Illalla oli ohjatut agilitytreenit ja meillä oli tällä kertaa eri kouluttajat. Oli vaihteeksi hieman toisenlaiset treenit, mutta tosi hyvät sellaiset! Harjoiteltiin vedättämistä ja sylkkäriä. Molemmat meni meillä hyvin, ei niistä sen enempää.
Tiistai-iltana mentiin taas tapaamaan Pipsaa. Ansku teki Mistille lyhyen jäljen, mutta Miipuli ei oikein tajunnut sen ideaa. Mä olen aloittanut jäljestämisen niin erilaisella tavalla, että Misti on tottunut siihen meidän tyyliin. Niinpä teinkin sitten itse Mistille noin parinkymmenen metrin mittaisen jäljen metsään. Jäljellä oli pari ruokakasaa, ja sitten tietysti loppupalkka. Hyvin Misti jäljesti ja pääsi loppuun saakka. Anskunkin mielestä se kyllä jäljesti hyvin ja selvästi tiesi, mistä on kyse. Nenä pitäisi vain saada pysymään tiiviimmin maassa. Lopuksi päästettiin koirat leikkimään keskenään, ja olihan niillä taas hauskaa. Ampumaradalta kuului tiuhaan tahtiin laukauksia, mutta Misti ei välittänyt mitään. Laukausvarmako siis?
Torstaina pyörähdettiin Mistin kanssa agiepiksissä ja nämä olivatkin meille ensimmäiset laatuaan. Mistillä tuli samaisena päivänä myös puolitoista vuotta mittariin, siispä varsin sopiva ajankohta korkata kisaura, vaikkakin vielä näin epävirallisesti. Ilmoitin Mistin medien mölliradalle, jossa oli 12 estettä: aitoja, rengas ja kaksi putkea. Mistillä oli tapansa mukaan vauhti päällä, ehkä liiankin kanssa. Lopputulos oli muistaakseni 15 vp (yksi riman tiputus ja aidan ohitus, jolloin kutsuin koiran takaisin suorittamaan hypyn) ja (piilo)kakkossija, koska Misti kisasi väärässä säkäluokassa, eikä meitä voitu sen vuoksi palkita. Vähän niin kuin extempore osallistuttiin vielä kisaavien radalle hyvällä menestyksellä: voitto kotiin viidellä virhepisteellä (kieltovirhe keinulle), kun muut hyllyttivät. Olin tosi iloinen ja positiivisesti yllättynyt tästä suorituksesta. Melkein nollaratahan tuo oli, koska Misti ei sössinyt millään esteellä. Tosiaan ensiksi meni hieman keinusta ohi, jolloin kutsuin sen takaisin keinulle. Muuten rata oli virheetön, taitava tyttönen! Oli siinä nollan ainekset kasassa. :) Itsekin taisin aika hyvin onnistua ohjauksessa ja puolenvaihdoissa. Tässäkään meitä ei voitu virallisesti palkita väärän säkäluokan takia, mutta meille myönnettiin tuomarin tsemppipalkinto hienosta edistymisestä agilityn parissa. :D Tsemppipalkinto olikin Mistille mieluinen: luu ja pehmovinkulelu. Misti hieman tuunasi uutta kissaleluaan uuteen uskoon: irrotti siltä pinkin nenän ja teki sille pitkän hännän. Ehkä se muistuttaa nyt vähän bortsua? Sitä Misti on kanniskellut ympäriinsä ja vingutellut innoissaan. Me osallistuttiin mediluokkaan oikeastaan siksi, ettei Misti ole mennyt vielä maxirengasta- ja muuria eikä pituutta. Tuossa kisaavien radalla oli kaikki muut esteet paitsi pituus, muuri, okseri ja pussi. Kai okserikin vielä kuuluu agilityesteisiin? Onhan meillä vielä tehtävää, mutta hyvällä mallilla ollaan. Kaipa me tänä vuonna kisataan jo virallisissa, jos vaan keretään. Mistin iskästä muuten tuli keväällä agilityvalio (tarvittavat sertit kasassa), joten siinä on meille tavoitetta. ;) Näistä epiksistä jäi kyllä hyvä fiilis ja kova hinku kisaamaan. Kuusamo Cupin seuraava osakilpailu onkin elokuussa, sinne siis! Luultavasti osallistutaan sitten pelkästään kisaavien radalle ja toivon mukaan makseihin, mutta saapa nähdä. Tästä on joka tapauksessa hyvä jatkaa! Harmi kun koirakerhon vakkari videokuvaaja ei ollut itse epiksissä tällä kertaa, niin ei ole videomateriaalia meidän radoista.
Lauantai ja sunnuntai meillä vierähtikin agilityn koulutusviikonlopun merkeissä täällä Kuusamossa. Kouluttajana toimi Kuntsin Merja Rovaniemeltä. Oli kyllä oikein kiva koulutus, tykkäsin kovasti. Katsottiin muutamia esteitä yhdessä, ja sitten tehtiin radanpätkiä ja ratoja. Sain kontaktien opetukseen hyvän neuvon, jolla saada koira ymmärtämään mitä siltä halutaan. Vastaus oli niinkin simppeli kuin selkeä pysäytyskäsky. Kokeilinkin jo kontakteja kunnon stop-käskyn kera ja kyllä näyttäisi pikku bordercollien päähän viimein iskostuneen haluttu toiminto eli 2on 2off. Merja teetti meille yllättävän haastavia radanpätkiä, joissa oli vaikeita kulmia ja etäisyyksiä. Mielestäni meillä meni Mistin kanssa oikein hyvin, vaikka haastettakin oli. Muutamia rimoja Misti pudotteli, mutta siihenkin ongelmaan sain vinkkejä. Täytyy jättää koiralle tilaa hypätä, eikä mennä sen eteen. Rimojen roiskiminen on kuulemma usein nuoren koiran ongelma, Mistin pitäisi saada malttia hyppäämiseen eikä juosta radalla miten sattuu. Sunnuntaina tehtiinkin hyppytekniikkatreeniä, jota olinkin salaa toivonut. Omassa ohjauksessani täytyy kiinnittää huomiota liikkeiden rytmitykseen ja käskyjen oikea-aikaisuuteen. Misti jaksoi aksata molempina päivinä ja intoa löytyi. Silti olisi hyvä pitää taukoa tässä lähiaikoina, olla vaikka viikkoon katsomatta agilityyn päinkään.
Misti pääsi molempina päivinä leikkimään Mosku-nimisen suomenlapinkoirapojan kanssa. Tällä kertaa Misti ei käyttäytynyt ollenkaan rasistisesti, vaan Moskusta taisi tulla sen uusi (poika)ystävä. Koiruuksilla oli oikein hauskat ja vauhdikkaat leikit. :)
Unohdin muuten meidän jälkitreeneistä mainita vielä sen verran, että sekä Misti että Helmi ovat päässeet jäljestämään muutamaan otteeseen. Misti edistyy mukavasti ja pysyy jäljellä, löytää namikipot jne. Maasto on ollut peltoa ja metsää. Myös Helmi pääsi kokeilemaan pk-jälkeä ja ekalla kerralla sillä meni tosi hienosti! Sehän lähti seuraamaan minun jälkeä ja löysi kaikki palkat. En olisi uskonut, että karhukoira seuraa ihmisjälkeä. Tuon onnistumisen jälkeen Helmillä onkin mennyt sitten ihan plörinäksi. Liekö se ensimmäinen jälki ollut pelkkää tuuria... Katsotaan kuinka tulevaisuudessa käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti