Edistystä havaittavissa!

Agilityssa nimittäin. Tänään oli taas ohjatut treenit, jotka eivät kylläkään menneet kovin kummoisesti tai siltä musta ainakin tuntui. Ohjelmassa oli takaaleikkausta ja pöytätreeniä. Ihan hyvin meillä sujui, takaaleikkauksessa vaan aluksi hiukan vaikeuksia, jotka voin laittaa oman ohjaukseni piikkiin. Toki Mistillekin alkoi parin toiston jälkeen valjeta, mitä pitää tehdä. Aluksi se tosin meinasi taas varastaa palkalle (=lelulle), senkin pikku porsas! Viimeksikin Misti meni omin lupineen lelun luokse pylly pystyssä. Agilityssa Mististä on tullut yllättävän röyhkeä, sitä ominaisuutta kaipasinkin, kunhan ei aivan sikailuksi mene. Onneksi sillä on intoa, ja pirusti onkin, se on tärkeintä! :)
Kyllä tuli tänään taas kerran todistettua, kuinka fiksu bordercollie on: takaaleikkaustreenissä annoin Mistin ollessa putkessa käskyn mennä jo seuraavaan putkeen, jota ennen piti suorittaa normaali hyppyeste. Mistihän sitten fiksuna tyttönä paahtoi suoraan putkesta putkeen, aivan kuten käskin. Mitäpä siinä saattoi sanoa, putkeenhan se meni, naureskeltiin kouluttajan kanssa. :D Toisella kerralla annoin sekä hyppy-, että putkikäskyn, jolloin saatiinkin oikein nappisuoritus aikaiseksi.

Pöydässä ei ollut ongelmia, hienosti Misti sillä pysyi vaaditut viisi sekuntia omasta epäilyttävästä huojumisestani huolimatta. Misti on kova ennakoimaan ja tänäänkin se meinasi lähteä liikkeelle ennen vapautuskäskyä, mutta pysyi kuitenkin paikoillaan. Se lukee niin tarkasti mua ja suorastaan haluaa ennakoida, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Keskusteltiin myös meidän kouluttajien kanssa, josko päästäisiin Mistin kanssa mukaan kisaavien/kisavalmiiden ryhmään. Me ilman muuta halutaan edistyä ja edetä, eikä suinkaan jättää lajia sikseen jatkokurssin jälkeen. Tavoitteet on yllättävän korkealla ja kisaamaan halutaan (minä haluan, Misti ei ymmärrä mistään mitään näissä asioissa). Menen nyt torstaina katsotaan tämän porukan treenejä ja mahdollisesti päästään mukaan, kunhan ensiksi selviää, onko ryhmässä tarpeeksi tilaa. Sormet ja varpaat ristiin, että päästäisiin messiin treenailemaan tavoitteellisesti agilitya! :)
Mistillähän tulee tässä kuussa kisaikäkin täyteen, ja ai miten niin olen jo katsellut syksyn kisakalenteria vähän sillä silmällä... Äh, mä meinaan taas tavoitella kuuta taivaalta, enkä ollenkaan katsoa asioita realistisesti. Misti vaan on niin huippu, ohjaajasta taas ei voi sanoa samaa. Järkevintä olisi korkata kisaura vasta siinä vaiheessa, kun nollarata olisi mahdollista suorittaa. Ykkösluokan ratapiirroksia katsellessa se ei tuntuisi olevan ollenkaan mikään mahdottomuus tänäkään vuonna. Toisaalta eihän kisakokemuksen hankkiminenkaan olisi pahitteeksi, eivätkä hyllyt ole suinkaan harvinaisia agilityssa... Niin paljon pohdittavaa, mutta myös niin paljon tekemistä. Kaikki pitäisi hioa huippuunsa: esteet varmoiksi ja ohjauskuviot tutuiksi. Siispä katsotaan ja ennen kaikkea, koetetaan kehittyä. Treenataan nyt mahdollisimman paljon koko loppukesän ajan, niin hyvä tulee. :)

Mutta siitä edistymisestä tosiaan. Misti tekee pussin tuosta vaan, ja se on hurjan hauska este pikkuneidin mielestä. Kukaan ei ole pitelemässä loppupäätä ylhäällä, sinne se mustavalkoinen vaan sujahtaa. Rengas onnistuu erinomaisesti ja siitäkin on tullut niin kiva, niin kiva. Enää Misti ei ole yrittänyt luikahtaa välistä vaan hyppää rehellisesti renkaan läpi. Kaikista eniten riemuitsen keinukammon selättämisestä! Ollaan käyty muutamia kertoja vain kiipeämässä keinulle ja jääty alle puoliväliin, eikä olla siis suoritettu estettä loppuun. Sitten olen käskenyt Mistin rämistellä keinua maahan, ja neiti on käynyt siihen ihan kuumana. Se ei malttanut edes odottaa lupaa rämäyttää keinua maahan tassullaan. Ääni ei pelottanut yhtään, oli vain mahtavaa saada rämistellä keinun kanssa ja saada siitä hyvästä makkaraa. Sittenpä mentiin keinu jo kokonaisuudessaan, kun Misti niin rohkeasti halusi jatkaa eteenpäin. Annoin sen mennä ja mä sitten laskin keinun jalalla varovasti alas, jottei vielä kuulunut niin kovaa rämähdystä. Misti ei ollut moksiskaan ja meni mielellään uudelleenkin. Mainio, mainio Misti! :) Näissäpä meidän merkittävimmät edistysaskeleet agilityn saralla, toivottavasti kesän aikana kehitytään paljon muussakin. Onnistumisen iloja saadaan kuitenkin kokea lähes jatkuvasti ja se tuntuu hyvältä.

Pakko muuten mainita yhdestä hauskasta sattumasta viikonloppuna. Oltiin mökkirannassa saunomassa ja hengailtiin Mistin kanssa laiturilla. Sitten tytsi hyppäsi moottoriveneeseen ja tuli pois sieltä jokin esine suussaan. Pian Misti tipautti esineen kapealle ja pitkälle venelaiturille, ja menin katsotaan mitä se oli varastanut. Esine paljastui tärkeäksi muovitapiksi veneen pohjasta ja huomasin, että veneeseen tulvi vettä. Laitoin tapin paikalleen ja vedentulo lakkasi. Misti siis yritti, kai tahtomattaan, upottaa meidän moottoriveneen järven pohjaan. :D Onneksi satuin olemaan samaan aikaan ulkosalla, eikä Mistikään pudottanut tappia järveen tai hukannut sitä jonnekin muualle. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta kaikkea nuo bortsut keksivätkin. Veneen uppoaminen ei olisi ollut kuitenkaan täydellinen katastrofi, vaan se olisi ollut helposti nostettavissa.