Nollaa pukkasi taas

Eilen oli kauan odotetut, vuoden ensimmäiset agilitykisat. Kisat olivat samassa paikassa ja saman seuran järjestämät kuin viimeksi, joten sainpa oikein kustannettua yhden startin viimeksi ansaitsemallamme lahjakortilla. Osallistuttiin kahdelle agiradalle ja yhdelle hyppyradalle, joista loppujen lopuksi vain hyppärin tuomaroi Mika Moilanen, sillä agilityratojen tuomariksi oli vaihtunut Minna Räsänen.

Lähdettiin aamulla yhdeksän aikoihin Kaisan kanssa ajelemaan Haukiputaalle ja oltiin paikan päällä ihan hyvissä ajoin puolen päivän maissa. Mulla kyllä jännitti tällä kertaa paljon enemmän kuin ykkösluokan kisoissa, eikä jännitystä yhtään helpottanut varsin haastavan oloiset kakkosluokan radat. Siispä Mistin kanssa tehdyn lyhyehkön lenkin jälkeen menin radan reunalle kyttäilemään, että minkälaisia ratoja oli luvassa. Ja kyllä sitä tuli erilaisia ohjausvaihtoehtoja kovasti päässä pyöriteltyä jo ennen minien ja medien rataantutustumista, mutta onneksi joka kohtaan tuntui edes jonkinlainen ohjaus löytyvän.

Ensin oli vuorossa Moilasen C-hyppyrata, joka oli arvattavasti osittain samanlainen ykkösten hyppärin kanssa. Toki tämä oli paljon haastavampi ja vaati kunnon ajatustyötä. Ihan kiva rata kuitenkin ja ehkä eilisistä radoista helpoin - ehkä, vaikea sanoa. Startattiin makseissa muistaakseni viidensinä, joten eipä ollut tutustumisen jälkeen enää kauheasti aikaa kuivaharjoitella taikka rataa muutenkaan miettiä, kun piti koirakin hakea autosta.
Pidemmittä puheitta - hyllytettiin noin radan puolivälissä, kun sössin saksalaisen. Mä olen muka niin mestari noissa saksalaisissa, mutta kisoissa sitten hyllytin muuten puhtaan radan, kun laskin käden täysin väärässä paikassa niin että Misti hyppäsi hypyn väärin päin. Tiesin kyllä ennen rataa, että täytyy muistaa pitää ohjaus päällä eikä missään nimessä laskea kättä hyppyjen välissä, mutta niinhän se sitten radalla huiskahti alas. Tyhmä virhe multa - ohjaus olisi muuten onnistunut vallan mainiosti ja oltaisiin tehty nolla. Otin hyllyn jälkeen saman kohdan uudelleen ja onnistuihan se saksalainen. No, eipä siinä mitään, kun muuten hyvä rata ja koira teki hienosti. :)



B-rata vaikutti kyllä hurjalta: radalla oli mm. A-putki-erottelu ja puomi-putki-erottelu sekä vaikea keppikulma. Erottelut sujuivat loistavasti, ja pujottelun leijeröin onnistuneesti. Mietin alunperin juosta keppien toiselta puolelta, mutta olisi tullut liian kiire enää siitä päästä sille toiselle puolelle, joten keksin sitten leijeröidä kepit - onneksi niin, sillä tuo ohjaus kepeille oli oikeasti aika hieno, vaikka itse sanonkin. Saatiin radalta 5 vp, koska radan alkupuolella putosi rima. En oikein tiedä miksi - ehkä pyörähdin kriittisellä hetkellä ympäri tai Misti vain hyppäsi niin huonosti (huomenna Möpsä menee hierojalle btw). Aika oli -6 tai -7 sekuntia ja sijoituttiin lopulta toisiksi, kun nollia ei tullut yhtäkään. Voittajakin sai vitosen hivenen nopeammalla ajalla. Tästä voimme päätellä, että rata oli erittäin haastava eikä mineillä ja medeillä mennyt yhtään sen paremmin.
Olen tähänkin rataan erittäin tyytyväinen ja se olikin ehkä ohjauksellisesti päivän paras. Huippua, kun Misti handlasi erottelun ja oli muutenkin niin taitava! :)



Kolmas kerta toden sanoo eli A-rata meni meillä sitten nappiin. :) Ei erityisen helppo rata tämäkään: alussa mietin mitä teen muurilla, jolle tultiin takaapäin eikä sen ylitse pääseminen puhtaasti ollut Mistin kanssa mikään itsestäänselvyys. Tein radalla mm. välistävetoja, jaakotusta sekä takaaleikkausta, ja kontakti-putki-erottelut jatkuivat tälläkin kertaa. Lopputulemana meille siis 0 vp, LUVA ja luokkavoitto. Aika suunnilleen sama kuin B-radalla. Meidän lisäksi ei tainnut tulla muita nollia ja tämäkin rata näytti tulosten valossa olleen varsin hankala. Jos rimat eivät olisi olleet niin jämeriä kuin tuolla, niin meillä olisi tainnut niitä useampi tippua ainakin vimpalla radalla - sen verran nimittäin kolisivat...



Olen loppujen lopuksi oikein tyytyväinen kaikkiin ratoihin, ja triplanolla ja luokkanousukin oli vain kahden virheen päässä. Sellaista se agility on, pienestä kiinni, mutta kiva kuitenkin tuo yksi nolla. :) Mukavaltahan tuo eilisen päivän saldo tuntuu, mutta jotenkin sitä ei enää samalla tavalla hehkuta kuin edellisillä kerroilla - kaipa siihen menestykseen hiljalleen turtuu. ;) Eilinen antoi kyllä paljon itseluottamusta jatkoa ajatellen ja nimenomaan siihen, että me pärjätään suht haastavillakin radoilla ja ollaan täysin valmiita kakkosluokkaan. Vaikka eilen ennen omaa vuoroa tuntui, että ei tätä rataa millään muista ja rataantutustumisaikakaan ei meinannut riittää, niin kuin jollain ihmeen kaupalla radat kuitenkin muistin. Mutta huomaa kyllä selvästi eron ykkösluokkaan: ratoja saa toden teolla miettiä, eikä oman suorituksen suunnittelu ja ohjausvalinnat tapahdu hetkessä.

Mikä kuitenkin parasta, Misti oli taas ihan mahtava ja kyllä se vaan Mistin mittapuulla nopeasti pinkoi menemään. :) Oli taas tosi hauskaa ja antoisaa kisata sen kanssa, on se niin huippu kisakaveri! Möösä antaa aina sataprosenttisesti kaikkensa, tekee juuri niin kuin käsketään ja kaiken mitä se osaa. <3
Me ei oltu Mistin kanssa eilen ainoita, joilla oli hyvä päivä: KOIKOlaisille tuli yhteensä viisi palkintosijaa vain kolmen koirakon voimin. :) Edelleen hehkutan meidän seuran tasoa, joka on kova. Käytännössä aina joku sijoittuu kisoissa ja pitää seuran lippua korkealla. Milloin tämä menestys oikein huomataan niin että kisoissa osattaisiin ensinnäkin kuuluttaa seuran nimi oikein! :D

Seuraavat kisat meillä on kahden viikon päästä, joihin mulla on taas kaksi lahjakorttia, joten itselle jää maksettavaksi vain yksi startti. :D Eilenkin sain kaksi ilmaista starttilahjakorttia, joten meidän kisaaminen on tätä nykyä puoli-ilmaista. On siitä sijoittumisesta siis ainakin se hyöty, vaikka jotkut pyhästi vannovat, ettei säälisija paljon lohduta ellei nollia tule. Mua kyllä lohduttaa ilmaisten starttien takia. ;)