Aktiivielämää

Päivitelläänpä blogia taas kuluneiden viikkojen osalta. Olen ollut töissä päivät, joten ylimääräistä aikaa ei juuri ole. Misti on saanut tehdä viime aikoina esine-etsintää kotiaktivointina. Tämä onkin meille uusi juttu, mutta varsin hauska sellainen. Ensin annan Mistin nuuhkaista esinettä, joka on useimmiten sen oma lelu. Sitten jätän Mistin paikoilleen odottamaan ja käyn piilottamassa esineen esimerkiksi ruohikkoon tai metsään. Sen jälkeen päästän Mistin etsimään, ja neiti singahtaa vauhdilla alueelle ja alkaa nuuskuttaa kiivaasti. Melko äkkiä se esineen löytää ja tuo sen innoissaan luokseni. Sitten suuren suuret kehut ja leikitykset. Pikkuneiti tykkää tästä touhusta suuresti. :) En tiedä muistuttaako meidän esine-etsintä ollenkaan pk-puolen esineruutua, mutta silläpä ei olekaan väliä. Onpahan vain yksi uusi harrastemuoto lisää.

Viikko pari sitten innostuin tekemään Helmille jäljen, "nappulajäljen". ;) Olen tehnyt sellaisen joskus aikaisemminkin. Mulla kävi vähän muoria sääliksi, kun sen kanssa ei harrasteta muuta kuin lenkkeilyä ja satunnaisesti tokoilua. Ripottelin tasaisin välein nappuloita maahan ja laskin Helmin niitä etsimään (ja syömään). Eipä siinä sen kummempaa, simppeliä hommaa. Helmillehän tuollainen passaa mainiosti, se kun tykkää syödä ja nuuskutella. Jäljestyksessä koiraa pidetään kiinni, ja Hemppahan muuten varmaan karkaisikin omille teilleen. Se myös virkistää vanhan koiran aivosoluja ja väsyttää koiraa liiempia riekkumatta. Suorastaan täydellinen laji Helmille, mutta arvatkaa vaan meneekö se yksiin emännän mieltymysten mukaan: ei tietenkään! ;) Jälki ei ole ikinä kiinnostanut mua, eikä tule varmaan kiinnostamaankaan. Joten meidän jälkihommat taisi tyssätä muutamaan kokeiluluontoiseen kertaan. Saatanhan mä vielä tälle kesälle muutaman jäljen muorikoiralle tehdäkin, jos vaan viitsin. Misti pääsi myös pari kertaa tekemään, sekin tykkäsi ja innoissaan etsi nameja, vaikka muuten niin nirso onkin. Molemmat koirat kyllä jättivät joitakin nappuloita syömättä ja poukkoilivat vähän minne sattuu. Tekevälle sattuu. :D

Tässä Misti sai poukkoilla kiven päälle poseerattavaksi. 

Agilitytreeneissä ollaan Mistin kanssa käyty joka kerta. Ollaan tehty enimmäkseen samoja vanhoja juttuja kuin edellisellä kurssilla, mutta eiköhän jotain uuttakin ole tiedossa. Misti on kyllä hirmu taitava ja innokas. Eilen tehtiin mm. sellaista ympyrää, joka koostuu kuudesta hypystä. Tarkoituksena oli saada koira irtoamaan itsenäisesti hypyille ilman, että ohjaaja juoksee koko ajan koiran rinnalla. Lopullinen tavoite oli, että ohjaaja seisoo keskellä ympyrää koiran suorittaessa hypyt itsenäisesti. Meidän kouluttaja sanoi, ettei yksikään jatkokurssilainen ole aiemmin onnistunut siinä. No, Mistihän onnistui ja vieläpä täydellisesti. Näytin Mistille vain ensimmäisen hypyn, loppuajan seisoin paikoillani ja katselin haltioituneena koirani taidon näytettä. Mihin mua enää edes tarvitaan, kun Misti tietää itsekin mitä tehdä! :D Bortsu on todellinen agirotu, tämä on tullut huomattua. Eilen kokeiltiin uutena asiana myös pussia, ja sehän sujui moitteettomasti. Sitten saatiin omatoimisesti tehdä pientä radanpätkää hyppy-hyppy-mutkaputki-hyppy-hyppy. Misti muutaman kerran ohitti jonkin esteen, enkä pysynyt tietenkään sen perässä. Mutta hyvin meni treenit taas eilen! :) Toissa kerralla kouluttaja muuten kuvasi meitä kurssilaisia, joten laitanpa sitten tännekin lyhyen videopätkän meidän agiliitelyistä. Aivan kamalaa katsottavaa kylläkin! :D

Ollaan käyty agiliitelemässä myös itseksemme ja tehty ihan kunnon rataa jo. Taitavat jotkut olla jo ykkösten ratoja. Pääasiassa sujuu hyvin, eikä virheitä pahemmin tule. Kaikkia esteitä ei kylläkään vielä tehdä, kuten keinua, pussia, pituutta ja muuria. Niitä ei olla vielä ohjatuissa harjoiteltu. Viimeksi (perjantaina) oli melkein hellettä, joten vauhtia ei Mistiltä hirveästi löytynyt. Ehdinpähän ohjata paremmin. Huomasin muuten, että Misti paineistuu, jos huudan sille radalla jotain tyyliin "eiii, ei sinne". Olen huomannut, että agilityssa ohjaajat hermostuksissaan huutavat koirilleen aika kovaankin ääneen, ja Misti herkkänä koirana passivoituu siitä. Yritän vakuutella pikkuneidille, ettei se ole tehnyt mitään väärää. Koiran ollessa menossa väärälle esteelle tulee helposti sieltä perästä huudettua, agility on niin pienestä kiinni. Täytyy näköjään yrittää olla huutelematta, jottei Misti säikähdä. ;)

Mä olen muuten hirmuisen ylpeä meidän tämänhetkisestä pujottelutilanteesta. Misti menee jo kahtatoista keppiä ilman verkkoja tai ohjureita. Se suorittaa ne itsenäisesti minun ollessa kauempana. Se puoli, jossa ohjaaja jää koirasta katsottuna oikealle, sujuu huippuhienosti, mutta toinen puoli vaatii vielä treeniä. Kaikkia pikkuhienouksia meiltä vielä uupuu, mutta muuten Misti osaa kisamaisen pujottelun! :) Myös kontaktiesteet   neiti menee aika muikeasti. Keinua harjoitellaan kotona kevyellä puulaudalla. Korkeus hipoo jo puolta metriä, ja Mistihän osaa tämän kotikeinun täydellisesti. Oikeaa keinua agilitykentällä Misti vielä pelkää, mutta koetetaan totutella siihenkin hiljakseen.

Kaiken kaikkiaan meidän agiliitelyt on varsin hyvällä mallilla, saapa nähdä päästäänkö kisaamaan jo tänä vuonna. Näitä koirakerhon möllikisoja toki käydään kesän aikana. Tänään olisi ollut ensimmäinen osakilpailu, mutta jätetttin menemättä, koska Misti ei osaa vielä kaikkia esteitä edes sen mölliluokan vertaa. Agility on meidän laji, joten tehdään siis sitä. Mä kyllä tykkään myös tokosta, mutta en tiedä saanko Mistiä koskaan oikeasti kisakuntoon. Se helmikuun koe oli katastrofi ja nyt se kakkostulos siellä Koiranetissä häiritsee mua ihan hirveästi. :D Sen seuraksi pitäisi saada ykkönen...

Tämä viikonloppu meillä oli aika aktiivinen. Perjantaina sainkin vapaapäivän töistä ja suunnattiin aamupäivällä lenkille. Iltapäivällä käytiin Mistin kanssa aksaamassa ja illalla mentiin tapaamaan Hennaa ja Peppi-bortsua, jotka olivat tulleet hakuleirille tänne Kuusamoon. Peppi on siis päivälleen samanikäinen Mistin kanssa, ja asustelee Rovaniemellä. Me mentiin kävelylle eräälle rantatielle, jossa koirat saivat kirmata vapaana. Tytöillä oli tosi hauskaa ja ne leikkivät hienosti keskenään. Ei minkäänlaisia murinoita Mistinkään puolelta, taitaa olla roturasisti tämä meidän pikkuneiti. ;) Peppi ja Misti ovat kyllä tavanneet ja leikkineet jo aiemmin, viime vuoden elokuussa Rovaniemen mätsärissä. Oli kiva kuljeskella suht vilkkalla kävelytiellä tottelevaisten ja hyvin koulutettujen koirien kanssa, jotka vähät välittivät muista ohikulkijoista. Tyttöset saivat paljon katseitakin osakseen muilta ihmisiltä, toivottavasti ihailevia sellaisia. :D Tytöt muistuttivat yllättävän paljon toisiaan olemukseltaan. Ruumiinrakenne tosin oli aivan erilainen, mutta saman kokoisia ne olivat. Kiitokset Hennalle ja Pepille seurasta, oli mukava nähdä vaihteeksi muita bortsuja omistajineen ja höpistä koira-asioista . :)

Lauantaina sitten hurautettiin autolla läheisen koulun kentälle ja tokoiltiin siinä hetki. Misti teki tosi innokkaasti, kun ei olla vähään aikaan tokoa tehtykään. Lopuksi yksi esine piiloon metsään, jonka jälkeen molempien koirien kanssa pitkälle lenkille. Illasta vielä juoksulenkki Mistin kanssa. Sunnuntaina myös tietenkin lenkille ja kohdattiinpa sellainenkin näky, että erään talon pihasta juoksenteli poronvasa meitä moikkaamaan. Hitto vieköön, mehän ollaan totuttu näkemään porojen pinkovan pakoon koirat nähdessään, mutta tämä lemmikkiporo käyskenteli luokse. Pelkäsin, että Helmi syö sen, mutta muori taisi olla niin hämillään tästä kaverista, ettei älynnyt. Se kävi ensimmäiseksi vasan peräpäätä tutkimaan, taisi luulla sitä alkuun koiraksi. :D Sitten omistajat saivat kutsuttua poron takaisin, ihme hommaa. Mistin reaktiota en ehtinyt edes näkemään, kun keskityin pitämään Helmin ruodussa. Ukko sieltä oven raosta sitten huuteli, että koirat pidetään kiinni, mutta huusin takaisin että pitäkööt itse poronsa kiinni. Kannattaako antaa lemmikkiporon tulla syödyksi normaalisti lenkillä oleville koirille. ;) Sunnuntai-iltana tehtiin myös lyhyt juoksulenkki Mistin kanssa ja se sai juosta tiellä vapaana. Mä olen niin ylpeä tottelevaisesta pikkuneidistä!

Eilen oltiin tosiaan taas agilitytreeneissä ja tänään ei olla tehty lenkkeilyä kummempaa. 

Nämä ihanat pienokaisetkin lähtivät uusiin koteihinsa. Olipa mukava päästä hoitamaan ja paijaamaan kymmentä koiravauvaa, kiitos taas kerran kasvattajalle luottamuksenosoituksesta! Mahtavan luonteisia lapsukaisia kaikki, ovathan ne Helmin sukulaisia. ;) Kävin pari kertaa näyttämässä yhtä pentua Helmille ja Mistille, olivathan ne ihmeissään. Oikeastaan niillä oli hieman inhoava ilme kasvoillaan, tuoda nyt ällöttäviä pissakakka-pentuja naaman eteen nuuskittavaksi. :D

Luonnetta on, kuten huomata saattaa.