Treeniä ja koiratreffejä

Kirjustanpa ylös taas kuluneen viikon tapahtumia. Maanantaina oli agilitytreenit (jatkokurssi), jossa harjoiteltiin eteenlähettämistä sekä tehtiin pientä, muutaman esteen vauhtirataa. Eteenlähetys oli Mistille tuttu juttu, aidat oli medi-maxi-korkeudessa. Hyvin Misti hyppeli neljän aidan yli minun luota kouluttajan luo, eikä se tarvinnut muuta kuin eteen-käskyn ja muuten meni siis täysin itsenäisesti. Viimeisellä aidalla Misti tosin pujahti ali, koska rima oli sen verran korkealla ja se koki helpommaksi alittaa sen. M teki sen monta kertaa, kunnes jouduttiin tukkimaan toisella rimalla kyseinen aita, jonka jälkeen Mistin oli pakko hypätä yli. Kyllähän se pääsee, mutta tiukkaa tekee. Olen huomannut, että jos rimat ovat maxikorkeudessa, niin Misti meinaa roiskia rimoja alas. Se tarvitsee tosi paljon ponnistustilaa ja sitä yritän sille antaakin. Silti niitä rimoja lentelee, kinkkistä. Taidanpa kysäistä tästä siellä koulutusviikonlopussa, että mikä neuvoksi. Harmittaa kovasti, että Misti on pieni maksi, se joutuu hyppäämään niin korkeilla esteillä että hirvittää. Mutta jospa se oppisi ajan myötä oikeanlaisen hyppytekniikan, hope so.
Vauhtirata meni Mistin osalta hyvin, mutta itselläni oli taas ajoitukset ja liikkumiset hieman hukassa. Sitten tehtiin Mistin kanssa itsenäisesti eri esteitä, pääasiassa kontakteja. Nyt Misti taas meni keinun ja hyvin menikin. A-esteelle pysähtyminen oli aivan mahtava, Misti vauhdista stoppasi alastulokontaktille odottamaan ja vielä etutassut maassa!

Tiistaina tai keskiviikkona tein Mistille esine-etsintää. Pikkuneiti oli hirmu pätevänä, löysi lelunsa nopeasti. Huomasin, että Misti oikeasti käyttää nenäänsä ja kulkee minun jälkiä pitkin. Se pysyy pääasiassa oikealla alueella ja palaa takaisin, kun omat jälkeni loppuvat. Tästä sain idean tehdä sille pk-jäljen! Aivan, juuri muutama päivitys taaksepäin sanoin ettei jäljestys kiinnosta minua pätkän vertaa, mutta nyt halusin kokeilla seuraako Misti minun jalanjälkiä muuallakin. Siispä esine-etsinnän jälkeen vein Mistin sisälle ja kävin talsimassa heinäpellolla noin 50 metrin pituisen jäljen. Jätin matkan varrelle namikippoja ja loppupalkka oli hieman runsaampi. Sitten hain Mistin ja kehotin sitä seuraamaan jälkeä. Hyvin se otti vainun ja lähti etenemään nenä maata viistäen. Okei, se oikoi välillä, mutta palasi takaisin jäljelle ja löysi namikipot. Saatiin tehtyä jälki loppuun asti, hieno Misti! En välttämättä aloittanut jälkiharjoittelua niin kuin oikeaoppisesti pitäisi, mutta tarkoitus on jatkossa toimia oikean kaavan mukaisesti. Haluaisin siis jatkaa jälkitreeniä, tuntuu sittenkin ihan hauskalta lajilta!

Torstaina oli taas vuorossa agilitytreenit. Nyt ei saatu jäädä kisaavien treeneihin, mutta treenattiin sitä ennen meidän kouluttajan opastuksella pientä radanpätkää. Se vaikutti yllättävän haastavalta ja siinä harjoiteltiin enimmäkseen valssia. En jaksa alkaa selostamaan siitä sen enempää, mutta meillä sujui oikein hyvin, olin itse asiassa positiivisesti yllättynyt! Pitäisi hankkia jokin ratapiirrosohjelma koneelle ja väsätä meidän tekemiä ratoja tänne näytille.
Aksattiin illalla vielä kotonakin jonkin verran, tein sellaisen pienen ja kinkkisen radan kotitarpeista. Hyvin se sujui, kunhan itse sain valssit ja puolenvaihdot onnistumaan. Siinä taitaakin olla eniten työnsarkaa. :D

Eilen sitten käytiin omatoimisesti aksaamassa. Tehtiin Anne Viitasen ykkösluokan rataa, joka näytti tältä:

4.este eli putki korvattiin normi hypyllä. Huomasin muuten nyt että oltiin tehty 7-putkea väärin päin, hehe. :D Lähetin Mistin sisään ensimmäiseltä putken suulta muurin jälkeen. Muuten rata meni tosi kivasti, olin erittäin tyytyväinen. Muistaakseni saatiin jo heti eka kerralla nollarata tai sitten Misti pudotti yhden riman. Yleensäkin taisi joka kerralla se yksi rima pudota, ei kylläkään aina samasta kohtaa. Muuten tosi hienoa työtä Mistiltä ja mäkin taisin saada ohjauskuviot melko hyvin onnistumaan. Kontakteilla mentiin vielä aika hissukseen ja kunnon pysäyttämiseen 2on 2off-tyyliin meni hieman aikaa. Misti uskalsi mennä keinunkin hienosti, taito tyttö.  Pujottelu onnistui joka kerralla täydellisesti kahdellatoista kepillä ilman verkkoja ym. Esteet 11-12 tuotti Mistille vaikeuksia eikä se meinannut aina mennä hypyn jälkeen putkeen. Mulla piti käydä kunnolla viemässä se sinne, kun ei meinannut käskystä kauempaa irrota. Ehkä Misti huomasi, että olin itse jatkamassa eri suuntaan (menossa hypyn 13 taakse vastaanottaakseni Mistin putkesta) eikä se siksi oikein tohtinut putkeen mennäkään. Muutenhan se on ihan putkihullu koira. 

Kontaktit vaatii eniten työtä, joten niitä täytyy treenata. Lisäksi se rimojen roiskimisongelma pitäisi saada ratkaistua. 

Tehtiin eilen rataa myös ikään kuin väärin päin. Sävelsin itse jonkinlaisen radan; mistä aloitaan, mihin mennään yms. Se oli kanssa ihan hyvä harjoitus ja onnistui hienosti. Mistihän menee minne käsketään, vaikka kyllä se kerran tai pari meinasi hairahtua toiselle esteelle (sille joka edellisellä radalla oli ollut seuraavaksi vuorossa). Ei voi koiraa syyttää, hyvin Misti osaa. :) 

Aksatreenien jälkeen mentiin toisille bortsutreffeille, tällä kertaa seuralaisina olivat Ansku ja ihastuttava Pipsa-bc (Dreamoor Misty Knight). Tytöillä sujui leikit todella hyvin yksiin, bortsukaveri on aina bortsukaveri. Pari tuntia hurahti äkkiä hyvässä, koiramaisessa seurassa niitä näitä jutellen ja koirien touhuja seuraillen. Tehtiin Anskun pyynnöstä myös pienet näyttelytreenit Pipsan ensi viikon näytelmädebyyttiä silmällä pitäen. Mistin kanssa ei olla nätöä tehtykään aikoihin, ei tuo ringissä juokseminen ja koiran seisottaminen ole minun mielipuuhaa alkuunkaan. :D Milloinhan sitä saisi aikaiseksi ilmoittaa Misti näyttelyyn... Se on niin tympeetä hommaa, ettei tosikaan. En jaksa ajella monen sadan kilometrin päähän jonkun näyttelyn takia ja maksaa sikakallista ilmomaksua. Samalla hinnalla saisi muutaman agistartin. ;) Koira ei näyttelyharrastuksesta ainakaan nauti, se on vain ihmisiä varten. Mikäs siinä, jos silloin tällöin näyttelyissä pyörähtää, mutta jotkut ravaavat niissä jokaikinen viikonloppu. Pahimmillaan koiran viikonloput kuluvatkin autossa matkustaessa ja näyttelypaikalla häkissä odottaessa. Tämähän on siis vain oma mielipiteeni, toivottavasti omistajat muistavat huomioida koiransa hyvinvoinnin, ettei vaan sertien metsästäminen mene etusijalle. 

Eksyin taas vähän aiheesta... Mutta niin, oli tosi kiva tavata Pipsa omistajineen. :) Me sovittiin jo toisetkin treffit, tiistaina mennään jäljestämään ja lenkkeilemään ampumaradan läheisyyteen. Siinä on hyvä totutella koiria laukauksiin. Ja Ansku voi tutustuttaa minut pk-jäljen perusteisiin. ;) 

Sain muutaman huonolaatuisen räpsyn tyttösistä, ei riitä Nokian kamerapuhelimessa tehot. Järkkäri, missä olet?

"Mä en kato sua, sä et kato mua."

Mukavaa, että Mistillä on nyt viime aikoina ollut koiraseuraa tarjolla. Perjantaina Helmin vara-kasvattaja kävi yhden kolmekuisen kkk-urospennun kanssa meillä. Itse tosin olin töissä silloin, mutta Misti oli saanut leikkiä pentusen kanssa. Hyvin oli osannut kuulemma pienen pennun kanssa touhuta, eikä ollut heittäytynyt liian rajuksi. Hieno Misti!