Nyt kulkee taas

Istutaan koirien kanssa junassa matkalla Kuusamoon, joten nyt on aikaa päivittää blogia. Mennään pohjoiseen reiluksi kuukaudeksi (kuinka kestän olla niin kauan poissa sivistyksestä?!), sillä menen ensi maanantaina kesätöihin samaiseen ihanaan paikkaan missä olin viime kesänä. Koirien kannalta superkiva juttu, kun pääsevät maalle puuhastelemaan eikä tarvitse kaiken päivää möllötellä sisällä. Itse ajattelin nyt muutaman päivän lomailla ankaran tenttirupeaman jälkeen, jonka jälkeen olen valmis taas paiskimaan töitä!

Mutta itse koira-asiaan, joka liittyy tällä(kin) kertaa agilityyn. En kuitenkaan vielä malttanut pitää kisataukoa, sillä kaveri oli menossa pariin kisaan ja päästiin siis kyydillä. Sitä paitsi mulle on kisojen jälkeen jäänyt aina sellainen polte mennä yrittämään uudelleen eli en ole epäonnistumisista siinä mielessä lannistunut. Ollaan käyty tässä nyt kaksissa kisoissa ja kylläpä kannatti lähteä!

31.5. oltiin Janakkalassa kisaamassa kahden agiradan verran. Tuomarina oli Martti Salonen, jonka radalla ollaan oltu kerran Oulussa ykkösluokassa. Silloin rata oli tosi vaikea ja voitettiin se Mistin kanssa kympillä. Halutti siinäkin mielessä mennä tuonne kisaamaan, kun makseja oli ilmoittautunut alle 30, mikä on täällä päin Suomea melko pieni määrä.
Päivä lähti hyvin käyntiin, kun Annika ja Gaga nousivat ekalta radalta kolmosluokkaan ja olin heidän puolestaan hurjan onnellinen. :) Se nostatti fiilistä aika paljon ja alkoi tuntua siltä kuin itse olisi jotakin voittanut. Jos olisin heti tuon jälkeen päässyt radalle, olisi mennyt hyvin ihan jo tuon fiiliksen voimalla. Vedettiin siinä odotellessa sitten palkintoskumppaa ja sitruunakakkua.

Eka rata oli ihan silleen jees. Onnistuin omasta mielestäni liikkumaan ja ohjaamaan aika hyvin ja meno oli sujuvaa. Sitten kahden suoran hypyn jälkeen piti mennä noin 90 asteen kulmasta kepeille ja kauempana hyppyjen takana oli putki, jonka suu ei ollut kuitenkaan hypyille päin. Putken paikkaa oli hivenen minien ja medien jälkeen vaihdettu, kun koiria oli syöksynyt sinne melko paljon eikä maksilla pitänyt olla sen suhteen suurtakaan vaaraa. No, Mistihän posotti taas sinne mennä, vaikka omasta mielestäni ajoissa käskytin ja ohjasin keppejä. Ehdin hyvin reagoida siihen, että Misti oli pyyhältämässä putkelle ja huutelin sille monta kertaa tiukasti tyyliin "tähän, tähän" katse koirassa. Misti ei mennyt putkelle sata lasissa ja reagoi selvästi minun huutoihin, mutta päätti kuitenkin käydä putken suuta koskemassa. Se oli vähän niin kuin itsepäisyyttä ja käytiin siinä kyllä aikamoista tahtojen taistelua. Keppien jälkeen Misti kävi vielä puomilla, vaikka piti mennä putkeen. Peitin ehkä putken suun, ettei Misti nähnyt sitä ja muutenkin minun rintamasuunta saattoi näyttää myös puomille. Etukäteen tiedostin sen riskin, että Misti voi mennä puomille, joten olen oppinut jonkin verran lukemaan tuota uutta Mistiä. Muuten puhdas rata ja melko vauhdilla mentiin.
Tämän radan videota en tähän saanut, kun se kuvattiin Annikan puhelimella ja en whatsapista sitä näköjään koneelle saanut, vaikka bluetoothilla lähetin ja kaikkea. Osaaminen loppui.

Toiselta radalta saatiin sitten nolla ajassa -13,90 (ia 55 s) ja sijoituttiin neljänsiksi. Ensin oltiin kolmansia, mutta lopussa joku vielä pyyhälsi eteen. Serti meni toiselle, joka oli meitä taas noin 1,5 sekuntia nopeampi - pienestä se on piru vie kiinni. Taas oltaisiin jostain voitu aikaa nipistää, mutta mistä näistä etukäteen tietää. Kerrassaan hyvä ja sujuva rata, olen tyytyväinen. Harmi vaan, että tuolloin oli vielä viimeinen päivä kerätä nollia tämän vuoden SM-kisoja varten, joten tuosta nollasta ei mitään hyötyä sinänsä ollut. Ehdittiin saada kolme SM 2015-nollaa, onhan se melkein puolet.

Sunnuntaina oli ehkä meidän kisauran yhdet parhaimmista kisoista, jotka käytiin Ylöjärvellä Mika Moilasen radoilla. Eka rata oli päivän vaikein, ei kovin vaikea mutta oli siinä omat haasteensa. Taas ohjasin mielestäni melko fiksusti ja tehtiinkin puhdas suoritus. Lopussa Misti alkoi taas arpomaan hypyillä mikä teki siitä ihan tosi hitaan. Pitkään aikaan ei ole noin pahasti arponut ja jähminyt, kauhea kun sitä piti odotella, vaikka loppusuoralla toivoisin koiran pinkovan täysiä. Eli nolla ajassa -4,85 (ia 47 s) etenemällä 4,15. Sillä sija viisi, joten ei toiveita sertistä - osallistujia oli 33. Tosi sujuva rata ja omasta mielestäni sain mahdolliset sekunnit aika hyvin pois. Muistin tehdä myös putkijarrun alussa ja muutenkin muistin pikku juttuja, mitkä olen aiemmin saattanut radalla unohtaa.

Toinen rata kenties ensimmäistä helpompi, mutta me hyllytettiin jo alussa. Yritin hienosti vetää Mistin kakkoshypyn yli A:lle, sillä en osaa kunnolla valssata sillä tavalla hypyn oikealta puolelta sivuttain what ever. Olisi ehkä pitänyt kuitenkin kokeilla sitä valssia, sillä vaikka vedin Mistiä hypyn yli ja menin pois edestä, se kuitenkin ilmeisesti hyppäsi sen verran pitkälle, että valui suoraan kakkosen takana olleeseen putkeen. Muuten virheetön ja tosi hyvä rata, lopun hypyillä taas arpomista ja ekaa rataa pahemmat jähmimiset - Misti miltei pysähtyi ennen hyppyä ja ponnistusta! Meidän koutsi epäilee sen johtuvan siitä, että Misti ei kestä jäädä yksinään suorittamaan ja jähmii minun ollessa liian kaukana siitä. On tuo mysteeri, johon ei ole vieläkään löytynyt ratkaisua...

Kolmannen radan suhteen sitten ylimielisesti ajattelin, että tältä tehdään nolla, kun on niin helppo rata eikä tässä mikään voi mennä pieleen. No, tuo tunne onneksi osoittautui oikeaksi ja tehtiin ihan mielettömän hyvä ja nopsa nollarata. Kyseessä oli hyppäri, joten lujaa sai mennä ja oli ihana etenkin videolta huomata, kuinka täysiä Misti välillä pinkoi. Nyt se ei edes arponut hypyillä mistä olin super tyytyväinen, vaan hienosti skarppasi kahden ekan radan ja meidän kehityskeskustelun jälkeen. :) Siitä huolimatta sijoituttiin vasta 13. ja nollia tuli tosi paljon, varmaan puolet teki nollan. Aika oli -4,96 (ia 43 s) etenemällä 4,60. Mutta niin hyvä ja vauhdikas rata, että voisin varmaan sata kertaa sen videolta katsoa ja myhäillä tyytyväisenä. Päivän kaikki radat olivat tosi onnistuneita ja kivan näköisiä ja saatiin jo kaksi SM 2016-nollaa plakkariin. Nimittäin ensi kesänä olisi tarkoitus SM:iin päästä, ihan lähinnä kokemuksen vuoksi.

Mulle tuli etenkin nyt kevään ja auringon myötä sellainen makee aksafiilis ja treeneissäkin olen tuntunut oppineen ja oivaltaneen asioita, joten kyllä se sitten näkyy radoilla. Kevättalvella ratoja vielä hajoili yhtenään, mutta viimeiset kolmet kisat ovat olleet todella onnistuneita, vaikken sitä itse aina huomaakaan. Jotenkin tuntuu, että liikkuminen ja ajoitus on parantunut ja onnistun esimerkiksi valssaamaan niin etten ole koiran tiellä. Erityisen tyytyväinen olin hyppärin kohtaan, jossa piti sillä tavalla sivusta valssata ja viedä koira kauimpaan putken päähän. Olin harjoitellut sitä lämppähypyillä ja radalla onnistui kyllä tosi kivasti. :)

Kisoista jäi mielettömän hyvä fiilis ja tuntui taas vähän siltä niin kuin aiemmin kisoissa onnistumisten jälkeen. Tuli taas sellainen leijuva ja onnellinen olo. Nyt on vaan sellainen tunne, että lisää lisää, mutta kisataukoa tulee varmasti ainakin Kuusamon reissun ajan - onhan tässä joka ikinen kuukausi tammikuusta lähtien kuljettu kisoissa ja usein vielä monesti kuukaudessa. Eiköhän me sitten heinä-elokuussa palailla kisakentille - en malta kyllä poissakaan pysyä ja pitää takoa kun rauta on kuumaa.