Mitään isoja yllätyksiä ei oikeastaan tullut, testi oli aivan Mistin näköinen ja olinkin odottanut sen sijoittuvan juuri niihin osa-alueisiin kuin se sijoittuikin.
Toimintakyky: +1 Kohtuullinen
Terävyys: +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu: +2 Kohtuullinen
Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
Temperamentti: +3 Vilkas
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma
Yhteensä +174, laukausvarma, hyväksytty
Misti oli mielestäni koko testin ajan varsin varma ja tasapainoinen eikä tuntunut juurikaan kuormittuvan. Se pystyi selviytymään kaikesta ja palautumaan. Misti oli yllättävän rauhallinen eilen, koska normaalisti se on aika vilkas tilanteissa, joissa ehkä tehdään jotain. Tuomaria se meni tervehtimään ystävällisesti, jonka kanssa myös leikki tosi kivasti. Innoissaan Misti veti keppiä, tarjosi pari kertaa minulle, mutta leikki tuomarin kanssa hyvin. Tuomarin sanoin selvästi nauttii leikistä, mutta sellainen viimeinen syvä ote puuttuu, ote elää ja on vähän levoton. Siitä kai jäi suuri taisteluhalu kiini. Olin ajatellut, että Misti saa taisteluhalusta joko kohtuullisen tai suuren, riippuen juurikin otteesta.
Kelkkaa, jolla mitattiin toimintakykyä ja rohkeutta, Misti tuijotti pitkään. Jossain välissä se alkoi haukkua sitä ja kävi minun selän takana. Ei kai kuitenkaan yrittänyt minua siinä puolustaa, heitti vaan susille. :D Meni kuitenkin sitten kelkkaa tutkimaan, kun yhdessä katsottiin mikä se oli. Yllättävän pitkään jouduttiin siinä kelkalla kykkimään ja Misti menetti sitten kiinnostuksensa siihen.
Kovuutta mitattiin sateenvarjo- ja tynnyritestillä. Kun käveltiin Mistin kanssa seinämän viertä, nurkan takaa räpsähti sateenvarjo eteen. Vähän Misti taisi hätkähtää ja minä tein vahingossa jonkin oudon pakkoliikkeen, vaikken siis säikähtänyt. Takaisin nurkalle tullessa Möösä vähän meni selkä matalana, mutta kuitenkin ihan reippaasti. Jatkettiin siitä suoraan eteenpäin ja sitten takaa vyöryi tynnyri. Misti hätkähti sitäkin, väisti ja katsoi sitä. Kun jatkettiin kävelyä, Misti taisi mennä ihan normaalisti eikä siis todellakaan lamaantunut tai mitään. Tynnyrille palatessa meni reippaasti eikä pelännyt sitä. Minun käskettiin mennä heti tynnyrin luo kyykkyyn, mitä vähän ihmettelin, koska olisin toivonut Mistin saavan ensin itse mennä sen luo. Mutta ei tynnyri pelottanut tai juurikaan enää edes kiinnostanut, kun sen luona oltiin.
Terävyyden ja puolustushalun testi toi minulle pienen yllätyksen. Meidän normaalisti kävellessä ja sitten tuomarin tullessa meitä uhkaamaan, Misti oli todella pitkän aikaa hiljaa ja liikkumatta. Vaikka tuomari tuli uhitellen ja keppiä viuhtoen kohti, Misti vain tuijotti herkeämättä. Sitten kuitenkin kun tuomari pääsi tarpeeksi lähelle, Misti räjähti, yritti käydä kai kiinni ja haukkui raivokkaasti. Kun tuomari tuli mukavia puhuen luokse, Misti heilutti häntää, oli ystävällinen ja lähti hienosti tuomarin mukaan. Tämä oli yllätys siksi että olin odottanut Mistin alkavan haukkua ja raivota jo paljon aiemmin ja olleen hyökkäyksen jälkeen epäluuloinen tai jopa hyökkäävä. Pentunahan Misti oli toisinaan todella vihainen vieraille miehille ja saattoi käydä kiinni, mutta enää sitä ei näköjään sillä tavalla näy. Tuomari sitten loppulausunnossa sanoi, että Mistillä on niin korkea ärsytyskynnys, että se piti ajaa jotenkin todella ahtaalle ja viedä tilanne niin pitkälle, että reaktio aikaan saatiin. Mutta sitten kun reaktio saatiin, se meni ikään kuin yli ja tuli todella voimakkaana ja täysillä.
Pimeässä huoneessa mitattiin myös käsittääkseni toimintakykyä. Misti jäi toisen tuomarin kanssa ja minä menin koiraa houkutellen pimeään latoon toisen tuomarin kanssa. Menin istumaan tuolille ja sitten Misti päästettiin vapaana etsimään minua. Pitkään aikaan se ei minua löytänyt, vaikka käveli ihan vierestä. Tuomari välillä tömisteli lattiaa ja leikitteli taskulampulla, mutta M ei ilmeisesti juuri reagoinut siihen. Aika hitaasti se latoa tutki ja minua etsi, mutta lopulta löysi.
Sitten oli vielä terävyyttä ja puolustushalua mittaava seinäkoe, jossa Misti jätettiin yksin seinään kiinni minun mennessä nurkan taakse piiloon. Tällä kertaa naistuomari tuli Mistiä uhkaamaan samalla lailla kuin aiemmassa hyökkäystestissä. Taas Misti oli pitkään hiljaa ja hievahtamatta, kunnes sitten alkoi haukkua ja raivota kuten aiemmin. Antoi kuitenkin tuomarin tulla luokse ja viereen silittämään. Tuomarin mukaan Misti kuitenkin lopussa selvästi väistää ja haluaa pois tilanteesta, vaikka uhitteleekin. Terävyyden ja puolustushalun osa-alueista mietin, että Misti voisi saada niistä myös suuret ja terävyydessä jopa jäljelle jäävin hyökkäyshaluin, mutta tämä kohtuullisuus on hyvä juttu ja pisteiden valossa ilmeisesti myös se toivotuin.
Oli tosi hyvä, että ainakin toisessa hyökkäyksessä uhkaaja oli miestuomari, koska miehet ovat Mistille naisia pahempia. Ja kun en hae mitään helppoa läpipääsyä vaan todellista reaktiota, niin halusin totta kai nähdä reaktion juuri miesuhkaan. Mielestäni Mistiä olisi voinut uhata vähän kovemminkin, mutta ehkä tuomarit päättivät olla aavistuksen hellempiä, kun olin alkuhaastattelussa kertonut Mistin peloista ja epävarmuuksista miehiä kohtaan. Mistille ei näköjään myöskään jäänyt mitään traumoja miehistä, kun se oli ihan kaveria tuomarien kanssa ja oikein kerjäsi loppuhaastattelua odotellessa yhdeltä mieheltä silityksiä. :D
Viimeisenä laukaukset. Olin aiempaa testiä katsoessa itse säpsähtänyt laukauksia ja pelännyt tekeväni niin myös Mistin kanssa ja pilaavani kaiken sillä. Laukaustilanteessa me oltiin kuitenkin hieman kauempana. Eka laukaus tuli silloin, kun oltiin liikkeessä ja kävelemässä takaisin päin. Misti höristi korviaan ja nosti häntäänsä ja yritti vetää ääntä kohti. Sitten meidän piti pysähtyä kuuntelemaan seuraavaa laukausta. Sama homma, korvat ja häntä terhakkaasti pystyssä ja veto ääntä kohti. Oli siis selvästi utelias ja kiinnostunut laukauksista, mitä tuomarikin lopussa sanoi. Ei minkäänlaista pelkoa, paineistumista tai poispäin vetämistä. Aivan huippuhienosti Misti laukaukset suoritti, vaikka niitä harvemmin kuulee. :) Se lienee luonnostaan laukausvarma - Mistin molemmat vanhemmathan ovat laukausvarmoja ja paljon niitä suvustakin löytyy, joten sinänsä ei niin yllättävää. Veikkasin, että Misti olisi joko laukauskokematon- tai varma, mutta toki jälkimmäinen miellyttää eniten ja laukaukset ovat itselleni tärkein ja totuudenmukaisin asia luonnetestissä.
Ihan siis mielenkiintoinen kokemus, vaikken mitään uutta tavallaan oppinutkaan - tunnen tuon koiran kuitenkin sen verran hyvin. Yllättävän vähän Misti tosin minusta siellä välitti tai minuun tukeutui. Kun palasin nurkan takaa tai kun piti kutsua Misti luokse, se oli ehkä vähän epäuskoinen tai kenties jopa pettynyt minuun, kun sen yksin jätin. :(
Loppulausunnossa tuomari sanoi, että Misti ei ole sieltä pehmeimmästä päästä ja osittain taisteluhalun ansiosta selviytyy tilanteista ja uskaltaa mennä hyvin eteenpäin. Temperamentin puolesta se olisi voinut olla myös kohtuullisen vilkas, koska ärsykkeen ja reaktion välinen aika oli niin pitkä. Kuitenkin se lausuttiin vilkkaaksi, koska se oli kaikessa mukana ja reagoi kaikkeen mihin pitikin. Eikä kyse ollut kuulemma siitä, etteikö se olisi nähnyt ja kuullut asioita, mutta Mistin ärsytyskynnys on niin korkea, että reaktiot tulivat myöhään. Tuo hieman rauhaton-kohta itseäni tavallaan ihmetytti, koska Misti oli mielestäni hurjan rauhallinen koko ajan. Ilmeisesti tuota hermorakennetta kuitenkin tarkoitettiin tässä toisessa merkityksessä, kuormittumisessa tai sellaisessa.
Tulin tämän luonnetestin perusteella siihen tulokseen, että kyllä normaalin tervepäisen koiran tulisi tuosta ihan kohtuudella selvitä. Etenkään laukaukset eivät tuntuneet kauhean kovilta ja muutkaan osa-alueet eivät vaikuttaneet miltään ylitsepääsemättömiltä. Miksi sitten niin moni esimerkiksi bordercollie ei pääse luonnetestiä läpi? Usein näkyy kosahtavan juurikin laukauksiin, mutta varsin usein myös ala-arvoisiin pistemääriin. Jotkut kasvattajat selittelevät läpipääsemättömyyttä esimerkiksi elämänkokemuksen puutteella, mutta mielestäni se on vain tekosyy vaikkapa kolmevuotiaan kisakoiran lte-hylsylle - joka kaiken kukkuraksi kosahtaa juuri laukauksiin, mitä elämänkokemusta niihin muka tarvitaan?
Sitten yllättävän moni käyttää näitä luonnetestistä pompanneita koiria jalostukseen, kun pennut on saatava. Mielestäni kukaan fiksu ja vastuullinen kasvattaja ei tällaisia koiria "jalostukseen" käytä, etenkään laukausalttiita. En ottaisi luonnetestiä reputtaneesta koirasta pentua. Tai edes kasvattajasta, joka luonnetestihylsykoiraa on käyttänyt tai aikonut käyttää. En varmaan ottaisi sellaisestakaan vanhemmasta, jonka sisaruksilta tai lähisuvusta löytyy paljon hylsyjä. En kyllä ottaisi monista sellaisistakaan, jotka ovat luonnetestin läpäisseet, mutta se onkin asia erikseen.
Ja jos joku kasvattaja väittää, ettei vaikkapa laukausalttius periydy niin kyllä se kuulkaa periytyy, tästä löytyy esimerkkejä... Sitten ne kasvattien hylätyt luonnetestit jätetään laittamatta kotisivuille - ihan kuin ne sillä mihinkään häviäisivät tai hyväksytyksi muuttuisivat. Ja hei koiranet on olemassa, sieltä ne kaikki löytyvät kumminkin, joten suotta niitä piilottelemaan. :)
Joku voisi väittää, että helppo minulla nyt sanoa, kun oma koirani luonnetestin läpäisi. Mutta enhän minä tiennyt läpäiseekö se sitä vai ei ja olin silti täälläkin kertonut menevämme luonnetestiin. Olisinhan voinut olla ihan hipihiljaa asiasta ja vasta sitten siitä kertoa, kun testi olisi turvallisesti läpäisty. Tai vastaavasti, jos Misti ei olisi sitä läpäissyt niin jatkanut hiljaa olemista ja toivoa, ettei kukaan koskaan sitä koiranetistä huomaa... Tätä kuitenkin kutsutaan vähän niin kuin asioiden piilottelemiseksi ja epärehellisyydeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti