksen puolesta. Ihmeitä ei ehdi ennen koetta tehdä eikä tarvitsekaan, ehkä vähän tunnaria, kaukkareita ja istumista ja that's it.

                                           Siitä tietää kesän tulleen, kun Misti ui!

Agilityssä muuten alkoi kesätreenikausi ulkokentällä viime perjantaina ja voin ilokseni todeta, että Misti ei arponut hypyillä yhtään, vaan eteni todella reippaasti ja nopeasti! Kyllä se tuo pohja vaikuttaa Mistiin ihan hitosti: tekonurmea se siis arastelee, mutta on hiekalla ja soralla kuin kotonaan. Nyt saattaa olla kisoissa jo ajallisesti jotain saumaa korkeampaan kärkeen, jos nollaa napsahtaa. Ilmoitin Mistin sunnuntaille neljälle radalle, jonne ei onneksi ollut kamalasti osallistujia.

Ostin Mistille muuten Tampereen KV-näyttelystä, jossa olin kaverin ketynä, säkin uutta ruokaa; Planet Pet Societya. Tuossa (for active dogs-versiossa) on oikein hyvin rasvaa, protskua ja lihaa, joten päätin kokeeksi ottaa kun oli messutarjouksessa 30 e/15 kg ja J&V oli juuri lopuillaan. Misti tuntuu tykkäävän ja nappula on vaihteeksi pientä. Ostin samalla Helmille vitosella kunnon nailonpannan, kun sillä on ollut nyt vaan kurkkari ja tietty valjaat.

Helmi on muuten alkanut olla huonommassa jamassa: se ei oikein pysty enää kulkemaan portaita vaan yleensä kannan sen alas, ruoka ei kunnolla maistu vaan nappulat kelpaavat usein vasta liotettuina ja se vaikuttaa muutenkin niin vanhalta. Olemus on vähän lysähtänyt, Helmi enimmäkseen nukkuu ja makoilee eikä ole enää virkeänä tuossa hyörimässä. Olenkin miettinyt jättäväni sen kesällä Kuusamoon ja palaavani takaisin Tampereelle pelkästään pikkuneidin kanssa. Toisaalta en kestä ajatusta kämpästä ja elämästä ilman Helmiä, mutta toisaalta  voisi olla kaikille parasta jos se muuttaisi takaisin pohjoiseen. Haluaisin vain niin kovasti olla Helmin kanssa sen viimeiset ajat, etten tiedä pystynkö jättämään sitä. En rehellisesti sanottuna usko, että Helmi elää enää hirveän pitkään, vaikka vähän aikaa sitten vielä uskoin niin. Onhan se elänyt kunnioitettavan elämän, että se ei sen kuolema minään yllätyksenä tulisi. Katsotaan mitä tapahtuu - päätös, oli se sitten mikä hyvänsä, tulee joka tapauksessa olemaan raskas.