perjantai 29. heinäkuuta 2011

Kuvatuksia vol 1


Kaverukset :)



Misti ja Nelli


<3 

Misti ja pikkuveli Aatu katselee maisemia



On nää mun tytöt vaan upeita, saanen esitellä: Misti ja Helmi




Kaunista, kaunista vaikka itse sanonkin :) 

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Koiruuksia ja konnankoukkuja

Mitäs on viikon aikana tapahtunut....Mitään ihmeellistä ei olla tehty niin kuin arvata saattaa. Itselläni on ollut menoa shoppailua ja Oulun reissua myöten, joten Misti on saanut nauttia kaikessa rauhassa kotikoiran elämästä. Torstaina Henna ja Dora oli taas kyläilemässä. Yritin ottaa Mistillä pientä treeniä Doran läsnäollessa ja eihän tuo oikein sujunut. Agility meni ihan kivasti, hyvin teki radan. Toko ei ottanut onnistuakseen, joten tyydyin vaan kontaktiin ja paikkamakuuseen. Muutaman kerran karkasi paikalta, jos Dora lähti omille teilleen tai Henna kutsui sitä. Misti siis reagoi toisten koirien käskyihin, tämän olen jo aiemmin huomannut koirapuistossa. Saatiin kuitenkin pari hyvää paikallaoloa ja kyllä se siinä pysyi, vaikka Dora teki toisaalla omia juttujaan. Pitkän aikaa en pitänyt vaan pian kutsuin luokse ja vetoleikkiä palkaksi. Misti keskittyy tuohon leikkiin ihan täysillä vaikka mitä tapahtuisi, no ei aina, mutta yleensä. Se on ihan siinä määrin taistelutahtoinen että Mistin hentoaa nostaa lelun kanssa ilmaan ja pyörittää vaikka ympäri :D Tästä täytyy saada kuva!

Sunnuntaina Mistillä kävi koiravieras, vuoden ikäinen cottonityttö Nelli, joka on kummitätini perheen koira. Misti olisi halunnut niin kovasti leikkiä ja kovasti hyöri Nellin ympärillä, mutta puudeli arasteli eikä ruvennut leikkimään. Muutaman kerran näytti hammasta ja kiljui. Mistiä kovasti turhautti, mutta kyllä se sitäkin vähää piti leikkinä.

Lauantainen yhteislenkki koirien kanssa oli helvetillinen. Värkkäsin omatekoisen jakajan, jotta sain molemmat koirat flexiin eikä tarvinnut hääriä kahden remmin kanssa. Heti alkumetreillä joku lukko antoi periksi ja koirat pääsi irti, mutta sain ne portilla kiinni. Sitten pistin vähän tukevampaa materiaalia, mutta puolimatkassa lenkkiä Helmi pääsi karkuun. Läheltä oli pahimmoilleen mennyt joku mies koiransa kanssa ja pelkäsin että Helmi raatelee sen ihastuttavan corgin. H onneksi vain seurasi perässä ja tutki ympäristöä, kävi ojassa uimassakin. Minä siellä sitten huutelin, että varokaa koiraa, se voi olla vihainen. Välillä huusin Helmiä ystävällisesti ja välillä turhautuneena karjuin. Eihän Helmiä saa luokse jos se päättää karata, ei tod. Mistikin huusi hihnassa, että hän haluaa mennä kun Helmikin pääsi. Helmi onneksi seurasi vaivihkaa meidän perässä ja antautui lopulta kiinni. Sitten mentiin metsätielle jossa päästin juniorin vapaaksi. Lähestyttiin yhtä hiekkamonttua ja Misti juoksi edellä. Sitten se äkkäsi poron ennen minua ja paineli perään. En nähnyt vilaustakaan, mutta kuulin haukuntaa. Huutelin Mistiä ja jatkoin kävelyä Helmin kanssa. Yllättävän pian Misti palasi takaisin enkä noteerannut asiaa mitenkään. Murahtelin ja hymähtelin vain ja Misti luimisteli vieressä. Se oli niin nolona, niin nolona ja yritti pyydellä anteeksi. Eli heti kun ottaa molemmat koirat lenkille käy jotain tällaista. Tai pikemminkin, kun värkkään jotakin omatekoista. Siispä taidan vastedes lenkittää koirat erikseen, kuten olen yleensä tehnytkin.

Treenaaminen sujuu hienosti! Misti on jo melko pätevä seurailija! Aika tiiviisti kulkee sivulla, välillä meinaa irrota turhan kauas, jäädä jälkeen, edistää tai mennä vinoon,  mutta pääasiassa sujuu oikein hyvin. Ja tuohan on siitä fiksu otus, että Misti ei ole koskaan tarvinnut mitään imutusta tai muita apuja, vaan tarjonnut kolmikuisesta saakka itse kontaktia ja kävellyt nätisti sivulla. Nyt hoksaa pysähtyessä myös istahtaa perusasentoon. Lisäksi ollaan tehty m-s-m-s ja i-s-i-s - vaihtoja. Misti ei tarvikaan käsiapuja niin paljon kuin luulin. Pääasiassa tuntuu vaihtavan asentoa suullisesta käskystä, mutta maahanmeno takkuilee yhä ja siinä pitää edelleen hivuttaa kättä maahan. Melko sukkelaan vaihtoi asentoa. Ollaan otettu myös kosketusalustaa. Nyt Misti osaa mennä tassulla koskemaan alustaa ja naksauksen kuullessaan palaa hakemaan palkan. Muutaman kerran olen myös jättänyt alustalle, mutta itse ei kyllä tajua jäädä vaan se pitää mennä sinne laittamaan. Välimatkaa pidennetään pikkuhiljaa ja lopullinen tavoite on siis saada Misti menemään alustalle matkan kuin matkan päästä.
Liikkeestä pysähtymistä harjoitellaan. Ihan hyvin se jää paikoilleen paikka-käskyn kuullessaan, muutaman askeleen saattaa ottaa eteenpäin. 
Ja mikä tärkeintä, luoksetulo on varmaa! Joka kerta käskyn kuullessaan tulee luokse. :) Kai se alkaa tulla jo selkäytimestä että luokse on tultava, muuta vaihtoehtoa ei ole. Tosi kiva liikkua tuon kanssa, kun luoksetulo pelittää. Ei nyt joka tilanteessa (porot, toiset koirat...) mutta pääasiassa kyllä. Mii laiks! 

Aksaa otetaan melkein yhtä usein kuin tokoa ja "puomella" osaa jo yleensä mennä hissukseen alas ja täten siis koskea esteen kontaktipintaan. Misti on kyllä tosi vauhdikas kaveri agilityssa, ja ihan siinä määrin että välillä roikutaan emännän kädessä tai lahkeessa kiinni. 

Misti on alkanut syömään hyvin! Monena päivänä syönyt hienosti kupin tyhjäksi ja nappulaa uppoaa sellaiset 6 desiä päivässä. Annan sille ihan kunnolla ruokaa, kun kerta maistuu. Ehkä se sitten viimein aloitti kasvukautensa, johan olisi aikakin. Korkeutta on nyt se 43 cm, eli pikkuinen on edelleen. Mutta hienoa että ruoka maistuu ja toivottavasti se kasvaa vielä monen monta senttiä. Painava se alkaa olla, ei tahdo jaksaa enää sylissä kanniskella. Hassun näköinen otus ruskeine housukarvoineen. Pitää yrittää leikellä niitä tupsuja ennen Kokkolan näyttelyä, nyt tuo näyttää lähinnä punapersepaviaanilta. 

Kuvia tulee sitten myöhemmin, nyt ei kerkeä laittamaan! 

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Supermalli Helmi ja TOKOkoira Misti

Tänään sain napsittua hyviä kuvia Helmistä, kun oltiin lenkillä joten laitanpa tännekin. Löytyy se Mistikin muutamasta kuvasta, rotta aina joka paikassa mukana :D Helmi on edelleen vaan niin upea koira, tosi näyttävä, vaikkei karhukoirat niin eksoottisisen näköisiä olekaan. Olisi tuota pitänyt enemmänkin näyttelyissä käyttää, lie vaikka olisi paremmin pärjännyt myöhemmin. Hemppa olisi saattanut vanhemmiten käyttäytyäkin esimerkillisemmin. Ei muuta kun veteraaniluokkaan ensi kesänä, saatan vaikka ilmoittaakin, täytyy pitää mielessä :) Helmi on käynyt näyttelyissä vuosina -04 ja -05. Itse esitin sen molemmilla kerroilla, 10- ja 11-vuotiaana. Ekasta näyttelystä tuli punainen nauha (EH) ja toisesta sininen eli H. Tokassa näyttelyssä aloin kummallisesti handlata Helmiä, pidellä häntää ja sitä rataa. Olin nähnyt joitakin rotuja esitettävän sillä tavalla ja kokeilin sitä Helmiin :D Silti arvostelussa luki, että hyvin esitetty, hah. Mätsärissä käytiin pari kertaa, ekalla kerralla oltiin Lapsi ja Koira-kisan toisia, jippii.









Tänään hinkattiin Mistin kanssa i-m ja-m-i sekä s-m ja m-s vaihtoja. i-m-s sujuu aina yhtä upeasti, mutta nyt käytän oikeaoppisesti aina vain kahta vaihtoa. Käskytän luonnollisestikin vielä käsiapuja hyväksi käyttäen, ja toistoja tarvitaan varmaan tuhat ennen kuin voin käyttää pelkkää suullista komentoa. Kaukaa ei ole tarkoitus käskyttää vielä aikoihin, ehei, kunhan vaan nyt hinkataan noita vaihtoja pitkän aikaa. Misti teki oikein mainiosti ja melko ripeästi, olen ylpeä mun pikkuisesta! Ollaan tehty myös liikkeestä pysähtymisiä jonkin aikaa. Eli luoksetulossa komennan muutaman kerran paikalle. Suht sähäkästi pysähtyy, vaikka tytsi meinaa karata eteenpäin aina muutamalla askeleella. Vaikka onhan se täydestä vauhdista melko mahdotonta pysähtyä ihan samantien, kun pennun koordinaatiokyky ei ole muutenkaan vielä täydellinen. Mutta Misti teki oikein hienosti, heti paikka-käskyn kuullessaan pysähtyi odottamaan uutta käskyä. Loistava koira se on! Sitten palkkana vetoleikki. Misti on kyllä hurja, kun se täydestä vauhdista hyppää leluun ja alkaa riepottaa sitä. Tulee jotenkin mieleen suojelu. Ehkä sitäkin pitää koettaa, Mististä varmasti olisi siihenkin :D Uskon, että tuosta koirasta tulee varsinainen jokapaikanhöylä, siitä olisi varmaan ihan jokaiseen lajiin, se on ihan sen oloinen :) 

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Nuori ja kaunis Misti


3 kuukautta


6 kuukautta




Muutama seisotuskuva Mististä, eipä tuo kolmessa kuukaudessa ole hirveästi muuttunut :D Tietenkin se on kasvanut, korkeutta tällä hetkellä 42 cm ja painoa sellaiset 13 kg. Meillä olisi 20.8. tiedossa Kokkolan ryhmänäyttely, pentuluokka. Vähän kyllä hirvittää miten Misti pärjää ja käyttäytyy, mutta samapa tuolle. Se on  vielä (toivon mukaan) kasvava ja kehittyvä pentu, näyttely on lähinnä kokemus. Pääasia siellä on pentuetapaaminen johon toivon mukaan tulee paikalle Mistin sisaruksia. Pääsevät kunnolla leikkimään ja minä tapaamaan pentujen omistajia. Palan halusta nähdä Mistin sisarukset omistajineen sekä muita bortsuja!


Mistin kanssa ollaan nyt hieman treenailtu seuruuta ja aika mallikasta menoa! Misti on suoraan oppinut katsomaan minua eikä namia tarvitse pitää näkyvillä, mulla on kädet sivuilla tai selän takana mutta tytsi ottaa silti hienosti kontaktia. Muita juttuja tehdään edelleen, mutta ei me kyllä pahemmin mitään treenata. Aksaa kotipihassa silloin tällöin ja sitä tokoa. Eilen käytiin koirapuistossa pentutreffeillä ja mukana menossa oli Mette-auspai sekä Hani-rottweiler. Puistossa oli myös Viivi-beagle. Misti hieman arasteli Hania, mutta sai Viivistä oivan kaverin. Kai sillä hieman pelottaa isommat koirat. Olen huomannut, että Misti ei ole rohkeimmasta päästä muiden koirien kanssa, vaatii kyllä vielä totuttelua. Misti on kyllä mukana leikeissä, mutta usein se toimii myös sivustaseuraajan roolissa. Yritin ottaa puistossa pikkutreeniä, lähinnä vain kontaktia ja luoksetuloa kun Misti ei keskity hälinässä ja muiden koirien läsnäollessa. Eihän siitä oikein mitään tullut, vaikka otin liikkeitä jo ennen koirien tuloa. Onhan se turhauttavaa, kun koiraan ei saa mitään kontaktia vaikka kotona se osaa niin hienosti, mutta me vaan tarvitaan häiriötreenejä. Kiitos siis Koillismaan Koirakerho, kun täällä ei pidetä ohjattuja treenejä tai pentupiiriä :P Meille sellaiset tulisi todella tarpeeseen! 

Joku saattaa ihmetellä miksei Helmistä puhuta blogissa paljon mitään, vaikka blogin nimi selvästi on "Helmi & Misti". Helmi toimittaa pelkästään koti- ja lenkkikoiran virkaa, sen kanssa ei mitään muuta (enää) tehdä. Helmistä ei siis hirveästi ole kerrottavaa, mutta se on minulle rakas koira ja halusin tuoda sen esiin blogia nimetessä. Ennen Mistin tuloa tokoilin ja liitelin sen kanssa joskus, mutta se on jäänyt. Helmi on niin vaikeasti motivoitavissa ja siltä ei löydy minkäänlaista työmoottoria, joten treenaaminen sen kanssa vaatii ja vaati meikäläiseltä todella paljon. Parempi, että Helmi valmistautuu eläkepäivien viettoon, vanhahan se alkaa olla. 8-vuotias on karjalankarhukoiraksi jo suhteellisen iäkäs, mutta en halua ajatella sitä sen enempää. Helmi on edelleen hyväkuntoinen ja pirtsakka, ja uskon että se elää vielä kauan hyvää, leppoista koiranelämää. Helmi onkin seniori-ikää lähestyessään siirtynyt kevytruokaan, se tulee tästä lähin todennäköisesti syömään Jahti&Vahti Kevyttä ja loppuelämän kuuri on jo aloitettu. En tosin tiedä sopiiko se ulkokoiralle kylminä talvina, mutta luotan merkin laatuun ja siihen että sekin on otettu huomioon. Meillä siis molemmat koirat syövät nyt ja aina J&V:tä - tai niin ainakin uskon. Helmi on taas sitä paitsi päässyt lihomaan, joten ei muuta kuin säännöllistä lenkkeilyä ja mielellään pyörän vierellä juosten sekä kevyttä ruokaa niin eiköhän se siitä laihdu. Ikävää, jos vanha koira on lihava, se ei voi olla kovin hyväksi. 


Meillä on aika paljon myös datattu näin kesällä, sekä omistaja että koira ;) 


keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Misti 6 kk

Hiipuli-Miipulilla on tänään tasan puoli vuotta mittarissa! Herranjestas miten nopeasti aika on mennyt, tytsi on ollut meillä jo neljä kuukautta! Vauveli on hyvää vauhtia kasvamassa nuoreksi koiraksi, pian se on jo 1-vuotias :)

Misti on tainnut saada puolivuotisetapin kunniaksi muutaman aivosolun lisää, viisastumista on nimittäin havaittavissa, vaikkei kovinkaan paljon. Misti ei yritä enää jahdata pyöriä tai mopoja vaan antaa niiden mennä rauhassa ohi. Pihalta starttaava autokin saa mennä omia menojaan ilman perässä juoksevaa paimenkoiran pentua. Muutenkin se tottelee aavistuksen paremmin. Luoksetulo sujuu edelleen ihan kivasti. Paikallaolo alkaa olla tosi varma. Misti monesti pysähtyy ihan liikkeestä jos niin käsken. Siten sen voi ottaa kiinnikin, kun komentaa paikalle, jos luoksetulo ei ollut pelittänyt sillä kertaa. Erityisen tyytyväinen olen meidän pikku piiloleikkiin. Käsken Mistin paikalle, kävelen/juoksen vetolelun kanssa piiloon ja kutsun typyn luokse - ja neiti pysyy! Sitten kunnon leikitykset ja kehut. Jos tiellä menee jotakin ihmeellistä komennan Mistin pysymään paikalla ja tielläliikkujan menemistä vain katsellaan. Toivottavasti tämä toimii jatkossakin. Misti on muutenkin jättänyt maantien rauhaan eikä se vedä enää puoleensa. Pelto sen sijaan vetää, löytyyhän sieltä ihanat myyräapajat! Misti saattaa pyydystää useamman myyrän päivässä ja hotkaista ne suihinsa. Se pomppii pellolla ja nappaa elävän myyrän suuhunsa, pitää sitä siellä, kunnes se ehtii kuolla tai minä napata saaliin pois. Ällötys-koira!

Misti syö Jahti&Vahti Junioria nyt ja tuo maistuu miltei yhtä huonosti kuin RC, ehkä hieman paremmin. Joskus se syö ihan hyvin, joskus kiertää kupin mahdollisimman kaukaa. M on hirveän epäluuloinen sen ruokaa kohtaan, omituinen otus. Laiha tuo on, mielestäni liiankin, mutta minkäs sille tekee kun ei ruoka kelpaa! Turkki on ihan kummallinen tällä hetkellä, Mistillä on ruskean harmaita persekarvoja ja lantion päällä turkki on ihmeellisesti laineilla :D On se muuten oikein sievä pentu. Tosi pitkärunkoinen tapaus, selvästi korkeuttaan pidempi. Takakorkeutta on pikkuisen. Korvat on aika raskaat ja niille tuskin on mitä tehdä (enkä kyllä tekiskään yhtään mitään). Misti ei ole myöskään mikään kevyt. Painoa on mutta korkeutta ei niinkään. Eli yllättävän raskaan oloinen ja kaukana sirosta pennusta. Misti on omanlaisensa ja hyvä tuollaisena, kunhan vain sitä korkeutta saadaan vielä monta monta senttiä lisää. Maksi tuo on melko varmasti, senkin takaa saa vielä kasvaa paljon.

Eilen oltiin Hennan ja Doran kanssa päivä liikenteessä, käytiin koirapuistossa ja sitä rataa. Ihmeen hyvin Misti totteli kun päästin sen esimerkiksi hiljaisella kävelytiellä vapaaksi. Koirapuistossa treenailu ei oikein innostanut, ei voinut Doran takia keskittyä. Me tarvitaan siis häiriötreenejä, ja paljon. Ensi viikolla oli tarkoitus mennä toko- ja/tai bh-treeneihin Marjon ja Meten kanssa. Sinne saa kuulemma tulla kuka vaan koirakerhon jäsen. Ohjaajia ei (perhana sentään) ole joten treenit ovat itseohjautuvat. Tuolla tehdään varmaan kaikenlaisia perusjuttuja, tai mitä nyt kukainenkin haluaa. Ainakin siellä _pitäisi_ olla koiria, joten siinä haastetta kerrakseen Mistille.
Se hakukin meillä piti aloittaa, mutta kuulin että siellä ei saa kauaa tehdä oman koiran kanssa vaan joutuu melkein koko ajan olemaan maalimiehenä. Eikä mulla kiinnosta nököttää kahta tuntia jossain pusikossa sääskien syötävänä. Mistiäkään ei voi jättää yksin siksi aikaa, se aloittaisi hirveän älämölön. Eikä pk-lajit loppujen lopuksi edes kiinnosta mua, ainakaan tällä hetkellä, joten ihan sama kokeillaanko niitä vai ei. Kunhan tuon tokon tilanne paranisi täällä, päästäisiin nyt viimein sille pentukurssille, jotta ensi kesänä päästään agilityn alkeiskurssille. Sinne ei siis pääse ilman pentukurssia ja jos me ei nytkään kurssille sovita niin miten käy agilityn. Vituilleen menee sekin suunnitelma, jos pentukurssi ei nyt onnistu. Sitten suunnilleen eroan koirakerhosta (taas). Ja sit kun siellä kentälläkään ei saa treenata vapaavuorolla, jos pentukurssi ja agin alkeiskurssi ei ole käytynä. Stressistressistressi!!