Viikko täynnä toimintaa

Melko touhukas viikko takanapäin, joka on koostunut pääasiassa agilitysta, mutta myös jälkeä ollaan tehty ja tavattu koirakavereita. Maanantaina Henna ja Dora-collie kävivät meillä pitkästä aikaa kyläilemässä. Tytöt saivat taas hyvät leikit aikaiseksi, ja käytiin uittamassakin koiria, kun oli hellepäivä. Dora pistäytyi uimassa, mutta Misti taas tapansa mukaan vain kahlaili. Se ei suostu vieläkään uimaan, vaikka tietää tasan tarkkaan pysyvänsä pinnalla ja osaavansa uida.

Illalla oli ohjatut agilitytreenit ja meillä oli tällä kertaa eri kouluttajat. Oli vaihteeksi hieman toisenlaiset treenit, mutta tosi hyvät sellaiset! Harjoiteltiin vedättämistä ja sylkkäriä. Molemmat meni meillä hyvin, ei niistä sen enempää.
Tiistai-iltana mentiin taas tapaamaan Pipsaa. Ansku teki Mistille lyhyen jäljen, mutta Miipuli ei oikein tajunnut sen ideaa. Mä olen aloittanut jäljestämisen niin erilaisella tavalla, että Misti on tottunut siihen meidän tyyliin. Niinpä teinkin sitten itse Mistille noin parinkymmenen metrin mittaisen jäljen metsään. Jäljellä oli pari ruokakasaa, ja sitten tietysti loppupalkka. Hyvin Misti jäljesti ja pääsi loppuun saakka. Anskunkin mielestä se kyllä jäljesti hyvin ja selvästi tiesi, mistä on kyse. Nenä pitäisi vain saada pysymään tiiviimmin maassa. Lopuksi päästettiin koirat leikkimään keskenään, ja olihan niillä taas hauskaa. Ampumaradalta kuului tiuhaan tahtiin laukauksia, mutta Misti ei välittänyt mitään. Laukausvarmako siis?

Torstaina pyörähdettiin Mistin kanssa agiepiksissä ja nämä olivatkin meille ensimmäiset laatuaan. Mistillä tuli samaisena päivänä myös puolitoista vuotta mittariin, siispä varsin sopiva ajankohta korkata kisaura, vaikkakin vielä näin epävirallisesti. Ilmoitin Mistin medien mölliradalle, jossa oli 12 estettä: aitoja, rengas ja kaksi putkea. Mistillä oli tapansa mukaan vauhti päällä, ehkä liiankin kanssa. Lopputulos oli muistaakseni 15 vp (yksi riman tiputus ja aidan ohitus, jolloin kutsuin koiran takaisin suorittamaan hypyn) ja (piilo)kakkossija, koska Misti kisasi väärässä säkäluokassa, eikä meitä voitu sen vuoksi palkita. Vähän niin kuin extempore osallistuttiin vielä kisaavien radalle hyvällä menestyksellä: voitto kotiin viidellä virhepisteellä (kieltovirhe keinulle), kun muut hyllyttivät. Olin tosi iloinen ja positiivisesti yllättynyt tästä suorituksesta. Melkein nollaratahan tuo oli, koska Misti ei sössinyt millään esteellä. Tosiaan ensiksi meni hieman keinusta ohi, jolloin kutsuin sen takaisin keinulle. Muuten rata oli virheetön, taitava tyttönen! Oli siinä nollan ainekset kasassa. :) Itsekin taisin aika hyvin onnistua ohjauksessa ja puolenvaihdoissa. Tässäkään meitä ei voitu virallisesti palkita väärän säkäluokan takia, mutta meille myönnettiin tuomarin tsemppipalkinto hienosta edistymisestä agilityn parissa. :D Tsemppipalkinto olikin Mistille mieluinen: luu ja pehmovinkulelu. Misti hieman tuunasi uutta kissaleluaan uuteen uskoon: irrotti siltä pinkin nenän ja teki sille pitkän hännän. Ehkä se muistuttaa nyt vähän bortsua? Sitä Misti on kanniskellut ympäriinsä ja vingutellut innoissaan. Me osallistuttiin mediluokkaan oikeastaan siksi, ettei Misti ole mennyt vielä maxirengasta- ja muuria eikä pituutta. Tuossa kisaavien radalla oli kaikki muut esteet paitsi pituus, muuri, okseri ja pussi. Kai okserikin vielä kuuluu agilityesteisiin? Onhan meillä vielä tehtävää, mutta hyvällä mallilla ollaan. Kaipa me tänä vuonna kisataan jo virallisissa, jos vaan keretään. Mistin iskästä muuten tuli keväällä agilityvalio (tarvittavat sertit kasassa), joten siinä on meille tavoitetta. ;) Näistä epiksistä jäi kyllä hyvä fiilis ja kova hinku kisaamaan. Kuusamo Cupin seuraava osakilpailu onkin elokuussa, sinne siis! Luultavasti osallistutaan sitten pelkästään kisaavien radalle ja toivon mukaan makseihin, mutta saapa nähdä. Tästä on joka tapauksessa hyvä jatkaa! Harmi kun koirakerhon vakkari videokuvaaja ei ollut itse epiksissä tällä kertaa, niin ei ole videomateriaalia meidän radoista.

Lauantai ja sunnuntai meillä vierähtikin agilityn koulutusviikonlopun merkeissä täällä Kuusamossa. Kouluttajana toimi Kuntsin Merja Rovaniemeltä. Oli kyllä oikein kiva koulutus, tykkäsin kovasti. Katsottiin muutamia esteitä yhdessä, ja sitten tehtiin radanpätkiä ja ratoja. Sain kontaktien opetukseen hyvän neuvon, jolla saada koira ymmärtämään mitä siltä halutaan. Vastaus oli niinkin simppeli kuin selkeä pysäytyskäsky. Kokeilinkin jo kontakteja kunnon stop-käskyn kera ja kyllä näyttäisi pikku bordercollien päähän viimein iskostuneen haluttu toiminto eli 2on 2off. Merja teetti meille yllättävän haastavia radanpätkiä, joissa oli vaikeita kulmia ja etäisyyksiä. Mielestäni meillä meni Mistin kanssa oikein hyvin, vaikka haastettakin oli. Muutamia rimoja Misti pudotteli, mutta siihenkin ongelmaan sain vinkkejä. Täytyy jättää koiralle tilaa hypätä, eikä mennä sen eteen. Rimojen roiskiminen on kuulemma usein nuoren koiran ongelma, Mistin pitäisi saada malttia hyppäämiseen eikä juosta radalla miten sattuu. Sunnuntaina tehtiinkin hyppytekniikkatreeniä, jota olinkin salaa toivonut. Omassa ohjauksessani täytyy kiinnittää huomiota liikkeiden rytmitykseen ja käskyjen oikea-aikaisuuteen. Misti jaksoi aksata molempina päivinä ja intoa löytyi. Silti olisi hyvä pitää taukoa tässä lähiaikoina, olla vaikka viikkoon katsomatta agilityyn päinkään.

Misti pääsi molempina päivinä leikkimään Mosku-nimisen suomenlapinkoirapojan kanssa. Tällä kertaa Misti ei käyttäytynyt ollenkaan rasistisesti, vaan Moskusta taisi tulla sen uusi (poika)ystävä. Koiruuksilla oli oikein hauskat ja vauhdikkaat leikit. :)

Unohdin muuten meidän jälkitreeneistä mainita vielä sen verran, että sekä Misti että Helmi ovat päässeet jäljestämään muutamaan otteeseen. Misti edistyy mukavasti ja pysyy jäljellä, löytää namikipot jne. Maasto on ollut peltoa ja metsää. Myös Helmi pääsi kokeilemaan pk-jälkeä ja ekalla kerralla sillä meni tosi hienosti! Sehän lähti seuraamaan minun jälkeä ja löysi kaikki palkat. En olisi uskonut, että karhukoira seuraa ihmisjälkeä. Tuon onnistumisen jälkeen Helmillä onkin mennyt sitten ihan plörinäksi. Liekö se ensimmäinen jälki ollut pelkkää tuuria... Katsotaan kuinka tulevaisuudessa käy.

Treeniä ja koiratreffejä

Kirjustanpa ylös taas kuluneen viikon tapahtumia. Maanantaina oli agilitytreenit (jatkokurssi), jossa harjoiteltiin eteenlähettämistä sekä tehtiin pientä, muutaman esteen vauhtirataa. Eteenlähetys oli Mistille tuttu juttu, aidat oli medi-maxi-korkeudessa. Hyvin Misti hyppeli neljän aidan yli minun luota kouluttajan luo, eikä se tarvinnut muuta kuin eteen-käskyn ja muuten meni siis täysin itsenäisesti. Viimeisellä aidalla Misti tosin pujahti ali, koska rima oli sen verran korkealla ja se koki helpommaksi alittaa sen. M teki sen monta kertaa, kunnes jouduttiin tukkimaan toisella rimalla kyseinen aita, jonka jälkeen Mistin oli pakko hypätä yli. Kyllähän se pääsee, mutta tiukkaa tekee. Olen huomannut, että jos rimat ovat maxikorkeudessa, niin Misti meinaa roiskia rimoja alas. Se tarvitsee tosi paljon ponnistustilaa ja sitä yritän sille antaakin. Silti niitä rimoja lentelee, kinkkistä. Taidanpa kysäistä tästä siellä koulutusviikonlopussa, että mikä neuvoksi. Harmittaa kovasti, että Misti on pieni maksi, se joutuu hyppäämään niin korkeilla esteillä että hirvittää. Mutta jospa se oppisi ajan myötä oikeanlaisen hyppytekniikan, hope so.
Vauhtirata meni Mistin osalta hyvin, mutta itselläni oli taas ajoitukset ja liikkumiset hieman hukassa. Sitten tehtiin Mistin kanssa itsenäisesti eri esteitä, pääasiassa kontakteja. Nyt Misti taas meni keinun ja hyvin menikin. A-esteelle pysähtyminen oli aivan mahtava, Misti vauhdista stoppasi alastulokontaktille odottamaan ja vielä etutassut maassa!

Tiistaina tai keskiviikkona tein Mistille esine-etsintää. Pikkuneiti oli hirmu pätevänä, löysi lelunsa nopeasti. Huomasin, että Misti oikeasti käyttää nenäänsä ja kulkee minun jälkiä pitkin. Se pysyy pääasiassa oikealla alueella ja palaa takaisin, kun omat jälkeni loppuvat. Tästä sain idean tehdä sille pk-jäljen! Aivan, juuri muutama päivitys taaksepäin sanoin ettei jäljestys kiinnosta minua pätkän vertaa, mutta nyt halusin kokeilla seuraako Misti minun jalanjälkiä muuallakin. Siispä esine-etsinnän jälkeen vein Mistin sisälle ja kävin talsimassa heinäpellolla noin 50 metrin pituisen jäljen. Jätin matkan varrelle namikippoja ja loppupalkka oli hieman runsaampi. Sitten hain Mistin ja kehotin sitä seuraamaan jälkeä. Hyvin se otti vainun ja lähti etenemään nenä maata viistäen. Okei, se oikoi välillä, mutta palasi takaisin jäljelle ja löysi namikipot. Saatiin tehtyä jälki loppuun asti, hieno Misti! En välttämättä aloittanut jälkiharjoittelua niin kuin oikeaoppisesti pitäisi, mutta tarkoitus on jatkossa toimia oikean kaavan mukaisesti. Haluaisin siis jatkaa jälkitreeniä, tuntuu sittenkin ihan hauskalta lajilta!

Torstaina oli taas vuorossa agilitytreenit. Nyt ei saatu jäädä kisaavien treeneihin, mutta treenattiin sitä ennen meidän kouluttajan opastuksella pientä radanpätkää. Se vaikutti yllättävän haastavalta ja siinä harjoiteltiin enimmäkseen valssia. En jaksa alkaa selostamaan siitä sen enempää, mutta meillä sujui oikein hyvin, olin itse asiassa positiivisesti yllättynyt! Pitäisi hankkia jokin ratapiirrosohjelma koneelle ja väsätä meidän tekemiä ratoja tänne näytille.
Aksattiin illalla vielä kotonakin jonkin verran, tein sellaisen pienen ja kinkkisen radan kotitarpeista. Hyvin se sujui, kunhan itse sain valssit ja puolenvaihdot onnistumaan. Siinä taitaakin olla eniten työnsarkaa. :D

Eilen sitten käytiin omatoimisesti aksaamassa. Tehtiin Anne Viitasen ykkösluokan rataa, joka näytti tältä:

4.este eli putki korvattiin normi hypyllä. Huomasin muuten nyt että oltiin tehty 7-putkea väärin päin, hehe. :D Lähetin Mistin sisään ensimmäiseltä putken suulta muurin jälkeen. Muuten rata meni tosi kivasti, olin erittäin tyytyväinen. Muistaakseni saatiin jo heti eka kerralla nollarata tai sitten Misti pudotti yhden riman. Yleensäkin taisi joka kerralla se yksi rima pudota, ei kylläkään aina samasta kohtaa. Muuten tosi hienoa työtä Mistiltä ja mäkin taisin saada ohjauskuviot melko hyvin onnistumaan. Kontakteilla mentiin vielä aika hissukseen ja kunnon pysäyttämiseen 2on 2off-tyyliin meni hieman aikaa. Misti uskalsi mennä keinunkin hienosti, taito tyttö.  Pujottelu onnistui joka kerralla täydellisesti kahdellatoista kepillä ilman verkkoja ym. Esteet 11-12 tuotti Mistille vaikeuksia eikä se meinannut aina mennä hypyn jälkeen putkeen. Mulla piti käydä kunnolla viemässä se sinne, kun ei meinannut käskystä kauempaa irrota. Ehkä Misti huomasi, että olin itse jatkamassa eri suuntaan (menossa hypyn 13 taakse vastaanottaakseni Mistin putkesta) eikä se siksi oikein tohtinut putkeen mennäkään. Muutenhan se on ihan putkihullu koira. 

Kontaktit vaatii eniten työtä, joten niitä täytyy treenata. Lisäksi se rimojen roiskimisongelma pitäisi saada ratkaistua. 

Tehtiin eilen rataa myös ikään kuin väärin päin. Sävelsin itse jonkinlaisen radan; mistä aloitaan, mihin mennään yms. Se oli kanssa ihan hyvä harjoitus ja onnistui hienosti. Mistihän menee minne käsketään, vaikka kyllä se kerran tai pari meinasi hairahtua toiselle esteelle (sille joka edellisellä radalla oli ollut seuraavaksi vuorossa). Ei voi koiraa syyttää, hyvin Misti osaa. :) 

Aksatreenien jälkeen mentiin toisille bortsutreffeille, tällä kertaa seuralaisina olivat Ansku ja ihastuttava Pipsa-bc (Dreamoor Misty Knight). Tytöillä sujui leikit todella hyvin yksiin, bortsukaveri on aina bortsukaveri. Pari tuntia hurahti äkkiä hyvässä, koiramaisessa seurassa niitä näitä jutellen ja koirien touhuja seuraillen. Tehtiin Anskun pyynnöstä myös pienet näyttelytreenit Pipsan ensi viikon näytelmädebyyttiä silmällä pitäen. Mistin kanssa ei olla nätöä tehtykään aikoihin, ei tuo ringissä juokseminen ja koiran seisottaminen ole minun mielipuuhaa alkuunkaan. :D Milloinhan sitä saisi aikaiseksi ilmoittaa Misti näyttelyyn... Se on niin tympeetä hommaa, ettei tosikaan. En jaksa ajella monen sadan kilometrin päähän jonkun näyttelyn takia ja maksaa sikakallista ilmomaksua. Samalla hinnalla saisi muutaman agistartin. ;) Koira ei näyttelyharrastuksesta ainakaan nauti, se on vain ihmisiä varten. Mikäs siinä, jos silloin tällöin näyttelyissä pyörähtää, mutta jotkut ravaavat niissä jokaikinen viikonloppu. Pahimmillaan koiran viikonloput kuluvatkin autossa matkustaessa ja näyttelypaikalla häkissä odottaessa. Tämähän on siis vain oma mielipiteeni, toivottavasti omistajat muistavat huomioida koiransa hyvinvoinnin, ettei vaan sertien metsästäminen mene etusijalle. 

Eksyin taas vähän aiheesta... Mutta niin, oli tosi kiva tavata Pipsa omistajineen. :) Me sovittiin jo toisetkin treffit, tiistaina mennään jäljestämään ja lenkkeilemään ampumaradan läheisyyteen. Siinä on hyvä totutella koiria laukauksiin. Ja Ansku voi tutustuttaa minut pk-jäljen perusteisiin. ;) 

Sain muutaman huonolaatuisen räpsyn tyttösistä, ei riitä Nokian kamerapuhelimessa tehot. Järkkäri, missä olet?

"Mä en kato sua, sä et kato mua."

Mukavaa, että Mistillä on nyt viime aikoina ollut koiraseuraa tarjolla. Perjantaina Helmin vara-kasvattaja kävi yhden kolmekuisen kkk-urospennun kanssa meillä. Itse tosin olin töissä silloin, mutta Misti oli saanut leikkiä pentusen kanssa. Hyvin oli osannut kuulemma pienen pennun kanssa touhuta, eikä ollut heittäytynyt liian rajuksi. Hieno Misti! 

Kisaavien treeneissä

Torstaina oltiin Mistin kanssa tutustumassa tähän kisavalmiiden/kisaavien ryhmän treeneihin. Mentiin jo aikaisemmin kentälle meidän agikouluttajan kanssa kokoamaan rataa. Misti odotteli hienosti hihnassa reilut puoli tuntia, siellä se vaan maassa makoili. :)
Kyseessä oli Kari Jalosen ykkösluokan rata, ja tältäpä se näytti:


En saanut rataa näkyviin tuon selkeämmin, mutta tässä (klick) ratapiirros näkyy isompana.

Mielestäni rata ei ollut kovinkaan kinkkinen, mutta kyllähän siinä omat vaikeutensa oli. Me tehtiin Mistin kanssa rataa muutaman esteen pätkissä. Korkeus oli vasta miniluokkaa. Aloitettiin esteistä 1-5 eli pujottelun jälkeen palkka. Aluksi kokeiltiin valssia kolmosesteen jälkeen, mutta ei me saatu sitä onnistumaan. Misti oli liian nopea, enkä ehtinyt kääntyä menosuuntaan päin. Sitten kouluttaja keksi, että menen heti alussa kakkosesteen taakse ja ohjaan siitä kahdelle seuraavalle hypylle. Tämähän toimikin oikein hyvin!
Seuraavaksi oli vuorossa esteet 6-10. Tämä pätkä oli oikeastaan aika helppo, kun sain etumatkaa kävellessäni ensin pussin päähän. Sitten koira liikkeelle ja hypyille 7-9. Hyvin Misti hoksasi tuon 8-hypynkin, vaikka meinasikin ensin hairahtua renkaalle. Siitä sitten vauhdilla A:lle ja ensiksi Misti komeasti pomppasi kontaktin ohi. :D Uusintayritys ja nyt rauhoitettiin meno kokonaan. Vaadin Mistiltä kunnon pysähtymisen alastulokontaktille tyyliin 2on 2off. Nyt täytyy kunnolla palata kontaktien pariin ja vaatia edelleen se pysähtyminen, ei ole hyvä että Misti roiskii menemään miten sattuu.
Sitten esteet 11-14. Hypyt 13 ja 14 muuten korvattiin keinulla eli noita hyppyjä ei meillä oikeasti ollut. Hyvin meni Misti putkeen ja muurille, ja sen ollessa putkessa huhuilin tytsille jo valmiiksi, mihin ollaan menossa. Ennen putkea tein itse takaaleikkauksen ja täten puolenvaihdon. Tällä kertaa Misti hyppäsikin keinulta pois puolivälissä, joten meillä piti mennä se ihan rauhassa hihnan kanssa. Ilmeisesti se ei ollutkaan vielä niin tuttu juttu Mistille, eikä rohkeus nyt riittänytkään. Kyllä se saatiin sitten onnistumaan, mutta täytyy jatkossa aina muistutella, mistä on kyse.
Esteet 15-17. Ohjasin Mistin oikealle putkensuulle vedättämällä(?), koska ensin se valitsi väärän pään, kuten arvelinkin. Puomilla myös mentiin aika rauhassa ja kunnon pysähdyksen kera.
Ja viimeisenä esteet 18-20, kaksi aitaa ja rengas. Hienosti meni, mutta kerran Misti pujahti renkaan välistä, mikä lie ajatuspieru sekin. Muuten tosiaan oikein hyvä.

Oikein kivat treenit oli ja sain ottaa oppia myös muiden suorituksista. Paljonhan tässä on opittavaa, mutta kyllä meillä meni mielestäni ihan kivasti, neljän kuukauden agitreenailuiden jälkeen. Huomenna on taas jatkokurssi ja torstaina ollaan taas kisaavien treeneissä. Me treenataan ainakin nyt tämän kuun loppuun tuossa ryhmässä ja aloitetaan aina vähän aiemmin kuin muut, mutta jatkosta en tiedä. Kahden viikon päästä on kaksipäiväinen agilityn koulutusviikonloppu täällä Kuusamossa, johon ollaan ilmoittauduttu. Siispä päästään sinne hakemaan lisäoppia lajiin! :) 19.7 osallistutaan varmaan epiksiin, luultavasti ainakin mölliradalle, mutta kisaavien rata on vielä mietinnässä.

Nyt yritän alkaa myös suunnitella meidän aksatreenejä paremmin. Sitten tietty hiotaan eri osa-alueita, etunenässä pujottelua ja kontakteja. Pujottelua voidaan tehdä kotona: kepeille hakeutumista, eri sisäänmenokulmia, tarkkaa suorittamista myös vauhdissa ja korkeassa vireessä. Lähettelen Mistiä kepeille kauempaa ja eri kulmista, eri puolilta jne. Haluan sille mahdollisimman varman pujottelun. Kontakteissa palataan tosiaan alkuun eli kunnon pysähtymiseen. Keinua harjoitellaan ja muistutellaan edelleen. Korkeuksia pitää alkaa nostaa, mutta hyppyyttää Mistiä kuitenkin vaihtelevilla korkeuksilla. Itse alan paremmin suunnitella ja toteuttaa ohjauskuvioita, enkä pelkästään puolen vaihtoja. Ja saada ne pysymään muistissa myös radalla! Hommaa on, mutta onneksi treenaaminen on hauskaa! :)

Agilitya lukuunottamatta meillä aika lailla lomaillaan. Lenkkeillään ja uidaan, olla möllötellään vaan. Misti viihtyy enimmäkseen sisällä johtuen sääskistä ja mäkäräisistä. Kuusamon kesät on aina ihan onnettomia juuri noiden verenimijöiden takia ja tämä kesä vielä erityisen surkea. Kaipa tähänkin turtuu hiljalleen. Lohduttaudun kuitenkin sillä ajatuksella, että mun ei tarvitse elää täällä loppuikääni. Toivon mukaan muutetaankin jo ensi kesänä veks Kuusamosta. :)

Totesin muuten, että Helmillä tosiaan on jonkin sortin keliakia tai vilja-allergia. Sehän on syönyt kevään ajan enimmäkseen J&V Extra Energiaa niin kuin Mistikin. Helmi on kuitenkin kutissut kahta kauemmin ja ihokin helottanut tulipunaisena. En älynnyt sitä, koska Helmillä on aina ollut tuollaisia ongelmia, syötti sille mitä ruokaa vaan. Nyt sitten päätin syöttää sille pelkästään J&V Kevyttä, ainakin tuon säkin loppuun, mikä meiltä löytyy. Huomattava ero noiden kahden ruuan välillä on se, että EE:ssa on ohraa, Kevyessä ei. Pian Helmin olotila alkoikin kohentua ja kapsutus vähentyä, ihokin normaalin värinen taas. Eihän se terve ole vieläkään, eikä siitä koskaan sellaista taida tullakaan, mutta parempi tämä kuin se kauhea, jatkuva kutina. Kävin kokeeksi ostamassa myös Hauhauta, kun oli tarjouksessa, sekin on vehnätöntä ja hyvin maistuu tytöille.

Edistystä havaittavissa!

Agilityssa nimittäin. Tänään oli taas ohjatut treenit, jotka eivät kylläkään menneet kovin kummoisesti tai siltä musta ainakin tuntui. Ohjelmassa oli takaaleikkausta ja pöytätreeniä. Ihan hyvin meillä sujui, takaaleikkauksessa vaan aluksi hiukan vaikeuksia, jotka voin laittaa oman ohjaukseni piikkiin. Toki Mistillekin alkoi parin toiston jälkeen valjeta, mitä pitää tehdä. Aluksi se tosin meinasi taas varastaa palkalle (=lelulle), senkin pikku porsas! Viimeksikin Misti meni omin lupineen lelun luokse pylly pystyssä. Agilityssa Mististä on tullut yllättävän röyhkeä, sitä ominaisuutta kaipasinkin, kunhan ei aivan sikailuksi mene. Onneksi sillä on intoa, ja pirusti onkin, se on tärkeintä! :)
Kyllä tuli tänään taas kerran todistettua, kuinka fiksu bordercollie on: takaaleikkaustreenissä annoin Mistin ollessa putkessa käskyn mennä jo seuraavaan putkeen, jota ennen piti suorittaa normaali hyppyeste. Mistihän sitten fiksuna tyttönä paahtoi suoraan putkesta putkeen, aivan kuten käskin. Mitäpä siinä saattoi sanoa, putkeenhan se meni, naureskeltiin kouluttajan kanssa. :D Toisella kerralla annoin sekä hyppy-, että putkikäskyn, jolloin saatiinkin oikein nappisuoritus aikaiseksi.

Pöydässä ei ollut ongelmia, hienosti Misti sillä pysyi vaaditut viisi sekuntia omasta epäilyttävästä huojumisestani huolimatta. Misti on kova ennakoimaan ja tänäänkin se meinasi lähteä liikkeelle ennen vapautuskäskyä, mutta pysyi kuitenkin paikoillaan. Se lukee niin tarkasti mua ja suorastaan haluaa ennakoida, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Keskusteltiin myös meidän kouluttajien kanssa, josko päästäisiin Mistin kanssa mukaan kisaavien/kisavalmiiden ryhmään. Me ilman muuta halutaan edistyä ja edetä, eikä suinkaan jättää lajia sikseen jatkokurssin jälkeen. Tavoitteet on yllättävän korkealla ja kisaamaan halutaan (minä haluan, Misti ei ymmärrä mistään mitään näissä asioissa). Menen nyt torstaina katsotaan tämän porukan treenejä ja mahdollisesti päästään mukaan, kunhan ensiksi selviää, onko ryhmässä tarpeeksi tilaa. Sormet ja varpaat ristiin, että päästäisiin messiin treenailemaan tavoitteellisesti agilitya! :)
Mistillähän tulee tässä kuussa kisaikäkin täyteen, ja ai miten niin olen jo katsellut syksyn kisakalenteria vähän sillä silmällä... Äh, mä meinaan taas tavoitella kuuta taivaalta, enkä ollenkaan katsoa asioita realistisesti. Misti vaan on niin huippu, ohjaajasta taas ei voi sanoa samaa. Järkevintä olisi korkata kisaura vasta siinä vaiheessa, kun nollarata olisi mahdollista suorittaa. Ykkösluokan ratapiirroksia katsellessa se ei tuntuisi olevan ollenkaan mikään mahdottomuus tänäkään vuonna. Toisaalta eihän kisakokemuksen hankkiminenkaan olisi pahitteeksi, eivätkä hyllyt ole suinkaan harvinaisia agilityssa... Niin paljon pohdittavaa, mutta myös niin paljon tekemistä. Kaikki pitäisi hioa huippuunsa: esteet varmoiksi ja ohjauskuviot tutuiksi. Siispä katsotaan ja ennen kaikkea, koetetaan kehittyä. Treenataan nyt mahdollisimman paljon koko loppukesän ajan, niin hyvä tulee. :)

Mutta siitä edistymisestä tosiaan. Misti tekee pussin tuosta vaan, ja se on hurjan hauska este pikkuneidin mielestä. Kukaan ei ole pitelemässä loppupäätä ylhäällä, sinne se mustavalkoinen vaan sujahtaa. Rengas onnistuu erinomaisesti ja siitäkin on tullut niin kiva, niin kiva. Enää Misti ei ole yrittänyt luikahtaa välistä vaan hyppää rehellisesti renkaan läpi. Kaikista eniten riemuitsen keinukammon selättämisestä! Ollaan käyty muutamia kertoja vain kiipeämässä keinulle ja jääty alle puoliväliin, eikä olla siis suoritettu estettä loppuun. Sitten olen käskenyt Mistin rämistellä keinua maahan, ja neiti on käynyt siihen ihan kuumana. Se ei malttanut edes odottaa lupaa rämäyttää keinua maahan tassullaan. Ääni ei pelottanut yhtään, oli vain mahtavaa saada rämistellä keinun kanssa ja saada siitä hyvästä makkaraa. Sittenpä mentiin keinu jo kokonaisuudessaan, kun Misti niin rohkeasti halusi jatkaa eteenpäin. Annoin sen mennä ja mä sitten laskin keinun jalalla varovasti alas, jottei vielä kuulunut niin kovaa rämähdystä. Misti ei ollut moksiskaan ja meni mielellään uudelleenkin. Mainio, mainio Misti! :) Näissäpä meidän merkittävimmät edistysaskeleet agilityn saralla, toivottavasti kesän aikana kehitytään paljon muussakin. Onnistumisen iloja saadaan kuitenkin kokea lähes jatkuvasti ja se tuntuu hyvältä.

Pakko muuten mainita yhdestä hauskasta sattumasta viikonloppuna. Oltiin mökkirannassa saunomassa ja hengailtiin Mistin kanssa laiturilla. Sitten tytsi hyppäsi moottoriveneeseen ja tuli pois sieltä jokin esine suussaan. Pian Misti tipautti esineen kapealle ja pitkälle venelaiturille, ja menin katsotaan mitä se oli varastanut. Esine paljastui tärkeäksi muovitapiksi veneen pohjasta ja huomasin, että veneeseen tulvi vettä. Laitoin tapin paikalleen ja vedentulo lakkasi. Misti siis yritti, kai tahtomattaan, upottaa meidän moottoriveneen järven pohjaan. :D Onneksi satuin olemaan samaan aikaan ulkosalla, eikä Mistikään pudottanut tappia järveen tai hukannut sitä jonnekin muualle. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta kaikkea nuo bortsut keksivätkin. Veneen uppoaminen ei olisi ollut kuitenkaan täydellinen katastrofi, vaan se olisi ollut helposti nostettavissa.

Aktiivielämää

Päivitelläänpä blogia taas kuluneiden viikkojen osalta. Olen ollut töissä päivät, joten ylimääräistä aikaa ei juuri ole. Misti on saanut tehdä viime aikoina esine-etsintää kotiaktivointina. Tämä onkin meille uusi juttu, mutta varsin hauska sellainen. Ensin annan Mistin nuuhkaista esinettä, joka on useimmiten sen oma lelu. Sitten jätän Mistin paikoilleen odottamaan ja käyn piilottamassa esineen esimerkiksi ruohikkoon tai metsään. Sen jälkeen päästän Mistin etsimään, ja neiti singahtaa vauhdilla alueelle ja alkaa nuuskuttaa kiivaasti. Melko äkkiä se esineen löytää ja tuo sen innoissaan luokseni. Sitten suuren suuret kehut ja leikitykset. Pikkuneiti tykkää tästä touhusta suuresti. :) En tiedä muistuttaako meidän esine-etsintä ollenkaan pk-puolen esineruutua, mutta silläpä ei olekaan väliä. Onpahan vain yksi uusi harrastemuoto lisää.

Viikko pari sitten innostuin tekemään Helmille jäljen, "nappulajäljen". ;) Olen tehnyt sellaisen joskus aikaisemminkin. Mulla kävi vähän muoria sääliksi, kun sen kanssa ei harrasteta muuta kuin lenkkeilyä ja satunnaisesti tokoilua. Ripottelin tasaisin välein nappuloita maahan ja laskin Helmin niitä etsimään (ja syömään). Eipä siinä sen kummempaa, simppeliä hommaa. Helmillehän tuollainen passaa mainiosti, se kun tykkää syödä ja nuuskutella. Jäljestyksessä koiraa pidetään kiinni, ja Hemppahan muuten varmaan karkaisikin omille teilleen. Se myös virkistää vanhan koiran aivosoluja ja väsyttää koiraa liiempia riekkumatta. Suorastaan täydellinen laji Helmille, mutta arvatkaa vaan meneekö se yksiin emännän mieltymysten mukaan: ei tietenkään! ;) Jälki ei ole ikinä kiinnostanut mua, eikä tule varmaan kiinnostamaankaan. Joten meidän jälkihommat taisi tyssätä muutamaan kokeiluluontoiseen kertaan. Saatanhan mä vielä tälle kesälle muutaman jäljen muorikoiralle tehdäkin, jos vaan viitsin. Misti pääsi myös pari kertaa tekemään, sekin tykkäsi ja innoissaan etsi nameja, vaikka muuten niin nirso onkin. Molemmat koirat kyllä jättivät joitakin nappuloita syömättä ja poukkoilivat vähän minne sattuu. Tekevälle sattuu. :D

Tässä Misti sai poukkoilla kiven päälle poseerattavaksi. 

Agilitytreeneissä ollaan Mistin kanssa käyty joka kerta. Ollaan tehty enimmäkseen samoja vanhoja juttuja kuin edellisellä kurssilla, mutta eiköhän jotain uuttakin ole tiedossa. Misti on kyllä hirmu taitava ja innokas. Eilen tehtiin mm. sellaista ympyrää, joka koostuu kuudesta hypystä. Tarkoituksena oli saada koira irtoamaan itsenäisesti hypyille ilman, että ohjaaja juoksee koko ajan koiran rinnalla. Lopullinen tavoite oli, että ohjaaja seisoo keskellä ympyrää koiran suorittaessa hypyt itsenäisesti. Meidän kouluttaja sanoi, ettei yksikään jatkokurssilainen ole aiemmin onnistunut siinä. No, Mistihän onnistui ja vieläpä täydellisesti. Näytin Mistille vain ensimmäisen hypyn, loppuajan seisoin paikoillani ja katselin haltioituneena koirani taidon näytettä. Mihin mua enää edes tarvitaan, kun Misti tietää itsekin mitä tehdä! :D Bortsu on todellinen agirotu, tämä on tullut huomattua. Eilen kokeiltiin uutena asiana myös pussia, ja sehän sujui moitteettomasti. Sitten saatiin omatoimisesti tehdä pientä radanpätkää hyppy-hyppy-mutkaputki-hyppy-hyppy. Misti muutaman kerran ohitti jonkin esteen, enkä pysynyt tietenkään sen perässä. Mutta hyvin meni treenit taas eilen! :) Toissa kerralla kouluttaja muuten kuvasi meitä kurssilaisia, joten laitanpa sitten tännekin lyhyen videopätkän meidän agiliitelyistä. Aivan kamalaa katsottavaa kylläkin! :D

Ollaan käyty agiliitelemässä myös itseksemme ja tehty ihan kunnon rataa jo. Taitavat jotkut olla jo ykkösten ratoja. Pääasiassa sujuu hyvin, eikä virheitä pahemmin tule. Kaikkia esteitä ei kylläkään vielä tehdä, kuten keinua, pussia, pituutta ja muuria. Niitä ei olla vielä ohjatuissa harjoiteltu. Viimeksi (perjantaina) oli melkein hellettä, joten vauhtia ei Mistiltä hirveästi löytynyt. Ehdinpähän ohjata paremmin. Huomasin muuten, että Misti paineistuu, jos huudan sille radalla jotain tyyliin "eiii, ei sinne". Olen huomannut, että agilityssa ohjaajat hermostuksissaan huutavat koirilleen aika kovaankin ääneen, ja Misti herkkänä koirana passivoituu siitä. Yritän vakuutella pikkuneidille, ettei se ole tehnyt mitään väärää. Koiran ollessa menossa väärälle esteelle tulee helposti sieltä perästä huudettua, agility on niin pienestä kiinni. Täytyy näköjään yrittää olla huutelematta, jottei Misti säikähdä. ;)

Mä olen muuten hirmuisen ylpeä meidän tämänhetkisestä pujottelutilanteesta. Misti menee jo kahtatoista keppiä ilman verkkoja tai ohjureita. Se suorittaa ne itsenäisesti minun ollessa kauempana. Se puoli, jossa ohjaaja jää koirasta katsottuna oikealle, sujuu huippuhienosti, mutta toinen puoli vaatii vielä treeniä. Kaikkia pikkuhienouksia meiltä vielä uupuu, mutta muuten Misti osaa kisamaisen pujottelun! :) Myös kontaktiesteet   neiti menee aika muikeasti. Keinua harjoitellaan kotona kevyellä puulaudalla. Korkeus hipoo jo puolta metriä, ja Mistihän osaa tämän kotikeinun täydellisesti. Oikeaa keinua agilitykentällä Misti vielä pelkää, mutta koetetaan totutella siihenkin hiljakseen.

Kaiken kaikkiaan meidän agiliitelyt on varsin hyvällä mallilla, saapa nähdä päästäänkö kisaamaan jo tänä vuonna. Näitä koirakerhon möllikisoja toki käydään kesän aikana. Tänään olisi ollut ensimmäinen osakilpailu, mutta jätetttin menemättä, koska Misti ei osaa vielä kaikkia esteitä edes sen mölliluokan vertaa. Agility on meidän laji, joten tehdään siis sitä. Mä kyllä tykkään myös tokosta, mutta en tiedä saanko Mistiä koskaan oikeasti kisakuntoon. Se helmikuun koe oli katastrofi ja nyt se kakkostulos siellä Koiranetissä häiritsee mua ihan hirveästi. :D Sen seuraksi pitäisi saada ykkönen...

Tämä viikonloppu meillä oli aika aktiivinen. Perjantaina sainkin vapaapäivän töistä ja suunnattiin aamupäivällä lenkille. Iltapäivällä käytiin Mistin kanssa aksaamassa ja illalla mentiin tapaamaan Hennaa ja Peppi-bortsua, jotka olivat tulleet hakuleirille tänne Kuusamoon. Peppi on siis päivälleen samanikäinen Mistin kanssa, ja asustelee Rovaniemellä. Me mentiin kävelylle eräälle rantatielle, jossa koirat saivat kirmata vapaana. Tytöillä oli tosi hauskaa ja ne leikkivät hienosti keskenään. Ei minkäänlaisia murinoita Mistinkään puolelta, taitaa olla roturasisti tämä meidän pikkuneiti. ;) Peppi ja Misti ovat kyllä tavanneet ja leikkineet jo aiemmin, viime vuoden elokuussa Rovaniemen mätsärissä. Oli kiva kuljeskella suht vilkkalla kävelytiellä tottelevaisten ja hyvin koulutettujen koirien kanssa, jotka vähät välittivät muista ohikulkijoista. Tyttöset saivat paljon katseitakin osakseen muilta ihmisiltä, toivottavasti ihailevia sellaisia. :D Tytöt muistuttivat yllättävän paljon toisiaan olemukseltaan. Ruumiinrakenne tosin oli aivan erilainen, mutta saman kokoisia ne olivat. Kiitokset Hennalle ja Pepille seurasta, oli mukava nähdä vaihteeksi muita bortsuja omistajineen ja höpistä koira-asioista . :)

Lauantaina sitten hurautettiin autolla läheisen koulun kentälle ja tokoiltiin siinä hetki. Misti teki tosi innokkaasti, kun ei olla vähään aikaan tokoa tehtykään. Lopuksi yksi esine piiloon metsään, jonka jälkeen molempien koirien kanssa pitkälle lenkille. Illasta vielä juoksulenkki Mistin kanssa. Sunnuntaina myös tietenkin lenkille ja kohdattiinpa sellainenkin näky, että erään talon pihasta juoksenteli poronvasa meitä moikkaamaan. Hitto vieköön, mehän ollaan totuttu näkemään porojen pinkovan pakoon koirat nähdessään, mutta tämä lemmikkiporo käyskenteli luokse. Pelkäsin, että Helmi syö sen, mutta muori taisi olla niin hämillään tästä kaverista, ettei älynnyt. Se kävi ensimmäiseksi vasan peräpäätä tutkimaan, taisi luulla sitä alkuun koiraksi. :D Sitten omistajat saivat kutsuttua poron takaisin, ihme hommaa. Mistin reaktiota en ehtinyt edes näkemään, kun keskityin pitämään Helmin ruodussa. Ukko sieltä oven raosta sitten huuteli, että koirat pidetään kiinni, mutta huusin takaisin että pitäkööt itse poronsa kiinni. Kannattaako antaa lemmikkiporon tulla syödyksi normaalisti lenkillä oleville koirille. ;) Sunnuntai-iltana tehtiin myös lyhyt juoksulenkki Mistin kanssa ja se sai juosta tiellä vapaana. Mä olen niin ylpeä tottelevaisesta pikkuneidistä!

Eilen oltiin tosiaan taas agilitytreeneissä ja tänään ei olla tehty lenkkeilyä kummempaa. 

Nämä ihanat pienokaisetkin lähtivät uusiin koteihinsa. Olipa mukava päästä hoitamaan ja paijaamaan kymmentä koiravauvaa, kiitos taas kerran kasvattajalle luottamuksenosoituksesta! Mahtavan luonteisia lapsukaisia kaikki, ovathan ne Helmin sukulaisia. ;) Kävin pari kertaa näyttämässä yhtä pentua Helmille ja Mistille, olivathan ne ihmeissään. Oikeastaan niillä oli hieman inhoava ilme kasvoillaan, tuoda nyt ällöttäviä pissakakka-pentuja naaman eteen nuuskittavaksi. :D

Luonnetta on, kuten huomata saattaa. 

Agilityn kesäkauden korkkaus

Eilen käytiin Mistin kanssa kaksistaan aksaamassa ulkokentällä, ensimmäistä kertaa tälle vuodelle. Kisaavien ryhmä oli jättänyt radan paikoilleen, joten tehtiin sitä sitten. Hain ratapiirroksenkin, mutta en aluksi ottanut siitä mitään selvää. En muistanut rataa millään ja menin koko ajan sekaisin, että mille esteelle mennään milloinkin. :D Luovutin ja kehittelin meille oman kuvion. Lopuksi, kun rata oli tullut jo tutummaksi, niin valmiin ratapiirroksen lukeminen alkoikin luonnistua, ja tehtiin sen mukaisesti. Meillä sujui yllättävänkin hyvin pitkän tauon jälkeen, eikä me olla aiemmin edes tehty kokonaista rataa. Misti sai hyvin esteet ylitettyä, toisinaan kylläkin putosi rima alas. Muurin yli Misti ei mennyt ollenkaan, vaan hyppäsi sen päälle ja siitä maahan. :D Tätä täytyy harjoitella, ohjatuissa treeneissä saadaan varmaan vinkkejä sen suorittamiseen. Putki oli huippu juttu ja sain ohjattua Mistin oikeasta päästä sisään. Keppejä oli kentällä varmaan se 12 kpl, mutta niitä ympäröi verkot. Kepittely siis onnistui, mutta tuskin Misti olisi mennyt kahtatoista keppiä ilman verkkoja.
Ohjauskuvioista ei ollut hajukaan, en edes muista niitä enää, hups. Aikamoista sähellystä siis, ja ylimääräisiä kierroksia ja kaarroksia, joten täytyy todellakin alkaa tekemään ihan oikeita ohjauskuvioita radalla. Meno helpottunee huomattavasti. Takaakiertoja kyllä saatiin tehtyä ja ne meni ihan hyvin. Katselin kyllä aina etukäteen, milloin vaihdan ohjauspuolta, ja mistä olisi paras ohjata koira millekin esteelle. Mutta treeniä, treeniä! :D
Yksittäisenä tehtiin sitten kontaktiesteitä. Mistillä meni tosi hyvin ja se meni omatoimisesti puomille sinä aikana, kun nostelin rimoja paikoilleen. Eipä siinä sitten mitään, puomitreeniä vaan ja rohkeasti ja nopeasti Mipsukka juoksi puomille, odotti hyvin kontaktilla ja meni vapautuksesta palkalle. A-estettä mentiin myös, kun Misti oli niin reippaana ja rohkeana. No problemo, kiipesi harjanteelle ja alas kontaktilätkälle odottamaan vapautusta. Hieno tyttö! :)

Misti oli oikein innoissaan agiliitelemässä ja alkuun meinasi taas haukkua. Loppua kohden alkoi kuitenkin jo väsähtää, joten aksaakaan ei kärsi liian kauaa kerralla tehdä. Maanantaina alkaa agilityn jatkokurssi, joka kestääkin heinäkuun loppuun asti. Olin muistanut kurssin teoriakerran päivämäärän väärin, joten sekin jäi käymättä. :(
Lisäksi tehtiin eilen nopeat tokottelut ja ensiksi kokeiltiin estehyppyä. Misti kävi aluksi tsekkaamassa esteen toisen puolen, ettei maailma vaan lopu siihen. Sitähän se pelkäsi silloin kokeessakin, ei uskaltanut hypätä umpiestettä, kun ei tiennyt mitä toisella puolella odottaa. Siinähän se ykköstulos viimeistään karkasi käsistä, vieläkin harmittaa. Hyppy meni nyt sitten oikein hyvin, eikä Misti ollut unohtanut sitä kokeenomaistakaan suoritusta. Kiltisti jäi odottamaan hypyn jälkeen, eikä ennakoinut perusasentoa. Jos muistutellaan tuota aina koulutuskentällä käydessämme, niin eiköhän Misti kokeessakin uskalla hypätä? Raukkis on, jos ei uskalla. Se kuitenkin tykkää hyppyliikkeestä. Sitten tehtiin pieni pätkä seuruuta, kaukkarit ja nouto kaukopalkalla. Seuruu innokasta, mutta käännöksissä Misti taas tuhahteli ja niiskautteli. Noudossa oli myös intoa, ja erityisesti toinen kerta oli aika lailla nappisuoritus. Kaukot onnistuivat parhaiten. Välimatkaa muutama metri ja tuplakäskytettynä i-m-i-m. Kaikin puolin täydelliset, jes. :)
Treenaamisen jälkeen käytiin hieman metsässä ja metsätiellä lenkkeilemässä. Illalla kotosalla vielä juoksulenkki molempien koirien kanssa.

Misti (ja Helmi) on ollut jotenkin tosi vähäisellä huomiolla ja treenaamisella viimeisen viikon ajan lenkkeilyä lukuunottamatta. Tästä voin hyvällä omallatunnolla syyttää koeviikkoa ja lukuvuoden loppurutistusta. Tästä johtuen blogikaan ei ole päivittynyt, vaikka päiviteltävääkään ei ole ollut. Nyt kuitenkin helpottaa ja kesäloma alkaa pian. Ensi viikolla toimin pennunhoitajana Helmin vara-kasvattajan luona huolehtien kymmenestä viisiviikkoisesta karhukoirakakarasta ja kolmesta aikuisesta koirasta. Pennut ovat Helmin siskopuolen, syötävän suloisia kaikki. :) Edellisen postauksen pentukuva liittyi siis juurikin tähän tapaukseen, mulle ei ole tulossa bc-pentua tai mitään muutakaan, mikäli joku niin epäili. ;)

Kukkuluuruu kevät!

Kevät on tosiaan tullut tännekin, jeij! Lunta on enää pieniä plänttejä siellä täällä ja koivunlehdet ovat nupussa. Parisen viikkoa koulua jäljellä ja sitten alkaa kesäloma, kyllä kelpaa. :)
Mitään ei olla päästy nyt oikein puuhastelemaan, kun olin kuumeessa kokonaisen viikon. Oikeastaan vasta perjantai-iltana ei enää kuume noussut ja nyt aletaan olla elävien kirjoissa. Mutta äärimmäisen sitkeä ja inhottava tauti! Kyllä suuresti masensi ja suretti maata sisällä, kun normaalisti olen aina ulkosalla koirien kanssa ja milloin minnekin menossa.

Hieman ollaan viime päivinä kuitenkin tokoiltu kotipihassa. Seuraamista, luoksetuloa, kaukoja, noutoa, jääviä... Ihan perusjuttuja aktivoinniksi (ennemminkin minun kuin Mistin :D). Hyvinhän Mistillä sujuu ja intoa on niin pirusti. Noudosta on tullut taas pop, eikä Misti meinaa luopuakaan kapulasta ja kelpuuttaisi sen pallon sijasta palkkana. Tosi kivalta tuntuu nouto taas, jumitus katosi. :)
Suora seuruu Mistillä menee korkeassa vireessä, mutta käännökset saa aikaan haukottelua ja kontaktin katoilemista. Niistä pikkuneiti ei siis oikein diggaa, mutta laitetaan diggaamaan. Jos alkaisin palkkaamaan heti käännöksen jälkeen, jotta niihinkin saataisiin säpäkkyyttä. Muuten tykkään Mistin tanssahtelevasta ja innokkaasta seuraamisesta tällä hetkellä, juuri tuollaista olen hakenut tässä viimeisen vuoden ajan. :D
Kaukoissa ei ole moittimista: puhtaat hyvät vaihdot i-m-m-i, joten ne on kaikin puolin kunnossa. Vielä vaan välimatkaa kasvattamaan. Seisominenkaan ei ole yhtään pöllömpi.
Meillä on varmaan muuten möllitokokisat tiedossa kesäkuun alussa täällä Kuusamossa ja vielä myöhemmin ensi kuussa. Niissä on meille hyvää harjoitusta, ennen kaikkea kokeenomaisessa tilanteessa. Jes, tällaista mahdollisuutta olenkin kaivannut tänne!

Agiliitelytkin on olleet tauolla nyt. Odotellaan uutta kurssia alkavaksi ja sitä ennen käydään varmaan itsenäisesti treenaamassa ulkokentällä. Siinäkin toivotaan edistystä, kesän aikana olisi tarkoitus käydä Koirakerhon epiksissä kisaamassa.

Mistin luustokuvaustulokset muuten tulivat alkuviikosta Kennelliitosta. Misti on parasta A-luokkaa: lonkat A/A ja kyynäreet 0/0. Silmät, olkapäät, polvet ja selkä kuvattiin jo aiemmin terveeksi. Terve koira siis käsissä, kyllä nyt kelpaa harrastaa! :)

Laitetaanpa vielä muutamia kuvia koiruuksista. Eilen sain napattua mielestäni onnistuneita otoksia pikkuneidistä järven rannalta, huojuvan laiturin päältä. Mutta sitä ennen pieni kuva-arvoitus:


                                Keitä nämä ovat? ;)

                                                               
                                                             Veikkauksia otetaan vastaan!