Päivitykset laahaa taas jäljessä, mutta ei anneta sen haitata... Tiistaina siis tehtiin Sarin ja Anskun kanssa päiväreissu Haukiputaalle ja Active Dog Areenalle, johon olimme Aaltosen Mikolle varanneet kahden tunnin treenivuoron noin puoli tuntia per koira. Tietämättömille kerrottakoon, että Mikko Aaltonen on Suomen (ja epäilemättä koko maailman) menestyneimpiä agilityurheilijoita ja arvostetuimpia agilitykouluttajia sekä muun muassa agilityn maailmanmestari vuodelta 2003. Meidän seuralta on käynyt aiemminkin koirakoita Mikolla valmennuksessa, ja nyt lähdettiin Mistin kanssa ensimmäistä kertaa mukaan. Meillä oli mahdollisuus lähteä Mikolle jo viime talvena, mutta kieltäydyin mm. treenien kalleuden vuoksi. Nyt sitten lähdettiin kokeilemaan, että mitä saadaan treeneistä irti ja saatiin kyllä paljonkin!
Tehtiin reilun 25 esteen rataa, joka oli sellainen kolmosluokan tasoinen vähintään, sen verran kinkkisiä kohtia radalla oli. Tehtiin rataa pätkissä, kahdessa osassa, kun treeniaikakin jaettiin kahteen osaan. En ala sen kummemmin mitään selittämään kyseisestä radasta taikka treeneistä ylipäätään, mentiin rataa ja Mikko sitten antoi sitä mukaa neuvoja ja malliohjauksia miten niitä tarvittiin. Mulle hän näytti takaakiertoa miten se pitäisi silleen kunnolla ja hyvin tehdä (ohjasin hutiloiden niin että Misti otti kiellon) sekä opetti uutena ohjauskuviona poispäinkäännöstä. Mä olin jossain välissä sekoittanut poispäinkäännöksen päällejuoksuun enkä ole koskaan oikeastaan poispäinkäännöstä tehnyt. Se tuntui mulle ihan hirveän hankalalta ohjaukselta, kun sitä harjoittelin ja hermo meinasi mennä omaan osaamattomuuteen ja kankeuteen eikä koirakaan kääntynyt oikeaan suuntaan. Jatkamme treenaamista kotosalla...
Ihan kivasti meillä Mistin kanssa kuitenkin sujui, olihan niissä pätkissä viilaamista, mutta saatiin kai me kaikki kohdat tehtyä oikein sitten lopulta. Jotkut kohdat vaativat enemmän tekemistä ja jotkut taas menivät helpommin. Mutta yllättävän hyvin meni monet tosi vaikeilta vaikuttavat kohdat, jollaisia ei olla aiemmin nähtykään. Että ei me ehkä enää ihan niin aloittelijoita olla kuin jokin aika sitten. :P Tosin kyllähän mä ohjaan edelleen ihan tyhmästi enkä tajua tästä lajista höykäsen pöläystä. Ollaankohan me nyt ihan väärän lajin parissa Möösiksen kanssa? :D Agility on kyllä hirmu haastava ja monimutkainen laji, ja sen sisälle pääsemiseen ja ymmärtämiseen menee jokunen vuosi(kymmen). Agissa pitää keskittyä sataan ja kymmeneen asiaan yhtä aikaa, toko on kyllä paljon helpompaa.
Laitanpa kaiken kansan nähtäväksi ja naureskeltavaksi muutaman videoklipin Mikon treeneistä. Tältä näyttää minun kaltaisen surkean ohjaajan räpellys, jonka virheitä Mistin kaltainen kuuliainen koira koettaa parhaansa mukaan paikkailla. En muuten edes laittaisi mitään videoita näytille, mutta koska en jaksa rataa suuremmin avata, niin kiinnostuneet voivat videolta tsekata millaisesta radasta on kyse.
Mikon treenit olivat siis oikein hyvät ja hyödylliset! Mikko osasi hyvin ymmärrettävästi, selkeästi ja kärsivällisesti neuvoa asioita ja näyttää kädestä pitäen mallia tällaiselle minun kaltaiselle tumpelolle. Olisi kiva käydä Mikon valmennuksessa toistekin, mutta mulla ei oikein rahatilanne anna periksi, on sen verran hintavaa touhua tuo huippuosaajilla käyminen. Sitä paitsi keväällä on taas niin paljon kisoja ja muuta sellaista niin ei jaksaisi enää montaa sataa kilometriä reissata puolen tunnin treenituokion takia. Mutta hintansa väärti kyllä, suosittelen!
Tuli tässä mietittyä, että mä olen agilityn suhteen kauhean suurpiirteinen enkä koskaan juuri treenejä suunnittele tai niitä oikeasti edes mieti. Teen vaan jotain rataa ja pähkäilen sen kanssa, mutta siinä se. Tokon suhteenhan mä olen hirveän suunnitelmallinen: mietin treenit tarkkaan, opetan asiat huolella ja analysoin treenejä jälkeenpäin. Nyt pitäisi alkaa tuota aksaakin miettimään, kun se on muka meidän ykköslaji. Alkaa toko mennä ykköseksi tuon suunnitelmallisuuden suhteen... Muutamia juttuja tuli mieleen mitä haluan agissa treenata ja viilata:
- Kontaktit nopeammiksi ja varmemmiksi (superpalkka ja koiralle juttu kunnolla selväksi).
- Pujottelu nopeammaksi (superpalkka).
- Varmempi, nopeampi eteneminen radalla (ehkä namikipot ja välipalkat käyttöön).
- Säännöllinen hyppytekniikkatreeni, piru vie! Koettaa saada Misti hyppäämään oikein.
- Vaihtelevammat rimakorkeudet. Opettaa koiralle aina uusi korkeus eikä laittaa suoriltaan hyppäämään.
- Ohjauskuvioina opettele poispäinkäännös ja vahvista sylkkäriä.
Siinäpä tähdellisimmät. Jatketaan mietintää ja agilityjuttuja myöhemmin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti