Menneen viikon treenimuistiinpanot

Pitää laitella vielä viikon tärkeimmät treenijutskat ylös, koska ollaan ehditty tehdä sekä tokoa että agilityä ihan mukavasti.
Viikko sitten lauantaina käytiin pitkästä aikaa kentällä tokoilemassa. Tein Mistin kanssa kahdessa osassa: seuraamista, jääviä, luoksetuloa, noudon alkuosaa, kaukoja... 
Seuraaminen jäi päällimmäisenä mieleen - ihan mielettömän näköistä touhua! Ilme oli taas sitä tuttua Mistiä, mutta seuruupaikka oli paljon parempi - väittäisinpä että ihan oikea - joten hyvältä tuntui. :) On niin paljon kivempaa, kun koira on aavistuksen taempana mutta silti tuntuu tiiviisti sivulla, tuosta mä tykkään! Seuruun tehotreeni ja hinkkaaminen ei ole todellakaan mennyt hukkaan, wohoo! 
Jääviä liikkeitä oli virhe tehdä kentällä, koska niitä ei olla moneen kuukauteen otettu, joten muistuttelua olisi pitänyt tehdä ensin kotona. Eli ei ihan nappiin menneet, mutta no hätä, ei se koira niitä ole kuitenkaan unohtanut. :)
Luoksetuloa otettiin ekalla kiekalla läpijuoksuna: Möösis ampui lujaa luokse ja istahti tiiviisti eteen tökkimään palloa, jonka olin taas jalkojeni väliin tunkenut. :D Hiukan epäilyttävän näköistä puuhaa, mutta hyvin toimii! Voin suositella kaikille, joilla on eteentulon tiiviyden kanssa ongelmaa. En muuten yhtään kadu sitä, että olen opettanut Mistin tulemaan luoksetulossa ja noudossa (lue: ihan kaikessa) ensin eteen istumaan, vaikka se työläämpää ehkä onkin. Se tapa vaan tuntuu paljon mukavammalta kuin että koira tulisi suoraan sivulle. Ja on se kyllä näyttävämmän näköistäkin, pk-puoleltahan tuo on lähtöisin. Nouto oli ihan jees, samoin kaukot, joten niistä ei kummempaa kommentoitavaa.
Tokalla kiekalla tehtiin taas seuraamista (mieletön vire ja fiilis jatkui, koska Misti on <3) ja sitten tehtiin luoksetulo pysäytyksellä. Aika hyvä, ja Misti tuli taas nätisti eteen istumaan. Tässä kohtaa Mistillä tosin huomio herpaantui koulun luistelukentälle saapuneisiin lapsiin ja niitä piti hieman vilkuilla. Huomautin kyllä sitten, että ei perhana tuollainen vetele. Sitten skarppasi ja teki kivasti. Tehtiin loppuun vielä piilopaikkamakuu, koska unohdin tehdä sen alkuun. Siitä oli hyvä lähteä tyttöjen kanssa lenkille, koska Helmikin oli mukana. Mistin suoritusten välissä tein Helmin kanssa hömppätokoa: se on aina yhtä innoissaan ja jaksaisi tokoilla varmaan tunnin. Ihailen mummukan työmoraalia, vautsi. :) Helmille olen huvikseni opettanut seuraamista imutuksella ja siitä todettakoon, että paikka ainakin on hyvä. Imutuskäden häivytys taas vaikuttaa haastavammalta tehtävältä, joten nähtäväksi jää päästäänkö sinne asti. Mutta tokoilu on Helmille hyvää aivojumppaa ja kun toinen kerran niin nauttii ja suhtautuu hommaan intohimoisesti. Ja voin taas kerran todeta, että Helmi on niin paljon vilkkaampi temperamentiltaan kuin Misti. Sillä tulee 11 ensi kuussa mittariin ja se vaikuttaa edelleen joltain 5-vuotiaalta. Tämä enteilee omalle Helmilleni pitkää elämää! :)

Tehtiin viikolla Mistin kanssa myös tunnaria ulkona ja nyt matka oli pitempi, palttiarallaa 7 metriä? Eikä matka tuottanut ongelmia, oikein nätisti teki töitä ja toi oman. Minun piti taas maassa kykkiä ja silmä kovana tuijottaa kapuloille, jotta näkisin, mikäli Möpsä yrittää maistella vääriä. Ei maistellut ja rivikin pysyi suhteellisen hyvässä järjestyksessä, joten tyytyväinen saa olla pikkuneidin suoritukseen. :)

Sisällä ollaan treenattu tiivistä eteentuloa kapulan kanssa. Olen yrittänyt saada Mistin ojentamaan kaulaansa kunnolla ylöspäin, jotta se ei kapulalla tökkisi minua jalkoihin. Parempaan suuntaan ollaan menossa ja tulee Misti jo paljon paremmin eteen. Käskysanana mulla on "eteen". Samaa ollaan tehty metallikapulalla ja pikkuhiljaa saadaan molempien kapuloiden kanssa edistystä aikaan.
Askelsiirtymät on tosi kivat tällä hetkellä: hyvin sujuu oikealle, vasemmalle ja taakse. Peruuttaminenkin on nyt sellainen, jollainen sen haluan olevan ja Misti kirjaimellisesti peruuttaa taakse oikein nopsasti ja ihan oikealle kohdalle. :)

Agility sitten... jaa, mitähän siitä sanoisi. Taas huomaa tämän minun suurpiirteisyyden ja tietynlaisen välinpitämättömyyden agilityn suhteen. Viikko sitten sunnuntaina treenattiin mm. välistävetoja, sylkkäriä, saksalaista, takaaleikkausta. Tehtiin sellaista lyhyttä rataa, jossa oli monia ohjausvaihtoehtoja. Misti oli aluksi ihan pirun nopea, kuin eri koira, niin etten ehtinyt sitä ohjaamaan. :O Tuntuipa hurjalta, kun käsissä on tykki eikä enää ehdi ohjaamaan niin kuin ennen, vaan kaikki pitää miettiä uusiksi.
Eiliset treenit ovat vielä tuoreessa muistissa: tehtiin Mikon treenien radan loppuosaa ja sitten yhtä toista lyhyttä rataa. Mikon rata muuten ok, mutta ei osattu poispäinkäännöstä. Minä en osaa sitä koiralle näyttää ja koira taas on kuulemma tottunut hakemaan esteitä ja menemään niille itsenäisesti, joten Misti hyppäsi monta kertaa hypyn väärin päin. Sarilla oli hyviä kikkoja oikeasti opettaa tuo ohjaus koiralle, mutta en kai mää ny osannu. :) Olen muuten huomannut, että mun on monesti hirveän hankala kuunnella muiden neuvoja radalla, kun jotenkin sitä yrittää itse samaan aikaan pähkäillä asioita, keskittyä koiraan, rataan ja lisäksi vielä painaa muistiinsa sen mitä on neuvottu ja keskittyä toteuttamaan se käytännössä. Ja toisaalta järkikin juoksee hitaammin siinä vauhdin hurmassa. :P Kun joku kehottaa tekemään tietyllä tavalla, niin sitä ei koskaan muista tai muuten pysty siinä tilanteessa tekemään, arrggh. No, kyllähän me sitten lopulta, lukuisten toistojen jälkeen, saatiin tehtyä ihan kelpo poispäinkäännös yhden esteen takaa mutta enempää Misti ei kestänyt/osannut.
Puomin päähän laitoin eilen namikipon, jossa oli meetvurstia, ja tällähän hain siis nopeutta puomin suorittamiseen. Nopeammin Misti kyllä menikin ja ihan suoraan ja hyvin jäi kontaktille. Pujottelun päähän laitoin myös ja Misti meni senkin nopeammin, mutta sitten Möpsä ei kuitenkaan huomannut palkkaa, vaan oli jo jatkamassa rataa. Hyppyytin Mistiä myös eilen 35 cm rimoilla ja hurjan nopeamminhan se radalla pinkoi, kun ei tarvinnut niitä hyppyjä miettiä. Toki tuolla maneesin pehmeällä hiekalla myös 35 on oikeasti korkeampi, noin 45 cm todellisuudessa.

Toisella radalla sain sitten harjoitella ennakoivaa valssia, jota EN osaa. Eilen se taas nähtiin: Misti otti monta kertaa kiellon tai pudotti riman. Toistojen jälkeen kuitenkin opin ohjauksen ihan kohtuullisesti ja saatiin onnistumaan kivasti. Tuolla radalla tein huvikseni monenlaista pyöritystä, sillä halusin nauttia siitä huiman kovasta vauhdista ja nopeasta koirasta, jota ei eilen tarvinnut juuri odotella. Juoksin itseltäni melkein tajun kankaalle ja jouduin välissä vetämään kunnolla happea, mutta jatkettiin siitä huolimatta ja oli niin mahtavaa pinkoa nopean koiran kanssa. Mistikin selvästi nautti, kun sai hyppiä matalia rimoja ja mennä LUJAA, kun ei sikakorkeat hypyt olleet hidastamassa menoa. :)

Lauantaina väsäsin muuten kotipihalle muutaman hyppyesteen ja tehtiin lyhyttä rataa. Tehtiin takaakiertoja (myös puun kiertoa), takaaleikkauksia, niistoja, viskileikkauksia... Rimat olivat taas matalalla ja Misti pinkoi menemään kuin mikäkin ferrari ja hyppäsi mielestäni oikein hyvin. Se olikin sellainen vauhtitreeni ja hyvä sellainen. :) Laitoin myös tiettyihin kohtiin namikippoja ja esimerkiksi loppusuoralle Möpsä irtosi hyvin ja juoksi pirun lujaa, kun siellä odotti palkka.

Perjantaina tuli ostettua lisenssi ja alle kolmen viikon päästä on jo ensimmäiset kisat. :) Siitä alkaa taas se hurja kisaputki, mutta sitä onkin odotettu! On se vaan niin hauskaa hommaa, vaikkakin suhteellisen rankkaa.
Ollaan muuten nyt menneellä viikolla käyty muutama juoksulenkki tyttöjen kanssa. Yksikin lenkki venähti melkein tunnin mittaiseksi, mutta olipa huippua ja oli lenkin jälkeen niin hyvä fiilis. Misti jaksaa juosta hyvin ja Helmi myös. Misti tosin monesti joutuu vetämään Helmiä, kun ne ovat jakajalla kiinni toisissaan. :D Ei se Mistiä tunnu haittaavan, saapahan harjoitella vetoja.


Misti: "Aina saa kärsiä ja hävetä tuota yhtä! Eikö mamma ole ikinä kuullutkaan puhuttavan luokkajaosta, voi sentään. Eihän minun kaltaiseni aatelisen bordercollien kuuluisi joutua samaan kuvaan jonkun - ah, mikä se nyt olikaan - karjalankarhukoiran kanssa. Hyi hyi, tuon pitäisi olla kiellettyjen sanojen listalla. Sitä paitsi, kuka haluaisi ottaa sen kun voi saada minun kaltaiseni jumalaisen olennon. En ymmärrä tätä yhteiskuntaa lainkaan."
Helmi: "Mä tiedän, mä tiedän, oon kaunis. Toi paimennin tossa vieressä on vaan niin epävarma itestään et se mököttää koko ajan eikä yksinkertasesti suostu poseeraan, koska se tietää jo valmiiks ettei siit tuu koskaan mun verosta. Mitäpä sitä turhaan ees yrittään, koska Helmi on maassa kaunehin. Kyllä pystyt korvat ja kippurahäntä vie tollasen pehmokoiran olemuksen ihan kuus nolla. Eikä ton kaltasii täällä ees arvosteta, kantsis painuu vaan takas sinne Englantiin, koska Suomi on karhukoirien ihmemaa. Hoi mamma, onks mun korvat ny hyvin jos lasken niit vähän tälleen?"

Misti: "Mutta nyt kun ruuasta puhuttiin, voin vaikka vähän poseeratakin, koska olenhan prinsessa."

Helmi: "Uu, namia, ny kantsii tapittaa oikein nätisti mammaa!"

Misti: "Ja prinsessat eivät anna rahvaan pilata upeaa muotokuvaansa. Ne eivät yksinkertaisesti ole sen arvoisia, minun arvoisiani, nih!"

Helmi: "Ei vitsi täst kuvast tulee varmaan hieno, kun mä oon siinä. Toi bordertollikkakaan ei siin nii haittaa, jos meitsi on mestoilla."