Ei mitään uutta auringon alla

Sitä samaa arkea eletään edelleen, ei mitään uutta harrastusrintamalla tai missään muuallakaan. Senpä takia ei ole tarvetta eikä halua päivittää blogia kovin usein. Ollaan treenailtu viime aikoina vähemmän, yritetty ladata akkuja ennen "loppurutistusta" eli koetta. Tokodebyytti tosiaan vaan lähenee, 12 päivän päästä olisi sitten näytön paikka, totuuden hetki tai miksi sitä ikinä haluaakaan nimittää. En ole ehtinyt edes ajatella sitä kaiken kiireen ja tohinan keskellä, mutta täytyy myöntää että jännitys nostaa pikkuhiljaa päätään ja kauhuntunne, pelko epäonnistumisesta, valtaa mielen. Oikeastaan, ei odotukset olekaan niin korkealla enää, koe menee miten menee kunhan ei aivan katastrofi olisi kuitenkaan. Totta puhuakseni, mulla ei ole hajuakaan siitä miten Misti tulee käyttäytymään ja toimimaan koetilanteessa- ja paikalla. Se on nuori ja epävarma, terävä ja kokematon, minä taas ihan aloittelija ja liiankin luottavainen koirani suhteen. Mutta halu lähteä kokeilemaan on aivan valtava eikä meidän tokoura toivottavasti yhteen kokeeseen kaadu, vaikkei debyytti onnistuisikaan ykköstuloksen arvoisesti. Sitten vaan leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! :)

Nyt olen pitänyt taukoa erityisesti seuraamisesta, mutta se olikin ehkä virhe. Mististä on tullut vähän tyhmä tai sitten se vain esittää sellaista. Hän ei muka enää muista istua perusasentoon pysähdyttäessä, ja käännöksissä niiskauttaa kuuluvasti tai käy mun lapaseen kiinni. Muutaman kerran yritti olla fiksu ja ennakoida perusasennon liikkeestä maahanmenossa, mutta sehän ei sovi. Nyt ollaan taas muistia virkistetty :) Mutta äsh, harmittaa jos Misti seuraa kokeessakin tuolla tavalla, poikittaen ja edistäen. Intoa ainakin oli kivasti, sitähän lähdin hakemaankin. Nyt vaan seuruu uudelleen treenilistalle, jotta saadaan se samanlaiseen huippukuntoon jollainen se oli aiemminkin. Ja edelleen muistutellaan jääviä, vaikka hyvin Misti ne erottaa toisistaan. Luoksetulo on ihanan tiivis, nyt pienen taukoilun jälkeen hiukan vino, muuten ok. Paikkamakuuta edeltävä maahanmeno perusasennosta aika jees myöskin. Kaipa tässä ei voi paljon muuta enää tehdä, hiontaa vielä ja sitten toivotaan parasta ja pelätään tietysti pahinta samalla. Ai niin, palkkaamattomuutta ei olla tehty oikeastaan yhtään, hittolainen.

ALO-liikkeiden lisäksi ollaan tehty vähän jotain muutakin, kuten ruutua. Voi että Misti on taitava siinä! Hienosti se juoksee ruutuun eri kohdista ja pitkänkin matkan päästä sekä hakee oikealle paikalle ruudun sisään hyvin. Mitään apuja ruudussa ei ole vaan oikean paikan löydyttyä pallo lentää minulta. Näppärä likka :)
Jonkinlaisia EVLn ohjatun noudon alkeita ollaan tehty. Mistin sivuilla tai taka-alalla on pari keppiä tai palloa ja näytän käsimerkillä Mistin jomman kumman luo. Ja lopputulos on aika bueno. Tunnarin ajattelin aloittaa tässä joskus ihan alusta, Tie Tottelevaisuusvalioksi-kirjan ohjeiden mukaan. Viimein sain tuon opuksen käsiini, jeah! Noutoakin tehdään silloin tällöin. Se on Mistin mielestä superkiva ja vauhtia piisaa. Kapulalle mennessään Misti vain syöksyy sitä vasten, joten tälle pitää tehdä jotakin. Pito ja luovutus bueno, tiukasti pysyy kapula otteessa eikä Misti enää pudota sitä ilman lupaa. Juu ja luovutusasento tiivis ja hyvä, minun taitava pieni tokoeläin! Kaukoja tehdään myös, tällä hetkellä vahvin taitaa olla s-m-m-s. Siis kyllä, Misti taitaa parhaiten seisomisen, se on niin makee! i-s-s-i on ehkä haastavin tällä hetkellä, mutta muuten kaukot on todella hyvällä mallilla :)

Muuten vaan lenkkeillään ja kotipuuhastellaan edelleen, vaikka olenkin ollut melko laiskalla päällä viime aikoina. On kuitenkin koulu ja autokoulu, pressanvaalit seurattavana (äänestäkää rakkaat ihmiset Pekka Haavistoa nro 2, kiitos!) ja tällaista. Vähän olen tässä pelännyt puskeeko Misti juoksuja nyt, mutta toivottavasti merkit on väärät! Sitä paitsi edelliset oli vasta syyskuussa, eihän se nyt vielä voi juosta, eihän?! Ollaan käyty pari kertaa kaupungilla treenaamassa ja aika hyvin Misti keskittyy. Vielä täytyy käydä hakemassa häiriötreeniä ennen koetta, kokeenomaiset vaan jää liikkurien ja koirien puutteesta, mutta sitä se teettää kun asuu tällaisessa käpykylässä.

Näin meillä.

Misti 1 v.

Niin on Mistillä sitten ensimmäinen vuosi mittarissa. Ajatella, että sen syntymästä on vasta vuosi aikaa, tuntuu kuin se olisi ollut meillä aina. Muistan edelleen elävästi kuinka jännitin pentujen syntymää ja olin haltioissani lopputuloksesta 3+4. Siitä sitten alkoi toivominen ja odottaminen, ja lopulta Misti tuli taloon 10.maaliskuuta 2011. Ja nyt se on jo vuoden, uskomatonta! Vuodessa, tai no tarkemmin ottaen 10 kuukaudessa, on ehtinyt tapahtua paljon ja Misti on sekä oppinut että opettanut paljon. Tytöstä on tullut kuuliainen ja hyvin käyttäytyvä nuori neiti, se on oppinut paljon asioita ja nyt jo menossa ensimmäiseen tokokokeeseensa. Hieno koira se on, ei täydellinen, mutta varsin passeli otus minulle :) Pelkäsin että saanko pidettyä koko koiraa elossa ensimmäiseen syntymäpäivään asti, mutta tuossahan tuo porskuttaa menemään täysissä voimissaan :D Loppujen lopuksi ollaan selvitty hyvin helpolla Mistin kanssa, murkkuilua ei ole oikeastaan ollutkaan, mutta liekö vasta tulossa... Mutta helppo koira se on ollut, turhaan olin peloissani ettenkö pärjäisi bordercollien kanssa. Misti on ihana, onnea mamman rakkaalle yksivuotiaalle!

Alla pieni kuvasarja, joissa on Misti sekä pentuna että nyt "aikuisena". Ihan näin vertailunkin vuoksi on hauska katsoa miten tytsi on vuodessa muuttunut :)

Tästä lähdettiin...

....ja tähän ollaan tultu

                               

                                 
                                               

Loman viettoa lenkkipoluilla

Otsikko sen kertookin, meidän lauma on lenkkeillyt hurjasti! Mulla on siis kahden viikon joululoma, joka on tullut todella tarpeeseen. Treenattu ei olla juurikaan, eipä ole oikein tokottanut (=huvittanut tokoilla) ja tämä tulikin ihan hyvään saumaan. Koe on kuukauden päästä (ilmo lähti eilen menemään, mutta saas nähdä menikö perille) ja on parempi, etten treenaa Mistiä nyt kokeen alla loppuun. Mutta sitäkin enemmän ollaan panostettu liikuntaan ja lenkkeilty parhaimmillaan kolme tuntia päivässä. Mistin kanssa ollaan tehty yleensä se pari lenkkiä, yhteensä sellaiset 2 h, ja Helmin kanssa yksi noin tunnin lenkki. Minä se olen kuitenkin eniten tuolla reippaillut ;) Täällä on tosi paljon lunta, mikä vaikeuttaa lenkkeilyä ja moni tuttu reitti on tukossa. Ollaan tallusteltu kuitenkin myös umpihangessa, että Misti saa juosta vapaana. Myös remmilenkkejä ollaan tehty, maantie on melkein ainoa auki oleva kulkureitti tällä hetkellä. Myös moottorikelkkareitit ovat olleet suuressa suosiossa. Kivahan se on käveleksiä luonnon helmassa, kun ei ole kiire minnekään ja on valoisaa, I like! Mutta koska kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin minutkin näkee taas koulunpenkillä maanantaista lähtien. Mutta kevät on tulossa ja päivä pitenee, ihan pian on jo kesä :)

Sieltäkö se kesä tulee?

Keskiviikkona pyörähdettiin Mistin kanssa huvin vuoksi koirakerhon näyttelytreeneissä. Siellä oli varmaan parikymmentä fanaattista näyttelyharrastajaa Kajaanin kansainvälistä varten treenailemassa, mutta me lähdettiin sinne pääasiassa häiriön takia. Me ei siis olla menossa Kajaaniin tai yhtään muuallekaan näyttelyyn, katsotaan asiaa uudelleen kesemmällä. Aluksi siis treenasin Mistin kanssa tokoa ja tein siellä välissäkin joitakin pikku juttuja. Ensin M ei oikein meinannut keskittyä, mutta sittenhän tyttö teki ihan mallikkaasti. Näyttelyjuoksutuksessakin Misti meinasi seurata, vaikkei olisi tarvinnut. Mamman pikku tokokoira :) Seisotus onnistui aika kivasti, seisotan Mistin siis vapaasti edessäni ja siinähän se kiltisti napotti. Kaikki muut asettelivat koiriaan ja seisottivat niitä itse, mutta meidän neiti ei apukäsiä tarvitse, on se vaan pätevä! Mististä olisi ollut kiva leikkiä muiden kanssa, mutta eihän tuolla kukaan anna koiriaan leikitettäväksi, tylsää.

Tänään käytiin hiihtämässä typykän kanssa. Mentiin reilut 8 km, minä luistellen ja Misti valjaiden ja flexin kanssa juosten. Hienosti juoksi ja jaksoi koko matkan. Pitää Helmikin ottaa ensi kerralla mukaan, se on niin loistava hiihtokaveri ja muutenkin sille tekisi hyvää juosta kunnolla.

Ja jos vielä muutama sana joulusta ja uudesta vuodesta. Aatto meni rauhallisesti kotosalla, mutta joulupäivä oltiin sukuloimassa mummolassa. Misti pääsi mukaan ja käyttäytyi varsin korrektisti, oli välillä pihalla ja omassa kuljetushäkissä. Hienosti huomioi pikkulapsetkin, selvästi tiesi että nuo on pieniä ihmisiä, joita pitää varoa :) Niin, ja koirat saivat tietysti omat lahjansa. Molemmille pari herkkupötköä- ja luuta sekä Mistille uusi vetolelu, joka hajosi heti parin minuutin käytön jälkeen. Se oli sellainen Berran fleecelelu (muka palveluskoirille tarkoitettu), en suosittele! Palautettiin kauppaan ja saatiin lopulta rahatkin takaisin, laatuunsa (siis mihin laatuun!) nähden erittäin hintava.
Uusivuosi meni myöskin kotona, vieraiden kanssa. Raketteihin Misti suhtautui ihan hyvin, pikku paukkuja vain ihmetteli ja yritti hyökkiä kohti. Isommat jytkyt oli oudompia, mutta niillekin haukuttiin ja kovasti oltiin vastaan taistelemassa, mikä on Mistille tyypillinen piirre - taistelutahto nimittäin. Kovasti sitä ihmetytti mihin raketit taivaalta oikein hävisivät ja odotti niitä jostakin ilmestyväksi takaisin :D Mutta pelokkaalta Misti ei vaikuttanut vaan oli hyvinkin reippaana. Naapuritalojen pauketta Misti tuskin edes huomasi. Helmi-reppana taas oli sisällä koko illan ja myös yön, siitä uusivuosi on ihan kamala ja raketit pelottaa.

"Mää en pelkää mitään!"