Otsikossa mainittu jäljellä oleminen viittaa, believe it or not, pk-jälkeen. Kuusamossa aina innostun koiraharrastuksista ja treenaamisesta ihan eri tavalla kuin Tampereella, joten yhtä sun toista on tullut taas tehtyä ja siten myös jälkiharrastusta heräteltyä henkiin. Mähän tein Mistille suhteellisen paljon jälkeä sen ollessa joku puolentoista vuoden ikäinen ja senkin jälkeen ollaan satunnaisesti jäljestetty. Täällä tuli taas jokin ihme innostus tallata Mistille jälki ja niinhän minä tallasin. Nyt olen tehnyt sille joku kolme neljä jälkeä ja täytyy sanoa, että hurjan hyvin Möösis vielä muistaa homman jujun! Mitään kauhean pitkiä jälkiä en ole tokikaan tehnyt, keskimäärin 200-300 metriä, mutta niissäkin on ollut haasteita vaikeine maastoineen, kulmineen ja käännöksineen, sillä mitään erityisen suoria jälkiä en ole polkenut. Olen antanut jälkien myös vanheta noin tunnin verran ja tosiaan tehnyt ne aika pusikkoiseen varvikkoiseen metsämaastoon. Tasaisin väliajoin olen laittanut myös namikippoja jäljelle, jotka Misti on löytänyt hienosti ja on pysynyt pääasiassa hyvin jäljellä. Välillä se on mielestäni vähän poukkoillut ja etsiskellyt jälkeä, mutta yleisesti ottaen todella upeaa työskentelyä. :) Innoissaan on myös aina lähtenyt jäljelle ja edennyt intensiivisesti ja vauhdikkaasti.
Ilmaisua on myös muistuteltu ja Misti tarjosi varsin pian maahanmenoa keppien luona. Siirsin ilmaisun jo lyhyehkön peltojäljen yhteyteen, jossa oli keppien luona myös nameja. Alkuun Misti meinasi namien syönnin jälkeen jatkaa jäljestystä, mutta pienellä muistuttelulla sitten ilmaisi kepit.
Kun jäljestäisi ahkerasti, voisi tuon saada jäljen puolesta pian kisakuntoon. Yritetään, jos ehditään ja jaksetaan, jatkaa ja tehdä pitempiä jälkiä. Ilmaisujen puolesta laitella keppejä ensin helpoille jäljille ja sitten nostaa vaikeustasoa. Kivaa tuo jälkihomma, olen aina jotenkin tykännyt siitä ja toisinaan innostun kovastikin treenaamaan sitä.
Väsäsin kesän alussa myös viisi agilityn hyppyestettä ja saatiinpa muuten makeet, suht kevyet ja helposti siirrettävät hypyt vajaassa tunnissa väsättyä. :) Löytyi sopivia lankkuja, joihin naulattiin jalustat ja naulat siivekkeiksi, korkeutta hypyillä on sellaiset 60 senttiä. Ainoa miinus on se, että ne kaatuvat herkästi, ei ihan tullut mietittyä tasapainoteorioita, mutta ajavat muuten asiansa. Ollaan tehty Mistin kanssa monenlaista pyöritystä ja huomaan jälleen kerran ohjaavani oikeasti hyvin, kun ei tarvitse keskittyä radan muistamiseen vaan saa pyöriä ja kieputtaa menemään miten haluaa. Olen kokenut itsekseni oivalluksia, että näinhän tämä ja tämä pitää tehdä ja nykyään olen tajunnut jättää koiralle aina tilaa enkä ole sen edessä. Olen myös tajunnut, mitä kaikkea Mistin kanssa pystyy tekemään menestyksekkäästi. Oi kunpa ohjaisin kisoissa aina tuolla tavalla tai edes treeneissä!
Tokoiltu ollaan myös suhteellisen aktiivisesti, sillä lauantaina on taas koe ja vieläpä Kuusamossa, huippua! Misti on tuntunut aavistuksen vaisummalta ja vähemmän vietikkäältä, vaikka sinänsä tekee ihan hyvin hommia. Lisäksi se tuntuu nykyään palkkaantuvan paremmin ruualla kuin lelulla, mikä on jokseenkin uutta. Kuusamossa se on myös alkanut syödä huonommin eikä nappula oikein uppoa entiseen malliin. Siirryinkin taas kahdesti päivässä ruokinnasta kertaan päivässä, nyt on nappula ehkä mennytkin paremmin alas. Mitään ekstraa ei juuri ole tullut annettua, kun ei oikein ole mitään mitä antaa.
Lauantain koitos jänskättää oikeastaan tosi paljon, kun se on luultavasti viimeinen tilaisuus saada ykköstulos ennen sääntömuutosta ja koska koe pidetään meidän entisellä (agility)treenikentällä tuttujen ihmisten ja koirien keskuudessa. Saa siis nähdä miten Misti keskittyy ja tekee. Olen omasta mielestäni tehnyt kaiken voitavani ja minimoinut kaikki mahdolliset virheet ja kömmähdykset mitä voisi sattua. Pallo on siis Mistillä, toivottavasti se hoitaa oman osuutensa ja tekee niin kuin treeneissä ilman mitään höpöhöpöhommia. Ärsyttää suunnattomasti, jos vieläkään ei ykköstä tule, kun koira kuitenkin kaiken niin hyvin osaa ja se on tehnyt voittajaa jo reilun vuoden verran.
Treenailujen lisäksi Misti on saanut pelailla palloa, juosta pelloilla ja lähimetsässä ja nauttia maalaiskoiran elämästä. Sen se on kyllä tehnytkin ja saanut touhuta päivät pitkät. :) Helmi on piristynyt huomattavasti ja on kuin nuori koira taas, tulee aina juosten sisälle ja on innostunut välillä haukkumaan pihalla. Täten tein sen päätöksen, että Helmi jää Kuusamoon. Se on selvästi onnellisempi ja virkeämpi täällä, joten sen on selvästi parempi olla täällä. Päätös ei ole välttämättä sillä tavalla lopullinen, etten vie sitä enää takaisin, vaan saattaahan se välillä vaikka tullakin Tampereelle asustelemaan. Pidätän siis oikeuden muutokseen, vaikkei se todennäköistä olekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti